Tingsrätten ansåg att A som vid gärningstidpunkten var 15 år hade gjort sig skyldig till försök till rån begånget såsom ung person och dömde honom till ett bötesstraff efter att ha konstaterat att det i målet fanns särskilt vägande skäl att döma till böter i stället för fängelse. Åklagaren yrkade i hovrätten

att straffet skulle skärpas till villkorligt fängelse. Hovrätten höll huvudförhandling i målet för att höra A och ansåg i sitt avgörande att det inte förelåg skäl för att ändra den straffpåföljd som tingsrätten hade bestämt.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det i målet inte fanns särskilt vägande skäl att döma till böter i stället för fängelse och dömde A till ett villkorligt fängelsestraff.

Fråga även om vilka omständigheter som i hovrätten borde ha lagts till grund för bedömningen av straffmätningen och om det hade funnits behov att lägga fram bevisning om de omständigheter som påverkade straffmätningen.

SL 6 kap 8 §

Käräjäoikeus katsoi tekoaikana 15-vuotiaan A:n syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyyn ryöstön yritykseen ja tuomitsi hänet sakkorangaistukseen todeten asiassa olleen erityisen painavia syitä määrätä vankeuden sijasta sakkoa. Syyttäjä vaati hovioikeudessa rangaistuksen ankaroittamista ehdolliseksi vankeudeksi. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn A:n kuulemiseksi ja katsoi ratkaisussaan, ettei perusteita käräjäoikeuden tuomitseman rangaistusseuraamuksen muuttamiseen ollut.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei asiassa ollut erityisen painavia syitä tuomita vankeuden sijasta sakkoa, ja tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Kysymys myös siitä, minkä seikkojen perusteella rangaistuksen määräämistä koskeva arviointi olisi hovioikeudessa tullut tapahtua ja oliko rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista ollut tarpeen esittää todistelua.

RL 6 luku 8 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle tuomittu sakkorangaistus ankaroitetaan 5 kuukauden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi ja että A tuomitaan ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn vastaaja A:n kuulemiseksi rangaistuksen määräämistä koskevasta kysymyksestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan nuorena henkilönä tehdystä ryöstön yrityksestä (tekoaika 20.4.2019) hovioikeuden tuomitseman sakkorangaistuksen sijasta 60 päivän vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi koeajaksi, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 31.5.2024.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu koeaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

A tuomitaan lisäksi ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja

Timo Ojala. Esittelijä Silja Leino (mietintö).

Esittelijän mietintö

: Kohtien 1-20 osalta mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Tapauksessa toteutuu vahvasti rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetty lieventämisperuste A:n oltua tekoaikana vasta 15 vuotta täyttänyt. Kohdassa 20 teon olosuhteista mainittu huomioon ottaen teon voidaan päätellä johtuneen pikemmin harkintakyvyn pettämisestä. Tekijän menettelyyn on epäilemättä vaikuttanut voimakkaasti hänen nuori ikänsä.

Rikoksen jäätyä yritykseen täyttyy tapauksessa lisäksi toinen rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetty asteikon lieventämisperuste. Jossain määrin lievempää rangaistusta puoltaa myös se, että A on kertonut osapuolten sopineen asian. A on myös kertonut ymmärtäneensä tehneensä väärin sekä suorittaneensa hänelle tuomitun sakkorangaistuksen.

Edellä lausutuin perustein asiassa on edellytykset säännöksen tuomioistuimelle suoman harkintavallan puitteissa tuomita rikoslain 6 luvun 8 §:n 4 momentin nojalla vastaajalle vankeuden sijasta sakkoa. Näin ollen Korkein oikeus lausunee, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta ole syytä muuttaa.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 6.2.2020 nro 20/105346

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi syyttäjän syytteen mukaisesti, että 15-vuotias A oli yhdessä kolmen muun henkilön kanssa, joista kaksi oli jäänyt tuntemattomiksi ja yksi oli ollut tekoaikaan alle 15-vuotias, käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ja uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa yrittänyt pakottaa 14-vuotiaan asianomistajan luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijöillä ei ollut ollut laillista oikeutta.

A oli töninyt ja lyönyt kerran nyrkillä kasvojen alueelle koulun lähettyvillä kohtaamaansa asianomistajaa. A:n seurassa olleista kolmesta muusta henkilöstä yksi oli myös lyönyt asianomistajaa kolme kertaa pään ja ylävartalon alueelle ja potkaissut häntä kerran vartalon alueelle. Tämän jälkeen A oli seurueineen piirittänyt asianomistajaa A:n samalla vaatiessa tätä antamaan rahansa ja kuulokkeensa. Asianomistajan kieltäydyttyä luovuttamasta omaisuuttaan A oli suusanallisesti uhannut asianomistajaa väkivallalla.

Teko oli jäänyt yritykseksi ulkopuolisen henkilön havaittua tilanteen ja asianomistajan kieltäydyttyä antamasta omaisuuttaan A:lle.

Asianomistajalle oli aiheutunut A:n menettelystä ainakin kipua.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyyn ryöstön yritykseen ja tuomitsi hänet 70 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi asiassa olevan erityisen painava syy määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, koska teko oli jäänyt yritykseksi ja A oli teon tehdessään ollut vasta 15-vuotias.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mika Illman (eri mieltä) ja lautamiehet.

Tuomittavan rangaistuksen osalta eri mieltä ollut käräjätuomari katsoi, että teko oli siinä määrin vakava, ettei asiassa ollut perusteita poiketa rikoslain 31 luvun 1 §:ssä säädetystä rangaistusasteikosta eikä siten erityisen painavaa syytä tuomita A:lle rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa. Tekijöitä oli ollut neljä ja käytetty väkivalta ei ollut vähäistä. Käräjätuomari katsoi, että A tulisi tuomita 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen tehosteeksi valvontaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.5.2021 nro 21/119477

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan sakkorangaistuksen asemesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn, jossa A:ta kuultiin henkilökohtaisesti.

$f6

Hovioikeus otti lieventämisperusteena huomioon A:n kertoman perusteella myös osapuolten saavuttaman sovinnon asiassa. Ottaen lisäksi huomioon, että A:n kohdalla täyttyi kaksi rangaistusasteikon alittamisperustetta eli tekijän nuori ikä ja teon jääminen yritykseksi, hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin asiassa olevan erityisen painavat syyt määrätä A:lle rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Malla Sunell ja Tuomo Kare sekä asessori Suvi Niemelä.

Perustelut

2. Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen rangaistuksen määräämisestä. Hovioikeus on kuullut A:ta pääkäsittelyssä ja pysyttänyt käräjäoikeuden tuomitseman sakkorangaistuksen. Hovioikeus on ottanut lieventävänä seikkana huomioon myös asiassa A:n ja asianomistajan välillä saavutetun sovinnon. Rangaistuksen muuttaminen sakosta ehdolliseksi vankeudeksi olisi ollut hovioikeuden mukaan ongelmallista, koska hovioikeuden käytössä oli ollut rangaistuksen määräämisen kannalta suppeampi oikeudenkäyntiaineisto kuin käräjäoikeudessa. Syyttäjä oli perustellut muutosvaatimustaan teon vakavuusasteella esittämättä kuitenkaan valituksensa tueksi todistelua hovioikeuden pääkäsittelyssä sellaisista olosuhteista, jotka olisivat ilmentäneet teon vakavuutta. Hovioikeus on todennut, ettei rangaistuksen määräämisperusteita arvioitaessa voida ottaa huomioon sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, joka on esitetty vain käräjäoikeudessa.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana ensin kysymys hovioikeudessa rangaistusta määrättäessä huomioon otettavasta oikeudenkäyntiaineistosta. Rangaistuksen määräämisen osalta kysymys on siitä, onko asiassa rikoslain 6 luvun 8 §:n 4 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa vai onko A:lle tuomittu rangaistus ankaroitettava vankeudeksi.

4. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden rangaistusvaatimuksesta antamaa tuomiota vastaajan eduksi silloinkin, kun vain virallinen syyttäjä on hakenut siihen muutosta. Pykälän 2 momentin mukaan jos käräjäoikeuden tuomioon rikosasiassa haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta, hovioikeus ei saa ilman erityistä syytä tutkia, onko vastaaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon.

5. Syyttäjä on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut käräjäoikeuden A:lle tuomitseman sakkorangaistuksen ankaroittamista ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. A ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Käräjäoikeuden ratkaisu on siten jäänyt lainvoimaiseksi A:n syyksi luettua rikosta koskevilta osin, ja hovioikeudessa on ollut kysymys lainvoimaisesti syyksiluetusta rikoksesta määrättävästä rangaistuksesta.

6. Korkein oikeus toteaa, ettei asiaa voida ottaa muutoksenhakuasteessa tutkittavaksi siltä osin kuin tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi. Jos hovioikeuteen ei ole valitettu syyksilukemisen eli vastaajan menettelyn tai sen rikosoikeudellisen arvioinnin osalta, rangaistuksen määräämisperusteet tulevat hovioikeudessa arvioitaviksi käräjäoikeuden syyksilukemista koskevan ratkaisun perusteella. Seuraamusharkintaan vaikuttavista seikoista voidaan hovioikeudessa kuulla myös vastaajaa, jolloin rangaistusta määrättäessä on mahdollista ottaa huomioon vastaajan oma kertomus rikokseen johtaneista syistä, hänen henkilökohtaisista oloistaan ja rangaistuksen määräämiseen liittyvistä muista näkökohdista.

7. Syyttäjä on hovioikeudessa esittänyt, että käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli sen syyksi lukemaan rikokseen nähden liian lievä eikä asiassa ollut perusteita poiketa rangaistusasteikosta.

Kun käräjäoikeuden tuomio on jäänyt syyksilukemisen osalta lainvoimaiseksi, hovioikeuden olisi tullut arvioida rangaistukseen vaikuttavia seikkoja eli rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta, teon vaikuttimia sekä A:n syyllisyyttä samoin kuin rangaistusasteikosta poikkeamisen perusteita käräjäoikeuden tuomiolla syyksiluetun teon perusteella. Lisäksi on ollut mahdollista ottaa huomioon A:n häntä kuultaessa esittämät rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat seikat. Toisin kuin hovioikeus on katsonut, todistelun esittäminen hovioikeudessa tai näytön arviointi ei siten ole ollut tarpeen seuraamuskysymyksen ratkaisemiseksi.

8. Seuraavaksi on arvioitava, onko asiassa erityisen painavia syitä määrätä A:lle rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa.

9. Rikoslain 31 luvun 1 §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava ryöstöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

10. Rikoslain 6 luvun 2 §:n mukaan rangaistus määrätään noudattaen rikoksesta säädettyä rangaistusasteikkoa, ja asteikosta voidaan poiketa siten kuin 8 ja 8 a §:ssä säädetään. Rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä on tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana. Momentin 2 kohdan mukaan samoin menetellään, jos rikos on jäänyt yritykseen. Säännöksen 2 momentista ilmenee, että tekijälle saa tällöin tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Nuorena henkilönä tehdystä ryöstön yrityksestä on näiden rangaistusasteikon lieventämisperusteiden nojalla sovellettavaksi tulevan rangaistusasteikon perusteella tuomittava vankeuteen vähintään 14 päiväksi ja enintään 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi.

11. Rikoslain 6 luvun 8 §:n 4 momentin mukaan jos rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, tuomioistuin voi tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisen painavia syitä.

12. Kohdassa 10 todetulla tavalla nuorena henkilönä tehdystä ryöstön yrityksestä on tuomittava vankeutta vähintään 14 päivää ja enintään 4 vuotta 6 kuukautta. Sovellettaessa tätä rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa rangaistukseksi voidaan kuitenkin tuomita vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisen painavia syitä.

13. Mahdollisuudesta tuomita vapausrangaistuksen sijasta sakkoa on säädetty alun perin lailla 498/1972. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 23/1972 vp s. 5-6) mukaan sitä,

ettei tuomioistuimella ollut muuta mahdollisuutta kuin tuomita asteikon mukainen rangaistus tai jättää rangaistus kokonaan tuomitsematta, pidettiin puutteena. Lakiehdotuksen mukaan tuomioistuin saisi, milloin rangaistussäännöksessä on säädetty vain vapausrangaistusta määräajaksi, tuomita erityisistä päätöksessä mainittavista syistä vapausrangaistuksen sijasta sakkoon. Säännöstä olisi käytettävä vain silloin, kun lievimmänkin asteikon mukaisen rangaistuksen tuomitseminen ei vastaisi yleistä käsitystä teon vahingollisuudesta tai kun rikoksen tekijän henkilökohtaiset ominaisuudet tai olot ovat huomattavan poikkeukselliset. Säännöstä käyttäessään tuomioistuimella olisi kuitenkin vapaampi harkintavalta kuin päättäessään rangaistukseen tuomitsematta jättämisestä. Säännös katsottiin tarpeelliseksi ottaen huomioon muun muassa tuolloin voimassa olleet ryöstöä koskevat säännökset.

$fe

15. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 8 §:n 4 momentin säännös on tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun pykälän 2 momentissa säädetyn lievennetynkään asteikon edellyttämää vankeusrangaistusta ei voida pitää yksittäistapauksessa kohtuullisena tekoon tai tekijään liittyvien huomattavan poikkeavien olosuhteiden vuoksi. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun yhteen tai useampaan laissa säädettyyn lieventämisperusteeseen liittyy sellaisia tapauskohtaisia piirteitä, jotka puoltavat voimakkaasti sakkorangaistuksen tuomitsemista vankeuden sijasta.

Rangaistusasteikosta poikkeamista koskeva arviointi

16. Korkein oikeus toteaa, että rangaistusasteikosta poikkeamista koskevaa säännöstä on hallituksen esityksessä HE 23/1972 vp (s. 5-6) perusteltu muun muassa tuolloin voimassa olleiden ryöstöä koskevien rangaistusasteikkojen ankaruudella. Sittemmin ryöstöä koskevaa säännöstä on muutettu niin, että rikoslain 31 luvun 1 §:n 4 momentin nojalla vähäisiä ryöstön tunnusmerkistön sinänsä täyttäviä rikoksia ei arvioida ryöstönä, vaan niinä muina rikoksina, jotka teko käsittää. Edellä mainittu, sääntelyn taustalla ollut näkökohta ei siten enää ole merkityksellinen arvioitaessa ryöstörikoksen rangaistuksen yksittäistapauksellista kohtuuttomuutta.

$100

18. A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut maksaneensa hänelle tuomitun sakon ja ymmärtänyt menetelleensä väärin lyödessään asianomistajaa. A:n mukaan osapuolet olivat sittemmin sopineet asian, ja he ovat nykyään kavereita. A asuu vanhempiensa luona, ja hänen suunnitelmansa on pyrkiä opiskelemaan.

19. Korkein oikeus toteaa, että tässä asiassa teon moitittavuuteen ja rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista perusteista keskeisimmät ovat käytetyn väkivallan laatu sekä useamman tekijän osallistuminen tekoon. Tekijöitä on ollut neljä yhtä uhria vastaan ja tekijät ovat piirittäneet uhriaan. Näihin seikkoihin nähden tekoa on pidettävä varsin moitittavana.

$101

21. Tapauksessa täyttyy kaksi rikoslain 6 luvun 8 §:ssä säädettyä rangaistusasteikon lieventämisperustetta. A on ollut tekoaikana vasta 15 vuotta täyttänyt. Lisäksi teko on jäänyt yritykseen. Korkein oikeus katsoo, että näistä painavammin rangaistusasteikosta poikkeamisen puolesta puhuu tässä tapauksessa tekijän nuori ikä. Teko on jäänyt yritykseen ulkopuolisen puututtua tilanteeseen, eikä rikoksen täyttymättä jäämiselle voida sen vuoksi antaa ainakaan ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa perusteita poiketa rangaistusasteikossa säädetystä rangaistuslajista. Osapuolten välisen sovinnon voidaan näissä olosuhteissa katsoa puoltavan rangaistusasteikosta poikkeamista vain vähäisessä määrin.

22. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu teko tai hänen olosuhteensa eivät ole kokonaisuutena arvioiden huomattavan poikkeukselliset. Vaikka asiassa täyttyy kaksi lieventämisperustetta, niihin ei liity sellaisia piirteitä, että perusteet yhdessäkään sovellettuina puoltaisivat rikoslain 6 luvun 8 §:n 2 momentin mukaisesta rangaistusasteikosta poikkeamista. Tavanomaisen lievennetyn rangaistusasteikon soveltaminen ei johda kohtuuttomaan rangaistukseen. Asiassa ei siten ole laissa tarkoitetuin tavoin erityisen painavia syitä määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

23. Ottaen huomioon teon jääminen yritykseen sekä tekijän 15 vuoden ikä on rangaistus mitattava kohdassa 10 ilmenevältä lievennetyltä asteikolta, jonka mukaan A:n syyksi luetusta rikoksesta on tuomittava vankeutta vähintään 14 päivää ja enintään 4 vuotta 6 kuukautta.

24. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavina ovat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset myös se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187). Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2008:85, kohta 4). Mitattaessa rangaistusta ryöstöstä tai törkeästä ryöstöstä on huomiota kiinnitettävä erityisesti siihen, miten vahingollinen tai vaarallinen teossa käytetty väkivalta tai uhkaus on ollut (KKO 2014:87, kohta 10).

25. Korkein oikeus katsoo kohdista 17-20 ilmeneviin teon vaarallisuutta ja vahingollisuutta sekä A:n syyllisyyttä osoittaviin seikkoihin sekä tapaukseen sovellettaviin rangaistuksen lieventämisperusteisiin nähden, että oikeudenmukainen seuraamus tässä tapauksessa on 60 päivän vankeusrangaistus, joka voidaan määrätä ehdolliseksi.

26. Korkein oikeus katsoo, että A on perusteltua tuomita rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentin (401/2015) nojalla ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan hänen sosiaalisen selviytymisensä edistämiseksi.

Oikeussihteeri Leino

Asian tausta

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset

Rangaistuksen määräämistä koskevasta oikeudenkäynnistä hovioikeudessa

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

Rangaistusasteikosta poikkeamisen edellyttämät erityisen painavat syyt

Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa