KHO:2025:41 – Työaikalaki

I ärendet skulle avgöras om arbetarskyddsmyndigheten hade kunnat förplikta A Ab att föra bok över alla de timmar som de matbud bolaget använde arbetade samt de utbetalade ersättningarna. Bedömningen i högsta förvaltningsdomstolen gällde särskilt om buden arbetade i anställningsförhållande eller som självständiga företagare. För det fall att arbetet ansågs vara utfört i anställningsförhållande skulle ytterligare avgöras om arbetstidslagen var tillämplig på buden.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att arbetarskyddsmyndighetens beslut hade gällt arbetstidslagens tillämpning. Med arbetstidslagen har arbetstidsdirektivet satts i kraft. Därför skulle man i bedömningen beakta arbetstidsdirektivet och EU-domstolens rättspraxis gällande direktivets tolkning och särskilt vilken betydelse begreppet arbetstagare har getts i unionsrätten.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg, trots att det i budens arbete ingår många sådana drag som allmänt förknippas med självständiga företagare, att alla kännetecken för ett arbetsavtal enligt 1 kap. 1 § 1 mom. i arbetsavtalslagen uppfylldes. Buden var också efter en helhetsbedömning i en underordnad ställning i förhållande till A Ab, när man beaktade särskilt A Ab:s rättigheter enligt det tjänsteavtal bolaget själv gjort och på vilket sätt A Ab med hjälp av den digitala plattform bolaget administrerade kunde följa och övervaka budens arbetsprestation inklusive de krav på arbetsprestationens kvalitet som ställts på buden. Av detta följde att budens självständighet måste anses vara delvis skenbar och dölja ett verkligt anställningsförhållande. När man ytterligare beaktade att begreppet arbetstagare enligt EU-domstolens rättspraxis inte ska tolkas snävt, skulle buden anses utföra sitt arbete i anställningsförhållande.

Enligt utredningen i ärendet var längden på budens arbetstid inte bestämd på förhand. Buden får själva även bestämma hur de förlägger sin arbetstid samt arbetstiden per dag och vecka. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg därför att buden har en i 2 § 1 mom. i arbetstidslagen avsedd autonomi i förhållande till sin arbetstid. Det var i ärendet inte avgörande huruvida buden skulle anses kunna bestämma själva över den tid de använder för ett enskilt transportuppdrag. Eftersom budens arbete dessutom till sin natur motsvarade sådant arbete som avses i 2 § 1 mom. 4 punkten i arbetstidslagen tillämpades inte arbetstidslagen på budens arbete.

Omröstning 4 — 1

Arbetstidslagen 1 § 1 mom. och 2 § 1 mom. 4 punkten

Arbetsavtalslagen 1 kap. 1 § 1 mom.

Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/88/EG om arbetstidens förläggning i vissa avseenden

Rådets direktiv 89/391/EEG om åtgärder för att främja förbättringar av arbetstagarnas säkerhet och hälsa i arbetet

EU-domstolens dom 14.10.2010, Union syndicale Solidaires Isère (C-428/09, ECLI:EU:C:2010:612),

EU-domstolens dom 10.9.2014, Haralambidis (C-270/13, ECLI:EU:C:2014:2185),

EU-domstolens dom 4.12.2014, FNV Kunsten Informatie en Media (C‑413/13, ECLI:EU:C:2014:2411)

EU-domstolens dom 20.11.2018, Sindicatul Familia Constanţa ym. (C-147/17, ECLI:EU:C:2018:926)

EU-domstolens beslut 22.4.2020, Yodel Delivery Network (C-692/19, ECLI:EU:C:2020:288)

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio (skiljaktig), Jaakko Autio och Joni Heliskoski. Föredragande Anna Ahlberg.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko työsuojeluviranomainen voinut velvoittaa A Oy:n pitämään työaikakirjanpitoa yhtiön käyttämien ruokalähettien kaikista tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista. Korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavana oli erityisesti, tekivätkö lähetit työtä työsuhteessa vai itsenäisinä yrittäjinä. Jos työtä katsottiin tehdyn työsuhteessa, oli lisäksi arvioitava, sovellettiinko lähetteihin työaikalakia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että työsuojeluviranomaisen päätöksessä oli ollut kysymys työaikalain soveltamisesta. Työaikalailla oli pantu täytäntöön työaikadirektiivi. Asian arvioinnissa oli siten otettava huomioon työaikadirektiivi ja sen tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti unionin oikeudessa työntekijän käsitteelle annettu merkitys.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka lähettien työhön liittyi paljon sellaisia piirteitä, jotka yleisesti liitettiin itsenäisiin yrittäjiin, asiassa täyttyivät kaikki työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaiset työsuhteen tunnusmerkit. Lähetit olivat myös kokonaisuutena arvioiden alisteisessa asemassa A Oy:öön nähden, kun otettiin huomioon erityisesti A Oy:n sen itse laatimaan palvelussopimukseen perustuvat oikeudet ja se tapa, jolla A Oy kykeni hallinnoimansa digitaalisen alustan avulla seuraamaan ja valvomaan lähettien työsuoritusta, mukaan lukien läheteille asetetut työsuorituksen laatua koskevat vaatimukset. Tästä seurasi, että lähettien itsenäisyyden oli katsottava olevan osin vain näennäistä ja peittävän todellisen työsuhteen. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työntekijän käsitettä ei ollut tulkittava suppeasti, lähettien oli katsottavan tekevän työtään työsuhteessa.

Asiassa saadun selvityksen perusteella lähettien työajan kokonaispituutta ei määritelty ennalta. He voivat myös itse päättää työaikansa sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajastaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi näin ollen, että läheteillä oli työaikalain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu työaika-autonomia. Asiassa ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, voitiinko lähettien katsoa voivan itse päättää yksittäiseen kuljetustehtävään käyttämästään ajasta. Koska lähettien tekemä työ oli lisäksi luonteeltaan työaikalain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua työtä, lähettien työhön ei sovellettu työaikalakia.

Äänestys 4 — 1

Työaikalaki 1 § 1 momentti ja 2 § 1 momentti 4 kohta

Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista

Neuvoston direktiivi 89/391/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1989, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä

Unionin tuomioistuimen tuomio 14.10.2010, Union syndicale Solidaires Isère (C-428/09,ECLI:EU:C:2010:612),

Unionin tuomioistuimen tuomio 10.9.2014, Haralambidis (C-270/13, ECLI:EU:C:2014:2185),

Unionin tuomioistuimen tuomio 4.12.2014, FNV Kunsten Informatie en Media (C‑413/13, ECLI:EU:C:2014:2411)

Unionin tuomioistuimen tuomio 20.11.2018, Sindicatul Familia Constanţa ym. (C-147/17, ECLI:EU:C:2018:926)

Unionin tuomioistuimen määräys 22.4.2020, Yodel Delivery Network (C-692/19,ECLI:EU:C:2020:288)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 21.2.2024 nro 337/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue velvoitetaan A Oy:n vaatimus enemmälti hyläten korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 8 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

Asian tausta

(1)

on 5.10.2020 antanut Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen pyynnöstä lausunnon TN 1481-20 siitä, sovelletaanko työaikalakia A Oy:n ruokalähettien (jäljempänä myös lähetit) työhön. Lisäksi Työneuvostolta on pyydetty lausuntoa siitä, jäisivätkö mahdollisesti työsuhteessa olevat ruokalähetit työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.

(2) Työneuvosto on lausunnossaan katsonut, että A Oy:n ja ruokalähettien välisessä toiminnassa on kysymys työaikalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työsuhteesta ja että kaikki työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa asetetut työsuhteen edellytykset täyttyvät. Työneuvoston mukaan lähettien työssä ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat työaikalain 2 §:n 1 momentin johdantolauseessa tarkoitettua työaika-autonomiaa. Näin ollen Työneuvosto on katsonut, että työaikalaki soveltuu työsuhteisten ruokalähettien työhön.

(3)

on 2.7.2021 antanut tarkastuskertomuksen, jossa on katsottu, että lähettien työsuhteeseen sovelletaan työaikalakia ja työnantajalla on velvollisuus pitää työaikakirjanpitoa heidän tekemistään tunneista. Tarkastuksessa on katsottu, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiset työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Myös kokonaisarvioinnin perusteella on katsottu, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Asia on siirretty työsuojeluviranomaiselle hallinnolliseen käsittelyyn.

(4)

(jäljempänä myös työsuojeluviranomainen) on päätöksellään 1.11.2021 (dnro ESAVI/23789/2021) velvoittanut A Oy:n pitämään työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista. Kirjanpidosta on käytävä ilmi joko säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset tai kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat. Määräaika velvoitteen toteuttamiselle on 14 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Työsuojeluviranomainen on asettanut velvoitteen tehosteeksi 10 000 euron sakon uhan siltä varalta, ettei velvoitetta noudateta määräajassa.

(5) Työsuojeluviranomaisen päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että tapauksessa täyttyvät työsuhteen tunnusmerkit. Osapuolten välillä on tehty sopimus ja sovittu maksettavaksi vastike. A Oy:n ja lähettien välillä on solmittu sopimukset tehtävästä työstä, joilla on taloudellista arvoa, eikä selvityksessä ole tuotu esille, että ruokalähetit kuuluisivat työnantajan kanssa samaan varallisuuspiiriin. Näin ollen työsuojeluviranomainen on katsonut, että vaatimus työn tekemisestä toiselle täyttyy lähettien työssä.

(6) Ruokalähetillä on oikeus käyttää sijaista tai alihankkijaa. Sijaisen käyttö ei edellytä työnantajan varsinaista suostumusta tai hyväksyntää, ja lähetillä on lähtökohtaisesti oikeus käyttää sijaista aina halutessaan, kunhan sijaisen käyttämiseen liittyvä menettely on käyty työnantajan kanssa etukäteen läpi ennen sijaisen käytön aloittamista. A Oy:n mukaan yhtiön on lakisääteisten ja tilaajavastuuvelvoitteidensa täyttämiseksi varmistettava, että sen alustan kautta kuljetuksia tekevät lähetit sekä näiden käyttämät sijaiset tai alihankkijat ovat sitoutuneet muun muassa sovellettavaan elintarvikelainsäädäntöön sekä tietosuojalainsäädäntöön. Kun A Oy tosiasiassa edellyttää ruokalähetin sekä sijaisen kuulemista ennen sijaisen käyttämistä, työsuojeluviranomainen on katsonut, että asiassa täyttyy työsuhteen tunnusmerkeistä työn tekeminen henkilökohtaisesti työnantajan lukuun.

(7) Päätöksen perusteluissa on lisäksi todettu, että työn johto- ja valvontatunnusmerkin osalta Työneuvosto on lausunnossaan katsonut, että ruokalähettien on katsottava tekevän vastaanottamiaan kuljetustoimeksiantoja sellaisissa olosuhteissa, joissa ilmenee konkreettista työn johtoa ja valvontaa A Oy:n digitaalisen alustan välityksin. Alusta ei ole työnantajasta erillinen toimija vaan nimenomaan osa A Oy:n toimintaa. Kuvatut työn tosiasialliset olosuhteet vaikuttavat sellaisilta, että A Oy:llä on tarvittaessa mahdollisuus toteuttaa työn johtoa ja valvontaa hyvinkin yksityiskohtaisesti.

(8) Työsuojeluviranomainen on yhtynyt Työneuvoston näkemykseen siitä, että lähettien on katsottava tekevän vastaanottamiaan kuljetustoimeksiantoja sellaisissa olosuhteissa, joissa ilmenee konkreettista työn johtoa ja valvontaa A Oy:n digitaalisen alustan välityksin. Lisäksi A Oy:llä on tarvittaessa mahdollisuus toteuttaa työn johtoa ja valvontaa, vaikkakin A Oy on esittänyt, ettei A Oy:llä ole sellaiseen oikeutta palvelusopimuksen perusteella, eikä A Oy:n antamien ohjeiden noudattamatta jättämisestä koidu seuraamuksia läheteille.

$177

(10) Työsuojeluviranomainen on katsonut Työneuvoston tavoin, että työaikalain 2 §:n 1 momentin työaika-autonomiaa tulee arvioida työnteon aikana. Tässä tapauksessa työntekijän asemaa tulee arvioida, kun lähetti on kirjautunut alustalle ja ottanut vastaan kuljetustehtävän. Lainkohdan mukaan työaikalakia ei, lukuun ottamatta lain 15 §:n 3 ja 4 momenttia, sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan. Lisäksi tulee täyttyä jokin lainkohdan 1 momentin alakohdista.

(11) Työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan lähetti ei voi itse määritellä ruokalähetyksen toimitusaikaa, vaan ruokalähetin on suoritettava vastaanotettu kuljetustehtävä määrättynä aikana, eikä hän voi siirtää sen suorittamista esimerkiksi itselleen sopivampaan aikaan. Ruokalähetti ei myöskään voi päättää, milloin kuljetustehtäviä ylipäänsä tulee asiakkaiden tilausten perusteella suoritettaviksi. Vastaanotetut kuljetustehtävät ovat aikaan sidottuja, eikä ruokalähetin työssä täyty työaikalain 2 §:n 1 momentin johdantolauseessa tarkoitettu työaika-autonomia. Näin ollen asiassa ei ole tarpeen tarkastella työaikalain 2 §:n 1 momentin alakohtia.

(12) Työsuojeluviranomainen on katsonut, ettei lähettien työssä tule esille sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat työaikalain 2 §:n 1 momentin johdantolauseessa tarkoitettua työaika-autonomiaa. Työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan A Oy:n tulee työnantajana laatia työaikakirjanpito ruokalähettien kaikista tehdyistä työtunneista.

(13)

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päätöksen A Oy:n valituksesta. Hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

(14) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohella, että asiassa on riidatonta, että A Oy:n ja lähettien välisessä suhteessa täyttyvät työsopimuslaissa säädetyistä työsuhteen tunnusmerkeistä sopimuselementti ja kuljetustyön suorittaminen vastiketta vastaan. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, täyttyvätkö myös muut työsuhteen tunnusmerkit eli työn tekeminen henkilökohtaisesti työnantajan lukuun ja työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

$179

(16) Työsuhteen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää myös sitä, että työtä tehdään toiselle eli työnantajan lukuun. Työstä tulevan välittömän hyödyn on tällöin koiduttava työnsuorittajan sopimuskumppanin hyväksi eli tässä tapauksessa A Oy:n hyväksi. Vaatimus työn tekemisestä toiselle voi jäädä täyttymättä silloin, jos työntekijä kuuluu työnantajan kanssa samaan varallisuuspiiriin esimerkiksi omistamalla tai hallitsemalla muutoin työnantajayhtiötä tai sen osaa. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta. Lähetin työstä tuleva välitön tulos kuuluu saadun selvityksen mukaan yhtiölle, joka puolestaan suorittaa lähetille hänelle kuuluvan vastikkeen työvoiman käytöstä. Sillä, että lähettien työ hyödyttää yhtiön lisäksi itse lähettejä ja yhtiön sopimuskumppanina olevia ravintoloita, ei ole arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä. Lähettien yhtiölle suorittamassa kuljetustyössä täyttyy siten myös edellytys työn tekemisestä toiselle.

(17) Työsuhteen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi sitä, että työtä on tehtävä sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työntekijän on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Johdolla ja valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta ennen työn aloittamista ja sen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään sekä oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa annettuja työn suorittamista koskevia ohjeita ja määräyksiä. Johto- ja valvontaoikeutta koskevan tunnusmerkin täyttymiseksi ei ole kuitenkaan edellytetty yksityiskohtaista työn sisältöä koskevaa ohjausta ja neuvontaa, vaan pelkkä oikeus työn johtoon ja valvontaan riittää, jos työtä tehdään muutoin työsuhteen kriteerit täyttävissä olosuhteissa.

$17a

(19) Yhtiö maksaa lähetille jokaisesta tämän tekemästä kuljetuksesta yhtiön määrittelemän kuljetuskohtaisen palkkion. Läheteillä ei ole vaikuttamismahdollisuutta palkkion määrään. Kuljetustyöstä maksettavan palkkion suuruudessa on kuitenkin otettu yrittäjäsuhteelle tyypillisesti huomioon yrittäjän eläke-, vakuutus- ja sosiaaliturvamaksut. Palkkiosta ja siihen vaikuttavista seikoista saatu selvitys viittaa siihen, että työtä on tarkoitettu tehtäväksi yrittäjäsuhteessa.

(20) Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lähetit eivät edellä esitetyn perusteella työskentele sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että lähettien olisi katsottava työskentelevän yhtiön johdon ja valvonnan alaisena. Asiaa ei ole arvioitava toisin yksinomaan sen perusteella, että yhtiöllä on digitaalisen alustan kautta teknisesti mahdollista johtaa ja valvoa lähettien työtä kunkin yksittäisen kuljetustyön aikana, kun yhtiö ei tällaista työnjohto- ja valvontaoikeutta tosiasiallisesti käytä.

$17b

(22) Asiassa saadun selvityksen perusteella kuljetustyötä tekevien lähettien työssä eivät täyty työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiset työsuhteen tunnusmerkit työnjohto- ja valvontaoikeuden osalta eikä lähettien työtä ole kokonaisarvionkaan perusteella pidettävä työsuhteessa tehtynä. Koska työaikalakia sovelletaan vain työsuhteessa tehtyyn työhön, työaikalaki ei tule sovellettavaksi nyt kysymyksessä olevan yhtiön käyttämien lähettien työhön. Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue ei ole siten voinut velvoittaa yhtiötä pitämään lähettien osalta työaikakirjanpitoa. Edellä mainituin perustein aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päätös on kumottava.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(23)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päätös saatetaan voimaan. Lisäksi työsuojeluviranomainen on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa osapuolet itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan asian oikeudellinen epäselvyys huomioon ottaen.

(24)

on vaatinut, että valitus hylätään ja työsuojeluviranomainen velvoitetaan korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut 45 285 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen. Jos korkein hallinto-oikeus katsoisi, ettei A Oy:n esittämä kirjallinen selvitys ole riittävää ja luotettavaa, A Oy on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Suullinen käsittely

(25) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.

(26) Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A Oy on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä, selvitys, jota se on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1. Kysymyksenasettelu

(27) Asiassa on ratkaistavana, onko työsuojeluviranomainen voinut velvoittaa A Oy:n pitämään työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä työtunneista ja niistä suoritetuista korvauksista.

(28) Tältä osin asiassa on ensiksi arvioitava, tekevätkö A Oy:n lähetit työtä työsuhteessa vai itsenäisinä yrittäjinä. Jos työtä katsotaan tehdyn työsuhteessa, on lisäksi arvioitava, sovelletaanko lähetteihin työaikalakia, kun otetaan huomioon lain 2 §:ssä säädetyt poikkeukset sen soveltamisalasta.

2.2. Osapuolten kannat

(29)

mukaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteella näyttää selvältä, että työsuhteen tunnusmerkeistä sopimus, työn tekeminen toisen lukuun ja työn vastikkeellisuus täyttyvät.

(30) Työ katsotaan tehdyn toisen lukuun, kun työpanoksesta johtuva välitön hyöty koituu työnantajan hyväksi. Välittömän hyödyn työstä saa A Oy. Työntekijä hyötyy tekemästään työstä vastikkeen muodossa, mutta tämä ei ole toisen lukuun tehtävän työn tunnusmerkissä tarkoitettua hyötyä. Vaatimus työn tekemisestä toiselle voi jäädä täyttymättä lähinnä vain silloin, kun työntekijä kuuluu työnantajan kanssa samaan varallisuuspiiriin. Tällaisesta tilanteesta voi olla kysymys, jos työntekijä omistaa tai hallitsee muutoin työnantajayhtiötä tai sen osaa. Lähetit eivät kuulu A Oy:n kanssa samaan varallisuuspiiriin. Siten työn tekemistä toisen lukuun koskeva edellytys täyttyy.

(31) Lähetit ovat sitoutuneet työn suorittamiseen henkilökohtaisesti luonnollisina henkilöinä ja vastaavat työtehtävien asianmukaisesta suorittamisesta henkilökohtaisesti. Asiaa ei muuta se, että he voivat A Oy:n suostumuksella käyttää apulaista tai sijaista. Työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan siten myös työn tekemistä henkilökohtaisesti koskeva työsuhteen tunnusmerkki täyttyy.

(32) Työsopimuslain esitöiden mukaan työsuhteen syntymisen edellytyksenä pidetään sitä, että työn suorittaja tekee työtä sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työn suorittajan katsotaan työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Tunnusmerkin täyttymisen kannalta ei ole merkityksellistä se, että lähetit saavat itse päättää, milloin he ovat käytettävissä työhön tai ottavatko he ylipäätään työtä vastaan. Lähetin on kirjauduttava alustalle, jotta hän voi ottaa toimeksiantoja vastaan. Yhtiö ei kuitenkaan takaa läheteille toimeksiantoja, eivätkä lähetit ole sitoutuneet ottamaan niitä vastaan.

(33) Vaikka lähetti voi päättää, milloin hän on käytettävissä työhön, hän ei voi kuitenkaan määrätä työn suorittamisen ajankohtaa. Kysymys on tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotuista tehtävistä, jotka tulee myös toteuttaa määrätyn aikaikkunan sisällä. Lähetti ei voi vapaasti valita eri toimeksiantojen väliltä alustalla, vaan niitä tarjotaan lähimmälle lähetille, jolla on sopiva kulkuväline käytössään. Lähetillä on 60 sekuntia aikaa hyväksyä ehdotettu toimeksianto.

(34) Työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan se, että yhtiö valvoo työn suorittamista loppuun määrätyssä ajassa, on työn laadullisen lopputuloksen valvomista. Asiassa esitettyjen seikkojen perusteella voidaan pitää myös todennäköisenä, että lähetin tulisi tosiasiassa noudattaa yhtiön antamia ohjeita. Palvelusopimuksessa on sovittu A Oy:n oikeudesta yksipuolisesti vähentää lähetin palkkiota, jos esimerkiksi kuljetustoimeksiantoa ei toteuteta edellytetyt laatuvaatimukset täyttäen. Velvollisuus noudattaa yhtiön antamaa ohjeistusta työn suorittamisesta osoittaa työnantajan työnjohto-oikeutta.

(35) A Oy pystyy valvomaan ohjeiden noudattamista sekä alustan välityksellä että asiakaspalautteiden kautta. Alusta kerää tarkkaa tietoa toimeksiannon etenemisestä ja saa tiedon lähetin reaaliaikaisen sijainnin lisäksi siitä, milloin asiakas tekee tilauksen, milloin ravintola alkaa valmistamaan annosta, milloin ravintola saa sen valmiiksi, milloin jokin lähetti hyväksyy tarjotun toimeksiannon, milloin hän noutaa annoksen ravintolasta, milloin hän luovuttaa sen asiakkaalle ja milloin hän on valmis ottamaan uusia toimeksiantoja vastaan. Alusta kerää tämän datan ja käyttää sitä muun muassa tarkentamaan aika-arvioita. Työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan työsuorituksen valvonta tai mahdollisuus siihen on poikkeuksellisen tarkkaa verrattuna useisiin perinteisen työnteon muotoihin. Sillä, että valvonta tapahtuu alustan välityksellä, ei ole asiassa merkitystä.

(36) Valvontaa tapahtuu myös asiakaspalautteiden kautta. Tilauksen yhteydessä asiakkaille tarjotaan mahdollisuus antaa halutessaan palautetta myös kuljetuksen toteuttaneesta lähetistä. Jos lähetti saa paljon kielteistä palautetta, A Oy:n mukaan asiasta saatetaan keskustella asianosaisten kanssa, jotta nämä voivat huomioida palautteen toiminnassaan. Jos lähetti saa paljon kielteistä palautetta, A Oy saattaa palvelusopimuksen mukaan päättää sopimuksen lähetin kanssa.

(37) Työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan yllä kuvatulla perusteella lähettien työssä ilmenee konkreettista työn johtoa ja valvontaa. Työsuhteen tunnusmerkin kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä välineitä käyttäen valvontaa tehdään, vaan valvonta voi olla esimerkiksi algoritmeihin perustuvaa tai alustan välityksellä tapahtuvaa.

(38) Työsuojeluviranomainen on katsonut, että myös kokonaisarvioinnin perusteella kyseessä on työsuhteessa tehtävä työ. Lähetit ovat epäitsenäisessä ja alisteisessa asemassa suhteessa A Oy:öön ottaen erityisesti huomioon A Oy:n työn johto- ja valvontaoikeus, lähetin hyvin rajallinen vapaus järjestää liiketoimintansa ja mahdollisuudet vaikuttaa siihen tai sen riskeihin sekä maksettavan korvauksen määrä.

(39) Koska työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan lähetit työskentelevät työsuhteessa, tulee heihin lähtökohtaisesti soveltaa työaikalakia. Työaikalain 2 §:n 1 momentin työaika-autonomiaa tulee arvioida työnteon aikana silloin, kun lähetti on kirjautunut alustalle ja ottanut vastaan kuljetustehtävän.

(40) Työsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan lähettien työssä eivät täyty työaika-autonomian kriteerit. Läheteillä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa itse työnteon ajankohtaan tai pituuteen. Työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan lähetti ei voi itse määritellä ruokalähetyksen toimitusaikaa, vaan ruokalähetin on suoritettava vastaanotettu kuljetustehtävä määrätyn aikaikkunan sisällä. Hän ei voi siirtää sen suorittamista esimerkiksi itselleen sopivampaan aikaan. Lähetti ei myöskään voi päättää, milloin kuljetustehtäviä ylipäänsä tulee asiakkaiden tilausten perusteella suoritettaviksi. Vastaanotetut kuljetustehtävät ovat aikaan sidottuja. Näin ollen A Oy:n tulee työnantajana laatia työaikakirjanpito lähettien kaikista tehdyistä työtunneista.

(41)

mukaan olennaista oikeudellisessa arvioinnissa on se, että sopimusehdot vastaavat tosiasiallisia olosuhteita, kuten A Oy:n ja lähettikumppanien välisessä oikeussuhteessa on tilanne. A Oy:n ja lähettikumppanien olosuhteet ja tosiasiallinen menettely vastaavat käytännössä osapuolten väliseen sopimukseen kirjattua. Sopimuksen sisältö ja siitä ilmenevä sopijapuolten tarkoitus ja noudattama käytäntö osoittavat kyseessä olevan yrittäjäsuhde työsuhteen sijasta.

(42) A Oy:llä on Suomessa noin 11 000 toimeksiantosopimuksen tehnyttä lähettikumppania. Heistä valtaosa tekee kuljetustoimeksiantoja satunnaisesti. Viikoittain kuljetustoimeksiantoja hoitavia niin sanottuja aktiivisia lähettikumppaneita on keskimäärin noin 5 000.

(43) A Oy:n lähettikumppaneista vajaa kaksi prosenttia on osake- tai henkilöyhtiöitä, noin 16 prosenttia y-tunnuksen rekisteröineitä yksityisyrittäjiä ja noin 81 prosenttia y-tunnuksettomia yksityisyrittäjiä. Lähettikumppaneista noin 40 prosenttia on ilmoittanut käyttävänsä sijaista.

(44) Työsuhteessa työtä tehdään työnantajan lukuun, mikä tarkoittaa, että työnantaja saa työstä koituvan hyödyn. On selvää, että lähettien tekemä kuljetustyö hyödyttää A Oy:tä. Lähettien työ hyödyttää lähettien itsensä lisäksi myös A Oy:n alustaa käyttäviä ravintoloita ja kauppiaita. Lähettien toiminta ja toimintatavat vaikuttavat myös osaltaan välittömästi ravintoloiden liiketoiminnallisiin ratkaisuihin. Myös A Oy ja lähetit hyötyvät alustaa käyttävistä ravintoloista ja kauppiaista.

$181

$182

(47) A Oy varmistaa alustansa välityksellä ainoastaan alihankkijanaan toimivan lähetin työn lopputuloksen eli sen, että lähetti suorittaa vastuullaan olleen kuljetuksen. Samalla tavalla A Oy varmistaa, että sen yhteistyökumppaneina toimivat ravintolat valmistavat tilatut annokset. A Oy:n valvonta kohdistuu yksinomaan lähetin toimeksiannon loppuunsaattamiseen ja perustuu keskeisesti kyseessä olevan palvelun luonteeseen, mikä viittaa työn tekemiseen muussa kuin työsuhteessa.

(48) A Oy:n ja lähettien välinen oikeudellinen sopimussuhde ei sisällä työsuhteen keskeistä kriteeriä, työoikeudellista työntekijän subordinaatiota. Muun ohella lähettien laaja vapaus ja kieltäytymisoikeus tarjotusta ja jopa aloitetusta kuljetustoimeksiannosta osoittaa, että A Oy:llä ei käytännössä ole oikeudellista mahdollisuutta direktio-oikeuden käyttöön edes yksittäisen kuljetustoimeksiannon aikana. Pelkkä digitaalisen alustan tuoma mahdollisuus tilatun toimeksiannon suorittamisen jonkinasteiseen seurantaan, ilman oikeudelliseen sopimussuhteeseen liittyviä molemminpuolisia oikeuksia ja velvollisuuksia johtaa tai valvoa työn suorittamista, ei synnytä työoikeudellista direktio-oikeutta. Yhtiö valvoo kuljetustoimeksiannon osalta vain sitä, että sovittu toimeksianto suoritetaan loppuun. Myöskään elintarvikeviranomaisen edellyttämät toimenpiteet tai kuljetustyön luonteeseen erottamattomasti liittyvät aikamääreet eivät synnytä työnjohto-oikeutta.

(49) Nykyisessä toimintamallissa asiakkaille tarjotaan mahdollisuus antaa palautetta A Oy:n asiakaskokemuksesta sekä ruuasta, ei yksilöidysti lähetistä. Asiakaspalautteiden antaminen ei muodosta direktio-oikeutta A Oy:n ja lähettien välille.

(50) Myös kokonaisarvioinnin perusteella on selvää, että lähetit toimivat toimeksiantosuhteessa. Lähettikumppanit käyttävät kuljetustoimeksiantoja tehdessään omia, itse valitsemiaan työvälineitä ja toimivat yrittäjän riskillä. A Oy:n lähettikumppaneille maksama palkkio ja palkkionmuodostus osoittavat kysymyksen olevan yrittäjätyöstä. A Oy ei tarjoa läheteille vähimmäispalkkiota, vaan lähetti kantaa riskin siitä, onko kuljetustoimeksiantoja toivottua määrää saatavilla. Lähetti voi halutessaan suorittaa samanaikaisesti useita toimeksiantoja ja toimittaa samanaikaisesti myös eri alustojen, mukaan lukien A Oy:n kilpailijoiden alustat, kautta tarjottuja toimeksiantoja.

(51) Lähetit eivät joka tapauksessa kuulu työaikalain soveltamisalan piiriin. Heillä on täysi autonomia kuljetustoimeksiantojen järjestelyyn, eikä ole katsottavissa A Oy:n asiaksi valvoa siihen käytetyn ajan järjestelyjä. Vaikka A Oy:n ylläpitämän alustan toimintamalli edellyttää lähettikumppaneiden valitsemien ravintola- ja muiden ruokakuljetustoimeksiantojen suorittamista tietyn elintarviketurvallisuuden edellyttämän aikarajan sisällä, kyse ei ole A Oy:n vaikutuspiirissä olevasta työskentelyyn käytetyn ajan määrittelystä, vaan kuljetustyön luonteesta johtuvasta seikasta.

2.3. Sovellettavat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö

2.3.1 Sovellettavat oikeusohjeet

(52)

1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, jollei muualla laissa toisin säädetä.

(53) Saman lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tätä lakia ei, lukuun ottamatta 15 §:n 3 ja 4 momenttia, sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan, kun kyse on työstä, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä.

(54)

1 luvun 1 §:n (55/2001) 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

(55)

(jäljempänä ”työaikadirektiivi”) 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi koskee:

a) vuorokautisia ja viikoittaisia vähimmäislepoaikoja ja vuosilomaa sekä taukoja ja viikoittaista enimmäistyöaikaa; ja

b) tiettyjä yötyötä, vuorotyötä ja työaikajärjestelyjä koskevia seikkoja.

(56) Saman artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan kaikkeen direktiivin 89/391/ETY 2 artiklassa tarkoitettuun yksityiseen ja julkiseen toimintaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 14, 17, 18 ja 19 artiklan soveltamista.

a) johtavassa asemassa olevista tai muista henkilöistä, joilla on itsenäinen päätöksentekovalta;

b) työskentelystä perheessä; tai

c) työntekijöistä, jotka suorittavat uskonnollisia toimituksia kirkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä.

(58) Työaikadirektiivin 23 artiklan mukaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta kehittää tilanteen kehityksen perusteella erilaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä työaikaa koskevalla alalla, siltä osin kuin tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan, tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole pätevä peruste alentaa työntekijöiden suojelun yleistä tasoa.

(59)

(jäljempänä ”työsuojeludirektiivi”) 2 artiklan 1 kohdan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sekä julkisiin että yksityisiin toiminnan aloihin (kuten teollisuuteen, maatalouteen, kauppaan, hallintoon, palveluihin, koulutukseen, kulttuuriin, vapaa-ajan toimintaan).

(60) Työsuojeludirektiivin 3 artiklan mukaan tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) työntekijällä henkilöä, jonka työnantaja on palkannut, mukaan lukien myös harjoittelijat ja oppisopimussuhteiset työntekijät, ei kuitenkaan kotitaloustyöntekijää;

b) työnantajalla luonnollista tai oikeudellista henkilöä, johon työntekijä on työsuhteessa ja joka on vastuussa yrityksestä tai laitoksesta.

2.3.2. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

(61) Asiassa C-428/09,

$188

(62) Asiassa C-270/13,

, annetun tuomion mukaan työntekijän käsitteellä on unionin oikeudessa itsenäinen merkityksensä eikä tätä käsitettä pidä tulkita suppeasti (27 kohta). Työsuhteelle on ominaista se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle ja tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan (28 kohta). Tästä seuraa, että alisteisuussuhde ja palkan maksaminen ovat työsuhteen muodostavia tekijöitä siltä osin kuin kyseisellä ammattitoiminnalla on aito ja todellinen luonne (29 kohta). Piirteitä, jotka yleisesti liitetään itsenäisen palveluntarjoajan tehtäviin, taas ovat seuraavat: enemmän valinnanvaraa tehtävän työn ja suoritettavien tehtävien luonteen, työn tai tehtävien suoritustavan, työajan ja työskentelypaikan suhteen sekä suurempi vapaus omien yhteistyökumppanien valinnan suhteen (33 kohta).

(63) Asiassa C-413/13,

, annetusta tuomiosta puolestaan ilmenee, että se, että kansallisen oikeuden mukaan kyseessä on itsenäinen palvelujen tarjoaja, ei estä sitä, että henkilön on katsottava olevan unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja peittää todellisen työsuhteen (35 kohta). Tästä seuraa, että unionin oikeudessa tarkoitettuun työntekijän asemaan ei voi vaikuttaa se seikka, että henkilö on palkattu kansallisen oikeuden mukaisena itsenäisenä palvelujen tarjoajana verotukseen, hallintoon tai byrokratiaan liittyvistä syistä, jos tämä henkilö toimii työnantajansa valvonnassa, kun on kyseessä muun muassa hänen vapautensa valita työaika, työskentelypaikka ja sisältö, ja jos hän ei osallistu tämän työnantajan kaupallisiin riskeihin ja että hän toimii mainitun työnantajan yrityksessä työsuhteen kestämisajan muodostaen tämän kanssa taloudellisen kokonaisuuden (36 kohta).

(64) Asiassa C-147/17,

, annetun tuomion mukaan työsuhteelle ominaista on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toisen henkilön hyväksi tämän johdon alaisena työsuorituksia vastiketta vastaan (41 kohta). Työsuhde edellyttää sitä, että työntekijän ja hänen työnantajansa välisen alisteisuussuhteen olemassaoloa on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa osapuolten välisiin suhteisiin liittyvien kaikkien seikkojen ja olosuhteiden perusteella (42 kohta).

(65) Asiassa C-692/19,

, antamassaan määräyksessä unionin tuomioistuin on katsonut, että työaikadirektiiviä on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että henkilö, jonka hänen väitetty työnantajansa on ottanut palvelukseen palvelussopimuksen perusteella, jossa täsmennetään, että hän on itsenäinen yrittäjä, luokitellaan kyseisessä direktiivissä tarkoitetuksi työntekijäksi, kun hänellä on mahdollisuus

koska yhtäältä kyseisen henkilön itsenäisyys ei näytä näennäiseltä ja toisaalta mainitun henkilön ja hänen väitetyn työnantajansa välistä alisteisuussuhdetta ei voida osoittaa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin suoritettava tämän saman henkilön luokittelu työaikadirektiivin perusteella ottamalla huomioon kaikki häneen liittyvät merkitykselliset seikat ja hänen harjoittamansa taloudellinen toiminta.

(66) Edellä mainitussa asiassa

unionin tuomioistuin on katsonut, että työaikadirektiivin 17 artiklassa säädettyjä poikkeuksia on tulkittava poikkeuksina direktiivillä käyttöön otetusta työajan järjestämistä koskevasta unionin järjestelmästä siten, että niiden soveltamisala ulottuu ainoastaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä näillä poikkeuksilla suojattavien intressien turvaamiseksi (40 kohta). Tuomion mukaan poikkeusta, josta säädetään direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa, sovelletaan työntekijöihin, joiden työajan kokonaispituutta ei mitata tai määritellä ennalta tai jotka voivat itse päättää työajastaan kyseessä olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi (41 kohta).

2.4. Oikeudellinen arviointi

2.4.1. Työsuhteen tunnusmerkkien arviointi

(67) Työaikalain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan työsopimuslain perusteella tehtävään työhön. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentista seuraa, että työsuhde perustuu sopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

(68) Työaikalailla on pantu täytäntöön työaikadirektiivi.

(69) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen työaikadirektiiviä koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että työntekijän käsitettä ei direktiiviä sovellettaessa voida tulkita eri tavalla eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä, vaan sillä on unionin oikeudessa oma merkityksensä (em. asia

, 28 kohta). Tästä seuraa, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja työsuhteen tunnusmerkkejä arvioitaessa tulee ottaa huomioon unionin oikeuden mukainen työntekijän käsite ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

(70) Lähetti tekee työtä hänen ja A Oy:n välisen palvelusopimukseksi otsikoidun sopimuksen perusteella. Asiassa on myös riidatonta, että työtä tehdään vastiketta vastaan. Siten arvioitavaksi jää, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkeistä lähettien kohdalla työn tekeminen työnantajan lukuun, työn tekeminen henkilökohtaisesti sekä työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

(71) Lähetin työstä tuleva välitön hyöty koituu A Oy:lle, joka puolestaan suorittaa lähetille hänelle kuuluvan vastikkeen työvoiman käytöstä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lähetit eivät kuulu samaan varallisuuspiiriin A Oy:n kanssa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa täyttyy työsuhteen tunnusmerkeistä myös työn tekeminen työnantajan lukuun.

(72) Lähetti voi palvelusopimuksen mukaan käyttää tehtäviensä suorittamiseen sijaista tai alihankkijaa. Lähetti vastaa kuitenkin aina henkilökohtaisesti työtehtävien asianmukaisesta suorittamisesta. Lähetin on myös etukäteen ilmoitettava sijaisen tai alihankkijan käytöstä A Oy:lle siitä sopimiseksi, miten sijaisen käyttö käytännössä toteutetaan. Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että A Oy:n ja lähetin välisessä suhteessa täyttyy myös edellytys työn tekemisestä henkilökohtaisesti työnantajan lukuun.

(73) Asiassa on vielä arvioitava, tekevätkö lähetit työtään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

(74) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työsuhde edellyttää sitä, että työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde (esimerkiksi edellä mainittu asia

, 63 kohta). Työntekijän asemalle ominainen työnantajan valvonta kohdistuu muun muassa henkilön vapauteen valita työaikansa, työskentelypaikkansa ja työtehtäviensä sisältö (em. asia

, 72 kohta). Erotuksena työntekijästä, itsenäisellä palveluntarjoajalla on sen sijaan enemmän valinnanvaraa tehtävän työn ja suoritettavien tehtävien luonteen, työn tai tehtävien suoritustavan, työajan sekä työskentelypaikan suhteen (em. asia

, 33 kohta). Oikeuskäytännön mukaan itsenäistä palveluntarjoajaa voidaan kuitenkin pitää työntekijänä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja jos se peittää todellisen työsuhteen (em. asia

, 71 kohta).

(75) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että A Oy:n ja lähettien väliseen suhteeseen liittyy piirteitä, jotka eivät ole tyypillisiä työsuhteeseen kuuluvalle työnantajan johdolle ja valvonnalle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella lähetit voivat itse valita työaikansa ja päättää, milloin he ovat kirjautuneena A Oy:n hallinnoimalle, kuljetustoimeksiantoja välittävälle digitaaliselle alustalle. Alustalle kirjauduttuaankaan he eivät ole velvollisia ottamaan vastaan työtä. Lähetit voivat myös itse päättää työn toteuttamistavasta, mukaan lukien kuljetusreitti. Edellä mainitut piirteet viittaavat siihen, että lähetit eivät tee työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että A Oy:n työntekijät välittömästi valvoisivat lähettien työn suorittamista.

$197

(77) Asiassa saadun selvityksen perusteella kuljetustoimeksiantoja vastaanottaakseen lähetin tulee kirjautua A Oy:n hallinnoimalle, toimeksiantoja välittävälle ja algoritmejä hyödyntävälle alustalle. Alusta kerää tietoa lähettien sijainnista ja tarjoaa kuljetustehtäviä niille läheteille, joiden sijainti ja käytössä oleva kulkuväline ovat toimeksiannon suorittamisen kannalta sopivia. Lähetillä on 60 sekuntia aikaa hyväksyä ehdotettu toimeksianto. Lähetin suorittaessa kuljetustehtävää alusta kerää tietoa lähetin kulloisestakin sijainnista sekä kuljetusten alkamis- ja päättymisajankohdista. A Oy myös vastaanottaa lähetin toimintaa koskevat asiakaspalautteet alustan välityksellä.

(78) Palvelusopimuksen ehtojen mukaan A Oy:llä on oikeus alentaa lähetin palkkiota, jos hänen työsuorituksensa ei täytä asetettuja laatuvaatimuksia tai jos alustan muut käyttäjät antavat lähetin toiminnasta kielteistä palautetta. Sopimuksen mukaan A Oy:llä on myös oikeus välittömästi päättää sopimus muun ohella, mikäli lähetti on saanut usein kielteistä palautetta alustan käyttäjiltä, mukaan lukien ravintolat. A Oy siten seuraa paitsi lähetin vastaanottaman toimeksiannon ajallista toteutusta myös sen asettamien laatuvaatimusten toteutumista toimeksiantoa suoritettaessa.

$198

(80) Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuutta koskevan tunnusmerkin kannalta merkityksellisiä seikkoja kokonaisuutena arvioituaan korkein hallinto-oikeus katsoo, että myös tämä työsuhteen tunnusmerkki täyttyy asiassa.

(81) Edellä todettuun nähden asiassa täyttyvät kaikki työsopimuslain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut työsuhteen tunnusmerkit.

2.4.2. Kokonaisarviointi

(82) Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 48) mukaan työntekosuhteen oikeudellista luonnetta joudutaan epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa arvioimaan kokonaisharkinnalla. Myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun kansallinen tuomioistuin määrittää sille kuuluvin tavoin, voidaanko työntekijän käsitettä soveltaa, sen on nojauduttava objektiivisiin perusteisiin ja arvioitava kokonaisvaltaisesti käsiteltävänään olevan asian kaikkia niitä olosuhteita, jotka liittyvät sekä asianomaisen työn että asianomaisten osapuolten välisen suhteen luonteeseen (em. asia

, 29 kohta). Tästä seuraa, että A Oy:n ja lähettien välisen oikeussuhteen luonnetta tulee arvioida vielä kokonaisharkinnalla.

(83) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työsuhteelle on ominaista se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle ja tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan. Työsuhde edellyttää sitä, että työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde (em. asia

, 41 ja 42 kohta).

(84) Itsenäisellä palveluntarjoajalla puolestaan on yleensä työntekijää enemmän valinnanvaraa tehtävän työn ja suoritettavien tehtävien luonteen, työn tai tehtävien suoritustavan, työajan ja työskentelypaikan suhteen sekä suurempi vapaus omien yhteistyökumppanien valinnan suhteen (em. asia

, 33 kohta). Kuitenkaan se, että kansallisen oikeuden mukaan kyseessä on itsenäinen palvelujen tarjoaja, ei estä sitä, että henkilön on katsottava olevan unionin oikeudessa tarkoitettu työntekijä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja peittää todellisen työsuhteen (

, 35 kohta).

(85) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka A Oy:n ja lähettien väliseen oikeussuhteeseen liittyy edellä todetuin tavoin piirteitä, jotka viittaavat siihen, että kysymys ei olisi työsuhteesta, lähetit ovat kuitenkin kokonaisuutena arvioiden alisteisessa asemassa A Oy:öön nähden, kun otetaan erityisesti huomioon A Oy:n itse laatimaansa palvelussopimukseen perustuvat oikeudet ja se tapa, jolla A Oy kykenee hallinnoimansa digitaalisen alustan avulla seuraamaan ja valvomaan lähettien työsuoritusta, mukaan lukien läheteille asetetut työsuorituksen laatua koskevat vaatimukset. Tästä alisteisuussuhteesta seuraa, että lähettien itsenäisyyden on katsottava olevan osin vain näennäistä ja peittävän todellisen työsuhteen.

(86) Asiaa ei ole arvioitava toisin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa

antaman määräyksen perusteella. Sanotusta määräyksestä ei ilmene, että asiassa olisi ollut kysymys tilanteesta, jossa palveluja olisi tarjottu tai työsuorituksia valvottu digitaalista alustaa hyödyntämällä. Määräyksellä ei siten ole ratkaisevaa merkitystä esillä olevan asian kannalta.

(87) Kun lisäksi otetaan huomioon se, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työntekijän käsitettä ei ole tulkittava suppeasti (em. asia

, 27 kohta), edellä todetusta seuraa, että myös kokonaisharkinnan jälkeen A Oy:n ja sen lähettien välillä on katsottava olevan työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu työsuhde.

2.4.3. Työaikalain soveltumisen arviointi

(88) Koska lähetit tekevät työtään työsuhteessa, asiassa on seuraavaksi arvioitava, sovelletaanko heihin työaikalakia vai jäävätkö he lain 2 §:n perusteella sanotun lain soveltamisalan ulkopuolelle.

(89) Työaikalain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia ei sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan, muun ohella, kun kyse on työstä, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä.

(90) Säännöksen esitöistä (HE 158/2018 vp s. 69) ilmenee, että kysymys on työaikadirektiivin 17 artiklan 1 kohdan mahdollistamasta poikkeuksesta.

(92) Työaikalain 2 §:n 1 momentin esitöiden (HE 158/2018 vp s. 69) mukaan soveltamisalapoikkeuksia olisi tulkittava suppeasti. Tämä johtuu työaikadirektiivin rajoitusten ohella yleisestä työaikasuojelun periaatteesta. Soveltamisalapoikkeusta koskeva arviointi tehtäisiin aina käyttäen tapauskohtaista kokonaisharkintaa kussakin yksittäisessä työsuhteessa. Vastaavasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (em. asia

, 40 kohta) mukaan työaikadirektiivin 17 artiklassa säädettyjä poikkeuksia on tulkittava poikkeuksina direktiivillä käyttöön otetusta työajan järjestämistä koskevasta unionin järjestelmästä siten, että niiden soveltamisala ulottuu ainoastaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä näillä poikkeuksilla suojattavien intressien turvaamiseksi.

(93) Työaikalain 2 §:n 1 momentin soveltamisalapoikkeuksessa edellytetään ensinnäkin, että työntekijällä on ollut niin sanottu työaika-autonomia eli hänen työaikaansa ei määritellä ennalta eikä hänen työajan käyttöään valvota ja hän voi siten itse päättää työajastaan.

(94) Asiassa on siten ensin arvioitava, onko läheteillä ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu työaika-autonomia.

(95) Työsuojeluviranomainen on katsonut, että läheteillä ei ole työaika-autonomiaa. Työsuojeluviranomaisen päätös on tältä osin perustunut siihen, että lähetti ei voi itse määritellä ruokalähetyksen toimitusaikaa, vaan hänen on suoritettava vastaanotettu kuljetustehtävä määrättynä aikana, eikä hän voi siirtää sen suorittamista esimerkiksi itselleen sopivampaan aikaan. Lähetti ei myöskään voi päättää, milloin kuljetustehtäviä ylipäänsä tulee suoritettaviksi. Vastaanotetut kuljetustehtävät ovat aikaan sidottuja.

(96) Työaikalain 2 §:n 1 momentin esitöiden (HE 158/2018 vp s. 69) mukaan työntekijän jääminen työaikalain soveltamisen ulkopuolelle edellyttäisi sitä, ettei työntekijälle ole tosiasiallisesti määritelty säännöllistä työaikaa, jota hänen tulisi noudattaa. Työaika-autonomiaa arvioitaessa merkityksellisiä olisivat työntekijän tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa työaikansa pituuteen ja sijoitteluun. Työntekijällä ei olisi pykälässä tarkoitettua työaika-autonomiaa eli tosiasiallista vapautta päättää työajastaan silloin, kun työnantaja direktio-oikeutensa nojalla määrää työntekijän työsuoritusten tekemisen aikataulusta ja siten työajan käytöstä. Työaika-autonomian edellytyksenä olisi siten se, että työntekijä voisi itse päättää työajan sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajasta. Jos työntekijä ei voisi näin toimia ilman työnantajan hyväksyntää, työntekijällä ei olisi säännöksessä tarkoitettua vapautta päättää työajoistaan.

(97) Koska työaikalain 2 §:n 1 momentti perustuu työaikadirektiivin 17 artiklan 1 kohtaan ja koska direktiivissä säädetään sen 23 artiklan mukaisesti työntekijöiden suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista, ensiksi mainittua säännöstä on tulkittava yhdenmukaisesti direktiivin 17 artiklan 1 kohdan kanssa siten, että noudatetaan poikkeamiselle direktiivissä asetettuja vähimmäisvaatimuksia.

(98) Vaikka työaikalain 2 §:n 1 momentin sanamuoto ei työaika-autonomian edellytysten osalta täysin vastaakaan direktiivin 17 artiklan 1 kohdan sanamuotoa, säännöksen edellä mainituista esitöistä ei ilmene, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut säätää sanotuista edellytyksistä direktiivin 17 artiklan 1 kohdasta poikkeavasti. Kyseisiä edellytyksiä on siten tulkittava yhdenmukaisesti direktiivin kanssa. Läheteillä voi siten olla työaikalain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu työaika-autonomia, mikäli direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla heidän työaikansa pituutta ei mitata ja/tai määritellä ennalta tai he voivat itse päättää siitä.

(99) Edellä mainitussa asiassa

annetun tuomion mukaan poikkeusta, josta säädetään direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa, sovelletaan työntekijöihin, joiden työajan kokonaispituutta ei mitata tai määritellä ennalta tai jotka voivat itse päättää työajastaan kyseessä olevan toiminnan erityispiirteiden vuoksi (41 kohta). Kyseisen poikkeuksen soveltamiseksi on siten riittävää se, että toiminnan erityispiirteiden vuoksi kysymys on joko työntekijöistä, joiden työajan kokonaispituutta ei mitata tai määritellä ennalta, tai työntekijöistä, jotka voivat itse päättää työajastaan.

(100) Asiassa saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että lähettien työajan kokonaispituutta ei määritellä ennalta. He voivat myös itse päättää työaikansa sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajastaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo tällä perusteella, että läheteillä on työaikalain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu työaika-autonomia. Asiassa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, voidaanko lähettien katsoa voivan itse päättää yksittäiseen kuljetustehtävään käyttämästään ajasta.

(101) Asiassa on vielä arvioitava, täyttyvätkö työaikalain 2 §:n 1 momentin muut soveltamisedellytykset.

(102) Kyseisen momentin 4 kohdan mukaan kysymys tulee olla työstä, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Työaikadirektiivissä ei ole säädetty vastaavasta edellytyksestä.

(103) Työaikalain 2 §:n 1 momentin esitöissä (HE 158/2018 vp s. 69) on todettu, että lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi työ, jota tehdään pääsääntöisesti kiinteän toimipaikan ulkopuolella ja jossa palkkaus määräytyisi kokonaisuudessaan tai lähes kokonaisuudessaan suoritepohjaisena.

(104) Kun otetaan huomioon lähettien tekemän alustatyön luonne ja erityisesti se, että asiassa saadun selvityksen perusteella lähetit tekevät työtä kokonaisuudessaan kiinteän toimipaikan ulkopuolella ja saavat palkkion ainoastaan heidän tekemiensä kuljetusten perusteella, korkein hallinto-oikeus katsoo, että lähettien työssä on kysymys työaikalain 2 § 1 momentin 4 kohdassa tarkoitusta työstä.

(105) Edellä todetusta seuraa, että lähettien työhön ei sovelleta työaikalakia.

2.5. Johtopäätös

(106) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut

(107) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(108) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A Oy joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n ja 100 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio (eri mieltä), Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Anna Ahlberg.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto:

”Olen enemmistön kanssa samaa mieltä suullisen käsittelyn järjestämisen, työaikalain 2 §:n 1 momentin soveltamisen, pääasian lopputuloksen sekä oikeudenkäyntikulujen osalta. Erimielisyyteni kohdistuu siihen, täyttyvätkö asiassa kaikki työsopimuslain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut työsuhteen tunnusmerkit.

Perustelen kantaani työsuhteen tunnusmerkkien osalta seuraavasti.

Esillä olevat lähetit tekevät vastaanottamiaan kuljetustoimeksiantoja kunkin lähetin ja A Oy:n välisen palvelusopimukseksi otsikoidun sopimuksen perusteella. Kuljetustoimeksiantojen tekeminen ei hyödytä vain A Oy:tä, vaan lähettien toiminta hyödyttää myös ravintoloita ja kauppiaita. Nämä seikat viittaavat siihen, etteivät lähetit ole työsuhteessa A Oy:öön.

Lähettien saama palkkio ei perustu käytettävissä olemiseen tai toimeksiantojen tekemiseen käytettyyn aikaan, vaan heidän palkkionsa suoritetaan toteutuneiden kuljetustoimeksiantojen perusteella. A Oy ei tarjoa läheteille vähimmäispalkkiota, vaan lähetti kantaa riskin siitä, onko kuljetustoimeksiantoja saatavilla hänen toivomaansa määrää. Lähetin saaman palkkion suuruudessa on otettu yrittäjäsuhteelle tyypillisesti huomioon yrittäjän eläke-, vakuutus- ja sosiaaliturvamaksut. Lähetti kantaa kuljetustoimeksiannon tekemisestä aiheutuvat polttoaine- ja muut kustannukset, ja hän kantaa myös riskin käyttämiensä työvälineiden rikkoutumisesta. Näin ollen lähetti kantaa taloudellisia riskejä, jotka ovat tunnusomaisia yrittäjänä toimivalle henkilölle.

Palvelusopimuksen perusteella lähetti voi käyttää tehtäviensä suorittamiseen sijaista tai alihankkijaa, ja A Oy:n esittämän selvityksen mukaan läheteistä menettelee näin noin 40 prosenttia. Lähetti kuitenkin aina vastaa henkilökohtaisesti työtehtävien asianmukaisesta suorittamisesta, ja lähetin on myös etukäteen ilmoitettava sijaisen tai alihankkijan käytöstä A Oy:lle siitä sopimiseksi, miten sijaisen käyttö käytännössä toteutetaan. Kun otan huomioon sijaisten ja alihankkijoiden käytön laajuuden, en katso, että lähetin sanottu henkilökohtainen vastuu ja velvollisuus ilmoittaa sijaisen käyttämisestä vielä osoittaisivat, että A Oy:n ja lähetin välillä tosiasiassa vallitsisi työsuhde.

Enemmistön perusteluissa todetulla tavalla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työsuhde edellyttää sitä, että työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde. Työntekijän asemalle ominainen työnantajan valvonta kohdistuu muun muassa henkilön vapauteen valita työaikansa, työskentelypaikkansa ja työtehtäviensä sisältö. Erotuksena työntekijästä, itsenäisellä palveluntarjoajalla on sen sijaan enemmän valinnanvaraa tehtävän työn ja suoritettavien tehtävien luonteen, työn tai tehtävien suoritustavan, työajan sekä työskentelypaikan suhteen. Oikeuskäytännön mukaan itsenäistä palveluntarjoajaa voidaan kuitenkin pitää työntekijänä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja jos se peittää todellisen työsuhteen.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella lähetit voivat itse valita ajan, jolloin he tekevät kuljetustoimeksiantoja, ja päättää, milloin he ovat kirjautuneena A Oy:n hallinnoimalle, kuljetustoimeksiantoja välittävälle digitaaliselle alustalle. Alustalle kirjauduttuaankaan he eivät ole velvollisia ottamaan vastaan työtä. Lähetit voivat itse päättää työn toteuttamistavasta, mukaan lukien kuljetusreitti ja, elintarvikelainsäädännön asettamissa puitteissa, kuljetukseen käytettävä aika. Asiassa ei ole ilmennyt, että A Oy:n työntekijät välittömästi valvoisivat lähettien työn suorittamista.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella lähetit eivät tee kuljetustoimeksiantojaan A Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. Katson, ettei tilannetta ole arvioitava toisin sillä perusteella, että A Oy:n hallinnoiman alustan avulla on mahdollista kerätä tietoja, joita voitaisiin hyödyntää lähettien suorituksen ohjaamiseen ja valvontaan, eikä sillä perusteella, että lähetin palkkiota voidaan alentaa, jos hänen toimintansa ei täytä asetettuja laatuvaatimuksia tai jos alustan muut käyttäjät antavat lähetin toiminnasta kielteistä palautetta. Edellä esitetyn perusteella en arvioi lähetin asemaa toisin myöskään kokonaisarvioinnin perusteella.”

Työneuvosto

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuomas Salo, Elina Tanskanen ja Eriikka Kaipiainen, joka on myös esitellyt asian.

A Oy

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelunvastuualueen

A Oy:n

Työaikalain

Työsopimuslain

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY

Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetun neuvoston direktiivi 89/391/ETY

Union syndicale Solidaires Isère

Haralambidis

Sindicatul Familia Constanţa ym.

Yodel Delivery Network

käyttää alihankkijoita tai sijaisia sen palvelun suorittamiseksi, jonka hän on sitoutunut tarjoamaan;

hyväksyä tai olla hyväksymättä väitetyn työnantajansa tarjoamia eri tehtäviä tai vahvistaa yksipuolisesti niiden enimmäismäärä;

tarjota palvelujaan kolmansille osapuolille ja myös väitetyn työnantajan suorille kilpailijoille, ja

päättää omasta työajastaan tiettyjen parametrien puitteissa ja räätälöidä ajankäyttönsä omien mieltymystensä eikä yksinomaan väitetyn työnantajan etujen mukaisesti,

Sindicatul Familia Constanţa ym

FNV Kunsten Informatie en Media