KKO:2022:39 – Ärvdabalken

En boutredningsman hade förordnats för att förvalta X:s dödsbo. Dödsbodelägaren A hade yrkat att boutredningsmannen skulle väcka talan om att ett fastighetsköp som X hade ingått skulle återgå. Boutredningsmannen hade meddelat att han inte väcker talan och anvisat A att i eget namn väcka talan för boets räkning. Boutredningsmannen hade motiverat sitt avgörande bland annat med bristen på likvida medel i boet. A hade därefter i eget namn men för boets räkning väckt talan, i vilken han yrkade att köpet skulle ogiltigförklaras.

Högsta domstolen ansåg att det under omständigheterna i fallet var uppenbart ändamålsenligt att godkänna A:s talerätt med hänsyn till målsättningarna med boutredningsmannasystemet samt att det var behövligt för att säkerställa dödsbodelägarens skäliga krav på rättsskydd. Därför var det motiverat att avvika från huvudregeln, enligt vilken enbart boutredningsmannen har rätt att föra talan medan dödsboet förvaltas av en boutredningsman. A:s käromål skulle prövas. Jfr KKO:2006:29 KKO:2020:9

ÄB 19 kap 13 §

X:n kuolinpesä oli määrätty pesänselvittäjän hallintoon. Pesän osakas A oli vaatinut, että pesänselvittäjä ryhtyy ajamaan kannetta X:n tekemän kiinteistön kaupan peräyttämiseksi. Pesänselvittäjä oli ilmoittanut, ettei hän ryhdy ajamaan kannetta, ja antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta omissa nimissään pesän hyväksi. Pesänselvittäjä oli perustellut ratkaisuaan muun muassa pesän likvidien varojen puutteella. Tämän jälkeen A oli nostanut omissa nimissään, mutta pesän lukuun kanteen, jossa hän vaati kaupan julistamista pätemättömäksi.

Korkein oikeus katsoi, että asian olosuhteissa A:n kanneoikeuden hyväksyminen oli pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista sekä kuolinpesän osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen. Siksi oli perusteltua poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan oikeus ajaa kannetta pesänselvittäjän hallinnon aikana on yksin pesänselvittäjällä. A:n kanne tuli tutkia. Vrt. KKO:2006:29 KKO:2020:9

PK 19 luku 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle, C:lle ja D:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B, C ja D vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.

Asian tausta

X:n kuolinpesään oli määrätty pesänselvittäjä ja -jakaja. Kuolinpesän osakkaita olivat muun muassa X:n lapset A ja B.

Elinaikanaan X oli myynyt B:lle sekä tämän lapsille C:lle ja D:lle omistamansa puoliosuuden kiinteistöstä.

Kanne ja vastaukset Satakunnan käräjäoikeudessa

A nosti omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun kanteen B:tä, C:tä ja D:tä vastaan. Kanteessaan hän vaati, että edellä mainittu kauppa julistetaan pätemättömäksi. Hän katsoi, että hänellä oli oikeus ajaa kannetta, koska pesänselvittäjä oli antanut hänelle osoituksen kanteen ajamiseksi.

D ei vastannut kanteeseen.

Pesänselvittäjä ilmoitti lausumassaan antaneensa A:lle osoituksen kanteen ajamiseen, koska kuolinpesässä ei ollut varoja, asia ei ollut selvä ja pesän kannalta oli edullista, että A ajaa kannetta omalla riskillään mahdollisen hyödyn tullessa pesälle.

Käräjäoikeuden päätös 5.6.2020 nro 20/5240

Käräjäoikeus totesi, että A ja B olivat X:n kuolinpesän osakkaita. A:n B:hen kohdistaman kanteen perusteena oleva väite oikeustoimen pätemättömyydestä kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Pesänselvittäjä ei ollut voinut antaa A:lle osoitusta kanteen nostamiseen B:tä vastaan pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Väinö Ilveskoski.

Vaasan hovioikeuden päätös 8.7.2021 nro 288

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, ettei ennakkopäätöstä KKO 2006:29 voitu tulkita niin, että osakkaalla ei voitaisi katsoa olevan oikeutta ajaa omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi kannetta, jonka ajamisesta pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ja jonka ajamiseen hän oli antanut osoituksen. Hovioikeus katsoi, että ennakkopäätöksiä KKO 2006:29 ja KKO 2020:9 oli perusteltua tulkita yhdessä niin, että perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaisesta pääsäännöstä poikkeaminen edellyttää painavia perusteita.

Hovioikeuden mukaan osakkaan omissa nimissään, mutta kuolinpesän hyväksi ajaman kanteen tutkittavaksi ottaminen edellytti, että osakkaalla on oikeussuojan tarve. Lisäksi vaadittiin, että osakkaan kanteella voidaan päätyä selvityksessä varmempaan lopputulokseen kuin pesänselvittäjän käyttäessä kanneoikeutta. Edelleen oli edellytettävä, että pesänselvityksen joutuisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat eivät puhu kanneoikeutta vastaan.

Hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa pesänselvittäjän osoituksen antamisen syynä oli ollut muun muassa kuolinpesän likvidien varojen puute. Osoitusta ei voitu katsoa annetun siinä tarkoituksessa, että pesänselvittäjän ajettavaksi kuuluva kanne olisi siirretty pesän osakkaan omalla oikeudenkäyntikuluvastuulla ajettavaksi.

Sillä, voitiinko kanteessa tarkoitettu, varallisuusarvoltaan merkittävä oikeustoimi peräyttää ja näin saada varat kuolinpesään, oli merkitystä A:n perintöosuuden suuruuden kannalta. Tämän vuoksi ja kun pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta, A:lla oli sellainen oikeussuojan tarve, jota kanteen tutkiminen edellyttää.

Hovioikeus katsoi, että asiassa oli esitetty riittävän vahvoja perusteita poiketa perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pääsäännöksi määritellystä pesänselvittäjän kanneoikeudesta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Vaittinen, Timo Saranpää ja Sirpa Virkkala.

Perustelut

1. X on vuonna 2012 myynyt omistamansa puoliosuuden kiinteistöstä 3 000 eurolla pojalleen B:lle sekä tämän lapsille C:lle ja D:lle siten, että kukin ostaja on saanut yhden kolmasosan mainitusta puoliosuudesta. X on kuollut vuonna 2016, ja kuolinpesän omaisuus on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Pesän osakas A on pesänselvityksessä vaatinut ensisijaisesti, että pesänselvittäjä ryhtyy ajamaan kannetta kiinteistön kaupan peräyttämiseksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että pesänselvittäjä antaa hänelle osoituksen, jonka perusteella A:lla on oikeus ajaa kannetta kiinteistön ostajia vastaan.

2. Pesänselvittäjä on ilmoittanut, ettei hän ryhdy ajamaan kannetta. Hän on antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta omissa nimissään pesän hyväksi. Pesänselvittäjä on perustellut ratkaisuaan muun muassa pesän likvidien varojen puutteella.

3. A on nostanut omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun kanteen, jossa hän on vaatinut kiinteistön kaupan julistamista pätemättömäksi. Käräjäoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.

4. A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus on katsonut, että A:lla on oikeus ajaa kannetta omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun. Hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

5. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on B:n, C:n ja D:n valituksen perusteella kysymys siitä, voiko A kuolinpesän osakkaana ajaa omissa nimissään mutta pesän lukuun kiinteistön kaupan pätemättömäksi julistamista koskevaa kannetta pesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa, kun pesänselvittäjä on ilmoittanut, ettei ryhdy ajamaan kannetta, ja antanut A:lle osoituksen ajaa kannetta.

6. Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaat yhdessä edustavat kuolinpesää kolmatta vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa silloin, kun pesä on osakkaiden yhteishallinnossa. Pykälän 2 momentin mukaan yhdelläkin osakkaalla on kuitenkin oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa pesän edustamista ja puhevallan käyttöä koskee perintökaaren 19 luvun 13 §, jonka mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa.

7. Perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä ei ole säädetty pesänselvittäjän edustusvaltaa selvästi yksinomaiseksi siten, että kannetta pesän hyväksi ei voisi ajaa joku muukin (KKO 2006:29, kohta 4 ja KKO 2020:9, kohta 10). Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2020:9 (kohta 10) todennut, että pesänselvittäjän yksinomainen kanneoikeus on selvä pääsääntö. Tätä osoittavat pykälän sanamuoto sekä perintökaaren 18 luvun 2 §:n ja 19 luvun 13 §:n rakenne. Kun osakkaiden yhteisestä, perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä kanneoikeudesta on haluttu poiketa, siitä on nimenomaan säädetty pykälän 2 momentissa. Vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty lain 19 luvun 13 §:ssä tarkoitetun tilanteen varalta.

$e7

$e8

10. Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussa suorittamassaan punninnassa päätynyt siihen, että osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat seikat painavat enemmän, koska silloin selvitysjärjestelmän päätarkoitus voidaan saavuttaa eikä osakkaan kohtuullisia oikeusturvavaatimuksia kuitenkaan loukata (kohta 10). Korkein oikeus on katsonut, että koska kuolinpesä oli edelleen pesänselvittäjän hallinnossa, kyseisessä tapauksessa kuolinpesän osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kuolinpesän puolesta pesänselvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta kolmatta vastaan, vaikka pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta (kohta 12).

11. Myös ratkaisussa KKO 2020:9 Korkein oikeus on katsonut, että kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa osakkailla ei ollut oikeutta ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa vahingonkorvauskannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi, vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä.

12. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus toteaa, että kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa on vahvana pääsääntönä se, että oikeus ajaa pesän puolesta kannetta pesänselvitykseen kuuluvassa asiassa on yksin pesänselvittäjällä. Kannevallan keskittäminen pesänselvittäjälle on yleensä omiaan edistämään pesänselvitysjärjestelmän joutuisuuden ja tehokkuuden tavoitteita. Sen vuoksi osakkaalla voidaan pesänselvittäjän hallinnon aikana katsoa olevan kanneoikeus vain poikkeuksellisissa tapauksissa eli lähinnä silloin, kun osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista ja osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen.

13. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2004:18 (kohta 6) ja KKO 2018:8 (kohdat 11 ja 16) ilmenee, oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia oikeudenkäynnissä eli asiavaltuus on ehdoton prosessinedellytys. Tuomioistuin ja asianosaiset ovat siten sidottuja siihen, kenellä tämä oikeus lain mukaan on. Tämän vuoksi asianosaiset eivät pääsääntöisesti voi tuomioistuinta sitovasti määrätä, että oikeus esittää omissa nimissään vaatimuksia annettaisiin henkilölle, jolla sitä ei lain mukaan ole (niin sanottu prosessimandaatin kielto).

14. Edellä todetusta seuraa, että pesänselvittäjän antamalle kanneosoitukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä harkittaessa osakkaan asiavaltuuden olemassaoloa. Kysymys asiavaltuudesta on ratkaistava lakia soveltamalla, eikä se voi ratketa suoraan osoituksen perusteella.

15. Asiassa on ensin arvioitava, onko kiinteistön kaupan pätemättömyyttä koskeva kysymys kuulunut pesänselvittäjän vai pesänjakajan toimivaltaan, kun otetaan huomioon, että vastaajista B on kuolinpesän osakas. Perintökaaren 19 luvun 12 §:n mukaan pesänselvittäjän tulee ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin. Pesänselvityksen tarkoituksena on saattaa pesä jakokuntoon, mikä voi edellyttää riidanalaisissa tapauksissa kanteen nostamista jäämistön laajuuden selvittämiseksi. Korkein oikeus katsoo, että kiinteistön kaupan pätemättömyyttä koskeva kanne liittyy myös B:n ostaman osuuden osalta kuolinpesän laajuuden selvittämiseen ja asia kuuluu tältä osin pesänselvittäjän toimivaltaan.

16. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, ratkaisuissa KKO 2006:29 ja KKO 2020:9 on katsottu, ettei osakkailla ollut pesänselvittäjän hallinnon aikana oikeutta ajaa kanteita omissa nimissään kuolinpesän hyväksi. Käsiteltävänä oleva tapaus eroaa tosiseikastoltaan mainittujen ratkaisujen kohteena olleista asioista. Myös ratkaisussa KKO 2006:29 osakkaan kanneoikeutta arvioitiin tilanteessa, jossa pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta. Tuossa tapauksessa pesänselvittäjä ei kuitenkaan ollut antanut osoitusta kanteen ajamiseen vaan oli asiaa selvitettyään päätynyt siihen, ettei pesällä ollut kanteessa vaadittua saatavaa. Tästä syystä pesänselvittäjä oli kieltäytynyt nostamasta velkomuskannetta. Samalla kun pesänselvittäjä oli todennut, ettei pesällä ollut saatavia, hän oli myös ilmoittanut, että perinnönjako voitiin toimittaa.

17. Ratkaisun KKO 2020:9 kohteena olleessa tapauksessa pesänselvittäjä ei ollut kieltäytynyt kanteen ajamisesta, vaan oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja jopa toiminut asiassa kanteen omissa nimissään nostaneiden osakkaiden asiamiehenä. Tällaiseen järjestelyyn oli ryhdytty siinä tarkoituksessa, että osakkaiden kotivakuutusten oikeusturvaetu olisi saatu hyödynnettyä. Tätä ei ratkaisussa pidetty pesänselvityksen tavoitteisiin pohjautuvana syynä poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan kanneoikeus on pesänselvittäjällä.

18. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa pesänselvittäjä on kieltäytynyt kanteen ajamisesta ja antanut A:lle osoituksen kanteen ajamiseksi omissa nimissään ja pesän lukuun. Toisin kuin ratkaisun KKO 2006:29 kohteena olleessa asiassa, tässä tapauksessa pesänselvittäjä ei siis ole katsonut, että pesä olisi selvitetty, vaan on pitänyt kiinteistönkaupan mahdollisen pätemättömyyden selvittämistä aiheellisena. Pesän likvidien varojen puutteen vuoksi pesänselvittäjä ei kuitenkaan ole voinut nostaa kannetta pesän puolesta. Pesänselvittäjän harkinta on perustunut huolelliseen punnintaan, jossa on otettu huomioon sekä A:n että kuolinpesän edut. Pesänselvittäjän harkinnalle on perusteltua antaa merkitystä kanneoikeutta arvioitaessa, vaikka kanneosoitus ei edellä esitetysti vielä sellaisenaan ole asiavaltuuden peruste.

19. Vaikka asianosaiset ovatkin esittäneet eriäviä käsityksiä kanteessa tarkoitetun kiinteistön arvosta, on selvää, että kysymys on perinnönjaon kannalta sekä arvoltaan että laadultaan merkittävästä omaisuuserästä, joka kanteen tullessa hyväksytyksi palautuisi kuolinpesään. Mikäli A:n sallitaan ajaa nyt kysymyksessä olevaa kannetta, pesän laajuus on mahdollista saada selville ennen pesänselvittäjän hallinnon päättymistä ja siten voidaan varmistaa, että perinnönjaon kohteeksi saadaan kaikki siihen kuuluva omaisuus. Tämä saattaa myös jouduttaa selvitys- ja jakomenettelyä verrattuna siihen, että A nostaisi pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä uuden kanteen perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla.

20. Käsiteltävänä olevassa asiassa pesänselvittäjä on pitänyt kanteen nostamista pesän selvittämisen kannalta perusteltuna, mutta pesänselvittäjä ei ole voinut itse nostaa kannetta pesän puolesta likvidien varojen puuttuessa. Pesänselvitysjärjestelmän tavoite rajoittaa osakkaiden erilliskanteita ja välttää selvityksen viivytystä ei siten puhu nyt arvioitavana olevaa A:n kanneoikeutta vastaan. Kun kuolinpesän pesänselvittäjällä ei ole edellytyksiä ajaa kannetta kuolinpesän hyväksi, kanneoikeuden epääminen myös kuolinpesän osakkaalta voisi johtaa osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten loukkaamiseen. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa pesänselvitysjärjestelmän tavoitteet toteutuvat parhaiten, mikäli A:n sallitaan ajaa kiinteistön kaupan pätemättömyyttä koskevaa kannetta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi.

21. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että käsillä on sellainen poikkeustilanne, jossa osakkaan kanneoikeuden hyväksyminen on pesänselvitysjärjestelmän tavoitteiden kannalta selvästi tarkoituksenmukaista sekä kuolinpesän osakkaan kohtuullisten oikeusturvavaatimusten turvaamiseksi tarpeen. Siksi on perusteltua poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan oikeus ajaa kannetta pesänselvittäjän hallinnon aikana on yksin pesänselvittäjällä. Näin ollen A:n B:tä, C:tä ja D:tä vastaan nostama kanne tulee tutkia.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Kanneoikeutta koskevat perintökaaren säännökset ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Pesänselvittäjän antaman kanneosoituksen merkityksestä

Arviointi tässä tapauksessa