KKO:2018:13 – Rättegångsförfarandet

En entreprenör yrkade i sitt käromål betalning av beställaren för fordringar på grund av ändrings- och tilläggsarbeten som delvis varit stridiga i slutavräkningen för entreprenaden samt slutlikvid för priset på entreprenaden. Beställaren bestred käromålet och åberopade förlikning som hade nåtts i saken efter slutavräkningen. Tingsrätten ansåg att parterna hade nått förlikning om all oenighet angående entreprenaden och förkastade käromålet.

Entreprenören överklagade till hovrätten och åberopade bl.a. att ett dokument som beskrev betalningstrafiken angående de fordringar som varit ostridiga hade tolkats som en förlikning på ett sätt som stred mot dokumentets ordalydelse och syfte samt att tingsrätten inte i avgörandet hade beaktat etablerad praxis för byggnadsentreprenader när det gäller att avgöra meningsskiljaktigheter under byggnadsskedet. Hovrätten beviljade inte tillstånd till fortsatt handläggning.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det med anledning av entreprenörens överklagande i hovrätten inte enbart var fråga om förnyad bedömning av bevisningen och att hovrätten borde ha beviljat tillstånd till fortsatt handläggning av ändringsskäl.

RB 25 a kap 11 §

Urakoitsija vaati kanteessaan tilaajalta suoritusta urakan loppuselvitystilaisuudessa osin riitaisiksi jääneistä muutos- ja lisätyösaatavista sekä urakkahinnan loppusuoritusta. Tilaaja kiisti kanteen vedoten asiassa loppuselvitystilaisuuden jälkeen saavutettuun sovintoon. Käräjäoikeus katsoi osapuolten saavuttaneen sovinnon kaikista urakkaan liittyvistä erimielisyyksistä ja hylkäsi kanteen.

Urakoitsija vetosi valituksessaan hovioikeudelle muun ohella siihen, että riidattomiksi muodostuneiden saatavien maksuliikennettä kuvannutta asiakirjaa oli tulkittu sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti sovinnoksi eikä ratkaisussa ollut otettu huomioon rakennusurakan vakiintuneita käytäntöjä rakennusaikaisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että urakoitsijan valituksen johdosta hovioikeudessa ei ollut kysymys yksinomaan näytön uudelleen arvioimisesta ja että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

OK 25 a luku 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Espoon käräjäoikeuden tuomio 15.6.2016 nro 9352 ja Helsingin hovioikeuden päätös 26.9.2016 nro 1358 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anne Ali-Rekola ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jukka Kontio, Johanna Jylhä ja Petri Mylläri.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Urakoitsijalle myönnettiin valituslupa.

Urakoitsija vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, sille myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi.

Tilaaja vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja urakoitsijalle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Juha Mäkelä.

Perustelut

1. Tilaaja ja urakoitsija olivat 2.3.2012 allekirjoittaneet urakkasopimuksen luhtitalon ja pienkerrostalon rakentamisesta. Urakassa oli sovittu noudatettavaksi rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998). Kiinteäksi urakkahinnaksi oli sovittu 5 382 049,50 euroa. Urakan vastaanottotarkastus oli pidetty 29.8.2013 ja taloudellinen loppuselvitystilaisuus 27.3.2014. Tilaisuus oli keskeytynyt riitaisena.

4. Sähköpostiviestin liitteenä on ollut asiakirja, joka oli nimetty tilaajan ja urakoitsijan väliseksi rahaliikenteeksi. Sen on todettu pohjautuneen urakoitsijan laatimiin yhteenvetolaskelmiin. Liitteeseen on kirjattu laskutetut maksamattomat urakkaerät, tietyt lisä- ja muutostyöt sekä urakkasopimuksen mukainen viivästyssakko.

6. Urakoitsija vaati 25.9.2014 vireille tulleessa kanteessaan, että tilaaja velvoitetaan suorittamaan sille muutos- ja lisätyösaatavia sekä urakkahinnasta puuttuva suoritus yhteismäärältään 176 777,60 euroa.

7. Tilaaja kiisti kanteen vedoten asianosaisten välillä 2.6.2014 tehtyyn sovintosopimukseen, joka kattoi kaikki urakkaan liittyvät erimielisyydet.

8. Käräjäoikeus katsoi, että tilaaja oli voinut perustellusti luottaa siihen, että urakkaa koskevat erimielisyydet oli kokonaisuudessaan sovittu osapuolten kesken 30.5. – 2.6.2014 käydyssä sähköpostikirjeenvaihdossa, mikä myös urakoitsijan oli tullut ymmärtää. Asianosaiset olivat 2.6.2014 saavuttaneet sitovan sovinnon kaikista urakkaan liittyvistä erimielisyyksistä, eikä urakoitsija voinut enää esittää urakkaan liittyviä vaatimuksia. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

9. Urakoitsija valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

10. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiin viitaten hovioikeus ei myöntänyt urakoitsijalle jatkokäsittelylupaa.

11. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää urakoitsijalle jatkokäsittelylupa.

12. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Mainitun lainkohdan sanamuodolla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan sitä, että lupa tulee järjestelmän soveltamisalaan kuuluvassa valitusasiassa myöntää aina jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Luvan myöntämiselle asetettu kynnys on näin ollen matala. (HE 105/2009 vp s. 60)

13. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse saman pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Niin kuin lain esitöissäkin (HE 105/2009 vp s. 34 – 35) on todettu, 2 momentin mukaista korotettua kynnystä jatkokäsittelyluvan myöntämiselle sovelletaan vain sellaisiin valituksiin, jotka perustuvat yksinomaan näytön arvioinnin riitauttamiseen. Säännös ei sitä vastoin tule sovellettavaksi, jos valitus perustuu näytön arvioinnin virheellisyyden lisäksi myös virheelliseen lain soveltamiseen.

14. Käräjäoikeus on ratkaisussaan katsonut asianosaisten 1 ja 2 kohdissa mainittujen sähköpostiviestien sanamuodon ja sisällön osoittavan varsin selvästi, että sovintoehdotuksen tarkoituksena on ollut sopia kaikista osapuolten välisistä riitaisuuksista.

16. Vielä käräjäoikeus on todennut, ettei urakoitsija ollut väitetyssä sovintosopimuksessa saanut hyväkseen mitään, mitä ei olisi jo aiemmissa neuvotteluissa todettu riidattomaksi osapuolten välillä. Tilaaja oli sovintosopimuksen perusteella maksanut urakoitsijalle ainoastaan 27 565,39 euroa, ja urakoitsijan vaatimukset vielä tämän suorituksen jälkeenkin olivat olleet 176 777,60 euroa. Lisäksi urakoitsija oli sovinnon mukaan hyväksynyt myös 83 000 euron suuruisen viivästyssakon, jonka urakoitsija oli aiemmin kiistänyt jo sillä perusteella, että sitä ei ollut vaadittu YSE 1998 -ehtojen mukaisessa määräajassa. Näillä perusteilla tilaaja oli käräjäoikeuden mukaan voinut jossain määrin epäillä urakoitsijan tarkoitusta asiassa.

17. Käräjäoikeus piti myös uskottavana tilaajan edustajien kertomusta siitä, että yhteenvetolaskelmien tarkoitus oli jäänyt heille epäselväksi. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että vaikka tilaaja olisikin ymmärtänyt yhteenvetolaskelmien osoittavan ainoastaan riidattomia eriä, tämä tietoisuus ei ollut estänyt käyttämästä laskelmaa sovinnon pohjana ja esittämästä siihen pohjautuvaa sovintoehdotusta. Tilaajan ei siten ollut voitu olettaa ymmärtävän, että urakoitsija sovintoehdotuksen hyväksymisellään olisi tarkoittanut vain urakan riidattomia eriä.

18. Urakoitsija on valituksessaan hovioikeudelle vedonnut perusteinaan muun muassa siihen, ettei asiakirjan sanamuoto viitannut sovintosopimuksen syntymiseen. Maksuliikenteen sovintoehdotus oli ollut vain saatesähköpostiviestin otsikko. Asiakirjan sanamuoto ei sisältänyt sanoja sovintosopimus tai sopimus vaan termin rahaliikenne. Urakoitsijan vaatimuksesta viivästyssakkoa koskeva kohta oli muutettu muotoon, josta ilmeni, että viivästyssakko oli yhä riitainen. Kun urakan erimielisyydet sovitaan ja taloudellinen loppuselvitys saadaan onnistuneesti päätökseen, urakoissa vakiintuneen käytännön mukaan saavutettuun ratkaisuun kirjataan, ettei osapuolilla ole muita vaatimuksia toisiaan kohtaan. Vaikka tilaajan edustaja oli kertomuksensa mukaan ollut jo aiemmin useampaan otteeseen siinä käsityksessä, että asia oli lopullisesti sovittu, ei väitettyyn sovintosopimukseen ollut otettu mainintaa siitä, että kyse oli kokonaissovinnosta.

19. Lisäksi väitetty sovintosopimus oli vastannut täysin urakoitsijan laatimaa yhteenvetolaskelmaa, josta ilmenivät riidattomat saatavat. YSE 1998 -ehtojen mukaan urakoitsija oli oikeutettu saamaan näistä heti maksun. Kokonaissovinto olisi merkinnyt urakoitsijalle yli 200 000 euron vaatimuksista luopumista. Taloudellinen loppuselvitys oli ollut erittäin riitainen. Ei ollut uskottavaa, että useita riitakysymyksiä sisältävä ja taloudelliselta merkitykseltään suuri asia sovittaisiin ilman sovintoneuvotteluita lyhyillä sähköpostiviesteillä.

20. Korkein oikeus toteaa, että sopimuksen tulkinnassa sopimusasiakirjan sisällön ohella merkitystä on muun muassa sopimuksen valmisteluun liittyvällä kirjallisella materiaalilla, osapuolten lausumista saatavilla tiedoilla ja heidän toiminnallaan sopimussuhteen eri vaiheissa. Lisäksi merkitystä voidaan antaa esimerkiksi alan kielenkäyttö- ja menettelytavoille. Epäselviä sopimusehtoja tulkitaan laatijansa vahingoksi.

21. Sopimuksen tulkinnassa näyttökysymykset ovat kiinteässä yhteydessä asian oikeudelliseen arviointiin. Keskeisessä asemassa ovat asiassa esitetyn sopimuksen tulkinta-aineiston perusteella tehtävät oikeudelliset johtopäätökset. Korkein oikeus katsoo, että kysymys ei hovioikeudessa urakoitsijan valituksen perusteella ole ollut yksinomaan näytön uudelleen arvioinnista. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentin mukainen korotettu lupakynnys ei siten tule asiassa sovellettavaksi.

22. Korkein oikeus katsoo, että väitetyn sovintosopimuksen sanamuoto ei ole ollut yksiselitteisen selvä. Käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa osapuolten eri tulkintavaihtoehtoja tukevien argumenttien punninnalle. Käräjäoikeus on päätynyt tulkinnassaan sopimuksen laatijalle edulliseen tulkintaan. Urakoitsija on kiistänyt käräjäoikeuden tekemät johtopäätökset ja vedonnut seikkoihin, jotka tukevat tulkintaa, jonka mukaan osapuolten sopimus olisi koskenut vain riidattomia eriä. Käräjäoikeuden ratkaisun ja urakoitsijan valituksessaan esittämien seikkojen perusteella asiassa on ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, joten hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Tässä tilanteessa asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida sitä, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää myös muulla perusteella.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

Käräjäoikeuden ratkaisu ja valitus hovioikeuteen

Korkeimman oikeuden arviointi