KKO:2017:72 – Utsökningsbalken

På en borgenärs ansökan som gällde en och samma fordran hade först utmätts gäldenärens lön och därefter hans skatteåterbäring. Tingsrätten hade i sitt beslut med anledning av utsökningsbesvär som gällde utmätningen av lönen upphävt utmätningen av lönen, eftersom den fordran som var utsökningsgrund var preskriberad. Tingsrättens lagakraftvunna beslut var bindande när det gällde utmätningen av skatteåterbäringen.

UB 3 kap 31 § 2 mom

Velkojan samaa saatavaa koskevasta hakemuksesta oli ensin ulosmitattu velallisen palkkaa ja sen jälkeen hänen saamansa veronpalautus. Käräjäoikeus oli palkan ulosmittausta koskeneen ulosottovalituksen johdosta antamassaan päätöksessä kumonnut palkan ulosmittauksen, koska ulosottoperusteena ollut saatava oli vanhentunut. Käräjäoikeuden lainvoimainen päätös sitoi veronpalautuksen ulosmittaamista koskevassa asiassa.

UK 3 luku 31 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että hovioikeuden päätös ja 2.11.2013 ulosmittausta koskeva päätös nro 47081713 kumotaan Lindorff Oy:n saatavien osalta (ulosottonumerot 1047845832, 1154426830, 1151625935, 1307821936, 1302020716 ja 1323820788).

Lindorff Oy vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä ulosmittaus ulosottoasioiden numerojen 1047845832, 1154426830, 1151625935, 1307821936, 1302020716 ja 1323820788 osalta kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Jukka Sippo, Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen ja Lena Engstrand. Esittelijä Petteri Mikkola.

Länsi-Uudenmaan ulosottoviraston päätös 2.11.2013

Länsi-Uudenmaan ulosottovirasto oli ulosmitannut A:n veronpalautuksen koskien muun muassa Lindorff Oy:n ulosottoasioita asianumerot: 1047845832, 1154426830, 1151625935, 1307821936, 1302020716 ja 1323820788.

Ulosottovalitus Espoon käräjäoikeudessa 27.11.2013

A vaati, että ulosmittaus kumotaan edellä mainittujen asioiden osalta. Kysymyksessä olevat saatavat olivat vanhentuneet ennen ulosmittausta. Tämä oli todettu Espoon käräjäoikeuden ulosottovalitusasiassa antamalla päätöksellä 22.11.2013, ja ulosottoperusteet olivat siten lakanneet. Ulosottomiehen olisi tullut ratkaista vanhentumiskysymykset itseoikaisuna käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti. Vanhentumiskysymystä ei aikaisemman 22.11.2013 annetun ratkaisun oikeusvoimavaikutuksesta johtuen voitu tutkia uudelleen.

Ulosottomiehen lausunto

Ulosottomies lausui, että Espoon käräjäoikeus oli 22.11.2013 antamassaan ratkaisussa todennut, että aikaisempien päätösten oikeusvoima rajoittui vain siinä ratkaisussa kysymyksessä olevaan ulosmittaukseen. Velat eivät olleet vanhentuneita.

Velkojan lausuma

Lindorff Oy lausui, että vanhentumiskysymys oli ratkaistava uudelleen, koska aikaisempien päätösten oikeusvoimavaikutus ei ulottunut nyt kysymyksessä olevaan ulosmittaukseen. Velat eivät olleet vanhentuneita.

Käräjäoikeuden päätös 25.2.2015

Käräjäoikeus katsoi, että ulosmittausasiassa annetulla ratkaisulla ei ollut sitovaa vaikutusta ainakaan silloin, jos uudessa ulosmittausasiassa oli kysymys eri saatavasta ja eri velkojasta (KKO 2003:132 ja KKO 2004:93). Tilanteessa, jossa velkoja oli uudelleen hakenut saman saatavansa perimiseksi samojen velallisen tilillä olleiden varojen ulosmittausta, kysymys oli kaikilta osin saman hakemuksen uudistamisesta. Samaa kysymystä koskevalla lainvoimaisella ratkaisulla oli sitova vaikutus myös saman sisältöistä uutta ulosottohakemusta käsiteltäessä (KKO 2007:40).

Tässä ulosmittausasiassa oli Lindorff Oy:n osalta ollut kysymys samasta velkojasta ja samoista saatavista kuin aikaisemmassa päätöksessä. Ulosmittausten kohteena oli kuitenkin eri omaisuus, joten kysymys ei ollut kaikilta osin saman hakemuksen uudistamisesta. Ainoastaan aikaisemman tuomion lopputuloksella, ei siinä esitetyillä kannanotoilla oikeustosiseikoista, voi olla oikeusvoimavaikutus. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että aikaisemmalla lainvoimaisella ratkaisulla ja siinä esitetyillä velan vanhentumista koskevilla kannanotoilla ei ollut sitovaa vaikutusta tätä ulosottovalitusta käsiteltäessä. Aikaisempi lainvoimainen ratkaisu ei siten estänyt tutkimasta kysymystä siitä, olivatko velat vanhentuneet ja tuliko veronpalautusta koskeva ulosmittaus sen vuoksi kumota.

Päätöksessään mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, etteivät saatavat olleet vanhentuneet.

Käräjäoikeus hylkäsi valituksen Lindorff Oy:n saatavien osalta ja ulosmittaus jäi pysyväksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Norrkniivilä.

Helsingin hovioikeuden päätös 31.12.2015

A valitti hovioikeuteen ja toisti ulosottovalituksessa lausumansa. A katsoi lisäksi, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti ryhtyessään oma-aloitteisesti hankkimaan näyttöä asiassa vaatimalla ulosottomieheltä selvitystä Lindorff Oy:n velkojen vanhentumisen katkaisemisesta. Lindorff Oy vaati, että valitus hylätään.

$d5

Käsillä olevassa asiassa Lindorff Oy:n kaikkien saatavien osalta oli ollut vireillä useita ulosottohakemuksia, joiden vireilläolo oli päättynyt käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä tavoilla. Ulosottopäätöksessä, jonka osalta käräjäoikeus oli 22.11.2013 katsonut saatavien olleen vanhentuneita, oli siten ollut kyse eri ulosottoasiasta kuin käräjäoikeuden 25.2.2015 tekemässä päätöksessä, vaikka ulosottoperuste eli Lindorff Oy:n saatavat olivat pysyneet samoina. Ottaen huomioon edellä todettu Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2007:40 asiassa oli siten arvioitava erityisesti sitä, oliko kysymyksessä ollut kaikilta osin samojen ulosottohakemusten uudistamisesta kuin ne, joiden osalta käräjäoikeus oli 22.11.2013 katsonut, että saatavat olivat olleet vanhentuneet.

Kysymys oli kaikkien nyt käsiteltävänä olevien saatavien osalta samoista saatavista kuin käräjäoikeuden päätöksessä 22.11.2013. Kysymys oli saatavista, joita oli säännöllisin väliajoin haettu ulosottoteitse A:lta. Velkoja ja velallinen olivat kaikilta osin pysyneet samoina. Ulosottopäätöksissä 2.11.2013 ja 6.6.2013 ulosoton kohteena olivat kuitenkin olleet eri varat siten, että ensin mainittu oli koskenut A:n veronpalautusta ja jälkimmäinen oli koskenut A:n palkan ulosmittausta. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, ettei kysymys siten ollut ollut saman ulosottohakemuksen uudistamisesta.

Syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen tältä osin ei siten ollut.

Hovioikeus hylkäsi valituksen. Hovioikeus totesi vielä, että käräjäoikeus ei ollut menetellyt asiassa virheellisesti pyytäessään lisäselvitystä ulosottomieheltä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jarmo Kilpelä, Taina Tuohino ja Päivi Saukonoja. Esittelijä Jukka Loiva.

Perustelut

2. Espoon käräjäoikeus on 12.6.2013 vireille tulleessa A:n palkan ulosmittauspäätöstä koskeneessa ulosottovalitusasiassa antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä 22.11.2013 katsonut, että ulosoton hakijan Lindorff Oy:n edellä mainittujen ulosottoasioiden mukaiset saatavat olivat vanhentuneet. Sen vuoksi ulosmittaus on tältä osin kumottu.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, sitooko käräjäoikeuden aikaisempi lainvoimainen päätös myös veronpalautuksen ulosmittaamista koskevassa asiassa.

$d8

5. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa A:n saaman veronpalautuksen ulosmittaus on perustunut samoihin Lindorff Oy:n saataviin perustuneisiin ulosottohakemuksiin kuin aiempi A:n palkan ulosmittaus, joka on sittemmin käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä 22.11.2013 kumottu sillä perusteella, että ulosottohakemuksen perusteena olleet Lindorff Oy:n saatavat olivat vanhentuneet. Nyt ratkaistavana oleva asia poikkeaa siten edellä mainituissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa arvioitavina olleista tilanteista siinä, että nyt ulosottovalituksen kohteena oleva ulosmittauspäätös on annettu samoissa ulosottoasioissa kuin käräjäoikeuden aikaisempi päätös.

$d9

7. Korkein oikeus toteaa, että ulosottomiehen ratkaisun sitovuutta toisessa ulosottoasiassa on arvioitava kohdassa 4 mainituissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa todettujen näkökohtien pohjalta. Ulosottomiehen päätöksen sitovuus saman ulosottoasian sisäisesti määräytyy sen sijaan ulosottokaaren 3 luvun 31 §:n 2 momentin mukaisesti. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että jos ulosottomiehen päätökseen haetaan muutosta, myös muutoksenhakutuomioistuimen antamalla päätöksellä on samanlainen ulosottoasian sisäinen sitovuus kuin ulosottomiehen päätöksellä.

8. Koska Espoon käräjäoikeus on nyt kysymyksessä olevia ulosottoasioita koskeneessa lainvoimaisessa päätöksessään 22.11.2013 katsonut, että ulosottoperusteena olevat Lindorff Oy:n saatavat olivat vanhentuneet, tuo ratkaisu sitoo tässä asiassa eikä vanhentumiskysymystä olisi tullut tutkia uudestaan. Sen vuoksi ulosmittauspäätökset ja alempien oikeuksien ratkaisut on kumottava.

9. Asian näin päättyessä asiassa ei ole tarvetta lausua A:n väitteestä, jonka mukaan käräjäoikeus olisi menetellyt virheellisesti vaatiessaan omasta aloitteestaan ulosottomieheltä selvitystä Lindorff Oy:n velkojen vanhentumisen katkaisemisesta.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Korkeimman oikeuden arviointi

Johtopäätös tässä asiassa