Turun HO 10.6.2022 22/124680 – Laittoman maahantulon järjestäminen

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli tuonut Kreikasta Ruotsin kautta Suomeen kaksi lasta, joiden iät olivat noin 6 vuotta ja noin 9-10 vuotta ja joilla ei ollut maahantuloon oikeuttavia asiakirjoja. Lapset olivat Afganistanin kansalaisia. He olivat A:n sisarusten lapsia.

Hovioikeus katsoi, että tekoa oli kokonaisuutena ottaen pidettävä rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuista hyväksyttävistä syistä tehtynä. Syyte laittoman maahantulon järjestämisestä hylättiin. (Äänestys)

AVGÖRANDETS CENTRALA INNEHÅLL

A hade från Grekland via Sverige fört in i Finland två barn som var cirka 6 år och cirka 9-10 år gamla och som saknade sådana dokument som krävdes för inresa. Barnen var medborgare i Afghanistan. De var barn till A:s syskon.

Hovrätten fann att gärningen bedömd som en helhet bör anses ha begåtts av sådana godtagbara skäl som avses i 17 kapitlet 8 § 2 momentet i strafflagen. Åtalet för ordnande av olaglig inresa förkastades. (Omröstning)

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 21.12.2020

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 10.6.2022

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

1. Laittoman maahantulon järjestäminen

– – –

Rikoslaki 17 luku 8 § 1

09.09.2019 Turku

A on tuonut Turun matkustajasataman kautta Ruotsin kuningaskunnasta Suomeen kaksi Afganistanin kansalaisiksi väitettyä, mahdollisesti noin 6-vuotiaan B-nimisen lapsen ja mahdollisesti noin 9-10 -vuotiaan C-nimisen lapsen, joilla ei ole ollut maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa Suomeen.

Syytetty on 6.9.2019 aiemmin sovitun mukaisesti matkustanut Helsingistä Ateenaan hakemaan edellä kerrottuja lapsia. Syytetty on 8.9.2019 lentänyt lasten kanssa Ateenasta Tukholmaan, jonka jälkeen syytetty on matkustanut edelleen yhdessä lasten kanssa Turkuun, jossa syytetty joutunut rajavartiolaitoksen tarkastukseen ja kiinniottamaksi.

Rikosuhrimaksu

Syytetty on velvoitettava suorittamaan rikosuhrimaksu 80 euroa.

Laki rikosuhrimaksusta 2 §, 3 § ja 4 §

Syytekohta 1

A on vaatinut, että syyte laittoman maahantulon järjestämisestä hylätään rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentin rajoitussäännöksen perusteella. Hän oli tuonut Kreikasta Suomeen veljensä lapsen ja sisarensa lapsen, joilla oli ollut vaikea tilanne.

Kohta 1

A on syyllistynyt siihen laittomaan maahantulon järjestämiseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Näyttö

$116

Johtopäätökset

Rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti laittoman maahantulon järjestämiseen syyllistyy, joka

1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa,

3) järjestää tai välittää 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle ulkomaalaiselle kuljetuksen Suomeen tai

4) luovuttaa toiselle 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan käytettäväksi maahantulon yhteydessä, on tuomittava laittomanmaahantulon järjestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Laittoman maahantulon järjestämisenä ei pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.

Hallituksen esityksen (HE 164/2013) mukaan läheisten perhesuhteiden arvioinnissa voitaisiin lähtökohtana pitää ulkomaalaislain määritelmää perheenjäsenestä. Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäsen on aviopuoliso ja rekisteröity samaa sukupuolta oleva puoliso, avopuoliso tietyin edellytyksin sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi tai alaikäisen ollessa perheenkokoaja, tämän huoltaja, taikka alle 18-vuotias naimaton kasvattilapsi laissa mainituin edellytyksin. Perheenjäsenen lisäksi perhesidonnaisen oleskeluluvan voi saada kohtuusperusteella myös muu omainen (115 §). Perhesuhteiden läheisyyttä ei siten voida määritellä tässäkään yhteydessä tyhjentävästi, vaan asia jäisi viime kädessä tuomioistuimen arvioitavaksi yksittäistapauksittain.

A on tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavoin, mitä myöntämistä tukee syyttäjän kirjallinen näyttö koskien A:n ja syytteessä tarkoitetun kahden lapsen matkustustietoja sekä heidän käyttämiään passeja ja oleskelulupia.

A on vedonnut rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rajoitussäännökseen. Hän oli tuonut Suomeen veljensä lapsen ja sisarensa lapsen, jotka olivat olleet turvattomissa olosuhteissa Kreikassa.

Käräjäoikeus katsoo, ettei A ja hänen sisarustensa lasten voida katsoa olleen rajoitussäännöksessä tarkoitetulla tavalla läheisessä perhesuhteessa.

Kuten ratkaisussa KKO 2016:66 on todettu, rajoitussäännöksessä käytetty ilmaisu ”erityisesti huomioon ottaen” osoittaa yhtäältä, etteivät säännöksessä mainitut arviointiperusteet ole tyhjentäviä, ja toisaalta, että niiden täyttyessäkin maahantuonnin hyväksyttävyys perustuu kokonaisarvioon. Rajoitussäännös voi tulla sovellettavaksi vain poikkeussäännöksenä rikosoikeudenkäynnissä tarkoin harkituissa yksittäistapauksissa ja hyväksyttävät syyt muistuttavat läheisesti rikoslain 4 luvun yleisiä oikeuttamisperusteita. Lakiin sisältyvän kiellon rikkominen on yleensä sallittua vain, jos intressipunninnassa pelastettava etu on olennaisesti uhrattua suurempi. Myös rajoitussäännöstä sovellettaessa joudutaan arvioimaan, ovatko tekijän vaikuttimet ja olot sekä muut tekijään, tekoon ja teon kohteisiin liittyvät seikat kokonaisuudessaan painavampia kuin rajavalvonnalla suojattavat edut.

Lasten turvallisuuteen vaikuttavista oloista heidän oleskelumaassaan ei ole esitetty muuta selvitystä kuin A:n kertomus, jota käräjäoikeudella ei sinänsä ole aihetta epäillä. A on kertonut yleispiirteisesti oloista Kreikan vastaanottokeskuksissa. Kun arvioidaan asiaa kokonaisuudessaan ja otetaan huomioon se, että molemmat lapset olivat olleet ainakin toisen vanhempansa huolehdittavana ja että heihin ei ole näytetty kohdistuneen välitöntä ja pakottavaa vaaraa, käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole käsillä sellaisia vaikuttimia ja oloja, joiden johdosta tekoa olisi pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.

A on menettelyllään syyllistynyt laittoman maahantulon järjestämiseen.

Rangaistusta mitattaessa on rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan otettava huomioon rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Laittoman maahantulon järjestämisestä on oikeuskäytännössä tyypillisesti tuomittu vankeusrangaistus. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä lausutut seikat A:n teon vaikuttimista, sakkorangaistusta on tässä tapauksessa pidettävä riittävänä seuraamuksena.

Päiväsakon rahamäärä perustuu A:n ilmoittamiin tuloihin.

Koska A tuomitaan rangaistukseen laittoman maahantulon järjestämisestä, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enemmän kuin kuusi kuukautta, hänet määrätään suorittamaan rikosuhrimaksu 80 euroa.

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

09.09.2019

Rangaistusseuraamukset

Sakko

Syyksi luetut rikokset 1

70 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 420,00 euroa

Korvausvelvollisuus

Vastaaja A määrätään suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80,00 euroa.

Käräjätuomari Nina Lahtinen

A on vaatinut, että syyte laittoman maahantulon järjestämisestä kohdassa 1 hylätään ja että hänet vapautetaan rikosuhrimaksusta.

Perusteinaan A on lausunut, että lapsiin oli kohdistunut välitön ja pakottava vaara heidän oltuaan Kreikassa epäinhimillisissä ja ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa, jollaisiin ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksenkään mukaan ole saanut palauttaa turvapaikanhakijoita.

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

Edellä mainitussa rajoitussäännöksessä on sen mukaisessa kokonaisarvioinnissa erityisesti huomioon otettavina seikkoina mainittu ensinnäkin tekijän humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet. Huolimatta siitä, mitä käräjäoikeuden tuomion sivulla 3 selostetuissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 164/2013 vp, s. 27) on lausuttu läheisten perhesuhteiden arvioinnissa käytettävästä lähtökohdasta eli ulkomaalaislain 37 §:n mukaisesta perheenjäsenen määritelmästä, perhesuhteiden läheisyys on mainituista perusteluista ilmenevällä tavalla jätetty tuomioistuimen yksittäistapauksittain arvioitavaksi.

Käsillä olevassa tapauksessa maahan tuodut henkilöt ovat olleet vastaajan kahden sisaruksen lapsia. Vaikka asiassa ei olekaan esitetty konkreettista selvitystä siitä, miten läheinen suhde hänellä on ollut sisarustensa perheisiin ja näiden lapsiin, hänen menettelynsä keskeisenä vaikuttimena on selkeästi ollut auttaa mainittuja lapsia. Tämä jo sinänsä tukee käsitystä siitä, että teon vaikuttimet liittyvät nimenomaan läheisiin perhesuhteisiin. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että vastaaja olisi jollakin tavoin taloudellisesti tai muutoin hyötynyt lasten Suomeen tuomisesta, mikä osaltaan puoltaa edellä mainittua arviota teon vaikuttimista.

Hovioikeus pitää myös uskottavana vastaajan selitystä siitä, että lasten olosuhteet Kreikassa ovat vaikuttaneet hänen päätökseensä tuoda lapset Suomeen. Sinänsä asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätellä lapsiin kohdistuneen Kreikassa mitään välitöntä ja pakottavaa vaaraa. Ilmeisenä voidaan kuitenkin pitää, että ainakin vastaajan mielestä lasten olosuhteet Kreikassa ovat olleet näiden kannalta huonot ja turvattomat. Tämäkin on otettava huomioon arvioitaessa kokonaisuutena kysymystä siitä, onko teko katsottava tehdyksi hyväksyttävistä syistä.

Puheena olevassa kokonaisarvioinnissa on säännöksen sanamuodosta ilmenevällä tavalla otettava huomioon myös ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakituisessa asuinmaassaan. Edellä mainitun hallituksen esityksen perustelujen (HE 164/2013 vp, s. 17) mukaan kansainvälisen suojelun myöntäminen tai vastaavasti myöntämättä jättäminen voivat yhtenä tekijänä vaikuttaa siihen, miten tuomioistuin arvioi maahan avustetun henkilön turvallisuuteen vaikuttavia oloja hänen kotimaassaan sekä siihen, onko hänen avustamisensa maahan mahdollisesti tapahtunut humanitaarisista syistä (ks. myös LaVM 18/2013 vp, s. 3).

Nyt kysymyksessä olevat lapset ovat Afganistanin kansalaisia, jotka olivat perheidensä mukana päätyneet Kreikkaan vastaanottokeskukseen. Asiassa ei tosin ole esitetty selvitystä lasten olosuhteista heidän kotimaassaan, jonka olot ovat tunnetusti jo pitkään olleet yleisesti ottaen epävakaat, tai heidän mahdollisissa vakituisissa asuinmaissaan. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että heille on myönnetty Suomessa kansainvälistä suojelua, vaikkakaan sitä koskevia päätöksiä ei ole esitetty kirjallisina todisteina. Tämä puoltaa vastaajan teon arvioimista hyväksyttävistä syistä tehdyksi.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus – toisin kuin käräjäoikeus – arvioi, että A:n tekoa on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä. Näin ollen häneen kohdistettu syyte laittoman maahantulon järjestämisestä on hylättävä. Syytteen tullessa hylätyksi hänet on myös vapautettava käräjäoikeuden määräämästä rikosuhrimaksun suorittamisvelvollisuudesta.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Hylätty syyte

A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa rikosuhrimaksu valtiolle.

Hovioikeudenneuvos Kimmo Vanne

Hovioikeudenneuvos Sanna Niinistö (eri mieltä)

Asessori Jenni Ranta-aho

Hovioikeuden esittelijä Miika Laaksoharju (mietintö)

Äänestys

ESITTELIJÄN MIETINTÖ JA ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 21/280

Hovioikeuden esittelijä Miika Laaksoharju:

Hovioikeus ratkaissee asian seuraavasti:

Perustelut

Asiassa on hovioikeudessa kysymys siitä, voidaanko A:n tunnustamaa tekoa pitää rikoslain 17 luvun 8 §:n 2 momentin tarkoittamana menettelynä. Kyseisen rajoitussäännöksen sisältö ilmenee käräjäoikeuden tuomion sivulta 3.

Rajoitussäännöksen esitöiden (HE 164/2013 vp, s. 16-17) mukaan teon hyväksyttävyys arvioidaan kussakin yksityistapauksessa erikseen siinä käsillä olevien tekijän vaikuttimien ja maahantuodun ulkomaalaisen olosuhteiden valossa. Kokonaisarviossa voidaan siten ottaa huomioon myös muita kuin säännöksessä mainittuja vaikuttimia, olosuhteita ja seikkoja. Rajoitussäännös muistuttaa asialliselta sisällöltään rikosoikeudellista oikeuttamisperustetta. Se voi tulla sovellettavaksi vain poikkeussäännöksenä rikosoikeudenkäynnissä tarkoin harkituissa yksittäistapauksissa.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:66 sisältöä on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivulla 4. Korkein oikeus on tapauksessa antanut merkitystä muun muassa sille, ettei matkustajiin ollut Venäjän rajalla kohdistunut välitöntä ja pakottavaa vaaraa (kohta 20).

Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa A on käräjäoikeuden tuomion sivulle 2 kirjatuin tavoin kertonut sisarustensa lasten huonoista olosuhteista Kreikan vastaanottokeskuksen kautta järjestetyssä majoituksessa, minkä vuoksi hänellä oli herännyt halu auttaa heitä.

Koska syyttäjä ei ole esittänyt vastanäyttöä lasten olosuhteista Kreikassa, rajoitussäännöksen soveltamisedellytyksiä on arvioitava A:n esittämien olosuhteiden pohjalta.

Vaikka lasten asumisolosuhteet Kreikassa olivat olleet levottomat, olivat lapset käräjäoikeuden tuomion sivulla 4 todetuin tavoin olleet ainakin yhden vanhempansa huolehdittavana, eikä heihin ole näytetty kohdistuneen välitöntä tai pakottavaa vaaraa. Tämän vuoksi hovioikeus katsonee käräjäoikeuden tavoin, että asiassa ei ole käsillä sellaisia humanitaarisia vaikuttimia sekä ulkomaalaisten turvallisuuteen vaikuttavia oloja, joiden johdosta tekoa on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.

Sillä seikalla, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 21.1.2011 antamassaan ratkaisussa M.S.S. v. Belgia ja Kreikka todennut Belgian rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa karkottaessaan afganistanilaisen turvapaikanhakijan vuonna 2009 Kreikkaan, ei ole merkitystä arvioitaessa Kreikan olosuhteita vuonna 2019. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin silläkään perusteella, että mainittuun ratkaisuun viitataan myöhemmässä EIT:n ratkaisukäytännössä.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksynee käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätökset.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muutettane.

Hovioikeudenneuvos Sanna Niinistö:

Hyväksyn mietinnön.

Lainvoimainen

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

Muut asiassa esitetyt vaatimukset

Vastaus

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

Syyksilukemisen perustelut

Rangaistusseuraamus

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Hovioikeuden ratkaisu

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Lainvoimaisuustiedot: