KKO:2021:64 – Försök till grov misshandel

A hade medveten om sin hivinfektion haft oskyddat samlag en gång med B. Hivinfektionen hade inte smittat B.

Högsta domstolen ansåg att det med beaktande av den hivmedicinering som A använde och den låga virushalten i hans blod samt omständigheterna när gärningen begicks hade varit till den grad osannolikt att hiv skulle smitta att kravet enligt 5 kap. 1 § 2 mom. strafflagen på fara för att brottet fullbordas inte hade uppfyllts. Åtalet för försök till grov misshandel förkastades. Se KKO:2015:84

A hade inte heller genom sitt beteende utsatt B för allvarlig fara till liv eller hälsa. Också det alternativa åtalet för framkallande av fara förkastades därför. Jfr KKO:2015:83

SL 5 kap 1 § 2 mom

SL 21 kap 5 §

SL 21 kap 6 §

SL 21 kap 13 §

A oli tietoisena HIV-infektiostaan ollut kerran suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä B:n kanssa. HIV-infektio ei ollut tarttunut B:hen.

Korkein oikeus katsoi, että A:n käyttämä HIV-lääkitys ja hänen verensä alhainen viruspitoisuus sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen HIV:n tarttuminen oli ollut siinä määrin epätodennäköistä, että rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin vaatimus rikoksen täyttymisen vaarasta ei ollut toteutunut. Syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylättiin. Ks.

A ei ollut menettelyllään aiheuttanut myöskään vakavaa vaaraa B:n hengelle tai terveydelle, joten myös vaihtoehtoinen syyte vaaran aiheuttamisesta hylättiin. Vrt. KKO:2015:83

RL 5 luku 1 § 2 mom

RL 21 luku 5 §

RL 21 luku 6 §

RL 21 luku 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.1.2020 nro 20/102218 (Pohjanmaan käräjäoikeus 22.3.2019 nro 19/113215) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Anette Enbacka ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Annette Laukkonen, Markku Mäkynen ja Mika Kinnunen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko A syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan törkeän pahoinpitelyn yritykseen. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Valituksessaan A vaati, että syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja korvausvaatimukset hylätään tai että hänelle tuomittua rangaistusta ainakin alennetaan ja lievennetään eikä rangaistuksen mittaamisessa sovelleta koventamisperustetta.

Vastauksessaan syyttäjä vaati, että valitus hylätään. Syyttäjä toisti käräjä- ja hovioikeudessa esittämänsä vaihtoehtoisen syytteen vaaran aiheuttamisesta.

Vastauksessaan asianomistaja B vaati, että valitus hylätään, ja yhtyi syyttäjän vaihtoehtoiseen syytteeseen vaaran aiheuttamisesta.

Välitoimet

Korkein oikeus pyysi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallinnoimalta asiantuntijaryhmältä asiantuntijalausunnot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä osastonylilääkäri X Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä antoivat pyydetyt lausunnot. Syyttäjä ja A antoivat lausunnoista heiltä pyydetyt lausumat. B ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausuman antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syytteet törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja vaaran aiheuttamisesta hylätään, ja A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta B:lle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Päivi Hirvelä ja Juha Mäkelä. Esittelijä Elina Elo.

KKO:2015:84

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

A:lle myönnetään valituslupa myös siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Perustelut

1. Hovioikeus on katsonut näytetyksi, että A oli 26.12.2016 ruumiillista väkivaltaa tekemättä yrittänyt vahingoittaa B:n terveyttä olemalla tämän kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, vaikka A oli ollut tietoinen kantamastaan HI-viruksesta. Näin menetellen A oli yrittänyt aiheuttaa B:lle HIV-tartunnan. Hovioikeus on todennut riidattomaksi, että A:n käyttämässä HIV-lääkityksessä oli kesällä 2016 ollut tauko. A:n oli täytynyt pitää HIV-infektion tarttumisen mahdollisuutta yhdynnän varsin todennäköisenä seurauksena, minkä perusteella A:n menettely oli ollut tahallista. Teko oli jäänyt yritykseksi, koska HI-virus ei ollut tarttunut B:hen. HIV-tartunta on vakava sairaus, ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen törkeän pahoinpitelyn yritykseen.

2. Hovioikeus on tuominnut A:n kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen mittaamisessa on koventamisperusteena otettu huomioon A:n aikaisempi rikollisuus, joka sen ja uuden rikoksen samankaltaisuus huomioon ottaen osoitti A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä.

3. A:n valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on arvioitavana, onko A syyllistynyt törkeän pahoinpitelyn yritykseen. Jos syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylätään, on syyttäjän ja asianomistajan vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen perusteella arvioitavana se, onko A syyllistynyt vaaran aiheuttamiseen. Jos A:n syyksi luetaan jokin rikos, on kysymys myös rangaistuksen määräämisestä.

4. Korkein oikeus on antanut vuonna 2015 kaksi ratkaisua, joissa on ollut kysymys HIV-positiivisen henkilön rikosoikeudellisesta vastuusta. Kummassakin tapauksessa vastaaja oli käyttänyt HIV-lääkitystä ja ollut suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä infektiostaan kertomatta. Sairaus ei ollut tarttunut asianomistajaan.

5. Ratkaisussa KKO 2015:83 oli kysymys useista anaaliyhdynnöistä. Korkein oikeus katsoi, että HIV-tartunta on vakava seuraus ja että vastaaja oli törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut asianomistajalle vakavan terveyden vaaran. Vastaajan katsottiin syyllistyneen vaaran aiheuttamiseen.

6. Ratkaisussa KKO 2015:84 oli kysymys emätinyhdynnästä ja siitä, oliko HIV-infektion tarttumista pidettävä sillä tavalla todennäköisenä, että teko oli luettava vastaajan syyksi törkeän pahoinpitelyn yrityksenä. Korkein oikeus katsoi, että tartunnan todennäköisyys oli kerrotuissa olosuhteissa ollut niin vähäinen, ettei edes vastaajan sairastama C-hepatiitti ollut voinut lisätä tartuntavaaraa sellaiseksi, että vastaajan HIV-infektion tarttuminen asianomistajaan olisi ollut todennäköisempää kuin sen tarttumatta jääminen. Syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylättiin.

7. Ratkaisussa KKO 2017:8 oli kysymys tilanteesta, jossa suojaamattomia sukupuoliyhteyksiä oli ollut lukuisia ja HIV-infektio oli tarttunut asianomistajaan. Korkein oikeus katsoi HIV-infektion olevan törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettu vakava sairaus ja piti tekoa myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vastaaja tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä.

8. Vuoden 2015 ennakkoratkaisujen jälkeen lääketieteellinen tutkimustieto HIV-infektion tarttumisesta ja lääkityksen vaikutuksesta tarttuvuuteen on lisääntynyt. Korkein oikeus on tämän vuoksi hankkinut asiantuntijalausunnot Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallinnoimalta asiantuntijaryhmältä (osastonylilääkäri X).

9. Asiantuntijalausuntojen mukaan HIV-infektio voi tarttua ihmisestä toiseen veren, siemennesteen taikka emättimen, kohdunkaulan ja peräsuolen eritteiden kautta. Tartunta tapahtuu siten, että HIV-infektiivistä materiaalia eli verta tai sukuelineritteitä päätyy toisen henkilön limakalvoille kuten emättimeen, peräaukon sisälle tai rikkoontuneelle iholle. Siemennesteen päätyminen muualle kuin toisen osapuolen sisälle pienentää suojaamattomaan yhdyntään liittyvää HIV-tartuntariskiä, mutta ei täysin poissulje sitä, sillä tartunta on mahdollinen myös miehen niin sanotun esiliukastenesteen kautta. Tartuntariskiä lisäävät korkea virusmäärä, infektion primääri- tai myöhäinen vaihe ja muut sukupuolitaudit. Tartuntariskiä puolestaan pienentävät HIV-lääkehoito ja kondomin käyttö.

10. Jos tartuntariskiä kasvattavia tai sitä pienentäviä tekijöitä ei oteta huomioon, keskimääräinen tartuntariski on lausuntojen mukaan suojaamattomassa emätinyhdynnässä naisella 1:1 250 ja miehellä 1:2 500. Anaaliyhdynnässä vastaanottavan osapuolen riski on 1:72 ja aktiivisen osapuolen riski 1:909.

11. HIV-tartunnan todennäköisyys riippuu ensi sijassa HIV-positiivisen henkilön virusmäärästä. Osastonylilääkäri X:n lausunnon mukaan HIV-positiivisella henkilöllä, joka ei käytä HIV-lääkitystä, veren virusmäärä on keskimäärin useita kymmeniä tuhansia viruskopioita millilitrassa verta. Sairauden edetessä virusmäärä voi nousta miljooniin kopioihin millilitrassa. Hyvän hoitovasteen myötä virusmäärä laskee hyvin pieneksi, jolloin usein käytetään termiä ”mittaamattomiin”. Mittaamattomuuden raja riippuu käytetyn testin herkkyydestä löytää virusta ja vaihtelee testistä riippuen yleensä välillä 20-50 kopiota millilitrassa. Sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten HIV-suositusten mukaan hoitovaste ei ole riittävä, jos virusmäärä nousee yli 200 kopion millilitrassa.

12. Sekä THL:n että osastonylilääkäri X:n lausunnon mukaan säännöllisesti otettu HIV-lääkitys, jonka aikana veren virusmäärä säilyy alle 200 kopion millilitrassa, poistaa HIV:n tartuntariskin suojaamattomassakin yhdynnässä. Tueksi tälle kannalle lausunnoissa on viitattu vuosina 2016-2019 julkaistuihin kolmeen tutkimukseen, Partner 1, Partner 2 ja Opposites Attract. Kaikkiin kolmeen tutkimukseen osallistui pariskuntia, joista toinen oli HIV-positiivinen, toinen -negatiivinen. HIV-positiivisen puolison käytössä oli HIV-lääkitys hyvällä hoitovasteella, eli hänen verensä viruspitoisuus oli alle 200 kopiota millilitrassa. Tutkimuksissa saatiin tietoja yhteensä 1 673 pariskunnasta, joilla oli tutkimusten seuranta-aikana yhteensä yli 124 500 emätin- tai peräaukkoyhdyntää ilman kondomia. Kukaan HIV-negatiivisista puolisoista ei saanut tartuntaa omalta puolisoltaan.

13. Lausuntojen mukaan tutkimustietoa tartuntariskistä on vähän tilanteessa, jossa HIV-positiivisen henkilön virusmäärä on 400-500 kopiota millilitrassa. Yhtään tartuntaa ei tällaisessa tilanteessa toisaalta ole kuvattu tapahtuneen. Mainitulle välille asettuvaa virusmäärää on THL:n lausunnossa pidetty pienenä ja tartuntariskin on sitä myötä arvioitu olevan erittäin pieni. Osastonylilääkäri X:n lausunnon mukaan tartuntariskin voidaan laskennallisesti arvioida olevan korkeintaan luokkaa 1:25 000.

14. X:n lausunnon mukaan tartuntariskiin vaikuttaa myös lääkehoidon kesto. Tutkimustietoa tartuntariskin häviämisestä hoidon ensimmäisten kuukausien aikana oli vähemmän kuin pitkäkestoisen lääkehoidon aikana.

Sovellettavat säännökset

15. Pahoinpitelystä tuomitaan rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun ohella se, joka ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä. Pahoinpitely on luvun 6 §:n mukaan törkeä muun ohella silloin, jos pahoinpitelyssä aiheutetaan toiselle vakava sairaus ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pahoinpitelyn yritys on rangaistava.

16. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Säännöksen perustelujen mukaan vaaran tulee olla konkreettinen. Vaaditaan, että täyttymistä on saatettu tekotilanteessa pitää varteenotettavana mahdollisuutena (HE 44/2002 vp s. 137).

Arviointi tässä asiassa

17. Asiantuntijalausuntojen perusteella HIV-infektion keskimääräinen tartuntariski suojaamattomassa emätinyhdynnässä on siis naisella 1:1 250 silloin, kun HIV-positiivinen mies ei käytä asianmukaista lääkitystä. Tartuntariskiä ei ole silloin, kun HIV-positiivinen osapuoli käyttää säännöllisesti HIV-lääkitystä, jonka hoitovaste on hyvä, eli veren virusmäärä pysyy alle 200 kopion millilitrassa.

18. A on kertomansa mukaan käyttänyt viruslääkitystä jo vuosia. Asiassa on riidatonta, että kesällä 2016 hänellä on ollut lääkityksessä useamman kuukauden pituinen tauko. Esitetyn selvityksen mukaan hän on kuitenkin aloittanut lääkityksen uudestaan lokakuussa 2016. Tutkimuksessa 4.10.2016 A:n veren HI-viruspitoisuus on ollut 149 878 kopiota millilitrassa. Lääkityksen aloittamisen jälkeen 18.11.2016 viruspitoisuus on ollut 487 kopiota millilitrassa ja 26.12.2016 tehdyn teon jälkeen 10.1.2017 suoritetussa tutkimuksessa 55 kopiota millilitrassa.

$eb

Sovellettava säännös

20. Vaihtoehtoisen syytteen mukaan A on tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle vakavan hengen tai terveyden vaaran olemalla tämän kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, vaikka A on ollut tietoinen kantamastaan HI-viruksesta.

21. Rikoslain 21 luvun 13 §:n mukaan vaaran aiheuttamisesta tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran.

22. Säännöksen perusteluista ilmenee, että muotoilulla ”vakava hengen tai terveyden vaara” on pyritty korostamaan, että vakavuusarvioinnissa on kysymys sekä seurauksen synnyn todennäköisyydestä että mahdollisten seurausten vakavuudesta. Hallituksen esityksessä on kuitenkin myös lausuttu, että lainkohdassa tarkoitetun vaaran tulee olla konkreetti (HE 94/1993 vp s. 99). Tämän on vakiintuneesti katsottu merkitsevän, että toisen hengen tai terveyden on tullut todella olla vaarassa. Vaaran aiheuttamisena ei siten ole rangaistavaa yksinomaan teoreettisen tai hyvin epätodennäköisen seurauksen vaaran aiheuttaminen toisen terveydelle, vaikka seuraus itsessään olisikin vakava.

23. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään ottanut kantaa vaaran aiheuttamisen tunnusmerkistön toteutumiseen muun ohella ennakkopäätöksissään KKO 1995:143, KKO 1997:108 ja KKO 2003:115, jotka ovat koskeneet asuttuun asuntoon ampumista. Ratkaisuista ilmenee, että käsillä voi olla vaaran aiheuttamisen tunnusmerkistössä tarkoitettu vakava vaara, vaikka vahingon aiheutuminen ei ole ollut todennäköistä.

24. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:83 (kohta 33) mukaan HIV-infektion tartunta sellaisenaan on rikoslain 21 luvun 13 §:ssä tarkoitettu vakava seuraus. Tässä asiassa esitetyt asiantuntijalausunnot eivät anna aihetta arvioida HIV-tartunnan vakavuutta toisin. Vaikka lääketieteessä on kehitetty yhä tehokkaampia hoitokeinoja HIV-infektiopotilaan elämänlaadun ylläpitämiseksi ja infektion tarttumisriskin pienentämiseksi, kyseessä on parantumaton sairaus, jonka kontrollointi edellyttää jatkuvaa hoitosuhteen ylläpitoa. Tämän vuoksi HIV-infektiota voidaan edelleen pitää vakavana sairautena.

25. Asiantuntijalausuntojen mukaan riskiä HIV-infektion tarttumisesta suojaamattomassakaan yhdynnässä ei ole silloin, kun HIV-positiivinen osapuoli käyttää säännöllisesti HIV-lääkitystä, jonka hoitovaste on hyvä, eli hänen verensä virusmäärä pysyy alle 200 kopiossa millilitrassa. Korkein oikeus katsoo, että riski tartunnasta tällaisessa tilanteessa on lähinnä teoreettinen, eikä kysymys olisi vaaran aiheuttamisen tunnusmerkistössä edellytetystä konkreettisesta vaarasta.

26. Tarkkaa tietoa A:n veren viruspitoisuudesta tekohetkellä ei ole saatavilla. Viruspitoisuus on todennäköisesti ollut välillä 487 kopiota millilitrassa ja 55 kopiota millilitrassa, luultavasti 100-300 kopiota millilitrassa. On siten mahdollista, että virusmäärä on ollut alle hyvältä hoitovasteelta edellytettävän 200 kopion millilitrassa. Asiantuntijalausunnoissa on joka tapauksessa arvioitu, että myös virusmäärällä 487 kopiota millilitrassa tartuntariski on ollut erittäin pieni. A on tekohetkellä käyttänyt HIV-lääkitystä, mutta lääkityksen aloittamisesta tauon jälkeen on tekohetkellä kulunut vasta alle kolme kuukautta. Tartuntariski ei siten ole välttämättä vielä ollut täysin poissuljettu. Toisaalta asiassa on otettava huomioon, että A on saanut siemensyöksyn lakanalle, mikä on huomattavasti pienentänyt tartuntariskiä. Mitään tartuntariskiä lisääviä sukupuolitauteja tai muita olosuhteita ei asiassa ole väitettykään olleen.

27. HIV-infektion tarttumisen yleisestä todennäköisyydestä, A:n sairaudesta ja teko-olosuhteista saadun selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että HIV-infektion tarttumisen todennäköisyys B:hen on ollut erittäin pieni. HIV-infektion tarttuminen nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa on ollut niin epätodennäköistä, että käsillä ei ole ollut vaaran aiheuttamisen tunnusmerkistössä tarkoitettua vaaraa. Rikoksen tunnusmerkistö ei siis ole täyttynyt.

28. Koska syyte hylätään, myöskään rikokseen perustuvalle B:n vahingonkorvausvaatimukselle ei ole perusteita.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

HIV-infektiota koskevat ennakkoratkaisut

HI-viruksen tarttumisesta

Törkeän pahoinpitelyn yritys

Vaaran aiheuttaminen