TT 2017:148 – EU-oikeus

Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan unionin tuomioistuimelle koskien työntekijän oikeutta siirtää vuosilomansa sairaustapauksessa työkyvyttömyysajan kuuden ensimmäisen lomapäivän osalta.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Satamaoperaattorit ry

KUULTAVA

Kemi Shipping Oy

ASIA

Vuosiloma

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.3.2017

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Mistä asiassa on kysymys

1. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko työehtosopimuksessa määrätä, että työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

2. Työtuomioistuimen tulkittavana oleva erimielisyys koskee siten sitä, onko osana ahtausalan työehtosopimusta sovellettu vuosilomalain 25 §:n 2 momentin säännös (182/2016), joka on tullut voimaan 1.4.2016, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (jäljempänä työaikadirektiivi) 7 artiklan 1 kohdan ja/tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan mukainen siltä osin kuin säännöksen mukaan työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

3. Lisäksi työtuomioistuimen tutkittavana oleva erimielisyys koskee sitä, onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla välitön oikeusvaikutus yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa.

4. Kanteessa tarkoitettu työntekijä A on työskennellyt Kemi Shipping Oy:n palveluksessa. A:lla oli työsuhteensa keston perusteella oikeus työehtosopimuksen mukaan viiden viikon vuosilomaan. Hän jäi ennalta sovitusti vuosilomalle 22.8.2016. A sairastui lomansa aikana 29.8.2016 ja meni välittömästi sairastuttuaan työterveyshuoltoon lääkäriin. Lääkäri määräsi

A:lle sairauslomaa ajalle 29.8.2016–4.9.2016. A toimitti lääkärintodistuksen Kemi Shipping Oy:lle ja pyysi kirjallisesti työnantajaa siirtämään vuosilomaa lomalla sairastumisen johdosta. Kemi Shipping Oy kieltäytyi A:n esittämästä pyynnöstä vedoten vuosilomalain 25 §:n säännökseen sellaisena kuin säännös oli 1.4.2016 voimaan tullessa laissa 18.3.2016/182. Kemi Shipping Oy ei maksanut sairausloman ajalta sairausajan palkkaa, vaan käsitteli tätä aikaa A:n vuosilomana. Sairausloman aikana kului kuusi lomapäivää.

Sovellettavat kansalliset oikeussäännöt

Lainsäädäntö

Työehtosopimukset

6. Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen ahtausalan työehtosopimuksen 1.2.2014–31.1.2017 mukaan A:lle on kertynyt 31.3.2016 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta lomaa 30 arkipäivää.

8. Kohdassa 7 mainittujen määräysten johdosta vuosiloman siirtämiseen työkyvyttömyyden johdosta on noudatettu kulloinkin voimassa olevan vuosilomalain asiaa koskevia säännöksiä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n kanne

10. Kantajan mukaan osana ahtausalan työehtosopimusta sovellettu, 1.4.2016 voimaan tullut vuosilomalain 25 §:n 2 momentti on ristiriidassa Euroopan unionin oikeuden kanssa, koska säännöksen mukaan työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys on alkanut vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

11. Kantajan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on tulkittava siten, että ansaitun loman suoja ei rajoitu työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vähimmäisvuosilomaan, vaan myös vähimmäisvuosilomaa pidempi ansaittu loma saa kokonaisuudessaan suojaa. Suojalla kantaja on tarkoittanut tässä tapauksessa sitä, että työntekijän on tullut saada siirtää myös edellä tarkoitetut kuuden päivän omavastuuaikaan sisältyvät lomapäivät silloin, kun työntekijä on sairastunut loman jo alettua. Kantaja on vedonnut kantansa tueksi tältä osin erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (tai sen edeltäjän) tuomioihin RX-II Strack (C-579/12 RX-II, ECLI:EU:C:2013:570, annettu 19.9.2013), Sobczyszyn (C-178/15, ECLI:EU:C:2016:502, annettu 30.6.2016), ANGED (C-78/11, ECLI:EU:C:2012:372, annettu 21.6.2012) ja Vicente Pereda (C-277/08, ECLI:EU:C:2009:542, annettu 10.9.2009).

12. Kantaja on todennut, että loman aikana sairastuminen oikeuttaa loman siirtoon. Työkyvyttömyyden ilmenemishetki ei myöskään ole relevantti, sillä oikeus vuosiloman pitämiseen on vahvistettu työkyvyttömyyden ilmenemisajankohdasta riippumattomaksi (edellä mainittu tuomio ANGED).

12. Kantajan mukaan työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä vähimmäisvuosilomaa pidempi ansaittu loma saa suojaa myös siksi, että unionin tuomioistuimen mukaan oikeutta palkalliseen vuosilomaan ei voida tulkita suppeasti. Näin on, koska oikeudesta palkalliseen vuosilomaan on määrätty myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa, jolla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan 1 kohdan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.

13. Edelleen kantaja on katsonut, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla on välitön oikeusvaikutus yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa.

Satamaoperaattorit ry:n ja Kemi Shipping Oy:n yhteinen vastaus

14. Vastaaja Satamaoperaattorit ry:n ja kuultava Kemi Shipping Oy ovat vaatineet, että kantajan vaatimus kuuden omavastuupäivän soveltamatta jättämisestä hylätään.

15. Vastaaja ja kuultava ovat katsoneet, että osana ahtausalan työehtosopimusta sovellettu, 1.4.2016 voimaan tullut vuosilomalain 25 §:n 2 momentti on täyttänyt työaikadirektiivin vaatimukset.

16. Vastaajan ja kuultavan mukaan työaikadirektiivi ei koske neljää viikkoa laajempaa vuosilomaoikeutta ja jäsenvaltiot ovat saaneet asettaa ehtoja työaikadirektiivin mukaisen tason ylittävän lomaoikeuden käyttämiselle. Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet kantansa tueksi tältä osin erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen (tai sen edeltäjän) tuomioihin Neidel (C-337/10, ECLI:EU: C:2012:263, annettu 30.5.2012), Maschek (C-341/15, ECLI:EU:C:2016:576, annettu 20.7.2016), Dominguez (C-282/10, ECLI:EU:C:2012:33, annettu 24.1.2012) ja Heimann ja Toltschin (yhdistetyt asiat C-229/11 ja C-230/11,

ECLI:EU:C:2012:693, annettu 8.11.2012).

17. Vastaajan ja kuultavan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdasta ei voida johtaa työaikadirektiivissä vahvistettua neljän viikon vuosilomaoikeutta pidempää oikeutta vuosilomaan, koska työaikadirektiivillä on täsmennetty mainittua perusoikeuskirjan kohtaa. Perusoikeuskirjaa ei sovelleta kansallisesti myönnettyihin tätä laajempiin vuosilomaoikeuksiin.

18. Edelleen vastaaja ja kuultava ovat katsoneet, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa.

Työtuomioistuimen päätös ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta

19. Työaikadirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan työaikadirektiivissä vahvistetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työajan järjestämistä varten.

20. Työaikadirektiivin 15 artiklan mukaan työaikadirektiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa tai ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisen kannalta suotuisampia, eikä oikeuteen edistää tai sallia sellaisten työehtosopimusten tai työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten soveltamista, jotka ovat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisen kannalta suotuisampia.

21. Työaikadirektiivin 7 artiklan 2 kohtaa eli oikeutta lomakorvaukseen koskeneessa tuomiossa Maschek (C-341/15, ECLI:EU:C:2016:576, annettu 20.7.2016) unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltioiden asiana on yhtäältä päättää, myöntävätkö ne työntekijöille ylimääräistä palkallista lomaa työaikadirektiivin 7 artiklassa säädetyn vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman lisäksi. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat säätää, että työntekijälle, joka ei ole sairauden takia voinut käyttää koko ylimääräistä palkallista vuosilomaansa ennen hänen työsuhteensa päättymistä, myönnetään oikeus rahalliseen korvaukseen, joka vastaa tätä ylimääräistä ajanjaksoa. Jäsenvaltioiden asiana on toisaalta vahvistaa kyseisen oikeuden myöntämisedellytykset. (tuomion kohdat 39 ja 40.)

22. Tuomiossa Neidel (C-337/10, ECLI:EU:C:2012:263, annettu 30.5.2012) unionin tuomioistuin totesi, että työaikadirektiivin 7 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansallisen oikeuden säännöksille, joissa myönnetään virkamiehelle oikeuksia palkalliseen lomaan vähintään neljän viikon palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden lisäksi muttei säädetä lomakorvauksen maksamisesta silloin, kun eläkkeelle siirtyvä virkamies ei ole voinut käyttää kyseisiä lisäoikeuksia, koska hän ei ole voinut olla palveluksessa sairauden takia (tuomion kohdat 37 ja 44).

23. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 256 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuen annetussa tuomiossa RX-II Strack (C-579/12 RX-II, ECLI:EU:C:2013:570, annettu 19.9.2013) unionin tuomioistuin totesi, että sellaisten erojen kaltaiset erot, joita komissio haluaa tehdä yhtäältä pitkäaikaisen sairauden vuoksi pitämättä jääneen palkallisen vuosiloman siirtämisoikeuden ja siihen työsuhteen päättymistapauksessa liittyvän korvauksen saamisen välillä ovat merkityksettömiä eikä niitä voida hyväksyä (tuomion kohta 67).

24. Tuomioissa Maschek ja Neidel on ollut kysymys lomakorvauksen saamisesta pitämättömistä lomista työsuhteen päättyessä. Kun tuomiossa RX-II Strack unionin tuomioistuin on todennut kohdassa 23 esitetyllä tavalla, että palkallisen vuosiloman siirtämisoikeuden ja pitämättömästä vuosilomasta maksettavan lomakorvauksen saamisen välille ei voida tehdä eroa, työtuomioistuimen käsityksen mukaan tuomioista Maschek ja Neidel saatavia oikeusohjeita voidaan soveltaa myös tässä työtuomioistuimen käsiteltävänä olevassa tapauksessa, jossa on kysymys vuosiloman siirtämisoikeudesta.

25. Ottaen huomioon kohdassa 24 esitetty huomio kohdissa 19–23 todettu viittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

26. Toisaalta edellä viitatusta tuomiosta RX-II Strack käy ilmi, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (henkilöstösäännöt) 57 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan virkamies Strackilla oli kalenterivuoden aikana oikeus vähintään 24:n ja enintään 30:n työpäivän pituiseen vuosilomaan (tuomion kohta 5). Virkamies Strack oli muun ohella vaatinut 38,5 pitämättä jääneen lomapäivän siirtämistä seuraavaan vuoteen (tuomion kohta 10).

27. Tuomiossa RX-II Strack unionin tuomioistuin katsoi, että unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-268/11 P, komissio vastaan Strack, 8.11.2012 antama tuomio vahingoitti unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin oli muutoksenhakutuomioistuimena sivuuttanut palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden unionin sosiaalioikeuden periaatteena, josta on myös nimenomaisesti määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa ja joka on erityisesti tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY kohteena, sellaisena kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tätä oikeutta tulkittu.

$cd

29. Kohdassa 28 todettua tukee myös se, että asiassa RX-II Strack komissio oli virkamiestuomioistuimen tuomiosta valittaessaan vedonnut siihen, että virkamiestuomioistuin oli komission mukaan jättänyt ottamatta huomioon sen, että työaikadirektiivin 7 artiklassa taataan palkallisen vuosiloman siirtäminen vain kyseisessä säännöksessä tarkoitetun neljän viikon vähimmäisajan osalta. Tältä osin unionin tuomioistuin totesi, että sellaisten erojen kaltaiset erot, joita komissio haluaa tehdä pitkäaikaisen sairauden vuoksi pitämättä jäänyttä vuosilomaa koskevan oikeuden osittaisen poistamisen ja täydellisen poistamisen välillä, ovat merkityksettömiä eikä niitä voida hyväksyä (tuomion kohta 67).

30. Tuomiosta Sobczyszyn (C-178/15, ECLI:EU:C:2016:502, annettu 30.6.2016) käy ilmi, että Sobczyszyn oli kuntoutuslomalla ajan 28.3.–18.11.2011. Sobczyszyn vaati 27.4.2012 oikeutta pitää vuodelta 2011 saavuttamansa vuosilomapäivät. Työnantaja epäsi häneltä tämän oikeuden, koska hänen oli vuodeksi 2011 laaditun lomasuunnitelman mukaan tarkoitus pitää vuosilomansa ajalla 1.–31.7.2011 ja siten hänen oikeutensa vuosilomaan vuodelta 2011 oli sisältynyt samaan ajanjaksoon sijoittuneeseen kuntoutuslomajaksoon (tuomion kohta 15).

31. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohtaa oli tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö tai käytäntö mahdollistaa sen, että työntekijältä, joka on kansallisen oikeuden mukaisesti myönnetyllä kuntoutuslomalla oppilaitoksen, jossa hän työskentelee, lomakalenterissa vahvistetun vuosilomajakson aikana, voidaan evätä hänen kuntoutuslomansa päätteeksi oikeus pitää palkallinen vuosilomansa myöhempänä ajankohtana, mainittu 7 artiklan 1 kohta on esteenä tällaiselle säännöstölle tai käytännölle, jos kuntoutuslomaa koskevan oikeuden tarkoitus poikkeaa vuosilomaa koskevan oikeuden tarkoituksesta, minkä selvittäminen oli kansallisen tuomioistuimen asiana.

32. Tuomiosta Sobczyszyn (C-178/15) ei käy ilmi, että unionin tuomioistuin olisi tehnyt eroa työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäisvuosiloman ja tämän ylittävän vuosiloman välille. Näin ollen työtuomioistuimen käsityksen mukaan tuomion johdosta suojaa sai koko ajalle 1.–31.7. .2011 suunniteltu loma eli työaikadirektiivissä säädettyä vähimmäisvuosilomaa pidempi loma.

33. Edellä kohdissa 26–32 todettu viittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta ovat esteenä sellaiselle kansalliselle työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

34. Edellä kohdissa 19–33 todetusta johtuu, että työtuomioistuimen käsityksen mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen käytännössä ei ole vakiintunutta linjaa, josta voitaisiin päätellä, onko 1.4.2016 alkaen voimassa ollut vuosilomalain 25 §:n 2 momentti, jota on sovellettu osana ahtausalan työehtosopimusta, täyttänyt Euroopan unionin oikeuden, erityisesti työaikadirektiivin

2003/88/EY 7 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan, vaatimukset.

35. Koska työtuomioistuimen päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, työtuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

36. Edellä selostetuilla perusteilla työtuomioistuin on asianosaisia ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä kuultuaan päättänyt jättää asian R 112/16 lepäämään oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 4 §:n nojalla ja esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1) Onko tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan?

2) Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdalla välitön oikeusvaikutus yksityisten oikeussubjektien välisessä työsuhteessa eli välitön horisontaalinen oikeusvaikutus?

3) Suojaako Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta ansaittua lomaa siltä osin kuin loman kesto ylittää työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn neljän viikon vähimmäisvuosiloman ja onko sanottu perusoikeuskirjan määräys esteenä sellaiselle kansalliselle työehtosopimuksen määräykselle tai sen tulkinnalle, jonka mukaan työntekijällä, jonka sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, ei ole pyynnöstään huolimatta oikeutta saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvää työkyvyttömyysajan kuutta ensimmäistä lomapäivää silloin kun nämä omavastuupäivät eivät vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan?

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Aaltonen, Aarto, Teerimäki, Lehto, Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Snellman.

Päätös on yksimielinen.