KKO:2018:46 – Arbetsbrott

Arbetstagaren B hade till arbetarskyddsmyndigheten lämnat in en begäran om handläggning gällande det att hennes förman bemötte henne osakligt på arbetsplatsen. Medan arbetarskyddsärendet var anhängigt hade styrelsen för den förening som var B:s arbetsgivare beslutat säga upp B:s arbetsavtal.

Högsta domstolen ansåg att inlämnandet av begäran till arbetarskyddsmyndigheten utgjorde sådan facklig verksamhet som avses i straffbestämmelsen om diskriminering i arbetslivet. Eftersom inlämnandet av begäran ansågs de facto ha påverkat styrelsens beslut att säga upp B:s arbetsavtal, dömdes en styrelsemedlem, som hade röstat för uppsägningen, till straff för diskriminering i arbetslivet.

SL 47 kap 3 § 2 punkten

Työntekijä B oli tehnyt työsuojeluviranomaiselle käsittelypyynnön, joka koski sitä, että hänen esimiehensä kohteli häntä työpaikalla epäasiallisesti. Työsuojeluasian käsittelyn ollessa vireillä B:n työnantajana olevan yhdistyksen hallitus oli päättänyt irtisanoa B:n työsopimuksen.

Korkein oikeus katsoi, että käsittelypyynnön tekeminen työsuojeluviranomaiselle oli työsyrjintää koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettua ammatillista toimintaa. Kun pyynnön tekemisen katsottiin tosiasiallisesti vaikuttaneen hallituksen päätökseen irtisanoa B:n työsopimus, B:n esimies, joka oli hallituksen jäsenenä äänestänyt irtisanomisen puolesta, tuomittiin rangaistukseen työsyrjinnästä.

RL 47 luku 3 § 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksissaan syyttäjä ja B vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.11.2015 nro 151332

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli 2.3.2012 erään työntekijäliiton hallituksen jäsenenä ja työnantajan edustajana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut liiton viestintäpäällikön B:n epäedulliseen asemaan tämän palvelussuhteen aikana B:n ammatillisen toiminnan tai siihen rinnastettavan seikan perusteella siten, että hallitus oli kokouksessaan 2.3.2012 irtisanonut B:n työsuhteen.

Samaan aikaan aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella oli ollut käsiteltävänä B:n 28.6.2011 jättämä käsittelypyyntö koskien B:n kuvaamaa epäasiallista kohtelua A:n taholta, joka oli myös liiton puheenjohtaja. Aluehallintovirasto oli pyytänyt asiassa työnantajan selvitystä 12.9.2011. Aluehallintovirasto oli selvityksen johdosta asettanut työnantajalle toimenpidekehotuksen puuttua epäasiallista kohtelua ja kuormittumista työntekijälle aiheuttavaan tilanteeseen ja korjata se 15.1.2012 mennessä. Lisäksi aluehallintavirasto oli tehnyt asiasta ilmoituksen esitutkintaa varten 2.12.2011.

Käräjäoikeus katsoi, ettei rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdassa mainittuja syrjintäperusteita ollut tarkoitus tulkita suppeasti, vaan syrjintäperusteen voi muodostaa myös B:n omien laillisten etujen valvominen eli hänen aluehallintovirastolle tekemänsä käsittelypyyntö. Käsittelypyynnön ja irtisanomisen välillä oli syy-yhteys, joka perusti syrjintäolettaman. Irtisanomisen perusteeksi esitetyn luottamuspulan syyksi ilmoitetut tapahtumat olivat jääneet ajallisesti ja laadullisesti epämääräisiksi ja yksilöimättömiksi. A ei siten ollut pystynyt kumoamaan syrjintäolettamaa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n työsyrjinnästä 20 päiväsakkoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Satu Seppänen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.11.2016 nro 145416

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus katsoi, että käsittelypyynnön tekeminen tai asian tämän jälkeen jatkunut käsittely aluehallintovirastossa oli rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettu syrjintäperuste ja että B oli väitetyn rikoksen tekohetkellä eli työsopimuksen irtisanomishetkellä tullut asetetuksi epäedulliseen asemaan verrattuna työntekijöihin, joita ei ollut irtisanottu. Hovioikeus totesi edelleen, että rikosasiana käsiteltävässä työsyrjintäasiassa ei sovelleta syrjintäolettamaa ja että rangaistusta vaativan tulee näyttää toteen, että epäedulliseen asemaan asettaminen on johtunut nimenomaan teonkuvauksessa mainitusta syrjintäperusteesta.

Hovioikeus katsoi, että irtisanomisen ja B:n tekemän käsittelypyynnön välistä syy-yhteyttä tukevia seikkoja oli pidettävä suhteellisen painavina. Työsuojeluviranomaisen käsiteltävänä ollut asia oli todennäköisesti ollut ainakin yksi irtisanomispäätökseen vähintäänkin välillisesti vaikuttaneista tekijöistä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että syy-yhteyden tulisi olla näytön perusteella riittävän välitön ja selvästi yksilöitävissä, jotta syy-yhteyden voitaisiin katsoa tulleen näytetyksi vailla varteenotettavaa epäilystä. Käsittelypyynnön yhteys B:n työsopimuksen irtisanomiseen oli varsin etäinen ja välillinen ja käsittelypyynnön painoarvo oli vaikeasti erotettavissa irtisanomiseen mahdollisesti muutoin vaikuttaneista seikoista. Syy-yhteyttä sinänsä vahvasti tukevat seikat eivät riittävällä varmuudella sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että irtisanomisen pääasiallisena syynä olivat olleet muut seikat kuin nimenomaan B:n päätös kääntyä työsuojeluviranomaisen puoleen oikeuksiensa valvomiseksi.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Elisabeth Bygglin (eri mieltä), Åsa Nordlund ja Risto Niemiluoto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Bygglin oli syrjintäperusteen olemassaolon ja epäedulliseen asemaan asettamisen osalta samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Syy-yhteyden osalta hän katsoi, että vaikka irtisanomiseen myötävaikuttavana tekijänä olisikin ollut liiton B:ää kohtaan muulla perusteella kokema luottamuspula, asiassa oli tullut riittävällä varmuudella selvitetyksi, että laukaiseva ja pääasiallinen syy irtisanomiselle oli ollut käsittelypyyntö ja hallituksen sen johdosta saama toimenpidekehotus. Näin ollen irtisanomisen ja käsittelypyynnön välillä oli ollut syy-yhteys. A:lla ei ollut ilmennyt olleen painavaa, hyväksyttävää syytä B:n asettamiseen epäedulliseen asemaan. Näillä perusteilla hovioikeudenneuvos Bygglin katsoi, että A oli syyllistynyt käräjäoikeuden tämän syyksi lukemaan työsyrjintään.

Perustelut

1. B on työskennellyt erään työntekijäliiton (jäljempänä liitto) palveluksessa viestintäpäällikkönä. A on toiminut liiton hallituksen jäsenenä ja liiton puheenjohtajana.

2. Syyttäjä ja B ovat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen 2.3.2012 tehdystä työsyrjinnästä, koska A oli liiton hallituksen jäsenenä ja työnantajan edustajana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut B:n epäedulliseen asemaan tämän palvelussuhteen aikana B:n ammatillisen toiminnan tai siihen rinnastettavan seikan perusteella siten, että liiton hallitus oli kokouksessaan 2.3.2012 irtisanonut B:n työsopimuksen. Irtisanomisen kanssa samaan aikaan aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella oli ollut käsiteltävänä B:n 28.6.2011 tekemä käsittelypyyntö, joka oli koskenut B:n kuvaamaa epäasiallista kohtelua A:n taholta. A oli ollut tietoinen pyynnöstä ja sen käsittelystä sekä aluehallintovirastossa että liiton eri toimielimissä eri vaiheissa.

3. A on kiistänyt syytteen. Hän on katsonut, ettei B:n työsuojeluviranomaiselle tekemä käsittelypyyntö muodosta laissa tarkoitettua syrjintäperustetta. Irtisanomisen ja A:n toiminnan vaikuttimena ei ollut ollut B:n kääntyminen työsuojeluviranomaisen puoleen. Työsopimuksen irtisanominen ei myöskään ollut asettanut B:ää toisia työntekijöitä epäedullisempaan asemaan, sillä B:n työsuhde oli jatkunut keskeytymättä, kun irtisanominen oli irtisanomisajan kuluessa peruutettu ja B:n kanssa oli tehty sovintosopimus.

4. Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen työsyrjinnästä. A:n valituksesta hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hylännyt syytteen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän ja B:n valitusten johdosta kysymys siitä, onko A syyllistynyt rangaistavaan työsyrjintään syytteen teonkuvauksessa kuvatulla menettelyllään.

6. Rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdan mukaan työsyrjinnästä tuomitaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

$e7

8. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2015:41 todennut, että syrjintärikoksen tunnusmerkistöön sisältyvien käsitteiden soveltaminen yksittäisessä asiassa edellyttää tulkintaa, jota kuitenkin koskee rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Rikoslakia ei ole sallittua tulkita laventavasti eikä rikoslaille tule tulkinnalla vahvistaa sisältöä, joka ei ole sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa tai johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen. Vaikka rikoslain soveltaminen on lähtökohtaisesti itsenäistä ja muusta lainsäädännöstä riippumatonta, voidaan rikoslain säännösten tulkinnassa tukeutua kuvatuin rajoittein siihen, miten samankaltaiset tilanteet on muualla lainsäädännössä säännelty (kohta 10).

9. Työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön täyttymisen ensimmäisenä edellytyksenä on, että käsillä on ollut jokin säännöksessä mainittu syrjintäperuste. Säännöksen esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, onko työntekijän työsuojeluviranomaiselle tekemää ilmoitusta työympäristössä tai työolosuhteissa esiintyvistä epäkohdista pidettävä rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena toimintana tai muuna siihen rinnastettavana seikkana.

$e9

$ea

12. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslain 3 luvun 2 §:stä ja työturvallisuuslain 18 §:stä ilmenevin tavoin työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu huolehtia omasta ja muiden työntekijöiden työturvallisuudesta. Työntekijän oikeutta tehdä työsuojeluviranomaiselle ilmoitus työympäristössä ja työolosuhteissa esiintyvistä epäkohdista, kuten työnantajan edustajan työntekijään kohdistamasta epäasiallisesta kohtelusta, voidaan pitää työntekijän kannalta keskeisenä oikeusturvakeinona, jonka avulla työntekijä huolehtii laillisten oikeuksiensa toteutumisesta työnantajaansa nähden. Tässä suhteessa yhteydenotot työsuojeluviranomaiseen vastaavat ammatillista edunvalvontaa.

13. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että B:n työsuojeluviranomaiselle tekemää käsittelypyyntöä voidaan pitää rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena toimintana. Tulkintaa ei voida pitää vieraana eikä ennakoimattomana, kun otetaan huomioon se, mitä edellä on selostettu rangaistussäännöksen tarkoituksesta sekä sen suhteesta muuhun syrjintää koskevaan sääntelyyn.

14. B:n työsopimus on 2.3.2012 irtisanottu, mutta irtisanominen on irtisanomisajan kuluessa peruutettu. B on tämän jälkeen jatkanut liiton palveluksessa käytännössä entisissä työtehtävissään. Hänen työsuhteensa ehdot ovat ammattinimikkeen muutosta lukuun ottamatta pysyneet pääosin samoina.

15. Korkein oikeus toteaa, että liitto on irtisanomalla B:n työsopimuksen asettanut B:n epäedulliseen asemaan irtisanomishetkellä. Irtisanomisen myöhemmällä peruuttamisella ja sen seurauksena tapahtuneella työsuhteen jatkumisella ei ole merkitystä työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

16. Työsyrjintää koskevan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sitä, että työntekijä on asetettu epäedulliseen asemaan nimenomaan syrjintäperusteeksi säädetyn seikan perusteella. Epäedulliseen asemaan asettamisen ja syrjintäperusteen välillä on siten oltava riittävä asiallinen yhteys. Ennakkoratkaisussaan KKO 2015:41 Korkein oikeus katsoi, että työsyrjinnän tunnusmerkistö täyttyi, kun syrjintäperuste oli vaikuttanut työsopimuksen purkamiseen. Näin katsottiin olevan riippumatta siitä, olivatko työsopimuksen purkamiseen tämän ohella vaikuttaneet muutkin seikat (kohdat 35 ja 38). Riittävänä asiallisena yhteytenä voidaan siten pitää sitä, että syrjintäperuste on tosiasiallisesti vaikuttanut siihen menettelyyn, jolla työntekijä on asetettu epäedulliseen asemaan.

$ed

18. Asiassa on riidatonta, että hallituksen kokous oli kutsuttu koolle pikaisesti tekstiviestillä ilman etukäteistä tietoa kokouksessa käsiteltävistä asioista. Asialistalla on ollut aiheena vain ulkopuolisen selvitysmiehen nimittäminen käsittelemään liiton sisäisiä henkilöstöongelmia, mikä on myös liittynyt B:n ja A:n välisiin ristiriitoihin. A on toiminut kokouksen puheenjohtajana. Selvitysmiehen valinnan jälkeen hallituksen varapuheenjohtaja on esittänyt ylimääräisenä, asialistan ulkopuolisena asiana, että B:n työsopimus irtisanotaan ja viestintäpäällikön toimi lakkautetaan. Keskustelun jälkeen hallitus on hyväksynyt esityksen äänin 11 – 9. A ei ole osallistunut B:n irtisanomista koskevaan keskusteluun, mutta hän on äänestänyt irtisanomisen puolesta.

19. Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että sen jälkeen, kun B oli 28.6.2011 tehnyt aluehallintovirastolle työsuojelua koskevan käsittelypyynnön A:n taholta kokemaansa epäasialliseen kohteluun liittyen, aluehallintovirasto oli 12.9.2011 pyytänyt liitolta työnantajan selvitystä 5.10.2011 mennessä. Antamassaan tarkastuskertomuksessa 25.11.2011 aluehallintovirasto on lausunut, että sen saaman selvityksen perusteella liitto ei ollut työnantajana ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi vaan liitto oli antanut tilanteen jatkua usean vuoden ajan. Aluehallintovirasto on kehottanut liittoa puuttumaan epäasiallista kohtelua ja kuormittumista työntekijälle aiheuttavaan tilanteeseen ja korjaamaan sen 15.1.2012 mennessä. Lisäksi aluehallintovirasto on 2.12.2011 tehnyt poliisille tutkintapyynnön A:n väitetystä toiminnasta.

20. Myös liiton valtuusto on käsitellyt B:n työsuojeluasiaa kokouksessaan marraskuussa 2011 ja ylimääräisessä kokouksessaan 31.1.2012. Valtuuston puheenjohtaja oli välittänyt hallitukselle valtuuston kehotuksen ryhtyä tarvittaviin toimiin asioiden kuntoon saattamiseksi, mikäli oli olemassa sisäisiä ongelmia toimintatavoissa tai toimintaorganisaatiossa. Tätä toimintakehotusta on käsitelty liiton hallituksen kokouksessa 17.2.2012. Seuraavassa kokouksessaan 2.3.2012 hallitus on irtisanonut B:n työsopimuksen.

21. Asiassa on riidatonta, että B:n työsuojeluasia on ollut A:n tiedossa jo yli puoli vuotta ennen irtisanomiseen johtanutta hallituksen kokousta 2.3.2012. A on osallistunut työnantajan puolesta työsuojeluviranomaiselle annettujen selvitysten laatimiseen, ollut asiasta kuultavana valtuuston ylimääräisessä kokouksessa 31.1.2012 ja läsnä hallituksen kokouksissa, joissa asiaa käsiteltiin. A on vielä yhdessä liiton varapuheenjohtajan kanssa valmistellut ulkopuolisen selvitysmiehen asettamista. Tätä koskeva päätös on tehty samassa hallituksen kokouksessa 2.3.2012, jossa B:n työsopimus päätettiin irtisanoa.

$ee

$ef

24. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla selvitetyksi, että B:n työsuojeluviranomaiselle tekemä käsittelypyyntö on tosiasiallisesti vaikuttanut siihen, että liiton hallitus on päättänyt irtisanoa B:n työsopimuksen.

25. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei B:n irtisanomisen syyksi esitettyä luottamuspulaa voida pitää uskottavana irtisanomisperusteena. A ei ole edes väittänyt liitolla olleen työnantajana muuta painavaa, hyväksyttävää syytä menettelylleen.

26. Asiassa on riidatonta, että A on tiennyt työsuojeluasian vireilläolosta. A:n toiminnasta esitetyn selvityksen perusteella hänen on täytynyt olla tietoinen myös siitä, että B:n irtisanomiseen on edellä kuvatulla tavalla vaikuttanut tämän tekemä käsittelypyyntö. A:n on katsottava siten äänestäessään B:n irtisanomisen puolesta hallituksen kokouksessa 2.3.2012 toimineen asiassa tahallisesti.

27. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n syyllistyneen työsyrjintään käräjäoikeuden tuomiossa hänen syykseen luetun teonkuvauksen mukaisesti.

28. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 20 päiväsakkoon, joka on myös syyttäjän rangaistusvaatimus Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus harkitsee tämän asianmukaiseksi seuraamukseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A tuomitaan työsyrjinnästä 20 päiväsakkoon.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettava säännös ja sen tulkinnan lähtökohdat

Ammatillinen toiminta tai muu siihen rinnastettava seikka syrjintäperusteena

Epäedulliseen asemaan asettaminen

Syrjintäperusteen ja epäedulliseen asemaan asettamisen välinen yhteys

Hyväksyttävä syy ja tahallisuus

Syyksilukeminen ja rangaistus