KKO:2018:4 – Utsökningsbalken

En dödsbodelägares andel i dödsboet hade utmätts för dennes skuld. För att säkerställa utmätningen hade utmätningsmannen begärt att den registeransvarige skulle göra en anteckning på dödsboets värdeandelskonto om att värdeandelar inte fick säljas utan utmätningsmannens tillstånd.

Eftersom det för att säkerställa syftet med verkställigheten behövdes en anteckning på värdeandelskontot om överlåtelsebegränsningen och detta inte medförde större olägenhet för dödsboet än vad syftet med verkställigheten krävde, hade utmätningsmannen haft rätt att vidta den nämnda åtgärden.

UB 4 kap 36 §

Kuolinpesän osakkaan velasta oli ulosmitattu hänen osuutensa kuolinpesästä. Ulosmittauksen varmistamiseksi ulosottomies oli pyytänyt rekisterinpitäjää tekemään kuolinpesän arvo-osuustilille merkinnän siitä, että arvo-osuuksia ei saanut myydä ilman ulosottomiehen lupaa.

UK 4 luku 36 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Verohallinnolle myönnettiin valituslupa.

A ja kuolinpesä antoivat yhteisen vastauksen ja vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Tuomo Antila ja Mika Ilveskero. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.

Asian tausta

Helsingin ulosottoviraston kihlakunnanulosottomies ulosmittasi 16.1.2015 A:n osuuden tämän isän kuolinpesästä Verohallinnon saatavan suoritukseksi. Kuolinpesään kuului muun muassa osuuksia eräässä sijoitusrahastossa. Ulosottomies ilmoitti ulosmittauksesta sijoitusrahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle ja pyysi sitä tallentamaan tiedon ulosmittauksesta sen ylläpitämään rekisteriin. Merkintä pyydettiin tekemään siten, ettei sijoitusrahasto-osuuksia voi myydä ilman ulosottomiehen lupaa. Rahastoyhtiö teki kuolinpesän arvo-osuustilille merkinnän luovutusrajoituksesta.

A ja kuolinpesä valittivat ulosmittauksesta käräjäoikeuteen vaatien, että se kumotaan. Valittajat esittivät myös, että kuolinpesän arvo-osuustili oli perusteetta suljettu.

Ulosottomies esitti käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa muun ohella, että kuolinpesän rahasto-osuuteen oli tehty merkintä ulosmittauksesta ulosmitatun kuolinpesäosuuden arvon turvaamiseksi.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 15.5.2015 nro 19616

Käräjäoikeus piti ulosmittausta aiheellisena. Kuolinpesän arvo-osuustilille tehdyn merkinnän osalta käräjäoikeus totesi, että vaikka rahasto-osuuteen kohdistuvat luovutus- ja määräämistoimet olivat joka tapauksessa ilman ulosottomiehen lupaa kiellettyjä, ulosottomiehen oli kuitenkin tullut ulosottokaaren 4 luvun 33 §:ssä tarkoitetulla rekisteri-ilmoituksella varmistaa kyseisen omaisuuserän arvon säilyminen. Ulosottomiehen tekemä varmistustoimi oli siten ollut lainmukainen.

Käräjäoikeus hylkäsi ulosottovalituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lauri Länsman.

Helsingin hovioikeuden päätös 4.10.2016 nro 1421

A ja kuolinpesä valittivat hovioikeuteen ulosottomiehen varmistustoimen osalta.

Hovioikeus totesi, että koska ulosottokaaren 4 luvun 36 §:ssä tarkoitettu varmistustoimi kohdistuu ulosmitattuun omaisuuteen, varmistustoimi ei voinut tuottaa laajempia oikeusvaikutuksia kuin mitä itse ulosmittauksella oli. Kun pesäosuuden ulosmittaus ei kohdistunut suoraan kuolinpesään kuuluviin esineisiin tai varallisuuseriin, voi tällaiseen omaisuuteen kohdistuva varmistustoimi tulla lähtökohtaisestikin kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisesti.

Kuten ulosottokaaren 4 luvun 78 §:stä ilmeni, pesäosuuden ulosmittaukseen liittyvästä määräämiskiellosta huolimatta ulosottomiehen lupaa ei tarvittu pesän selvitystoimiin. Pesäosuuden ulosmittaus ei vaikuttanut siihen, miten pesänselvitys tapahtuu.

Ennen perinnönjaon lainvoimaiseksi tuloa A:lla oli vain osuus kuolinpesästä, muttei omistusoikeutta kuolinpesään kuuluvaan arvo-osuustiliin tai sillä oleviin varoihin. Pesänselvitystoimiin voitiin katsoa kuuluvan esimerkiksi perittävän sitoumusten ja velkojen selvittäminen ja maksaminen, varojen selvittäminen sekä pesän omaisuuden hoitaminen ja pesän omien velkojen hallinnointi. Oli myös mahdollista, että pesänselvitystoimena joudutaan pesän jakokuntoon saattamiseksi luovuttamaan vastiketta vastaan kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta. Pesäosuuden ulosmittauksen estämättä luovutustoimet perittävän velkojen ja pesänselvitysvelkojen maksamiseksi olivat sallittuja.

Hovioikeus katsoi, että ulosottokaaren 4 luvun 36 §:n tulkitseminen sanamuotonsa vastaisesti siten, että se koskisi kuolinpesän osakkaan pesäosuuden ulosmittauksen lisäksi kuolinpesään kuuluvaa yksittäistä esinettä tai varallisuuserää jo ennen kuin se oli lainvoimaisen perinnönjaon seurauksena tullut kuulumaan ulosottovelallisen perintöosaan, olisi ristiriidassa pesänselvitystä koskevan sääntelyn kanssa. Hovioikeus katsoi, ettei tällaiselle tulkinnalle ollut löydettävissä riittävästi perusteita.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että A:n pesäosuuden ulosmittauksen perusteella kuolinpesän arvo-osuustiliin kohdistetut ulosottokaaren 4 luvun 36 §:n mukaiset varmistustoimet eivät olleet hyväksyttäviä ja ulosottomiehen oli ryhdyttävä toimenpiteisiin merkinnän poistamiseksi.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja 16.1.2015 toimitetun ulosmittauksen siltä osin kuin A:n kuolinpesäosuuden ulosmittauksesta oli tehty kuolinpesän sijoitusrahasto-osuuksia sisältävälle arvo-osuustilille merkintä, jonka mukaan osuuksia ei saa myydä ilman ulosottomiehen lupaa. Sanottu merkintä poistettiin. A:n kuolinpesäosuuden ulosmittaus jäi voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liisa Lehtimäki, Kari Vesanen ja Pekka Haapaniemi.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Ulosottomies on ulosmitannut A:n osuuden tämän isän kuolinpesästä Verohallinnon saatavan suoritukseksi. Ulosmittauksen varmistamiseksi ulosottomies on pyytänyt rahastoyhtiötä tekemään kuolinpesän arvo-osuustilille merkinnän siitä, ettei kuolinpesään kuuluvia sijoitusrahasto-osuuksia saa myydä ilman ulosottomiehen lupaa.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko ulosottomiehen tekemä varmistustoimi ollut lainmukainen.

3. Ulosottokaaren 4 luvun 31 – 36 §:ssä säädetään ulosmittauksen varmistamisesta eli erilaisista toimista, joilla ulosmittauksen tehokkuus pyritään turvaamaan. Luvun 36 §:n mukaan ulosottomiehen tulee järjestää ulosmitatun omaisuuden vartiointi ja suorittaa muitakin kuin luvun 31 – 35 §:ssä tarkoitettuja varmistustoimia, jos se on tarpeen ulosmitatun omaisuuden arvon säilyttämiseksi, myynnin turvaamiseksi tai muutoin täytäntöönpanon tarkoituksen toteuttamiseksi.

4. Kun ulosottokaaren 4 luvun 36 §:ää vastaava säännös otettiin ulosottokaarta edeltäneeseen ulosottolakiin, lainmuutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin pykälän tarkoituksena olevan, että kaikki tarpeelliset varmistustoimet voidaan suorittaa. Ulosottomiehen on punnittava keskenään toimesta todennäköisesti saatavia etuja ja toisaalta sen aiheuttamia kustannuksia suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Muu varmistustoimi tulee suorittaa käytännön mahdollisuuksien rajoissa (HE 13/2005 vp s. 70).

5. Ulosotossa noudatettavasta suhteellisuusperiaatteesta säädetään ulosottokaaren 1 luvun 19 §:ssä. Lainkohdan mukaan täytäntöönpanotehtävät tulee suorittaa aiheuttamatta vastaajalle tai sivulliselle suurempaa haittaa kuin täytäntöönpanon tarkoitus vaatii.

6. Kun suhteellisuusperiaatetta koskeva säännös aikanaan otettiin ulosottolakiin, lainmuutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin suhteellisuusperiaatteen tarkoittavan sitä, että täytäntöönpanotoimen tulee olla tarpeellinen ja välttämätön täytäntöönpanon toteuttamiseksi. Useasta valinnaisesta täytäntöönpanokeinosta tulee valita se, joka aiheuttaa pienimmät haittavaikutukset vastaajalle tai sivulliselle. Lisäksi täytäntöönpanotoimen on oltava oikeasuhtainen (HE 216/2001 vp s. 45 – 46).

7. Ulosottokaaren 4 luvun 36 §:stä ei suoraan ilmene, voidaanko kuolinpesäosuuden ulosmittauksen perusteella tehdä rekisteri-ilmoituksia tai muita varmistustoimia, jotka kohdistuvat kuolinpesän omaisuuteen. Korkein oikeus katsoo, että tätä arvioitaessa on otettava huomioon saman luvun säännökset, jotka koskevat pesäosuuden ulosmittauksen oikeusvaikutuksia.

8. Ulosottokaaren 4 luvun 77 §:n mukaan pesäosuuden ulosmittauksen yhteydessä kuolinpesälle annetaan kirjallinen maksukielto, jossa pesän osakkaita ja hallintoa kielletään luovuttamasta velalliselle perinnönjaossa tulevaa omaisuutta muulle kuin ulosottomiehelle. Saman luvun 78 §:n mukaan maksukiellon tiedoksisaannin jälkeen pesän omaisuutta ei saa luovuttaa eikä suorittaa pesässä muita määräämistoimia ilman ulosottomiehen lupaa. Ulosottomiehen tulee antaa lupa, jollei toimi vaaranna hakijan maksunsaantia. Ulosottomiehen lupaa ei tarvita pesän selvitystoimiin.

$d9

10. Nämä näkökohdat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että kuvatunlaista kuolinpesän omaisuuteen kohdistuvaa rekisterimerkintää ei sellaisenaan voida pitää kiellettynä varmistustoimena pesäosuuden ulosmittauksessa. Kussakin tapauksessa on punnittava vastakkain yhtäältä sitä, kuinka tarpeellinen tällainen varmistustoimi on täytäntöönpanon tarkoituksen toteuttamiseksi, ja toisaalta sitä, kuinka suurta haittaa rekisterimerkinnästä aiheutuu kuolinpesälle ja erityisesti sen selvitystoimille. Lisäksi on otettava huomioon, voidaanko ulosmittaus varmistaa käyttämällä jotakin kuolinpesän kannalta vähemmän haitallista keinoa.

11. A:n osuus hänen isänsä kuolinpesästä on ulosmitattu Verohallinnon noin 150 000 euron suuruisen saatavan suoritukseksi. Kuolinpesän osakkaana on A:n lisäksi vainajan leski, jolla on avio-oikeus edesmenneen puolisonsa omaisuuteen. Perukirjan mukaan perinnönjättäjän omaisuus on yhteensä noin 380 000 euroa, mistä määrästä noin 160 000 euroa muodostuu arvo-osuustilillä olleista sijoitusrahasto-osuuksista.

12. Ulosotossa perittävänä oleva Verohallinnon saatava on määrältään huomattava. A:n kuolinpesäosuuden arvo on samaa suuruusluokkaa kuin perittävänä oleva saatava, kun lesken avio-oikeus otetaan huomioon. Ulosottomiehen varmistustoimen johdosta arvo-osuustilille kirjattu luovutusrajoitus on turvannut nopeasti ja tehokkaasti sen, ettei sijoitusrahasto-osuuksia voida luovuttaa edellä kohdassa 8 selostetun määräämiskiellon vastaisesti.

13. Kuolinpesässä on perukirjan mukaan muutakin omaisuutta kuin kysymyksessä olevat rahasto-osuudet, muun muassa pankkitileillä varoja yhteensä noin 25 000 euroa. Perinnönjättäjän ja pesän velat ja vähennykset ovat perukirjan mukaan olleet yhteensä noin 7 000 euroa, jonka määrän jo pankkitileillä olevat varat ovat siis kattaneet. Asiassa ei ole muutenkaan osoitettu, että arvo-osuustilille kirjatusta luovutusrajoituksesta aiheutuisi tosiasiallista haittaa pesän selvitystoimille.

14. Varmistustoimen aiheellisuutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, että ulosottomiehellä on ulosottokaaren 4 luvun 79 §:n 2 momentin mukaan oikeus hakea pesänselvittäjän määräämistä kuolinpesään. Kuolinpesän arvo-osuustilille tehtävä luovutusrajoitusta koskeva merkintä on selvästi nopeampi ja myös kuolinpesälle vähemmän kustannuksia aiheuttava keino varmistaa pesäosuuden ulosmittaus kuin se, että ulosottomies hakisi pesänselvittäjän määräämistä. Tämän vuoksi ulosottomiehen oikeus hakea pesänselvittäjän määräämistä ei sulje pois mahdollisuutta käyttää varmistustoimena nyt kysymyksessä olevan kaltaista ilmoitusta.

15. Edellä selostettuja seikkoja punnittuaan Korkein oikeus katsoo, että ulosottomiehen ilmoituksen perusteella arvo-osuustilille kirjattu merkintä sijoitusrahasto-osuuksien luovutusrajoituksesta on ollut tarpeen täytäntöönpanon tarkoituksen toteuttamiseksi eikä siitä ole aiheutunut kuolinpesälle suurempaa haittaa kuin täytäntöönpanon tarkoitus on vaatinut. Ulosottomies on siten saanut tehdä kyseisen varmistustoimen.

Sovellettavat säännökset

Yleistä pesäosuuden ulosmittauksen varmistamisesta

Arviointi tässä tapauksessa