KKO:2022:7 – Bestämmande av straff

A hade tillräknats 41 utpressningar och 37 försök till utpressning, vilka begåtts under ca tre år och riktats mot olika målsäganden och vilkas gärningssätt var likartade. A hade efter att via en dejtningssajt ha fått kontakt med målsäganden först uppträtt som en ung flicka och skickat meddelanden och fotografier till målsäganden och därefter uppträtt som flickans förälder och krävt målsäganden på pengar som ersättning för att han inte polisanmäler målsäganden eller offentliggör saken. Genom brotten hade målsägandena orsakats skada på sammanlagt 60 000 euro. Fråga om bestämmande av straff.

SL 31 kap 3 §

SL 6 kap 3 §

SL 6 kap 4 §

SL 6 kap 8 §

SL 6 kap 9 §

SL 6 kap 10 §

SL 7 kap 5 §

A:n syyksi oli luettu noin kolmen vuoden aikana tehdyt, eri asianomistajiin kohdistuneet 41 kiristystä ja 37 kiristyksen yritystä, joiden tekotapa oli samankaltainen. A oli saatuaan seuranhakupalstan välityksellä yhteyden asianomistajaan esiintynyt ensin nuorena tyttönä lähettäen asianomistajalle viestejä sekä valokuvia ja sitten tytön vanhempana esiintyen vaatinut asianomistajalta rahaa vastineeksi siitä, ettei tee asianomistajasta rikosilmoitusta tai julkista asiaa. Rikoksilla oli aiheutettu asianomistajille yhteensä 60 000 euron vahinko. Kysymys rangaistuksen määräämisestä.

RL 31 luku 3 §

RL 6 luku 3 §

RL 6 luku 4 §

RL 6 luku 8 §

RL 6 luku 9 §

RL 6 luku 10 §

RL 7 luku 5 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan ja lievennetään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 2 vuoteen ehdotonta vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Silja Leino.

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 31.10.2019 nro 19/147207

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 41 kiristystä ja 37 kiristyksen yritystä sekä tuomitsi A:n yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheisseuraamuksena 60 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely osoitti suunnitelmallisuutta ja johdonmukaista pyrkimystä laittoman hyödyn saamiseen. Toisaalta rikokset muodostivat ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa motivaatioperusta oli pysynyt samana. Koska kunkin teon yksittäinen rangaistusarvo oli vähäinen ja niiden mekaaninen huomioon ottaminen olisi vaikuttanut liikaa rangaistuksen määrään, oli tekoja perustelluinta arvioida kokonaisuutena. Vankeusrangaistuksen määräämiselle ehdolliseksi ei ollut estettä. Koska ehdollista vankeutta oli yksin pidettävä riittämättömänä rangaistuksena, tuomitsi käräjäoikeus A:lle oheisseuraamuksena yhdyskuntapalvelua.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anna-Maria Lindström.

Vaasan hovioikeuden tuomio 25.6.2020 nro 20/122652

Syyttäjä valitti hovioikeuteen rangaistuksen määräämisestä. Hovioikeus korotti rangaistuksen 2 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli rikosten laatu ja määrä sekä niistä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen liian lievä. Ankarimmin arvioitava oli syytekohdan 16 teko, josta olisi yksin tullut mitata noin 8 kuukauden vankeusrangaistus. Oikeudenmukaiseksi yhteiseksi rangaistukseksi hovioikeus arvioi 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Hovioikeus alensi rangaistusta 4 kuukaudella, koska A:n katsottiin nopeuttaneen ja helpottaneen asian selvittämistä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Vaittinen ja Sirpa Virkkala sekä asessori Martina Nyman.

Perustelut

1. Käräjäoikeus on syyksi lukemisen osalta lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan katsonut A:n syyllistyneen 41 kiristykseen ja 37 kiristyksen yritykseen. Teoissa on ollut kysymys siitä, että A on saatuaan seuranhakupalvelun välityksin asianomistajien puhelinnumeron tai asianomistajien otettua häneen yhteyttä seuranhakupalvelun välityksin esiintynyt ensin nuorena tyttönä ja lähettänyt asianomistajille viestejä ja valokuvia. Tämän jälkeen A on esiintyen yleensä tytön vanhempana vaatinut asianomistajilta rahaa vastineeksi siitä, ettei tee asianomistajista rikosilmoitusta tai julkista asiaa. Teot on tehty noin kolmen vuoden aikana ja niillä on aiheutettu asianomistajille yhteensä noin 60 000 euron suuruinen taloudellinen vahinko. Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä oheisseuraamuksena 60 tuntia yhdyskuntapalvelua.

2. Hovioikeus on syyttäjän valituksesta tuominnut A:n 2 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

3. A:n valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys rangaistuksen määräämisestä. A on vaatinut, että hänelle tuomittua ehdotonta vankeusrangaistusta alennetaan ja lievennetään.

4. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

5. Mainittujen säännösten perustelujen mukaan moitittavuusarvostelun lähtökohdaksi asetetaan seurausten osalta rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus. Rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnin tulee tapahtua suhteessa annettuun rikoskuvaukseen. Kyse on aina nimenomaan tunnusmerkistön mukaisten seurausten arvottamisesta. Siinä lähtökohtana ovat säännöksen suojeluobjekti ja suojaamistavoite. Vahinko ja vaara ei viittaa pelkästään toteutuneisiin rikoksen seurauksiin, vaan myös siihen vahinkoon ja vaaraan, jonka teosta ennalta arvioiden olisi saattanut odottaa aiheutuvan ja johon tekijän syyllisyys on ulottunut (HE 44/2002 vp s. 187).

6. Rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos rikos on jäänyt yritykseen. Pykälän 2 momentin mukaan määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän.

7. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

8. Yhteistä vankeusrangaistusta mitattaessa on arvioitava myös rikosten suhdetta ja niiden muodostamaa kokonaisuutta. Rikosten keskinäisestä yhteydestä ilmenevän suunnitelmallisuuden on vakiintuneesti katsottu voivan vaikuttaa yhteisen rangaistuksen koventamisperusteena (HE 40/1990 vp s. 32). Yhteistä rangaistusta mitattaessa on kuitenkin pyrittävä kokonaisrangaistukseen, joka on oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa tuomittavina olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31). Tämä on erityisen perusteltua silloin kun rikokset liittyvät kiinteästi toisiinsa (esimerkiksi KKO 2014:85, kohta 9 ja KKO 2020:59, kohta 23).

9. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että tilanteessa, jossa rikokset muodostivat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon ja vastaajan toiminnan motivaatioperusta oli pysynyt samana, aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus oli vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä. Oikeuskäytännössä on myös todettu, että tämänkaltaisessa tilanteessa rikoksia voi olla perusteltua arvioida kokonaisuutena yhteistä rangaistusta mitattaessa (KKO 2020:59, kohta 24 ja siinä viitatut ratkaisut).

10. Rikoslain 31 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan joka muulla kuin 1 §:ssä tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, on tuomittava kiristyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Viitatussa, ryöstöä koskevassa 1 §:ssä uhkauksella tarkoitetaan uhkausta käyttää välittömästi henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa.

11. Ryöstöstä ja kiristyksestä säädetään siis samassa rikoslain 31 luvussa. Ryöstöä ja kiristystä koskevien säännösten perusteluissa (HE 66/1988 vp s. 93-95 ja 101) on todettu, että niitä koskevilla rangaistussäännöksillä suojataan vapautta ja varallisuutta. Vaikka kiristämisrikoksiin ei liittyisikään väkivaltaa, ne voivat aiheuttaa taloudellisten menetysten lisäksi huomattavaa henkistä kärsimystä, minkä vuoksi näihin rikoksiin on syytä säilyttää ankara suhtautuminen. Törkeästä kiristyksestä säädetään rikoslain 31 luvun 4 §:ssä. Törkeysarvioinnin kokonaisarvostelussa painavimpia seikkoja ovat uhkauksen laatu ja voimakkuus, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota myös rikoksella tavoiteltuihin taloudellisiin etuihin sekä sen aiheuttamiin menetyksiin ja vahinkoihin. Kiristykseen sisältyvän pakottamiselementin vuoksi kiristyksen katsominen törkeäksi ei edellytä sellaisia menetyksiä tai sellaista edun tavoittelua, jota tarkoitetaan esimerkiksi törkeän varkauden ankaroittamisperusteissa.

12. Kohdassa 11 todetulla tavalla kiristystä koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan vapautta ja varallisuutta. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että arvioitaessa kiristysrikoksen moitittavuutta huomiota tulee kiinnittää erityisesti teossa käytetyn, asianomistajan vapauteen kohdistuvan uhkauksen laatuun ja voimakkuuteen. Merkityksellisiä seikkoja ovat myös teolla tavoiteltu taloudellinen etu ja sillä aiheutettu taloudellinen vahinko sekä teon aiheuttamat muut menetykset, haitat ja vahingot kuten esimerkiksi henkinen kärsimys.

13. A on tehnyt ja yrittänyt tehdä lukuisia tekotavaltaan samankaltaisia kiristysrikoksia noin kolmen vuoden aikana. Kun otetaan huomioon uhkauksen laatu ja voimakkuus, tekoajan pituus sekä teolla tavoitellun taloudellisen hyödyn ja sillä aiheutetun taloudellisen vahingon määrä, Korkein oikeus katsoo, että ankarimmin rangaistavaksi teoksi ja siten yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava syytekohdan 16 kiristys.

14. Syytekohdassa 16 esitetyn selvityksen perusteella A on saatuaan asianomistajan puhelinnumeron seuranhakupalvelun välityksellä ensin 20.-21.9.2014 eli kahden päivän ajan lähettänyt asianomistajalle aktiivisesti viestejä ja valokuvia esiintyen aluksi nuorena tyttönä ja saanut näin asianomistajan ryhtymään kanssaan keskusteluun keskinäisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. A on 21.9.2014 ottanut yhteyttä asianomistajaan esiintyen tytön vanhempana ja vaatinut tältä rahaa uhkaamalla rikosilmoituksen tekemisellä. A:n menettelyn johdosta asianomistaja on hankkinut paysafe-kortteja ja luovuttanut niiden pin-koodit A:lle, joka on siirtänyt rahat itselleen. Viestien perusteella A on pyytänyt ja vastaanottanut asianomistajalta rahasuorituksia useammassa erässä. A on aiheuttanut asianomistajalle yhteensä 14 500 euron vahingon. Tekoajan pituus on ollut yli yhdeksän kuukautta.

15. Vaikka A:n menettely syytekohdassa 16 on arvioitu perusmuotoiseksi kiristykseksi, on teko lajissaan vakava. Asianomistajaa on uhattu sillä, että hänestä tehdään rikosilmoitus lapseen kohdistetusta seksuaalirikoksesta. Uhkauksen laatu ja teon pitkäkestoisuus huomioon ottaen teko on ollut omiaan aiheuttamaan asianomistajalle henkistä kärsimystä suuren taloudellisen vahingon lisäksi. Korkein oikeus katsoo näillä perusteilla, että yksin syytekohdan 16 kiristyksestä olisi erikseen tuomittava noin 10 kuukautta vankeutta.

16. A:n syyksi on syytekohdan 16 teon ohella luettu 40 muuta tämän teon kaltaista kiristystä sekä 37 kiristyksen yritystä. Syytekohdat eroavat toisistaan lähinnä aiheutetun taloudellisen vahingon määrän ja menettelyn keston suhteen sekä siltä osin, onko teko täytetty vai jäänyt yritykseksi. Osassa tekoja A on uhannut rikosilmoituksen tekemisellä ja osassa asian saattamisella julkiseksi. Korkein oikeus katsoo, että näitä muita tekoja on perusteltua arvioida kokonaisuutena.

$e6

18. A:n syyksi luetut teot muodostavat ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana siitäkin huolimatta, että jokainen rikos on edellyttänyt erillistä päätöksentekoa. Oikeuskäytännössä on edellä kohdassa 9 todetun mukaisesti katsottu, että tällaisessa tapauksessa aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus on vähäisempi kuin tilanteessa, jossa rikoksilla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä.

$e7

20. Ottaen huomioon kokonaisuudessaan tekojen suuri määrä, pitkä tekoaika, teoilla saatu merkittävä taloudellinen hyöty sekä lukuisille asianomistajille aiheutettu taloudellinen vahinko ja henkinen kärsimys Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:n syyksi luetuista kiristysrikoksista ennen mahdollisen lieventämisperusteen vaikutusta on 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

21. Hovioikeus on alentanut rangaistusta 4 kuukaudella, koska A:n on katsottu nopeuttaneen ja helpottaneen asian selvittämistä. Korkein oikeus katsoo, ettei lieventämisperusteen soveltamista ole aihetta arvioida toisin kuin hovioikeus. Oikeudenmukainen yhteinen rangaistus on siten 2 vuotta vankeutta.

22. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lajinvalinnassa on lisäksi otettava saman luvun 3 §:n mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena.

23. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että tuomittaessa kahden vuoden pituinen vankeus täysikäisenä rikoksen tehneelle vastaajalle vankeuden ehdolliseksi määrääminen edellyttää painavia perusteita. Se, että A:ta ei ole ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja tuomittu rikoksista, ja se, että teoista on kulunut jo lähes viisi vuotta, eivät ole riittäviä perusteita vankeuden ehdolliseksi määräämiselle. Kun asiassa ei ole ilmennyt muitakaan tällaisia perusteita, vankeus on tuomittava A:lle ehdottomana.

Asian tausta

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

Rangaistuksen määräämisestä kiristyksestä

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

Rangaistuslajin valinta