TT 2017:145 – Koeaika

Työehtosopimuksen koeaikamääräyksessä oli muun ohella viitattu työsopimuslakiin. Tuomiossa katsottiin, että työehtosopimuksen viittauksella oli tarkoitettu viitata työsopimuslain säännökseen sen sisältöisenä kuin säännös oli ollut työehtosopimusmääräyksestä sovittaessa. Näin ollen määräyksen sisältö ei muuttunut, kun työsopimuslain koeaikaa koskevaa säännöstä myöhemmin muutettiin.

Ks. myös TT 2014:173.

KANTAJA

Kiinteistötyönantajat ry

VASTAAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, koeaika

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Pääkäsittely 11.10.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kiinteistötyönantajat ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välisessä Kiinteistöpalvelualan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa (1.2.2017–31.1.2018) on muun ohella seuraava määräys.

II TYÖSUHDE

6 § Työsopimus ja koeaika

Toisen osapuolen vaatiessa työsopimus on tehtävä kirjallisesti. Työntekijälle on annettava työsopimuslain 2:4 §:n mukainen kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, jolleivät ne käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia koeajasta. Koeaika on enintään neljä kuukautta, ellei työsopimuslaista muuta johdu. Kahdeksaa kuukautta lyhyemmässä määräaikaisessa työsuhteessa koeaika saa olla enintään puolet työsopimuksen kestosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Kiinteistöpalvelualan työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen on sisältynyt vuodesta 2006 koeaikaa koskeva määräys, jossa viitataan työsopimuslakiin. Vuonna 2016 työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat kilpailukykysopimuksen, jonka yhteydessä työsopimuslain 1 luvun 4 §:n koeaika piteni enintään kuudeksi kuukaudeksi. Koeaikaa voidaan pidentää perhevapaan ja työkyvyttömyyden vuoksi.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. Neuvottelumateriaali 22.6.2004

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirja kiinteistöpalvelualojen työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen solmimiseksi 15.2.2006

2. Kiinteistöpalvelualojen työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta edeltäneet työehtosopimukset

Kantajan henkilötodistelu

1. Kiinteistötyönantajat ry:n entinen lakimies A

2. Kiinteistötyönantajat ry:n työmarkkina-asiantuntija B

3. Kiinteistötyönantajat ry:n toimitusjohtaja C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n entinen vastaava sopimussihteeri D

2. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n edunvalvontajohtaja E

3. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n sopimusasiantuntija F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Kiinteistötyönantajat ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa koeajan pituus määräytyy voimassa olevan työsopimuslain mukaan, eli on tällä hetkellä enintään kuusi kuukautta, ja koeaikaa voidaan työsopimuslain mukaisesti pidentää työntekijän ollessa perhevapaalla tai työkyvytön. Kiinteistötyönantajat ry on lisäksi vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.700 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen vuosilomamääräyksissä viitataan samalla tekniikalla informatiivisesti kulloinkin voimassa olevaan vuosilomalakiin, eikä tästä ole ollut epäselvyyttä. Esimerkiksi vuosilomakarenssi poistui 1.10.2013 muuttuneen vuosilomalain mukaisesti. Kun työsopimuslakiin lisättiin vuokratyöntekijän koeaikaa koskeva säännös, myös tätä alettiin noudattaa kiinteistöalalla.

Vakiintuneen työehtosopimuskäytännön mukaan on poikkeuksellista, että työehtosopimusmääräyksessä viitattaisiin työsopimuslakiin sen sisältöisenä, kun se on ollut määräyksestä alun perin sovittaessa.

Vuonna 2006 solmittiin koko kiinteistöpalvelualaa koskeva uusi työehtosopimus, jossa koeaikaa koskeva määräys on erilainen kuin aiemmissa työehtosopimuksissa. Uuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sovittiin, että siltä osin, kun työehtosopimukseen ei ole otettu yhteisesti sovittuja materiaalisia muutoksia, entiset tulkinnat säilyvät. Koeaikaa koskevaa määräystä kuitenkin muutettiin materiaalisesti vuonna 2006 ja sitä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti.

Kiky-neuvotteluissa ei muutettu koeaikamääräystä tai sen tulkintaa. Neuvotteluissa oli tiedossa, että työsopimuslaki saattaa muuttua, joten työnantajapuoli otti asian esille vahvistaakseen, että työehtosopimusosapuolet ovat yksimielisiä työehtosopimuksen tulkinnasta. Koeaikamääräystä ei muutettu, joten sen sisältö säilyi samanlaisena kuin se oli vuodesta 2006 lähtien ollut – koeaika määräytyy kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain mukaan.

Määräyksen sanamuodon mukaista tulkintaa puoltavat myös työehtosopimukseen sidottujen oikeusturvanäkökohdat ja se, että kiinteistöpalvelualan työehtosopimus on yleissitova. Jos viittauksella työsopimuslakiin tarkoitettaisiin jotain muuta kuin viittausta kulloinkin voimassa olevaan työsopimuslakiin, tämä aiheuttaisi työehtosopimuksen soveltamisongelmia työpaikoilla ja määräyksen tulkinta voisi riippua siitä, noudattaako työnantaja työehtosopimusta normaali- vai yleissitovuuden nojalla.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Kiinteistötyönantajat ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 6.550,70 eurolla korkoineen.

Työehtosopimusosapuolilla oli työehtosopimusneuvottelujen aikana tiedossa, että työsopimuslakia tultaisiin myöhemmin muuttamaan koeaikasääntelyn osalta. Kiinteistötyönantajat ry esitti työehtosopimusneuvotteluissa koeaikaa koskevan työehtosopimusmääräyksen muuttamista, mutta Palvelualojen ammattiliitto ry ei halunnut neuvotella aiempaa työehtosopimusta pidemmästä koeajasta. Tästä syystä työehtosopimuksen koeaikaa koskeva kirjaus jätettiin ennalleen. Kiinteistötyönantajat ry otti koeaikaa koskevat työehtosopimusmääräykset esille uudestaan syksyllä 2016 sen jälkeen, kun hallitus oli antanut esityksen työsopimuslain muuttamiseksi. Työehtosopimuksen osapuolten välille syntyi erimielisyys siitä, mitä työehtosopimuksessa oli tarkoitettu sopia.

Koeaikaa koskevasta työehtosopimusmääräyksestä työnantajaliiton kanssa keväällä 2016 käydyt keskustelut osoittavat, että työnantajaliitto on mieltänyt koeaikaa koskevan kirjauksen osaksi työehtosopimuksen sisältöä ja laadultaan sellaiseksi, että koeajan pituus ei voi työsopimuslain muuttuessa muuttua, mikäli asiasta ei työehtosopimuksessa sovita.

Työoikeudellisessa lainsäädännössä on perinteisesti katsottu, että sellaiset lakimuutokset, jotka voisivat vaikuttaa voimassa oleviin työehtosopimuksiin, on saatettava voimaan niin, että lainsäädännöllä ei puututa voimassa olevien työehtosopimusten sisältöön. Lainsäädännöllä ei ole ilman erillistä voimaantulosäännöstäkään tarkoitettu puuttua voimassa oleviin työehtosopimuksiin. Perusteltua on tulkita työehtosopimuksen voimassa olon käsitettä siten, että se kattaa paitsi lain voimaan tullessa noudatettavan työehtosopimuksen, myös sellaisen työehtosopimuksen, jonka voimaan tulosta on jo osapuolia sitovalla tavoin sovittu.

Palvelualojen ammattiliitto ry oli 3.6.2016 hyväksyessään neuvottelutuloksen ja edelleen allekirjoittaessaan työehtosopimuksen voimaantuloa koskevan pöytäkirjan 14.9.2016 tarkoittanut sitoutua lakiviittausten osalta niihin työsopimuslain säännöksiin, jotka olivat tuolloin voimassa.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Riidanalaisen määräyksen mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia koeajasta. Koeaika on enintään neljä kuukautta, ellei työsopimuslaista muuta johdu.

Sopimusmääräyksen ja työsopimuslain säännöksen kehityksestä esitetty selvitys

Koeaikamääräys on kiinteistöhoitoalan työntekijöitä koskevassa sopimuksessa (1.2.2003 – 15.2.2005) ollut seuraavan sisältöinen:

Työsopimuslain koeaikasäännöstä on muutettu 1.1.2017 voimaan tulleella säännöksellä (1448/2016), jolla koeajan käyttöä väljennettiin. Hallituksen esitys (HE 105/2016 vp) työsopimuslain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle 16.6.2016. Yleisperustelujen mukaan esitys oli valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisessa työryhmässä, jossa keskeiset työmarkkinaosapuolet olivat edustettuina. Esitysluonnoksesta järjestettiin myös lausuntokierros.

Kevään 2016 kuluessa työmarkkinaosapuolet, myös nyt esillä olevan työehtosopimuksen osapuolet, ovat käyneet neuvotteluja niin sanotun kilpailukykysopimuksen mukaisten työehtosopimusten aikaansaamiseksi. Työlainsäädännön muutokset ovat olleet osa tätä työmarkkinaratkaisua.

$f5

Neuvotteluissa ei siis työntekijäpuolen vastustuksen vuoksi väljennetty työehtosopimuksen koeaikamääräyksen sisältöä. Koko työehtosopimuksesta päästiin neuvottelutulokseen 3.6.2016. Työehtosopimuksen voimaantulopöytäkirja allekirjoitettiin 14.9.2016.

Eduskunta hyväksyi muun muassa työsopimuslain koeaikasäännöksen muuttamista koskevan hallituksen esityksen sisällön täysistunnossa 25.11.2016. Työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 1 momentti kuuluu seuraavasti:

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työehtosopimuksissa on usein viitattu työlainsäädäntöön sillä tavoin yleisesti, että sopijapuolten on katsottava tarkoittaneen säännellä asian sisältö sen mukaan kuin siitä kulloinkin on laissa säädetty. Näin on esimerkiksi silloin, kun tyypillisen sopimusmääräyksen mukaan työntekijä saa vuosiloman tai sitä vastaavan vapaa-ajan vuosilomalain mukaan. Tällaisessa tapauksessa viitatun lainsäädännön muutos vaikuttaa työehtosopimuksen sisältöön kesken sopimuskaudenkin.

Asia ei ole näin selvä esimerkiksi silloin, kun työehtosopimuksessa viitataan yksilöityyn lainkohtaan tai muuten rajattuun asiakokonaisuuteen, kuten on tehty nyt esillä olevassa tapauksessa. Tällöin on sopimusmääräyksen sisältöä selvitettävä määräyksen sanamuodon ja muun osapuolten tarkoitusta valaisevan tulkinta-aineiston perusteella.

Työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentissa koeajan pituudeksi on määrätty lähtökohtaisesti enintään neljä kuukautta, kuten oli ollut edeltävissä sopimuksissakin. Kanteessa on esitetty ajanjakson muuttuneen kuudeksi kuukaudeksi, koska sanamuodon mukaan määräystä sovelletaan, ellei työsopimuslaista muuta johdu, ja työsopimuslakia on tältä osin muutettu. Tulkinta merkitsee, että koeaika voitaisiin sopia kuudeksi kuukaudeksi ilman mitään erityisedellytyksiä, kuten työsopimuslaissa mainittuja työkyvyttömyys- tai perhevapaatilanteita. Työtuomioistuin katsoo, että sopimuksessa nimenomaisesti asetetusta enimmäisajasta on sanamuodon rajoissa vaikea tällä perusteella poiketa.

Työehtosopimuksen sanamuodon kanssa paremmin sopusoinnussa on vastaajan tulkinta, jonka mukaan viittaus työsopimuslakiin tarkoittaa koeajan pidentämistä työntekijälle annetun erityisen koulutuksen perusteella. Tällainen mahdollisuus oli säädettynä työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä vielä ennen 1.1.2017 eli ajankohtana, jolloin uusi työehtosopimus oli neuvoteltu ja allekirjoitettu. Tämä on myös asiassa esitetyn selvityksen mukaan ollut viittauksen sisältö edeltävissä työehtosopimuksissa.

$f6

Viimeksi mainittu näkökohta on merkityksellinen myös nyt esillä olevassa tapauksessa. Sopimus- ja säännöshistoriasta esitetty selvitys osoittaa, että työsopimuslain koeaikasäännöksen hyvin todennäköinen tuleva sisältö on ollut osapuolten tiedossa työehtosopimusta neuvoteltaessa ja allekirjoitettaessa. Työnantajapuolen ehdotuksia sopimusmääräyksen muuttamiseksi vastaamaan lakiuudistusta ei ole hyväksytty, joten määräyksen pysyttäminen sanamuodoltaan entisen sisältöisenä on ollut osapuolten tietoinen valinta.

Tässä yhteydessä voidaan kiinnittää huomiota myös sopimuskohdassa olevaan määräykseen siitä, että kahdeksaa kuukautta lyhyemmässä määräaikaisessa työsuhteessa koeaika saa olla enintään puolet työsopimuksen kestosta eli neljä kuukautta. Työsopimuslain muutetun säännöksen mukaan tuo koeajan enimmäispituus määräaikaisissa sopimuksissa on kuusi kuukautta. Vaikka mainittu sopimusmääräys ei ole tässä asiassa riidan kohteena, ilmentää sen jättäminen ennalleen osaltaan sitä, etteivät osapuolet ole tarkoittaneet omaksua työsopimuslain muutoksia työehtosopimuksen osaksi.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksen 6 §:n 2 momentin sisällön voida katsoa määräytyvän työsopimuslain 1 luvun 4 §:n mukaan sellaisena kuin se on 29.12.2016 annetussa laissa 1446/2016. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuin katsoo, että asian tulkinnanvaraisuuden ja periaatteellisen merkityksen vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Näistä syistä asianosaiset saavat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Liukkunen, Lallo, Teerimäki, Suokas ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.