KKO:2022:28 – Extraordinärt ändringssökande

A hade i ett ärende angående förvandling av samhällstjänst instämts till huvudförhandling i tingsrätten vid äventyr att saken kunde avgöras trots hennes utevaro. A hade inte varit närvarande vid huvudförhandlingen som avslutats med att tingsrätten hade avkunnat sin dom. Tingsrätten hade dagen efter sammanträdet skickat ett meddelande med posten till A om den ådömda påföljden samt fullföljdsanvisningar.

A yrkade att tiden för ändringssökande skulle återställas på den grunden att tingsrättens brev inte till följd av störningar i postgången hade kommit fram till henne och att hon därför inte i tid hade fått besked om domen.

Högsta domstolen ansåg att A:s påstående om att brevet inte kommit fram kunde anses trovärdigt. Eftersom A dock hade varit medveten om vilken dag ärendet behandlades, kunde man skäligen förutsätta att hon inom den föreskrivna tiden för missnöjesanmälan tog reda på innehållet i domen. Ansökan om återställande av den försuttna fatalietiden förkastades. Jfr KKO:2002:99

RB 25 kap 4 §

RB 31 kap 17 §

A oli haastettu yhdyskuntapalvelun muuntamista koskevaan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn uhalla, että asia voitiin ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. A ei ollut ollut paikalla pääkäsittelyssä, jonka päätteeksi käräjäoikeus oli julistanut tuomion. Käräjäoikeus oli käsittelyä seuraavana päivänä lähettänyt postitse A:lle ilmoituksen tuomitusta seuraamuksesta sekä muutoksenhakuohjeet.

A vaati muutoksenhakuajan palauttamista sillä perusteella, että käräjäoikeuden lähettämä kirje ei ollut postinkulun häiriön vuoksi saapunut hänelle eikä hän siksi ollut saanut ajoissa tietoa tuomiosta.

Korkein oikeus katsoi, että A:n väitettä kirjeen saapumatta jäämisestä voitiin pitää uskottavana. Kun A oli kuitenkin tiennyt asian käsittelypäivän, hänen voitiin kohtuudella edellyttää selvittävän tuomion sisällön tyytymättömyyden ilmoitukselle säädetyssä määräajassa. Hakemus menetetyn määräajan palauttamisesta hylättiin. Vrt. KKO:2002:99

OK 25 luku 4 §

OK 31 luku 17 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja Turun hovioikeuden päätös 11.5.2021 nro 338 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Elise Mäki ja Elina Paasivirta sekä asessori Emmi Koiranen. Esittelijä Jatta Kaskinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle palautetaan määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiseksi ja valituksen laatimiseksi Kanta-Hämeen käräjäoikeuden 15.12.2020 antamasta tuomiosta nro 20/150147.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Heikki Kemppinen.

Perustelut

1. Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli tuomiollaan 18.12.2017 tuominnut A:lle 6 kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta 180 tuntia yhdyskuntapalvelua, josta A oli suorittanut 87 tuntia. Syyttäjä on käräjäoikeudessa 1.10.2020 vireille tulleessa asiassa vaatinut suorittamatta olevan yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi sen vuoksi, että A oli jättänyt ilman hyväksyttävää syytä hänelle tuomitun seuraamuksen suorittamisen kesken.

2. A on 16.11.2020 haastettu muuntorangaistusta koskevan asian 15.12.2020 pidettävään pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan käsitellä ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. A on 14.12.2020 toimittanut käräjäoikeuteen sähköpostiviestin, jossa hän on pyytänyt, että hänen viestinsä ja hänen terveydentilaansa koskevat liitteet toimitetaan 15.12.2020 pidettävään pääkäsittelyyn.

4. A on 6.1.2021 käräjäoikeuteen lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut, ettei hän ollut saanut päätöstä tai muuta tietoa 15.12.2020 käsitellystä asiastaan, ja tiedustellut, miten asia oli ratkaistu. A:lle on vastattu, että hänelle oli 16.12.2020 postitse lähetty tuomiolauselma ja muutoksenhakuohjeet ja että tuomio on lainvoimainen. A on tämän jälkeen hakenut menetetyn määräajan palauttamista tyytymättömyyden ilmoittamista ja valituksen tekemistä varten. Hovioikeus on hylännyt hakemuksen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko muutoksenhakuajat palautettava sillä perusteella, ettei vastaaja ollut saanut käräjäoikeudelta ilmoitusta tuomiosta ja muutoksenhakuohjeita ennen kuin määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiseen oli päättynyt.

6. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.

7. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 4 §:n mukaan jos käräjäoikeus tuomitsee rangaistukseen sellaisen rikosasian vastaajan, joka on ollut poissa silloin, kun asian käsittely on istunnossa päättynyt, käräjäoikeuden on välittömästi tuomion julistamisen tai antamisen jälkeen ilmoitettava hänelle tuomion julistamis- tai antamispäivä ja tuomittu seuraamus sekä samalla lähetettävä 3 §:n 2 momentissa mainitut muutoksenhakuohjeet. Ilmoitus saadaan lähettää postitse vastaajan viimeksi ilmoittamalla osoitteella. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä sakosta eikä muuntorangaistuksesta.

8. Edellä mainitun pykälän sanamuodon mukaan ilmoitusta ei tarvitse lähettää, kun kysymys on muuntorangaistuksesta. Korkein oikeus toteaa, että säännös on saanut keskeisiltä osiltaan sisältönsä lailla 661/1978 eli aikana, jolloin yhdyskuntapalvelu ei ole ollut osa seuraamusjärjestelmää. Kun säännöksen sanamuotoa on eräiltä osin muutettu vuonna 1998, muutosta koskevissa esitöissä on todettu, että ilmoitus tulee lähettää rangaistukseen tuomitulle vastaajalle rangaistuksen lajista riippumatta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä sakosta tai sen muuntorangaistuksesta (HE 33/1997 vp s. 54). Korkein oikeus katsoo edellä mainitun perusteella, että ilmoitus vankeusrangaistukseen tuomitulle vastaajalle voidaan jättää tekemättä vain, kun kysymys on sakon muuntorangaistuksesta. Muiden muuntorangaistusten osalta ilmoitus tuomion julistamis- tai antamispäivästä ja tuomitusta seuraamuksesta muutoksenhakuohjeineen on tehtävä, jos vastaaja ei ole ollut läsnä ratkaisua julistettaessa.

9. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2002:99 oli kysymys tilanteesta, jossa käräjäoikeus oli lähettänyt rikosasian asianomistajalle ennalta ilmoituksen tuomion antamispäivästä postin välityksellä. Asianomistaja kertoi, ettei hän ollut saanut lähetettyä ilmoitusta. Korkein oikeus totesi, että käytössä olevan tiedoksiantotavan heikkoutena oli se, ettei lähetyksen perilletuloa yleensä voida jälkikäteen todistaa. Vaikka postinkulun luotettavuus oli hyvä, oli mahdollista, että eri syistä lähetyksiä jää saapumatta. Ei ollut perusteltua, että asianomainen tällaisissa tapauksissa vailla omaa syytään kärsisi oikeudenmenetyksen. Tämän vuoksi, ja kun jutussa asianomistajana olleen henkilön ilmoitusta siitä, että lähetys ei ollut tullut perille, ei ollut ilmennyt aihetta epäillä, Korkein oikeus katsoi määräajan palauttamiselle olevan lailliset perusteet.

10. Korkein oikeus toteaa, että kun määräajan palauttamista koskeva vaatimus perustuu yksittäiseen postinkulun häiriöön, tulee asiaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla arvioida siltä kannalta, onko määräajan palauttamisen tueksi esitetty erittäin painavia syitä.

11. Käräjäoikeuden asiakirjoista käy ilmi, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 4 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on lähetetty postitse A:lle tuomion julistamispäivää seuranneena päivänä.

12. A on väittänyt, ettei hän ole saanut käräjäoikeuden kirjelähetystä. A:n väitettä tukee jossain määrin se, että postilähetys on ajoittunut joulunaikaan ja että hän on noin kolme viikkoa käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä käräjäoikeuteen ja tiedustellut asiastaan. Korkein oikeus katsoo, että A:n väitettä asiakirjojen saapumatta jäämisestä voidaan pitää uskottavana. Tästä ei kuitenkaan vielä seuraa, että määräajan palauttamisen tueksi olisi esitetty lainkohdassa edellytetyt erittäin painavat syyt.

13. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 4 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden tarkoitus on esitöiden mukaan ollut se, että vastaaja saa ennen tuomion täytäntöönpanoa tiedon tuomitusta ehdottomasta vankeusrangaistuksesta tai esimerkiksi tiedon ehdolliseen vankeuteen liittyvästä koeajasta (HE 184/1977 vp s. 18 sekä KKO 2014:104, kohta 10). Vaikka säännöksen mukaan lähetettäviin ilmoituksiin sisältyvät myös muutoksenhakuohjeet, säännöksen varsinaisena tarkoituksena ei ole sen varmistaminen, että vastaaja ehtii halutessaan ilmoittaa tyytymättömyyttä tuomioon. Kun otetaan huomioon tyytymättömyyden ilmoittamiselle säädetyn määräajan lyhyys, tällaista tavoitetta ei voitaisikaan saavuttaa tuomion antamisen jälkeen postitse toimitettavalla ilmoituksella.

14. Menetetty määräaika on erittäin painavien syiden perusteella palautettavissa, jos asianosainen ei ilman omaa syytään ole voinut noudattaa prosessitoimelle säädettyä määräaikaa. Syynä voi olla jokin asianosaisen vaikutuspiirin ulkopuolinen ja ennakoimaton este mutta joissakin tapauksissa myös sellainen erehdys tai tiedon puute, jota ei voida pitää hänen vikanaan. Arvioitaessa tilanteita, joissa oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 8 § tai 25 luvun 4 §:n mukaisesti lähetetyt tiedot ovat postinkulun vuoksi viivästyneet tai jääneet kokonaan saapumatta, voidaan merkitystä antaa muun muassa sille, minkälaiset mahdollisuudet asianosaisella on ollut tuomion sisällön oma-aloitteiseen selvittämiseen määräajan kuluessa.

15. A on tiedoksi saamansa haasteen perusteella ollut tietoinen pääkäsittelyn ajankohdasta ja haastehakemuksesta, jossa syyttäjä on esittänyt vaatimuksen osittain suorittamatta jääneen yhdyskuntapalvelurangaistuksen muuntamiseksi vankeudeksi. Istuntokutsun perusteella A on tiennyt, että asia voidaan pääkäsittelyn jälkeen ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

16. A on ollut käräjäoikeuteen sähköpostitse yhteydessä päivää ennen pääkäsittelyä. Viestistä ilmenee, että hän on tiennyt oikean käsittelypäivän ja käsiteltävän asian laadun. A on jäänyt saapumatta pääkäsittelyyn. Myöhemmästä A:n lähettämästä viestistä ilmenee hänen olettaneen, että asia ratkaistaan ilmoitettuna käsittelypäivänä. A:lle ei ole hänen käräjäoikeudelle lähettämänsä sähköpostiviestin perusteella voinut syntyä perusteltua käsitystä siitä, että tuomio lähetetään hänelle sähköpostitse (ks.

, kohta 17).

17. A on ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä käräjäoikeuteen sekä päivää ennen pääkäsittelyä että noin kolme viikkoa sen jälkeen. Korkein oikeus katsoo, että yhteydenpito käräjäoikeuteen puhuu sitä vastaan, että A:n terveydentila olisi asettanut esteen tiedustella asiaansa viipymättä istunnon jälkeen.

18. Erittäin painavien syiden kannalta voidaan ottaa huomioon se, että A on toiminut asiassaan ilman lainoppinutta avustajaa. Kysymyksessä on lisäksi ensimmäinen kerta, kun A on tuomittu suorittamaan ehdotonta vankeusrangaistusta, mikä korostaa asian merkitystä A:lle.

19. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa muutoksenhakumahdollisuuden avaamista puoltavat seikat eivät yhdessäkään arvioituina muodosta sellaista erittäin painavaa syytä, jonka vuoksi menetetyn määräajan palauttamisen edellytykset täyttyisivät. Toisin kuin ennakkopäätöksessä KKO 2002:99 käsitellyssä tapauksessa, A on tiennyt asiansa käsittelyajankohdan ja että asia todennäköisesti ratkaistaan tuolloin. Vaikka A:n väite asiakirjojen saapumatta jäämisestä on sinänsä uskottava, hänellä on ollut mahdollisuudet saada ajoissa selville tuomion sisältö ja muutoksenhakuohjeet. A ei kuitenkaan ole ryhtynyt käytettävissään olleisiin ja häneltä kohtuudella edellytettäviin toimiin varmistaakseen muutoksenhakuoikeutensa säilyttämisen. Näin ollen hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole aihetta.

Asian tausta

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistava kysymys

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Arviointi tässä asiassa

KKO 2014:104