A som hade kört en personbil hade dömts för äventyrande av trafiksäkerheten till ett bötesstraff på 25 dagsböter à 6 euro, dvs. att betala 150 euro i böter. Yrkandet på att det totala bötesbeloppet skulle höjas till 200 euro förkastades av hovrätten på den grunden att 7 § 1 mom. förordningen om dagsbotens belopp inte kunde tillämpas. I förordningen fanns en hänvisning till den upphävda vägtrafiklagen (267/1981), men det hade inte utfärdats någon förordning enligt vilken dagsbotens belopp skulle höjas så att det motsvarade den avgift för trafikförseelse som avses i vägtrafiklagen (729/2018).

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att 7 § 1 mom. förordningen om dagsbotens belopp fortfarande kunde tillämpas. Beloppet av de dagsböter som med stöd av vägtrafiklagen (729/2018) hade dömts ut för överskridande av högsta tillåtna hastighet skulle således höjas till 200 euro. (Omröstn.)

F om dagsbotens belopp 7 § 1 mom

SL 2 a kap 3 § 2 mom

VägtrafikL 194 § 3 mom

Henkilöautoa kuljettanut A oli tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 25 rahamäärältään 6 euron päiväsakon sakkorangaistukseen eli maksamaan sakkoa 150 euroa. Hovioikeus hylkäsi vaatimuksen sakon kokonaisrahamäärän korottamisesta 200 euroksi sillä perusteella, että päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momenttia ei voitu soveltaa. Kyseisessä asetuksessa viitattiin kumottuun tieliikennelakiin (267/1981), eikä sellaista asetusta, jonka nojalla päiväsakon rahamäärä olisi korotettava tieliikennelaissa (729/2018) tarkoitetun liikennevirhemaksun suuruiseksi, ollut annettu.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momenttia voitiin edelleen soveltaa. Tieliikennelaissa (729/2018) säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomitun päiväsakon rahamäärä oli siten korotettava 200 euroon. (Ään.)

A päiväsakon rahamäärästä 7 § 1 mom

RL 2 a luku 3 § 2 mom

TLL 194 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomittu sakkorangaistus korotetaan 200 euroksi.

A ei vastustanut syyttäjän vaatimusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan maksamaan hovioikeuden tuomitseman sakon, 25 päiväsakkoa à 6 euroa = 150 euroa, lisäksi rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin ja päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin nojalla korotuksena 50 euroa. Sakon kokonaisrahamäärä on siten 200 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Jussi Tapani, Alice Guimaraes-Purokoski (eri mieltä) ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Saara Ingström.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa asian lopputuloksesta. Viittaan enemmistön perustelujen kohtiin 1.-5. ja lausun muutoin perustelujen osalta eriävänä mielipiteenäni seuraava:

Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin voimassaolo ja soveltamisen edellytykset

Tieliikennelain 194 §:n 3 momentin voimaantulosäännöksen mukaisesti tieliikennelaki tulee sovellettavaksi sellaisissa tilanteissa, joissa lainsäädäntöön on jäänyt viittauksia aiemmin voimassa olleeseen tieliikennelakiin (267/1981). Lainsäädännön on katsottava merkitsevän sekä lakeja että laissa olevan valtuuden nojalla annettuja asetuksia. Tämän mukaisesti päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin viittauksen aiemmin voimassa olleeseen tieliikennelakiin (267/1981) on lähtökohtaisesti perusteltua tulkita merkitsevän tieliikennelain 194 §:n 3 momentin mukaisesti viittausta uuteen tieliikennelakiin, kun kysymys on asiasta, jossa liikenneturvallisuutta on vaarannettu uuden tieliikennelain voimassa ollessa. Näin ollen päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentissa oleva viittaus vanhaan tieliikennelakiin ei muodosta estettä soveltaa mainittua asetuksen säännöstä.

Asiassa on kuitenkin syytä arvioida, estyykö päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin soveltaminen sillä perusteella, että asetus on annettu aiemmin voimassa olleen rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin (550/1998) nojalla, eikä rikoslain voimassa olevan 2 a luvun 3 §:n 2 momentin asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen nojalla.

$dc

Tieliikennelain uudistuksen yhteydessä rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä on muutettu, mutta päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin säännöstä ei ole samalla kumottu, vaan siinä oleva viittaus tieliikennelakiin on päinvastoin tieliikennelain siirtymäsäännöksen nojalla päivitetty. Asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen muuttaminen ei yksin ole merkinnyt sitä, että vanhan säännöksen voimassaollessa annettu asetus olisi samalla kumottu. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momenttia voidaan siten lähtökohtaisesti edelleen soveltaa, kunnes valtioneuvosto voimassa olevan rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin asetuksenantovaltuuden nojalla mahdollisesti muuttaa nyt voimassa olevaa säännöstä tai kumoaa sen.

Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin soveltamisen arviointi perustuslain 107 §:n kannalta

$dd

Nähdäkseni rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta perustellumpana ja voimassa olevan perustuslain henkeä paremmin noudattavana voitaisiin pitää sitä, että tieliikennelaissa säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähimmästä kokonaisrahamäärästä säädettäisiin asetuksen asemesta lain tasolla. Tätä tukee osaltaan myös se, että nopeusrajoitusten rikkomisesta määrättävän hallinnollisen sanktion, liikennevirhemaksun, suuruudesta säädetään nimenomaisesti tieliikennelain 165 §:ssä. Rikosoikeudellinen rangaistus ilmentää lähtökohtaisesti suurempaa moitittavuutta kuin neutraalimpi hallinnollinen seuraamus (PeVL 9/2018 vp s. 4) ja siksi nurinkuriselta vaikuttaa se, että sakon vähintä kokonaisrahamäärää koskeva sääntely on asetuksentasoista, mutta osin sitä pienempien liikennevirhemaksujen suuruudesta säädetään lailla.

Katson kuitenkin, että pitkään voimassa ollut sakon vähintä kokonaisrahamäärää koskeva sääntely ei ole vastaavalla tavoin merkityksellinen kuin hallituksen esityksessä 1/2016 vp kysymyksessä ollut fiskaalisiin perusteisiin rakentunut rikoslain rangaistussääntelyn muutosesitys. Lisäksi päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin nojalla voidaan sakon kokonaisrahamäärä määrätä korotettavaksi enintään 200 euroon, mikä on tieliikennelain 165 §:ssä säädetty suurin liikennevirhemaksu. Asetuksen 7 §:n 1 momentin sääntelyn taustalla olleen lain perustelujen mukaan rikesakon määrän porrastuksesta huolimatta suurimman sallitun nopeuden ylitys, josta sakko määrätään päiväsakkoina, on aina luonteeltaan vähintään yhtä moitittava tai moitittavampi kuin suurimman sallitun nopeuden ylitys, josta voi seurata vain rikesakkoa (HE 74/1998 vp s. 39).

Tämän vuoksi ja kun edellä toteamani mukaisesti valtioneuvosto voi rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin asetuksenantovaltuuden soveltamisen edellytyksiä arvioidessaan harkita myös sitä, onko sakon vähimmästä kokonaismäärästä perusteltua säätää asetuksen asemesta lailla, katson, että päiväsakon rahamäärää koskevan asetuksen 7 §:n 1 momentti ei ole ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, eikä sitä tälläkään perusteella voi jättää soveltamatta.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla katson, kuten enemmistö, että päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momenttia voidaan soveltaa tässä asiassa ja tämän vuoksi A:lle tuomitun päiväsakon rahamäärä on korotettava 200 euroon.

Kainuun käräjäoikeuden tuomio 13.1.2021 nro 21/101456

A oli 5.7.2020 kuljettanut henkilöautoa 143 kilometriä tunnissa alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Käräjäoikeus luki A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja tuomitsi A:n 25 päiväsakon rahamäärältään 6 euron sakkorangaistukseen eli maksamaan sakkoa 150 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mirja Seppänen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 21.7.2021 nro 2l/l31086

Hovioikeus katsoi, että päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n viittaussäännös tieliikennelakiin (267/1981) ei voinut olla voimassa, sillä kyseinen laki oli kumottu uudella tieliikennelailla. Edelleen hovioikeus katsoi, ettei sellaista rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua valtioneuvoston asetusta, jolla päiväsakon rahamäärä olisi korotettava samanlaatuisesta rikoksesta tai rikkomuksesta tieliikennelaissa säädetyn tieliikennevirhemaksun suuruiseksi, ollut annettu. Näin ollen sakkorangaistusta ei voitu syyttäjän vaatimalla tavalla korottaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Virve Salo ja Petri Nykänen. Esittelijä Henna Niemi.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisen tämän kuljetettua henkilöautoa 143 kilometriä tunnissa alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Käräjäoikeus on tuominnut A:n tieliikennelain 78 §:n ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla 25 päiväsakon rahamäärältään 6 euron sakkorangaistukseen eli maksamaan sakkoa yhteensä 150 euroa. Valituksessaan hovioikeudelle syyttäjä on vaatinut sakon kokonaisrahamäärän korottamista 200 euroksi. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

2. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, onko sakon kokonaisrahamäärä korotettava 200 euroksi rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin ja päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin nojalla.

3. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaisrahamäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta tai rikkomuksesta määrättävän suurimman rikesakon tai tieliikennelaissa (729/2018) säädetyn liikennevirhemaksun suuruiseksi.

4. Kyseinen säännös sai nykyisen sanamuotonsa tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä, jolloin tieliikennelaista poistettiin säännökset rikesakosta ja sen asemesta käyttöön otettiin hallinnollisena seuraamuksena liikennevirhemaksu. Mainitun asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen nojalla ei kuitenkaan ole annettu valtioneuvoston asetusta, jolla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta määrättävän sakon kokonaisrahamäärä olisi korotettu tieliikennelaissa säädetyn suurimman liikennevirhemaksun suuruiseksi.

5. Sen sijaan jo aikaisemmin voimassa olleen päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen (609/1999) 7 §:n 1 momentin säännöksen mukaan tieliikennelaissa (267/1981) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 100 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 200 euroa. Tieliikennelailla (729/2018) on kumottu aikaisemmin voimassa ollut tieliikennelaki (267/1981), johon asetuksen mainitussa säännöksessä viitataan. Uuden tieliikennelain 194 §:n 3 momentin mukaan jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottuun lakiin, sovelletaan sen asemesta tätä lakia. Tieliikennelain 165 §:n mukaan suurin ylinopeuksista määrättävä liikennevirhemaksu on 200 euroa.

6. Tieliikennelain 194 §:n 3 momentin voimaantulosäännöksen mukaan tieliikennelakia sovelletaan sellaisissa tilanteissa, joissa lainsäädäntöön on jäänyt viittauksia aiemmin voimassa olleeseen tieliikennelakiin (267/1981). Korkein oikeus toteaa, että termillä lainsäädäntö tarkoitetaan tässä yhteydessä niin lakeja kuin niihin sisältyvien valtuutusten nojalla annettuja asetuksia. Näin ollen päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin viittaus aiemmin voimassa olleeseen tieliikennelakiin (267/1981) on katsottava viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan tieliikennelakiin sellaisessa tilanteessa, jossa liikenneturvallisuutta on vaarannettu uuden tieliikennelain voimassa ollessa.

7. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, voidaanko päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momenttia soveltaa, vaikka asetus on annettu aiemmin voimassa olleen rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin (550/1998) nojalla, eikä nykyisin voimassa olevan rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen nojalla.

8. Tieliikennelain uudistuksen yhteydessä rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä on muutettu, mutta päiväsakon rahamäärästä annettua asetusta tai sen 7 §:n 1 momentin säännöstä ei ole kuitenkaan kumottu. Viimeksi mainitun säännöksen viittaus kumottuun tieliikennelakiin on sen sijaan edellä kohdassa 6 todetulla tavalla tieliikennelain 194 §:n 3 momentin voimaantulosäännöksellä säädetty kohdistuvaksi voimassa olevaan tieliikennelakiin. Korkein oikeus katsoo, että asetuksenantovaltuutta koskevan säännöksen muuttaminen ei ole merkinnyt sitä, että vanhan säännöksen voimassaollessa annettu asetus olisi samalla kumoutunut tai menettänyt merkityksensä. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momenttia voidaan siten edelleen soveltaa.

9. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin ja päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin perusteella A:lle tieliikennelaissa (729/2018) säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomitun päiväsakon rahamäärä on korotettava 200 euroon.

Oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski:

Oikeudellinen arviointi

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet

Korkeimman oikeuden arviointi