TT 2016:132 – Palkka

Rahoitusalan työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n 1 kohdan toisen kappaleen mukaan koko palkkakeskustelukauden kestäneissä pitkissä perhevapaa- tai sairauspoissaolotilanteissa toimihenkilölle, joka ei ole työskennellyt lainkaan palkkakeskustelujen välisenä aikana, taataan vähintään keskimääräinen prosentuaalinen ansiokehitys.

Rahoitusalan työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n 1 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan toimihenkilön ollessa estynyt käymästä palkkakeskustelua poissaolon takia käydään palkkakeskustelu esimiehen ja toimihenkilön välillä joko ennen

esteen alkamista tai heti esteen lakattua. Koska palkkakeskustelua ei ollut käyty heti esteen lakattua, työnantaja oli rikkonut tietensä työehtosopimusta ja oli näin ollen velvollinen maksamaan hyvityssakon kantajalle.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJAT

Finanssialan Keskusliitto ry

Pohjois-Savon Osuuspankki

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.10.2016

Pääkäsittely 16.11.2016

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ammattiliitto Pro ry:n ja Finanssialan Keskusliitto ry:n rahoitusalan työehtosopimuksessa (1.11.2011–30.11.2013) on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

4. Palkkaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaativuusluokan noustessa seuraavaan luokkaan vähimmäispalkan ylittävän osan säilyvyys arvioidaan esimiehen ja toimihenkilön välisessä keskustelussa. Palkankorotus on vähintään 80 % vähimmäispalkan muutoksesta.

Palkkakeskustelua koskeva pöytäkirja (liite 8)

5 § Erityistilanteet

1. Toimihenkilön ollessa estynyt käymästä palkkakeskustelua poissaolon

takia käydään palkkakeskustelu esimiehen ja toimihenkilön välillä joko ennen

esteen alkamista tai heti esteen lakattua.

Koko palkkakeskustelukauden kestäneissä pitkissä perhevapaa- tai sairauspoissaolotilanteissa toimihenkilölle, joka ei ole työskennellyt lainkaan palkkakeskustelujen välisenä aikana, taataan vähintään keskimääräinen prosentuaalinen ansiokehitys.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Työehtosopimuksen mukainen palkkakeskustelukausi olisi ollut 1.6.2011–1.12.2012. OP Ryhmässä kuitenkin sovittiin, että palkkakeskustelukausi on puoli vuotta lyhyempi eli 1.12.2011–30.11.2012. Työnantaja ei maksanut A:lle palkkakeskustelukauden 1.12.2011–30.11.2012 keskimääräistä prosentuaalista ansiokehitystä eli niin sanottua takuukorotusta.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, olisiko työnantajan tullut maksaa Korolaiselle perhevapaan päätyttyä palkkakeskustelukauteen 1.12.2011–30.11.2012 perustuva 1,6 prosentin takuukorotus.

Riidattomia ovat seuraavat seikat: Rahoitusalan työehtosopimuksen palkkausta koskevan 4. kohdan 22 §:stä ei seuraa, että toimihenkilö menettäisi automaattisesti aiemmat palkankorotukset. Korolaisen vuosiloma ei ole ollut esteenä takuukorotuksen maksamiselle. Korolaisen kanssa olisi tullut käydä palkkakeskustelu viimeistään hänen poissaolonsa päätyttyä, ja että näin ei ole toimittu.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Rahoitusalan palkkakeskusteluopas toimihenkilöille ja esimiehille, s. 19

2. OP-Pohjola-ryhmän palkkatoimikunnan tiedote 1/2012

3. Ote palkansaajaliitto Suoran (nykyään Ammattiliitto Pro) koulutusmateriaalista

Vastaajan henkilötodistelu

1. Finanssialan Keskusliitto ry:n entinen asiantuntija C

2. Finanssialan Keskusliitto ry:n entinen asiantuntija D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

– ensijaisesti vahvistaa, että Pohjois-Savon Osuuspankki on menetellyt työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n vastaisesti, kun se on jättänyt maksamatta A:lle perhevapaan päätyttyä palkkakeskustelukauteen 1.12.2011–30.11.2012 perustuvan keskimääräisen prosentuaalisen ansiokehityksen eli niin sanotun takuukorotuksen, joka on ollut 1,6 prosenttia; ja

– ensijaisesti velvoittaa Pohjois-Savon Osuuspankin suorittamaan A:lle palkkakeskustelukauteen 1.12.2011–30.11.2012 perustuvan takuukorotuksen seuraavasti:

a) 1.1.2013–31.3.2016 yhteensä 1.644,63 euroa (2.635,58 euroa kuukaudessa x 1,6 prosenttia x 39 kuukautta) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.3.2016 lukien, ja

b) 1.4.2016 lukien 42,17 euroa kuukaudessa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien siten, että suoritusvelvollisuus on voimassa siihen saakka, kunnes Pohjois-Savon Osuuspankin palkanmaksuvelvoite päättyy, tai

– toissijaisesti vahvistaa, että Pohjois-Savon Osuuspankki on menetellyt työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n 1. kohdan 1. kappaleen vastaisesti, kun se on jättänyt käymättä A:n kanssa palkkakeskustelukauden 1.12.2011 – 30.11.2012 palkkakeskustelun, jossa hänen oikeutensa palkkakeskustelukorotukseen olisi arvioitu; ja

– tuomitsee Pohjois-Savon Osuuspankin maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ensi- tai toissijaisiin vaatimuksiin liittyen;

– tuomitsee Finanssialan Keskusliitto ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ensisijaisiin vaatimuksiin liittyen; ja

Perusteet

Määräyksen sanamuoto ei rajaa sen ulkopuolelle toimihenkilöitä, jotka ovat perhevapaan yhteydessä lyhyellä palkattomalla vapaalla. Vuosiloma ei ole ainoa perhevapaaseen liittyvä poissaolotilanne, joka oikeuttaa takuukorotukseen. Mikäli työntekijä on vuosiloman lisäksi tai sijasta palkattomalla vapaalla, jotta lapsen isä voi käyttää oikeuttaan isälle tarkoitettuun perhevapaaseen, kysymys on työehtosopimuksessa tarkoitetusta pitkästä perhevapaatilanteesta. A:n kolmen viikon palkaton poissaolo johtui siitä, ettei hän voinut olla perhevapaalla yhtä aikaa lapsensa isän kanssa.

Perhevapaalla olevan työntekijän tulee saada hyväkseen ne palkankorotukset, jotka työnantaja toteuttaa perhevapaan aikana. A:n poissaolo johtui raskaudesta, lapsen syntymästä ja siitä, että hän käytti oikeuttaan perhevapaisiin. Työehtosopimuksen riidanalaisen kohdan tarkoitus on taata työntekijälle takuukorotus tällaisissa perhevapaatilanteissa.

A ei saanut korotusta, joka toteutettiin hänen perhevapaansa aikana ja jonka useat hänen kollegansa saivat. Ellei A olisi ollut raskaana ja jäänyt perhevapaalle, hänen kanssaan olisi käyty palkkakeskustelu ja hänellä olisi ollut mahdollisuus saada palkankorotus. Mikäli määräyksen oikeaksi tulkinnaksi ei vahvisteta kantajan esittämää eikä A saa takuukorotusta, A:lta on evätty perhevapaasta johtuvan poissaolon takia oikeus palkkakeskusteluun ja sitä seuraavaan mahdollisuuteen saada palkankorotus. Tällainen menettely rikkoo syrjintäkiellon periaatetta ja se on sekä Euroopan unionin oikeuden että tasa-arvolain säännösten vastainen.

Työnantajan tulkinta loukkaa myös vanhempainvapaadirektiivin (2010/18/EU) tarkoitusta helpottaa työssä käyvien vanhempien vanhemmuuden ja työn yhteensovittamista. Tulkinta voi johtaa siihen, että perheet jättävät käyttämättä vanhempainrahakauden jälkeisen isyysvapaajakson, mikäli sen käyttäminen heikentää äidin taloudellisia etuuksia.

Työnantajan esittämä tulkinta estäisi isän mahdollisuuden pitää isyysvapaata, minkä johdosta muun ohella isyysvapaata koskevan työsopimuslain 4 luvun 1 §:n pakottavan säännöksen tarkoitus ei toteutuisi täysimääräisesti. Vanhempainvapaadirektiivin oikea toteutuminen edellyttää, että asiassa huomioidaan isän mahdollisuus pitää isyysvapaa.

B sai takuukorotuksen A:ta vastaavassa tilanteessa. Kun A:n asiaa ryhdyttiin selvittämään, B:n korotus peruttiin.

A aloitti yritysrahoituspäällikön tehtävässä 6.10.2015. Tehtävän nimike muuttui aiemmasta ja lisäksi vaativuusluokka nousi 5.1:stä 5.2:een. Työntekijä ei menetä oikeutta palkankorotukseen automaattisesti tehtävän muuttuessa. Asiasta on määräys työehtosopimuksen 22 §:ssä.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työnantajalle annettiin paikallisneuvotteluissa kaikki merkityksellinen tieto, eikä työehtosopimuksen oikea tulkinta ole voinut jäädä työnantajalle epäselväksi. Työnantajan olisi tullut työnantajaliiton ohjeistuksesta huolimatta osata tulkita työehtosopimusta oikein ensi- ja toissijaisten vaatimusten osalta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Finanssialan Keskusliitto ry on saanut kaiken merkityksellisen tiedon ja sen olisi tullut havaita, että työnantaja tulkitsee työehtosopimusta väärin ja puuttua virheelliseen menettelyyn. Koska Finanssialan Keskusliitto ry on tukenut työnantajan virheellistä menettelyä, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ensisijaisiin vaatimuksiin liittyen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry ja Pohjois-Savon Osuuspankki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Palkankorotus ei ole toimihenkilön subjektiivinen oikeus, vaan korotus perustuu hyvään suoriutumiseen palkkakeskustelukautena. Palkankorotuskuukautta edeltävän kuukauden palkoista lasketaan liittotasolla sovittu prosentuaalinen määrä. Saatu euromäärä jaetaan hyvin suoriutuneille toimihenkilöille palkankorotuksina. Koko palkkakeskustelukauden kestävissä poissaoloissa toimihenkilön suoriutumista ei voida arvioida, mutta kaikki toimihenkilöt saavat kuitenkin yleiskorotuksen. Työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin, että perhevapaiden tai sairauden vuoksi poissaoleville maksetaan niin sanottu takuukorotus. Edellytyksenä kuitenkin on, että perhevapaa tai sairaus kestää koko palkkakeskustelukauden. A oli OP Ryhmän palkkakeskustelukautena 1.12.2011–30.11.2012 poissa perhevapaan lisäksi muun syyn vuoksi, joten työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa hänelle takuukorotusta tuolta ajalta. A:lla ei ollut subjektiivista oikeutta palkattomaan vapaaseen.

Palkkakeskustelupöytäkirjan 5 § 1. kohdan toinen kappale on tyhjentävä. Mikäli toimihenkilö työskentelee yhdenkin päivän palkkakeskustelukautena, hän ei ole poissa koko palkkakeskustelukautta. Toimihenkilön suoriutuminen arvioidaan tällöin yhden työpäivän osalta ja toimihenkilöllä on mahdollisuus saada palkankorotus. Mikäli toimihenkilö on osan palkkakeskustelukaudesta perhevapaalla tai sairauslomalla ja osan kaudesta töissä tai muusta syystä poissa, hänellä ei ole oikeutta takuukorotukseen. Mikäli toimihenkilö on poissa koko palkkakeskustelukauden muusta syystä, hänellä ei ole oikeutta takuukorotukseen.

Työnantaja ei jättänyt maksamatta A:lle perhevapaan ajalta tai sen jälkeen palkkaa tai palkankorotusta, johon A:lla olisi työehtosopimuksen tai lain mukaan oikeus. Mikäli A ei olisi ollut perhevapaalla, hänen oikeutensa palkankorotukseen olisi arvioitu suoriutumisen perusteella. Mikäli A olisi ollut koko palkkakeskustelukauden perhevapaalla, hän olisi saanut takuukorotuksen. Työnantaja ei evännyt A:lta perhevapaan vuoksi mitään etuutta, vaan takuukorotus jäi saamatta A:n palkattoman vapaan vuoksi. Työehtosopimusmääräys ei loukkaa vanhempainvapaadirektiiviä.

Työehtosopimuksen määräystä on tulkittu vastaajien esittämällä tavalla sen voimaantulosta lukien. Soveltamiskäytäntö on selvä ja yhtenäinen. Järjestelmä ei myöskään ole syrjivä. Mikäli kanne hyväksyttäisiin, palkkakeskustelupöytäkirjan 5 § 1. kohdan toinen kappale menettäisi merkityksensä. Kaikki ne poissaolevat toimihenkilöt, joiden suoriutumista ei voitaisi arvioida, saisivat automaattisesti palkankorotuksen. Sen sijaan ne toimihenkilöt, joiden työssä suoriutuminen voidaan arvioida, eivät välttämättä saisi palkankorotusta. Korotus ei tällöin perustuisi hyvään suoriutumiseen, vaan poissaoloon.

Mikäli OP Ryhmässä ei olisi päätetty lyhyemmästä palkkakeskustelukaudesta, A ei olisi ollut oikeutettu takuukorotukseen, sillä hän oli työssä 1.6.2011–29.6.2011. A:n kanssa olisi käyty palkkakeskustelut ja mahdollinen palkankorotus olisi riippunut hänen suoriutumisestaan. Mikäli A:n kanne hyväksyttäisiin, hänet asetettaisiin muita työntekijöitä parempaan asemaan.

Finanssialan Keskusliitto ry on suositellut, että perhevapaan aikana pidetty vuosiloma ei poista oikeutta takuukorotukseen. Vuosiloma on annettava tietyssä ajassa, eikä perhevapaalla olevalle saa aiheutua haittaa siitä, että työnantaja määrää hänelle vuosiloman muun perhevapaan kuin äitiysvapaan ajalle. Kyseessä on kuitenkin suositus, ei työehtosopimukseen perustuva määräys.

Takuukorotuksen antaminen B:lle johtui inhimillisestä erehdyksestä, joka korjattiin sittemmin.

Takuukorotusta koskevaa määräystä neuvoteltaessa on selvitetty Elinkeinoelämän Keskusliiton EU-oikeutta tuntevilta henkilöiltä, että EU-direktiivit eivät ole esteenä määräykselle.

Työnantaja rikkoi työehtosopimuksen määräystä, kun palkkakeskustelua ei käyty A:n kanssa viimeistään hänen poissaolonsa päätyttyä. Työehtosopimuksessa ei ole kuitenkaan sanktioitu tällaista menettelyä. Palkkakeskustelu on käyty 15.11.2016.

Vaatimusten määrästä

A vaihtoi omasta aloitteestaan työtehtävää 6.10.2015. Mikäli toimihenkilö vaihtaa työtehtävää, hänelle sovitaan uusi palkka eikä palkankorotus seuraa mukana. A:n kuukausipalkka nousi uuden tehtävän myötä yli 400 euroa. Vaikka katsottaisiin, että A:lla on muutoin oikeus vaatimaansa takuukorotukseen, A:lla ei kuitenkaan ole oikeutta takuukorotukseen enää 6.10.2015 alkaen. Mikäli katsotaan, että A:lla on saatava työnantajalta, saatava lasketaan 1.1.2013 alkaen 5.10.2015 asti. A:n saatava on näin ollen enintään 1397,35 euroa (2.635,58 x 1,6 % x n. 33 kk).

Korosta

Kantaja on esittänyt yksilöidyn suoritusvaatimuksen ja korkovaatimuksen vasta haastehakemuksessa. Takuukorotusta koskeville suoritusvaatimuksille voidaan tuomita korkoa aikaisintaan haasteen tiedoksiantopäivästä 11.4.2016 lukien.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Takuukorotusmääräyksen tulkinnasta esitetty näyttö

$115

Palkkakeskustelumallista laadittiin palkkakeskusteluopas ja koulutusmateriaalit sekä pidettiin koulutustilaisuuksia yhteistyössä työntekijäliittojen edustajien kanssa. Landemaine osallistui yhteen koulutukseen. Koulutuksessa ei tullut ilmi, että takuukorotusta koskevan määräyksen tulkinnasta tai soveltamisesta olisi epäselvyyttä.

Palkkakeskustelumallin valmistelutyöhön osallistui myös tekninen työryhmä (myöhemmin sopimusvaliokunta), joka koostui jäsenyritysten eli pankkien henkilöstöpäällikkötason edustajista. C oli työryhmän jäsen syyskuuhun 2015 saakka. Työryhmässä käsiteltiin yrityksissä esille tulleita työehtosopimuksen tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Työryhmässä ei tullut ilmi tapauksia, joissa olisi ollut epäselvyyttä takuukorotusta koskevan määräyksen tulkinnasta tai soveltamisesta.

Finanssialan Keskusliitto ry:n entinen asiantuntija D on kertonut olennaisilta osin samalla tavalla kuin C palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n neuvotteluista, tarkoituksesta ja tulkinnasta. Myöskään D:n mukaan erimielisyyksiä takuukorotukseen liittyen ei ilmennyt koulutuksissa, teknisessä työryhmässä tai sen seuraajassa. Lisäksi D on kertonut, että työnantajaliitto antoi myöhemmin suosituksen, että vuosiloman antaminen samaan aikaan perhevapaan kanssa ei poista oikeutta takuukorotukseen.

Takuukorotusmääräyksen tulkinnasta esitetyn näytön arviointi ja johtopäätökset

Kirjallisina todisteina esitetyistä työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteistyössä laatimasta Rahoitusalan palkkakeskusteluoppaasta toimihenkilöille ja esimiehille, otteesta Ammattiliitto Suoran (nykyään Ammattiliitto Pro ry) koulutusmateriaalista ja OP-Pohjola-ryhmän palkkatoimikunnan tiedotteesta on ilmennyt, että takuukorotuksen ovat saaneet koko palkkakeskustelukauden perhevapailla olleet työntekijät. Palkkatoimikunnan tiedotteesta on ilmennyt lisäksi, että perhevapaan yhteyteen sijoitettu vuosiloma, ei ole estänyt takuukorotuksen saamista. Lisäksi palkkakeskusteluoppaasta on ilmennyt, että jos poissaolo on johtunut muusta syystä kuin koko palkkakeskustelukauden kestäneestä sairaudesta tai perhevapaasta, kuten vuorottelu- tai opintovapaasta, ei toimihenkilö ole saanut automaattisesti palkkakeskusteluin jaettavaa palkankorotusta.

Työtuomioistuin katsoo asiassa tulleen näytetyksi C:n ja D:n kertomuksilla, että työehtosopimusneuvotteluissa on keskusteltu siitä, että takuukorotukseen on oikeus ainoastaan, mikäli poissaolo johtuu koko palkkakeskustelukauden kestäneestä perhevapaa- tai sairauspoissaolosta. Myöhemmin annetun suosituksen johdosta on noudatettu käytäntöä, jonka mukaan perhevapaan ajalle sijoitettu vuosiloma ei estä takuukorotuksen saamista. Kirjalliset todisteet tukevat edellä kerrottua tulkintaa. Asiassa ei ole näytetty, ettei takuukorotusta koskevaa työehtosopimusmääräystä olisi myös käytännössä sovellettu työehtosopimusneuvotteluissa sovitun mukaisesti perhevapaa- ja sairauspoissaolotilanteissa ja myöhemmin annetun vuosilomaa koskevan suosituksen mukaisesti.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo, että rahoitusalan työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n 1 kohdan toista kappaletta on tulkittava siten, että oikeutta takuukorotukseen ei ole, jos työntekijä on ollut koko palkkakeskustelukauden poissa, mutta osa poissaolosta on johtunut palkattomasta vapaasta.

Syrjinnän kielto ja oikeus perhevapaisiin

Kantaja on vedonnut siihen, että takuukorotusta koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkinta edellä kerrotuin tavoin rikkoo syrjinnän kieltoa ja oikeutta perhevapaisiin. Kantajan mukaan A:ta on syrjitty, koska häneltä on evätty poissaolonsa takia oikeus palkkakeskusteluun ja sitä seuraavaan mahdollisuuteen saada palkankorotus. A on ollut palkattomalla vapaalla, jotta hän on voinut imettää lasta lapsen isän ollessa samaan aikaan isyysvapaalla.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) 7 §:n mukaan asettaminen eri asemaan muun ohella raskauden, vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden perusteella on kiellettyä syrjintää.

Työtuomioistuin toteaa, että A:lla ei ole ollut oikeutta takuukorotukseen, koska hän on ollut palkattomalla vapaalla. Palkattomaan vapaaseen hänellä ei ole ollut subjektiivista oikeutta, vaan vapaa on perustunut hänen ja työnantajan väliseen sopimukseen. A:lta ei ole evätty oikeutta palkankorotukseen perhevapaan, vaan palkattoman vapaan vuoksi. A:lla olisi ollut täysi oikeus jatkaa perhevapaalla oloa ja siten turvata sekä oikeutensa takuukorotukseen että lapsen imetyksen jatkaminen. Isyysloman ajoittaminen puolestaan on ollut pitkälti vanhempien päätettävissä oleva järjestelykysymys. Työtuomioistuin katsoo siten, ettei A:ta ole syrjitty tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla.

Lisäksi kantajan mukaan vastaajan noudattama työehtosopimuksen tulkinta voisi johtaa vanhempainvapaadirektiivin (2010/18/EU) ja muun ohella isyysvapaata koskevan työsopimuslain 4 luvun 1 §:n vastaiseen lopputulokseen. Näin tapahtuisi, mikäli perheet jättäisivät käyttämättä vanhempainrahakauden jälkeisen isyysvapaajakson sen takia, että sen käyttäminen heikentää äidin taloudellisia etuuksia.

Tältäkin osin työtuomioistuin toteaa, että A ei ole ollut perhevapaalla, vaan muulla palkattomalla vapaalla, josta hän on sopinut työnantajan kanssa. A ei toisin sanoen ole kyseisenä aikana ollut kanteen perusteeksi esitettyjen, perhevapaita koskevien oikeussääntöjen soveltamispiirissä. Toisekseen isyysvapaan pitämisen ajankohdasta vanhemmilla on mahdollisuus päättää joustavasti, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Kanteessa ei ole edes väitetty, että Suomen lainsäädäntö olisi ristiriidassa vanhempainvapaadirektiivin kanssa siltä osin kuin A ja lapsen isä eivät ole voineet olla perhevapailla samanaikaisesti.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo, että rahoitusalan työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n 1 kohdan toisen kappaleen edellä mainittu tulkinta ei ole ristiriidassa myöskään vanhempainvapaadirektiivin kanssa. Kantajan ensisijaiset vaatimukset on näin ollen hylättävä. Tähän ratkaisuun päädyttyään työtuomioistuimen on arvioitava kantajan toissijaisia vaatimuksia.

Palkkakeskustelun käymättä jääminen

Työehtosopimuslain (436/1946) 7 §:n mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita siitä maksamaan hyvityssakko. Seuraamus työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ei seuraa työehtosopimuksesta, vaan työehtosopimuslaista.

Koska A:n kanssa ei ole käyty palkkakeskustelua heti esteen lakattua, työnantaja on rikkonut tietensä työehtosopimusta ja on näin ollen velvollinen maksamaan hyvityssakon kantajalle.

Oikeudenkäyntikulut

Ammattiliitto Pro ry on hävinnyt asian ensisijaisten vaatimusten osalta, joiden käsittely on muodostanut pääosan asiasta. Tästä johtuen Ammattiliitto Pro on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

– vahvistaa Pohjois-Savon Osuuspankin rikkoneen työehtosopimuksen palkkakeskustelua koskevan pöytäkirjan 5 §:n 1. kohdan 1. kappaletta jättämällä käymättä A:n kanssa palkkakeskustelukauden 1.12.2011 – 30.11.2012 palkkakeskustelun,

– tuomitsee työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla Pohjois-Savon Osuuspankin maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Ammattiliitto Pro ry:lle 2.000 euroa.

– velvoittaa Ammattiliitto Pro ry:n korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n ja Pohjois-Savon Osuuspankin oikeudenkäyntikulut 2170,00 eurolla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Kari, Lavikkala, Ahokas ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.