TT 2022:58 – Sairausajan palkka

Vuosilomalakia noudatettiin työehtosopimuksen osana. Työntekijä oli ollut vuosilomansa osan alkaessa sairauden vuoksi työkyvytön. Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että työntekijä oli pyytänyt vuosilomansa siirtoa vuosilomalain mukaisesti ja että hänellä oli siten ollut oikeus saada kanteessa tarkoitetut vuosilomapäivät siirretyksi myöhempään ajankohtaan. Työnantaja ei ollut antanut vuosilomaa vuosilomalaissa edellytetyllä tavalla, joten sen katsottiin olleen velvollinen korvaamaan työntekijälle pitämättä jääneet vuosilomapäivät vuosilomalain mukaisella lomakorvauksella. Työnantaja velvoitettiin lisäksi maksamaan työntekijälle työehtosopimuksessa tarkoitettua sairausajan palkkaa.

Asia

Vuosilomaa ym. koskeva riita

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaaja

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Kuultava

X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 29.6.2021

Suullinen valmistelu 23.2.2022

Pääkäsittely 19.5.2022

SALASSAPITO

Työtuomioistuin on valmisteluistunnon pöytäkirjasta ilmenevin tavoin määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettäväksi haastehakemukseen kirjatut, A:n sairauslomaan liittyvät ICD10-tautiluokituksen koodit ja kirjallisina todisteina esitetyt lääkärintodistukset 3.4., 6.4., 14.4., 22.4. ja 25.4.2020 (K1). Salassapitoaika on 20 vuotta asian vireilletulosta eli 29.6.2041 saakka.

Työtuomioistuin määrää, että työtuomioistuimen tuomio on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla pidettävä salassa siltä osin kuin tuomiossa käsitellään tietoja, joiden salassa pitämiseksi on annettu edellä tarkoitettu salassapitomääräys. Salassapitoaika on 20 vuotta asian vireilletulosta eli 29.6.2041 saakka. Salassa pidettävät tuomion osat on merkitty kursiivilla asianosaisille toimitettaviin kappaleisiin ja hakasuluin julkisiin kappaleisiin.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välillä 1.2.2017 — 31.1.2021 (31.1.2020) voimassa olleessa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on ollut muun ohella ollut seuraavat määräykset.

17 § Vuosiloma

1. Vuosilomaan nähden noudatetaan vuosilomalain määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 § Sairausajan ja äitiys- ja isyysvapaan palkka

Työsuhde, joka on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti:

alle 3 vuotta 28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta 35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta 42 päivää

10 vuotta tai kauemmin 56 päivää

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa linja-auton kuljettajana.

Työnantaja oli määrännyt A:lle vuosilomaa ajalle 24. — 30.4.2020. Lisäksi työnantaja oli määrännyt hänelle vuosityöajan lyhennysvapaita (pekkaset) ajalle 6. — 10.4.2020, 13. — 17.4.2020 ja 20. — 22.4.2020.

A oli sairastunut ja käyttänyt yhtiön työterveyshuoltopalveluita. Työterveyshuollon erikoislääkäri oli määrännyt A:lle sairauslomaa

• 3.4.2020 ajalle 3. — 5.4.2020

• 6.4.2020 ajalle 6. — 14.4.2020

• 14.4.2020 ajalle 14. — 21.4.2020

• 21.4.2020 ajalle 22. — 24.4.2020

• 25.4.2020 ajalle 25. — 27.4.2020

• 27.4.2020 ajalle 28. — 29.4.2020.

A oli 16.4.2020 toimittanut työnantajalle kolme ensimmäistä lääkärintodistusta. A oli toimittanut kolme viimeisintä sairauslomatodistusta 30.4.2020.

Työnantaja oli siirtänyt ajalle 6. — 12.4.2020 määrätyt pekkaset sairausloman vuoksi toiseen ajankohtaan.

A oli soittanut työnantajan edustaja C:lle 21.4.2020 ja ilmoittanut sairausloman jatkosta. Kantajan mukaan A oli pyytänyt puhelussa vuosiloman siirtoa, ja C oli kertonut ilmoittavansa A:n esittämästä pyynnöstä tuotantopäällikkö B:lle. Vastaajan mukaan A oli pyytänyt C:ltä puhelussa vain pekkasten siirtoa eikä vuosiloman siirrosta ollut ollut puhetta.

Varapääluottamusmies D oli 30.4.2020 keskustellut A:n asiasta B:n kanssa. Kantajan mukaan B oli kertonut D:lle, ettei A:n vuosiloma ollut ollut siirrettävissä. Vastaajan mukaan puhe oli ollut vain pekkasista eikä A:n vuosilomasta ollut tuolloin keskusteltu.

Työntekijäpuoli laati 15.5.2020 A:n vuosilomien siirtämisestä erimielisyyspöytäkirjan, jonka mukaan A oli pyytänyt loman siirtoa viivytyksettä ja jossa muun ohella vaadittiin A:n loman siirtämistä myöhempään ajankohtaan. Työnantaja antoi työntekijäpuolen erimielisyyspöytäkirjaan vastauksen 20.5.2020.

Paikalliset osapuolet ja liitot ovat jääneet erimielisiksi siitä, oliko A pyytänyt vuosiloman siirtoa vuosilomalaissa edellytetyllä tavalla ja oliko hänellä siten oikeus loman siirtoon ajalla 24. — 29.4.2020 sekä oikeus sairausajan palkkaan.

A oli pitänyt lomanmääräytymisvuoden 1.4.2018 — 31.3.2019 kesäloman 2. — 29.5.2019. Riidan kohteena olevassa ajanjaksossa 24. — 29.4.2020 kyse on lomanmääräytymisvuoden 1.4.2018 — 31.3.2019 talvilomasta.

Vuosilomalakia noudatetaan työehtosopimuksen osana. Työehtosopimusosapuolet eivät ole sopineet 17 §:n soveltamisesta muuta kuin mitä vuosilomalaista ja sen esitöistä tai sitä koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että A:lla oli työehtosopimuksen 17 §:n nojalla oikeus saada ajalle 24.4. — 29.4.2020 määrätyt 5 vuosilomapäivää siirretyksi myöhempään ajankohtaan;

2. vahvistaa, että A:lla on työehtosopimuksen 17 §:n perusteella yhä käyttämättä lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaittuja vuosilomapäiviä 5;

3. vahvistaa, että X Oy oli velvollinen työehtosopimuksen 17 §:n perusteella antamaan A:lle vaatimuskohdassa 1 ja 2 tarkoitetut vuosilomapäivät ajalla 2.5.2021 — 30.9.2021 tai viimeistään vuoden 2021 päättymiseen mennessä;

5. vahvistaa, että A:lla oli oikeus saada X Oy:ltä ajalta 24.4. — 29.4.2020 työehtosopimuksen tarkoittamaa sairausajan palkkaa;

6. velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimuksen 20 §:n tarkoittamaa sairausajan palkkaa ajalta 24.4. — 29.4.2020 yhteensä 756,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.5.2020 lukien;

7. velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 11.811 eurolla korkoineen.

Perusteet

Oikeus saada vuosiloma siirrettyä ja pidettyä se muuna ajankohtana (vaatimuskohdat 1 — 3)

Ensisijaisesti A:lla oli oikeus saada vuosilomansa siirretyksi työehtosopimuksen 17 §:n perusteella jo sen johdosta, että hän oli sairauslomalla vuosiloman alkaessa ja hän ilmoitti sairauslomastaan ennen vuosiloman alkua. Lisäksi tuli ottaa huomioon, että kyse oli työterveyslääkärin kirjoittamasta sairauslomasta, josta työnantajalle menee tieto tai ainakin A on voinut olettaa, että näin tapahtuu.

Työehtosopimuksen määräystä vuosiloman antamisesta ja täten vuosilomalain 25 §:ää tulee joka tapauksessa tulkita direktiivin 2003/88/EY (erityisesti 7 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tulkinnassa tulee ensinnäkin ottaa huomioon EU-oikeuden tehokas toteutuminen ja heikomman osapuolen suojelu.

Lainsäädäntö, joka säätää sellaisesta palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden käyttämiseen kohdistuvasta edellytyksestä, joka estää kyseisen oikeuden syntymisen tiettyjen työntekijöiden osalta, on ristiriidassa direktiivissä myönnetyn yksilöllisen oikeuden ja direktiivin tarkoituksen kanssa (BECTU, C-173/99).

Merkitystä tulee antaa vuosilomaoikeuden suppean tulkinnan poissuljennalle (esim. ANGED, C-78/11, kohta 18; Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, C‑486/08, kohta 29; Bollacke, C-118/13, 22 kohta ja Max-Planck, C-684/16, kohta 31). Oikeudella palkalliseen vuosilomaan on unionin sosiaalioikeuden periaatteena erityinen merkitys (ANGED, C-78/11, kohta 18 ja Neidel, C‑337/10, kohta 40) ja siitä on myös määrätty nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jolla on SEU 6 artiklan 1 kohdan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, 31 artiklan 2 kohdassa (Max-Planck, C-684/16, kohta 20). Vuosilomaoikeus ja sairauslomaoikeus ovat toisistaan erillisiä ja niiden tarkoitukset eroavat toisistaan (ANGED C-78/11, kohta 19 ja Vicente Pereda, C-277/08, kohta 21).

Palkallisen vuosiloman tarkoituksena on mahdollistaa se, että työntekijä voi levätä ja että hänellä on lepo- ja vapaa-aikaa. Tämä tarkoitus eroaa tältä osin sairauslomaoikeuden tarkoituksesta. Viimeksi mainittu myönnetään työntekijälle, jotta tämä voisi tervehtyä sairaudesta (Schultz-Hoff, C-350/06, kohta 25). Vuosilomaoikeudella pyritään sen mahdollistamiseen yhtäältä, että työntekijä voi levätä työsopimuksen mukaisten tehtäviensä suorittamisesta, ja toisaalta, että hänellä on aikaa rentoutumiseen ja vapaa-aikaan (Maschek, C-341/15, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). A ei ole saanut sairautensa vuoksi viettää lepo- ja vapaa-aikaa vuosilomallaan sellaisena kuin se on direktiivissä tarkoitettu.

Tulkinta, jonka mukaan oikeus siirtää vuosiloma voisi olla riippuvainen siitä näyttökysymyksestä, mitä työntekijä on sanonut sairauslomasta ilmoittaessaan, ei ole direktiivin mukainen. Erityisesti näin ei ole voi olla, kun tässä tapauksessa työnantaja on jo aiemmin tiennyt sairauslomasta ja sen syystä sekä siirtänyt pekkaset sairausloman vuoksi.

$147

A oli joka tapauksessa pyytänyt vuosiloman siirtoa 21.4.2020 eli ennen vuosiloman alkamista.

A:lla oli joka tapauksessa oikeus saada vuosilomansa siirretyksi työehtosopimuksen 17 §:n perusteella sen johdosta, että varapääluottamusmies on hänen puolestaan sitä pyytänyt välittömästi A:n vuosiloman jälkeen 30.4.2020 ja edelleen 8.5.2020. Lisäksi sairauslomatodistusten toimittaminen 30.4.2020 oli tulkittava pyynnöksi saada loma siirretyksi.

Vuosilomalain 25 §:n 4 momentissa on säädetty, että työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta vuosiloman siirtoa. A oli pyytänyt vuosilomansa siirtoa viivytyksettä.

Joka tapauksessa direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille tai työehtosopimuksille, joiden mukaan työntekijällä, joka on sairauslomalla hänen työnantajanaan olevan yrityksen lomakalenterissa vahvistetun vuosilomajakson aikana, ei ole töihin palattuaan oikeutta pitää vuosilomaa muuna kuin alun perin vahvistettuna ajanjaksona ja tarvittaessa lomaa vastaavan lomakauden ulkopuolella, vaikka hän olisikin esittänyt siirtoa koskevan pyynnön vasta töihin palattuaan eikä ennen vahvistetun vuosiloman alkua tai edes pian sen alkamisen jälkeen, ellei asiassa ilmene, että kyseinen työntekijä on halunnut ottaa vuosilomaa sairauslomansa aikana (Vicente Pereda, C-277/08, kohdat 22, 25 ja 26).

Kansalliselle oikeudelle ei voida antaa sellaista tulkintaa, jonka mukaan siirtoa koskeva pyyntö esitettynä vasta töihin paluun jälkeen olosuhteissa, joissa työnantajalla on ollut ennen vuosiloman alkua tietoa työntekijän työkyvyttömyydestä, johtaisi siihen, ettei työntekijälle myönnetä palkallista vuosilomaa myöhemmin. Tällaisen tulkinnan hyväksyminen tarkoittaisi tosiasiassa sitä, että kansallisessa laissa säädettäisiin sellaisesta palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden käyttämiseen kohdistuvasta edellytyksestä, joka estää tai voi estää kyseisen oikeuden syntymisen tämän työntekijän osalta ja on näin ollen ristiriidassa direktiivissä myönnetyn yksilöllisen oikeuden ja direktiivin tarkoituksen kanssa.

Kaikesta edellä sanotusta johtuu, että A:lla oli työehtosopimuksen 17 §:n nojalla oikeus saada ajalle 24. — 29.4.2020 määrätyt 5 vuosilomapäivää siirretyksi myöhempään ajankohtaan. Vaatimuskohta 1 tulee hyväksyä.

Vaatimuskohdan 1 hyväksymisestä johtuu, että A:lla on lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2018 — 31.3.2019 työehtosopimuksen mukaisesti kyseiset vuosilomapäivät pitämättä ja työnantaja oli velvollinen työehtosopimuksen 17 §:n perusteella antamaan nämä vuosilomapäivät myöhemmin siten kuin vuosilomain 26 §:ssä säädetään. Vaatimuskohdat 2 ja 3 tulee hyväksyä.

Oikeus lomakorvaukseen (vaatimuskohta 4)

Kun yhtiö ei antanut lomaa vaatimuskohdassa 3 tarkoitetulla tavalla, tuli sen maksaa vaatimuskohdassa 4 tarkoitettu lomakorvaus.

Työnantajan olisi tullut maksaa työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkka, koska se ei saanut antaa vuosilomaa ajalla 24. — 29.4.2020. Sairausajan palkka oli määrältään 756,80 euroa (18,92 x 8 x 5). Vaatimuskohdat 5 ja 6 tulee siten hyväksyä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 9.810 eurolla korkoineen.

Kantajan kirjalliset todisteet

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

Perustelut

Oikeudelliset lähtökohdat

Työehtosopimuksen 17 §:n mukaan vuosilomaan nähden noudatetaan vuosilomalain määräyksiä. Riidatonta on, että vuosilomalakia noudatetaan työehtosopimuksen osana. Edelleen riidatonta on, että työehtosopimusosapuolet eivät ole sopineet 17 §:n soveltamisesta muuta kuin mitä vuosilomalaista ja sen esitöistä tai sitä koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee.

Vuosilomalain 25 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jos työntekijä on vuosilomansa tai sen osan alkaessa muun ohella sairauden vuoksi työkyvytön, loma on työntekijän pyynnöstä siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Pykälän 4 momentin mukaan työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta vuosiloman siirtoa sekä työnantajan pyynnöstä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestään.

Mainittu 25 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen säännös työntekijän oikeudesta saada vuosilomansa siirretyksi on ollut jo vuonna 2005 voimaan tulleessa vuosilomalaissa. Pykälän perustelujen mukaan (HE 238/2004 vp s. 71) siirto tulisi kysymykseen silloin, kun työntekijä on ilmoittanut työnantajalle työkyvyttömyydestä ja sen syystä ennen loman alkua tai jos se ei ole ollut mahdollista, niin pian kuin mahdollista. Edelleen perusteluissa on todettu, että loman siirron edellytyksenä olevaa työntekijän pyyntöä ei tulkita ankarasti. Jos työntekijä ennen loman alkamista toimittaa työnantajalle lääkärintodistuksen tai muun luotettavan selvityksen työkyvyttömyydestään, olisi tämä katsottava pyynnöksi siirtää loma myöhäisempään ajankohtaan. Ilman mainitunlaista selvitystä tai työntekijän ilmaisemaa pyyntöä loma ei sen sijaan tulisi siirrettäväksi.

$16c

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi tältä osin, että lakiehdotukseen ei sisälly aikarajaa, jonka kuluessa vuosiloman siirtämistä koskeva pyyntö on esitettävä. Valiokunta jatkoi, että työntekijän mahdollisuuksiin esittää pyyntö voivat vaikuttaa paitsi työntekijästä johtuvat olosuhteet, kuten tapaturman tai sairauden laatu, myös työnantajan olosuhteet, kuten se, onko työpaikka lomien aikana suljettu vai onko siellä joku, jolle siirtopyyntö voidaan viipymättä tehdä. Muutoksen käytännön toteutuksen kannalta oli valiokunnan mukaan olennaista, että alakohtaisesti työ- tai virkaehtosopimuksin taikka työpaikalla laadittavin pelisäännöin tarkennetaan menettelytavat, joita sovelletaan työkyvyttömyydestä esitettävään luotettavaan selvitykseen ja loman siirtopyyntöön. Työnantajan tasapuolisuusvelvoite edellyttää johdonmukaista, kaikkiin työntekijöihin samalla tavalla sovellettavaa käytäntöä. (TyVM 1/2013 vp s. 5.)

Vuosilomalain 25 §:ää on edelleen muutettu lailla 182/2016. Pykälään muun ohella lisättiin uusi 2 momentti, jonka mukaisesti työntekijän tullessa työkyvyttömäksi vuosilomansa aikana kuusi ensimmäistä työkyvyttömyyspäivää ovat omavastuupäiviä, jotka eivät oikeuta lomapäivien siirtoon. Omavastuupäiväsääntelystä huolimatta turvattiin työaikadirektiivissä ja sen tulkintakäytännössä edellytetyn mukaisesti oikeus vähintään neljän viikon vuotuiseen vuosilomaan, jos työntekijä on ansaintasääntöjen mukaan sellaisen ansainnut (ks. HE 145/2015 vp s. 13 — 15). Lisäksi 4 momenttiin tehtiin lisäys, jonka mukaan työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta vuosiloman siirtoa. Momentin perustelujen mukaan vuosilomapäivien siirtäminen työkyvyttömyyspäivien johdosta edellyttää työntekijän esittämää pyyntöä, ja pyyntö on tehtävä viivytyksettä työntekijän sairastumisen jälkeen (HE s. 15).

Vuosilomalakia on edelleen vuonna 2019 muutettu lailla 346/2019. Lakiin otettiin 7 a §:n säännös, jonka 1 momentin mukaisesti työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin, jos hänen täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsemansa vuosiloma alittaa 24 päivää 7 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun poissaolon (sairaus, tapaturma, lääkinnällinen kuntoutus) vuoksi. Lakiin tehtiin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisuuden varmistamiseksi välttämättömät muutokset, joilla turvattiin työaikadirektiiviä koskevassa oikeuskäytännössä edellytetyt vähimmäisvaatimukset oikeudesta neljän viikon palkalliseen vuosilomaan muun ohella sairaudesta johtuvasta poissaolosta huolimatta.

$16f

Edellä selostetusta lainsäädäntöhistoriasta on työtuomioistuimen käsityksen mukaan selvästi pääteltävissä, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut määritellä vuosilomalain 25 §:ssä tarkoitetulle vuosiloman siirtämistä koskevalle pyynnölle erilaisia edellytyksiä riippuen siitä, koskeeko pyyntö neljän viikon vähimmäisvuosilomaan vai sen ylittävään osaan sisältyvien vuosilomapäivien siirtämistä. Pyynnölle asetettuja edellytyksiä on siten tulkittava molemmissa tilanteissa samalla tavoin. Lainsäätäjän käsitys on edellä selostetuin tavoin ollut (HE 219/2018 vp s. 6), että vuosilomalain 25 § on sopusoinnussa vuosiloman siirtämistä koskevien unionin tuomioistuimen ratkaisujen kanssa.

Henkilötodistelu

Asiassa on kuultu A:ta, varapääluottamusmies D:tä, tuotantopäällikkö B:tä ja ajomestari C:tä.

$170

$171

$172

A tai tämän puolesta D ei ollut pyytänyt B:ltä loman siirtoa ennen kuin 8.5.2020, jolloin D oli tullut keskustelemaan B:n kanssa A:n pekkaspäivien ja vuosiloman siirrosta. B oli todennut D:lle, että pekkaspäivät oli jo siirretty ja että vuosiloman osalta pyyntö oli myöhässä ja loma jo pidetty. B oli keskustellut D:n kanssa tätä ennen 30.4.2020, jolloin D oli puhunut vain A:n pekkasten siirrosta.

C on kertonut, että A oli soittanut C:lle jossain vaiheessa ja pyytänyt pekkaspäivien siirtoa. C oli ilmoittanut, ettei niitä siirrettäisi jälkikäteen. A oli kertonut maininneensa asiasta aiemmin jollekin henkilölle. C oli tarkistanut, että kyseessä oli ollut C:n sijaisena toiminut B. C oli ohjannut A:n B:n luo puhumaan asiasta. Myös varapääluottamusmies D oli myöhemmin palannut asiaan pekkaspäivien osalta ja ilmoittanut menevänsä keskustelemaan asiasta B:n kanssa. A:n vuosiloman siirrosta ei ollut missään vaiheessa ollut puhetta C:n kanssa.

Arvio ja johtopäätökset

A:lle on edellä selostetuin tavoin määrätty työajan lyhennysvapaita eli niin sanottuja pekkasia ajalle 6. — 10.4.2020, 13. — 17.4.2020 ja 20. — 22.4.2020. Vuosilomaa hänelle on määrätty pekkasten jälkeiselle ajalle 24. — 30.4.2020. Kyse on ollut lomanmääräytymisvuoden 1.4.2018 — 31.3.2019 talvilomasta eli neljän viikon vähimmäisvuosiloman ylittävästä loman osuudesta.

A on 3.4.2020 sairastunut ja ollut työkyvytön 29.4.2020 asti. Lääkäri on määrännyt hänelle sairauslomaa kuudella eri sairauslomatodistuksella, jotka A on toimittanut työnantajalle 16.4. ja 30.4.2020.

A on 3. ja 6.4.2020 ilmoittanut työnantajalle puhelimitse sairastumisestaan ja kahdesta ensimmäisestä sairauslomasta. Hän on 16.4.2020 toimittanut työnantajalle kolme ensimmäistä lääkärintodistusta sekä lähettänyt tuotantopäällikkö B:lle sähköpostin, jossa hän on pyytänyt pekkasten siirtoa (V2). Lääkärintodistusten perusteella työnantaja on viimeistään tuolloin tullut tietämään, että kyse on ollut [teksti salainen] (K1). A on työtuomioistuimessa kertonut, että [teksti salainen] 21.4.2020. Hänet on tuolloin määrätty sairauslomalle 24.4.2020 asti, jolloin hänen vuosilomansa on ollut määrä alkaa. A on 21.4.2020 soittanut ajomestari C:lle ja ilmoittanut tälle [teksti salainen] ja sairauslomasta. A on pyytänyt edelleen myös pekkasten siirtoa. A on kertonut pyytäneensä tuolloin myös vuosiloman siirtoa, kun taas C:n mukaan puhe on ollut vain pekkasista.

Luottamusmies D:n kertomuksen perusteella A on 30.4.2020 tullut keskustelemaan D:n kanssa pekkasten siirtämisestä, jolloin D on ryhtynyt selvittämään asiaa tuotantopäällikkö B:n kanssa. D on kertonut tuolloin maininneensa A:n mahdollisen vuosilomankin siirron, mutta B:n mukaan D:n kanssa on tuolloin ollut puhetta vain pekkasten siirtämisestä. Työnantaja on siirtänyt ajalle 6. — 12.4.2020 määrätyt pekkaset toiseen ajankohtaan. Työnantaja on joka tapauksessa 30.4.2020 tiennyt, että A on ollut sairauden vuoksi työkyvytön myös vuosilomansa aikana 24. — 29.4.2020.

Riidatonta on, että D ja B ovat 8.5.2020 keskustelleet A:n vuosiloman siirrosta, jolloin B on todennut siirtoa koskevan pyynnön tulleen liian myöhään. Esitetyn näytön perusteella epäselväksi on jäänyt, onko A pyytänyt vuosilomansa siirtoa ennen 8.5.2020.

Edellä selostetuin tavoin vuosilomalakia vuonna 2005 säädettäessä vuosiloman siirron edellytyksenä olevaa työntekijän pyyntöä ei ollut tarkoitus tulkita tiukasti, vaan lääkärintodistusten tai työkyvyttömyyttä osoittavan muun luotettavan selvityksen toimittaminen voitiin katsoa pyynnöksi siirtää loma myöhäisempään ajankohtaan (HE 238/2004 vp s. 71). Sittemmin vuonna 2013 vuosilomalain 25 §:n muutoksen yhteydessä hallituksen esityksessä todettiin muun ohella, että oikeus saada vuosiloma siirretyksi edellyttää työntekijän nimenomaista pyyntöä loman siirtämisestä (HE 203/2012 vp s. 5). Hallituksen esityksestä on työtuomioistuimen käsityksen mukaan pääteltävissä, että tämän oli tarkoitus koskea sekä sellaisia tilanteita, jolloin työntekijä on vuosilomansa alkaessa työkyvytön, että sellaisia tilanteita, jolloin työntekijä tulee työkyvyttömäksi vuosilomansa aikana.

Nyt voimassa olevan vuosilomalain 25 §:n 4 momentin mukaan työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta vuosiloman siirtoa sekä työnantajan pyynnöstä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestään. Vuosilomapäivien siirtäminen työkyvyttömyyspäivien johdosta edellyttää siten työntekijän esittämää pyyntöä, ja pyyntö on tehtävä viivytyksettä työntekijän sairastumisen jälkeen (HE 145/2015 vp s. 15).

Työnantajan tasapuolisuusvelvoite edellyttää johdonmukaista, kaikkiin työntekijöihin samalla tavalla sovellettavaa käytäntöä (TyVM 1/2013 vp s. 5). B on kertonut yhtiössä noudatetuista käytännöistä, jotka ovat tukeneet työnantajapuolen kantaa asiassa. Myös AKT:n lomaoppaassa on korostettu sitä, että työkyvyttömyydestä on ilmoitettava ja vuosiloman siirtoa on aina pyydettävä työnantajalta viivytyksettä heti työkyvyttömyyden alkamisajankohtana (V1).

Huomioon on kuitenkin otettava myös tapauskohtaiset olosuhteet. Työnantaja on edellä selostetuin tavoin tiennyt A:n sairastuneen [teksti salainen], jonka johdosta lääkäri on määrännyt A:lle sairauslomaa lähes koko huhtikuun 2020 ajaksi. Työnantaja on siirtänyt A:n pyynnöstä tälle määrättyjä pekkasia sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan työnantajan olisi näissä olosuhteissa pitänyt selvittää A:lta, onko tämän ollut tarkoitus pyytää myös välittömästi pekkasten jälkeen alkavaksi määrätyn vuosilomansa siirtoa. Nimenomainen siirtopyyntö on joka tapauksessa tehty 8.5.2020. Edellä todetut seikat huomioon ottaen pyynnön ei voida katsoa olleen viivästynyt.

A on vuosilomalain 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla ollut vuosilomansa osan alkaessa sairauden vuoksi työkyvytön, joten ajalle 24. — 29.4.2020 määrätyt vuosilomapäivät on A:n pyynnöstä tullut siirtää myöhempään ajankohtaan. Koska näin ei ole menetelty, A:lla on lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2018 — 31.3.2019 yhä käyttämättä mainitulla ajalla antamatta jääneet vuosilomapäivät.

Edellä lausutuilla perusteilla kannevaatimukset 1 ja 2 on hyväksyttävä.

Kannevaatimukset 3 ja 4

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että X Oy oli velvollinen antamaan A:lle vaatimuskohdassa 1 ja 2 tarkoitetut vuosilomapäivät ajalla 2.5. — 30.9.2021 tai viimeistään vuoden 2021 päättymiseen mennessä.

Edelleen kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että yhtiö oli velvollinen korvaamaan nuo vuosilomapäivät vuosilomalain mukaisella lomakorvauksella, koska yhtiö ei ollut antanut lomaa edellä tarkoitetulla tavalla.

Kyse on lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaituista lomista, joten sovellettavaksi tulee kyseisenä lomanmääräytymisvuonna voimassa ollut vuosilomalain 26 §.

Ennen 1.4.2019 voimaan tullutta lainmuutosta vuosilomalain 26 § on kuulunut seuraavasti: Edellä 25 §:ssä säädetyllä perusteella siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, siirretty kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana ja talviloma seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetuin tavoinkaan mahdollista, saamatta jäänyt loma korvataan 17 §:ssä tarkoitetulla lomakorvauksella.

Lomanmääräytymisvuoden 1.4.2018 — 31.3.2019 lomakausi on ollut 2.5.2019 ja 30.9.2019 välinen aika. Vuosilomalain 20 §:n 2 momentin mukaisesti vuosilomasta 24 arkipäivää on tullut sijoittaa lomakaudelle (kesäloma). Muu osa lomasta (talviloma) on tullut antaa viimeistään seuraavan lomakauden alkuun eli 2.5.2020 mennessä. Koska A:n talviloma ei ollut annettavissa enää ennen seuraavan lomakauden alkua eli ennen 2.5.2020, siirretty talviloma oli annettava ”seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä”, jolla on tarkoitettu kyseisen lomanmääräytymisvuoden lomakautta seuraavaa kalenterivuotta (ks. HE 238/2004 vp s. 71 ja Tarja Kröger — Pekka Orasmaa, Vuosilomalaki, 2015, s. 221 — 222). Tässä tapauksessa siirretty talviloma olisi siten tullut antaa vuoden 2020 loppuun mennessä.

Edellä todetusti vuosilomalain 26 §:n mukaan jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetuin tavoinkaan mahdollista, saamatta jäänyt loma korvataan 17 §:ssä tarkoitetulla lomakorvauksella.

Työtuomioistuin toteaa, että tässä tapauksessa loma on jäänyt antamatta muusta syystä kuin työkyvyttömyydestä johtuen. Yhtiö ei kuitenkaan ole antanut lomaa vuosilomalain 26 §:ssä edellytetyllä tavalla. A:lla on siten katsottava olleen oikeus pitämättä jääneitä vuosilomia vastaavaan korvaukseen kanteessa vaaditulla tavalla.

Kannevaatimukset 5 ja 6

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että A:lla oli oikeus saada X Oy:ltä ajalta 24. — 29.4.2020 työehtosopimuksessa tarkoitettua sairausajan palkkaa. Edelleen on vaadittu, että yhtiö velvoitetaan maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 756,80 euroa korkoineen.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että A on vuosilomalain 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla ollut vuosilomansa osan alkaessa sairauden vuoksi työkyvytön, joten ajalle 24. — 29.4.2020 määrätyt vuosilomapäivät on A:n pyynnöstä tullut siirtää myöhempään ajankohtaan. Näin ollen työnantaja on ollut velvollinen maksamaan A:lle kyseiseltä ajalta työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan. Suoritusvaatimus on määrältään riidaton.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrältään.

Työtuomioistuin

– vahvistaa, että A:lla oli työehtosopimuksen 17 §:n nojalla oikeus saada ajalle 24. — 29.4.2020 määrätyt 5 vuosilomapäivää siirretyksi myöhempään ajankohtaan

– vahvistaa, että A:lla on työehtosopimuksen 17 §:n perusteella yhä käyttämättä lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaittuja vuosilomapäiviä 5

– vahvistaa, että X Oy oli velvollinen työehtosopimuksen 17 §:n perusteella antamaan A:lle vaatimuskohdassa 1 ja 2 tarkoitetut vuosilomapäivät viimeistään vuoden 2020 päättymiseen mennessä

– vahvistaa, että X Oy oli työehtosopimuksen 17 §:n perusteella velvollinen korvaamaan A:lle vaatimuskohdissa 1 ja 2 tarkoitetut vuosilomapäivät vuosilomalain mukaisella lomakorvauksella

– vahvistaa, että A:lla oli oikeus saada X Oy:ltä ajalta 24. — 29.4.2020 työehtosopimuksen tarkoittamaa sairausajan palkkaa ja

– velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitettua sairausajan palkkaa ajalta 24. — 29.4.2020 yhteensä 756,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.5.2020 lukien.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 11.811 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Ilmoittaminen sairauslomasta ennen vuosiloman alkua

Ennen vuosiloman alkamista esitetty pyyntö

Työhön paluun jälkeen esitetty pyyntö

Yhteenveto

Kannevaatimukset 1 ja 2

Työnantaja on menetellyt asiassa työehtosopimuksen ja vuosilomalain mukaisesti.

Osapuolet eivät ole sopineet työehtosopimuksen 17 §:n soveltamisesta kantajan esittämällä tavalla eikä työehtosopimuksen minkään pykälän sanamuodosta ole johdettavissa tällaista tulkintaa.

A on ennen talvilomansa (24.4.2020 — 30.4.2020) alkua, 21.4.2020, soittanut työnantajan edustaja C:lle ja kertonut sairausloman jatkosta. Lisäksi A on pyytänyt C:ltä pekkasten siirtoa. A ei ole pyytänyt vuosiloman siirtoa. Hän ei siis ole pyytänyt ennen loman alkamista vuosilomansa siirtoa, mikä on vuosilomalain 25 §:n 1 momentin mukaan nimenomainen edellytys vuosiloman siirtämiselle.

Vuosiloman siirtopyyntöä ei ole esitetty myöskään missään vaiheessa A:n työhön paluun jälkeen vuosilomalain 25 §:ssä edellytetyllä tavalla. Vuosilomalain 25 §:n 4 momentin mukaan työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta vuosiloman siirtoa sekä työnantajan pyynnöstä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestään. Vuosiloman siirtämistä koskevassa hallituksen esityksessä (145/2015) nimenomaisesti todetaan, että pyyntö vuosilomien siirtämisestä sairauden johdosta on tehtävä viivytyksettä työntekijän sairastumisen jälkeen. Näin myös kantaja itse on ohjeistanut omassa lomaoppaassaan työntekijöitä toimimaan.

Keskustelussa 30.4.2020 B on keskustellut D:n kanssa vain A:n pekkasista ja näiden siirtämisestä. Vuosiloman siirtämisestä ei tuolloin ole keskusteltu. Näin ollen A ei ole pyytänyt vuosiloman siirtoa 30.4.2020.

Mikäli työtuomioistuin katsoo, että keskustelutilaisuudessa 30.4.2020 olisi keskusteltu A:n vuosilomien siirtämisestä hänen sairastumisensa johdosta, ei vuosilomalain 25 §:n mukaista siirtopyyntöä ole kuitenkaan tehty laissa edellytetyllä tavalla. Työntekijän on viivytyksettä sairastumisen jälkeen pyydettävä vuosiloman siirtämistä ja toimitettava sairastumisestaan asianmukainen selvitys. A on 30.4.2020 yhtiölle toimitettujen lääkärintodistusten mukaan todettu työkyvyttömäksi 22.4.2020 alkaen, joten mahdollinen keskustelu 30.4.2020 loman siirtämisestä ei täytä vuosilomalain 25 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Sairauslomatodistusten toimittamista 30.4.2020 ei ole tulkittava pyynnöksi siirtää vuosilomaa.

Yhtiön entinen varapääluottamusmies D on keskustellut A:n vuosiloman siirtämisestä yhtiön edustaja B:n kanssa ensimmäisen kerran 8.5.2020. Tällöin B on todennut, että lomaa ei siirretä, koska A ei ole esittänyt loman siirtopyyntöä lain mukaisesti viivytyksettä. D:n vasta 8.5.2020 esittämä A:n vuosiloman siirtopyyntö ei täytä vuosilomalain 25 §:ssä säädettyjä edellytyksiä vuosiloman siirtämisestä, koska siirtopyyntöä ei ole esitetty viivytyksettä.

Työaikadirektiivin 2003/88/EY 7 artikla ei sovellu tapaukseen kantajan esittämällä tavalla. Direktiiviä sovelletaan vain silloin, kun kyse on siinä säädetystä neljän viikon vähimmäisvuosilomasta. Tässä asiassa on kyse tuon vähimmäisvuosiloman ylittävästä vuosiloman osuudesta. A on pitänyt lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaitsemansa neljän viikon lomat 2. — 29.5.2019. Kyseisen lomanmääräytymisvuoden talvilomat A on pitänyt 24. — 30.4.2020. Näin ollen tässä tapauksessa, jossa kantaja pyytää siirrettäväksi A:n lomanmääräytymisvuoden 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaitsemansa neljä viikkoa ylittävän loman osuuden, kyse ei ole työaikadirektiivissä tarkoitetusta neljän viikon palkallisesta vuosilomasta, jonka saamisen ja myöntämisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet. Myöskään EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa tilanteessa.

Vuosilomalaki ei ole ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Vuosilomalain 25 §:n 1 momentin sanamuodosta on selvästi havaittavissa, että riippumatta siitä, onko työntekijä sairastunut ennen vuosilomansa alkua tai sen alkamisen jälkeen, työntekijän on aina pyydettävä loman siirtämistä. Loma ei toisin sanoen automaattisesti siirry pelkästään sillä perustella, että työntekijä on työkyvytön, vaan työntekijän on nimenomaisesti pyydettävä loman siirtoa työnantajalta. Ennen vuoden 2013 vuosilomalain uudistusta lakia oli tulkittu niin, että pelkkä lääkärintodistusten lähettäminen työnantajalle noudattaen kyseisen työnantajan määräyksiä lääkärintodistusten lähettämistavasta ja -ajankohdasta voitiin katsoa pyynnöksi siirtää lomaa. Vuoden 2013 vuosilomalain uudistuksen yhteydessä eduskunta kuitenkin totesi, että loman siirtäminen edellyttää työntekijän nimenomaista pyyntöä (TyVM 1/2013). Kyseinen asia on todettu myös asiaa koskevassa oikeuskirjallisuudessa (esim. Nyyssölä, Vuosilomalaki, 2013, s. 122).

Vuosilomalain 25 §:n 4 momentin mukaisesti työntekijän pelkkä pyyntö loman siirtämiseksi ei riitä, vaan pyyntö on lisäksi esitettävä viivytyksettä. Suomessa pyyntövaatimukseen on kiinteästi liittynyt pyynnön viivytyksettömyys. Tämä on ennen vuoden 2016 lakimuutosta todettu myös oikeuskäytännössä (TN 796-66) ja oikeuskirjallisuudessa (esim. Rusanen, Uusi vuosilomalaki, 2006, s. 378). Vuoden 2016 lakimuutoksella oikeustilaa ei tältä osin ole ollut tarkoitus muuttaa, vaan tarkoituksena on ollut saattaa vallitseva oikeustila lain tasolle. Kantajan viittaamat EU-oikeuden tapaukset ovat olleet eduskunnalla tiedossa ja niihin sisällytetyt oikeusohjeet on lainvalmistelutöissä otettu huomioon.

Saadakseen vuosilomansa siirretyksi sairaudesta johtuen lainsäädännössä asetetaan siten työntekijälle tiettyjä selviä vaatimuksia ja velvollisuuksia. Se, että työntekijä laiminlyö hänelle laissa asetetun velvollisuuden ja vaatimuksen, ja siitä syystä menettää oikeutensa siirtää vuosilomansa sairaudesta johtuen, ei tee kansallisesta lainsäädännöstä EU-oikeuden kanssa ristiriitaista. Velvollisuuksien asettaminen ei tarkoita sitä, että työntekijältä poistettaisiin oikeuksia.

Osana työehtosopimusta sovellettu vuosilomalain 25 § ei siten ole ristiriidassa unionin oikeuden tai työaikadirektiivin 7 artiklan kanssa. EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa tilanteessa.

Kannevaatimus 3

Koska kyse on lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaituista lomista, sovellettavaksi tulee vuosiloman siirtämistä koskeva vuosilomalain 26 § sellaisena, kun se oli kyseisenä lomanmääräytymisvuonna voimassa. Tuolloin voimassa olleen lain 26 §:n mukaan siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, siirretty kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana ja talviloma seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Vastaaja viittaa lisäksi oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin (erityisesti Kröger — Orasmaa, Vuosilomalaki, 2015, sivulla 222 esitetty kuvio, joka havainnollistaa asiaa).

Näin ollen siirrettäväksi vaadittu, 24.4.2020 — 29.4.2020 A:lle annettu talviloma olisi silloisen vuosilomalain 26 §:n mukaan tullut antaa kalenterivuoden 2020 loppuun mennessä. Kantajan vaatimuskohtaa 3 ei työtuomioistuin näin ollen edes voi vahvistaa kantajan vaatimalla tavalla.

Kannevaatimus 4

Vuosilomalaissa on säännökset lomakorvauksesta työsuhteen aikana ja lomakorvauksesta työsuhteen päättyessä. Koska kyse on lomanmääräytymisvuonna 1.4.2018 — 31.3.2019 ansaituista lomista, sovellettavaksi tulee vuosiloman siirtämistä ja lomakorvauksen maksamista koskeva vuosilomalain 26 § sellaisena, kun se oli kyseisenä lomanmääräytymisvuonna voimassa. Tuolloin voimassa olleen lain 26 §:n mukaan siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, siirretty kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana ja talviloma seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetun tavoinkaan mahdollista, saamatta jäänyt loma korvataan 17 §:ssä (lomakorvaus työsuhteen päättyessä) tarkoitetulla lomakorvauksella.

Mikäli kantajan kannevaatimukset 1 ja 2 hyväksyttäisiin, vuosilomalain 26.1 §:n viimeinen virke ei mahdollista lomakorvauksen maksamista kantajan vaatimalla tavalla. Siirretyn loman antaminen ei tässä tapauksessa olisi estynyt A:n työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi, mikä on vuosilomalain 26.1 §:n viimeisen virkkeen lomakorvauksen maksamiselle asetettu edellytys. Näin ollen kantajan kannevaatimus 4 on lakiin perustamaton eikä työtuomioistuin voi sitä vahvistaa kantajan vaatimalla tavalla.

Jos työtuomioistuin hyväksyisi kantajan vahvistusvaatimukset, kantajan esittämä laskennallinen sairausajan palkka ajalta 24.4.2020 — 29.4.2020, yhteensä 756,80 euroa, on määrältään riidaton.

Lääkärintodistukset ajalta 3.4.2020 lukien (3.4., 6.4., 14.4., 22.4., 25.4) Salassa pidettävät

Erimielisyysmuistio paikallistasolta (=V3)

Ote Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n lomaoppaasta 1.4.2016

A:n 16.4.2020 yhtiölle lähettämä sähköposti

Erimielisyysmuistio 15.5.2020 ja yhtiön vastine 20.5.2020 (=K2)

A

D, varapääluottamusmies

B, tuotantopäällikkö

C, ajomestari

A:lle on edellä kuvatuin tavoin määrätty vuosilomaa ajalle 24. — 30.4.2020. A on sairastunut ja hän on ollut sairauden vuoksi työkyvytön 3. — 29.4.2020. Keskeinen riitakysymys koskee sitä, onko A pyytänyt vuosiloman siirtoa viivytyksettä vuosilomalain 25 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Pirjo Aaltonen, Markus Äimälä, Mikko Nyyssölä, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.