KKO:2017:58 – Konkurs

Ett aktiebolag, vars aktiestock ägdes av ett annat aktiebolag som var försatt i konkurs, hade gått i likvidation. Utredningsmannen hade inte ansökt om att det överskuldsatta bolaget skulle försättas i konkurs. Bolagsstämman hade fattat ett enhälligt beslut om att avsluta likvidationen och ansöka om att bolaget skulle försättas i konkurs. Någon ny ledning för bolaget hade inte utsetts och bolaget kunde inte enligt vad bolaget meddelade gå i likvidation på nytt på grund av de ringa tillgångarna.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att aktieägarna inte var behöriga att besluta om att avträda bolagets egendom till konkurs.

ABL 5 kap 2 § 2 mom

ABL 20 kap 25 §

KonkL 7 kap 5 § 2 mom

Osakeyhtiö, jonka koko osakekannan omisti konkurssiin asetettu toinen osakeyhtiö, oli ollut selvitystilassa. Selvitysmies ei ollut hakenut ylivelkaista yhtiötä konkurssiin. Yhtiökokouksen yksimielisellä päätöksellä oli päätetty lopettaa selvitystila ja hakea yhtiö konkurssiin. Yhtiölle ei ollut valittu uutta johtoa eikä sitä yhtiön ilmoituksen mukaan voitu varojen vähäisyydestä johtuen asettaa uudestaan selvitystilaan.

OYL 5 luku 2 § 2 mom

OYL 20 luku 25 §

KonkL 7 luku 5 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 28.10.2015 ja Helsingin hovioikeuden päätös 15.2.2016 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mia Sundström ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Petri Leskinen, Erkki Koivula ja Arja Mäki. Esittelijä viskaali Juho Heiskala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Hakijayhtiölle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan yhtiö vaati, että käräjä- ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja yhtiö asetetaan konkurssiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Lena Engstrand. Esittelijä Heli Melander.

Perustelut

1. Hakijayhtiö on asetettu selvitystilaan 1.6.2011. Hakijayhtiön osakekannan kokonaisuudessaan omistava yhtiö (jäljempänä emoyhtiö) on asetettu konkurssiin 16.10.2014. Hakijayhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa 21.10.2015 on päätetty lopettaa selvitystila, hakea yhtiö maksukyvyttömyyden perusteella konkurssiin ja esittää pesänhoitajaksi emoyhtiönkin julkisselvittäjänä toimivaa asianajajaa. Osakkeenomistajia hakijayhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa on edustanut mainittu emoyhtiön konkurssipesän julkisselvittäjä.

2. Yhtiön konkurssihakemus on toimitettu käräjäoikeuteen 22.10.2015. Hakemuksessa on esitetty, että selvitysmies oli laiminlyönyt huolehtia osakeyhtiölain mukaisista velvollisuuksistaan eikä ollut hakijayhtiön ylivelkaisuudesta huolimatta osakeyhtiölain 20 luvun 7 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla hakenut yhtiön asettamista konkurssiin.

3. Hakemusasiassa hakijayhtiötä ovat edustaneet yhtiön osakkeenomistajat eli käytännössä emoyhtiön konkurssipesän julkisselvittäjä. Konkurssilain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa edellytettynä omaisuuden konkurssiin luovuttamista koskevana päätöksenä hakemuksen liitteenä on toimitettu edellä mainitun ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja.

4. Käräjäoikeus on hylännyt konkurssihakemuksen katsoen, etteivät osakkeenomistajat yksimielisinäkään voineet päättää yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Yhtiö edustajanaan edelleen emoyhtiön konkurssipesän julkisselvittäjä on valittanut hovioikeuteen, joka on käräjäoikeuden tavoin katsonut, etteivät osakkeenomistajat tässä tilanteessa, jossa kysymyksessä ei ollut rekisteristä poistettu yhtiö, olleet voineet tehdä päätöstä omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Hovioikeus on todennut, että oikeuden oli viran puolesta huolehdittava siitä, että yhtiössä oikea toimielin teki päätöksen konkurssiin hakeutumisesta ja että yhtiö oli laillisesti edustettuna oikeudenkäynnissä. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt yhtiön konkurssihakemuksen tutkimatta.

5. Hakijayhtiön valituksen johdosta asiassa on kysymys ennen muuta siitä, onko yhtiökokous ollut toimivaltainen päättämään yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Jos yhtiökokouksen katsotaan olevan toimivaltainen päätöksentekoon, asiassa on vielä tähän liittyen ratkaistava, onko hakijayhtiön osakekannan kokonaisuudessaan omistavan emoyhtiön konkurssipesän julkisselvittäjä ollut kelpoinen edustamaan hakijayhtiötä konkurssihakemusasiassa tuomioistuimessa.

6. Konkurssilain 1 luvun 1 §:n mukaan konkurssiin asettamisesta päättää tuomioistuin velallisen tai velkojan hakemuksesta. Lain 7 luvun 5 §:ssä säädetään konkurssihakemusta koskevista muotovaatimuksista. Pykälän 2 momentin mukaan velallisen hakemukseen tulee liittää asianmukainen päätös tai suostumus omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Lain esitöiden (HE 26/2003 vp s. 88) mukaan päätöksellä tarkoitetaan velallisyhtiön oman kelpoisen toimielimen päätöstä konkurssiin hakemisesta. Korkein oikeus toteaa, että tällaisen päätöksen puuttuminen merkitsee sitä, että hakemus ei täytä sille asetettuja muotovaatimuksia ja se on jätettävä tutkimatta.

$d0

8. Osakeyhtiölain 5 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistajat voivat yksimielisinä tehdä yksittäistapauksessa päätöksen hallituksen tai toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluvassa asiassa. Lain 6 luvun 2 §:ssä hallituksen yleistoimivallaksi määritellään yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä huolehtiminen. Vakiintuneesti on katsottu, ettei yhtiön omaisuuden konkurssiin luovuttamista koskeva päätöksenteko, josta osakeyhtiölaissa säädetään erikseen, kuulu hallituksen yleistoimivallan piiriin.

9. Tilanteissa, joissa yhtiötä ei ole poistettu rekisteristä, yhtiön omaisuuden konkurssiin luovuttamista koskeva päätösvalta on siten osakeyhtiölaissa osoitettu hallitukselle ja selvitysmiehille. Voimassa olevan osakeyhtiölain 20 luvun 25 §:n tai sitä vastanneen aikaisemman lain (734/1978) 13 luvun 19 §:n esitöiden perusteella ei ole saatavissa suoranaista vastausta siihen, miksi toimivalta konkurssiin hakeutumista koskevan päätöksenteon osalta on osoitettu yhtiön normaalin toiminnan aikana nimenomaan hallitukselle, vaikka esimerkiksi saneerausmenettelyyn hakeutumisen osalta päätösvalta on osakeyhtiölain 20 luvun 24 §:n nojalla yhtiökokouksella. Aikaisemmin voimassa olleen lain esitöissä (HE 27/1977 vp s. 101 – 102) todetun voi nähdä viittaavan siihen, että toimivallan uskominen nimenomaan yhtiön hallitukselle liittyisi ainakin osaltaan hallituksen vastuuta koskevaan sääntelyyn.

10. Hakijayhtiö on ollut pitkään selvitystilassa. Yhtiö on väittänyt, että määrätty selvitysmies on laiminlyönyt hoitaa osakeyhtiölain mukaisia velvollisuuksiaan eikä muun muassa ole lain 20 luvun 7 §:n 2 momentin velvoittavasta säännöksestä huolimatta luovuttanut ylivelkaisen yhtiön omaisuutta konkurssiin. Osakeyhtiölaissa ei ole nimenomaista säännöstä siltä varalta, että selvitysmies laiminlyö tämän velvollisuutensa.

11. Osakeyhtiölain 20 luvun 19 §:ssä säädetään selvitystilan lopettamisesta ja yhtiön toiminnan jatkamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan yhtiölle on valittava johto, kun päätös selvitystilan lopettamisesta on tehty. Säännös ei näyttäisi varsinaisesti soveltuvan tilanteeseen, jossa selvitystila halutaan päättää ilman tarkoitusta jatkaa yhtiön toimintaa. Käsiteltävässä asiassa selvitystilasta aikanaan päättänyt yhtiökokous on lopettanut selvitystilan. Yhtiölle ei ole valittu uutta johtoa, vaan yhtiökokous on samassa yhteydessä osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä päättänyt hakea yhtiön konkurssiin. Yhtiötä ei ole myöskään poistettu kaupparekisteristä.

12. Konkurssihakemusasiassa osakkeenomistajien edustama hakijayhtiö on vedonnut siihen, että yhtiölle ei ole saatavissa hallituksen jäsenen tehtävään suostuvaa henkilöä eikä yhtiötä liioin voida asettaa uudestaan selvitystilaan sen varojen vähäisyydestä johtuen. Yhtiöltä siis puuttuu taho, joka voisi osakeyhtiölain säännösten nojalla luovuttaa yhtiön omaisuuden konkurssiin. Yhtiö on pitänyt konkurssimenettelyä tarpeellisena muun muassa yhtiön varojen selvittämisen ja tilinpäätöksen asianmukaisen laatimisen vuoksi.

13. Hakijayhtiön mukaan tällaisessa tilanteessa osakeyhtiölain säännöksiä tulisi tulkita niin, että lain 5 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla yksimielisillä osakkeenomistajilla katsottaisiin olevan toimivalta päättää yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Muutoin osakeyhtiötä ei olisi lainkaan mahdollista hakea velallisaloitteisesti konkurssiin tilanteessa, jossa sillä ei ole hallitusta tai selvitysmiestä. Päinvastainen tulkinta olisi yhtiön mukaan perustuslain 21 §:n 1 momentin vastainen, koska se estäisi osakeyhtiötä ja sen osakkaita saamasta asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.

14. Kuten kohdista 7 ja 8 ilmenee, osakeyhtiölain yksiselitteisten säännösten perusteella yhtiökokous ei ole toimivaltainen päättämään yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Konkurssiin hakeutumista koskevaa päätöstä ei myöskään voida pitää sellaisena yhtiön hallinnon huolehtimiseen tai yhtiön toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen liittyvänä toimena, josta osakkeenomistajat voisivat yksimielisestikään päättää lain 5 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla.

15. Asiassa onkin arvioitava, antavatko hakijayhtiön vetoamat yhtiön oikeuksien toteuttamiseen liittyvät syyt aiheen tulkita osakeyhtiölain 5 luvun 2 §:n 2 momenttia siten, että tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa yhtiöltä puuttuu osakeyhtiölain säännösten perusteella konkurssiin hakeutumista koskevaan päätöksentekoon toimivaltainen taho, osakkeenomistajien päätösvalta voitaisiin perustaa tähän säännökseen. Yhtiön vetoamassa ratkaisussa KKO 2010:84 rekisteristä poistetun yhtiön edustajan kelpoisuutta ja toimivaltaa koskevia osakeyhtiölain säännöksiä tulkittiin perusoikeusmyönteisesti laajentavasti, koska lain sanamuodon mukainen suppea tulkinta olisi johtanut siihen, ettei yhtiö olisi voinut vastata sitä vastaan nostettuun vahingonkorvauskanteeseen.

16. Osakkeenomistajien toimivaltaa konkurssiin hakeutumista koskevassa päätöksenteossa nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa voisi puoltaa ensinnäkin se, ettei yhtiössä ole tällä hetkellä muuta tahoa, joka voisi päättää asiasta ja jonka toimivaltuuksia osakkeenomistajien yksimielinen päätös voisi loukata. Yhtiön hakeutuminen konkurssiin voi olla myös yhtiön edun mukaista. Konkurssilain 10 luvun 2 §:n mukaan pesänhoitajan esitystä konkurssin raukeamisesta ei voida tehdä ennen kuin pesäluettelo ja velallisselvitys on laadittu. Vaikka konkurssi siis sittemmin raukeaisi varojen puutteeseen, menettelyssä huolehditaan tietyistä vähimmäisselvitystoimista. Pesänhoitajan on myös mahdollista käynnistää esimerkiksi takaisinsaantimenettelyjä. Konkurssimenettely voi siten olla myös velallisyhtiön osakkeenomistajien etujen turvaamisen kannalta merkityksellinen, vaikka menettelyn onkin perinteisesti nähty palvelevan ennen muuta velkojien intressejä.

17. Osakeyhtiöllä ei kuitenkaan ylivelkaisenakaan ole velvollisuutta hakeutua konkurssiin muussa kuin osakeyhtiölain 20 luvun 7 §:n 2 momentin tarkoittamassa tilanteessa. Velkojien edut puolestaan tulevat viime kädessä turvatuiksi sillä, että heillä on mahdollisuus hakea velallisyhtiötä konkurssiin.

18. Sitä vastaan, että osakkeenomistajien päätösvaltaan katsottaisiin nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa kuuluvan yhtiön hakeminen konkurssiin, puhuu siis ennen kaikkea asiaa koskeva osakeyhtiölain 20 luvun 25 §:n yksiselitteinen toimivaltasääntely. Samoin vaikuttavat kohdassa 14 todettu lain 5 luvun 2 §:n 2 momentin vakiintunut tulkinta sekä näistä toimivaltajärjestelyistä seuraavat osakeyhtiön sisäiseen vastuunjakoon liittyvät näkökohdat. Yhtiön mainitsemista, sen käytössä olevien oikeussuojakeinojen puutteeseen liittyvistä näkökohdista Korkein oikeus toteaa vielä seuraavan.

19. Jos osakeyhtiöllä ei ole sen ainoaa pakollista toimielintä, hallitusta, yhtiö tulee osakeyhtiölain 20 luvun 4 §:n nojalla viime kädessä poistaa rekisteristä. Rekisteristä poistaminen on seurauksena myös niissä lain 20 luvun 2 §:n ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa selvitystilaa ei yhtiön varojen vähyyden vuoksi ole mahdollista aloittaa tai jatkaa. Luvun 6 §:n mukaan myös esimerkiksi yksittäinen osakkeenomistaja voi saattaa vireille yhtiön rekisteristä poistamista koskevan asian. Edellä todetuin tavoin rekisteristä poistettu yhtiö voi tietyin edellytyksin hakeutua konkurssiin.

20. Vielä rekisterissä olevalla yhtiöllä, jolla ei ole varoja vastata selvitysmenettelystä tai mahdollisuutta nimittää toimikelpoista hallitusta, on siis osakeyhtiölain säännösten nojalla mahdollisuus tulla poistetuksi kaupparekisteristä ja hakeutua konkurssiin rekisteristä poistettua yhtiötä koskevien säännösten perusteella osakeyhtiölaissa säädetyllä tavalla edustettuna. Korkein oikeus katsoo, että näihin seikkoihin nähden nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen ei liity sen kaltaisia ratkaisussa KKO 2010:84 esillä olleita, yhtiön tuomioistuimeen pääsemiseen ja oikeudenkäynnissä kuulluksi tulemiseen liittyviä poikkeuksellisia syitä, jotka edellyttäisivät osakeyhtiölain selvästä toimivaltasääntelystä poikkeamista.

21. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei osakeyhtiölain 5 luvun 2 §:n 2 momenttia ja 20 luvun 25 §:ää ole perusteltua tulkita siten, että osakkeenomistajilla olisi yksimielisinäkään toimivaltaa päättää yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin.

22. Yhtiön konkurssihakemuksen yhteydessä ei näin ollen ole esitetty konkurssilain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua asianmukaista päätöstä yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin, ja hakemus on tullut hovioikeuden toteamin tavoin jättää tällä perusteella tutkimatta. Asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko emoyhtiön konkurssipesän julkisselvittäjä ollut kelpoinen edustamaan hakijayhtiötä konkurssihakemusasiassa tuomioistuimessa.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Yleistä konkurssihakemuksen muotovaatimuksista ja osakeyhtiön konkurssiin hakeutumista koskevasta päätöksenteosta

Hakijayhtiön asemasta ja esittämistä perusteista tässä asiassa

Korkeimman oikeuden johtopäätökset osakkeenomistajien oikeudesta päättää yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin