TT 2021:66 – Henkilöstön edustaja

Yhtiö oli antanut asioissa kantajina olleille työntekijöille taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla ilmoitukset lomauttamisesta ja työsuhteen ehdollisesta irtisanomisesta. Heidän työsuhteensa olivat sittemmin päättyneet ilmoitusten mukaisesti. Lomautusten aikana yhtiö oli palkannut uusia työntekijöitä ja käyttänyt vuokratyövoimaa.

Yksi uusista työntekijöistä katsottiin palkatuksi samoihin tai samankaltaisiin työtehtäviin, joita kantajat olivat yhtiössä tehneet. Selvityksen perusteella yhtiössä katsottiin lisäksi olleen tarjolla myös muuta lyhytaikaista kantajille soveltuvaa työtä, jota kantajat olivat ilmoittaneet olleensa halukkaita vastaanottamaan. Tarjolla olleesta työstä huolimatta yhtiö ei ollut peruuttanut lomauttamisia, vaan se oli päättänyt kantajien työsuhteet. Kantajien tekemän työn ei katsottu vähentyneen työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla, eikä yhtiöllä siten ollut ollut työehtosopimuksessa edellytettyä perustetta lomauttaa kantajia taikka irtisanoa heidän työsopimuksiaan. Yhtiö velvoitettiin maksamaan kantajille korvausta perusteettomasta lomautuksesta ja työsopimuksen päättämisestä.

Tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että kantajat eivät olleet toimineet henkilöstön edustajina kanteessa tarkoitettuna ajankohtana.

KANTAJAT

VASTAAJA

Talonrakennusteollisuus ry

KUULTAVAT

X Oy

Rakennusalan työttömyyskassa

ASIA

Lomautus ja irtisanomissuoja

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.12.2019 ja 2.11.2020

Pääkäsittely oikeudenkäyntiväitteiden osalta 11.12.2020

Päätös 1.2.2021

Pääkäsittely 3. ja 4.6.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Talonrakennusteollisuus ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä 1.3.2017–28.2.2018 voimassa olleen rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavat jäljempänä mainittavat sopimukset ovat sisältäneet muun ohella seuraavat määräykset.

SOPIMUS IRTISANOMISSUOJASTA JA LOMAUTTAMISESTA RAKENNUSALALLA (RISS)

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että rakennus-, vedeneristys-, lattianpäällystys-, maalaus ja teknisen muurauksen aloilla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin. (–)

—

2 § Lomauttaminen

2. Työnantaja voi peruuttaa lomautusilmoituksen tai siirtää kerran lomautuksen toimeenpanoa tarvitsematta noudattaa uutta lomautusilmoitusaikaa. Ilmoitus peruutuksesta tai siirrosta on tehtävä viimeistään työn päättymispäivää edeltävänä työpäivänä.

3 § Irtisanominen

6 § Työntarjoamisvelvollisuus työsuhteen aikana

1. Työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle (myös lomautetulle) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Työntarjoamisvelvoitteen piiriin kuuluu myös työ, jonka tekemiseen työntekijä voidaan, hänen ammattitaitonsa, työkokemuksensa ja -kykynsä huomioon ottaen, rakennusalan luonteeseen ja yrityksen kokoon nähden tavanomaisin järjestelyin kouluttaa ja jota työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan.(–)

7 § Takaisinottaminen

Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukainen määräaika lasketaan laista poiketen työnteon lopettamisesta. Tiedustelu- ja takaisinottovelvollisuuden piirissä ovat tämän määräajan puitteissa ne työntekijät, joiden vakituinen asunto sijaitsee 6 §:n mukaisella etäisyydellä tarjolla olevasta työkohteesta.

ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖÄ KOSKEVA SOPIMUS (UTS)

3 Vuokratyövoima

Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.

Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.

Vuokratyövoiman käytön periaatteet käsitellään YT-menettelyssä. Yhteistoimintalain 17 §:n 2 ja 3 momenttia ei noudateta rakennusalalla silloin, kun vuokratyöntekijöitä on tarkoitus ottaa UTS-sopimuksen 3 kohdan mukaiseen tarpeeseen vähintään viikoksi ja enintään kahdeksi kuukaudeksi. Muissa tapauksissa menettelytavat sovitaan YT-menettelyssä.

Yritysten tulee luopua vuokratyövoiman käytöstä ennen omien työntekijöiden lomauttamista tai irtisanomista.

2 § Työntekijöiden edustajat

1. Yrityskohtainen järjestelmä on ensisijainen tapa hoitaa työntekijöiden edustus rakennusalan yrityksissä. Työntekijät voivat valita keskuudestaan yrityksen pääluottamusmiehen ja yrityksen työsuojeluvaltuutetun.

2. Yrityksessä, jonka toiminta on jaettu alueyksiköihin, voidaan paikallisesti sopia valittavaksi alueyksikön pääluottamusmies ja alueyksikön työsuojeluvaltuutettu. Alueyksikön pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu valitaan yrityksen pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lisäksi tai sijasta.

Yrityksen pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna sekä alueyksikön pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna voi toimia sama henkilö.

Työpaikalla tarkoitetaan toiminnallista kokonaisuutta, joka käsittää vastaavan työnjohtajan valvontapiiriin sisältyvät toiminnat.

4. Yhteisen työpaikan työsuojeluvaltuutettu voidaan valita kaikkien työpaikan työntekijöiden yhteysmieheksi.

Yhteisellä työpaikalla tarkoitetaan työkohdetta, jossa työskentelee yhtäaikaa kahden tai useamman työnantajan työntekijöitä.

5. Työkohteeseen voidaan valita työpaikan luottamusmies, mikäli se on perusteltua, kun otetaan huomioon yrityksen koko, toimintaperiaate ja työkohteessa työskentelevien saman yrityksen työntekijöiden lukumäärä. Työpaikan luottamusmieheksi voidaan valita myös työsuojeluvaltuutettu.

4 § Työntekijöiden edustajien alueellinen toimivalta ja toimikauden kesto

1. Yrityksen pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimialueena on koko yritys ja toimikausi on kaksi vuotta.

2. Alueyksikön pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimialueena on sopimuksen mukainen alue ja toimikausi on kaksi vuotta.

3. Yhteisen työpaikan yhteysmiehen toimialue on ao. yhteinen työpaikka ja toimikausi päättyy samanaikaisesti kuin toimikausi työsuojeluvaltuutettuna päättyy.

5. Mikäli tehtävään valitun henkilön työsuhde päättyy tai hän luopuu tehtävästään kesken toimikauden, varamies hoitaa hänen tehtäviään toimikauden jäljellä olevan ajan. Muissa tapauksissa varamies hoitaa estyneen työntekijöiden edustajan tehtäviä vain esteen ajan.

Työnantajalle on tehtävä ilmoitus siitä, että varamies ryhtyy hoitamaan työntekijöiden edustajan tehtäviä.

5 § Työntekijöiden edustajien valinta

1. Työntekijöiden edustajien vaalin toimittamista varten työnantajan on annettava käytettäväksi luettelo yrityksessä, alueyksikössä tai työkohteessa työskentelevistä työntekijöistä.

3. Vaali on järjestettävä siten, että kaikilla yrityksen, alueyksikön tai työkohteen työntekijöillä on mahdollisuus osallistua siihen.

4. Vaalien ehdokasasettelusta sekä ajasta ja paikasta on sovittava ennakolta työnantajan kanssa ja niistä on ilmoitettava kaikille työntekijöille toimitettavalla tiedonannolla vähintään 7 päivää ennen ehdokasasettelun alkamista.

5. Ehdokkaita ovat oikeutettuja asettamaan kaikki yrityksen, alueyksikön tai työpaikan työntekijät ja ehdokasasettelulle on varattava aikaa 7 päivää. Ehdokasasettelun määräajan päättymisen ja vaalitoimituksen alkamisen välille tulee jäädä vähintään 7 päivää.

6. Työpaikan ja yhteisen työpaikan edustajia valittaessa voidaan edustajan vaali järjestää edellä mainittuja määräaikoja noudattamatta. Vaaliin voivat osallistua työkohteessa vaaliajankohtana työssä olevat työntekijät.

7. Vaalin tuloksesta on ilmoitettava kirjallisesti työnantajalle, jonka tulee työpaikan työsuojeluvaltuutetun vaalin kyseessä ollessa ilmoittaa vaalin tulos edelleen työturvallisuuskeskukselle. Yhteisen työpaikan työsuojeluvaltuutetun valinnasta yhteysmieheksi on ilmoitettava kirjallisesti työnantajalle ja päätoteuttajalle.

13 § Työsuhdeturva

1. Yrityksen ja alueyksikön pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu voidaan irtisanoa tai lomauttaa taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä vain siinä tapauksessa, että heille ei voida tarjota ammattitaitoa vastaavaa tai muuten sopivaa työtä toimialueella.

2. Työpaikan luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu voidaan irtisanoa tai lomauttaa taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä vain siinä tapauksessa, että hänelle ei voida tarjota ammattitaitoa vastaavaa tai muuten sopivaa työtä toimialueella. Toimikauden päätyttyä työntarjoamisvelvollisuus määräytyy RISS:n mukaan kuitenkin siten, että työmaan luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun osalta tarkastellaan onko heille mahdollisuutta tarjota työtä työssäkäyntialueella.

3. Henkilökohtaisella syyllä ei luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin mukaista työntekijöiden enemmistön suostumusta eikä työsopimusta saa purkaa järjestysmääräysten rikkomisen perusteella ilman toistuvaa ja olennaista varoituksesta huolimatta tapahtuvaa työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin velvoitteen laiminlyömistä.

4. Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

5. Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Yrityksen ja alueyksikön työsuojeluvaltuutetun kohdalla edellä tarkoitettu korvaus on vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka, mikäli tämän edustamien työntekijöiden lukumäärä on alle 90 ja työpaikan työsuojeluvaltuutetun kohdalla samoin vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka, mikäli tämän edustamien työntekijöiden lukumäärä on alle 20. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erittäin painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

6. Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun varamieheen sinä aikana, kun he tämän sopimuksen edellyttämän ilmoituksen mukaisesti toimivat sijaisina.

7. Tämän sopimuskohdan työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava myös 5. kohdan mukaisesti asetettuihin ehdokkaisiin yritys- tai alueyksikön pääluottamusmieheksi ja työsuojeluvaltuutetuksi. Ehdokassuoja alkaa aikaisintaan kuusi viikkoa ennen vaalin toimittamista ja päättyy muun kuin vaalissa valituksi tulleen osalta vaalituloksen tultua vahvistetuksi.

8. Tämän sopimuskohdan työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava yritys- tai alueyksikön pääluottamusmiehenä tai työsuojeluvaltuutettuna toimineeseen työntekijään myös kuusi kuukautta hänen tehtävänsä päättymisen jälkeen. Ilmoitus irtisanomisesta tai lomauttamisesta voidaan kuitenkin antaa kuuden kuukauden määräajan kuluessa niin, että ilmoituksen tarkoittama toimenpide astuu voimaan jälkisuojan päättymisen jälkeen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

A ja B olivat olleet toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa X Oy:n (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) Talonrakennus Pohjois-Suomi -alueyksikön (TPO, käsittää alueen Oulusta pohjoiseen) kunnossapitopalveluissa (Kupi), A 9.6.2014 ja B 1.4.2011 lukien. Kunnossapitoyksiköitä oli tuolla alueella kolme eli Kemi-Tornio, Rovaniemi ja Kittilä. Kupin työntekijät työskentelivät pienillä työmailla (pienissä työkohteissa), joissa oli usein vain yksi työntekijä, toisinaan kahdesta kolmeen työntekijää.

Kupi oli A:lle ja B:lle työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyssä sopimuksessa (TED) tarkoitettu työpaikka.

A ja B olivat työskennelleet muun ohella Domus Arctica -säätiön saneeraustyömaalla Rovaniemellä. Kyseinen työmaa päättyi 30.10.2016, minkä jälkeen A ja B olivat työskennelleet kahdella muulla työmaalla. Yhtiö oli antanut A:lle 30.9.2016 ja B:lle 25.10.2016 ilmoituksen lomauttamisesta ja työsopimuksen ehdollisesta irtisanomisesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä. A oli ollut lomautettuna 17.10.2016 alkaen 17.4.2017 saakka, jolloin hänen työsuhteensa oli päättynyt yhtiön toimittaman irtisanomisen johdosta. B oli ollut lomautettuna 9.11.2016 alkaen 9.5.2017 saakka, jolloin hänen työsuhteensa oli päättynyt yhtiön toimittaman irtisanomisen johdosta.

Yhtiö on palkannut C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin kantajien ehdollisten irtisanomisten lomautusten aikana. Heidän työsuhteensa ovat jatkuneet kantajien työsuhteiden päättymisen jälkeen.

Kantajat olivat työllistyneet uusiin ammattiaan vastaaviin töihin määräaikaisten työmaakohtaisten sopimusten perusteella, A 18.4.2017 ja B 10.5.2017 lukien. He eivät olleet olleet lainkaan työttöminä, ja heidän ansiotasonsa oli vastaava kuin X Oy:n palveluksessa ollessa.

KANTEET

VASTAUS

LAUSUMAT

Rakennusalan työttömyyskassa ja työllisyysrahasto ovat toimittaneet työtuomioistuimelle niiltä pyydetyt lausumat.

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

A

B

Vaatimukset

Perusteet

– hylkää kanteissa esitetyt vaatimukset ja

– velvoittaa A:n asiassa R 25/19 ja B:n asiassa R 29/19 korvaamaan Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.972,50 eurolla korkoineen.

Talonrakennusteollisuus ry ja X Oy ovat lisäksi vaatineet, että työtuomioistuin joka tapauksessa velvoittaa A:n ja B:n korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet perusteettomiin ja vanhentuneisiin vaatimuksiin vastaamisesta, pääkäsittelyn peruuttamisesta ja ylimääräisestä valmistelun istunnosta, tai ainakin velvoittaa asianosaiset pitämään kulunsa vahinkonaan siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet kanteen tutkimista koskevien väitteiden käsittelystä.

Kantajien kirjalliset todisteet

1. Työsopimus 29.8.2014

2. Valintailmoitus 4.3.2016

3. A:n viesti työyhteisön WhatsApp -ryhmässä 27.9.2016

4. Lomautus- ja irtisanomisilmoitus

6. Tilaisuuden 3.10.2016 pöytäkirja

7. Tilaisuuden 3.10.2016 pöytäkirjan päivämäärän oikaisu 14.11.2016

8. Ilmoitus valinnoista luottamusmieheksi 7.10.2016

9. Ilmoitus valinnoista työsuojeluvaltuutetuksi 7.10.2016

10. Vastine työyhteisöltä työnantajalle 21.11.2016

11. Palkkalaskelma palkkakaudelta 12.12.2016–25.12.2016

13. Maksuilmoitus 15.5.2017

14. Tutkintotodistukset 2 kpl ja opintorekisteriote

15. A:n sähköposti X:n T:lle laatoittajan ja kirvesmiehen tehtävästä 28.5.2014 ja sen liitteenä ollut ansioluettelo

16. DAS Ö -yhtiön urakkahinnoittelun perusteet -asiakirja 9.6.2016

17. Ote TE-keskuksen järjestelmästä; A:n työsuhdehistoriatiedot

18. Ote TE-keskuksen järjestelmästä; A:n työnhakua koskevat tiedot

19. Pääluottamusmies P:n muistiinpanot helmikuulta 2017 kyseisessä yksikössä työskentelevien työntekijöiden työsuhteista ja tehtävistä

20. X:n paikallinen sopimus luottamushenkilötoiminnasta 2.9.2013

21. Muistio puhelinkeskustelun nauhoitteesta 16.2.2017 J:n ja B:n välillä

22. Muistio neuvotteluista 25.4.2017

23. A:n palkkalaskelmat maksupäiviltä 10.7.2017, 12.12.2017, 17.12.2018 ja 5.7.2019

24. Palkkalaskelmat 11.1.2016 – 24.1.2016 ja 27.6.2016 – 10.7.2016

1. Työsopimus 1.4.2011

4. Tilaisuudesta 3.10.2016 käsin kirjoitettu muistio

5. Tilaisuuden 3.10.2016 pöytäkirja

6. Tilaisuuden 3.10.2016 pöytäkirjan päivämäärän oikaisu 14.11.2016

7. Muistio neuvotteluista 25.4.2017

10. Ilmoitus lomauttamisesta ja työsopimuksen ehdollisesta irtisanomisesta 25.10.2016

11. Vastine työyhteisöltä työnantajalle 21.11.2016

12. Palkkalaskelma palkkakaudelta 31.10.–13.11.2016

13. Palkkatodistus 30.1.2017

14. Maksuilmoitus 17.5.2017

16. Näyttötutkintotodistus 30.5.2009

17. Palkan muutosilmoitus 25.8.2016

18. Työkohdepäiväkirjan otteet elo- syyskuulta 2010 kohteesta Ukkoherrantie 15

19. Työkohdepäiväkirjan otteet tammi- helmikuulta 2011 kohteesta Kaakkurinojantie 1

20. Työkohdepäiväkirjan otteet helmikuulta 2012 kohteesta Koskikatu 5

21. Työkohdepäiväkirjan otteet maaliskuulta 2012 kohteesta Tuulenkaato 1

23. Työkohdepäiväkirjan otteet maalis-huhtikuulta 2013 kohteesta Tapiontie 4

24. Työkohdepäiväkirjan otteet tammikuulta 2016 kohteesta Poromiehentie 5

25. Työkohdepäiväkirjan otteet helmikuulta 2016 kohteesta Markkinakatu 2

26. Pääluottamusmies P:n muistiinpanot helmikuulta 2017 kyseisessä yksikössä työskentelevien työntekijöiden työsuhteista ja tehtävistä

27. X:n paikallinen sopimus luottamushenkilötoiminnasta 2.9.2013

28. Muistio puhelinkeskustelun nauhoitteesta 16.2.2017 J:n ja B:n välillä

29. Muistio puhelinkeskustelun nauhoitteesta 25.4.2017 U:n ja B:n välillä

30. B:n palkkalaskelmat maksupäiviltä 10.8.2017, 12.12.2017, 17.12.2018 ja 5.7.2019 31. Palkkalaskelma 27.6.2016 – 10.7.2016

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Sähköposti V – W 18.3.2019 ja liitteenä oleva liittotason neuvottelumuistio

2. Tiedote työntekijöiden edustajavalinnoista 11.11.2016

3. Sähköposti U – P ym. 7.10.2016

4. B:n viesti 12.10.2016

5. Paikallinen sopimus luottamusmiestoiminnasta X:ssä 29.10.2015

6. A:n palkkakirjanpito 1.1.2016 lukien

7. B:n palkkakirjanpito 1.1.2016 lukien

8. Ilmoitus valinnoista luottamusmieheksi (kantajien todiste nro 7)

Kantajien henkilötodistelu

1. A

2. B

3. Y

4. Z

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. U, X Oy, tuotantopäällikkö

2. Å, X Oy, työsuhdepäällikkö

3. P, X Oy, pääluottamusmies

4. Ä, X Oy, työpäällikkö

6. I, X Oy, työsuojeluvaltuutettu/yhteysmies

Perustelut

Tuomiolauselma

Asia R 25/19

A on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 2 kohdan, irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) saatetekstin, 2 §:n, 3 §:n 4 kohdan ja 6 §:n sekä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) 3 kohdan vastaisesti lomauttanut A:n ajanjaksoksi 17.10.2016–17.4.2017,

– velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta lomauttamisesta yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan nojalla 16.729,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien,

– ensisijaisesti vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan 2 alakohdan ja irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) 2 ja 6 §:ien vastaisesti päättänyt A:n työsopimuksen 17.4.2017,

– ensisijaisesti velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan mukaista korvausta työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 61.028,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien,

– toissijaisesti vahvistaa, että X Oy on rikkonut irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen (RISS) 7 §:n takaisinottamista koskevia määräyksiä ja työsopimuslain 6 luvun 6 §:n työntekijän takaisinottamista koskevia säännöksiä jättäessään tarjoamatta A:lle 1.7.2017 lukien työtä mainitun määräyksen ja lainsäännöksen edellyttämällä tavalla,

– toissijaisesti velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle takaisinottovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta vahingonkorvausta 14.176,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.3.2020 lukien, ja

– velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 17.240,55 eurolla ja asianosaiskulut 2.092,86 eurolla korkoineen.

A on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin joka tapauksessa velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluistaan 4.492,82 euroa ja velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n pitämään 1.900 euroa omista kuluistaan vahinkonaan.

Asia R 29/19

B on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 2 kohdan, irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) saatetekstin, 2 §:n, 3 §:n 4 kohdan ja 6 §:n sekä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) 3 kohdan vastaisesti lomauttanut B:n ajanjaksoksi 9.11.2016–9.5.2017,

– velvoittaa X Oy:n maksamaan B:lle korvausta perusteettomasta lomauttamisesta yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan nojalla 19.970,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien,

– ensisijaisesti vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan 2 alakohdan ja irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) 2 ja 6 §:ien vastaisesti päättänyt B:n työsopimuksen 9.5.2017,

– ensisijaisesti velvoittaa X Oy:n maksamaan B:lle rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan mukaista korvausta työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 65.148,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien,

– toissijaisesti vahvistaa, että X Oy on rikkonut irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen (RISS) 7 §:n takaisinottamista koskevia määräyksiä ja työsopimuslain 6 luvun 6 §:n työntekijän takaisinottamista koskevia säännöksiä jättäessään tarjoamatta B:lle 1.7.2017 lukien työtä mainitun määräyksen ja lainsäännöksen edellyttämällä tavalla,

– toissijaisesti velvoittaa X Oy:n maksamaan B:lle takaisinottovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta vahingonkorvausta 19.857,69 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.3.2020 lukien, ja

– velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 17.240,55 eurolla ja asianosaiskulut 2.067,26 eurolla korkoineen.

B on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin joka tapauksessa velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluistaan 4.482,58 euroa ja velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n pitämään 1.900 euroa omista kuluistaan vahinkonaan.

Kantajien asemat henkilöstön edustajina

Yhtiön järjestäytyneet työntekijät olivat 4.3.2016 tehneet työpaikan luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun/yhteysmiehen valinnat, joista oli tuolloin ilmoitettu työnantajan edustajalle ja Rakennusliitto ry:lle. Työpaikan luottamusmieheksi ja työpaikan työsuojeluvaltuutetuksi/yhteysmieheksi oli valittu I, varaedustajaksi A ja toiseksi varatyösuojeluvaltuutetuksi B. Yhtiö oli hyväksynyt valinnat.

Syyskuussa 2016 I:n edustamien työntekijöiden keskuudessa oli esiintynyt tyytymättömyyttä ja epäluottamusta I:tä kohtaan henkilöstön edustajana. Epäluottamus oli johtanut siihen, että I:n edustamista työntekijöistä enemmistö oli katsonut, että I ei voinut jatkaa tehtävässä. Työntekijöiden aie järjestää uusi luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun valinta oli tullut julki työpaikan työntekijöiden WhatsApp-ryhmässä 27.9.2016, jossa olivat mukana myös työnjohtajat eli työnantajan edustajat.

I:n henkilöstön edustajana edustamat järjestäytyneet työntekijät olivat järjestäneet 3.10.2016 klo 7.00 tilaisuuden, johon kaikki kyseiset työntekijät olivat olleet kutsuttuina. Tilaisuudessa olivat olleet läsnä I ja 11 hänen edustamaansa työntekijää. Tilaisuudessa oli käsitelty työntekijöiden I:tä kohtaan kokeman epäluottamuksen syitä. Tilaisuudessa oli sovittu menettelystä, jossa kukin läsnä oleva työntekijä ilmaisee luottamuksen tai epäluottamuksen I:tä kohtaan kirjallisella ilmoituksella nimettömänä. Tämän äänestyksen tuloksen tultua julki I oli ilmoittanut tilaisuudessa, että hän ei halua jatkaa luottamusmiehenä tai työsuojeluvaltuutettuna eikä hän siten halua olla ehdolla uudessa vaalissa näihin tehtäviin. Tilaisuudessa oli sovittu, että vaalin ehdokasasettelu päättyy perjantaina 7.10.2016.

Vaalien järjestäminen tapahtui työnantajan tietoisuudessa, työnantajan tiloissa ja asiasta avoimesti tiedottaen, joten työnantajan edustajat tiesivät ehdokasasettelusta ja siitä, että ehdokasasettelu oli käynnissä sen vuoksi, että I oli 3.10.2016 ilmoittanut, ettei tule jatkamaan luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna.

Ehdokasasettelussa oli sen päättymispäivämäärään 7.10.2016 mennessä asettunut ehdokkaiksi työsuojeluvaltuutetun tehtävään A ja varatyösuojeluvaltuutetun tehtävään B sekä luottamusmiehen tehtävään B ja varaluottamusmiehen tehtävään A. Koska muita ehdokkaita ei ollut, asia ratkesi ehdokasasetteluajan päättyessä ilman vaaleja. A valittiin yhteistoimintasopimuksen (TED) 2 §:n 3, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuun työpaikan työsuojeluvaltuutetun ja työpaikan varaluottamusmiehen asemaan ja B edellä mainituissa määräyksissä tarkoitettuihin työpaikan luottamusmiehen ja työpaikan varatyösuojeluvaltuutetun asemiin. Valinnat olivat päteviä. B oli tullut myös työpaikan työsuojeluvaltuutetun asemaan 7.10.2016 tehtyjen valintojen perusteella silloin, kun yhtiön toteuttama A:n lomautus oli alkanut 17.10.2016.

Työntekijöiden valinnasta työpaikan luottamusmieheksi ja työpaikan työsuojeluvaltuutetuksi ilmoitettiin työnantajalle ja Rakennusliitto ry:lle kirjallisesti 7.10.2016, ja työnantajan edustaja allekirjoitti tuolloin molemmat valintailmoitukset. Yhtiö kiisti myöhemmin A:n ja B:n asemat henkilöstön edustajina.

I:n työpaikan luottamusmies- ja työsuojeluvaltuutetun tehtävistä luopuminen oli joka tapauksessa tullut työnantajan tietoon 3.10.2016 tuona aamuna pidetyn kokouksen jälkeen, kun ehdokasasettelu oli julkistettu työpaikalla ja viimeistään 7.10.2016, kun uusista valinnoista oli ilmoitettu työnantajalle ja se oli saanut niistä tiedon. Näin ollen I:n tehtävästä luopumisen 3.10.2016 johdosta A oli tullut 4.3.2016 tehtyjen valintojen perusteella I:n asemaan työpaikan luottamusmieheksi ja työpaikan työsuojeluvaltuutetuksi/ yhteysmieheksi viimeistään 7.10.2016 lukien. B taas oli tullut A:n 17.10.2016 alkaneen lomautuksen johdosta 4.3.2016 tehtyjen valintojen perusteella I:n tai A:n asemaan työpaikan työsuojeluvaltuutetuksi/yhteysmieheksi 17.10.2016 lukien.

Näillä perusteilla oli katsottava A:n ja B:n olleen työpaikan luottamusmiehen/ työpaikan työsuojeluvaltuutetun asemassa 7.10.2016 lukien aina työsuhteen päättymiseen saakka.

Kantajat vetoavat lomautuksen perusteettomuuden osalta myös RISS-määräyksiin (vahvistusvaatimus 1 molemmilla kantajilla). Lisäksi työtuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksin RISS:n lomauttamisen perustetta koskevien määräysten (RISS 6 §:n) rikkomisesta on seurannut ja seuraa korvausvelvollisuus työntekijää kohtaan, vaikka hän ei ole henkilöstön edustajan asemassa (TT 2017:63). Siten kantajilla on oikeus yksin RISS:n lomauttamista koskevien määräysten rikkomisesta korvaukseen.

Henkilöstön oikeus valita luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ei rajoitu vain kahdelle organisaatiotasolle. Kyse on tältä osin X Oy:n paikallisen sopimuksen tulkinnasta. X Oy oli aiemmin hyväksynyt I:n valinnan (väitetysti kolmannelle tasolle) henkilöstön edustajaksi, mikä on vastoin vastaajan ja kuultavan tulkintaa paikallisesta sopimuksesta.

Kantajat valittiin syksyllä henkilöstön edustajan asemiin, joissa I oli ollut varsinaisena edustajana saman vuoden keväästä lukien, ainoana erona, että syksyllä valittiin erillinen luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. X Oy:n paikallisen sopimuksen ja TED:n mukaan henkilöstöllä oli oikeus valita eri henkilöt luottamusmieheksi ja työsuojeluvaltuutetuksi jo lähtökohtaisesti muutoinkin, ja erikseen mainitusti silloin, kun työpaikka oli suuri tai kun se katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, kuten työntekijät syksyllä 2016 katsoivat.

Kantajat ovat kuulleet X Oy:n henkilöstön edustusta koskevasta paikallisesta sopimuksesta ensimmäisen kerran 12.10.2016, ja he ovat saaneet sen ensimmäistä kertaa nähtäväkseen 7.12.2016. Sitä ennen koko sopimuksen olemassaolosta ei ole ollut työntekijöillä mitään tietoa. Yhtiö ei ollut aiemmin vedonnut sopimukseen, vaikka luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu oli valittu joka kerta, kun edustajavalintoja oli tehty, kuten myös I:tä valittaessa.

Työn tarjoaminen

A ja B olivat työskennelleet X Oy:n palveluksessa laattamiehinä, rakennusmiehinä ja kirvesmiehinä.

X Oy:n uudisrakentamisen Pohjois-Suomen työpäällikkö J oli 16.2.2017 puhelimitse ilmoittanut, että uudistuotannossa oli rakennusmiehen töitä, mutta ei laatoitustöitä. J oli tarjonnut B:lle sekä kirvesmiehen että rakennusmiehen työtä ja A:lle kirvesmiehen työhön kuuluvaa levytystyötä, mikä osoitti yhtiön katsoneen A:n ja B:n kykenevän tekemään rakennusmiehen ja kirvesmiehen töitä ja sitä työtä olleen tarjolla helmikuussa 2017.

Yhtiö oli tarjonnut B:lle 25.4.2017 annetulla ja 2.5.2017 saakka voimassa olleella tarjouksella rakennusmiehen työtä ja etuputsarin (kirvesmiehen) työtä. B oli vastannut myönteisesti tarjoukseen, viimeksi 2.5.2017. Yhtiö ei kuitenkaan tarjonnut tuota työtä B:lle, koska B ei tarjottua työtä vastaan ottaessaan suostunut luopumaan oikeuksistaan vaatia korvausta sitä edeltävän ajanjakson lomauttamisen perusteettomuudesta henkilöstön edustajan aseman perusteella. Tällä perusteella yhtiö lopulta 5.5.2017 ilmoitti, että se ei tarjoakaan B:lle työtä.

Muut työntekijät

Yhtiö oli solminut uuden toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen rakennusmiehen tehtäviin K:n kanssa 5.9.2016 lukien. Yhtiö oli sopinut määräaikaisen 19.2.2017 päättyneen työsuhteen jatkamisesta uudella toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella L:n kanssa. L:n työsuhde oli jatkunut A:n ja B:n lomautusten alusta lukien keskeytymättä haastehakemusten jättämiseen saakka.

Yhtiö oli solminut M:n kanssa uuden määräaikaisen työsopimuksen kirvesmiehen tehtäviin ajalle 25.1.–24.2.2017 ja uuden toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 19.2.2017 lukien. M:n työsuhde oli jatkunut A:n ja B:n lomautusten alusta lukien keskeytymättä haastehakemusten jättämiseen saakka.

M:n palkkauksen lisäksi yhtiö on B:n ja A:n työsopimuksen irtisanomisaikojen kuluessa uusinut määräaikaisen työsopimuksen heidän työsuhteidensa päättymisen jälkeiseen aikaan ulottuvasti tai solminut toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen kirvesmiehen tai rakennusmiehen tehtäviin seuraavien henkilöiden kanssa: C, D, E, N, O, F, G ja H.

Yhtiön Pohjois-Suomen alueyksikössä oli käytetty uutta vuokratyövoimaa loppuvuonna 2016 ja alkuvuonna 2017. Vuokratyöntekijöille oli maksettu keskimäärin saman suuruusluokan palkkaa kuin A:lle ja B:lle.

Lomauttamisten työehtosopimuksen vastaisuus

Irtisanomis- ja lomauttamissuojasopimuksen (RISS) mukaan A:n ja B:n työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyivät kyseisen sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan. Työsuhdeturva sisälsi myös työsopimuslaissa olevat lomauttamisen perustetta koskevat säännökset.

Yhtiön Pohjois-Suomen kunnossapitopalveluiden alueyksikössä ei ollut muita työntekijöitä lomautettuna A:n saadessa lomautusilmoituksen 30.9.2016 tai hänen lomautuksensa alkaessa 17.10.2016, eikä B:n lomautuksen alkamisesta 9.11.2016 lukien.

B:n tultua työpaikan luottamusmiehen asemaan 7.10.2016 lukien ja työpaikan varatyösuojeluvaltuutetun asemasta työpaikan työsuojeluvaltuutetun asemaan 17.10.2016 lukien yhtiön oli tullut tarkastella tältä pohjalta, oliko sillä oikeutta lomauttaa B. Vastaava arviointi oli tullut tehdä jatkuvana toimintona lomautuksen aikana. Yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta lomauttaa B:tä 25.10.2016 antamallaan ilmoituksella 9.11.2016 lukien johtuen B:n asemasta henkilöstön edustajana.

A oli ollut 7.10.2016 lukien ja B lomautuksen alkaessa 9.11.2016 lukien yhteistoimintasopimuksen (TED) 13 §:n 1 kohdan sääntelemän lomautussuojan alainen ja joka tapauksessa TED 13 §:n 2 kohdan lomautussuojan alainen.

A ja B olivat olleet lomauttamisen sijasta sijoitettavissa muihin tehtäviin, joihin oli palkattu K 5.9.2016 lukien. Lisäksi he olivat olleet sijoitettavissa tehtäviin, joita A:n osalta 17.10.2016 ja B:n osalta 9.11.2016 lukien oli teetetty vuokratyövoimalla ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) 3 §:n viimeisen kohdan vastaisesti A:n ja B:n lomautuksen aikana. Vielä A ja B olisi voitu lomauttamisen sijasta 19.2.2017 lukien sijoittaa työhön, johon yhtiö solmi työsopimuksen L:n kanssa ja 25.1.2017 lukien työhön, johon yhtiö solmi työsopimuksen M:n kanssa. B olisi voitu myös sijoittaa lomauttamisen sijasta 25.4.2017 lukien työhön, jota yhtiö hänelle tarjosi ja johon tarjoukseen B oli vastannut myönteisesti, viimeksi 2.5.2017.

Vaikka vastoin A:n ja B:n vakaata käsitystä katsottaisiin, että he eivät olleet olleet henkilöstön edustajan erityissuojan alaisia, vahvistusvaatimus perusteettomasta lomauttamisesta työehtosopimuksen vastaisesti oli hyväksyttävä, koska A:n ja B:n lomauttaminen oli ollut edellä todettujen palkkausten ja vuokratyövoiman käytön vuoksi joka tapauksessa vastoin työehtosopimuksen osana noudatettavia työsopimuslain 5 luvun 2 §:ää, irtisanomissuoja- ja lomautussopimuksen (RISS) 6 §:ää ja ulkopuolista työvoimaa koskevan sopimuksen (UTS) 3 §:ää.

Oikeus korvaukseen perusteettomasta lomauttamisesta

Irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) mukaan vahingonkorvaus määräytyy työsopimuslain mukaan.

A:n lomautus oli ollut perusteeton ajalla 17.10.2016–17.4.2017. Yhtiö oli maksanut A:lle palkkaa vuonna 2016 ennen lomautuksen alkamista 170 työpäivältä yhteensä 32.936,17 euroa, eli keskipäiväpalkka oli ollut 193,74 euroa. A oli ollut lomautuksen aikana ajanjakson 18.10.2016–20.1.2017 työssä, josta hänelle oli maksettu palkkaa yhteensä 9.619,08 euroa. Ajanjaksolta 17.10.2016–20.1.2017 A:n yhtiöltä saamatta jääneen palkan määrä oli yhteensä 3.361,50 euroa (67 työpäivää * 193,74 euroa/päivä – 9.619,08 euroa).

Lomautuksen ajalla ajanjaksona 21.1.–17.4.2017 Rakennusalan työttömyyskassa oli maksanut A:lle päivärahaa yhteensä 4.816,26 euroa. Työtuomioistuimen tämän työehtosopimuksen lomauttamisen vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan ratkaisukäytännön mukaan tuosta määrästä oli huomioitava vahingon määrää laskettaessa 75 prosenttia (TT 2017:63). Tuo 75 prosenttia oli määrältään 3.612,20 euroa. Lomautuksen ajanjaksolta 21.1.–17.4.2017 A:n yhtiöltä saamatta jääneen palkan määrä oli yhteensä 11.430,66 euroa (59 työpäivää * 193,74 euroa/päivä).

Yhtiö oli vähentänyt A:n loppupalkasta lomautuksen eli lomautusilmoitusajan perusteella hänen 14 vuorokauden palkkaansa vastaavan määrän. Palkan pidättäminen oli perustunut lomauttamiseen, johon ei ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta. Siten myös tuo palkan pidättäminen oli ollut perusteetonta, ja yhtiö oli velvollinen korvaamaan sillä A:lle aiheuttamansa taloudellisen vahingon. A:n lomautusajalta pidätetty kahden viikon lomautusajan palkka oli vahingonkorvauksena määrältään 1.937,40 euroa (10 työpäivää * 193,74 euroa/päivä).

Yhtiön A:lle lomauttamisella aiheuttaman vahingon määrä oli siten kokonaisuudessaan yhteensä 16.729,56 euroa (3.361,50 euroa + 11.430,66 euroa + 1.937,40 euroa).

B:n lomautus oli ollut perusteeton ajalla 9.11.2016–9.5.2017. Yhtiö oli maksanut B:lle palkkaa vuonna 2016 ennen lomautuksen alkamista 176 työpäivältä yhteensä 36.400,15 euroa eli keskipäiväpalkka oli ollut 206,82 euroa. B oli ollut lomautuksen aikana ajanjakson 9.11.2016–20.1.2017 työssä, josta hänelle oli maksettu palkkaa yhteensä 7.950,60 euroa. Tuolta vastaavalta ajanjaksolta 9.11.2016–20.1.2017 B:n yhtiöltä saamatta jääneen palkan määrä toisesta työstä saatu työtulo huomioiden oli yhteensä 2.390,40 euroa (50 työpäivää * 206,82 euroa/päivä – 7.950,60 euroa).

Lomautuksen ajalla ajanjaksona 21.1.–9.5.2017 Rakennusalan työttömyyskassa oli maksanut B:lle päivärahaa yhteensä 6.398,70 euroa. Työtuomioistuimen tämän työehtosopimuksen lomauttamisen vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan ratkaisukäytännön mukaan tuosta määrästä oli huomioitava vahingon määrää laskettaessa 75 prosenttia (TT 2017:63). Tuo 75 prosenttia oli määrältään 4.799,03 euroa. Lomautuksen ajanjaksolta 21.1.–9.5.2017 B:n yhtiöltä saamatta jääneen palkan määrä oli yhteensä 15.511,50 euroa (75 työpäivää * 206,82 euroa/päivä).

Yhtiö oli vähentänyt B:n loppupalkasta lomautuksen eli lomautusilmoitusajan perusteella hänen 14 vuorokauden palkkaansa vastaavan määrän. Palkan pidättäminen oli perustunut lomauttamiseen, johon ei ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta. Siten myös tuo palkan pidättäminen oli ollut perusteetonta, ja yhtiö oli velvollinen korvaamaan sillä B:lle aiheuttamansa taloudellisen vahingon. B:n lomautusajalta pidätetty kahden viikon lomautusajan palkka oli vahingonkorvauksena määrältään 2.068,20 euroa (10 työpäivää * 206,82 euroa/päivä).

Yhtiön B:lle lomauttamisella aiheuttaman vahingon määrä oli siten kokonaisuudessaan yhteensä 19.970,10 euroa (2.390,40 euroa +15.511,50 euroa +2.068,20 euroa).

Työsuhteiden päättämisen työehtosopimuksen vastaisuus

A:n tultua työpaikan työsuojeluvaltuutetun asemaan 7.10.2016 lukien ja B:n tultua työpaikan luottamusmiehen asemaan 7.10.2016 ja työpaikan työsuojeluvaltuutetun asemaan 17.10.2016 lukien yhtiön oli tullut tarkastella A:n ja B:n työsuhteiden irtisanomisen peruste uudelleen heidän asemansa ja sen tuoman henkilöstön edustajan suojan kautta samoin kuin sen muutoinkin tuli työsuhteen irtisanomisaikana arvioida koko ajan sitä, oliko irtisanomiselle perustetta irtisanomisajan päättyessä.

A ja B olivat olleet 7.10.2016 lukien yhteistoimintasopimuksen (TED) 13 §:n 2 kohdassa määrätyn irtisanomissuojan alaisia.

Joka tapauksessa A oli ollut ainakin 4.3.2016 tehdyn valinnan ja I:n viimeistään 7.10.2016 työnantajan tietoon tulleen edustajan tehtävistä luopumisen johdosta yhteistoimintasopimuksen 13 §:n 2 kohdassa määrätyn irtisanomissuojan alainen 7.10.2016 lukien. Myös B oli ollut edellä mainitun irtisanomissuojan alainen 17.10.2016 lukien ainakin 4.3.2016 tehdyn valinnan, I:n viimeistään 7.10.2016 työnantajan tietoon tulleen edustajan tehtävistä luopumisen ja A:n 17.10.2016 alkaneen lomautuksen johdosta.

Irtisanomisperustetta ei ollut olemassa, koska A ja B olivat olleet ainoat irtisanomisilmoituksen syys-lokakuussa 2016 saaneet työntekijät kyseisessä yksikössä. A:n ja B:n työsuhteiden päättäminen oli ollut myös työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin vastaista. A:n ja B:n työsopimuksen mukainen työ ei ollut päättynyt kokonaan heidän oltuaan ainoat työntekijöistä, joiden työsuhteet olivat päättyneet muiden työntekijöiden työsuhteiden jatkuessa keskeytymättä.

Joka tapauksessa irtisanomisperustetta ei ollut ollut työehtosopimuksen sääntelemän työn tarjoamisvelvoitteen vuoksi, koska A:lle ja B:lle olisi voitu työsuhteen päättämisen sijasta tarjota L:lle sovitun työsuhteen osoittamaa olemassa ollutta työtä A:lle 18.4.2017 ja B:lle 10.5.2017 lukien. Sen ohella A:lle ja B:lle olisi voitu ja tullut tarjota M:lle, C:lle, D:lle, E:lle, N:lle, O:lle, F:lle, G:lle ja H:lle tarjottua työtä.

Joka tapauksessa A:n työsuhteen päättäminen 17.4.2017 ja B:n työsuhteen päättäminen 9.5.2017 oli ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n vastaista edellä todettujen L:n ja M:n työtehtävien A:lle ja B:lle tarjoamatta jättämisten ja siten irtisanomisten peruuttamatta jättämisten vuoksi.

B:n osalta työsuhteen päättämisen perusteettomuutta osoitti myös se, että yhtiö tarjosi B:lle työtä 25.4.2017 annetulla ja 2.5.2017 saakka voimassa olleella tarjouksella, jonka B hyväksyi. Työtä oli ollut tarjolla, ja työnantaja oli itsekin katsonut B:n kykenevän muihinkin kuin laattamiehen tehtäviin. Syyt B:n työsuhteen päättämättä jättämiselle siten, että hänet työsuhteen päättämisen sijasta sijoitetaan tuohon työhön, eivät olleet asiallisia ja painavia siten, että niiden voitaisiin katsoa olevan sallittuja perusteita päättää B:n työsuhde muuhun työhön osoittamisen sijasta.

Oikeus korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä

Työehtosopimuksen yhteistoimintasopimuksen 13 §:n 5 kohdan mukaan asiassa sovellettava korvauksen määrää koskeva asteikko oli A:n osalta 4 kuukautta – 24 kuukautta, kun työpaikan työsuojeluvaltuutetun edustamien työntekijöiden määrä oli alle 20.

Työehtosopimuksen yhteistoimintasopimuksen 13 §:n 5 kohdan mukaan asiassa korvausta lisäävänä tekijänä oli otettava huomioon se, että tämän sopimuksen mukaisia oikeuksia oli loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olleet olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erittäin painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä. Tämän kriteerin osalta oli B:n asiassa huomioitava, että yhtiö oli omalla työtarjouksellaan osoittanut, että sillä oli ollut edellytykset peruuttaa irtisanominen ennen työsuhteen päättymistä 9.5.2017 ja sijoittaa B, mutta se ei ollut sitä tehnyt, eikä sen tekemättä jättämiseen ollut ollut hyväksyttävää syytä.

Asiassa oli edellä mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaan huomioitava myös seikat, jotka työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan otetaan huomioon korvauksen määrää harkittaessa. Tässä tapauksessa korvauksen suuruutta korotti yhtiön menettelyn korkea moitittavuus eli se, että se oli tiennyt tai sen oli pitänyt tietää tekemiensä palkkauksien ja vuokratyövoiman käytön perusteella ja päättäessään ainoastaan henkilöstönedustajan asemassa olevien A:n ja B:n työsuhteet työsuhteiden päättämisen ilmeinen työehtosopimuksen vastaisuus. Lisäksi oli huomioitava korvausta korottavana seikkana, että kyseessä oli yksi rakennusalan suurimmista yhtiöistä, jolla oli kokonsa ja asemansa nojalla ollut hyvät edellytykset ottaa selvää työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta ja noudattaa sitä oikein.

Kokonaisuutena asiaa harkittaessa oikea ja kohtuullinen korvauksen määrä oli A:lle ja B:lle kummallekin 15 kuukauden palkkaa vastaava korvaus.

Yhtiö oli maksanut A:lle palkkaa vuonna 2016 ennen lomautuksen alkamista 170 työpäivältä yhteensä 32.936,17 euroa eli keskipäiväpalkka oli ollut 193,74 euroa. A:n 15 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen määrä oli siten 61.028,10 euroa (15 kuukautta * 21 päivää/kuukausi * 193,74 euroa/päivä).

Yhtiö oli maksanut B:lle palkkaa vuonna 2016 ennen lomautuksen alkamista 176 työpäivältä yhteensä 36.400,15 euroa eli keskipäiväpalkka oli ollut 206,82 euroa. B:n 15 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen määrä on siten 65.148,30 euroa (15 kuukautta * 21 päivää / kuukausi * 206,82 euroa/päivä).

Kantajien esittämä korvauksen laskentatapa vastasi työsopimuslain 12 luvun 2 §:n oikeaa laskentatapaa, jonka mukaan korvaus tuli TED-sopimuksen 13 §:n 5 kohdan mukaan määrittää (ks. KKO 2006:42). Keskimääräisen tuntiansion laskennassa tuli huomioida myös kaikki maksetut urakkapalkat ja loma-, arkipyhä- tai työajan lyhennysvapaan korvaukset. Työsopimuslain 12 luvun 2 § edellytti, että keskimääräinen tuntiansio osoitti todellisen työsuhteesta johtuneen keskiansion.

Takaisinottovelvollisuuden rikkominen

Toissijaiset kannevaatimukset vastasivat asiallisesti sitä, kuinka työtuomioistuimessa on aiemmin käsitelty ja tutkittu vahvistus- ja suoritusvaatimukset vastaavan RISS:n 7 §:n rikkomista koskeneen epäilyn osalta ja suhteessa irtisanomisen perusteettomuutta koskevaan ensisijaiseen vahvistus- ja suoritusvaatimukseen (TT 2006:16). Työtuomioistuin on tutkinut vastaavalla tavalla esitetyt vaatimukset.

Toissijaiset kannevaatimukset perustuivat X Oy:n työtuomioistuimelle 5.2.2020 antamaan ilmoitukseen, jonka mukaan se oli solminut O -nimisen työntekijän kanssa työsopimuksen, eikä tuota työtä ollut tarjottu A:lle tai B:lle.

Viitaten siihen, että O:n työsuhteen alkuajankohta on tullut kantajan tietoon 5.2.2020 ja siihen, että takaisinottovelvoitteen rikkomista koskevat korvausvaatimukset perustuvat työehtosopimusmääräykseen, työsopimuslain 13 luvun 9 §:n kanneaikasäännös ei tule sovellettavaksi (ks. TT 2019:30). Näin ollen vaatimukset eivät ole olleet vanhentuneita, kun ne on työtuomioistuimelle esitetty.

Oikeus korvaukseen takaisinottovelvollisuuden rikkomisesta

O oli tehnyt samaa tai samankaltaista työtä kuin kantajat. Yhtiön toimiessa toisin B tai A olisi saanut hyväkseen palkkatulon, joka maksettiin O:lle.

Paremman tiedon puuttuessa kantajat katsovat, että keskimääräinen ansio tuossa työssä olisi ollut vastaava kuin se oli ollut B:llä hänen työsuhteensa aikana X Oy:ssä eli 4.343,22 euroa kuukaudessa (21 päivää/kk * 206.82 euroa/päivä).

Kantajien saaman tiedon mukaan O oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa 1.7.2017 lukien keskeytymättä ainakin kaksi vuotta eli 30.6.2019 saakka. Siten korvattavaa vahinkoa oli kertynyt 24 kuukaudelta yhteensä 104.237,28 euroa (24kk * 4.343,22 euroa/kk).

A oli saanut toisesta työstä palkkaa ajanjaksolla 1.7.2017 – 30.6.2019 yhteensä 90.060,92 euroa (ajanjaksolla 1.7.2017-31.12.2017 yhteensä 23.881,58 euroa, ajanjaksolla 1.1.2018 – 31.12.2018 yhteensä 38.448,76 euroa ja ajanjaksolla 1.1.2019 – 30.6.2019 yhteensä 27.730,58 euroa.) Siten X Oy:n RISS 7 §:n vastaisesta menettelystä 1.7.2017 lukien oli aiheutunut A:lle korvattavaa vahinkoa ajanjaksolta 1.7.2017 – 30.6.2019 yhteensä 14.176,36 euroa (104.237,28 euroa – 90.060,92 euroa).

B oli saanut toisesta työstä palkkaa ajanjaksolla 1.7.2017 – 30.6.2019 yhteensä 84.379,59 euroa (ajanjaksolla 1.7.2017-31.12.2017 yhteensä 22.162,32 euroa, ajanjaksolla 1.1.2018 – 31.12.2018 yhteensä 35.174,16 euroa ja ajanjaksolla 1.1.2019 – 30.6.2019 yhteensä 27.043,11 euroa). Siten X Oy:n RISS 7 §:n vastaisesta menettelystä

1.7.2017 lukien oli aiheutunut B:lle korvattavaa vahinkoa ajanjaksolta 1.7.2017 – 30.6.2019 yhteensä 19.857,69 euroa (104.237,28 euroa – 84.379,59 euroa).

Oikeudenkäyntikuluvaatimus kanteen tutkimattajättämisvaatimuksen käsittelyn osalta

Talonrakennusteollisuus ry oli vakiintunut työmarkkinatoimija eli työnantajaliitto, jonka tuli tuntea työehtosopimusoikeuden perusasiat. Se ei voinut perustellusti olla käsityksessä, että työtuomioistuimessa kantajilla ei olisi kanneoikeutta sen jälkeen, kun se oli itse kieltäytynyt työehtosopimukseen sidottuna liittona käymästä erimielisyysneuvotteluita. Se ei myöskään perustellusti voinut olla tietämättä kanteeseen vastatessaan työtuomioistuimen ratkaisuista TT 1993:25, TT 2000:33 ja TT 2005:85, joiden valossa oli oikeudellisesti selvää, että väite kanteen tutkimatta jättämisestä ei voinut menestyä.

Tähän nähden oli katsottava pääasian ratkaisun yhteydessä annettavassa oikeudenkäyntikuluratkaisussa, että Talonrakennusteollisuus ry oli omalla menettelyllään aiheuttanut turhaa oikeudenkäynnin laajentumista ja turhia oikeudenkäyntikuluja itselleen, A:lle ja B:lle esittämällä kanteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen, joka sen oli tullut tietää perusteettomaksi.

Edellä kerrotuin perustein A:lla ja B:llä oli kanteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen käsittelemisen osalta oikeus korvaukseen oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluistaan pääasian lopputuloksesta riippumatta. Talonrakennusteollisuus ry ja X Oy tuli samoilta osin velvoittaa pitämään omat kulunsa joka tapauksessa vahinkonaan.

B ja A eivät olleet toimineet työpaikan henkilöstön edustajina, luottamusmiehenä tai työsuojeluvaltuutettuna tapahtuma-aikana.

Rakennusalan henkilöstön edustajia koskevan TED-sopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan yrityskohtainen järjestelmä on ensisijainen tapa hoitaa työntekijöiden edustus rakennusalan yrityksissä. Henkilöstön edustajien valinnassa tuli siten noudattaa X Oy:n paikallista sopimusta, jossa luottamusmies voitiin valita vain kahdelle eri tasolle seuraavista: yritys-, liiketoimintaryhmä-, alue- tai työkohdetaso. Määräys ei koskenut työsuojeluvaltuutettujen valitsemista. Koko yrityksen pääluottamusmiehenä toimi P ja TPO:n kunnossapidon työsuojeluvaltuutettuna, yhteysmiehenä ja samalla luottamusmiehenä Q 1.1.2002-31.3.2019. Näin ollen muita luottamusmiehiä ei paikallisen sopimuksen mukaan voitu enää valita.

B ei ollut alun perin valinnut itseään työpaikan luottamusmieheksi. Väitetty valinta koski alueyksikön luottamusmiehen tehtävää. Väite työpaikan luottamusmieheksi valinnasta oli keksitty jälkikäteen.

TED-sopimuksen 2 §:n 5 kohdan mukaan työkohteeseen voidaan valita työpaikan luottamusmies vain, mikäli se on perusteltua, kun otetaan huomioon yrityksen koko, toimintaperiaate ja työkohteessa työskentelevien saman yrityksen työntekijöiden lukumäärä. Kunnossapitoyksikön työpaikassa työskenteli syksyllä 2016 vain 14 työntekijää, eikä erillisen luottamusmiehen valinta ollut siksikään työehtosopimuksen mukaan mahdollista. Muutenkin asiasta voitiin paikallisesti sopia toisin.

TPO:n Rovaniemen kunnossapitoyksikössä oli vaaleilla 4.3.2016 valittu työpaikan työsuojeluvaltuutetuksi ja yhteysmieheksi I. A ja B olivat toimineet 1. ja 2. varaedustajana. I:n toimikausi ei ollut missään vaiheessa päättynyt, eikä hän ollut luopunut edustajan tehtävien hoitamisesta. I ei ollut luottamusmies. Hänen valinnastaan ei siten voitu tehdä luottamusmiessopimuksen soveltamista koskevia tulkintoja.

A ja B olivat syksyllä 2016 masinoineet laittoman henkilöstön edustajien valinnan. Näiden laittomien toimien seurauksena A ja B olivat valinneet itsensä näihin tehtäviin.

Olennaisin virhe A:n ja B:n toiminnassa oli se, ettei yrityksessä noudatettavan luottamusmiessopimuksen mukaan työpaikalle voitu valita työsuojeluvaltuutettuun nähden erillistä luottamusmiestä. Työntekijät eivät voineet myöskään itse erottaa valittua työsuojeluvaltuutettua kesken toimikauden, eikä I ollut myöskään eronnut itse.

X Oy:n työnjohtaja R oli 7.10.2016 allekirjoittanut työntekijöiden toimittaman lomakkeen vastaanotetuksi ja saaneensa asian tiedoksi tietämättä valinnan virheistä ja puutteista sekä ristiriitaisuuksista yrityksen luottamusmiessopimuksen sisällön kanssa. Työnantaja oli puuttunut asiaan heti 7.10.2016 jälkeen ja kiistänyt valintojen oikeellisuuden. Myös B oli itse myöntänyt menettelyn virheellisyyden 12.10.2016 lähettämässään viestissä. Tämän jälkeen X Oy:n pääluottamusmies P oli ryhtynyt selvittämään asiaa työnantajan pyynnöstä. Pääluottamusmies oli vielä erikseen 11.11.2016 tehnyt asiasta tiedotteen, jossa todettiin työntekijöiden edustajat TPO:n Rovaniemen kunnossapitoyksikössä.

Lomautusten ja irtisanomisten perusteet

B:n ja A:n työsuhteet oli irtisanottu rakennusalalla käytössä olevan ehdollisen irtisanomisen perusteella. Työnantajalla oli ollut tuotannollinen ja taloudellinen peruste lomautuksille ja ehdollisille irtisanomisille. X Oy:n Rovaniemen yksikössä tarjolla ollut työ oli vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi syksyllä 2016 urakkakohteiden valmistumisen seurauksena. Uusia urakoita ei ollut alkanut toivotulla tavalla, ja X Oy:n oma asuntotuotanto oli vähentynyt hiljentyneen kysynnän seurauksena. X Oy lomautti tai irtisanoi ehdollisesti Pohjois-Suomen kunnossapitoyksiköstä yhteensä yhdeksän työntekijää loppuvuoden 2016 ja kevään 2017 aikana.

B:n ja A:n työsopimuksen mukainen laattamiehen työ oli päättynyt edellä kuvatulla tavalla. Työnantajalla ei ollut ollut ehdollisten irtisanomisten vaihtoehtona tarjolla myöskään mitään muuta heidän koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

K oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa rakennusalan opiskeluihinsa liittyvien työharjoittelujen perusteella tehdyissä määräaikaisissa työsuhteissa ensin kolme eri ajanjaksoa 3.6.–2.8.2013, 5.5–19.12.2014 ja 25.1–2.9.2016. Tämän jälkeen K:lle oli tehty tarvittaessa töihin kutsuttavan työsopimus eli niin sanottu 0-tuntisopimus 5.9.2016. K oli työskennellyt 5.9.2016 lukien vain satunnaisia työpäiviä seuraavasti: 21., 27. ja 29.9.2016, 25.11.2016, 29. ja 30.12.2016, 2., 3., 4. ja 5.1.2017 sekä 8.5.2017.

Työnantaja oli 5.9.2016 selvittänyt yrityksen omien työntekijöiden lomautustilanteen, eikä tuolloin ollut estettä 0-tuntisopimuksen solmimiselle. Tilanne tarjolla olevan työn osalta muuttui lokakuussa 2016, koska omia työntekijöitä työllistänyt Y:n työmaa päättyi. Kyse ei muutoinkaan ollut sellaisesta työstä, jota olisi tullut tarjota B:lle tai A:lle. K oli tehnyt työmaalla satunnaisesti avustavia rakennustöitä. Yksittäiset työpäivät eivät olleet muodostaneet sellaista yhtenäistä tehtävänkuvaa, jota olisi voitu tarjota B:lle ja A:lle irtisanomisten vaihtoehtona.

L oli palkattu työnantajan palvelukseen 1.2.2016 toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, joka jatkui edelleen. Työnantaja ei ollut rikkonut työn tarjoamisvelvoitettaan L:n palkkaamisessa.

Sekä L että M oli palkattu X Oy:n palvelukseen kirvesmiehen työhön, M 25.1.2017. Ennen M:n palkkaamista työnantaja selvitti B:n ja A:n sopivuutta tähän tarjolla olevaan työhön. M ja L toimivat työmaalla kokonaan toisissa työtehtävissä kuin laattamiehet B ja A, joiden ammattitaito, osaaminen ja kokemus ei riittänyt kirvesmiehen työtehtävien hoitamiseen.

Työnantaja oli huhtikuussa 2017 keskustellut B:n kanssa mahdollisista tarjolla olevista työtehtävistä ja tarjonnut hänelle työtä. Myöhemmässä vaiheessa työnantaja perui tämän tarjouksen. Työtä ei ollut tarjolla, eikä uusia työntekijöitä palkattu keväällä 2017. Rakennusmiehen tehtävää samassa kunnossapitoyksikössä tuli tekemään lomautettuna ollut S. Hänen lomautuksensa oli keskeytyneenä ajalla 20.12.2016 – 7.4.2017 ja päättyi 3.5.2017.

A:n työtehtävät olivat pääasiassa laatoittajan työtehtäviä, kuten tasoitus-, vesieristys- ja laatoitustöitä. Lisäksi A teki yksittäisiä muuraustöitä.

B:n työtehtävät olivat pääasiassa laatoitustöitä sekä purkutöitä, kuten pintojen poistoa, piikkausta ja jyrsintää. Lisäksi B teki rakennusmiehen työtehtäviä, kuten suojausta, villoitusta, varusteasennuksia, kipsilevytystä ja panelointityötä.

M oli palkattu kirvesmieheksi urakkatyöryhmään tekemään elementtiasennuksia, joita B ja A eivät osanneet tehdä. Myös palkatut työntekijät C, D, E, F, G ja H olivat ammatiltaan sekä työtehtäviltään kirvesmiehiä ja tekivät sellaisia työtehtäviä, joihin B:n ja A:n osaaminen, ammattitaito ja koulutus eivät riittäneet.

Rakennusmies N oli valmistumisensa jälkeen palkattu määräaikaiseen työsuhteeseen 23.1.2017-31.3.2017. N oli tehnyt muun muassa etuputsityötä. Työnantajalla oli joka tapauksessa ollut peruste irtisanoa kantajien työsuhteet huhti- ja toukokuussa 2017, koska työtä ei tuolloin enää ollut tarjolla.

Vuokratyövoiman käyttö

Työnantaja oli käyttänyt vuokratyövoimaa kyseessä olevalla Rovaniemen työssäkäynti-alueella vain vähäisiä määriä. Vuokratyövoiman käyttö oli ollut työehtosopimuksen mukaista. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa uudella työntekijällä oli tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää. Näin ollen vuokratyöntekijän käyttäminen ei osoittanut, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ollut ollut (ks. TT 2006:64, TT 2006:65, TT 2007:103 ja TT 2014:185).

Vaadittujen korvausten määrä

Korvausten määrät oli laskettu virheellisesti koko alkuvuoden 2016 aikana maksettujen veronalaisten ansioiden perusteella. Tähän oli sisältynyt aikapalkkoja, urakkapalkkoja sekä muita maksettuja lisiä, ylityökorvauksia sekä lomarahoja.

B:n tuntipalkka ennen ehdollista irtisanomista oli ollut 15,52 euroa ja A:n 16,16 euroa.

A:n keskituntiansio vuonna 2016 oli ollut 17,52 euroa tunnissa ja B:n 19,16 euroa tunnissa. Keskituntiansioon ei tullut sisällyttää vuosilomapalkkoja eikä työehtosopimuksen 7 §:n mukaista erillistä palkanosaa.

Takaisinottovelvollisuuden rikkomista koskevat vaatimukset

Vaadittujen korvausten määrät

O:n rakennusmiehen työtä koskenut määräaikainen työsopimus oli alkanut 1.7.2020 ja päättynyt 22.12.2017. Hänen tuntipalkkansa oli ollut 13,50 euroa.

Ottaen huomioon O:n työsopimuksen määräaikaisuus, hänelle maksetun palkan suuruus sekä B:n ja A:n väitteet omista ansiotuloistaan vuosina 2017 ja 2018 kantajille ei ollut aiheutunut mitään korvattavaa vahinkoa siinäkään tapauksessa, että väite takaisinottovelvollisuuden rikkomisesta menestyisi.

Oikeudenkäyntikulut

Väite neuvottelujärjestyksen vastaisesta menettelystä oli aiheellinen, eikä oikeudenkäyntikulujen osalta ollut tarvetta poiketa lain pääsäännöstä missään tilanteessa. Talonrakennusteollisuus ry ja X Oy eivät olleet aiheuttaneet asiassa oikeudenkäynnin laajentumista tai tarpeettomia oikeudenkäyntikuluja tahallisesti tai huolimattomuudesta.

Kantajat olivat ensimmäistä kertaa vasta lausumassaan 17.1.2020 väittäneet, että N oli palkattu yritykseen heidän irtisanomisaikojensa kuluessa. Vastaaja oli tämän vuoksi 24.1.2020 tehnyt asiassa sovintotarjouksen, jonka mukaan A:lle olisi maksettu vahingonkorvausta 10.037,74 euroa ja B:lle 11.982,06 euroa. Tarjous ei johtanut sovintoon. Vastaaja oli 5.2.2020 tehnyt uuden sovintotarjouksen, jonka mukaan A:lle maksettaisiin korvausta 12.000 euroa ja B:lle 15.000 euroa, ja lokakuussa 2020 sovintotarjouksen, jonka mukaan A:lle maksettaisiin 15.000 euroa ja B:lle 17.000 euroa. Tehdyt sovintotarjoukset tuli asian lopputuloksesta riippuen huomioida jutun oikeudenkäyntikuluvastuuta arvioitaessa.

Kantajat olivat lausumassaan tehneet kanteenmuutoskiellon vastaisia vaatimuksia ja muuttaneet kanteita useaan kertaan valmistelun aikana. Lisäksi kantajat olivat tehneet vaatimuksia jo vanhentuneista saatavista. Vaatimusten vuoksi jo sovittu pääkäsittely oli jouduttu peruuttamaan kantajien pyynnöstä ja asia palauttamaan kirjalliseen valmisteluun.

Asian lopputuloksesta riippumatta kantajien tuli korvata ylimääräiset kustannukset, jotka olivat aiheutuneet perusteettomiin ja vanhentuneisiin vaatimuksiin vastaamisesta, pääkäsittelyn peruuttamisesta ja ylimääräisestä valmistelun istunnosta.

Rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 2 §:n 1 kohdan mukaan yrityskohtainen järjestelmä on ensisijainen tapa hoitaa työntekijöiden edustus rakennusalan yrityksissä. Työntekijät voivat valita keskuudestaan yrityksen pääluottamusmiehen ja yrityksen työsuojeluvaltuutetun. Pykälän 2 kohdan mukaan yrityksessä, jonka toiminta on jaettu alueyksiköihin, voidaan paikallisesti sopia valittavaksi alueyksikön pääluottamusmies ja alueyksikön työsuojeluvaltuutettu. Alueyksikön pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu valitaan yrityksen pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lisäksi tai sijasta. Pykälän 5 kohdan mukaan työkohteeseen voidaan valita työpaikan luottamusmies, mikäli se on perusteltua, kun otetaan huomioon yrityksen koko, toimintaperiaate ja työkohteessa työskentelevien saman yrityksen työntekijöiden lukumäärä.

Asiassa on riidatonta, että X Oy:n (jäljempänä X tai kuultava) Rovaniemen kunnossapitoyksikön järjestäytyneet työntekijät olivat 4.3.2016 tehneet luottamushenkilöiden valinnat. Näissä vaaleissa varsinaiseksi luottamushenkilöksi oli valittu I, hänen 1. varaedustajakseen A ja 2. varaedustajakseen B. Yhtiö oli hyväksynyt nämä valinnat. Asiassa on riitaista ensinnäkin se, mihin asemaan I oli valittu. Riidatonta on, että P oli toiminut kyseisenä aikana koko yrityksen pääluottamusmiehenä ja Q TPO-alueyksikön luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Rovaniemen kunnossapitoyksikkö kuului organisatorisesti TPO-yksikköön.

Kantajat ovat väittäneet, että I oli valittu työpaikan luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun/yhteysmiehen asemaan. Vastaajan ja kuultavan mukaan hän oli ollut vain työsuojeluvaltuutettu/yhteysmies. Edelleen kantajat ovat väittäneet, että työehtosopimus sekä yrityksessä solmittu luottamushenkilötoimintaa koskeva paikallinen sopimus 2.9.2013 (A:n todiste 20, B:n todiste 27) mahdollistivat sen, että P:n ja Q:n lisäksi työpaikalle voitiin erikseen valita luottamusmies ja että työpaikan työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies saattoivat olla eri henkilöitä. Vastaaja ja kuultava ovat puolestaan vedonneet vastaavaan paikalliseen sopimukseen 29.10.2015 (vastaajan ja kuultavan todiste 5), jonka mukaan luottamusmies voitiin valita vain kahdelle organisaatiotasolle, jotka P ja Q olivat luottamustoimissaan jo täyttäneet.

TED-sopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan yrityskohtainen järjestelmä on ensisijainen tapa hoitaa työntekijöiden edustus rakennusalan yrityksissä. Molemmista asiassa vedotuista paikallisista sopimuksista ilmenee, että niillä on korvattu työehtosopimuksen luottamusmiestoimintaa koskevat määräykset. Yhtenä allekirjoittajana molemmissa sopimuksissa on ollut pääluottamusmies P, jonka kertomuksesta on ilmennyt, että vuoden 2013 paikallinen sopimus oli korvattu vuonna 2015 solmitulla sopimuksella, ja tämä sopimus oli työsuhdepäällikkö Å:n kertomuksen mukaan hyväksytty X:n yhteistoimintaneuvottelukunnassa.

Vuonna 2015 tehdyn paikallisen sopimuksen mukaan ”X:n henkilöstö voi valita luottamusmiehensä kahdelle tasolle seuraavista tasoista: yritys-, liiketoimintaryhmä-, alue- tai työkohdetasoille.” Sopimuksella on siten rajoitettu henkilöstön mahdollisuutta valita luottamusmiehiä verrattuna siihen, mitä edellä mainitut työehtosopimuksen määräykset ovat sallineet. Koska P on allekirjoittanut sopimuksen, sen on katsottava sitoneen hänen edustamiaan työntekijöitä. Asiassa on edellä mainitusti riidatonta, että yhtiössä on I:n valinnan aikaan jo ollut luottamusmies kahdella eri tasolla. Työtuomioistuimen arvion mukaan luottamusmiehen valitseminen kolmannelle organisaatiotasolle ei ole paikallisen sopimuksen perusteella siten ollut enää mahdollista.

Tätä päätelmää tukee myös I:n kertomus, jonka mukaan hänet oli valittu maaliskuussa 2016 vain työsuojeluvaltuutetun/yhteysmiehen asemaan. Väärinymmärrys hänen tuolloisesta asemastaan saattoi I:n arvion mukaan liittyä siihen, että hän oli merkinnyt Rakennusliitto ry:lle toimitettuun valintaa koskevaan lomakkeeseen virheellisesti, että kyse oli ollut myös luottamusmiehen asemasta.

Kantajat ovat vielä vedonneet siihen, ettei vuonna 2015 tehty paikallinen sopimus ollut pätevä, koska P:n edustama henkilöstö ei ollut ollut siitä tietoinen. Sopimusta ei ollut kantajien mukaan pantu työehtosopimuslain 12 §:n edellyttämällä tavalla nähtäville työpaikoille, joissa sitä oli noudatettava. Myös kantajien kuulustuttamat yhtiön työntekijät ovat kertoneet, etteivät he olleet tienneet sopimuksesta.

P on kertonut, että uusista paikallisista sopimuksista viestittiin yhtiössä ensin aluejohtajalle, työpäälliköille ja vastaaville mestareille, jotka puolestaan tiedottivat niistä eteenpäin muulle henkilöstölle. P:llä oli tapana myös viedä tiedotteita työmaiden ilmoitustauluille ja keskustella niiden sisällöstä työntekijöiden kanssa paikan päällä.

Kantajien henkilötodistelusta on ilmennyt, etteivät kaikki työntekijät ole tienneet tai ainakaan muistaneet vuoden 2015 sopimuksen olemassaoloa. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo P:n ja Å:n kertomusten perusteella, että vuonna 2015 solmittu paikallinen sopimus on laadittu ja sen sisällöstä tiedotettu henkilöstölle asianmukaisesti.

Johtopäätöksenä edellä todetusta työtuomioistuin katsoo, että I on 4.3.2016 valittu työsuojeluvaltuutetun/yhteysmiehen asemaan ja A hänen 1. varaedustajakseen ja B 2. varaedustajaksi.

Kantajat ovat vedonneet siihen, että I oli sittemmin 3.10.2016 luopunut luottamusasemastaan ja hänen tilalleen oli 7.10.2016 lukien tullut A ja tämän lomautuksen alettua 17.10.2016 lukien B.

$286

Työtuomioistuin on jo edellä mainituin tavoin katsonut asiassa selvitetyksi, ettei I ollut ollut työpaikan luottamusmies vaan työsuojeluvaltuutettu/yhteysmies. Edellä mainituilla perusteilla hänen tilalleen ei siten ole voitu valita luottamusmiestä. Vaalit ovat siten tosiasiassa saattaneet koskea vain hänen asemaansa työsuojeluvaltuutettuna/yhteysmiehenä.

$287

Asiassa on riidatonta, että X Oy:n työnjohtaja R oli 7.10.2016 allekirjoittanut A:n ja B:n edustajanvalintoja koskevat lomakkeet (A:n todisteet 8 ja 9, B:n todisteet 8 ja 9). Lomakkeiden mukaan alueyksikön luottamusmieheksi oli valittu B ja hänen varaedustajakseen A sekä alueyksikön työsuojeluvaltuutetuksi A ja hänen varaedustajakseen B. A ja B ovat kertoneet, että alueyksikön edustajuutta koskeva merkintä oli ollut virheellinen ja tosiasiassa tarkoittanut työpaikan luottamushenkilöasemaa.

Työnjohtaja R on kertonut vastaanottaneensa A:n ja B:n valintoja koskevat lomakkeet työnantajalle osoitettuina tiedonantoina niiden sisältöä kuitenkaan hyväksymättä. Tämän jälkeen R oli ilmoittanut vaaleista tuotantopäällikkö U:lle, jonka kertoman mukaan valinnat oli tehty selvästi väärin, ja hän oli tämän vuoksi pyytänyt pääluottamusmies P:tä selvittämään asiaa. Henkilöstön edustajat oli valittu jo aiemmin, eikä yhtiössä ollut paikallisen sopimuksen mukaan mahdollista valita luottamusmiehiä kuin kahdelle eri tasolle.

Pääluottamusmies P on kertonut, että hän oli ryhtynyt selvittämään edustajanvalintaa koskevaa asiaa työnantajan pyynnöstä. P:n käsityksen mukaan luottamushenkilöä ei ollut mahdollista vaihtaa kesken toimikauden. Jos I olisi eronnut asemastaan, hänen varaedustajansa olisi tullut hänen sijaansa. P:n selvitystyön perusteella I ei kuitenkaan ollut eronnut. P oli 11.11.2016 laatinut asiasta henkilöstölle osoitetun tiedotteen (vastaajan ja kuultavan todiste 2), jossa oli todettu 4.3.2016 toimitettujen vaalien mukaiset voimassa olleet valinnat työntekijöiden edustajiksi TPO:n Rovaniemen kunnossapitoyksikössä.

Kantajat ovat vedonneet kirjallisina todisteina 3.10.2016 pidetystä tilaisuudesta kirjoitettuun muistioon ja sen perusteella laadittuun pöytäkirjaan, jonka allekirjoituspäivämääräksi on sittemmin oikaistu 4.11.2016 (A:n todisteet 5-7 ja B:n todisteet 4-6). Tilaisuutta koskeviin asiakirjoihin on kirjattu, että I oli luopunut häntä kohtaan syntyneen epäluottamuksen vuoksi luottamustoimestaan.

$288

Johtopäätöksenään edellä selostetusta todistelusta työtuomioistuin katsoo, ettei I:n ole näytetty luopuneen 4.3.2016 syntyneestä luottamusasemastaan 3.10.2016 tai myöhemminkään. Näin ollen A ei ole hänen 1. varaedustajanaan missään vaiheessa tullut hänen sijaansa tai B A:n sijaan tämän lomautuksen alettua 17.10.2016. A tai B eivät siten ole olleet kanteessa tarkoitettuna ajankohtana henkilöstön edustajan asemassa.

Lomauttaminen ja työsuhteiden päättäminen

Kanteissa on vaadittu vahvistettavaksi, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 2 kohdan, irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) saatetekstin, 2 §:n, 3 §:n 4 kohdan ja 6 §:n sekä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) 3 kohdan vastaisesti lomauttanut A:n ajanjaksoksi 17.10.2016–17.4.2017 ja B:n ajanjaksoksi 9.11.2016–9.5.2017.

Lisäksi kanteissa on vaadittu vahvistettavaksi, että X Oy on TED-sopimuksen 13 §:n 5 kohdan 2 alakohdan ja RISS-sopimuksen 2 ja 6 §:ien vastaisesti päättänyt A:n työsopimuksen 17.4.2017 ja B:n työsopimuksen 9.5.2017.

Koska edellä mainituin tavoin A:n tai B:n ei ole katsottu toimineen kanteen tarkoittamana ajankohtana henkilöstön edustajan asemassa, työtuomioistuin katsoo, etteivät mainitut henkilöstön edustajien työsuhdeturvaa koskevat TED-sopimuksen määräykset tule asiassa sovellettaviksi.

$28a

Työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos hänellä on 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen tai tuotannollinen peruste työsopimuksen irtisanomiseen. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työn vähenemistilanteessa työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

$28b

Asiassa on riidatonta, että X Oy on antanut A:lle 30.9.2016 ja B:lle 25.10.2016 ilmoituksen lomauttamisesta ja työsopimuksen ehdollisesta irtisanomisesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä. A on ollut lomautettuna 17.10.2016 alkaen 17.4.2017 saakka, jolloin hänen työsuhteensa päättyi yhtiön toimittaman irtisanomisen johdosta. B on ollut lomautettuna 9.11.2016 alkaen 9.5.2017 saakka, jolloin hänen työsuhteensa päättyi yhtiön toimittaman irtisanomisen johdosta.

Asiassa esitetystä henkilötodistelusta on ilmennyt, että yhtiön Rovaniemen kunnossapitoyksikössä oli töiden vähenemisen vuoksi lomautettu A:n ja B:n lisäksi muitakin työntekijöitä syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Työsuhdepäällikkö Å on kertonut, että kyseisenä aikana lomautettuina olivat olleet S 20.12.2016 lukien sekä uudelleen 7.4.2017 lukien, A1 21.12.2016 lukien, B1 16.1.2017 lukien ja Y 27.2.2017 lukien. Osa lomautuksista oli tehty ehdollisen irtisanomisen uhalla.

Lomauttamistarve kunnossapitoyksikössä, jossa A ja B olivat työskennelleet, oli Å:n, työpäällikkö Ä:n ja työnjohtaja R:n kertomusten mukaan johtunut siitä, että kunnossapitotyö oli luonteeltaan kesäpainotteista. Yksikkö oli tehnyt kanteen tarkoittamana aikana poikkeuksellisen suurta Domus Arctica -säätiön opiskelija-asuntojen pesuhuoneiden saneerausta, mutta työtä oli voitu tehdä vain touko- ja syyskuun välisenä aikana. Työt olivat muutenkin vähentyneet talviajaksi vuonna 2016, mikä oli johtanut lomautuksiin.

Asiassa on riidatonta, että A ja B olivat työsopimustensa mukaan työskennelleet kunnossapitoyksikössä laattamiehinä, kun heidät oli lomautettu. Työtuomioistuin katsoo asiassa esitetyn näytön viittaavan siihen, että laattamiehen työ oli kunnossapitoyksikössä syksyllä 2016 vähentynyt, eikä tätä ole kanteessa kiistettykään.

Kanteessa on vedottu siihen, että A ja B olivat työskennelleet yhtiössä myös rakennus- ja kirvesmiehinä, joihin tehtäviin yhtiö oli palkannut uusia työntekijöitä A:n ja B:n lomauttamisten aikana. Lisäksi yhtiö oli käyttänyt näihin tehtäviin vuokratyöntekijöitä. Vastaaja ja kuultava ovat puolestaan vedonneet siihen, että uusia työntekijöitä oli palkattu lähinnä kirvesmiehen tehtäviin, joihin A:lla ja B:llä ei ollut ollut osaamista. Sama oli koskenut vuokratyöntekijöiden tekemää työtä.

$28d

$28e

Y on kertonut olleensa B:n kanssa kymmenillä samoilla työmailla noin kuuden vuoden ajan X:llä työskennellessään. B oli tehnyt rakennus-, kirves- ja laattamiehen töitä. Rakennusmiehenä hän oli ollut ainakin purkutöissä. Kirvesmiehen töistä B oli koolannut sekä kantavia että kevytrakenteisia seiniä, levyttänyt niitä ja asentanut lattialaminaattia. Y oli ollut myös A:n kanssa muutaman vuoden ajan samoilla työmailla, kuten Porokolmio- ja Pahkahonka-nimisissä kohteissa sekä remontoimassa pesuhuoneita Domus Arctican opiskelija-asuntolassa. Myös A oli tehnyt rakennus-, kirves- ja laattamiehen töitä. Rakennusmiehen töinä A oli purkanut kokonaisen pesuhuoneen sekä tehnyt tavaran siirtoa ja keräämistä. Kirvesmiehen työtehtävistä hän oli tehnyt suurimmaksi osaksi kantavien seinien koolaamista ja levyttämistä. Lisäksi A oli tehnyt raudoitusta ja laittanut villaa seiniin.

Z on kertonut työskennelleensä A:n ja B:n kanssa Domus Arctican työmaalla. B oli tehnyt pääasiassa laattamiehen työtä mutta myös rakennus- ja kirvesmiehen töitä. Tehtäviin oli sisältynyt kasauksia, levytyksiä, runkojen tekoa ja oikaisua ynnä muuta. Myös A oli tehnyt samoja työtehtäviä. Z oli työskennellyt A:n työparina.

Kunnossapitoyksikön työpäällikkö Ä on kertonut, että yksikössä tehtiin yleensä vesivahinkoremontteja ja muita pieniä remontteja. Suurimpana projektina oli ollut Domus Arctican opiskelija-asuntojen pesuhuoneiden kunnostus. Yksikössä oli työskennellyt rakennus-, kirves- ja laattamiehiä. Yhtiön työntekijöillä oli ollut pääsääntöisesti ammattikoulutus. Kirvesmieheksi pätevöityminen edellytti tämän lisäksi sitä, että työntekijä oli oppinut työn vanhemmalta kirvesmieheltä. Kirvesmies osasi lukea suunnitelmia ja toimia itsenäisesti toisin kuin rakennusmies. Työ Domus Arcticassa oli ollut lähinnä laattamiehen työtä. Sekä rakennus- että kirvesmies olivat kyenneet tekemään kohteessa levytyksiä, jotka olivat olleet pienimuotoisia. Ä:n arvion mukaan A ja B olivat tehneet kunnossapitoyksikössä vain pienimuotoisesti kirvesmiestyötä eivätkä he olisi kyenneet toimimaan itsenäisesti kirvesmiehinä esimerkiksi uudisrakennuksilla.

$28f

A:n työsopimuksesta 29.8.2014 (A:n todiste 1) ja hänen tutkintotodistuksistaan (A:n todiste 14) ilmenee, että hän on suorittanut kaksivuotisen talonrakennusalan perustutkinnon vuonna 2000 sekä opiskellut hirsirakentamista yhdeksän kuukauden pituisessa koulutuksessa vuonna 2002. Lisäksi hän on vuonna 2003 täydentänyt talonrakennusalan koulutustaan. Hänellä oli kaiken kaikkiaan 15 vuotta rakennusalan työkokemusta useista yrityksistä ennen työsuhdetta X:llä, jonne hänet oli palkattu laattamieheksi. Edelleen A:n työsuhdehistoriatiedot sisältävästä TE-keskuksen järjestelmäotteesta (A:n todiste 18) ilmenee, että hän oli tehnyt työurallaan enimmäkseen muurarin tehtäviä mutta myös laatta-, rakennus- ja kirvesmiehen sekä sisustusasentajan työtä. Hän oli myös hakenut itselleen vuonna 2019 TE-keskuksen järjestelmästä muurarin, kirvesmiehen ja hirsirakentajan tehtäviä.

B:n työsopimuksesta 1.4.2011 (B:n todiste 1) ja hänen näyttötutkintotodistuksestaan 30.5.2009 (B:n todiste 16) ilmenee, että hän on suorittanut kolmevuotisen rakennusalan perustutkinnon vuonna 2009. Työsopimuksen perusteella hänellä oli työkokemusta rakennusalalta kahden vuoden ajalta ennen työsuhdetta X:llä, jonne hänet oli palkattu rakennusmieheksi.

Työtuomioistuin toteaa, että A ja B ovat työskennelleet X:n kunnossapitoyksikössä, jossa he ovat todistelun perusteella tehneet pääasiassa laatta- ja rakennusmiehen työtä. Kertomukset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia sen osalta, missä määrin he ovat tehneet yhtiössä myös kirvesmiehen työtä. A ja B ovat molemmat itse arvioineet, että heidän työtehtäviinsä X:llä oli kuulunut samoja kirvesmiehelle kuuluvia työtehtäviä, joita kirvesmiehiksi palkatut henkilöt olivat tehneet. Lisäksi A:lla oli kertomansa mukaan ollut myös aiempaa kokemusta kirvesmiehen työstä. Työnantajan edustajat eivät ole kiistäneet, etteikö A:n ja B:n työhön olisi kuulunut osittain samoja työvaiheita kuin kirvesmiehille, mutta kuitenkin katsoneet, ettei työ ole ollut verrattavissa itsenäiseen kirvesmiehenä työskentelyyn, johon A:lla ja B:llä ei olisi ollut osaamista.

Henkilötodistelusta on ilmennyt, että kirvesmiehen työhön pätevöidyttiin pitempiaikaisesti työssä oppimalla siten, että kokenut kirvesmies opasti työurallaan nuorempaa työntekijää. Vaikka sekä kirves- että rakennusmies saattoivat tehdä osittain samoja työtehtäviä, kuten väliseinien pystytystä ja levytystä, eroa on kuitenkin ollut työn tekemisen mittakaavassa, itsenäisyydessä ja joutuisuudessa. Lisäksi työtehtävien sisältö on vaihdellut sen mukaan, työskentelikö henkilö saneeraustyössä vai uudisrakennuksella, joista viimeksi mainitussa kirvesmiehen työ oli kattavampaa. Kunnossapitoyksikössä on kaikkien edellä mainittujen henkilöiden kertomusten perusteella tehty lähinnä vesivahinkokohteiden kunnossapitoa sekä muutenkin pieniä saneerauskohteita. Kohteissa kirvesmiehen työksi luettavat työvaiheet ovat todistelun perusteella olleet yksittäisiä ja pääasiassa suhteellisen pienimuotoisia.

Työtuomioistuin katsoo edellä esitetyn selvityksen puoltavan käsitystä, etteivät A ja B ole työssään pätevöityneet varsinaiseen kirvesmiehen tehtävään eivätkä varsinkaan sellaiseen, jota uudisrakennuksella työskenteleminen on edellyttänyt. Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A ja B ovat koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella tulleet ennen lomautustaan päteviksi laatta- ja rakennusmiehen tehtäviin.

Asiassa on riidatonta, että X on palkannut uusia työntekijöitä kantajien ehdollisten irtisanomisten lomautusten aikana. Yhtiö on myös myöntänyt käyttäneensä syksyn 2016 aikana vuokratyöntekijöitä. Kantajat ovat vedonneet siihen, että yhtiön olisi tullut tarjota näitä töitä kantajille. Tarjolla ollutta työtä osoittaa kantajien mukaan myös se, että yhtiö oli tehnyt heille työtarjoukset vuonna 2017.

$291

Å on kertonut, että yhtiö oli käyttänyt vuokratyövoimaa vuoden 2016 lokakuun ja joulukuun välisenä aikana. Tämä oli johtunut siitä, ettei yhtiön omia työmiehiä ollut ollut saatavilla, koska he olivat työskennelleet Ounasrinteen monitoimikeskusta koskevassa projektissa, jonka aikataulu oli venynyt. Vuokramiehet olivat olleet henkilöstä riippuen työssä 3-36 työpäivän ajan. Töitä ei ollut tarjottu kantajille, koska kyse oli ollut kirvesmiehen työstä ja kantajat olivat laattamiehiä. Vuokramiehiä ei ollut käytetty enää vuonna 2017.

B on kertonut, että X Oy:n uudisrakentamisen Pohjois-Suomen työpäällikkö J oli ottanut häneen yhteyttä lomautuksen aikana 16.2.2017 puhelimitse ja ilmoittanut, että uudistuotannossa oli ollut tarjolla rakennusmiehen töitä alkavalta kerrostalotyömaalta, joka oli ollut runkovaiheessa. Lisäksi puhetta oli ollut levytystyöstä. B oli ilmaissut kiinnostuksensa työhön, mutta X ei ollut enää palannut asiaan. B oli kirjoittanut muistion puhelusta (A:n todiste 21, B:n todiste 28).

$292

Myös A on kertonut, että J oli ottanut puhelimitse yhteyttä 16.2.2017. J oli pahoitellut, ettei ollut tiennyt, että A oli ollut lomautusaikanaan valmis vastaanottamaan lyhytaikaisiakin töitä, ja tarjonnut levytystyötä Kiela-korttelissa. A oli ilmoittanut halukkuudestaan ottaa työ vastaan. Asian tiimoilta ei kuitenkaan oltu enää tämän jälkeen yhteydessä A:han. A on kertonut samalla tavoin kuin B siitä, että J oli pahoitellut myös työnantajan edustajien kanssa 25.4.2017 pidetyssä palaverissa sitä, ettei ollut tarjonnut heille lyhytaikaista työtä uudisrakennuspuolella.

Tuotantopäällikkö U on kertonut tarjonneensa 25.4.2017 B:lle Kiela-korttelista rakennusmiehen töitä. Luottamuspulan takia asiaa ei kuitenkaan ollut viety loppuun asti. Luottamuspula oli liittynyt siihen, että B oli ilmoittanut U:lle pitäneensä itseään yhä 7.10.2016 pidettyjen henkilöstön edustajanvaalien perusteella luottamusmiehenä. Yhtiö oli tämän vuoksi ottanut B:n sijaan työmaalle toisen yhtiön lomauttaman työntekijän.

Ä on kertonut, että hän oli käynyt J:n kanssa viikoittain läpi yhtiön lomauttamat työntekijät ja heidän osaamisensa työntarjoamisvelvollisuuteen liittyen. He olivat keskustelleet muun ohessa siitä, että J oli tarvinnut uudispuolelle kirvesmiehiä Kiela-korttelin runkotyömaalle syksyllä 2016. Ä oli arvioinut, ettei A:n ja B:n osaaminen olisi riittänyt työhön. Ä:n tietojen mukaan J ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut A:lle ja B:lle, että Kiela-korttelissa olisi ollut heille soveltuvaa työtä tarjolla.

$293

Työtuomioistuin katsoo edellä selostetulla todistelulla selvitetyksi, että A ja B ovat lomautusilmoitukset saadessaan ilmoittaneet työnantajalle halukkuutensa ottaa vastaan lyhytaikaisia, myös kahta viikkoa lyhyempiä työtarjouksia sekä muutakin kuin työsopimuksessaan sovittua työtä.

Å:n ja Ä:n kertomuksilla on selvitetty, että lomautuksia koskevat tiedot talletettiin yhtiön palkkahallintojärjestelmään, josta kukin työpäällikkö tarkisti kyseisellä työssäkäyntialueella lomautettuina olevat henkilöt, kun tarvittiin lisätyövoimaa. Jos vapaita henkilöitä oli, alueen työpäälliköt keskustelivat keskenään siitä, mitä nämä henkilöt osasivat tehdä. Pohjois-Suomessa samalla työssäkäyntialueella toimineet työpäälliköt olivat olleet J, joka oli vastannut uudisrakennuspuolesta, ja Ä, joka oli ollut kunnossapitoyksikössä A:n ja B:n esimies.

Asiassa esitetty näyttö viittaa kuitenkin siihen, ettei J ollut tiennyt A:n ja B:n halukkuudesta vastaanottaa lyhytaikaisiakin työtehtäviä, joita hänellä olisi ollut heidän lomautustensa aikana tarjolla. Asiassa ei ole kuultu J:tä itseään, mutta mainittua käsitystä tukevat A:n ja B:n kertomukset sekä B:n tekemät kirjaukset keskusteluista palaverissa 25.4.2017.

Siihen, että yhtiössä on ollut A:lle ja B:lle soveltuvaa työtä tarjolla, viittaavat myös työnantajan A:lle ja B:lle tekemät työtarjoukset. Työnantaja on edeltä ilmenevin tavoin tehnyt B:lle kaksi työtarjousta ja A:lle yhden heidän lomautustensa aikana. Toinen B:lle osoitettu työtarjous 25.4.2017 on U:n kertomuksen perusteella peruuntunut, koska työhön oli otettu eräs yhtiön aiemmin lomauttama henkilö, jonka lomautus oli ollut päättymässä. Vaikka kyseisen työtarjouksen peruuntumiseen on siten ollut pätevä syy, muiden työtarjousten perumisen osalta vastaavaa perustetta ei ole esitetty.

Kantajat ovat vedonneet lomautustensa perusteettomuuden osalta lisäksi L:n, M:n ja K:n palkkaamiseen sekä vuokratyövoiman käyttöön yhtiössä vuosina 2016 ja 2017.

X on Å:n kertomuksen perusteella palkannut L:n ja M:n yhtiöön kirvesmiehiksi työhön, johon A:lla ja B:llä ei ole edellä todetuin tavoin ollut edellytyksiä, ja johon he eivät olisi siten olleet sijoitettavissa.

K on palkattu yhtiöön rakennusmieheksi 5.9.2016 lukien eikä asiassa ole väitettykään, etteikö hänen työssään kyse olisi ollut sellaisista työtehtävistä, joita A ja B olivat X:llä tehneet ja joihin he olisivat ammattitaitonsa ja koulutuksensa perusteella muutenkin kyenneet. K on kuitenkin palkattu yhtiöön 0-tuntisopimuksella, ja hän on Å:n kertomuksen perusteella työskennellyt yhtiössä vain yksittäisinä työpäivinä, joita on syksystä 2016 lukien ollut yhteensä noin 11. Koska K:lla on siten teetetty työtä vain hyvin satunnaisesti ja lyhytaikaisesti, ei yhtiön voida katsoa laiminlyöneen työntarjoamisvelvoitettaan, kun se ei ole tarjonnut tätä työtä A:lle ja B:lle.

Yhtiö on myös riidattomasti ottanut syksyllä 2016 Kiela-korttelin työmaalle vuokratyöntekijöitä, jotka ovat selvityksen perusteella työskennelleet yhtiössä vielä vuonna 2017. P oli kertomansa mukaan helmikuussa 2017 selvittänyt, missä työtehtävissä ja millaisissa työsuhteissa työmaalla oli työskennelty, ja laatinut tästä kantajien kirjallisena todisteena vetoamat muistiinpanot (A:n todiste 19, B:n todiste 26). P:n kertomuksesta ja muistiinpanoista ilmenee, että työmaalla oli ollut vuokratyövoimaa ja että osa vuokratyöntekijöistä oli toiminut työmaalla rakennusmiehen tehtävissä.

Vuokratyöntekijän palkkaamisen ei voida katsoa ilman muuta osoittavan, ettei taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ole. Vuokratyöntekijöiden käyttäminen A:n ja B:n lomautusten aikana sellaisiin töihin, joita he olivat yhtiössä tehneet ja lomautusilmoitustensa mukaan olivat lyhytaikaisinakin halukkaita vastaanottamaan, puoltaa kuitenkin johtopäätöstä, että yhtiössä on ollut heille soveltuvaa työtä tarjolla. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon, että X:ää velvoittavan UTS-sopimuksen 3 kohta edellyttää yrityksiä luopumaan vuokratyövoiman käytöstä ennen omien työntekijöiden lomauttamista tai irtisanomista.

Kantajat ovat vedonneet työsuhteiden päättämisen perusteettomuuden osalta myös siihen, että heille olisi tullut työsuhteiden päättämisen sijasta tarjota työtä, johon C, D, E, N, O, F, G ja H oli palkattu.

X on työnantajan edustajien kertomusten sekä pääluottamusmies P:n muistiinpanojen mukaan palkannut C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n kirvesmiehiksi työhön, johon A:lla ja B:llä ei edellä mainituin tavoin olisi ollut edellytyksiä ja johon he eivät siten olisi olleet sijoitettavissa.

N on sen sijaan palkattu yhtiöön kantajien lomautusten aikana rakennusmieheksi, ja yhtiön edustaja Å on itsekin arvioinut, että yhtiön olisi tullut tarjota tätä työtä kantajille. Yhtiön on katsottava laiminlyöneen työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitettua velvollisuuttaan, kun se ei ole näin toiminut.

Rakennusmieheksi palkattu O on Å:n kertomuksen perusteella ollut kanteen tarkoittamana aikana työssä yhtiössä määräaikaisilla työsopimuksilla ajalla 15.8.2016-30.6.2017 ja 1.7.-22.12.2017. Ensin mainittu työsopimus on siten tehty noin kaksi kuukautta ennen kantajien lomautusten alkamista ja jälkimmäinen noin kaksi kuukautta kantajien työsuhteiden päättymisen jälkeen. Työtuomioistuin toteaa, että A:n ja B:n tekemä laattamiehen työ on edellä mainituin tavoin vähentynyt vasta myöhemmin syksyllä 2016, kun O oli jo palkattu määräaikaiseen työtehtäväänsä. Koska yhtiön tiedossa ei siten ole ollut tuleva työn väheneminen, ei yhtiön voida katsoa rikkoneen työsopimuslain mainittujen pykälien mukaista velvollisuuttaan O:n palkkaamisella elokuussa 2016. Jälkimmäisen työsopimuksen osalta asiaa voidaan arvioida ainoastaan yhtiön takaisinottovelvollisuuden kannalta.

Yhteenvetonaan työtuomioistuin lausuu, että A ja B eivät ole toimineet kanteessa tarkoitettuna aikana henkilöstön edustajina eikä heillä ole siten ollut henkilöstön edustajan asemaan liittyvää työehtosopimuksen mukaista erityistä työsuhdeturvaa.

$295

X ei ole tarjolla olleesta työstä huolimatta peruuttanut A:n ja B:n lomauttamisia vaan on päättänyt heidän työsuhteensa. Yhtiön toimintaedellytyksissä ei ole väitetty tapahtuneen tarkasteltavana ajanjaksona sellaisia muutoksia, joilla tätä menettelyä voitaisiin perustella. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei A:n ja B:n tekemä työ ole vähentynyt työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. Yhtiöllä ei ole ollut työehtosopimuksessa edellytettyä perustetta lomauttaa A:ta tai B:tä taikka irtisanoa heidän työsopimuksiaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Kanteissa esitetyt ensisijaiset vahvistusvaatimukset on siten hyväksyttävä näillä perusteilla.

Koska sekä A:n että B:n lomauttaminen ja irtisanominen on todettu perusteettomaksi ja kantajien ensisijaiset kannevaatimukset on siten hyväksytty, ei työtuomioistuimella ole tarvetta ottaa kantaa toissijaisiin vaatimuksiin, jotka perustuvat takaisinottovelvollisuuden laiminlyöntiin.

Korvaukset

Kantajat ovat vaatineet, että X Oy velvoitetaan maksamaan korvausta perusteettomasta lomauttamisesta ja työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä tehdyn sopimuksen (TED) 13 §:n 5 kohdan nojalla.

Työtuomioistuin toteaa kyseisen sopimusmääräyksen koskevan korvausvelvollisuutta luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen lakkauttamisesta. Määräys ei voi tulla sovellettavaksi asiassa, koska A ja B eivät ole edellä mainituin tavoin olleet henkilöstön edustajien asemassa. Kanteen perusteista ja asiassa 1.2.2021 annetusta välipäätöksestä kuitenkin ilmenee, että asiassa on vedottu yhtiön korvausvelvollisuuteen perusteettomasta lomauttamisesta myös RISS-sopimuksen 6 §:n, UTS-sopimuksen 3 kohdan ja työsopimuslain 5 luvun 2 §:n perusteella siinäkin tapauksessa, ettei kantajien katsottaisi olleen henkilöstön edustajien asemassa. Työsuhteiden perusteettoman päättämisen osalta asiassa on vedottu TED-sopimuksen lisäksi RISS-sopimukseen ja sen osana noudatettavaan työsopimuslakiin. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että RISS-sopimuksen 6 §:n rikkomisesta on joka tapauksessa seurannut korvausvelvollisuus työntekijää kohtaan perusteettomasta lomautuksesta (TT 2017:63).

RISS-sopimuksen mukaan rakennusalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät muun ohessa kyseisen sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan sopimuksessa mainituin poikkeuksin. Työtuomioistuin toteaa, ettei poikkeuksissa ole mainittu perusteettomasta lomautuksesta tai työsuhteen päättämisestä tuomittavaa korvausvelvollisuutta, joka siten määräytyy työsopimuslain mukaan.

Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai laista johtuvia velvoitteitaan, on korvattava työntekijälle aiheuttamansa vahinko. Saman luvun 2 §:n mukaan työnantaja, joka on tässä laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Työsopimuslain 12 luvun 5 §:n mukaan on saman luvun 1 §:n 1 momentin nojalla perusteettoman lomauttamisen johdosta määrätystä vahingonkorvauksesta vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan vastaavanlainen vähennys on tehtävä 2 §:n nojalla määrätystä työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työntekijä on oikeutettu vahingonkorvaukseen työansion menetyksestä niiltä lomautuspäiviltä, jolloin työnantajalla olisi ollut tarjota työnjohtovaltansa puitteissa työtä (TT 2002:93). Korvattavaksi tulee se vahinko eli palkkaedun menetys (KKO 1995:215), joka työntekijälle on työnantajan menettelystä aiheutunut.

Perusteettomasta lomautuksesta tulevaa korvausta määrättäessä saamatta jäänyt ansio on otettava huomioon sellaisena, miksi se normaalien työvuorolistojen mukaan eri olosuhdelisineen olisi muodostunut (Turun HO 16.2.1990 S 89/368). Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään (esim. TT 2016:34 ja TT 2018:112) käyttänyt työsuhteen päättämiskorvauksen laskentaperusteena keskituntiansiota viitaten korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:42. Ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti päättämiskorvauksen laskentaperusteena oleva palkka tulisi määrittää tasolle, jonka työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos työsuhde olisi jatkunut. Palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavia alentavia tai korottavia tekijöitä ei tällöin yleensä ole perusteltua ottaa huomioon (KKO 2006:42, kohta 10).

Osapuolten välillä vallitsee erimielisyys siitä, tuleeko korvausten laskentaperusteena käyttää A:n ja B:n keskituntiansiota (A:n osalta 17,52 euroa/tunti ja B:n osalta 19,16 euroa/tunti) vai aikapalkkaa (A:n osalta 15,52 euroa/tunti ja B:n osalta 16,16 euroa/tunti).

Vastaaja ja kuultava ovat väittäneet, että kanteissa vaaditut korvausten määrät oli laskettu virheellisesti koko alkuvuoden 2016 aikana maksettujen veronalaisten ansioiden perusteella. Summaan oli sisältynyt aikapalkkoja, urakkapalkkoja sekä muita maksettuja lisiä, ylityökorvauksia ja lomarahoja.

Työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa edellä mainituissa ratkaisuissa omaksutusta kannasta korvauksia arvioitaessa. Asiassa ei ole väitettykään, että työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena olisi ollut sopia korvauksen perusteena olevan palkan määräytymisestä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n soveltamiskäytännöstä poikkeavasti (ks. TT 2016:34). Korvausten laskentaperusteena on siten pidettävä kantajien keskituntiansioita. Vastaajan ja kuultavan vetoamia palkanosia ei ole pidettävä sellaisina satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavina tekijöinä, joita ei olisi perusteltua ottaa huomioon korvausten laskentaperusteena olevaa palkkaa määritettäessä.

A on vaatinut korvausta perusteettomasta lomautuksesta ajalta 17.10.2016–17.4.2017 ja B ajalta 9.11.2016–9.5.2017. Edellä esitetyt seikat viittaavat siihen, että yhtiössä on ollut A:lle ja B:lle soveltuvaa työtä tarjolla heti syksystä 2016 alkaen. Lomautukset on siten katsottava perusteettomiksi koko kanteissa vaadittujen ajanjaksojen osalta.

A on esittänyt kirjallisena todisteena palkkalaskelman ajalta 12.-25.12.2016 (A:n todiste 11). Laskelmasta ilmenee, että yhtiö oli maksanut A:lle vuonna 2016 veronalaista ansiotuloa 170 työpäivältä yhteensä 32.936,17 euroa. Hänen keskipäiväpalkkansa on siten ollut 193,74 euroa.

A on ollut lomautuksen aikana ajanjakson 18.10.2016–20.1.2017 työssä 67 työpäivän ajan, josta hänelle on palkkatodistuksen 30.1.2017 mukaan maksettu palkkaa yhteensä 9.619,08 euroa (A:n todiste 12). Koska A:n keskimääräinen palkka X:llä olisi ollut 67 työpäivältä yhteensä 12.980,58 euroa, A:n palkanmenetys ajanjaksolta 17.10.2016–20.1.2017 on yhteensä 3.361,50 euroa.

Lomautuksen ajanjaksolta 21.1.–17.4.2017 A:n yhtiöltä saamatta jääneen palkan määrä 59 työpäivältä on yhteensä 11.430,66 euroa. A:lle on maksettu tältä ajalta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 4.816,23 euroa. Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta 11.430,66 euroa on vähennettävä lomautusten ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista 75 prosenttia eli 3.612,17 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää tältä osin 7.818,49 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän työllisyysrahastolle.

Yhtiö on vähentänyt A:n loppupalkasta lomautusilmoitusajan perusteella hänen 14 vuorokauden palkkaansa vastaavan määrän. Työtuomioistuin toteaa, että palkan pidättäminen on perustunut lomauttamiseen, johon ei edellä mainitulla tavalla ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta. Yhtiö on velvollinen korvaamaan A:lle tästä aiheutuneen taloudellisen vahingon. A:n lomautusajalta pidätetty kahden viikon lomautusajan palkka 10 työpäivältä on yhteensä 1.937,40 euroa.

Yhtiön A:lle lomauttamisella aiheuttaman vahingon määrä on siten kokonaisuudessaan yhteensä 16.729,56 euroa.

B on esittänyt kirjallisena todisteena palkkalaskelman ajalta 31.10.-13.11.2016 (B:n todiste 12). Laskelmasta ilmenee, että yhtiö oli maksanut B:lle palkkaa vuonna 2016 ennen lomautuksen alkamista 176 työpäivältä yhteensä 36.400,15 euroa. Hänen keskipäiväpalkkansa on siten ollut 206,82 euroa.

B on ollut lomautuksen aikana ajanjakson 9.11.2016–20.1.2017 työssä 50 työpäivän ajan, josta hänelle on palkkatodistuksen 30.1.2017 mukaan maksettu palkkaa yhteensä 7.950,60 euroa (B:n todiste 13). Koska B:n keskimääräinen palkka X:llä olisi ollut 50 työpäivältä yhteensä 10.341 euroa, B:n palkanmenetys ajanjaksolta 9.11.2016-20.1.2017 on yhteensä 2.390,40 euroa.

Lomautuksen ajanjaksolta 21.1.–9.5.2017 B:n yhtiöltä saamatta jääneen palkan määrä 75 työpäivältä on yhteensä 15.511,50 euroa. B:lle on maksettu tältä ajalta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 6.398,70 euroa. Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta 15.511,50 euroa on vähennettävä lomautusten ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista 75 prosenttia eli 4.799,03 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää tältä osin 10.712,47 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän työllisyysrahastolle.

Yhtiö on vähentänyt B:n loppupalkasta lomautusilmoitusajan perusteella hänen 14 vuorokauden palkkaansa vastaavan määrän. Työtuomioistuin toteaa, että palkan pidättäminen on perustunut lomauttamiseen, johon ei edellä mainitulla tavalla ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta. Yhtiö on velvollinen korvaamaan B:lle tästä aiheutuneen taloudellisen vahingon. B:n lomautusajalta pidätetty kahden viikon lomautusajan palkka 10 työpäivältä on yhteensä 2.068,20 euroa.

Yhtiön B:lle lomauttamisella aiheuttaman vahingon määrä on siten kokonaisuudessaan yhteensä 19.970,10 euroa.

A:n työsuhde on irtisanomiseen mennessä jatkunut noin kolme vuotta. Työnantajayhtiö on tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt tietää menetelleensä lain ja työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi neljän kuukauden palkkaa vastaavat 16.274,16 euroa.

A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisen jälkeiseltä viiden kuukauden ajanjaksolta työttömyysturvalain mukaista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 89,19 euroa. A:lle tuomittavasta neljän kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta on vähennettävä sanottua aikaa vastaavalta ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista 75 prosenttia eli 66,89 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 16.207,27 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän työllisyysrahastolle.

B:n työsuhde on irtisanomiseen mennessä jatkunut noin kuusi vuotta. Työnantajayhtiö on tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt tietää menetelleensä lain ja työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään B:n työsuhteen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi viiden kuukauden palkkaa vastaavat 21.716,10 euroa.

Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut

$29d

$29e

$29f

Työtuomioistuin

– vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) saatetekstin, 2 §:n, 3 §:n 4 kohdan ja 6 §:n sekä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) 3 kohdan vastaisesti lomauttanut A:n ajanjaksoksi 17.10.2016–17.4.2017,

– velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta lomauttamisesta 13.117,39 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien ja työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 3.612,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien,

– vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) 2 ja 6 §:ien vastaisesti päättänyt A:n työsopimuksen 17.4.2017,

– velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvausta työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 16.207,27 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien ja työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 66,89 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä, ja

– velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla ja asianosaiskulut 2.092,86 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

– vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) saatetekstin, 2 §:n, 3 §:n 4 kohdan ja 6 §:n sekä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) 3 kohdan vastaisesti lomauttanut B:n ajanjaksoksi 9.11.2016–9.5.2017,

– velvoittaa X Oy:n maksamaan B:lle korvausta perusteettomasta lomauttamisesta 15.171,07 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.5.2019 lukien ja työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena B:n korvauksesta vähennetyn määrän 4.799,03 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä,

– vahvistaa, että X Oy on rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS) 2 ja 6 §:ien vastaisesti päättänyt B:n työsopimuksen 9.5.2017,

– velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla ja asianosaiskulut 2.067,26 eurolla korkoineen, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

Sopimusmääräykset

Vaalit 4.3.2016

Vaalit 7.10.2016

Tausta ja oikeudelliset lähtökohdat

Kantajien työtehtävät ja osaaminen

Tarjolla ollut työ

Johtopäätökset

Korvausten laskentaperusteet

Lomautukset

Työsuhteiden päättäminen

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Eero Lindström, Jarkko Ruohoniemi, Patrik Stenholm ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.