KHO:2025:66 – Förvaltningstvistemål

Kommunen yrkade i sin ansökan att inleda en förvaltningstvist att välfärdsområdet förpliktas att till kommunen återbetala sådana kostnader som den tidigare samkommunen hade fakturerat för mycket för och som kommunen hade betalat.

Med förvaltningsdomstolens beslut fastställdes välfärdsområdets skyldighet att till kommunen återbetala de åtgärdsbaserade ersättningar som samkommunen under perioden 1.1.2016 — 31.12.2021 hade krävt in av kommunen till den del de hade innehållit pensionsutgiftsbaserade avgifter. Förvaltningsdomstolen framförde att ärendet efter en ny ansökan på nytt kan avgöras av förvaltningsdomstolen för det fall att parterna inte kan enas om den summa som ska återbetalas. Förvaltningsdomstolens beslut var därmed till sin natur ett fastställelsebeslut och inte ett förpliktande beslut.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att ett förvaltningstvistemål inte i princip kan avgöras så att förvaltningsdomstolen meddelar ett beslut som endast fastställer motpartens betalningsskyldighet men lämnar förverkligandet av betalningsskyldigheten åt parterna att förhandlas, i strid med det framförda yrkandet att motparten ska förpliktas att betala. Förvaltningsdomstolen hade i det förevarande ärendet inga skäl att avvika från ändringssökandens yrkande och endast fatta ett fastställelsebeslut. Det fanns i ärendet inga hinder för ett förpliktande beslut.

Ärendet återförsändes till förvaltningsdomstolen för ny behandling till den del förvaltningsdomstolen i sitt beslut inte hade avgjort de yrkanden som i ärendet hade framförts gällande återbetalningens belopp.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 23 §, 37 §, 79 § och 82 § 2 mom.

Jfr HFD 2017:30

Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Toni Kaarresalo, Robert Utter, Emil Waris och Päivi Pietarinen. Föredragande Helmi Lajunen.

Kunta oli hallintoriitahakemuksella hallinto-oikeudessa vaatinut, että hyvinvointialue velvoitetaan palauttamaan kunnalle hyvinvointialuetta edeltäneen kuntayhtymän liikaa laskuttamia ja kunnan maksamia kustannuksia.

Hallinto-oikeuden päätöksellä oli vahvistettu, että hyvinvointialue oli velvollinen palauttamaan kunnalle kuntayhtymän ajalla 1.1.2016 — 31.12.2021 kunnalta perimät suoriteperusteiset maksut siltä osin kuin niihin oli sisältynyt eläkemenoperusteisia maksuja. Hallinto-oikeus oli lausunut, että asia voidaan saattaa uudella hakemuksella hallinto-oikeuden ratkaistavaksi, jos osapuolet eivät pääse sopimukseen palautettavasta määrästä. Hallinto-oikeuden päätös oli siten luonteeltaan vahvistuspäätös eikä velvoittava päätös.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallintoriita-asiaa ei voida lähtökohtaisesti ratkaista siten, että vastoin asiassa esitettyä vaatimusta vastapuolen velvoittamisesta maksun suorittamiseen hallinto-oikeus antaa päätöksen, jolla vain vahvistetaan vastapuolen maksuvelvollisuus ja jätetään maksuvelvollisuuden toteuttaminen osapuolten neuvoteltavaksi. Hallinto-oikeudella ei ollut esillä olleessa asiassa perusteita poiketa muutoksenhakijan vaatimuksesta ja antaa asiassa pelkkä vahvistuspäätös. Asiassa ei ollut estettä velvoittavan päätöksen antamiseen.

Asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ollut antanut ratkaisua asiassa esitettyihin vaatimuksiin palautettavan summan määrästä.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 23 §, 37 §, 79 § ja 82 § 2 momentti

Vrt. KHO 2017:30

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 9.7.2024 nro 1209/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten näiltä osin anna ratkaisua valitukseen.

2. Korkein hallinto-oikeus ei tutki K:n hyvinvointialueen vaatimusta jättää hallintoriitahakemus tutkimatta tai hylätä se kokonaisuudessaan eikä vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa.

3. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin valituslupa on myönnetty ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi näiltä osin.

4. Kun hallinto-oikeus ratkaisee asian, sen tulee lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.

(1)

(jäljempänä myös muutoksenhakija) on hallintoriitahakemuksellaan vaatinut, että K:n sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (jäljempänä myös kuntayhtymä) velvoitetaan palauttamaan muutoksenhakijalle kuntayhtymän liikaa laskuttamia ja kunnan maksamia kustannuksia vuodesta 2013 alkaen enintään 500 000 euroa. Kustannukset on vaadittu palautettavaksi korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 116 000 eurolle 31.12.2013 lukien, 96 000 eurolle 31.12.2014 lukien, 76 000 eurolle 31.12.2015 lukien, 60 000 eurolle 31.12.2016 lukien, 45 000 eurolle 31.12.2017 lukien, 37 000 eurolle 31.12.2018 lukien, 29 000 eurolle 31.12.2019 lukien, 23 000 eurolle 31.12.2020 lukien ja 18 000 eurolle 31.12.2021 lukien.

(2) Muutoksenhakijan mukaan kuntayhtymä on sisällyttänyt muutoksenhakijalle lähetettyihin laskuihin kuntayhtymän muiden jäsenkuntien kuin muutoksenhakijan eläkemenoperusteisia maksuja, jotka eivät ole kuuluneet muutoksenhakijan maksettaviksi. Kuntayhtymä on siten perinyt muutoksenhakijalta suoriteperusteisten maksujen osana sellaisia eriä, joita ei kuntayhtymän perussopimuksen mukaan ole tullut sisällyttää suoriteperusteisiin maksuihin.

(3) Hallinto-oikeuden käsittelyn aikana kuntayhtymän tilalle oikeudenkäynnin osapuoleksi on tullut K:n hyvinvointialue (jäljempänä myös hyvinvointialue), jolle kuntayhtymä on varoineen ja velkoineen sekä sitoumuksineen siirtynyt 1.1.2023.

(4)

on kiistänyt muutoksenhakijan vaatimukset ja vaatinut niiden hylkäämistä.

(5)

on vahvistanut, että K:n hyvinvointialue on velvollinen palauttamaan muutoksenhakijalle kuntayhtymän ajalla 1.1.2016 — 31.12.2021 muutoksenhakijalta perimät suoriteperusteiset maksut siltä osin kuin niihin on sisältynyt eläkemenoperusteisia maksuja. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen. Muutoksenhakijan vaatimus on ollut vanhentunut vuosia 2013 — 2015 koskevilta osin ja viivästyskorkovaatimus on ollut lakiin ja oikeuskäytäntöön perustumaton.

(6) Hallinto-oikeus on velvoittanut hyvinvointialueen korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut osittain ja hylännyt hyvinvointialueen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7)

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt ratkaisematta muutoksenhakijan euromääräiset vaatimukset ja velvoittaa hyvinvointialueen palauttamaan muutoksenhakijalle tämän kirjelmässään yksilöimät määrät. Toissijaisesti muutoksenhakija on vaatinut, että asia palautetaan näiltä osin hallinto-oikeuden uudelleen käsiteltäväksi. Muutoksenhakija on vaatinut, että hyvinvointialue velvoitetaan maksamaan sen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

(8) Muutoksenhakija on myös pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä siltä osin kuin hallinto-oikeus on ratkaissut asian koskien vanhentumista ja viivästyskorkoa.

(9)

on vaatinut, että muutoksenhakijan vaatimukset hylätään kokonaisuudessaan perusteettomina ja osin vanhentuneina, ja muutoksenhakija velvoitetaan korvaamaan hyvinvointialueen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kertyneet oikeudenkäyntikulut. Hyvinvointialueen mukaan hallintoriitahakemus on jätetty myöhässä ja se olisi tullut hallinto-oikeudessa jättää tutkimatta.

(10) Toissijaisesti hyvinvointialue on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hyvinvointialue katsoo, kuten muutoksenhakija, että hallinto-oikeuden olisi tullut ratkaista asia myös palautettavan määrän osalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

(11) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(12) Saman pykälän 2 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi myöntää valitusluvan myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta hallintotuomioistuimen päätöksestä.

(13) Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on valitusluvan myöntämisen peruste vain siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole antanut ratkaisua muutoksenhakijalle palautettavan summan määrästä.

(14) Korkein hallinto-oikeus ei näin ollen anna ratkaisua valitukseen siltä osin kuin se on koskenut saatavien osittaista vanhentumista tai viivästyskorkoa. Asia jää näiltä osin hallinto-oikeuden päätöksen varaan.

2. Tutkimatta jättäminen

(16) Koska hyvinvointialue ei ole hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, hallinto-oikeuden ratkaisu on lainvoimainen siltä osin kuin P:n kunta ei ole hakenut siihen muutosta. Hallinto-oikeuden päätöksellä on siten lainvoimaisesti ratkaistu se, että hyvinvointialueen tulee palauttaa P:n kunnalle kuntayhtymän ajalla 1.1.2016 — 31.12.2021 kunnalta perimät suoriteperusteiset maksut siltä osin kuin niihin on sisältynyt eläkemenoperusteisia maksuja.

(17) Samasta syystä hallinto-oikeuden ratkaisu on lainvoimainen myös siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt hyvinvointialueen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hallinto-oikeudessa.

(18) Korkein hallinto-oikeus ei näin ollen tutki hyvinvointialueen vaatimuksia, jotka liittyvät hallintoriitahakemuksen tutkimatta jättämiseen tai hylkäämiseen kokonaisuudessaan tai hyvinvointialueen hallinto-oikeudessa esittämään oikeudenkäyntikuluvaatimukseen.

3. Pääasia

3.1 Kysymyksenasettelu

3.2 Hallinto-oikeuden ratkaisu perusteluineen

(20) Hallinto-oikeus on vahvistanut, että K:n hyvinvointialue on velvollinen palauttamaan muutoksenhakijalle kuntayhtymän ajalla 1.1.2016−31.12.2021 muutoksenhakijalta perimät suoriteperusteiset maksut siltä osin kuin niihin on sisältynyt eläkemenoperusteisia maksuja.

(21) Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan hyvinvointialue on ollut velvollinen palauttamaan muutoksenhakijalle tältä liikaa laskutetut määrät. Palautettavan määrän osalta hallinto-oikeus on todennut, että muutoksenhakijan on tullut esittää selvitys vaatimuksensa määrästä. Muutoksenhakijan vaatimus palautettavasta määrästä on perustunut arvioon, mikä on johtunut ainakin osittain siitä, että vaatimuksen esittämiseksi tarvittavat tiedot ovat olleet kuntayhtymällä. Näitä tietoja ei ole esitetty myöskään hallinto-oikeudelle, minkä vuoksi hallinto-oikeus on katsonut, ettei sillä ole ollut edellytyksiä arvioida suoriteperusteisiin maksuihin sisältyneiden eläkemenoperusteisten maksujen määriä. Hallinto-oikeus on lausunut, että jos hakija ja hyvinvointialue eivät pääse sopimukseen palautettavasta määrästä, asia voidaan saattaa tältä osin uudella hakemuksella hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

3.3 Osapuolten näkemykset pääpiirteittäin palautettavan summan määrästä

(22) Muutoksenhakijan mukaan hallinto-oikeus ei ole antanut muutoksenhakijan vaatimukseen täytäntöönpanokelpoista päätöstä huolimatta siitä, että vaatimuksen määrää on käsitelty hallinto-oikeuden kirjallisessa menettelyssä useissa asiakirjoissa. Näistä asiakirjoista on myös pääteltävissä, etteivät osapuolet ole päässeet palautettavista määristä sopimukseen. Hallinto-oikeudella on ollut mahdollisuus joko ratkaista asia tai pyytää hyvinvointialueelta lisäselvityksiä.

(23) Muutoksenhakija on kertomansa mukaan arvioinut saataviensa määrät, koska ainoastaan hyvinvointialueella on hallussaan kirjanpito- ja muu aineisto, josta saatavien yksityiskohtaiset ja tarkat määrät olisivat saatavissa. Muutoksenhakijan mukaan kuntayhtymä tai hyvinvointialue ei ole pyynnöistä huolimatta toimittanut muutoksenhakijalle laskelmaa liikaa maksetuista määristä. Muutoksenhakija on arvioinut vaatimuksensa määrän kuntayhtymän vuosittaisen kokonaislaskutuksen ja kuntayhtymän vuosittaisten eläkemenoperusteisten maksujen perusteella. Muutoksenhakija on arvioinut muun selvityksen puuttuessa, että noin 2 — 3 prosenttia kuntayhtymän vuotuisista eläkemenoperusteisista kustannuksista on virheellisesti kohdistettu muutoksenhakijalle lähetettyihin laskuihin.

(24) Kuntayhtymä on esittänyt hallinto-oikeudessa muun ohella laskelman kuntayhtymän eläkemenoperusteisten maksujen määristä ja muutoksenhakijan suoriteperusteisiin maksuihin sisältyneiden eläkemenoperusteisten maksujen määristä vuosina 2013 — 2021.

(25) Muutoksenhakija on tuonut esiin, että sen mukaan kyseisessä taulukossa on virheitä ja taulukossa mainitut määrät on laskettu väärin. Muutoksenhakija on toimittanut taulukosta korjatun version (ns. vertailulaskelma).

(26) Hyvinvointialue on ilmoittanut hyväksyvänsä muutoksenhakijan toimittaman vertailulaskelman siltä osin kuin vaatimukset eivät ole vanhentuneet.

(27) Muutoksenhakija on vastannut, ettei se tarkoittanut, että vertailulaskelmaan sisältyisivät kaikki riidanalaiset maksut, vaan se on vertailulaskelmalla ainoastaan pyrkinyt osoittamaan hyvinvointialueen laskelman virheelliseksi.

3.4 Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) säännökset esitöineen

(28) HOL 37 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan asianosaisen ja päätöksen tehneen viranomaisen on esitettävä selvitystä vaatimustensa perusteluista totuudenmukaisesti. Niiden on myötävaikutettava asian selvittämiseen sen oikeudellisen luonteen edellyttämällä tavalla.

(29) Edellä mainitun lainkohdan esitöiden yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 29/2018 vp, s. 103) todetaan, että vaikka hallintoprosessissa todistustaakan jakautuminen oikeudenkäynnin osapuolten kesken ei ole selväpiirteisesti määriteltävissä, voidaan myötävaikutusvelvollisuuden sanoa olevan jaettu asianosaisen ja päätöksen tehneen viranomaisen kesken. Selvitysvelvollisuuden laajuuteen vaikuttavat muun muassa valituslaji, asian laatu ja se, onko jo esitetyn selvityksen oikeellisuus kiistetty tai myönnetty. Niin ikään osapuolten erilaiset mahdollisuudet esittää selvitystä on otettava huomioon.

(30) Mainituissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lisäksi (HE 29/2018 vp, s. 104), että tuomioistuimen tulee tarvittaessa ilmoittaa oikeudenkäynnin osapuolille, miltä osin asiassa on edelleen epäselvyyttä ja varata tilaisuus todistelun täydentämiseen. Jos osapuolen kirjallinen tai suullinen lausuma on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimen on tehtävä tälle asian selvittämistä varten tarpeelliset kysymykset. Tuomioistuimella on huolehtimisvelvollisuutta ilmentävä ja täydentävä kyselyvelvollisuus.

(31) HOL 23 §:n nojalla hallintoriitaan sovelletaan muutoin, mitä kyseisessä laissa säädetään valituksesta. Sanotun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 29/2018 vp, s. 93) todetaan, että valitusta koskevien menettelysäännösten soveltamisessa muiden hallintolainkäyttöasioiden käsittelyyn on tarpeen ottaa huomioon kyseessä olevien asioiden laatu ja niihin liittyvät oikeussuojatarpeet.

(32) HOL 79 §:n mukaan hallintotuomioistuimen on päätöksessään annettava ratkaisu esitettyihin vaatimuksiin. Hallintotuomioistuimen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

(33) Sanotun lainkohdan yksityiskohtaisten perusteluiden (HE 29/2018 vp, s. 143 — 144) mukaan säännöksestä ilmenee tuomioistuimen ratkaisupakko. Oikeudenkäynnin osapuolten kannalta on tärkeää saada mahdollisimman kattavasti vastaus kaikkiin oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta merkityksellisiin vaatimuksiin ja niiden perusteluihin. Tuomioistuimen olisi otettava kantaa kaikkiin asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiin vaatimusten perusteluihin. Tällä tarkoitetaan relevantteja tosiseikkoja sekä sitä selvitystä, jonka perusteella tuomioistuin katsoo, että ratkaisun kannalta relevanttien tosiseikkojen olemassaolo on selvitetty totuudenmukaisesti. Hallintotuomioistuimen olisi kaikkia oikeudenkäynnissä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on selvitetty tai jäänyt asianmukaisista yrityksistä huolimatta selvittämättä.

(34) HOL 82 §:n 2 momentin mukaan hyväksyessään hallintoriitahakemuksen hallinto-oikeus voi: 1) velvoittaa maksamaan julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen tai hallintosopimukseen perustuvan suorituksen tai suorittamaan muun tällaiseen oikeussuhteeseen perustuvan toimen; tai 2) vahvistaa julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen tai hallintosopimukseen perustuvan edun, oikeuden tai velvollisuuden.

3.5 Oikeuskäytäntöä

$108

3.6 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(36) Hallinto-oikeuden päätöksellä on vahvistettu, että K:n hyvinvointialue on velvollinen palauttamaan muutoksenhakijalle kuntayhtymän ajalla 1.1.2016−31.12.2021 muutoksenhakijalta perimät suoriteperusteiset maksut siltä osin kuin niihin on sisältynyt eläkemenoperusteisia maksuja. Hallinto-oikeuden päätöksellä ei kuitenkaan ole velvoitettu hyvinvointialuetta maksamaan muutoksenhakijalle mitään tiettyä määrää, eikä päätöksessä ole lausuttu palautettavasta määrästä. Hallinto-oikeuden päätös on siten luonteeltaan vahvistuspäätös eikä velvoittava päätös.

(37) Edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2017:30 katsottiin, että koulutuskuntayhtymä oli velvollinen korvaamaan kaupungille eläkemenoperusteiset maksut, jotka kaupunki oli suorittanut. Jos kaupunki ja koulutuskuntayhtymä eivät pääsisi sopimukseen näin korvattavaksi tulevasta määrästä, asia voitiin ratkaisun mukaan saattaa tältä osin uudella hakemuksella hallinto-oikeuden käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ennakkopäätöksen antamisen jälkeen voimaan tulleessa HOL 82 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti erikseen säädetty siitä, millainen ratkaisu hallintoriita-asiassa annettavassa päätöksessä voidaan tehdä.

(38) HOL 79 §:n mukaan hallintotuomioistuimen on päätöksessään annettava ratkaisu esitettyihin vaatimuksiin. Nyt puheena olevassa asiassa muutoksenhakija on vaatinut hyvinvointialueen velvoittamista suorittamaan muutoksenhakijalle tämän liikaa suorittamat maksut. Muutoksenhakija on esittänyt euromääräisen suoritusvaatimuksen ja sille perustelut. Hyvinvointialue on kiistänyt muutoksenhakijan vaatimuksen määrän.

(39) Hallintoriidan osapuolten välillä on ollut riidanalaista, miten paljon muiden kuntien eläkemenoperusteisia maksuja on sisältynyt muutoksenhakijan kuntayhtymälle maksamiin summiin. Osapuolet ovat hallinto-oikeudessa esittäneet toisistaan poikkeavaa selvitystä siitä, millä perusteella tai miten muutoksenhakijalle palautettava määrä tulisi laskea tai arvioida. Osapuolilla on myös ollut eriävät näkemykset sen suhteen, kummalla osapuolella on mahdollisuus esittää palautettavan määrän laskemiseen tarvittavaa lisäselvitystä.

$109

(41) HOL 82 §:n 2 momentin mukaan hyväksyessään hallintoriitahakemuksen hallinto-oikeus voi velvoittaa maksamaan suorituksen tai suorittamaan muun toimen tai vahvistaa edun, oikeuden tai velvollisuuden. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintoriita-asiaa ei voida lähtökohtaisesti ratkaista siten, että vastoin asiassa esitettyä vaatimusta vastapuolen velvoittamisesta maksun suorittamiseen hallinto-oikeus antaa päätöksen, jolla vain vahvistetaan vastapuolen maksuvelvollisuus ja jätetään maksuvelvollisuuden toteuttaminen osapuolten neuvoteltavaksi. Tässä tapauksessa hallinto-oikeudella ei ole ollut perusteita poiketa muutoksenhakijan vaatimuksesta ja antaa asiassa pelkkä vahvistuspäätös. Asiassa ei ole ollut estettä velvoittavan päätöksen antamiseen. Hallinto-oikeus ei siten ole antanut HOL 79 §:ssä edellytettyä ratkaisua esitettyihin vaatimuksiin.

(42) Hallinto-oikeuden päätös on asiassa tehdyn ratkaisun osalta tältä osin lainvastainen ja tämän vuoksi päätös on kumottava. Asia on palautettava uudelleen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi palautettavan summan määrän osalta.

4. Oikeudenkäyntikulut

(43) Kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 98 §:n 3 momentti, korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset on ratkaistava hallinto-oikeudessa sille palautetun asian käsittelyn yhteydessä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Toni Kaarresalo, Robert Utter, Emil Waris ja Päivi Pietarinen. Asian esittelijä Helmi Lajunen.

P:n kunta

Hyvinvointialue

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna-Kaisa Marski, Riitta Arjas ja Ville Vitikka (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhakija

K:n hyvinvointialue