TT 2021:47 – Ammattipätevyys
Työehtosopimuksessa ja sen osana noudatettavassa koulutustoimintaa koskevassa sopimuksessa oli määräykset työnantajan velvollisuudesta antaa tai kustantaa ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaista jatkokoulutusta autonkuljettajalle. Lausuntoasiassa oli kysymys siitä, miten näitä työnantajan jatkokoulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevia määräyksiä tuli tulkita. Työtuomioistuin katsoi, ettei määräysten sanamuodosta ja työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteisestä lausunnosta voitu tehdä sitä johtopäätöstä, että työnantajan vastuulla olisi koulutuksen antamisen tai...
6 min de lecture · 1 247 mots
Työehtosopimuksessa ja sen osana noudatettavassa koulutustoimintaa koskevassa sopimuksessa oli määräykset työnantajan velvollisuudesta antaa tai kustantaa ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaista jatkokoulutusta autonkuljettajalle. Lausuntoasiassa oli kysymys siitä, miten näitä työnantajan jatkokoulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevia määräyksiä tuli tulkita.
Työtuomioistuin katsoi, ettei määräysten sanamuodosta ja työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteisestä lausunnosta voitu tehdä sitä johtopäätöstä, että työnantajan vastuulla olisi koulutuksen antamisen tai kustantamisen lisäksi myös se, että työntekijä tosiasiassa suorittaa mainitun koulutuksen. Riittävänä työnantajan jatkokoulutusvelvoitteen täyttämisenä voitiin pitää esimerkiksi sitä, että työnantaja ilmoitti työntekijälle koulutuspäivistä, joista työntekijä sai valita itselleen sopivat, ja että työnantaja lisäksi vastasi koulutuksen kustannuksista. Työehtosopimukseen osallisten liittojen lausunnon mukaan työnantajan järjestämään koulutukseen osallistuminen oli työntekijän velvollisuus.
Koska työajan ulkopuolella tapahtuvasta koulutuksesta ei ollut sovittu paikallisesti, työntekijällä oli täytynyt olla mahdollisuus koulutuksen suorittamiseen työajalla. Käräjäoikeudessa selvitettäviksi jäivät kysymykset siitä, oliko työnantaja ilmoittanut jatkokoulutuspäivistä työntekijälle ja oliko koulutusta ollut mahdollista suorittaa työaikana.
Asia
Lapin käräjäoikeuden lausuntopyyntö työsuhteen päättämistä koskevassa asiassa L 19/6347
Kuultavat
Autoliikenteen Työnantajaliitto ry
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
I Yleistä
2 § Yleiset sopimukset
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välillä solmittuja sopimuksia:
—–
– Koulutustoimintaa koskeva sopimus 3.3.2010
V Sosiaaliset määräykset
21 § Erinäisiä määräyksiä
4. Työnantaja maksaa kokonaan työtehtävissä työntekijältä vaatimiensa pätevyystodistusten ja -korttien hankinta- ja uusimiskustannukset sekä ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaisen jatkokoulutuksen suorittamisesta ajokorttiin tehtävästä ammattipätevyysmerkinnästä aiheutuvat kustannukset sellaiselle työntekijälle, joka tarvitsee niitä kyseisessä työsuhteessaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Autoliikenteen Työantajaliitto ry:n sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n 3.3.2010 solmimassa koulutustoimintaa koskevassa sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
2 § Ammatillinen jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus
Työnantajan tulee antaa tai kustantaa ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaista jatkokoulutusta sellaiselle toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle autonkuljettajalle, joka tarvitsee voimassa olevaa ammattipätevyyttä ao. työsuhteessaan ja jonka työsuhde on jatkunut keskeytymättä vähintään 6 kuukautta. Koulutus annetaan työaikana, ellei paikallisesti toisin sovita.
KÄSITTELY LAPIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Kanne
Vastaus
LAPIN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla Lapin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavasta kysymyksestä:
a) Onko työehtosopimuksen määräyksillä tai koulutustoimintaa koskevan sopimuksen 2 §:n määräyksillä ollut tarkoitus määrätä ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaisen jatkokoulutuksen järjestämisvastuusta vain koulutuksesta aiheutuvien kustannusten jakautumisen tarkoituksessa työnantaja-työntekijä -suhteessa?
vai
b) Onko edellä tarkoitetuilla määräyksillä ollut tarkoitus määrätä ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaisen jatkokoulutuksen järjestämisvastuusta siten, että työnantaja vastaa siitä, että työntekijälle järjestetään ammattipätevyysdirektiivin mukainen jatkokoulutus?
c) Mahdolliset muut seikat asiaan liittyen.
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITTO RY:N JA AUTO- JA KULJETUSALAN TYÖNTEKIJÄLIITTO AKT RY:N YHTEINEN LAUSUNTO
Kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatettavan koulutustoimintaa koskevan sopimuksen 2 §:n kolmannessa kappaleessa on määräykset ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaisesta jatkokoulutuksesta, jonka työnantaja antaa tai kustantaa sellaiselle työntekijälle, joka tarvitsee voimassa olevaa ammattipätevyyttä työtehtävissään asianomaisessa työsuhteessa. Lisäksi työsuhteen on tullut jatkua keskeytymättä vähintään kuusi kuukautta. Koulutus annetaan työaikana, ellei paikallisesti toisin sovita.
Koulutuksen antamisesta tai kustantamisesta vastaa työnantaja, ja työntekijän on osallistuttava työajalla annettavaan koulutukseen. Työajan ulkopuolella tapahtuva koulutus voidaan sopia paikallisesti osapuolten tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla. Työntekijän velvollisuuksiin kuuluu informoida työnantajaa koulutusten olemassa- ja voimassaolosta sekä osallistua työnantajan järjestämään koulutukseen.
Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen ilman ajo-oikeutta tai ilman vaadittavaa ammattipätevyyttä on säädetty rikoslaissa rangaistavaksi teoksi. Lisäksi liikennepalvelulaissa on säädetty sakkorangaistus sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo liikennepalvelulain säännöstä kuljettajalta vaadittavasta ammattipätevyydestä taikka säännöstä ajoneuvon kuljettamisesta. Työnantaja ei saa luovuttaa ajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää sellaisen henkilön kuljetettavaksi, jonka ammattipätevyyttä ei ole todettu ammattipätevyyskortista tai ajokortista.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Autoliikenteen Työantajaliitto ry:n sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen koulutustoimintaa koskevan sopimuksen 2 §:n mukaan työnantajan tulee antaa tai kustantaa ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaista jatkokoulutusta sellaiselle toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle autonkuljettajalle, joka tarvitsee voimassa olevaa ammattipätevyyttä ao. työsuhteessaan ja jonka työsuhde on jatkunut keskeytymättä vähintään kuusi kuukautta. Koulutus annetaan työaikana, ellei paikallisesti toisin sovita.
Työtuomioistuin katsoo, että määräyksen sanamuodosta ja kuorma-autoalan työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteisestä lausunnosta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että työnantajan vastuulla olisi koulutuksen antamisen tai kustantamisen lisäksi myös se, että työntekijä tosiasiassa suorittaa mainitun koulutuksen. Pääteltävissä ei myöskään ole, että työnantajan tulisi työnjohto-oikeudella määrätä työntekijä osallistumaan tiettynä ajankohtana järjestettävään koulutukseen.
Kuorma-autoalan työehtosopimukseen osallisten liittojen lausunnon mukaan työnantajan järjestämään koulutukseen osallistuminen on työntekijän velvollisuus. Tällä perusteella työtuomioistuin katsoo, että riittävänä työnantajan edellä tarkoitetun jatkokoulutusvelvoitteen täyttämisenä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että työnantaja ilmoittaa työntekijälle koulutuspäivistä, joista työntekijä saa valita itselleen sopivat, ja että työnantaja lisäksi vastaa koulutuksen kustannuksista.
Sopimukseen osallisten liittojen yhteisen lausunnon mukaan työajan ulkopuolella tapahtuva koulutus voidaan sopia paikallisesti osapuolten tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla. Käräjäoikeuden työtuomioistuimelle toimittamien asiakirjojen mukaan käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa on riidatonta, että koulutuksen järjestämisestä työajan ulkopuolella ei ole sovittu paikallisesti. Työntekijällä on siten täytynyt olla mahdollisuus koulutuksen suorittamiseen työajalla.
Työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen 21 §:n 4 kohdan ja työehtosopimuksen osana noudatettavan koulutustoimintaa koskevan sopimuksen 2 §:n määräyksiä on tulkittava edellä kerrotulla tavalla.
Käräjäoikeudessa selvitettäviksi jäävät muun ohella kysymykset siitä, onko työnantaja ilmoittanut jatkokoulutuspäivistä A:lle ja onko koulutusta ollut mahdollista suorittaa työaikana.
Asian tausta
A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa jäteauton kuljettajana 3.10.2016 – 13.9.2018. A:n työtehtävä on edellyttänyt voimassa olevaa kuljettajakorttia eli hän on tarvinnut voimassa olevan ammattipätevyyden.
A:n kuljettajakortin voimassaoloaika on päättynyt 9.9.2018, ja hänen on tullut ammattipätevyyden säilyttämiseksi suorittaa jatkokoulutus. A on suorittanut yhden koulutuspäivän 24.2.2018. Hän ei ole suorittanut toista kuljettajakortin edellyttämää jatkokoulutuspäivää ennen kuljettajakortin voimassaoloajan päättymistä eikä työsuhteen aikana. Työnantaja on purkanut A:n työsuhteen 13.9.2018.
Työnantaja on ollut tammikuussa 2018 tietoinen A:n kuljettajakortin voimassaolon päättymisajasta. Paikallisesti ei ole sovittu koulutuksen antamisesta työajan ulkopuolella.
Käräjäoikeudessa käsiteltävän riita-asian asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että työnantaja vastaa jatkokoulutuksen kustannuksista työehtosopimuksen 21 §:n 4 momentin ja koulutustoimintaa koskevan sopimuksen 2 §:n perusteella. Työnantaja voi toteuttaa koulutuksen omalla henkilökunnalla (edellyttäen, että työnantajan palkkalistoilla on henkilö, jolla on lupa toteuttaa koulutus) tai ostaa koulutuksen alihankintana. Asianosaisilla on koulutussopimuksen osalta riitaa siitä, mitkä asianosaisten velvollisuudet ovat olleet tarvittavan jatkokoulutuspäivän järjestämisen ja siihen osallistumisen osalta.
Vaatimukset
A on muun ohella vaatinut, että X Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa, odotuspäivien palkkaa sekä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
Perusteet
A:n kuljettajakortin vanhentuminen ei ole ollut lainmukainen peruste työsopimuksen päättämiseen. Työnantajan on tullut järjestää ja kustantaa A:lle ammattipätevyysdirektiivin mukainen jatkokoulutus työaikana.
Työnantaja ei ole väittämällään tavalla ilmoittanut jatkokoulutuspäiviä A:lle. Työnantajan väittämä A:lle annettu ilmoitus kolmannen osapuolen tulevaisuudessa järjestämistä yleisistä koulutuspäivistä ei täytä järjestämisvelvollisuutta.
X Oy on muun ohella vaatinut, että kanne hylätään.
Työnantajalla on ollut oikeus purkaa tai vähintäänkin irtisanoa A:n työsopimus. A on tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta laiminlyönyt työssä vaadittavan ammattipätevyyden voimassapysymiseen liittyvän jatkokoulutuksen. Tämän laiminlyönnin takia A ei ole kyennyt suorittamaan työsopimuksen mukaisia työtehtäviään kuorma-auton kuljettajana 10.9.2018 lukien. Ammattipätevyyden voimassa pysyttäminen on kaikilta osin kuljettajan omalle vastuulle kuuluva velvoite.
Ammattipätevyysdirektiivin mukainen jatkokoulutus voidaan järjestää työnantajan oman henkilökunnan toteuttamana tai ostopalveluna. Työnantaja oli selvittänyt tammi-helmikuun 2018 vaihteessa ja elokuussa 2018 liikennekoulussa tiedossa olleet jatkokoulutuspäivät ja ilmoittanut ne A:lle yli kuusi kuukautta ennen ammattipätevyyden voimassaolon päättymistä. Työnantaja oli samalla ilmoittanut A:lle, että hänen tulee omatoimisesti osallistua jollekin ilmoitettujen päivien jatkokoulutuksesta, jotta hänen ammattipätevyytensä pysyisi voimassa. Koulutus on ollut mahdollista suorittaa arkipäivänä ja työaikana.
Työnantaja ei ole vastuussa koulutuksen järjestämisestä tai siitä, että työntekijät suorittavat koulutuksen. Laki kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydestä sekä laki liikenteen palveluista määrittävät ammattipätevyyden voimassa pysyttämisen yksiselitteisesti kuljettajan vastuulle.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Markus Äimälä, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Lotta Brander.
Lausunto on yksimielinen.
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...