KKO:2019:4 – Brottsofferavgift

Svaranden hade genom två olika domar dömts till straff för brott som hade kunnat handläggas samtidigt. I den första domen hade svaranden påförts brottsofferavgift. Högsta domstolen ansåg att brottsofferavgift skulle påföras även i den senare domen.

Vastaaja oli kahdella eri tuomiolla tuomittu rangaistukseen rikoksista, jotka olisi voitu käsitellä samalla kertaa. Ensiksi annetussa tuomiossa vastaaja oli määrätty maksamaan rikosuhrimaksu. Korkein oikeus katsoi, että rikosuhrimaksu tuli määrätä maksettavaksi myös jälkimmäisessä tuomiossa.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 14.12.2017 nro 17/151427 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anna Hiltunen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.

A vaati valituksessaan, että vaatimus hänen velvoittamisestaan suorittamaan rikosuhrimaksu hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Tatu Leppänen, Kirsti Uusitalo ja Mika Ilveskero. Esittelijä Elina Elo.

Perustelut

1. A:n syyksi on Vantaan käräjäoikeuden 5.12.2017 antamalla tuomiolla luettu seitsemän rikosta, joista hänet on tuomittu kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta 90 tunniksi yhdyskuntapalveluun sekä muun ohella suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa.

2. Nyt kysymyksessä olevalla Tuusulan käräjäoikeuden 14.12.2017 antamalla tuomiolla A:n syyksi on luettu neljä rikosta, joista hänet on tuomittu 20 päivän vankeusrangaistuksen sijasta 20 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus on todennut, että kaikki sen käsiteltävänä olevat teot olisi voitu käsitellä yhdessä kohdassa 1 tarkoitetussa tuomiossa käsiteltyjen tekojen kanssa. Käräjäoikeus on tämän vuoksi ottanut mainitun tuomion rangaistusta määrätessään rikoslain 7 luvun 7 §:n mukaisesti huomioon. Rikosuhrimaksun osalta käräjäoikeus on katsonut, ettei kysymys ollut laissa tarkoitetulla tavalla samalla kertaa tuomituista teoista, minkä johdosta A oli velvollinen suorittamaan rikosuhrimaksun erikseen niistä teoista, joista tässä asiassa oli kysymys. Käräjäoikeus on siten määrännyt A:n suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksun 80 euroa.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n ennakkopäätösvalituksen johdosta kysymys siitä, onko hänet tullut määrätä suorittamaan rikosuhrimaksu myös nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

4. Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Maksuvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos tekijä oli rikoksentekohetkellä alle 18-vuotias.

5. Mainitun lain 4 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin määrää rikosuhrimaksun rangaistuksen tuomitessaan. Pykälän 2 momentin mukaan rikosuhrimaksua ei saa määrätä, jos se olisi rahamäärältään suurempi kuin rikoksentekijälle tuomittava tai määrättävä sakko.

6. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 293/2014 vp s. 20) mukaan samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta rangaistukseen tuomitulle määrättäisiin vain yksi rikosuhrimaksu, eikä ratkaisuun sisältyvien rikosten lukumäärä vaikuttaisi maksun suuruuteen. Esitöissä ei ole erikseen otettu kantaa tilanteeseen, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä olevat teot olisi voitu käsitellä samalla kertaa jo jossakin aiemmin annetussa tuomiossa käsiteltyjen tekojen kanssa.

7. Lakivaliokunta on mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 32/2014 vp s. 3) todennut, että rikosuhrimaksu määrättäisiin viran puolesta, eikä määräämiseen liittyisi mitään harkintaa. Tavoitteena on ollut luoda järjestelmä, joka olisi riittävän yksinkertainen, oikeudenmukainen ja tasapuolinen sekä samalla kannattava. Perustuslakivaliokunta puolestaan on esityksen johdosta antamassaan lausunnossa (PeVL 61/2014 vp s. 2) puoltanut rikosuhrimaksun rinnastamista rikosoikeudellisiin lisäseuraamuksiin.

8. Ratkaisussa KKO 2017:92 (kohta 85) Korkein oikeus on katsonut, että rikosuhrimaksu on oikeudelliselta luonteeltaan rinnastettavissa rikosoikeudelliseen seuraamukseen ja että rikosuhrimaksun määrääminen teosta, jonka tekoaika on päättynyt ennen rikosuhrimaksusta säädetyn lain voimaantuloa, olisi ristiriidassa rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän taannehtivan rikoslain kiellon kanssa.

9. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin (751/1997) mukaan, jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Mainitun luvun 7 §:n mukaan aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus ja valvontarangaistus voidaan ottaa uutta rangaistusta tuomittaessa huomioon vastaavalla tavalla kuin aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus 6 §:n mukaan.

10. Aikaisempien tuomioiden huomioon ottamista on rikoslain 7 luvun 6 §:n muuttamiseen johtaneissa esitöissä (HE 48/1997 vp s. 5 ja 7) perusteltu muun ohella yhdenvertaisuusperiaatteella ja sen estämisellä, että kokonaisrangaistus ei ankaroituisi sen mukaan, käsitelläänkö rikokset yhdessä vai erikseen.

11. Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n ja 4 §:n 1 momentin sanamuoto on yksiselitteinen ja selvä. Mainittujen säännösten mukaan tuomioistuimen tulee tuomitessaan vastaajan rangaistukseen 2 §:n edellytykset täyttävästä rikoksesta määrätä vastaajan maksettavaksi myös rikosuhrimaksu. Poikkeukset rikosuhrimaksun määräämiseen on lueteltu mainituissa pykälissä, eikä niihin sisälly se, että teot olisi voitu käsitellä samalla kertaa sellaisten tekojen kanssa, joita koskevassa tuomiossa vastaajan maksettavaksi on jo määrätty rikosuhrimaksu.

12. Myös mainitun lain edellä selostetut esityöt tukevat lain sanamuodon mukaista tulkintaa. Esitöiden mukaan useammasta rikoksesta määrätään yksi rikosuhrimaksu silloin, kun niistä tuomitaan rangaistus samalla kertaa. Esitöiden mukaan tuomioistuin ei rikosuhrimaksun määrätessään myöskään käytä harkintavaltaa. Lainsäätäjän tarkoituksena on selvästi ollut luoda kattava ja yksinkertainen järjestelmä, jossa rikosuhrimaksu määrätään aina, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

13. Toisaalta rikosuhrimaksu on oikeudelliselta luonteeltaan rinnastettavissa rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Aiempien rikosuhrimaksujen huomioon ottamista puoltaisivat jossain määrin samat syyt kuin aiempien vankeusrangaistusten huomioon ottamista rangaistusta määrättäessä. Rikosuhrimaksujen kokonaismäärä voi vastaajasta riippumattomista syistä vaihdella riippuen siitä sattumanvaraisesta seikasta, käsitelläänkö vastaajan rikokset samassa oikeudenkäynnissä vai ei.

14. Rikosuhrimaksu on kuitenkin lisäseuraamuksena varsin lievä. Esimerkiksi aiempia sakkorangaistuksia ei oteta uutta sakkorangaistusta tuomittaessa kohtuullistavina huomioon. Aiemman ehdottoman vankeusrangaistuksen huomioon ottamista sakkorangaistusta määrättäessä koskevassa ratkaisussa KKO 2003:8 Korkein oikeus on viitannut muun ohella siihen, että sakkorangaistus on rangaistusarvoltaan selvästi lievempi rangaistus kuin vankeusrangaistus, minkä vuoksi aiemman vankeusrangaistuksen ei tarvitse vaikuttaa samalla painolla sakkorangaistuksen mittaamiseen kuin se vaikuttaa vankeusrangaistuksen mittaamiseen. Ottaen huomioon, että rikosuhrimaksu on vielä sakkorangaistusta lievempi seuraamus, Korkein oikeus katsoo, että aiempien rikosuhrimaksujen huomioon ottamista ei voida pitää myöskään yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi välttämättömänä.

15. Tällaista päätelmää tukevat myös käytännön syyt. Rikosuhrimaksusta säädettäessä ei ole luotu sellaista järjestelmää, jossa tiedot aiemmin määrätyistä rikosuhrimaksuista olisivat tuomioistuinten käytössä. Siten sen selvittäminen, onko vastaaja jo aiemmassa tuomiossa määrätty suorittamaan rikosuhrimaksu, edellyttäisi asian tarkistamista kustakin tuomiosta erikseen, mitä ei voida edellä lausuttu huomioon ottaen pitää tarkoituksenmukaisena.

16. Tässä tapauksessa A on tuomittu rangaistukseen neljästä rikoksesta, joista kolmen rangaistusasteikkoon sisältyy vankeusrangaistus. Pelkästään sillä perusteella, että rikokset olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä kohdassa 1 mainitussa tuomiossa käsiteltyjen rikosten kanssa, joista rikosuhrimaksu on jo määrätty, ei rikosuhrimaksua edellä selostetun perusteella tule jättää määräämättä. Muutakaan syytä rikosuhrimaksun määräämättä jättämiselle ei ole.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Korkeimman oikeuden arviointi