TT 2022:57 – Palkkaus

Ylimerivartija toimi pintapelastajan tehtävän ohella valvontalentokoneen operaattorina vartiolentolaivueessa. Kysymys tehtävän vaativuuden arvioinnista.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Vastaaja

Valtiovarainministeriö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 10.9.2021

Suullinen valmistelu 7.3.2022

Pääkäsittely 22.4.2022

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n, SKL Suomen Konepäällystöliitto ry:n sekä Valtion yhteisjärjestö VTY ry:n (nykyisen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n), välillä 22.4.2005 tehdyssä tarkentavassa virkaehtosopimuksessa Rajavartiolaitoksen henkilöstöön 1.12.2004 alkaen sovellettavasta palkkausjärjestelmästä on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 § Palkkaustekijät

Rajavartiolaitoksen virkamiehille maksetaan lisäksi liitteen 3 mukaisia lisäpalkkioita.

4 § Tehtäväkohtainen palkanosa (päivitetty 28.2.2011)

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuusluokan perusteella. Vaativuuden arviointitekijät ovat: tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuus ja syvyys, osaamisen vaikuttavuus, tehtävän edellyttämä koulutus, tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemus, ratkaisut ja itsenäisyys, vastuun laajuus, johtaminen, vuorovaikutus, tehtävän edellyttämä kielitaito sekä työolosuhteet ja vaaratekijät. Tehtäväkohtaisen palkanosan taulukko on liitteenä 1.

Työnantaja päättää tehtävistä ja niiden muutoksista. Tehtävän vaativuusluokan määrittäminen perustuu tehtävänhoitajan ja esimiehen yhdessä laatimaan ja allekirjoittamaan tehtäväkuvaukseen sekä virastossa noudatettavaan arviointijärjestelmään. Avoimen tehtävän tehtäväkuvauksen laatii esimies. Tehtävänhoitajan aloittaessa avoimen tehtävän hoitamisen päivitetään tehtäväkuvaus.

Tehtävänkuvauksen muutostarvetta tarkastellaan vuosittain käytävien tavoite- ja kehityskeskustelujen yhteydessä. Lisäksi tehtävän vaativuus tarkistetaan, kun tehtävän sisältö muuttuu olennaisesti. Tällöin aloitteen tarkistamisesta voi tehdä joko esimies, tehtävänhoitaja tai häntä edustava luottamusmies.

Hallintoyksikön palkkatiimi ja sen lausunnon perusteella Rajavartiolaitoksen palkkalautakunta käsittelevät uusien ja muuttuneiden tehtävien vaativuusarvioinnit ja määrittelevät kantansa niihin tapauksissa, joissa palkkalautakunta ei jo ole arvioinut vastaavaa tai kokonaisuutena samankaltaista tehtävää.

Hallintoyksikön päällikkö vahvistaa vaativuusarvioinnit ja -luokat sekä tehtäväkohtaiset palkanosat.

Mikäli vaativuusarvioinnista syntyy erimielisyyttä, se pyritään ratkaisemaan jäljempänä 11 §:ssä sovittua menettelyä noudattaen.

Tehtäväkohtainen palkanosa maksetaan vaativuusluokan vahvistamisen jälkeen tehtäväkuvauksen allekirjoittamista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Vanhempi pintapelastaja, ylimerivartija A toimii pintapelastajan tehtävän (nro 3824) ohella valvontalentokoneen valvontalaitteistoa hoitavana operaattorina vartiolentolaivueessa. Vartiolentolaivueen työjärjestykseen on kirjattu pintapelastajan tehtävässä 3824 tehtävänhaltija hoitamaan oman toimen ohella operaattorin tehtäviä. Operaattorina toimiminen kuuluu kiinteänä ja säännönmukaisena osana A:n hoitamaan tehtäväkokonaisuuteen. Palkkalautakunta oli 19.12.2014 yksimielisesti arvioinut tehtävän vaativuusluokkaan 19,5.

Aiemmin vuonna 2014 tehdyssä tehtävän vaativuuden arvioinnissa operaattorin työn osuus oli arvioitu tehtäväkokonaisuudessa 25 prosentiksi. Operaattorityö vei A:n työajasta vuosina 2017 — 2019 noin 20 — 25 prosenttia. A:n ja hänen esimiehensä kesken tehtiin vuoden 2020 alussa uusi tehtävänkuvaus ja pyydettiin uutta tehtävän vaativuuden arviointia. Tehtävänkuvauksen mukaan operaattorin tehtävät muodostivat tuolloin 40 prosenttia kokonaistyöpanoksesta.

Palkkalautakunta käsitteli tehtävän vaativuuden arvioinnin 28.5.2020. Arviointi jäi erimieliseksi kohdan F1 eli tehtävän monipuolisuuden ja syvyyden määrittämisen osalta. Tämän jälkeen asiassa on käyty välitön neuvonpito 9.9.2020 ja paikallisneuvottelu 11.5.2021. Virkamiespuolen näkemyksenä on ollut, että kyseisen osa-alueen F1 osalta tehtävä tulisi arvioida tasolle 7, jolloin A:n vaativuusluokaksi muodostuisi 19,5 sijasta 20,5. Rajavartiolaitoksen kantana on ollut, että vuonna 2014 arvioidussa tehtävässä ei ole arvioinnin jälkeen tapahtunut lainkaan muutoksia, joilta sopimuksessa edellytetään lisäksi olennaisuutta, eikä tehtävän vaativuuden arvioinnin nostamiselle ole siten ollut aihetta, vaan aiemmin määritelty taso 5 on edelleen oikea.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmästä tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n oikeaksi tulkinnaksi sen, että ylimerivartija A:n tehtävän vaativuus tulee arvioida 1.1.2020 lukien tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden osalta tason 7 mukaan ja

– velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 6.325 eurolla korkoineen.

Perusteet

Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuusluokan perusteella. Vaativuuden arviointitekijöitä ovat tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuus ja syvyys (F1), osaamisen vaikuttavuus (F2), tehtävän edellyttämä koulutus (F3), tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemus (F4), ratkaisut ja itsenäisyys (F5), vastuun laajuus (F6), johtaminen (F7), vuorovaikutus (F8), tehtävän edellyttämä kielitaito (F9) sekä työolosuhteet ja vaaratekijät (F10). Vaativuuden arvioinnin vaativuustekijöitä (faktoreita) on siis kaikkiaan kymmenen. Työtehtävän vaativuus arvioidaan erikseen kunkin vaativuustekijän osalta ja tehtävä sijoitetaan vaativuusarviointikäsikirjan mukaisesti kunkin vaativuustekijän osalta vaativuustasoille. Tehtävän vaativuusluokka muodostuu laskemalla yhteen eri vaativuustekijöille annetut pisteytykset. Vaativuusluokkaa laskettaessa kunkin vaativuustason arvo on 0,5.

Vuoden 2020 alusta lukien tuli voimaan työjärjestysmuutos, jolloin työaikaa kohdennettiin lisää operaattorin tehtävään. A:n tehtävä olisi 1.1.2020 lukien tullut sijoittaa tehtävän vaatiman monipuolisuuden ja syvyyden määrittävän vaativuustekijän (F1) osalta tason 5 sijasta tasolle 7. Näin A:n vaativuusluokaksi muodostuisi 19,5 sijasta 20,5.

Kun tehtävä muodostaa yli kymmenen prosenttia työajasta, muodostuu siitä arvioitava kokonaisuus arviointitekijää F1 määritettäessä. Siten asiassa ei ole merkitystä sillä, vaikka operaattoritehtävän osuus olisi vuoden 2020 jälkeen laskenutkin. Arviointi on tosiasiassa ollut väärä alusta alkaen, mutta asia on noussut esiin, kun A:lle on tehty uusi arviointi operaattorin työn osuuden kasvettua merkittävästi. Joka tapauksessa operaattorin tehtävän osuus A:n työajasta on muodostunut sekä vuonna 2020 että 2021 pintapelastajan tehtävää suuremmaksi.

Työjärjestyksessä on tapahtunut muutos 1.1.2020 lukien ja päätös tehtävään määräyksestä on tehty joulukuussa 2019. Vuoden 2020 alusta lähtien operaattorin tehtävä on muodostanut pysyvästi A:n työpanoksesta vähintään yhtä merkittävän osuuden kuin pintapelastajan tehtävät. Viimeistään tuosta lähtien myös A:n operaattorin tehtävän vaativuus on ollut verrattavissa täysin sitä päätehtävänään tekeviin.

A on ollut myös operaattorin tehtävässä syväosaaja. Hän on saanut käskyn osallistua operaattorikurssille 28.4.2008 ja hän on toiminut operaattorina operaattorikurssin jälkeen marraskuusta 2008 lähtien. Hän on toiminut operaattorin tehtävässään aivan vastaavasti kuin muutkin operaattorit ja hänen on edellytetty tekevän täysin samat tehtävät kuin muidenkin operaattorien. Työ ei A:n tekemänä voi olla yhtään sen vähäarvoisempaa kuin muidenkaan operaattoreiden suorittamana, jotka on arvioitu tasolle 5 eli syväosaajiksi. Se, että hänelle operaattoritehtävä on nimetty oto-tehtäväksi, ei poista millään tavoin sitä, että A:n on täytynyt olla myös operaattorin tehtävän osalta syväosaaja.

A:n hoitama tehtävä koostuu kahdesta eri tehtäväkokonaisuudesta: pintapelastajan tehtävästä ja valvontalentokoneen (Dornier 228) operaattorin tehtävästä. Vanhemman pintapelastajan tehtävät, jollaisia A siis tekee toimiessaan pintapelastajana, on vakiintuneesti arvioitu vaativuusarviointikäsikirjan tarkoittamalle tasolle 5. Kehittämisvastuiden kuuluminen vanhemman pintapelastajan tehtäviin on ollut ratkaisevaa, kun on katsottu mahdolliseksi sijoittaa vanhemmat pintapelastajat tasolle 5 (TT 2007:117). Niiden operaattoreiden, jotka tekevät yksinomaan valvontalentokoneen operaattorin työtä, tehtävät on arvioitu tasolle 5, eli myös heillä on kehittämisvastuun katsottu kuuluneen tehtäviin.

Vaativuudenarviointikäsikirjassa tehtävän monipuolisuuden ja syvyyden määrittämisessä käytettävän tasokuvauksen mukaan tason 5 tehtävä edellyttää syvää osaamista yhdellä osatehtäväalueella. Tasolla 5 tehtävään sisältyy määritelmän mukaisesti myös kehittämisvastuuta. Muista pintapelastajista ja operaattoreista poiketen A:n tehtävä muodostuu poikkeuksellisesti kahden syväosaamista edellyttävän osatehtäväalueen yhdistelmästä. Vaativuusarviointikäsikirjan mukaan silloin, kun tehtävä edellyttää syvää osaamista kahdelta tai useammalta osatehtäväalueelta, tehtävän vaativuus arvioidaan tasolle 7. Myös tasolla 7 tehtävään todetaan sisältyvän kehittämisvastuuta.

Työnantajan puolelta on esitetty väite, ettei A:n hoitamaan tehtävään sisälly kehittämisvastuuta. Tämä väite ei voi pitää paikkaansa. Kumpikin osatehtävä jo yksistään on arvioitu vakiintuneesti tasolle 5, mikä tarkoittaa sitä, että kumpaankin tehtävään on jo erikseenkin katsottu kuuluvan kehittämisvastuuta. A on osallistunut kehittämistehtäviin molempien osatehtäväalueiden osalta. Hän on osallistunut kehittämistehtäviin samalla tavoin kuin nekin, jotka tekevät yksinomaan joko vanhemman pintapelastajan tai operaattorin tehtävää.

Vaativuudenarviointikäsikirjassa tason 7 kuvauksessa kehittämisvastuuta koskeva ilmaisu vastaa täysin tason 5 kuvausta samasta teemasta. Molemmissa todetaan: ”Työhön sisältyy kehittämisvastuu”. Jos jo syväosaamista vaativat työtehtävien on kertaalleen todettu arvioinnissa sisältävän kehittämisvastuuta, ei tuo vastuu poistu, vaikka muodostettaisiin yhdistelmätehtävä tällaista syväosaamista vaativista tehtävistä. A:ta ei ole myöskään erikseen vapautettu kummankaan osatehtäväalueen osalta kehittämistehtävistä.

Muilla vastaajan esiin nostamilla pintapelastajilla on ollut muita kuin operaattorin oto-tehtäviä. Heidän arviointinsa ei ole vertailukelpoinen A:n tilanteen kanssa. Tosin B:n osalta voidaan todeta, että hänen arviointinsa vaikuttaisi olevan samalla tavoin virheellinen kuin A:n, koska voimankäytön pääkouluttajan tehtävä on vaativuuden arvioinnissa arvioitu myös joidenkin virkamiesten päätehtävänä. Sen sijaan TC-kouluttajan ja voimankäytön oto-kouluttajan tehtävän vaativuuteen arviointiin on otettu erikseen kantaan arviointikäsikirjassa. Arvioinnit eivät siten vastaa A:n tilannetta.

Muutos voidaan arvioida, kun se tapahtuu tai jopa etukäteen, kun tiedetään, milloin muutos tehtävissä astuu voimaan. Oto-tehtävien arviointi on yleensä tehty edellisen kalenterivuoden perusteella, mutta sinänsä ei ole estettä arvioida sitä myös muutoshetkestä tai jopa ennen sitä. Kantaja ei ole vaatinut maksua vaan ainoastaan tulkinnan vahvistamista eikä kysymyksellä maksuajankohdasta ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Operaattorityövuorot ovat perustuneet työntekijätarpeeseen operaattorityössä, eikä A:n henkilöön liittyvillä seikoilla ole ollut mitään tekemistä operaattorivuorojen määrän kanssa.

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.449 eurolla korkoineen.

A:n tehtävän (nro 3824) vaativuudessa ei ole tapahtunut olennaista muutosta, vaan se on 18.12.2014 yksimielisesti arvioitu sisällöltään samanlaisena pintapelastaja vanhempi, oto-operaattorin tehtävänä. Palkkalautakunta on tuolloin huomioinut oto-tehtävän arvioimalla tehtävän edellyttämän vähimmäistyökokemuksen (F4) tasolle 5 normaalin vanhemman pintapelastajan tason 4 sijaan

Sen jälkeen tehtävässä ei ole tapahtunut olennaista muutosta vaativampaan suuntaan.

$104

A:n tehtävään ei sisälly tasojen 5 — 7 edellyttämää vaativuusarviointikäsikirjassa tarkoitettua kehittämisvastuuta. Vanhempien pintapelastajien syväosaamisen edellyttämä kehittämisvastuu edellyttää yksittäisiä työtehtäviä laajempivaikutteisia, kaikkia laivueen pintapelastajia koskevia kehittämistehtäviä (TT 2007:117).

Rajavartiolaitoksen vuosien saatossa muodostuneen ja vakiintuneen arviointikäytännön mukaisesti operaattorit ja vanhemmat pintapelastajat arvioidaan kuitenkin F1:n osalta tasolle 5. Arvioinnin yleisenä perusteena on siten ensisijaisesti vakiintunut arviointilinja. Mikäli käsikirjaa tulkittaisiin kehittämisvastuun osalta tiukasti, voisi pintapelastajan ja operaattorin tehtävän katsoa olevan myös F1 tasojen 2 — 4 mukainen ammattitehtävä.

Vartiolentolaivueen komentajan hyväksymässä pintapelastajan työjärjestyksessä vastuu pintapelastus- ja ensihoitotoiminnan kehittämisestä on määrätty pintapelastus- ja ensihoitoryhmän johtajalle. A:n pintapelastajan tehtävässä vastuu on määritelty seuraavasti: ”Osallistuu oman alansa koulutuksen ja materiaalin kehittämiseen”. Edellä mainittu ei sisällä vaativuusarviointikäsikirjassa tarkoitettua kehittämisvastuuta, vaan normaalia kaikkiin tehtäviin kuuluvaa työnsä kehittämiseen osallistumista.

A:n kehittämisvastuu ei siten kummankaan tehtäväkokonaisuuden osalta ole vaativuusarviointikäsikirjan tarkoittamaa kehittämisvastuuta, vaan normaalia kaikkiin tehtäviin kuuluvaa työnsä kehittämiseen osallistumista.

Vartiolentolaivueen pintapelastajilla on muitakin kuin operaattorin oto-tehtäviä. B on voimankäytön pääkouluttaja, oto, C on TC-kouluttaja, oto, sekä D ja E ovat voimankäytön kouluttajia, oto. Edellä mainituista myös voimankäytön kouluttamiseen liittyvät oto-tehtävät kohdentuvat eri osatehtäväalueelle (rajavalvonta) kuin päätehtävä ja niissäkin päätoiminen kouluttaja on arvioitu syväosaajaksi. Myös nämä tehtäväkokonaisuudet on arvioitu tasolle F1=5 eikä tasolle 7. Lisäksi kokemus on arvioitu perustehtävää ylemmälle tasolle F4=5. F:n tehtävä on esimerkki vanhemman pintapelastajan ensimmäisestä perustehtävästä, jossa siinäkin F1=5 ja F4=4. A:n operaattorin oto-tehtävä ei ole vaativampi kuin muut edellä mainitut oto-tehtävät. Kaikissa edellä mainituissa tehtävissä F1 on arvioitu tasolle 5.

Kantaja on vaatinut, että A:n tehtävän vaativuus tulee arvioida 1.1.2020 lukien F1:n osalta tasolle 7. Tehtäväkohtainen palkanosa maksetaan vaativuusluokan vahvistamisen jälkeen tehtäväkuvauksen allekirjoittamista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien.

Vartiolentolaivueen työjärjestykset päivitettiin 2019 vuoden lopussa ja ne tulivat voimaan 1.1.2020 lukien. Päivitys ei aiheuttanut muutoksia pintapelastajien tehtävän sisältöön. Kun kyse on oto-tehtävästä, vakiintunut soveltamiskäytäntö on, että muuttumattoman työjärjestyksen sisällä tapahtuvan työn sisällön painotuksen pysyväisluonteista muutosta tarkastellaan edellisen kalenterivuoden perusteella.

Edellä mainitun perusteella muutos olisi todettu vasta vuoden 2021 keskustelukierroksella. Jos tuolloin palkkalautakunnassa olisi todettu esimerkiksi jonkin osatehtäväalueen muodostuneen, tehtäväkohtaisen palkanosan muutos olisi mennyt maksuun kyseisen vuoden huhtikuun alusta. Mikäli A:n muutoksen katsottaisiin olevan pysyväisluonteinen muutos ja F1:n katsottaisiin olevan tasolla 7, niin muutoksen tulisi mennä maksuun vasta 1.4.2021 lukien.

Kantajan kirjalliset todisteet

Vastaajan kirjalliset todisteet

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajan henkilötodistelu

Perustelut

Arviointi ja johtopäätökset

Arviointi tässä asiassa

A on toiminut Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueessa vanhemman pintapelastajan tehtävässä ja oman toimensa ohella valvontalentokoneen valvontalaitteistoa hoitavana operaattorina. Tehtävä on 19.12.2014 arvioitu palkkalautakunnassa yksimielisesti vaativuusluokkaan 19,5. Tehtävän vaatima osaamisen monipuolisuus ja syvyys (jatkossa F1) on arvioitu tasolle 5.

Asiassa on selvitetty, että vuoden 2020 alussa vartiolentolaivueessa on toteutettu organisaatiouudistus. Tehtävät on sijoitettu uuteen yksikköön, jolloin kaikille virkamiehille on tehty tehtävään määräykset (V4), vaikka kyse ei H:n kertomuksesta ilmenevin tavoin ole sinänsä ollut uusista tehtävistä. Lisäksi kaikkien työjärjestyksiä on täsmennetty tehtävien sisällön selkiyttämiseksi (K4). H:n mukaan merkittäviä sisällöllisiä muutoksia tehtäviin ei ole tehty, eikä A:nkaan tehtävien sisällössä ole tuolloin tapahtunut muutosta. Näin A itsekin on kertonut.

Kantajan keskeinen väite on se, että A:n oto-tehtävänä hoitaman operaattoritehtävän osuus on joka tapauksessa kasvanut vuoden 2020 alusta lukien ja muodostanut pysyvästi A:n työpanoksesta vähintään yhtä merkittävän osuuden kuin pintapelastajan tehtävät. Kantajan mukaan viimeistään tuosta lähtien A:n operaattorin tehtävä on ollut yhtä vaativa kuin sitä päätehtävänään tekevällä. Kantaja on siten katsonut, että A on syväosaaja sekä pintapelastajan että operaattorin tehtävässä, jolloin vaativuusarviointikäsikirjan mukaisesti vaativuustekijän F1 tulisi olla tasolla 7.

Asiassa on riidatonta, että sekä vanhemman pintapelastajan että operaattorin tehtävät on F1:n osalta vakiintuneesti arvioitu tasolle 5. Molempien tehtävien on siten katsottu edellyttävän syväosaamista yhdellä osatehtäväalueella sekä lisäksi kehittämisvastuuta. Niin ikään riidatonta on, että F1 arvioidaan tasolle 7 tehtävän edellyttäessä syväosaamista kahdella eri osatehtäväalueella ja lisäksi kehittämisvastuuta.

J:n kertomuksesta on kuitenkin luotettavalla tavalla käynyt ilmi, että kaikkia oto-tehtävinä hoidettuja tehtäviä on hoidettu myös päätehtävänä, jolloin F1 on edellä todetusti arvioitu tasolle 5, mutta sen sijaan jos tehtävää on hoidettu oto-tehtävänä, tämä ei yksin ole vakiintuneessa arviointikäytännössä nostanut päätehtävän vaativuutta F1:n osalta tasolle 5 tai sitä korkeammalle. Sen sijaan tehtävän edellyttämän kokemuksen vuoksi perustehtävä on arvioitu vähimmäistyökokemuksen (F4) osalta perustehtävää ylemmälle tasolle. Myös A:lla oto-tehtävä on huomioitu arvioimalla F4 tasolle 5 vanhemman pintapelastajan tason 4 sijaan. Vastaaja on vedonnut siihen, että näin on toimittu myös muiden pintapelastajien osalta, joilla on ollut esimerkiksi voimankäytön kouluttamiseen liittyvä oto-tehtävä. Näissäkin tapauksissa päätoiminen kouluttaja on arvioitu syväosaajaksi, mutta pintapelastajilla, jotka ovat hoitaneet mainittua tehtävää oman toimen ohella, F1 on arvioitu tasolle 5 eikä 7.

J:n kertomuksesta on lisäksi ilmennyt, että F1:n osalta tasolla 7 olevat tehtävät ovat vakiintuneesti olleet esimies- ja asiantuntijatehtäviä eivätkä operatiivisia tehtäviä kuten A:n kohdalla.

$137

$138

Asiassa on lisäksi esitetty puolin ja toisin todistelua siitä, mitä on tarkoitettu vaativuusarviointikäsikirjassa mainitulla kehittämisvastuulla ja onko tällaista vastuuta ollut A:n tehtävässä. Vaativuuden arviointitekijän F1 osalta sekä tasolla 5 että tasolla 7 edellytetään, että työhön sisältyy kehittämisvastuu. A:n työjärjestyksestä (K4) ilmenee, että pintapelastajan tehtävässä tehtävänhoitaja ”osallistuu oman alansa koulutuksen ja materiaalin kehittämiseen”, ja operaattorin tehtävässä hän ”osallistuu valvontavälineistöjen ylläpitämiseen ja kehittämiseen vastaavan operaattorin ohjeiden mukaisesti”. A:n kertomuksesta on ilmennyt, että kehittämiseen liittyvät tehtävät ovat käytännössä tarkoittaneet päivittäisten työtapojen kehittämiseen osallistumista yhdessä muiden kanssa.

Kantajan kantaa puoltaa se, että sekä vanhemman pintapelastajan että operaattorin tehtävissä F1 on vakiintuneen käytännön mukaan arvioitu tasolle 5, joka edellä todetusti sisältää jo tasokuvauksen perusteella kehittämisvastuuta. Tason 7 kehittämisvastuun ei ole selvitetty olevan jollakin tapaa vaativampaa kuin tason 5 kehittämisvastuun. G:n mukaan esimerkiksi toimistoupseerin tehtävä on arvioitu tasolle 7, vaikka työjärjestyksessä on tältä osin kuvattu kehittämisvastuuta samankaltaisesti kuin A:n työjärjestyksessä kehittämiseen osallistumisena. J:n mukaan uusia tehtäviä koskevassa palkkalautakunnan käytännössä kehittämisvastuulla on kuitenkin tarkoitettu sitä, että henkilö on määrätty vastuulliseksi jonkin asiakokonaisuuden kehittämistyössä. H:n kertomuksesta on ilmennyt, että pintapelastus- ja ensihoitoryhmässä varsinainen kehittämisvastuu on työjärjestyksen mukaisesti ryhmänjohtajalla, ja vastaavasti operaattoritoiminnassa tällainen vastuu on vanhimmalla päätoimisella operaattorilla.

Johtopäätökset

Asiassa on edellä selostetuin tavoin esitetty sekä kannetta puoltavia että työnantajapuolen tulkinnan puolesta puhuvia seikkoja. Asiaa kokonaisuutena harkittuaan työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A:n tehtävän vaativuus tulisi arvioida tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden osalta tasolle 7. Kanne on siten hylättävä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 2.449 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

.

Vaativuusarviointikäsikirja

A:n tehtävänkuvauslomake (11.3.2020)

Pöytäkirja tehtävään siirrosta 4.12.2019

A:n työjärjestystiedot 6.2.2019 ja 11.3.2020

Vanhemman pintapelastajan nykyiset työjärjestystiedot

Operaattorin nykyiset työjärjestystiedot

Yhteenvetotaulukko A:n työvuorolistoista 2019-2021

Lääkärintodistus 15.1.2021

Palkkalautakunnan pöytäkirja 19.12.2014

Palkkalautakunnan kommentti ja arviointi (18.12.2014) pintapelastaja vanhempi, oto operaattori tehtävän arvioinnista ja tehtävän työajan jakautumisesta eri osatehtäväaluille.

Yhteenvetotaulukko A:n työvuorolistoista 2019 — 2021

Vartiolentolaivueen sisäinen päätös 3.12.2019 A:n ym. määräämisestä tehtävään

Palkkausperustepäätös 4.12.2019, salassa pidettävä

A

G, pääluottamusmies

H, Vartiolentolaivueen henkilöstötoimiston toimistopäällikkö

J, virkaehtosopimusasiantuntija (palkkalautakunnan puheenjohtaja)

Kysymyksenasettelu

Henkilötodistelu

Asiassa on kuultu A:ta, pääluottamusmies G:tä, Vartiolentolaivueen henkilöstötoimiston toimistopäällikköä, majuri H:ta ja virkaehtosopimusasiantuntijaa, majuri J:tä, joka on toiminut myös palkkalautakunnan puheenjohtajana.

A on kertonut työskennelleensä Rajavartiolaitoksen palveluksessa yhteensä 26 vuotta. A työskenteli vartiolentolaivueen Turun tukikohdassa pintapelastus- ja ensihoitoryhmässä. Pintapelastaja oli yksi helikopterimiehistön viidestä jäsenestä tehtävänään ihmisten pelastaminen mereltä tai maastosta. Lisäksi tehtävään kuului virka-apuna tehtävät maastosammutustyöt ja yhteistyökumppaneille annettava pelastuskoulutus. Pintapelastajat kävivät myös voimankäytön koulutuksessa ja toimivat tarvittaessa partionjohtajina. Päivystysvuorossa harjoiteltiin lähes päivittäin tekemällä harjoituslentoja pintapelastukseen liittyen. Jatkuvasti oli myös käynnissä jokin koulutusohjelma uusille työntekijöille, joita koulutettiin vuoden ympäri.

Vuonna 2008 A oli saanut käskyn, jolla kaikki pintapelastajat oli määrätty operaattorikurssille. Operaattorit työskentelivät lentokoneessa, jonka miehistöön kuului kaksi lentäjää ja kaksi operaattoria. Työ sisälsi muun ohella erilaisten kohteiden havainnointia maalla ja meressä. Osallistuminen operaattorin työhön oli ollut aluksi vähäisempää käsittäen alle 10 prosenttia työajasta. Vuonna 2014 — 2015 työn osuus oli kuitenkin noussut, kun osa operaattoreiksi koulutetuista pintapelastajista oli nimitetty ensihoitajiksi ja operaattorin tehtävä oli jäänyt heiltä kokonaan pois. Tällä hetkellä sekä operaattorina että pintapelastajana toimivia ei ollut A:n lisäksi muita.

Loppuvuodesta 2019 A:lle oli tehty siirron suunnitelma (K3), jossa hänet oli määrätty pintapelastajaksi ja operaattoriksi oman toimen ohella eli oto-tehtävään. A oli ollut sitä mieltä, että operaattorin tehtävää ei voinut tehdä muun työn ohella, koska se vaati merkittävää panostusta ja yhä enemmän kouluttautumista, minkä vuoksi hän oli pyytänyt pöytäkirjasta oto-termiä poistettavaksi. Työjärjestyksen päivityksessä vuoden 2020 alussa operaattorin tehtävä oli kuitenkin merkitty oto-tehtäväksi (K4). Työjärjestyksen päivityksellä oli tarkoitus kuvata A:n tosiasiallisia, pysyviä tehtäviä tarkemmin. A:n tehtävät eivät sisällöllisesti olleet tuolloin muuttuneet.

A:n mukaan hänen tehtävänsä eivät eronneet millään tavalla muiden vanhempien pintapelastajien tehtävistä tai muiden operaattoreiden tehtävistä. A oli myös osallistunut kehittämistehtäviin kuten työjärjestykseen (K4) oli merkitty. Sekä pintapelastajan että operaattorin tehtäviä kehitettiin jatkuvasti ja A oli ollut kehitystyössä mukana. Vaikka kehittämisvastuu oli nimetty tietylle henkilölle, kaikki osallistuivat työtapojen ja -menetelmien kehittämiseen.

Virkaiältään A oli ollut vuodesta 2008 lukien vanhin operaattori. Tämänhetkinen operaattorivastaava oli aloittanut työt vuonna 2012. Muut päätoimiset operaattorit olivat aloittaneet työnsä vuosina 2018 ja 2020. Työnantajan laatima taulukko A:n työajan kohdentumisesta (K7, V3) piti pääosin paikkansa. Vuonna 2019 operaattorin osuus oli ollut noin 25 prosenttia ja tätä aikaisemmin noin 20 prosenttia. Vuoden 2019 jälkeen osuus oli lähtenyt kasvamaan. A oli joutunut hoitamaan operaattorin tehtävää myös ilman työparia, mikä oli käytännössä mahdollista, mutta työläämpää.

$13d

$13e

A:n työjärjestyksestä (K4) G on todennut, että uudemmassa, vuonna 2020 päivitetyssä työjärjestyksessä oli eritelty aiempaa työjärjestystä selvemmin A:n tehtävät vanhempana pintapelastajana ja operaattorina sekä niihin liittyvät vastuut.

Molemmissa A:n tehtävissä tekijä F1 oli arvioitu tasolle 5, koska molemmat olivat syväosaamista vaativia tehtäviä. Syväosaaminen tarkoitti laaja-alaisempaa ymmärrystä ja osaamista tehtävässä ja lisäksi siihen liittyvää kehittämisvastuuta. A:n molempiin tehtäviin sisältyi hänen työjärjestyksensä perusteella tällainen kehittämisvastuu. Kehittämisvastuu oli samanlainen tason 5 ja 7 tehtävissä. Esimerkiksi toimistoupseerilla tekijä F1 on tasolla 7, ja työjärjestyksessä oli tältä osin kuvattu kehittämisvastuuta samankaltaisesti kuin A:n työjärjestyksessä eli että ”osallistuu jonkin tehtäväalueen kehittämiseen”. Vaativuudenarviointikäsikirjassa ei ollut G:n käsityksen mukaan sellaista mainintaa, että oto-tehtävä ei voisi olla syväosaamista edellyttävä tehtävä.

$13f

$140

A toimi oto-operaattorina, joka oli varalla päätoimisten operaattoreiden poissaolojen varalta. Päätoimisia operaattoreita oli kolme eikä tarvetta kohdistaa A:n työaikaa enemmän operaattoritehtävän puolelle sinänsä ollut. A oli kuitenkin tehnyt aiempaa enemmän operaattorin työtä vuosina 2020 — 2021, muun ohella siitä syystä, että yksi päätoimisista operaattoreista oli ollut virkaurakurssilla. Asiaan oli vaikuttanut myös se, että A oli jonkin aikaa ollut sairauslomalla eikä ollut ollut pintapelastajatehtäväkelpoinen.

Ryhmänjohtajina toimivilla esimiehillä oli heidän työjärjestyksistään ilmenevä kehittämisvastuu, ja ryhmään kuuluvat operatiiviset henkilöt ainoastaan osallistuivat tähän kehittämistyöhön. Pintapelastus- ja ensihoitoryhmässä kehittämisvastuu oli ryhmänjohtajalla. Vastaavasti operaattoritoiminnassa vastuu oli vanhimmalla päätoimisella operaattorilla. Toki kaikki operaattorit osallistuivat toiminnan kehittämiseen. Kysyttäessä päätoimisen ja oto-operaattorin tehtävän vaatiman osaamisen syvyydestä H on todennut, että päätoiminen operaattori oli osaavampi, ja oman toimen ohella tehtävää suorittavan henkilön osaamisen taso tuli olla toiminnan kannalta riittävä.

J on kertonut toimineensa palkkalautakunnan puheenjohtajana vuodesta 2018 lukien. Arviointityössä hän oli ollut mukana vuodesta 2014 muun ohella hallintoyksikön palkkatiimissä. J:n mukaan tehtävät otettiin vaativuudenarviointiprosessiin matalalla kynnyksellä, jos virkamies tai hänen esimiehensä halusi saattaa tehtävän uudelleen arvioitavaksi. Lautakunnan käsittelyssä kaikilla sen jäsenillä oli käytössään kattava aineisto koskien tehtävää ja sen sisältöä sekä kaikkien Rajavartiolaitoksen nykyisten tehtävien arvioinnit perusteluineen ja niiden arviointihistoriat. Menettelyssä vakiintuneen arviointikäytännön merkitys oli hyvin vahva.

$141

Oto-tehtävällä tarkoitettiin oman toimen ohella hoidettavaa tehtävää. Oto-tehtäviä oli viisi: rikostutkija, rikostiedustelija, asiakirjatutkija, kouluttaja ja operaattori. Kaikkia mainittuja oto-tehtäviä hoidettiin myös päätoimisesti, jolloin tekijä F1 oli arvioitu tasolle 5, eli tehtävä edellytti syväosaamista. Tehtävää hoidettaessa oto-tehtävänä sen edellyttämä syväosaaminen ei koskaan voinut nostaa päätehtävän vaativuutta tasolle 5.

$142

Oto-tehtäviin liittyen oli viime vuosina aiemmin ollut kaksi erimielisyystapausta. Vuonna 2020 oli käsitelty vartiolentolaivueen voimankäytön oto-pääkouluttajan tehtävän vaativuutta paikallisella tasolla. Kyseisessä tapauksessa perustehtävänä oli ollut vanhemman pintapelastajan tehtävä. JHL ry:n asiassa esittämät vaatimukset olivat kohdentuneet faktoreihin 2 ja 7. F1:n korottamista ei ollut vaadittu tasoa 5 ylemmäksi. Asia jäi erimieliseksi ja tehtävän vaativuus ennalleen. Vuonna 2018 oli välittömässä neuvonpidossa käsitelty Rajavartiolaitoksen vanhemman rajatarkastajan oto-kouluttajatehtävän vaikutusta tehtävän vaativuuteen, kun henkilön työajasta oli kalenterivuoden aikana puolet kohdistunut oto-kouluttajan tehtävään. Muutosta ei vuoden otannalla ollut pidetty pysyväisluonteisena eikä kouluttajan työtä tehtävän keskeisenä sisältönä.

A:n tehtävä oli ollut palkkalautakunnan käsittelyssä toukokuussa 2020. Vaativuustason noston perusteluna oli esitetty operaattorin tehtävän määrällistä lisäystä alkuvuodelle 2020 kohdentuneen työmäärän perusteella. Kyse oli ollut niin lyhyestä ajasta, ettei tämä lautakunnan arvion mukaan voinut olla olennainen muutos. Lisäksi aiempi tehtävän arviointi oli tehty vuonna 2014 yksimielisesti eikä tehtävässä ollut tapahtunut tähän nähden muutosta. Arviointi tuli tehdä tehtävän keskeisen sisällön perusteella ja pysyväisluonteisten tehtävien näkökulmasta.

$143

$144

Arvioinnin lähtökohdat

Palkkausjärjestelmäsopimuksen 4 §:n 1 momentin mukaan tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuusluokan perusteella. Vaativuusarviointikäsikirjan (K1) mukaan tehtävät arvioidaan tehtävän keskeisen sisällön perusteella. Tehtävän vaativuudenarvioinnissa otetaan huomioon työjärjestykseen merkityt sekä tavoite- ja kehittämiskeskusteluissa esimiehen määräämät pysyväisluonteiset tehtävät.

Vaativuuden arviointitekijöitä (faktoreita) on sopimuksen 4 §:n 1 momentin mukaisesti kymmenen, joista ensimmäinen (F1) on tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuus ja syvyys.

Vaativuusarviointikäsikirjan mukaan (s. 5) tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuus arvioidaan pää- ja osatehtäväalueiden kautta. Päätehtäväalueita ovat henkilöstöala, operatiivinen ala, tekninen ala ja tukitehtävät sekä oikeusala, jotka kaikki jakautuvat useisiin osatehtäväalueisiin. Tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuudella tarkoitetaan, kuinka monella eri tehtäväalueella tehtävässä työskennellään. Työpanos osatehtäväalueelle on oltava vähintään 10 prosenttia vuosittaisesta kokonaistyöajasta ennen kuin sitä mitataan.

Tehtävän vaatiman osaamisen syvyydellä tarkoitetaan käsikirjan mukaan sitä osaamista, mitä tehtävässä vaaditaan. Osaamisen syvyyden tasoja on kaikkiaan yhdeksän. Perusosaamisella tarkoitetaan sellaisia tehtäviä, jotka voidaan hoitaa lyhyellä perehdyttämisellä (taso 1). Ammattiosaamisella tarkoitetaan ammattitehtäviä, joissa on toisistaan poikkeavia kohteita tai tavoitteita (osatehtäväalueet). Työ on sitä vaativampaa, mitä useampaa osatehtäväalueen taitoa siinä tarvitaan (tasot 2 — 4). Syväosaamisella tarkoitetaan osatehtäväalueen laajaa ymmärrystä ja osaamista: suunnittelu- ja kehitystyötä (kehittämisvastuu) sekä tietojen analysointia ja koulutusta (tasot 5 — 7).

Tehtävän monipuolisuuden ja syvyyden määrittämiseen käytetään käsikirjasta ilmeneviä tasokuvauksia (s. 6). Tasoa 5 on kuvattu seuraavasti: ”Tehtävä edellyttää syvää osaamista yhdellä osatehtäväalueella ja näkemystä muista osatehtäväalueista. Työhön sisältyy kehittämisvastuu.” Näkemyksellä on käsikirjan mukaan tarkoitettu sitä, että tehtävässä tulee käsittää, miten kyseinen osatehtäväalue liittyy toiminnan kokonaisuuteen. Tasoa 7 on kuvattu seuraavasti: ”Tehtävä edellyttää syvää osaamista kahdella tai useammalla osatehtäväalueella ja muiden osatehtäväalueiden hallintaa. Työhön sisältyy kehittämisvastuu.”

Virkamiehelle määrätty niin sanottu oto-tehtävä on oman toimen ohella hoidettava tehtävä. Vaativuudenarviointikäsikirjassa (s. 9) on operatiivisen alan vaativuusarviointia varten tehty linjauksia sen suhteen, miten tietyissä oto-tehtävissä arvioidaan osaamisen monipuolisuus ja syvyys ja tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemus.

Sopimuksen 4 §:n 3 momentin mukaan tehtävän vaativuus tarkistetaan, kun tehtävän sisältö muuttuu olennaisesti.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomio on yksimielinen.