KHO:2023:5 – Tartuntatautiasia

Vankilassa oli ilmennyt laitosepidemia. A, kuten muutkin laitoksessa olleet vangit, oli määrätty karanteeniin.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli Vankiterveydenhuollon yksikön valituksesta ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut pitää A:ta koskevaa karanteenipäätöstä lainvastaisena sillä perusteella, että päätös oli tehty selvittämättä erikseen yksilöllisesti A:n tosiasiallista liikkumista ja mahdollisia lähikontakteja vankilassa. A oli kertonut olleensa koko mahdollisen altistumisajan omaehtoisessa karanteenissa huoneessaan ja käyttäneensä huoneen ulkopuolella kasvomaskia, eikä hän siten pitänyt altistumista kohdallaan mahdollisena.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yleisvaarallista tartuntatautia koskevan laitosepidemian rajoittamiseksi tehdyt karanteenipäätökset oli tullut tehdä viivytyksettä. Laajaa yksilöllistä selvittämisvelvollisuutta vastaan puhui myös se, että viranomaisen mahdollisuuksia jälkikäteen luotettavasti selvittää kunkin vangin yksilöllistä liikkumista ja toimintaa laitoksessa edellisen viikon aikana voitiin pitää rajallisina. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin.

Tartuntatautilaki 1 §, 3 § 1 momentti 4 kohta, 10 § 1 momentti, 60 § 1 momentti ja 70 §

Hallintolaki 31 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 21.4.2022 nro 522/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätös jää siten voimaan.

Asian tausta

(1) Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaava lääkäri on päätöksellään 10.2.2022 vahvistanut Vankiterveydenhuollon alueylilääkärin tekemän kiireellisen päätöksen A:n määräämisestä tartuntatautilain nojalla karanteeniin ajalle 10. — 20.2.2022 yleisvaaralliselle tartuntataudille (SARS-COV2-virus) altistumisen tai epäillyn altistumisen vuoksi.

(2)

on A:n valituksen johdosta antamallaan valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut, että Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin tartuntatautilain 60 §:n nojalla tekemä päätös ei ole lainmukainen. Lisäksi hallinto-oikeus on todennut, että koska ajanjakso, jolle päätöksen mukainen määräys on annettu, oli jo päättynyt, lausuminen asiassa enemmälti raukeaa.

(3) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

(4) Hallinto-oikeus toteaa, että tartuntatautilain karanteenia koskevalla päätöksellä rajoitetaan henkilön oikeutta päättää liikkumisestaan sekä hänen oikeuttaan tavata muita ihmisiä. Kyseisellä päätöksellä puututaan siten syvästi muun muassa perusoikeutena turvattuun liikkumisvapauteen, mikä on kysymyksessä olevassa tapauksessa korostanut kunkin vangin, myös valittajan kohdalla yksilöllistä ja tapauskohtaista arviointia karanteeniin määräämisessä.

(5) Vankiterveydenhuollon tartuntataudeista vastaavan lääkärin lausunnossa esitetty selvitys valittajan altistumistilanteista on keskeisesti ristiriidassa sen selvityksen kanssa, mitä valittaja on omasta liikkumisestaan ja oleskelustaan vankilan tiloissa tartuntojen ilmetessä ja sitä edeltävänä altistumisaikana 4. — 10.2.2022 esittänyt. Myöskään kiireellisen karanteenipäätöksen tehnyt alueylilääkäri ei ole omassa Vankiterveydenhuollolle antamassaan selvityksessä tuonut valittajan osalta ilmi sellaisia seikkoja ja olosuhteita tämän kohtaamisista ja oleskelusta muiden vankien kanssa, jotka vastaisivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimenpideohjeen ja Vankiterveydenhuollon tartuntataudeista vastaavan lääkärin lausunnossa mainittua lähikontaktin mukaista altistumistilannetta. Valittaja on todennut, ettei mainitun kaltaista lähikontaktia ole tapahtunut eikä sen myötä perusteltua epäilyä altistumiselle ole olemassa.

$c8

(7) Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus katsoo johtopäätöksenään, ettei asiaa ole ennen karanteenipäätöksen vahvistamista selvitetty hallintolain 31 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla eikä asiassa ole sen vuoksi myöskään osoitettu, että tartuntatautilain 60 §:n mukaiset edellytykset valittajan karanteeniin määräämiselle olisivat täyttyneet. Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin tekemä valittajaa koskeva karanteenipäätös olisi tämän vuoksi kumottava. Koska ajanjakso, jolle määräys on annettu, on jo päättynyt, enempi lausuminen asiassa kuitenkin raukeaa.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(8)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

(9) Vankiterveydenhuollon yksikkö on muun ohella esittänyt, ettei tartuntatautilaissa tai hallintolain 31 §:ssä voida katsoa vaadittavan hallinto-oikeuden edellyttämää yksilöllistä selvittämistä. Karanteenipäätöksen edellytyksiä on sen sijaan arvioitava lääketieteellisten näkökohtien ja päätöksentekohetkellä vallinneiden olosuhteiden valossa. Karanteenia koskeva päätös on voitava tehdä oikea-aikaisesti ja viivytyksettä.

(10)

on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut valituslupahakemuksen hylkäämistä. Vankiterveydenhuollon yksikkö on laiminlyönyt selvittämisvelvollisuutensa määrätessään A:n karanteeniin.

(11)

on antanut vastaselityksen.

(12)

on antanut lisäselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

(13) X:n vankilassa oli 10.2.2022 ilmennyt kaksi covid-19-tartuntaa, joiden tartunnanlähteet olivat jääneet epäselviksi. Laitosepidemian leviämisen ehkäisemiseksi A samoin kuin muut mahdollisena altistumisaikana laitoksessa olleet vangit on määrätty karanteeniin ajalle 10. — 20.2.2022, koska he olivat saattaneet altistua yleisvaaralliselle tartuntataudille. Altistumisepäily perustui laitosepidemiaa koskevaan selvitykseen sekä yleiseen selvitykseen vankilan oloista ja siitä, miten vangit voivat vankilassa liikkua ja kohdata toisia henkilöitä.

(14) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Vankiterveydenhuollon yksikön valituksesta ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut pitää A:ta koskevaa karanteenipäätöstä lainvastaisena sillä perusteella, että päätös oli tehty selvittämättä erikseen yksilöllisesti kyseisen vangin tosiasiallista liikkumista ja mahdollisia lähikontakteja vankilassa. A on kertonut olleensa koko mahdollisen altistumisajan omaehtoisessa karanteenissa huoneessaan ja käyttäneensä huoneen ulkopuolella kasvomaskia, eikä hän siten pidä altistumista kohdallaan mahdollisena.

Sovellettavat oikeusohjeet

(15)

1 §:n mukaan lain tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja.

(16) Lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan karanteenilla tarkoitetaan taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön erottamista muista kotiinsa tai muuhun määrättyyn paikkaan taikka tartuttavaksi todetun tai epäillyn matkatavaran, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista tai erottamista muista tavaroista tartunnan leviämisen estämiseksi.

(17) Lain 10 §:n 1 momentin nojalla Vankiterveydenhuollon yksikkö sen huostassa olevien osalta vastaa tartuntatautien torjuntatyöstä osana järjestämisvastuuseensa kuuluvaa terveydenhuoltoa siten, että toiminta täyttää mainitussa laissa asetetut velvoitteet. Vankiterveydenhuollon yksikkö voi tehdä terveydenhuoltonsa piiriin kuuluville henkilöille mainitussa laissa kunnan tehtäviksi säädetyt henkilöä koskevat viranomaispäätökset silloin, kun henkilö ei ole lomalla tai hoidettavana muussa terveydenhuollon toimintayksikössä.

(18) Lain 60 §:n 1 momentin mukaan, jos yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä taudin leviämistä voida muulla tavoin estää, virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön karanteenista enintään yhden kuukauden ajaksi. Päätös karanteenista voidaan tehdä henkilölle, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillylle tartuntataudille. Pykälän 2 momentin mukaan virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen karanteenista myös 1 momentissa tarkoitetun henkilön tahdosta riippumatta.

(19) Lain 70 §:n mukaan muu kuin 60 §:ssä tarkoitettu julkisessa terveydenhuollossa toimiva laillistettu lääkäri voi kiireellisessä tapauksessa päättää henkilön tai tavaran karanteenista enintään kolmeksi päiväksi, jos se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi ja jos hän suorittamansa tutkimuksen perusteella toteaa, että päätöksen tekemisen edellytykset ovat olemassa. Päätös on saatettava niin pian kuin olosuhteet sallivat kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteisen tartuntataudeista vastaavan lääkärin vahvistettavaksi.

(20) Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(21) A on 10.2.2022 määrätty tartuntatautilain 60 §:n nojalla karanteeniin ollessaan suorittamassa vankeusrangaistusta X:n vankilassa. Selvityksen mukaan kaksi X:n vankilan vankia oli todettu koronapositiivisiksi 10.2.2022. Kummankaan vangin osalta tiedossa ei ollut, että altistuminen olisi tapahtunut vankilan ulkopuolella tai ulkopuolisesta tartunnanlähteestä. Tartunnanlähde oli jäänyt epäselväksi, eikä yksityiskohtainen tartunnanjäljittäminen ollut mahdollista.

(22) Vangeille tehtyjen karanteenipäätösten perustana on käytetty tartuntatautia ja sen tarttuvuutta koskevan ja muun vastaavan lääketieteellisen tiedon ohella selvitystä, joka koskee vankien päivittäisiä toimia ja liikkumista vankilan eri tiloissa. Näiden perusteella on katsottu, että koko laitoksen asettaminen karanteeniin oli ainoa keino rajata laitosepidemiaa. Altistumistilanteita oli selvitetty olleen tai voineen olla joka puolella laitosta useamman päivän ajan eri toimintojen yhteydessä ja osastoilla. Tämän selvityksen perusteella voidaan pitää selvänä, että niiden vankien, jotka ovat liikkuneet vankilassa omalla osastollaan ja eri toiminnoissa, on perustellusti voitu epäillä altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille.

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vankilassa laitosepidemian rajoittamiseksi tehdyt karanteenipäätökset on tullut tehdä viivytyksettä. Laajaa yksilöllistä selvittämisvelvollisuutta vastaan puhuu myös se, että viranomaisen mahdollisuuksia jälkikäteen luotettavasti selvittää kunkin vangin yksilöllistä liikkumista ja toimintaa laitoksessa edellisen viikon aikana voidaan pitää rajallisina.

(24) Ottaen huomioon asiassa saadun selvityksen ja edellä todetut perusteet korkein hallinto-oikeus katsoo, että Vankiterveydenhuollon yksikön tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätös A:n asettamiseksi karanteeniin on perustunut riittävään selvitykseen. A:n on voitu perustellusti epäillä altistuneen covid-19-tartuntataudille ja hänen määräämiselleen karanteeniin on ollut tartuntatautilain 60 §:n mukaiset edellytykset. Hallinto-oikeuden olisi näin ollen tullut hylätä A:n valitus.

(25) Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Jenny Rebold.

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jari Kostilainen, Arto Rousti, joka on myös esitellyt asian, ja Terhi Tapiainen.

Vankiterveydenhuollon yksikkö

A

Tartuntatautilain