Turun HO 14.1.2021 27 – Isyyden kumoaminen

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kantajan vetoamat isyyslain tavoitteet ja ihmisoikeudet eivät olleet esteenä jättää kannetta liian myöhään nostettuna tutkimatta.

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 3.9.2020

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 14.1.2021

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta, joka esitteli asian

Hovioikeudenneuvos Matti Kolehmainen

Hovioikeudenneuvos Mervi Kutvonen

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

KANNE

Vaatimukset

Kantaja A on 30.10.2019 nostamassaan kanteessa vaatinut, että käräjäoikeus:

1) vahvistaa, että A ei ole 16.5.2011 syntyneen C:n isä ja kumoaa kantajan isyyden

2) määrää tehtäväksi oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain mukaisen oikeusgeneettisen isyystutkimuksen sekä velvoittaa vastaajat osallistumaan tuohon tutkimukseen.

VASTAUS / B (lapsen äiti)

B on vastustanut kantajan vaatimuksia.

Perusteet

– – – Kanneaika on menetetty.

VASTAUS / C (lapsi)

C vastustaa A:n nostamaa kannetta kokonaisuudessaan.

Ensisijaisesti – – – ei ole oikeutta nostaa – – –

Toissijaisesti – – – kanne on jätettävä tutkimatta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Näytöstä tehdyt johtopäätökset

– – – asiassa on tullut näytetyksi, että A on viimeistään alkuvuodesta 2018 B:n tunnustettua hänelle, että C:n isä on todennäköisesti joku muu, tullut tietoiseksi tästä mahdollisuudesta. Silti kanne asiassa on nostettu vasta yli puolentoista vuoden kuluttua eli syksyllä 2019. – – – käräjäoikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että A:lla olisi ollut aihetta epäillä isyyttään ennen kuin alkuvuodesta 2018.

Käräjäoikeus toteaa, että vaikka isyyslain perusperiaatteena on pidetty sitä, että varsinkin lapsella tulee olla oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä, myös sosiaalisella isyydellä on merkitystä. C on nyt 9-vuotias poika ja hän on koko elämänsä ajan pitänyt isänään A:ta, joka on myös C:n nuorempien sisarusten isä. Tässä tapauksessa ei käräjäoikeudelle ole nimetty mahdollista toista miestä ja riidatonta on ollut, että hän ei ainakaan asu Suomessa. Näin ollen mikäli A:n isyys kumottaisiin, C jäisi tässä vaiheessa isättömäksi. Tätä ei voida pitää lapsen edun mukaisena ratkaisuna, vaikkakaan lapsen etu ei aina ole isyyden kumoamisasiassa ratkaiseva tosiseikka.

Käräjäoikeus on arvioinut, että A:n alkuvuodesta 2018 alkaneet asunnottomuus sekä taloudelliset ja muut vaikeudet Suomessa ovat hankaloittaneet hänen kykyään hoitaa asioitaan. Lisäksi A ei ole saanut tietoa siitä, kuinka isyyden kumoamisasiaa Suomessa hoidetaan. Kyseiset seikat voitaisiin katsoa sellaiseksi erittäin painavaksi syyksi, jonka vuoksi isyyslain 44 §:n 1 momentissa isyyden tunnustaneelle miehelle asetettu kahden vuoden määräaika voidaan ylittää. – – –

Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että A ei olisi osannut taikka kyennyt kääntymään asiassa oikeusaputoimiston puoleen välittömästi sen jälkeen, kun varmempi epäilys hän isyydestään on syntynyt alkuvuodesta 2018. Tähän arvioon on vaikuttanut se, että A on Suomeen tulonsa jälkeen osannut tunnustaa isyytensä sosiaalitoimessa vuonna 2014, järjestää asiansa ulosottovirastossa kevään 2018 jälkeen ja muutoinkin toimia Suomen yhteiskunnassa.

Koska kanne on nostettu noin 1,5 vuotta sen jälkeen, kun A:lle on syntynyt aiheellinen epäilys isyydestään, sitä ei voida katsoa nostetun viipymättä sen jälkeen kun erittäin painava syy kanteen nostamatta jättämiselle on poistunut. A on kertonut saaneensa tietää isyyden kumoamista koskevasta menettelystä lastenvalvojalta maaliskuussa 2019. Tästäkin ajankohdasta on kulunut aikaa yli puoli vuotta, ennen kuin kanne on nostettu.

Näin ollen käräjäoikeus on harkinnut, että isyyden kumoamista koskeva kanne on jätettävä tutkimatta, koska kanne on nostettu liian myöhään.

Käräjätuomari Raija Virtanen

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on toistaen käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kanteen tutkimatta jättämisestä kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen taikka että hovioikeus kumoaa hänen isyytensä 16.5.2011 syntyneeseen C:hen.

Perusteinaan vaatimuksilleen A on lausunut, ettei hän ollut osannut kääntyä oikeusaputoimiston puoleen alkuvuodesta 2018 kun varmempi epäilys hänen isyydestään oli syntynyt. Käräjäoikeuden ratkaisu hänen toimintaedellytystensä arvioinnin osalta on väärä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että isyyden tunnustaminen ei ollut tapahtunut hänen aloitteestaan, vaan se oli tapahtunut sosiaaliviranomaisen ohjauksessa. Myöskään ulosottoasian hoito ulosottoviraston lähettämän kirjeen johdosta ei ollut edellyttänyt häneltä muuta kuin yhteydenottoa kirjeen lähettäjään. Hän sai vasta maaliskuussa 2019 tietää lastenvalvojalta, ettei tämä käsittele isyyden kumoamisasioita, vaan että asia pitää käsitellä käräjäoikeudessa. Enempää ohjausta hän ei tällöinkään saanut.

Mikäli hänen isyytensä kumotaan lapsi ei jäisi ilman isää sen vuoksi, että oikea biologinen isä ei olisi tiedossa. Lapsella tulee olla oikeus saada biologinen isyytensä selvitettyä ja siten käräjäoikeuden ratkaisu ei ole hänenkään etunsa mukainen. A:n sosiaalinen isyys ei joka tapauksessa jatkuisi kanteen jäädessä tutkimatta. Käräjäoikeuden ratkaisu on myös isyyslain tarkoituksen vastainen ja loukkaa hänen perusoikeuksiaan.

Vastaukset

B on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

C on vaatinut, että A:n valitus hylätään perusteettomana. – – –

Hovioikeuden ratkaisu

Pääasiaratkaisun perustelut

Kuten käräjäoikeus on tuomiossaan todennut isyyslain 44 §:n 1 momentin mukaan jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyytensä tunnustaneen miehen on pantava isyyden kumoamiskanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla, jota 1 momentissa tarkoitetaan, oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.

Sisä-Suomen maistraatti on 17.2.2014 antamallaan päätöksellä hyväksynyt A:n tekemän tunnustuksen siitä, että hän on C:n isä. Isyys on siten vahvistettu sanottuna päivänä ja isyyslain 44 §:n 1 momentin mukainen kanneaika on alkanut kulua siitä. A:n nostama isyyden kumoamiskanne on tullut käräjäoikeudessa vireille 30.10.2019 eli isyyslain 44 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen. A on vedonnut kanneoikeutensa puolesta siihen, ettei hänellä ollut ollut ennen alkuvuotta 2018 syytä epäillä isyyttään ja siten hänellä on ollut isyyslain 44 §:n 2 momentin tarkoittama erittäin painava syy siihen, ettei kannetta ollut aikaisemmin nostettu. Hän on valituksessaan katsonut nostaneensa kanteen viipymättä sen jälkeen, kun syy isyyskanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut. Hän on lisäksi kanneoikeuttaan puoltavina seikkoina vedonnut muun muassa isyyslain tarkoitukseen sekä omiin perusoikeuksiinsa.

Asiassa on siten hovioikeudessa kysymys siitä, onko A:lla ollut isyyslain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin painava syy siihen, ettei kannetta ollut nostettu kahden vuoden määräajassa. Jos edellä mainittuun kysymykseen vastataan myöntävästi vielä on ratkaistavana kysymys siitä, oliko kanne tällöin nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut. Lisäksi kysymys on siitä, mikä merkitys kanneoikeuden olemassaolon arvioinnin kannalta on annettava A:n vetoamille isyyslain tarkoitukselle ja hänen perusoikeuksilleen.

Isyyslakia koskevien lainvalmisteluasiakirjojen (HE 91/2014 vp) mukaan esimerkkinä lain 44 §:n 2 momentin mukaisesta erittäin painavasta syystä on tilanne, jossa mies saa tietää vasta määräajan jälkeen olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä isyyttään. Tältä osin hallituksen esityksessä viitataan jo aikaisemman lain aikaiseen oikeuskäytäntöön (KKO 1978-II-148).

Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, että A:lla, jolla ei ennen alkuvuotta 2018 ollut ollut syytä epäillä isyyttään, on ollut isyyslain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin painava syy siihen, ettei kannetta ole nostettu pykälän 1 momentissa mainitussa määräajassa.

$f7

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on muun muassa oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Vastaava säännös on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Perustuslain 10 § ja ihmisoikeussopimuksen 8 artikla suojaavat puolestaan yksityis- ja perhe-elämää.

$f8

$f9

Hovioikeus toteaa edellä selostetun perusteella isyyslain tavoitteet huomioon ottaen, että isyyslaissa isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamiselle säädettyä määräaikaa voidaan pitää perusteltuna ja hyväksyttävänä, kun kanneaikaa koskeva säännös ei kuitenkaan ole joustamaton ja poikkeukseton. Saadakseen asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja saadakseen sitä kautta yksityiselämän suojaa isyyden kumoamista ajavan kantajan tulee toimia aktiivisesti. Tässä tapauksessa kantajana on ollut aikuinen, jolla taustastaan huolimatta on ollut mahdollisuus hankkia apua ja toimia asiassa sen jälkeen kun hän oli alkuvuodesta 2018 saanut vahvistuksen epäilylle isyydestään lapseen. Hän ei kuitenkaan ole isyyslain 44 §:n 2 momentin mukaisesti viipymättä nostanut kannetta alkuvuoden 2018 jälkeen, vaan vasta 30.10.2019. Tämän vuoksi kanne on käräjäoikeuden lausumin tavoin jätettävä tutkimatta.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Mistä asiassa on kysymys

Onko ollut erittäin painava syy

Onko kanne nostettu viipymättä syyn poistumisen jälkeen ja mikä merkitys on annettava isyyslain tarkoitukselle ja kantajan perusoikeuksille