KKO:2018:70 – Sexualbrott

A hade fört sexuellt färgade diskussioner på Internet med ett 15-årigt barn. I några meddelanden hade han föreslagit för barnet att de skulle träffas och berättat att han ville ha samlag med barnet. Barnet hade vägrat träffa A och A hade inte haft kontaktuppgifter som hade möjliggjort att de träffades fysiskt. A åtalades för försök till grovt sexuellt utnyttjande av barn på den grunden att han hade försökt förmå ett barn under 16 år till samlag med honom.

Åtalet för försök till grovt sexuellt utnyttjande av barn förkastades. Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att A med sina förslag inte ännu hade börjat begå det brott som avsågs i åtalet och att hans beteende inte hade åstadkommit konkret fara för att ett samlag skulle genomföras. A tillräknades i stället sexuellt utnyttjande av barn och lockande av barn i sexuella syften.

SL 5 kap 1 § 2 mom

SL 20 kap 6 §

SL 20 kap 7 §

SL 20 kap 8 b §

A oli käynyt 15-vuotiaan lapsen kanssa internetissä seksuaaliväritteistä keskustelua. Eräissä viesteissä hän oli ehdottanut lapselle tapaamista ja kertonut haluavansa olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä. Lapsi oli kieltäytynyt tapaamisesta, eikä A:lla ollut ollut fyysisen tapaamisen mahdollistavia yhteystietoja. A:ta syytettiin törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä sillä perusteella, että hän oli yrittänyt saada alle 16-vuotiaan lapsen ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen.

Syyte törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä hylättiin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei A ehdotuksillaan ollut vielä aloittanut syytteessä tarkoitetun rikoksen tekemistä eikä hänen menettelynsä ollut aiheuttanut konkreettista vaaraa sukupuoliyhteyden toteutumisesta. A:n syyksi luettiin sen sijaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin.

RL 5 luku 1 § 2 mom

RL 20 luku 6 §

RL 20 luku 7 §

RL 20 luku 8 b §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 15.12.2014 nro 14/155216 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 26.2.2016 nro 16/108433 on selostettu tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asiat ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Markku Aunala ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa syytekohdan 1 syyksilukemisen osalta.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkein oikeus varasi asianosaisille tilaisuuden lausua yksilöidystä kysymyksestä. Asianosaiset toimittivat lausumansa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä (tekoaika 26.5. – 16.10.2013) syytekohdassa 1 hylätään.

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 1.1 lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (tekoaika 26.5. – 16.10.2013) ja syytekohdassa 1.2 lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (tekoaika 23.7. – 14.9.2013).

A tuomitaan hänen syykseen syytekohdassa 2 käräjäoikeudessa luetusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja edellä mainituista syytekohtien 1.1 ja 1.2 rikoksista yhteiseen 11 kuukauden ehdolliseen vankeuteen hovioikeuden määräämin koeajoin ja tuomitsemin oheissakoin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Mika Huovila, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Perustelut

1. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytteen mukaisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen (syytekohta 1) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon (syytekohta 2). A:lle määrättiin yhteinen yhden vuoden kahden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus ja 60 päiväsakon oheissakko. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden syyksilukemisen ja rangaistuksen.

2. Syytekohdassa 1 katsottiin, että A oli 26.5. – 16.10.2013 pitänyt tiiviisti yhteyttä 15-vuotiaaseen asianomistajaan eräällä internetin keskustelukanavalla sekä erään pikaviestisovelluksen ja Skype-sovelluksen välityksellä. A:n lähettämistä viesteistä suuri osa oli ollut voimakkaan seksuaalisia sisältäen muun muassa kuvauksia itsetyydytyksestä sekä A:n halusta työntyä sukupuolielimellään asianomistajaan, imeskellä tämän rintoja ja sukupuolielintä ja antaa tälle orgasmeja. A oli lisäksi saanut asianomistajan esiintymään useita kertoja Skype-yhteydessä nettikameran välityksellä alastomana ja tällöin tyydyttämään itseään. A oli tallentanut tietokoneelleen ainakin 14 tällaista videotiedostoa asianomistajasta ja lähettänyt itsestään joitakin seksuaalisia kuvia tälle. Lisäksi A oli saanut asianomistajan lähettämään hänelle ainakin 40 alastonkuvaa itsestään.

$e3

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A toiminnallaan syyllistynyt törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen. Siinä tapauksessa, ettei A:n voida katsoa syyllistyneen mainittuun rikokseen, kysymys on vielä siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt johonkin muuhun rikokseen.

6. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan henkilö, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Saman luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos hän on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.

7. Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomitaan rikoslain 20 luvun 8 b §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan kohdistaa lapseen saman luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitettu rikos.

8. Sukupuoliyhteyden ja seksuaaliteon määritelmät käyvät ilmi rikoslain 20 luvun 10 §:stä. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan rikoslaissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan puolestaan sellaista tekoa, joka tekijä ja teon kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

9. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

10. Arviointi teon etenemisestä rikoksen yritykseksi on tehtävä kahden yhtäaikaisesti toteutuvan osatekijän, rikoksen tekemisen aloittamisen ja vaaran aiheutumisen, perusteella.

11. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on esitetty, että vaatimus rikoksen tekemisen aloittamisesta viittaa siihen, että tekijä on ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Vaatimus kiinnittää yrityksen rankaisemisen aina kulloinkin kysymykseen tulevaan tunnusmerkistöön, jonka kannalta toimintaa on tarkasteltava. Yrityskynnyksen ylittymistä on vakiintuneesti kuvattu siten, että toiminnassa on edetty vaiheeseen, johon yleisesti tai vain tekijälle itselleen tunnettavissa olevissa olosuhteissa sisältyy välitön vaara seurauksen syntymisestä. Rikoksen yritys on käsillä, kun tekijä on ryhtynyt tekoon, joka on viimeistä edellinen lenkki tekosarjassa, joka on jokseenkin välittömästi johtamassa rikoksen täyttymiseen (HE 44/2002 vp s. 136).

12. Ulkoisten toimien ohella edellytetään, että tekijä on toimillaan saanut aikaan vaaran rikoksen toteutumisesta. Vaaraa koskeva edellytys viittaa konkreettiseen vaaraan. Rikoksen täyttymisen tulee olla tosiasiallisesti mahdollista. Lisäksi vaaditaan, että täyttymistä saatettiin tekotilanteessa pitää käytännössä varteenotettavana mahdollisuutena. Jos parhaan mahdollisen hankittavissa olevan tiedon perusteella rikoksen täyttymistä voidaan pitää teon hetkellä huomioon otettavana riskinä, laissa tarkoitettu vaaratunnusmerkki on täyttynyt. Yrityksen rankaisemisessa tarvittava konkreettinen vaara edellyttää siis, että rikoksen täyttyminen oli tekotilanteessa paitsi tosiasiallisesti mahdollista myös käytännössä uskottava vaihtoehto (HE 44/2002 vp s. 137).

13. Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttävä seksuaaliteko olisi nyt kyseessä olevassa tapauksessa ollut rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn mukaisesti sukupuoliyhteys kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa. Huomioon ottaen sukupuoliyhteyden määritelmä rikoslain 20 luvun 10 §:ssä (ks. edellä kohta 8) tunnusmerkistön täyttävä teko edellyttää sitä, että tekijä ja lapsi kohtaavat fyysisesti toisensa.

14. Pelkkä tapaamisen ehdottaminen tarkoituksin olla sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa jää siinä määrin etäiseksi suhteessa rikoslain määritelmän mukaiseen sukupuoliyhteyteen, ettei se vielä yksinään aiheuta konkreettista vaaraa sukupuoliyhteyden toteutumisesta. Jotta kyse olisi rangaistavan yrityksen asteelle edenneestä teosta, tekijän on tullut lisäksi ryhtyä niin merkittäviin toimiin kasvokkain tapahtuvan tapaamisen järjestämiseksi, että on syntynyt konkreettinen vaara sukupuoliyhteyden sisältävän hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta.

$e6

16. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaisesti rikoksen yritys on kuitenkin kysymyksessä, vaikka konkreettista vaaraa rikoksen täyttymisestä ei ole aiheutunut, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Säännöksen esitöiden mukaan tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa käsillä ei ollut tosiasiallista rikoksen täyttymisen mahdollisuutta, mutta tekijän näkökulmasta ja senhetkisen tilanteen pohjalta rikoksen täyttymistä saattoi pitää uskottavana (HE 44/2002 vp s. 137).

17. Jos rikoksentekijä pyrkii internetin välityksellä tapahtuvan keskustelun kautta sukupuoliyhteyteen lapsen kanssa, lapsen halukkuus fyysiseen tapaamiseen tekijän kanssa vaikuttaa useimmiten ratkaisevasti siihen, voiko ylipäätään syntyä tilanne, jossa sukupuoliyhteys voisi toteutua. Jos lapsi ei itse tule tapaamaan rikoksentekijää eikä ilmaise tälle henkilöllisyyttään eikä olinpaikkaansa ja jollei tekijällä ole muutakaan, esimerkiksi lapsen käyttämän viestintävälineen paikantamiseen perustuvaa keinoa saada selville lapsen olinpaikkaa, uskottavaa mahdollisuutta sukupuoliyhteyden sisältävän hyväksikäyttörikoksen täyttymiseen ei vielä ole edes tekijän näkökulmasta tarkasteltuna syntynyt. Lapsen suhtautumista tapaamisehdotukseen ei voida tällöin pitää yrityskynnyksen ylittymistä arvioitaessa pelkästään satunnaisena syynä.

$e8

19. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa sukupuoliyhteyden toteuttaminen olisi edellyttänyt A:lta vielä konkreettisia toimia ennen kuin hän olisi voinut tavata asianomistajan ja olla fyysisesti samassa paikassa tämän kanssa. A on tehnyt useita tapaamisehdotuksia asianomistajalle, mikä sinänsä on ollut omiaan lisäämään tapaamisen ja siten samalla myös sukupuoliyhteyden toteutumisen todennäköisyyttä. A ei ole kuitenkaan tapaamisehdotuksissaan tai muutoin viesteissään yksilöinyt asuinpaikkaansa tai ehdottanut mitään muutakaan tarkkaa paikkaa ja täsmällistä aikaa sukupuoliyhteyden toteuttamiselle. Vaikka A:lla on ollut tiedossaan joitakin asioita asianomistajan liikkumisesta, hän ei ole tiennyt asianomistajan tarkkaa asuinpaikkaa tai muutoinkaan sellaista paikkaa, jossa asianomistaja tiettynä hetkenä olisi oleskellut.

$e9

21. Vaaran syntymättä jääminen on johtunut osaltaan myös asianomistajan haluttomuudesta tapaamiseen ja siitä, ettei A ole saanut selville riittäviä tietoja asianomistajan olinpaikasta, mikä olisi tehnyt asianomistajan fyysisen tapaamisen mahdolliseksi. Edellä kohdassa 17 esitettyyn viitaten Korkein oikeus katsoo, ettei vaara sukupuoliyhteyden sisältävän hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta ole näissä olosuhteissa jäänyt syntymättä vain satunnaisista syistä. A ei ole siten syyllistynyt törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen.

22. A:n edellä kohdissa 2 ja 3 kuvattu menettely, jossa hän on 26.5. – 16.10.2013 lähettänyt asianomistajalle seksuaalipitoisia viestejä ja kuvia sekä saanut asianomistajan lähettämään hänelle alastonkuvia itsestään ja esiintymään hänelle alasti kuvayhteyden välityksellä, täyttää rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen hyväksikäyttörikoksen tunnusmerkistön. A on siten syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tekemällä muulla tavoin kuin koskettelemalla lapselle seksuaalisen teon, joka on ollut omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, ja saanut tämän ryhtymään tällaiseen tekoon. Tämän jälkeen jää vielä arvioitavaksi se, sisältyvätkö A:n tekemät tapaamisehdotukset mainittuun syyksilukemiseen.

23. A on 23.7. – 14.9.2013 kohdassa 3 kuvatulla syytteen teonkuvaukseen sisältyvällä tavalla ehdottanut asianomistajalle useaan otteeseen tapaamista tarkoituksenaan olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ja siten kohdistaa tähän rikoslain 20 luvun 7 §:ssä tarkoitettu rikos. Kysymys on tässä kohden siitä, voiko A:n menettely tulla arvioitavaksi myös rikoslain 20 luvun 8 b §:ssä tarkoitettuna lapsen houkuttelemisena seksuaalisiin tarkoituksiin. Korkeimmassa oikeudessa A:lle ja muille asianosaisille on varattu tilaisuus lausua asiasta.

24. Säännöstä koskevien lain esitöiden mukaan seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien tai asioiden kertominen lapselle taikka seksuaalisväritteisten viestien lähettäminen hänelle täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Rikoksentekijä voidaan tällaisissa tapauksissa tuomita erikseen rangaistukseen lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin, jos tekijän ja lapsen välisestä keskustelusta on erotettavissa myöhempää tapaamista tai muuta kanssakäymistä koskeva ehdotus, johon liittyy tekijän tarkoituksen ilmeneminen säännöksessä tarkoitetulla tavalla (HE 282/2010 vp s. 106).

$eb

26. A:n tekemät tapaamisehdotukset ovat olleet konkreettisia ja tapaamisajan ja -paikan suhteen yksilöityjä. A:lla ja asianomistajalla olisi lisäksi ollut käyttämiensä viestintäpalvelujen välityksellä mahdollisuus toimittaa toisilleen A:n ehdottamien tapaamisten toteutumiseksi tarpeelliset lisätiedot. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että tapaamisen yksityiskohdat oli määritelty houkuttelurikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta riittävän konkreettisesti.

27. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on edellä kohdassa 3 kuvatulla viestittelyllään 23.7. – 14.9.2013 syyllistynyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin ehdottamalla asianomistajalle tapaamista tarkoituksin kohdistaa tähän törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tarkoittava rikos.

28. A:n syyksi luettu tosiasiallinen menettely ei ole Korkeimmassa oikeudessa muuttunut, mutta hänen tekojensa oikeudellinen arviointi on lieventynyt. A:n syyksi on aikaisemmin syyksiluetun sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon (syytekohta 2) lisäksi nyt luettu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (syytekohta 1.1) ja lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (syytekohta 1.2).

29. Rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta, teon vaikuttimia sekä rikoksesta ilmenevää muuta tekijän syyllisyyttä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä paitsi teosta aiheutuneisiin seurauksiin myös siihen vahinkoon ja vaaraan, joita teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan. Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2017:50, kohta 40).

30. Ratkaisussa KKO 2017:51 (kohdat 4 ja 16) on ollut kysymys samantyyppisestä etäyhteyden välityksellä tehdystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin A:n asiassa. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisesti edellä kohdassa 2 kuvatun, Skype-yhteyden välityksellä toteutetun menettelyn johdosta moitittavampi kuin ratkaisussa kuvattu syytekohdan 12 teko, josta tekijälle on mitattu yksittäisrangaistuksena seitsemän kuukautta vankeutta. Korkein oikeus katsoo, että A:lle kohdan 1.1 rikoksesta olisi yksinään tuomittava kymmenen kuukauden vankeusrangaistus. Ottaen huomioon muiden rikosten rangaistusta lisäävän vaikutuksen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena seuraamuksena A:lle on pidettävä yhteistä 11 kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta.

31. Ehdollista vankeusrangaistusta on rikosten laadun ja kokonaismenettelyn moitittavuuden johdosta pidettävä yksinään riittämättömänä rangaistuksena rikoksista. Näin ollen Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden oheisseuraamuksena tuomitseman sakkorangaistuksen.

Arvioitavana oleva menettely ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin

Rangaistus