KKO:2021:38 – Rån

Svaranden hade för att kunna tillägna sig egendom ur målsägandens besittning huggit målsäganden i benet med baksidan av en yxa. Högsta domstolen ansåg att vid rånet hade använts eggvapen på det sätt som avses i 31 kap. 2 § 1 mom. 3 punkten strafflagen.

SL 31 kap 2 § 1 mom 3 punkten

Vastaaja oli saadakseen anastettua asianomistajan hallusta omaisuutta lyönyt asianomistajaa kirveen hamarapuolella jalkaan. Korkein oikeus katsoi, että ryöstössä oli käytetty teräasetta rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

RL 31 luku 2 § 1 mom 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, onko kirveen hamarapuolella lyömistä pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna ampuma- tai teräaseen taikka muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen käyttämisenä ja onko hänen syykseen luettua ryöstöä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

A vaati valituksessaan muun muassa, että syyte törkeästä ryöstöstä hylätään ja hänet tuomitaan myöntämänsä mukaisesti ryöstöstä.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jarmo Littunen, Mika Huovila, Tuomo Antila ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Ville Hinkkanen.

Lapin käräjäoikeuden tuomio 20.6.2019 nro 19/128947

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä ryöstöstä 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja kanssavastaaja olivat hyökänneet kävelylenkillä olleen B:n kimppuun. A oli lyönyt voimakkaasti kirveen hamarapuolella B:tä vasempaan jalkaan pohkeen kohdalle, minkä seurauksena B oli kaatunut. Kanssavastaaja oli potkinut B:tä kyljen tai selän alueelle. A oli lyönyt B:tä useita kertoja voimakkaasti kirveen hamarapuolella vasemman jalan seudulle polven kohdalle. Tämän jälkeen A ja kanssavastaaja olivat menneet maassa maanneen B:n päälle ja vaatineet tältä rahaa. B:llä oli ollut mukanaan matkapuhelin, jonka A ja kanssavastaaja olivat vaatineet ja saaneet itselleen. Teosta oli aiheutunut B:lle ainakin kipua ja leikkaushoitoa vaatinut murtuma polvilumpioon.

Tekovälineestä käräjäoikeus totesi, että ryöstön tekemisessä oli käytetty kirvestä, joka on teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Merkityksellistä kvalifiointiperusteen arvioinnin osalta oli käräjäoikeuden mukaan se, oliko kirvestä käytetty vähämerkityksellisellä tavalla. Vaikka väkivaltaa oli tässä tapauksessa käytetty teräpuolen sijasta kirveen hamarapuolella, ei kirvestä tästä huolimatta voitu katsoa käytetyn vähämerkityksisellä tavalla ottaen huomioon lyöntien seurauksena leikkaushoitoa vaatinut polvilumpion murtuminen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että teossa oli käytetty teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Teko oli myös tehty erityisen julmalla tavalla ja se oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Janne Mänty sekä lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 14.2.2020 nro 20/106496

Hovioikeus, jonne A ja syyttäjä valittivat, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta, mutta korotti rangaistuksen 3 vuodeksi vankeutta ja täydensi käräjäoikeuden perusteluita.

Tekovälinettä koskevan ankaroittamisperusteen osalta hovioikeus totesi, että esitetyn selvityksen mukaan ryöstössä käytetty retkikirves oli 35 cm pitkä ja painoi 638 grammaa. Kirves oli rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu teräase. Kirveen laatu ja sen käyttötapa huomioon ottaen A oli käyttänyt ryöstössä lainkohdassa tarkoitettua teräaseeseen rinnastuvaa hengenvaarallista välinettä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Teija Unkila, hovioikeudenneuvos Janne Mononen ja asessori Meriel Koppström.

Perustelut

1. Hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvitetyksi, että A oli lyönyt B:tä useita kertoja kirveen hamarapuolella jalkaan saadakseen anastettua tämän hallusta omaisuutta. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko kirveen hamarapuolella lyömistä pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna ampuma- tai teräaseen taikka muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen käyttämisenä. Lisäksi on ratkaistava, onko ryöstöä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

2. Ryöstöstä tuomitaan rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan se, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta. Jos ryöstössä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, on rikoksentekijä tuomittava mainitun luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan törkeästä ryöstöstä.

3. Rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohtaa koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 66/1988 vp s. 99) viitataan teräaselakiin (108/1977), jonka 4 §:stä ilmenee, että teräaseita ovat muun muassa puukot ja muut työvälineet, jotka soveltuvat henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen suorittamiseen tai sellaisella rikoksella uhkaamiseen. Teräaselaki on sittemmin kumottu järjestyslain säätämisen yhteydessä. Järjestyslain perusteluiden mukaan teräaseeksi katsotaan kaikki sellaiset esineet, joissa on toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuva terä (HE 20/2002 vp s. 40).

4. Törkeää ryöstöä koskeneessa Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1994:73 on katsottu, että myös ankaroittamisperusteessa tarkoitettujen ampuma- ja teräaseiden on oltava hengenvaarallisia. Ratkaisusta KKO 1999:59 ilmenee kuitenkin, että kun asetta on käytetty laittomassa uhkauksessa, hengenvaarallisuudelta ei ole edellytetty konkreettisuutta. Tuossa rikoslain 25 luvun 9 §:n syyteoikeussäännöksen soveltamista koskevassa ratkaisussa katsottiin, että teossa käytetty haulikko oli iskuripiikin puuttumisesta johtuvasta tilapäisestä toimintakyvyttömyydestä huolimatta laitonta uhkausta koskevassa lainkohdassa tarkoitettu hengenvaarallinen väline.

5. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:84 (kohta 12, ks. myös KKO 2020:37 kohdat 13—16) todennut, että ryöstön törkeyttä koskevassa kokonaisharkinnassa on teon moitittavuutta arvioitava tapauskohtaisesti ottaen merkittävinä seikkoina huomioon käytetyn väkivallan voimakkuus ja uhkauksen vaarallisuus. Myös ryöstöllä tavoitellun ja saadun omaisuuden määrä, teon suunnitelmallisuus ja teko-olosuhteet vaikuttavat siihen, millä tavoin teon törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Lisäksi huomioon on otettava se, että jo perusmuotoisessa ryöstössä vaaditaan tietynlaista vakavuutta.

6. Tässä asiassa on kysymys retkikirveellä ryöstössä tehdystä väkivallasta. Sovellettaessa rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua ankaroittamisperustetta on ensin arvioitava, onko tekovälinettä eli retkikirvestä pidettävä säännöksessä tarkoitettuna teräaseena.

7. Korkein oikeus toteaa, että teräase voidaan yleiskielen mukaan ymmärtää aseeksi tai työkaluksi, jossa on terävä terä. Nyt kysymyksessä oleva retkikirves on tällainen työkalu. On myös ilmeistä, että kirveellä voidaan aiheuttaa hengenvaarallisia vammoja. Korkein oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva kirves on siten rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu teräase.

8. Seuraavaksi on arvioitava, onko teräasetta käytetty säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Kysymys on yleisemmin siitä, onko kirveen käyttötavalla tai käytön seurauksilla merkitystä ryöstön ankaroittamisperustetta sovellettaessa. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli lyönyt B:tä kirveen hamarapuolella voimakkaasti kerran vasempaan jalkaan pohkeen kohdalle ja useita kertoja vasemman jalan seudulle polven kohdalle. Teosta oli aiheutunut B:lle kipua ja leikkaushoitoa vaatinut murtuma polvilumpioon.

9. Teräaseita ja niihin rinnastettavia hengenvaarallisia välineitä voidaan käyttää ryöstörikoksissa eri tavoin ja useista seikoista riippuu, aiheutuuko käytöstä konkreettisesti hengenvaaraa. Esimerkiksi kirveellä voidaan lyödä sen terä- tai hamarapuolella, lyönti voi kohdistua päähän tai muuhun ruumiinosaan ja aiheutuneet vammat voivat vaihdella. Vaarallisuus saattaa myös riippua sattumanvaraisista seikoista. Jos tekovälinettä käytetään ainoastaan väkivallalla uhkaamiseen, voi jäädä kokonaan epäselväksi, millä tavoin välinettä olisi käytetty väkivallan tekemiseen, jos uhkaus olisi toteutettu.

10. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyn ankaroittamisperusteen soveltaminen ei sanamuotonsa mukaan edellytä, että tekovälinettä olisi käytetty tietyllä tavalla tai että teolla olisi esimerkiksi aiheutettu toiselle konkreettinen hengenvaara. Siihen, ettei yksityiskohtaisella käyttötavalla tai teon seurauksilla ole perusteen soveltamisen kannalta yleensä merkitystä, viittaa myös se, että vaikeasta ruumiinvammasta ja hengenvaarallisesta tilasta säädetään erikseen saman momentin 1 kohdassa. Säännöksessä edellytetään kuitenkin ampuma- tai teräaseen taikka muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen käyttämistä väkivallan tekemiseen tai sillä uhkaamiseen, mikä sulkee pois sellaiset tekotavat, jotka eivät laisinkaan liity tekovälineen ominaisuuksiin henkilöön kohdistuvan vakavan väkivallan käyttämiseen soveltuvana aseena.

11. Edellä todetuin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei ankaroittamisperusteen soveltamisen kannalta ole merkitystä sillä, onko lyönneissä käytetty kirveen terä- vai hamarapuolta ja millaisia seurauksia niistä on aiheutunut. Koska B:tä on lyöty kirveellä, on ryöstössä käytetty teräasetta rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

12. Korkein oikeus toteaa, että useat hovioikeuden selvitetyksi katsomat seikat puoltavat arviota, että ryöstö on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Teossa on teräasetta käyttäen kohdistettu uhriin voimakasta ja lamauttavaa väkivaltaa. Väkivallasta on aiheutunut asianomistajalle vakava vamma, voimakasta ja pitkäkestoista kipua ja särkyä sekä muuta vakavaa haittaa ja merkittävää kärsimystä. Asianomistajaan on kohdistettu väkivaltaa myös hänen maatessaan maassa puolustuskyvyttömänä, minkä hovioikeus on katsonut täyttävän erityistä julmuutta koskevan ankaroittamisperusteen. Teossa täyttyy siten kaksi rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentissa säädettyä ankaroittamisperustetta. Tekijöitä on ollut kaksi, ja teko on kohdistunut täysin yllättäen sattumanvaraisesti valikoituneeseen uhriin.

13. Teon törkeyttä vastaan puhuu se, että ryöstöön ei ole liittynyt erityistä suunnitelmallisuutta, sillä on tavoiteltu vain sellaista omaisuutta, joka asianomistajalla on ollut mukanaan, ja anastetun omaisuuden arvo on ollut vähäinen.

14. Korkein oikeus katsoo, että teon törkeyden puolesta puhuvat seikat ovat sitä vastaan puhuvia seikkoja painavampia, minkä vuoksi ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevat kysymykset

Sovellettavat säännökset, esityöt ja oikeuskäytäntö

Onko ryöstössä käytetty teräasetta?

Onko ryöstö kokonaisuutena arvostellen törkeä?