Den kommunala miljöskyddsmyndigheten avslog en ansökan om förvaltningstvång med en yrkan om att ett vindkraftsbolag ska ansöka om miljötillstånd för sina vindkraftverk.

Frågan gällde om NTM-centralen hade rätt att hos förvaltningsdomstolen anföra besvär över miljöskyddsmyndighetens beslut.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att behovet av miljötillstånd för vindkraftverk enligt miljöskyddslagen avgörs från fall till fall beroende på om kraftverken kan orsaka oskäligt men enligt lagen om vissa grannelagsförhållanden. Frågan om huruvida projektets tillståndsbehov bedöms enligt miljöskyddslagen ansågs höra till NTM-centralens behörighet i egenskap av bevakare av det allmänna miljöskyddsintresset.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att vindkraftverk ofta permanent reserverar stora områden och också deras bullerområden är stora av nämnda orsak. Ytterligare kan de orsaka skuggeffekter. När det gäller det eventuella oskäliga besvär som vindkraftverk orsakar grannarna är det inte endast fråga om ett enskilt tydligt avgränsat besvär som eventuellt riktar sig till de närmaste grannarna, utan besväret kan under olika omständigheter sträcka sig över ett oväntat stort område och också orsaka men för hälsan. I bedömningen av NTM-centralens besvärsrätt över den kommunala miljöskyddsmyndighetens beslut kunde man därför inte ge avgörande betydelse åt att de grannar som ansökte om förvaltningstvång inte hade sökt ändring i nämnda beslut.

Den kommunala miljöskyddsmyndigheten tog i sitt beslut ställning till om ett genomförande av de i ansökan om förvaltningstvång avsedda vindkraftverken förutsatte miljötillstånd. I ljuset av det ovan nämnda ansåg högsta förvaltningsdomstolen att NTM-centralen i egenskap av bevakare av det allmänna miljöskyddsintresset hade rätt att hos förvaltningsdomstolen anföra besvär över det avgörande om behovet av miljötillstånd som ingick i den kommunala miljöskyddsmyndighetens beslut.

Miljöskyddslagen (527/2014) 21 § 2 mom., 23 § 1 mom., 27 § 1 mom. och 2 mom. 3 punkten, 175 § 1 mom., 191 § 1 mom. 4 punkten

Lagen om närings-, trafik- och miljöcentralerna (897/2009) 3 § 2 mom. 3 punkten

Lagen angående vissa grannelagsförhållanden 17 § 1 och 2 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Jaakko Autio samt miljösakkunnigråden Jukka Horppila och Olli Malve. Föredragande Päivi Korkeakoski.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hylännyt haitankärsijöiden hallintopakkohakemuksen, jossa he olivat vaatineet tuulivoimayhtiötä hakemaan ympäristölupaa tuulivoimaloille.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko ELY-keskuksella oikeus valittaa ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeudelle.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tuulivoimaloiden ympäristönsuojelulain mukainen luvanvaraisuus arvioidaan tapauskohtaisesti sen perusteella, saattaako voimaloista aiheutua naapuruussuhdelain mukaista kohtuutonta rasitusta. Kysymyksen siitä, arvioidaanko hankkeen luvanvaraisuutta ympäristönsuojelulain mukaisesti, katsottiin kuuluvan ELY-keskuksen tehtäviin yleisen ympäristönsuojeluedun valvojana.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tuulivoimalat varaavat usein pysyvästi laajoja alueita ja myös niiden melualueet ovat mainitusta syystä laajoja. Lisäksi niistä voi aiheutua välkevaikutusta.

Arvioitaessa ELY-keskuksen valitusoikeutta kunnan ympäristölupaviranomaisen päätöksestä ratkaisevaa merkitystä ei siten voitu antaa sille, että hallintopakkoasian vireillepanijat eivät olleet hakeneet muutosta mainittuun päätökseen.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksellä oli otettu kantaa siihen, edellyttikö hallintopakkohakemuksessa tarkoitettujen tuulivoimaloiden toteuttaminen ympäristölupaa. Edellä lausuttuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että ELY-keskuksella oli yleisen ympäristönsuojeluedun valvojana oikeus valittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökseen sisältyvästä ympäristöluvan tarvetta koskevasta ratkaisusta hallinto-oikeudelle.

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 21 § 2 momentti, 23 § 1 momentti, 27 § 1 momentti ja 2 momentti 3 kohta, 175 § 1 momentti, 191 § 1 momentti 4 kohta

Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (897/2009) 3 § 2 momentti 3 kohta

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 ja 2 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.10.2022 nro 1087/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valitus on jätetty tutkimatta. Asia palautetaan tältä osin hallinto-oikeudelle ELY-keskuksen valituksen tutkimiseksi ja asian ratkaisemiseksi.

Asian tausta

(1)

olivat Etelä-Suomen aluehallintovirastolle osoittamassaan hallintopakkohakemuksessa vaatineet, että Ilmatar Humppila-Urjala Oy velvoitetaan hakemaan ympäristölupaa tuulivoimahankkeeseen, joka käsittää muun ohella Humppilan kuntaan rakennettavat kolme tuulivoimalaa T1 — T3.

(2)

oli 14.9.2021 siirtänyt hallintopakkohakemuksen Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä myös

) käsiteltäväksi.

(3)

oli päätöksellään 23.12.2021 jättänyt sille siirretyn hallintopakkoasian toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta ja siirtänyt hakemuksen Humppilan kunnan alueelle sijoitettavien kolmen tuulivoimalan osalta Humppilan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. ELY-keskus oli siirtopäätöksessään lausunut mainittujen tuulivoimaloiden ympäristöluvan tarpeesta.

(4)

on päätöksellään 27.4.2022 (§ 37) hylännyt hakemuksen aiheettomana, mutta samalla myös kehottanut llmatar Humppila-Urjala Oy:tä hakemaan ympäristölupaa Humppilan kunnassa kiinteistölle 103-405-1-327 sijoitettavalle tuulivoimalalle T1.

(5) Lautakunta on päätöksessään todennut, ettei asiassa ole tapahtunut ympäristönsuojelulain rikkomista, koska toiminta ei ole toistaiseksi käynnistynyt. Näin ollen asiassa ei ole mahdollista antaa velvoittavia määräyksiä. Vaasan hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään todennut, että vastaavanlaisissa tapauksissa toiminnanharjoittajaa ei ole voitu velvoittaa hakemaan ympäristölupaa ennakkoon. Edelleen lautakunta on katsonut, että ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetun tapauskohtaisen ympäristöluvan tarve ennen toiminnan aloittamista ei ole ratkaistavissa sitovasti hallintopakkomenettelyssä muutoksenhakukelpoisella päätöksellä.

(6)

on päätöksellään 3.10.2022 jättänyt ELY-keskuksen ja Ilmatar Humppila-Urjala Oy:n valitukset tutkimatta.

(7) Hallinto-oikeus on perustellut ELY-keskuksen valituksen tutkimatta jättämistä muun ohella seuraavasti:

(8) Sinänsä on perusteltua katsoa, että ELY-keskus voi käyttää yleisen ympäristönsuojelun edun puhevaltaa myös sellaisessa asiassa, jossa se ei ole itse toimivaltainen hallintopakkoviranomainen. Jos hallintopakkoasiassa on asian luonteen vuoksi kysymys yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseen sekä laillisuusvalvontaan liittyvistä seikoista, voi kyseessä olla tilanne, jossa ELY-keskuksella on hallintopakkoasiassa valitusoikeus, vaikkei se ole ollut asiassa vireillepanijana ja asian vireillepanijat ovat tyytyneet annettuun päätökseen.

(9) Edellä mainituilla perusteilla ELY-keskuksen valitusoikeus on riippuvainen siitä, kuinka merkityksellisestä yleisen ympäristönsuojeluedun ja laillisuusvalvonnan asiasta valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys.

(10) Kun otetaan huomioon tuulivoimaloiden ennalta arvioitavissa olevan haitallisen melu- ja välkevaikutuksen piirissä olevien asuinkiinteistöjen vähäinen määrä, ELY-keskuksen valituksessa ei voida katsoa olevan kysymys sille kuuluvasta ympäristönsuojelun yleisen edun puhevallan käyttämisestä.

$fc

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(12)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Ensisijaisesti ELY-keskus on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus tutkii valituksen välittömästi palauttamatta sitä hallinto-oikeudelle. Toissijaisesti ELY-keskus on vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

(13) Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(14) ELY-keskuksella on nyt esillä olevassa asiassa valitusoikeus kolmella eri perusteella eli ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisena valvontaviranomaisena, yleisen ympäristönsuojeluedun puhevallan käyttäjänä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin perusteella sekä hallintopakon vireillepanijan roolissa ja siten asianosaisena.

(15) Ympäristönsuojelulain mukaista valvontaviranomaisen valitusoikeutta ei ole rajattu vain yleisen ympäristönsuojeluedun valvontaan, vaan valitusoikeus sisältää myös yleisen laillisuusvalvonnan näkökulman. Ympäristönsuojelun yleistä etua ei ole laissa määritelty. Kuten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2013:163 ilmenee, valvontaviranomaisella voi olla itsenäinen valitusoikeus hallintopakkoasiassa laillisuusvalvontaviranomaisena.

(16) Asiassa on kyse myös yleisen ympäristönsuojeluedun valvomisesta, jolloin viranomaisen valitusoikeus riippuu valvottavana olevasta yleisestä edusta. Yleinen etu puheena olevassa asiassa koskee velvollisuutta hakea ympäristölupaa ympäristöluvanvaraiseen toimintaan. Myös naapuruussuhdelain perusteella luvanvaraisiin toimintoihin kytkeytyy yleisen edun näkökulma. Tuulivoimaloiden melu- ja välkevaikutusalueella sijaitsee 6 — 9 kiinteistöä, joista osa on lomarakennuksia. Toiminnasta aiheutuu suurella todennäköisyydellä raja- ja suositusarvojen ylittymisiä. Toiminnan kokoluokka ja rasituksen pysyvyys huomioon ottaen jo terveyshaitan vaara osoittaa kyseessä olevan yleiseen etuun liittyvä kysymys.

(17) Valvontaviranomaisen valitusoikeus ei riipu siitä, miten alkuperäiset hallintopakkoasian vireillepanijat suhtautuvat asiaan. Nyt esillä olevassa asiassa ELY-keskus on siirtänyt heidän vaatimuksensa ympäristöluvan hakemiseen määräämisestä toimivaltaiselle kunnan viranomaiselle. Lisäksi ELY-keskus on antanut tuulivoimayhtiölle kehotuksen hakea lupaa. ELY-keskuksesta on siten tullut yksi hallintopakkoasian vireillepanijoista ja asianosainen.

(18)

on antanut vastineen.

(19)

(jäljempänä myös

) on antanut vastineen, jossa se on vaatinut, että ELY-keskuksen valitus hylätään. Lisäksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

(20) Pääsääntönä on pidettävä sitä, että hallintopakkoa sovelletaan ainoastaan tilanteisiin, joissa toiminta on jo aloitettu. Ennakollisessa arviointitilanteessa hallintopakon soveltaminen on mahdollista ainoastaan poikkeuksellisesti.

(21) Ympäristönsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukainen yleinen luvanvaraisuus ei koske tuulivoimaloita, eikä kyse siten ole ympäristöluvanvaraisesta toiminnasta. Pelkkä toiminnan ympäristöluvanvaraisuus ei riitä osoittamaan, että asiassa olisi kyseessä viranomaisen suojattavaksi tuleva yleinen etu.

(22) Toiminnan mahdollisen ympäristöluvanvaraisuuden perustuessa naapuruussuhdelakiin viranomaisen puuttumiskynnyksen asiaan tulisi olla korkealla. Lähtökohtaisesti kyse on suppeasta naapuruusoikeudellisesta kysymyksestä, johon ei liity ympäristönsuojelullista yleistä etua. Toiminnasta ei valituksessa esitetyllä tavalla aiheudu huomattavia melu- ja välkevaikutuksia, eikä siitä suurella todennäköisyydellä aiheudu raja- ja suositusarvojen ylityksiä. Kyse ei ole myöskään valituksessa esitetyllä tavalla pysyvästä tai peruuttamattomasta rasituksesta tai ympäristövaikutuksista, vaan ympäristövaikutukset ja rasitus lakkaavat välittömästi, jos toiminta keskeytettäisiin. Toiminnasta ei myöskään aiheudu terveyshaittaa tai sen vaaraa, joiden arvioimisen ei lähtökohtaisesti voida edes katsoa kuuluvan ELY-keskuksen tehtäviin.

(23) ELY-keskuksella ei ole ollut toimivaltaa arvioida sitä, aiheutuuko naapureille nyt kyseessä olevassa asiassa kohtuutonta rasitusta ja voidaanko yhtiö näin ollen velvoittaa ympäristönsuojelulain 175 §:n mukaisen hallintopakon kautta hakemaan toiminnalle ympäristölupaa. Kehotus on myös osoitettu suoraan yhtiölle, eikä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Kehotuksen ei siten voida katsoa johtaneen hallintopakkoasian vireillepanoon.

(24)

on antanut vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

(25) ELY-keskuksella on asiassa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseen liittyvä intressi. Kysymys on yleisestä ympäristönsuojeluedusta, koska naapuruusoikeudellisen haitan merkitys ympäristöluvan tarpeen kannalta tulee arvioida objektiivisesti osana julkisoikeudellista menettelyä.

(27) ELY-keskuksen vastaselitys on lähetetty

tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

(29)

21 §:n 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja edistää sanotussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista alueellaan, valvoo näiden säännösten noudattamista sekä käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa sanotun lain mukaisessa päätöksenteossa siten kuin

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009) ja sen nojalla säädetään. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa.

(30)

3 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on muun ohella valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa.

(31)

23 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (

) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

(32)

27 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan, josta säädetään liitteen 1 taulukossa 1 (

) ja taulukossa 2, on oltava lupa (

). Pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava muun ohella 3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(33)

(

) 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

(34)

175 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi: 1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä taikka määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa; 2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta; 3) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan tämän lain vastaista ympäristön pilaantumista.

(35)

191 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus on muun ohella: 1) asianosaisella; 4) valtion valvontaviranomaisella sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella; 5) asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(36) Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että nyt kysymyksessä olevien tuulivoimaloiden ennalta arvioitavissa olevan haitallisen melu- ja välkevaikutuksen piirissä olevien asuinkiinteistöjen vähäinen määrä huomioon ottaen kyse ei ole ELY-keskukselle kuuluvasta ympäristönsuojelun yleisen edun puhevallan käyttämisestä. Hallinto-oikeus on ottanut arvioinnissaan huomioon myös sen, että hallintopakon vireillepanijat ovat tyytyneet kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökseen, ja katsonut, että kyse ei ole ELY-keskuksen valvottavana olevasta yleisestä edusta, vaan naapuruussuhdelakiin perustuvasta arvioinnista.

(37) Kuten edellä selostetuista ympäristönsuojelulain säännöksistä ilmenee, ELY-keskus on ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu valtion valvontaviranomainen, jolla on valitusoikeus mainitun lain nojalla tehdyistä päätöksistä. Valtion valvontaviranomaisena toimivan ELY-keskuksen valitusoikeuden ulkopuolelle ei ole rajattu hallintopakkoasioita. Kun kysymys on hallintopakkoasiasta, ELY-keskuksen valitusoikeuden kannalta ei ole myöskään merkitystä sillä seikalla, mikä taho on ollut hallintopakkoasian vireillepanija hallintoviranomaisessa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että valitusoikeus on säädetty ELY-keskukselle nimenomaan valtion valvontaviranomaisena, ELY-keskuksen oikeus hakea muutosta edellyttää, että muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessä on kysymys ELY-keskuksen valvottavana olevasta yleistä ympäristönsuojelua koskevasta edusta.

(38) Ympäristönsuojelulain 27 §:n 1 momentin perusteella määräytyvä ja niin sanottuun laitosluetteloon perustuva toiminnan ympäristöluvanvaraisuus ei koske tuulivoimaloita. Sitä, edellyttääkö tuulivoimahanke ympäristölupaa, arvioidaan tapauskohtaisesti saman pykälän 2 momentin 3 kohdan nojalla eli naapuruussuhdelain 17 §:n mukaisen kohtuuttoman rasituksen perusteella.

(39) Naapuruussuhdelaki on taustaltaan yksityisoikeudellinen, kun taas ympäristönsuojelulaki on julkisoikeudellinen. Ympäristöluvan tarvetta arvioitaessa naapuruussuhdelaki ja ympäristönsuojelulaki liittyvät kuitenkin ympäristönsuojelulain viittaussäännöksen kautta toisiinsa. Ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristölupa on nimittäin oltava toimintaan, josta saattaa aiheutua naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tarve hakea ympäristölupaa on näin ollen olemassa jo silloin, jos naapuruussuhdelain mukaista kohtuutonta rasitusta saattaa aiheutua.

(40) ELY-keskuksen valvottavana oleva yleinen etu perustuu nyt esillä olevassa asiassa siihen, arvioidaanko puheena olevan tuulivoimalahankkeen luvanvaraisuutta ympäristönsuojelulain mukaisesti.

(41) Nyt kysymyksessä oleva asia koskee kolmen tuulivoimalan sijoittamista Humppilan kunnan alueelle. Vuonna 2020 tehdyn melu- ja välkeselvityksen vaikutusaluekartan ja käytettävissä olevien kiinteistötietojen mukaan mainittujen tuulivoimaloiden välketuntimäärän kahdeksan tunnin suositusarvo ylittyy ainakin viiden rakennetun kiinteistön kohdalla. Meluselvityksen mukaan Humppilan kunnan alueella olevien tuulivoimaloiden meluvyöhykkeellä 35 — 40 dB sijaitsee vähintään kuusi ja mahdollisesti yhdeksän kiinteistöä, joista osa on lomarakennuksia.

(42) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tuulivoimalat eroavat jo lähtökohtaisesti muista mahdollisista naapuruussuhdehaittaa aiheuttavista toiminnoista. Tuulivoimalat varaavat usein pysyvästi laajoja alueita ja myös niiden melualueet ovat mainitusta syystä laajoja. Lisäksi niistä voi aiheutua laajalle alueelle kohdistuvaa välkevaikutusta. Naapureille mahdollisesti aiheutuvaa kohtuutonta rasitusta arvioitaessa tarkastelua ei siten voida rajata vain siihen, kohdistuuko lähinaapuriin mahdollisesti jokin tietty tarkasti rajattu rasitus, sillä tuulivoimalasta aiheutuva rasitus voi erilaisissa olosuhteissa ulottua ennakoimattomasti laajalle alueelle ja siitä voi myös aiheutua terveyshaittaa. Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, sillä seikalla, ovatko hallintopakkoasian vireillepanijat hakeneet muutosta ympäristöluvan tarvetta koskevaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökseen, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa ELY-keskuksen valitusoikeutta tästä päätöksestä.

(43) Humppilan kunnan teknisen lautakunnan päätöksellä on otettu kantaa siihen, edellyttääkö hallintopakkohakemuksessa tarkoitettujen tuulivoimaloiden toteuttaminen ympäristölupaa. Koska lautakunta ei ole velvoittanut hakemaan ympäristölupaa hakemuksessa tarkoitettuihin voimaloihin, ELY-keskuksella on katsottava olevan näiltä osin ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuna valtion valvontaviranomaisena yleistä ympäristönsuojelua koskeva etu valvottavanaan.

(44) Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, ELY-keskuksella on ympäristönsuojelulain mukaisena valtion valvontaviranomaisena ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu oikeus valittaa lautakunnan päätökseen sisältyvästä ympäristöluvan tarvetta koskevasta ratkaisusta hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle ELY-keskuksen valituksen tutkimiseksi ja asian ratkaisemiseksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Olli Malve. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

A ja hänen asiakumppaninsa

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

ELY-keskus

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Humppilan kunnan tekninen lautakunta

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Arto Hietaniemi (eri mieltä), Laura Portin ja Sauli Viitasaari. Esittelijä Maiju Sulin.

Humppilan tekninen lautakunta

Ilmatar Humppila-Urjala Oy

yhtiö

yhtiölle

Ympäristönsuojelulain

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain

direktiivilaitos

ympäristölupa

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain

naapuruussuhdelaki