TT 2017:129 – Palkkaus
Työnantaja oli tarjonnut työntekijälle lakisääteisen velvollisuutensa mukaisesti uutta työtä irtisanomisen vaihtoehtona. Työntekijä hyväksyi uuden työsuhteen ehdot alempaa palkkaa lukuunottamatta. Uusi työ alkoi työsuhteen katkeamatta alkuperäisen irtisanomisajan jälkeen, mistä lukien työntekijälle myös maksettiin alempaa palkkaa. Työehtosopimuksessa oli määräys myös työsuhteen ehtojen muuttamisesta irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen. Kanteen mukaan työnantajan olisi tullut noudattaa irtisanomisaikaa ennen palkan alentamista....
10 min de lecture · 2 050 mots
Työnantaja oli tarjonnut työntekijälle lakisääteisen velvollisuutensa mukaisesti uutta työtä irtisanomisen vaihtoehtona. Työntekijä hyväksyi uuden työsuhteen ehdot alempaa palkkaa lukuunottamatta. Uusi työ alkoi työsuhteen katkeamatta alkuperäisen irtisanomisajan jälkeen, mistä lukien työntekijälle myös maksettiin alempaa palkkaa.
Työehtosopimuksessa oli määräys myös työsuhteen ehtojen muuttamisesta irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen. Kanteen mukaan työnantajan olisi tullut noudattaa irtisanomisaikaa ennen palkan alentamista. Työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuksen määräyksellä ei ollut itsenäistä merkitystä tilanteessa, jossa työsopimus oli jo kertaalleen irtisanottu ja uutta työtä tarjottu muutetuin ehdoin. Työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimusta.
KANTAJA
Ammattiliitto Pro ry
VASTAAJAT
Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Telia Finland Oyj
ASIA
Palkkaus
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 30.8.2017
Pääkäsittely 27.9.2017
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Ammattiliitto Pro ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n välinen ICT-alan työehtosopimus toimihenkilöille 1.11.2014 – 31.10.2016 on sisältänyt muun ohella seuraavat sopimusmääräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 § Työsuhteen alkaminen ja lakkaaminen sekä työsuhteen ehtojen muuttaminen
1. Työnantajalla on oikeus ottaa työsuhteeseen ja päättää työsuhde työlainsäädännön mukaisesti sekä määrätä työn johtamisesta. Työsopimus tehdään kirjallisesti ennen työn alkamista.
2. Työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, jos siitä sovitaan. Jos asiasta ei sovita, työnantaja voi toteuttaa muutoksen, mikäli sille on irtisanomisperuste. Tällöin on noudatettava irtisanomisaikoja.
Toimihenkilö voidaan toimihenkilöasemansa säilyttäen siirtää toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, työnantajalla on kuitenkin oltava irtisanomisperuste ja noudatettava irtisanomisaikaa.
3. Irtisanomisessa ja lomauttamisessa noudatetaan työsopimuslain ja tämän sopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.
2 § Irtisanomisajat
Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä
5. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 12 vuotta.
ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS
A on työskennellyt Telia Finland Oyj:n (entinen TeliaSonera Finland Oyj, jäljempänä yhtiö) Enterprise Service -yksikön Avainasiakaspalvelussa. Yhtiö irtisanoi A:n työsopimuksen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla 25.6.2014 päättymään työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 5 kohdan tarkoittaman kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 25.12.2014.
Enterprise Service -yksikön Delivery Service -osastolla tarvittiin joulukuussa 2014, eli 11 päivää ennen A:n työsopimuksen päättymistä, lisää työntekijöitä suureen toimitusprojektiin. Työnantaja tarjosi A:lle 15.12.2014 työntarjoamisvelvollisuutensa perusteella uutta työtä. A hyväksyi työn palkkausta lukuun ottamatta 19.12.2014 ja työ alkoi työsuhteen katkeamatta 26.12.2014. Työstä allekirjoitettiin kirjallinen työsopimus 29.12.2014.
A:lle maksettiin työsopimuksen irtisanomisajalta palkka, joka oli hänen työsopimusta irtisanottaessa olleen palkkansa suuruinen. Irtisanomisajan päätyttyä 26.12.2014 alkaen A:lle maksettiin hänen uutta tehtäväänsä vastannut palkka, jonka määrä oli 493 euroa kuukaudessa aikaisempaa alempi.
Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.
KANNE
VASTAUS
TODISTELU
Kantajan henkilötodistelu
1. B, Ammattiliitto Pro ry:n hallituksen jäsen ja Telia Finland Oyj:n luottamusmies
Vastaajien henkilötodistelu
1. C, Head of Center of Expertise Analytics and Industrial Relations, Telia Finland Oyj
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Vaatimukset
Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin
– vahvistaa Telia Finland Oyj:n toimineen ICT-alan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan vastaisesti, kun se irtisanottuaan A:n työsopimuksen 25.6.2014 ja tarjottuaan hänelle irtisanomisaikana 15.12.2014 työntarjoamisvelvollisuutensa perusteella alempipalkkaista uutta työtä, jonka A on ilmoittanut ottavansa vastaan 19.12.2014 ja joka on alkanut työsuhteen katkeamatta 26.12.2014, ei ole noudattanut palkan alentamisen osalta mainitussa sopimusmääräyksen kohdassa tarkoitettua kuuden kuukauden irtisanomisaikaa,
– velvoittaa Telia Finland Oyj:n suorittamaan A:lle maksamatta jätettyä palkkaa 26.12.2014 – 19.6.2015 väliseltä ajalta 2.890,77 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 493 euron kuukausierille 1.2.2015, 1.3.2015, 1.4.2015, 1.5.2015 ja 1.6.2015 lukien sekä 425,77 euron erälle 1.7.2015 lukien,
– velvoittaa Telia Finland Oyj:n suorittamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,
– velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n suorittamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja
– velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Telia Finland Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 6.750 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.
Perusteet
Yhtiö noudatti irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua irtisanomisaikaa irtisanoessaan 25.6.2014 A:n työsopimuksen. Tällöin ei edes ollut tiedossa, että irtisanomisaikana yhtiössä avautuu uusi tehtävä, johon A voidaan sijoittaa. Kun niin tapahtui (15.12.2014), työnantaja joutui tarjoamaan sitä A:lle työntarjoamisvelvollisuutensa vuoksi, jotta se ei olisi rikkonut työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ää. Juridisesti kysymyksessä oli irtisanomisen peruuttaminen, koska A:n työsuhde ei missään vaiheessa katkennut, eikä voinutkaan katketa, koska irtisanomisaikana avautui tehtävä, johon hänet voitiin sijoittaa.
Työnantaja alkoi maksaa A:lle alempaa palkkaa heti 26.12.2014 lukien noudattamatta työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua irtisanomisaikaa. Koska työtä tarjottiin irtisanomisen vaihtoehtona, työnantajan olisi tullut noudattaa edellä mainitussa kohdassa tarkoitettua irtisanomisaikaa ennen palkan alentamista. Työehtosopimuksen 3 §:n 2 momentin tarkoittama palkan alentamiseen tähtäävä irtisanomisaika alkoi kulua 19.12.2014, jolloin A ilmoitti ottavansa vastaan työnantajan tarjoaman tehtävän.
Uudessa tehtävässä A:lle on voitu maksaa aiempaa pienempää palkkaa, mutta A ei ole itse missään vaiheessa sopinut alemmasta palkasta työnantajan kanssa.
Riidanalaisessa sopimusmääräyksessä puhutaan irtisanomisajasta. Oikeampaa olisi puhua irtisanomisajan pituisesta ajasta tai suoja-ajasta. Näin sitä ei sekoitettaisi irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamaan varsinaiseen työsopimuksen irtisanomisaikaan, koska ne ovat eri asioita. Tämä todetaan myös työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohdassa, jossa mainitaan, että irtisanomisessa noudatetaan työsopimuslain ja tämän sopimuksen irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.
Yhtiö tulee velvoittaa suorittamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Palta ry tulee velvoittaa suorittamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska se ei tietoisena tapahtumista ole huolehtinut siitä, että yhtiö noudattaisi tässä tapauksessa työehtosopimusta.
Kantajalta on jäänyt saamatta 26.12.2014 – 19.6.2015 väliseltä ajalta palkkaa yhteensä 2.890,77 euroa (5 kk x 493 € + 19/22 x 493 euroa). Yhtiö tulee velvoittaa suorittamaan se kantajalle. Kuukausierät (5 x 493 euroa ja 425,77 euroa) ovat erääntyneet maksettaviksi yhtiön palkanmaksupäivänä, eli kuukauden viimeisenä päivänä, tammi-kesäkuussa 2015.
Vastaus kannevaatimuksiin
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Telia Finland Oyj ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Ammattiliitto Pro ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.085 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.
Kanteen kiistämisen perusteet
A:n työsopimus sanottiin irti työehtosopimuksen 3 §:n 1 ja 3 kohdan viittauksien mukaisesti työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n mukaisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. A:lle tarjottiin työtä lain mukaisesti 11 päivää ennen irtisanomisajan päättymistä.
A hyväksyi uuden työn, eli työsopimuksen muuttamisesta sovittiin. Erimielisyys jäi vain siitä, oliko aikaisempaa palkkaa maksettava edelleen laskettuna 19.12.2014 lukien työsopimuksen irtisanomisajan pituiselta ajalta.
A:lla oli oikeus irtisanomishetken mukaiseen palkkaan työsopimuksen irtisanomisajalta. A:n palkka saattoi muuttua uutta tehtävää vastaavaksi työsopimuksen alkuperäisen irtisanomisajan päätyttyä.
Uudesta työstä sopiminen ei merkinnyt alkuperäisen irtisanomisen peruuntumista. Koska A:n työtehtävän muuttuminen perustui työsopimuksen irtisanomisen vaihtoehtona sovittuun uudelleensijoittamiseen, asiassa ei ollut kyse työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan mukaisesta työsuhteen ehdon yksipuolisesta irtisanomisperusteisesta muuttamisesta tai siirtämisestä toiseen tehtävään taikka muutoinkaan toimenpiteestä, joka voitaisiin katsoa työnantajan suorittamaksi työsopimuksen uudeksi irtisanomiseksi työsuhteen ehtojen muuttamisen tarkoituksessa. Työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan määräykset irtisanomisperusteesta ja -ajasta eivät sovellu tapaukseen senkään johdosta, että uudesta työstä ja sen mukana työehtojen muutoksesta oli A:n kanssa sovittu.
Työehtosopimuksen 3 §:n sopimusmääräyksen sanamuoto on vastaajien kannan mukainen. Määräyksiä on soveltamiskäytännössä noudatettu vastaajien kertomalla tavalla. Käytäntö vastaa myös työsopimuslaista noudatettua käytäntöä ja vastaa yleisen työmarkkinakäytännön mukaista sisältöä.
A:n palkkasaatavia koskeva vaatimus on määrältään riidaton.
Yhtiön ei voida katsoa tietensä rikkoneen tai perustellusti pitäneen tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.
PALTA ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslaissa säädettyä valvontavelvollisuuttansa. Kanteessa esitetty väite työehtosopimuksen määräyksestä ei ole selvä ja riidaton eivätkä väitteet edusta työehtosopimuksen osapuolten yhteistä kantaa.
Perustelut
Ajalle 1.11.2014 – 31.10.2016 solmitun ICT-alan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan mukaan työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, jos siitä sovitaan. Jos asiasta ei sovita, työnantaja voi toteuttaa muutoksen, mikäli sille on irtisanomisperuste. Tällöin on noudatettava irtisanomisaikoja. Toimihenkilö voidaan toimihenkilöasemansa säilyttäen siirtää toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, työnantajalla on kuitenkin oltava irtisanomisperuste ja noudatettava irtisanomisaikaa.
Asiassa on kysymys ennen kaikkea siitä, sovelletaanko mainitun työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohtaa tilanteessa, jossa työsopimus on jo aiemmin irtisanottu työehtosopimuksen 3 §:n 1 ja 3 kohdan viittausten mukaisesti työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n mukaisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla ja työnantajalle ilmaantuu irtisanomisajan kuluessa työntarjoamisvelvollisuuden piirissä olevaa työtä.
Asiassa esitetty näyttö
B on kertonut aloittaneensa Telia Finland Oyj:ssä vuonna 1995 ja toimineensa luottamusmiehenä vuodesta 2004 lukien. Ammattiliitto Pro ry:n hallituksessa hän oli viidettä vuotta. B ei tiennyt, että yhtiössä olisi ollut vastaavanlaisia tapauksia kuin käsiteltävänä oleva A:n asia.
C on kertonut työskennelleensä Telia Finland Oyj:ssä henkilöstöasioiden parissa 17 vuotta ja työsuhdeasioiden parissa 10 vuotta. C on muistellut, että vastaavanlaisia tapauksia kuin A:n asia olisi ollut vuosien varrella useita, mutta ei ole osannut yksilöidä niitä.
Asiassa on riidatonta, että Telia Finland Oyj irtisanoi 25.6.2014 A:n työsopimuksen työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n mukaisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla päättymään irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 5 kohdan tarkoittaman kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 25.12.2014. Lisäksi riidatonta on, että työnantaja tarjosi A:lle 15.12.2014 työtä työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetun työntarjoamisvelvollisuutensa mukaisesti. A hyväksyi tarjotun työn palkkausta lukuun ottamatta 19.12.2014 ja työ alkoi työsuhteen katkeamatta 26.12.2014. A:lle maksettiin työsopimuksen irtisanomisajalta palkka, joka oli saman suuruinen kuin hänen irtisanomishetken mukainen palkkansa. A:lle maksettiin irtisanomisajan päätyttyä 26.12.2014 alkaen hänen uuden tehtävänsä mukaista palkkaa, joka oli alempi kuin hänen aikaisemman tehtävänsä mukainen palkka.
Kantaja on katsonut, että työnantajan olisi tullut noudattaa työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua irtisanomisaikaa ennen palkan alentamista, koska työtä tarjottiin irtisanomisen vaihtoehtona. Kantajan mukaan palkan alentamiseen tähtäävä irtisanomisaika alkoi kulua 19.12.2014, jolloin A ilmoitti ottavansa vastaan työnantajan tarjoaman tehtävän.
Vastaajat ovat katsoneet, että tässä asiassa ei ole kysymyksessä työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan mukainen työsuhteen ehdon yksipuolinen irtisanomisperusteinen muuttaminen tai siirtäminen toiseen tehtävään taikka muutoinkaan toimenpide, joka voitaisiin katsoa työsopimuksen uudeksi irtisanomiseksi työsuhteen ehtojen muuttamisen tarkoituksessa. Vastaajat ovat lisäksi katsoneet, että työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan määräykset irtisanomisperusteesta ja -ajasta eivät sovellu tapaukseen myöskään sen vuoksi, että työnantaja oli sopinut A:n kanssa uudesta työstä. Vain alemman palkkauksen voimaantulon ajankohta oli jäänyt riitaiseksi.
Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.
Lain esitöiden mukaan työnantajan työn tarjoamisvelvollisuus kestää työsuhteen päättymiseen saakka. Siten esimerkiksi, jos työnantaja on irtisanonut työntekijän työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetuilla perusteilla, hänen on tarjottava työntekijälle edellä tarkoitettuja töitä, jos hänelle tulee siihen mahdollisuus irtisanomisajan aikana. Työntekijän työsuhteen ehdot määräytyvät edellä tarkoitetuissa tapauksissa tarjolla olevan työn mukaisesti (HE 157/2000 vp s. 103).
Työnantajalla on riidattomasti ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Työnantaja tarjosi A:lle lakisääteisen velvollisuutensa mukaisesti irtisanomisen vaihtoehtona uutta työtä. Jos A ei olisi ottanut työtä vastaan, hänen työsuhteensa olisi päättynyt 25.12.2014 alkuperäisen irtisanomisajan kuluttua. A kuitenkin otti tarjotun työn vastaan. Työnantajan voidaan sinänsä tässä tilanteessa katsoa peruuttaneen irtisanomisen, joskaan peruuttaminen ei ole yksipuolisesti saanut aikaan A:n työsuhteen jatkumista, vaan tähän on tarvittu A:n suostumus (ks. myös Tiitinen, Kari-Pekka – Kröger, Tarja, Työsopimusoikeus, 2012, s. 574).
Työtuomioistuin katsoo, että A:lle tarjottu työ ehtoineen on liittynyt samaan irtisanomisperusteeseen, josta johtuva irtisanomisaika on päättynyt 25.12.2014. Uusi työ alkoi alkuperäisen irtisanomisajan kuluttua 26.12.2014 työsuhteen katkeamatta. Työsuhteen ehdot ovat määräytyneet lain esitöissä tarkoitetulla tavalla tarjolla olleen työn mukaisesti, mikä on tässä tapauksessa merkinnyt palkkauksen alenemista. Työnantaja maksoi A:lle uuden tehtävän mukaista palkkaa 26.12.2014 alkaen.
Myös työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdassa on määräys irtisanomismenettelyn noudattamisesta ja työsuhteen ehtojen muuttamisesta. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei määräyksellä ole itsenäistä merkitystä nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on jo kertaalleen irtisanottu ja uutta työtä tarjottu muutetuin ehdoin. Työehtosopimuksen määräykset eivät muutoinkaan tue kantajan vaatimusta kaksinkertaisen irtisanomisajan noudattamisesta. Asiassa ei myöskään ole esitetty näyttöä sellaisesta työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä, joka puoltaisi kantajan esittämää tulkintaa.
Edellä mainituilla perusteilla työnantajan ei ole katsottava menettelyllään rikkoneen työehtosopimuksen 3 §:n 2 kohdan määräystä. Näin ollen kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Asian hävitessään Ammattiliitto Pro ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Telia Finland Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on myönnetty.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Aaltonen, Äimälä, Nybondas, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Snellman.
Tuomio on yksimielinen.
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...