KKO:2017:41 – Skattebedrägeri

Hovrätten hade dömt svaranden till straff för medhjälp till grovt skattebedrägeri, medhjälp till grovt bokföringsbrott och medhjälp till grovt arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeri. Fråga om straffmätningen.

SL 6 kap 3 §

SL 6 kap 4 §

SL 6 kap 5 §

SL 7 kap 5 § 2 mom

Hovioikeus oli tuominnut vastaajan rangaistukseen avunannosta törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

RL 6 luku 3 §

RL 6 luku 4 §

RL 6 luku 5 §

RL 7 luku 5 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyttäjän ja A:n vaatimukset, Helsingin käräjäoikeuden tuomio 6.10.2014 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 26.11.2015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Timo Niemi ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tapio Vanamo, Timo Ojala ja Jukka Lindstedt.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa A:lle tuomitun rangaistuksen mittaamisen osalta. A:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen määräämisen osalta. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

A vaati valituksessaan, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi.

A vaati vastauksessaan, että syyttäjän valitus hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus korotetaan 1 vuodeksi 11 kuukaudeksi vankeutta.

Rangaistusta alentavina on otettu huomioon Helsingin hovioikeuden tuomio 19.6.2014 (Helsingin käräjäoikeus 12.6.2013), Helsingin hovioikeuden tuomio 16.4.2015 (Helsingin käräjäoikeus 10.3.2014), Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.1.2016 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2016.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Kuparinen.

Perustelut

$f5

2. Hovioikeus on katsonut A:n toimineen eräissä edellä tarkoitetuissa P Oy:n käyttämissä alihankintayhtiöissä hallituksen jäsenenä tai tosiasiallisena määräysvallan käyttäjänä ja tahallaan auttaneen B:tä ja C:tä törkeän kirjanpitorikoksen, törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen ja törkeän veropetoksen tekemisessä P Oy:n toiminnassa. A on tuomittu yhden vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen avunannosta osaan B:n ja C:n rikoksista P Oy:ssä. Hovioikeuden tuomio on A:ta koskevan syyksilukemisen osalta lainvoimainen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän ja A:n valitusten johdosta kysymys rangaistuksen määräämisestä.

4. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 17.9.2007 ja 25.6.2009 välisenä aikana tehdyt avunannon törkeään kirjanpitorikokseen (syytekohta 2), törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen (syytekohta 4) ja törkeään veropetokseen (syytekohta 6).

5. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli R Oy:n hallituksen jäsenenä toimiessaan laatinut 17.9. – 13.11.2007 yhtiön nimissä P Oy:n maksettavaksi yhteensä 329 399,51 euron määrästä perusteettomia laskuja, nostanut P Oy:n laskujen perusteella maksamia varoja käteisenä R Oy:n tililtä sekä siirtänyt niitä muun muassa omalle tililleen. Varoja oli käytetty myös pimeiden palkkojen maksamiseen P Oy:n työntekijöille. A oli saanut toiminnastaan palkkion. Lisäksi A oli menetellyt yhtiöiden tosiasiallisena määräysvallan käyttäjänä vastaavalla tavalla S Oy:n nimissä 27.11.2007 – 22.2.2008, T Oy:n nimissä 4.3. – 18.9.2008 sekä U Oy:n nimissä 7.10.2008 – 25.6.2009. Perusteettomien laskujen määrä oli ollut S Oy:ssä 299 463,37 euroa, T Oy:ssä 805 143,90 euroa ja U Oy:ssä 708 449,87 euroa.

6. Käräjäoikeus on katsonut A:n täytyneen syytekohdan 2 osalta ymmärtää, että kirjanpitoon vietyinä perusteettomat laskut olivat vaikeuttaneet oikean ja riittävän kuvan saamista P Oy:n toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kirjanpitorikoksessa väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä oli ollut huomattavan suuri, ne olivat koskeneet suuria summia ja perustuneet sisällöltään vääriin tositteisiin ja teko oli myös ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Syytekohdan 4 osalta A:n oli täytynyt ymmärtää, että perusteettomien laskujen ja varojen palauttamisen avulla P Oy:n toiminnassa voitiin maksaa pimeitä palkkoja ja välttää lakisääteisten työeläkevakuutusmaksujen määrääminen. Palautetuilla varoilla oli maksettu P Oy:n toiminnassa pimeitä palkkoja 1 163 388,15 euroa. Lakisääteisiä työeläkevakuutusmaksuja oli jäänyt määräämättä P Oy:n toiminnassa yhteensä 245 729,58 euron määrästä. Työeläkevakuutusmaksupetoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos oli tehty erityisen suunnitelmallisesti ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

8. Syytekohdan 6 osalta käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen avunantajana yhteensä 298 439 euron ennakonpidätysten, 27 467 euron sosiaaliturvamaksujen, 388 577 euron arvolisäverojen ja 191 196 euron tuloveron välttämiseen. A:n oli täytynyt ymmärtää, että perusteettomien laskujen ja rahan palauttamisen avulla P Oy:n toiminnassa oli voitu maksaa pimeitä palkkoja toimittamatta ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja, tehdä perusteettomia arvonlisäverovähennyksiä ja pienentää yhtiön verotettavaa tuloa ja siten välttää veroja. Veropetoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos oli tehty erityisen suunnitelmallisesti ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

9. Rangaistuksen osalta käräjäoikeus on todennut A:n syyllistyneen avunantajana talousrikoksiin yli 1,7 miljoonan euron määräisillä tekaistuilla laskuilla neljän yhtiön puolesta aiheuttaen asianomistajille noin yhden miljoonan euron taloudellisen vahingon. Käräjäoikeus on tuominnut A:n näistä rikoksista yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen otettuaan huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana ajan kulumisen ja rangaistusta alentavana seikkana hänelle aikaisemmin tuomitun 10 kuukauden vankeusrangaistuksen. Käräjäoikeus on hylännyt syyttäjän vaatimuksen rangaistuksen koventamisesta rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 ja 3 kohdan (515/2003) nojalla.

10. Hovioikeus, jonne A on valittanut ja syyttäjä tehnyt vastavalituksen, ei ole muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista R Oy:n, S Oy:n ja T Oy:n osalta mutta on hylännyt syytteet U Oy:n osalta. Hovioikeus on lausunut A:n laatineen R Oy:n, S Oy:n ja T Oy:n nimissä perusteettomia laskuja toimitettavaksi P Oy:n kirjanpitoon noin 1,4 miljoonan euron arvosta sekä edesauttaneen noin 155 000 euron työeläkevakuutusmaksujen ja noin 464 000 euron verojen välttämistä.

11. Hovioikeus on tuominnut A:n 17.9.2007 ja 18.9.2008 välisenä aikana tehdyistä avunannoista törkeään kirjanpitorikokseen, törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen ja törkeään veropetokseen. Hovioikeus on alentanut A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuoteen 10 kuukauteen vankeutta otettuaan huomioon käräjäoikeuden mainitseman aikaisemman vankeusrangaistuksen. Hovioikeus on hylännyt syyttäjän vaatimuksen rangaistuksen koventamisperusteen soveltamisesta, koska A:n avunantotoimet eivät edellyttäneet tavanomaista yhtiön liiketoimintaan liittyvää talousrikosta suurempaa suunnittelua.

12. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita ovat lisäksi luvun 5 – 8 §:n mukaiset perusteet.

13. Avunannosta rikokseen säädetään rikoslain 5 luvun 6 §:ssä. Sen mukaan avunantaja tuomitaan saman lainkohdan mukaan kuin tekijä, mutta rangaistusta määrättäessä sovelletaan kuitenkin, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa säädetään. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään. Lain 6 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän.

14. Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 44/2002 vp s. 204) on todettu säännöksen tarkoitukseksi ohjata tuomioistuimet ottamaan lieventämisperusteet huomioon myös rangaistusta käytännössä mitattaessa. Esitöissä (s. 203) on edelleen lausuttu, että avunantajan rangaistusta mitattaessa lähtökohtana on avunantajan toimien merkitys osana kokonaistulosta. Mitä vähäisempi merkitys avunantajan toimilla on ollut, sitä lievempi on myös vastuu. Myös avunantotoimien laadulla sinänsä voi olla merkitystä. Pelkkä teon aikana neuvoin tapahtuva psyykkinen avunanto voi usein tulla lievemmin arvosteltavaksi kuin avunantajan suorittamat ponnekkaat konkreettiset rikoksen edistämistoimet. Mitä lähempänä ollaan tekijävastuuta, sitä ankarampi on avunantajan vastuu.

15. Jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoslain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhteiseen vankeusrangaistukseen. Saman luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Momentin 2 kohdan mukaan ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin kahdella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähintään yksi vuosi kuusi kuukautta mutta vähemmän kuin neljä vuotta.

16. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä rangaistuksen mittaamisesta avunantajalle nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa talousrikoksessa. Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2013:92 ja KKO 2013:93 koskevat rangaistuksen mittaamista rikoksen tekijälle, ja niistä varsinkin ensin mainitussa on ollut kysymys laadultaan ja laajuudeltaan samankaltaisesta talousrikoskokonaisuudesta kuin tässä tapauksessa.

17. Ratkaisun KKO 2013:92 mukaan vastaaja oli maksanut yhtiön työntekijöille pimeitä palkkoja noin 1,6 miljoonaa euroa. Menettelyllä vältettyjen verojen yhteismäärä oli ollut yli 1,2 miljoonaa euroa ja vältettyjen työeläkevakuutusmaksujen määrä noin 140 000 euroa. Menettelyn peittämiseksi yhtiön kirjanpitoon oli kirjattu tekaistuja tositteita noin 2,5 miljoonan euron arvosta. Lisäksi vastaaja oli saattanut omaisuuttaan velkojiensa ulottumattomiin noin 60 000 euron arvosta. Vastaaja tuomittiin kahdesta törkeästä veropetoksesta, kirjanpitorikoksen ja törkeän kirjanpitorikoksen käsittävästä rikoksesta, törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

18. Rangaistuksen osalta Korkein oikeus totesi (kohta 18), että oikeuskäytännössä rangaistuksen määrääminen talousrikoksista oli usein suhteutettu etupäässä tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon rahamääriin. Rangaistusta mitattaessa oli kuitenkin tämän ohella tapauskohtaisesti arvioitava, liittyykö rikoksiin myös muita teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavia seikkoja, joille on syytä antaa merkitystä teon rangaistusarvoa määriteltäessä. Korkein oikeus päätyi ratkaisussaan (kohta 33) siihen, että vastaajan osoittama korostunut syyllisyys ja rikosten poikkeuksellisen laaja-alainen vahingollisuus edellyttivät rangaistuksen mittaamista selvästi ankarammaksi kuin jos asiaa arvioitaisiin yksinomaan rikoksilla tavoitellun hyödyn määrän ja aiheutetun vahingon perusteella. Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden tekijälle tuomitsemaa viiden vuoden yhteistä vankeusrangaistusta ollut aihetta alentaa.

Rikosten moitittavuuden ja rangaistusarvon arviointi

19. Törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä veropetoksesta tuomittava rangaistus on kustakin vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Näin ollen avunannosta kuhunkin mainittuun rikokseen saa rikoslain 6 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla tuomita vähintään 14 päivää ja enintään kolme vuotta vankeutta. Sanotun enimmäisrangaistuksen saa puolestaan yhteistä rangaistusta määrättäessä rikoslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti ylittää enintään kahdella vuodella. A:lle tuomittava rangaistus voi siten olla enintään viisi vuotta vankeutta.

$fc

21. A:n syyksi luettu avunanto törkeään veropetokseen on siten ollut hyvin vahingollinen ja vaarallinen ja osoittanut hänessä suurta syyllisyyttä. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus tästä avunannosta olisi erikseen tuomittuna 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus.

22. Avunannossa törkeään kirjanpitorikokseen on ollut kysymys rahamäärältään hieman yli 1,4 miljoonan euron perusteettomien laskujen laatimisesta P Oy:n kirjanpitoa varten. A:n menettelyllä tältä osin on ollut olennainen merkitys B:n ja C:n suunnitelmallisen ja laajamittaisen verojen välttämiseen tähdänneen toiminnan peittämisessä ja heidän verorikoksensa ilmitulon estämisessä. Korkein oikeus katsoo, että tästä rikoksesta yksinään mitattava rangaistus olisi ankaruudeltaan lähellä avunannosta törkeään veropetokseen tuomittavaa rangaistusta mutta sitä hieman lievempi. Avunannossa törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen on puolestaan ollut kysymys noin 155 000 euron työeläkevakuutusmaksujen välttämisestä P Oy:n toiminnassa. Tästä rikoksesta yksinään mitattava rangaistus olisi jonkin verran alle vuoden vankeusrangaistus.

23. A:n syyksi luetuilla rikoksilla on keskinäistä yhteyttä. Ne on toteutettu samoilla toimilla, jotka ovat täyttäneet avunantoa törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen koskevat tunnusmerkistöt. Toisaalta A:n menettely osana kokonaisuutta on ollut suunnitelmallista ja merkityksellistä, ja sovelletut eri rangaistussäännökset myös suojaavat erilaisia oikeushyviä. Korkein oikeus katsoo, että rikosten keskinäisellä yhteydellä on tässä tapauksessa tavanomainen rangaistusta alentava vaikutus.

24. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista avunannosta törkeään veropetokseen, törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen olisi, ennen asiassa vedottujen rangaistuksen koventamista ja kohtuullistamista koskevien perusteiden arviointia, 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

25. Syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittavaa rangaistusta kovennetaan sillä perusteella, että A:n rikollinen toiminta on ollut suunnitelmallista (rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 kohta laissa 515/2003) ja hän on tehnyt rikoksensa palkkiota vastaan (3 kohta).

Rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus

26. Tätä koventamisperustetta koskevissa esitöissä on todettu, että suunnitelmallisuus on osoitus rikollisen tahdon intensiteetistä. Koventamisperusteen soveltamiseksi ei vielä riitä lyhyt täytäntöönpanohetkinen harkinta, vaan rikoksen tekemisen ja siihen tähtäävän pitempiaikaisen toiminnan pitää olla suunniteltua. Suunnitelmallisuus on usein pääteltävissä rikoksen tekotavasta. Erityisesti pitkäaikaiset valmistelutoimet ennen rikoksen tekemistä ovat osoituksena perusteen käsillä olosta. Edelleen suunnitelmallisuudesta voivat olla osoituksena toimet, joilla taataan rikoksen menestyksellinen suorittaminen, samoin kuin poikkeuksellisen laajamittaiseen toimintaan tähtäävät hankkeet. Suunnitelmallisuus voi vaihdella kumppaneiden osuuden ja toiminnan mukaan. Kunkin tekijän rangaistusta mitattaessa tutkitaan, kuinka hän on omissa toimissaan osoittanut suunnitelmallisuutta (HE 44/2002 vp s. 191).

27. Edelleen esitöissä on lausuttu, että mittaamisperusteen soveltamisen kynnys vaihtelee rikostyypin mukaan. Jos tunnusmerkistö edellyttää jo itsessään jonkinasteista suunnittelua, suunnitelmallisuuden tulee olla voimaperäisempää kuin puheena olevaan rikoslajiin säännönmukaisesti kuuluvan harkinnan. Lisäksi on huomattava, että suunnitelmallisuus tai erityinen suunnitelmallisuus mainitaan useiden yksittäisten rikosten ankaroittamisperusteena. Näissä tilanteissa koventamisperusteen soveltamiselle on asetettava aivan erityisen suuret vaatimukset (HE 44/2002 vp s. 191). Esimerkkinä on todettu, että jos veropetos katsotaan törkeäksi teon suunnitelmallisuuden vuoksi, törkeästä veropetoksesta tuomittavan rangaistuksen koventaminen suunnitelmallisuutta koskevan koventamisperusteen nojalla on mahdollista vain, jos suunnitelmallisuus on poikkeuksellisen perinpohjaista (HE 44/2002 vp s. 190).

28. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä suunnitelmallisuutta koskevan koventamisperusteen soveltamisesta veropetoksessa, kirjanpitorikoksessa eikä työeläkevakuutusmaksupetoksessa. Korkeimman oikeuden viime aikaisessa käytännössä koventamisperusteen soveltamista on koskenut vain rangaistuksen mittaamisesta kahdesta törkeästä varkaudesta annettu ratkaisu KKO 2014:55. Siinä vastaaja oli tekijänä osallistunut hyvin suunnitelmallisiin perävaunujen anastuksiin. Koventamisperustetta ei kuitenkaan sovellettu, koska vastaajan osuus rikosten toteuttamisessa oli rajoittunut vain osaan rikollisesta toiminnasta ja perustunut toimeksiantajan ohjeisiin eikä hänen toimintansa ollut edellyttänyt häneltä itseltään merkittäviä valmistelutoimia tai erityistä suunnittelua.

29. Rikoksen tekeminen erityisen suunnitelmallisesti on sekä törkeän veropetoksen että törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen ankaroittamisperuste. Tämän ankaroittamisperusteen on myös katsottu täyttyneen P Oy:n toiminnassa tehdyissä törkeässä veropetoksessa ja törkeässä työeläkevakuutusmaksupetoksessa sekä niihin liittyneissä A:n avunantoteoissa. Jotta rangaistuksen mittaamisessa avunannosta näihin rikoksiin voitaisiin soveltaa koventamisperusteena rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta, A:n avunantotoimista ilmenevän suunnitelmallisuuden tulisi olla poikkeuksellisen perinpohjaista.

30. P Oy:n useita vuosia jatkuneessa rakennusalan liiketoiminnassa on sinänsä ollut kysymys verojen ja maksujen laajamittaisesta ja suunnitelmallisesta välttämisestä muita yhtiöitä apuna käyttämällä. Sen toiminnassa tehdyt rikokset ovat myös vaatineet lukuisia eri toimia, jotka ovat edellyttäneet jatkuvasti eri rikoksentekopäätöksiä, ja rikoksiin osallistuneiden tehtäväjako on ollut eriytynyttä. P Oy:n ja sen apuna käytettyjen yhtiöiden välillä vallinnut järjestely on kuitenkin ollut tällaiselle rakennusalan talousrikollisuudelle tyypillistä.

$fe

Rikoksen tekeminen palkkiota vastaan

$ff

33. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä tämän koventamisperusteen soveltamisesta.

34. A on saanut menettelystään palkkiona rahaa, mikä viittaa siihen, että hän on tehnyt rikoksensa palkkion vuoksi. A:n saaman palkkion määrästä ei ole esitetty mitään selvitystä. Taloudellisen edun saaminen käsillä olevan kaltaisessa talousrikollisuudessa on kuitenkin tavanomaista eikä siten osoita lajissaan erityisen suurta syyllisyyttä. Korkein oikeus katsoo, että rikoksen tekemistä palkkiota vastaan koskevan koventamisperusteen soveltamisen edellytykset eivät täyty, eikä perustetta siten voida soveltaa A:lle tuomittavaa rangaistusta mitattaessa.

35. A on vaatinut, että hänelle tuomittavaa rangaistusta kohtuullistetaan hänen heikon terveydentilansa perusteella rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan nojalla. Tämän kohtuullistamisperusteen soveltaminen edellyttää esitöidensä (HE 44/2002 vp s. 200) mukaan sitä, että vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen esimerkiksi vakavan sairauden vuoksi. Korkein oikeus katsoo, että A:n terveydentilastaan esittämän selvityksen perusteella rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan kohtuullistamisperusteen soveltamiselle ei ole edellytyksiä.

36. Oikeudenkäynnin keston osalta Korkein oikeus toteaa, että P Oy:n toimintaan liittyvän rikoskokonaisuuden tutkinta on alkanut 1.9.2010 ja että A:ta on kuulusteltu esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä ensimmäisen kerran 23.3.2011. Syyteharkinnassa tai tuomioistuinkäsittelyssä ei asian laatu ja laajuus huomioon ottaen ole ilmennyt selvästi osoitettavaa viivästymistä. A:n asian käsittelyaika kokonaisuudessaan on kuitenkin ollut niin pitkä, että Korkein oikeus katsoo olevan perusteita alentaa A:lle edellä mitattua rangaistusta rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta 3 kuukaudella.

37. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana.

$103

$104

40. Korkein oikeus toteaa, että kaikki edellä mainitut rikokset olisi voitu käsitellä yhdellä kertaa A:n nyt esillä olevien rikosten kanssa. Sen sijaan A:n muita rikoksia edellä mainituissa hovioikeuden tuomioissa 16.4.2015 ja 31.5.2016 sekä Helsingin hovioikeuden tuomiossa 27.11.2007 (Helsingin käräjäoikeus 12.4.2006) ja Helsingin hovioikeuden tuomiossa 26.6.2015 (Helsingin käräjäoikeus 30.4.2014) ei olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä. Vastoin A:n käsitystä näistä muista rikoksista tuomittuja rangaistuksia ei siten voida ottaa rikoslain 7 luvun 6 §:ää sovellettaessa huomioon.

$105

42. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittavaa rangaistusta on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla kohtuuden mukaan alennettava 4 kuukaudella. A on siten tuomittava rikoksistaan 1 vuoden 11 kuukauden vankeusrangaistukseen.

43. A on vaatinut rangaistuksen lieventämistä ehdolliseksi vankeudeksi. Hänen syykseen tässä asiassa luettujen rikosten vakavuus, niistä ilmenevä hänen syyllisyytensä sekä hänen aikaisempi rikollisuutensa edellyttävät kuitenkin ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Käräjäoikeuden ratkaisu

Hovioikeuden ratkaisu

Lähtökohdat rangaistuksen mittaamisesta avunantajalle

Yhteisen rangaistuksen mittaamisesta

Oikeuskäytännöstä

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

Syyttäjän vetoamat koventamisperusteet

A:n vetoama rangaistuksen kohtuullistamisperuste

Oikeudenkäynnin keston merkitys rangaistuksen mittaamiselle

Aikaisemmin tuomittujen vankeusrangaistusten huomioon ottaminen

Rangaistuksen laji