Turun HO 14.1.2022 23 – Ulosottokaari

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A:n eläkkeen ulosmittaus oli vapaakuukausipäätöksellä keskeytetty kahden kuukauden ajaksi. Noin kuukausi myöhemmin A:n pankkitililtä oli ulosmitattu varoja, jotka olivat A:n mukaan eläkkeen suojaosuuksista sekä vapaakuukausista kertynyttä säästöä. Kysymys siitä, oliko varat voitu ulosmitata.

AVGÖRANDETS CENTRALA INNEHÅLL

Utmätningen av A:s pension hade avbrutits för två månader med ett beslut om fria månader. Cirka en månad därefter hade från A:s bankkonto utmätts medel, som enligt A bestod av gäldenärens skyddade belopp och besparingar från de fria månaderna. Fråga om huruvida medlen kunde utmätas.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 18.5.2021

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 14.1.2022

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

A vaati ulosottovalituksessaan, että ulosmittauspäätös 8.4.2021 kumotaan ja rahat palautetaan hänelle. Perusteinaan A muun ohella lausui, että hän oli säästänyt rahaa suurempaa hammasleikkausta varten, johon ei voi päästä julkisella puolella.

Kihlakunnanvouti vaati, että ulosottovalitus hylätään.

Käräjäoikeus totesi, että ulosottokaaren 4 luvun 20 §:n mukaan toistuvaistulon ulosmittauskielto koskee jäljellä olevaa maksukautta, jonka jälkeen säästöön jääneet varat voidaan ulosmitata siltä osin kuin niitä ei koske ulosottokaaren 21 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu erottamisetu. Muutoin ulosottokaaressa säädetyt ulosmittauskiellot eivät koske toistuvaistulosta taikka vapaakuukausista säästöön kertyneitä varoja. A:n pankkitilillä olleiden varojen ulosmittaukselle ei näin ollen ollut ollut estettä. A:n pankkitilin ulosmittauksessa oli huomioitu mainittu erottamisetu, minkä lisäksi A:lle oli jäänyt rahavaroja myös kahdelle muulle pankkitilille. Ulosottokaaressa säädetty mahdollisuus rajoittaa toistuvaistulon ulosmittausta esimerkiksi terveydenhoitokulujen vuoksi ei koske pankkitilivarojen ulosmittausta.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus lausui, että ulosmittaus oli toimitettu lainmukaisesti, ja hylkäsi ulosottovalituksen.

Käräjätuomari Susanna Leppänen

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Perusteinaan A on lausunut, että hänelle oli 2.11.2020 myönnetty ulosmittauksen keskeytys tammi- ja helmikuuksi 2021. A:n tulot olivat keskeytyksen vuoksi lisääntyneet 976,16 eurolla. Ulosmittaus oli tehty vapaakuukausien jälkeen. Vapaakuukausien aikana säästöön jääneiden varojen ulosmittaaminen on virheellistä ja kohtuutonta velallisen kannalta. A oli säästänyt rahaa tulevaa hammasleikkausta varten. Hänen muut säästönsä olivat kertyneet suojaosuuksista. Ulosmittauspäätös kieltää velalliselta kaiken säästämisen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A:n eläkkeen ulosmittaus oli vapaakuukausipäätöksellä 2.11.2020 keskeytetty erityisestä syystä vuoden 2021 tammi- ja helmikuun ajaksi. A:n pankkitililtä oli 8.4.2021 ulosmitattu 2.228,36 euroa. Kyseiselle pankkitilille oli jätetty 1.021,95 euroa. A:n mukaan ulosmitatut varat olivat olleet eläkkeen suojaosuuksista sekä vapaakuukausista kertynyttä säästöä. Hovioikeudessa on kysymys siitä, oliko varat voitu ulosmitata.

Eläkkeestä ulosmitattava määrä ja eläketuloista kertynyt säästö

Ulosottokaaren 4 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan ulosmittauskelpoiseen eläkkeeseen sovelletaan palkkaa koskevia säännöksiä.

Saman luvun 48 §:n 1 momentin mukaan määräajoin maksettavan palkan ulosmittauksessa velallisen suojaosuus on velallisen itsensä osalta 19,90 euroa päivässä seuraavaan palkan maksupäivään asti. Suojaosuus lasketaan kuukaudessa 30 päivältä. Pykälän 3 momentin mukaan suojaosuuden määrä tarkistetaan oikeusministeriön asetuksella vuosittain siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään.

Suojaosuuden määrästä määräajoin maksettavan palkan ulosmittauksessa annetun oikeusministeriön asetuksen mukaan velallisen suojaosuus on velallisen itsensä osalta 22,71 euroa. Asetus on voimassa 1.1.2021–31.12.2021.

Ulosottokaaren 4 luvun 49 §:n 1 momentin mukaan 45–47 §:ssä tarkoitetusta tulopohjasta jätetään ulosmittaamatta:

1) velallisen suojaosuus ja sen lisäksi kolmasosa suojaosuuden ylittävästä palkan osasta

;

2) kaksi kolmasosaa palkasta, jos palkka on suurempi kuin kaksi kertaa velallisen suojaosuuden määrä;

3) vähemmän kuin 2 kohdassa tarkoitettu määrä, kuitenkin vähintään puolet palkasta, jos palkka on suurempi kuin neljä kertaa velallisen suojaosuuden määrä.

Pykälän 4 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös velalliselle jo maksettua palkan määrää siltä osin kuin maksukautta on jäljellä.

Lain esitöiden (HE 13/2005 vp s. 81) mukaan 4 momentissa säädetty tarkoittaa, että työnantajan esimerkiksi velallisen pankkitilille jo maksamia varoja ei saa ulosmitata vastaavilta osin kuin palkkaa ei voida ulosmitata. Kielto koskee vain sitä määrää, joka vastaa jäljellä olevaa palkanmaksukautta, eikä aiemmalta ajalta säästöön jäänyttä määrää. Velallisen rahavaroja koskevasta erottamisedusta säädetään 21 §:n 1 momentin 6 kohdassa.

Ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan jos velallinen on luonnollinen henkilö, ulosmittauksesta tulee erottaa velallisen rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta 48 §:ssä tarkoitetun suojaosuuden määrä puolitoistakertaisena kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole muuta vastaavaa tuloa.

Vapaakuukaudet ja niistä kertynyt säästö

Ulosottokaaren 4 luvun 52 §:n mukaan sen jälkeen, kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti vuoden, ulosmittaus on keskeytettävä määräajaksi (

), jos:

1) ulosmittaus on toimitettu 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tulorajaulosmittauksena;

2) velallisen välttämättömät asumiskustannukset tai muut elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään määrään nähden korkeat; tai

3) keskeyttämiseen on erityinen syy.

Saman luvun 53 §:n 1 momentin mukaan velalliselle on annettava tulorajaulosmittauksessa vuosittain kaksi vapaakuukautta. Muilla perusteilla vapaakuukausia annetaan velallisen pyynnöstä enintään yhteensä kolme vuosittain.

Lain esitöiden (HE 13/2005 vp s. 83) mukaan erityinen syy ulosmittauksen keskeyttämiselle voi olla esimerkiksi velalliselle tai hänen perheelleen tärkeä kertahankinta, kuten silmälasit tai kodinkone.

Vapaakuukausijärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 1997. Tuolloin säädetyn lain esitöissä (HE 8/1997 vp s. 8) on todettu, että keskeytyksen aikana kertyneeseen palkkaan soveltuisi 4 luvun 7 a §:stä ilmenevä periaate, jonka mukaan ulosmittauskiellon alaisia varoja ei saa ulosmitata velallisen hallusta myöhemminkään siltä osin kuin ne vastaavat vapaakuukaudesta jäljellä olevaa osaa.

Esitöissä mainitun ulosottolain 4 luvun 7 a §:n mukaan milloin määrätyltä ajalta laskettavaa tai toistuvasti määräajoin suoritettavaa saatavaa ei lain mukaan saa ulosmitata, on ulosmittaamatta jätettävä myös asianomaisen siitä nostamat, hänen hallussaan olevat tai hänen lukuunsa rahalaitokseen maksetut rahat siltä osin kuin ne vastaavat edellä tarkoitetusta ajasta jäljellä olevaa osaa tai ulosmittauspäivän ja toistuvan suorituksen seuraavan maksupäivän välistä aikaa.

Ulosottolain 4 luvun 7 a § on sittemmin korvattu vuonna 2007 voimaan tulleella ulosottolain 4 luvun 20 §:llä, jota vastaava pykälä on nykyisessä ulosottokaaressa. Pykälässä säädetään luvun 19 §:ssä tarkoitettujen ulosmittauskieltojen ulottuvuudesta ja voimassaolosta, ja sen mukaan toistuvaissuorituksissa ulosmittauskielto koskee jäljellä olevaa maksukautta. Pykälän esitöissä (HE 137/2005 vp, s. 55) on todettu, että toistuvaissuorituksen, esimerkiksi asumistuen, tulevia maksueriä ei saa ulosmitata eikä myöskään jo maksetusta erästä sitä osaa, joka koskee jäljellä olevaa maksukautta. Esitöiden mukaan säästöön jääneet maksuerät tai niiden osat sen sijaan saadaan ulosmitata siltä osin kuin niitä ei koske 21 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu erottamisetu.

Arviointi ja johtopäätökset

Eläkkeen suojaosuuksista kertynyt säästö

Kuten edellä selostetuista oikeusohjeista ilmenee, velallisen eläkkeestä ulosmittaamatta jätettävä määrä koskee ainoastaan kuluvaa maksukautta. Aikaisemmista maksukausista kertyneet säästöt ovat sen sijaan ulosmitattavissa, ellei erottamisedusta muuta seuraa.

A:n pankkitilivarojen ulosmittauksessa hänelle oli jätetty kyseiselle pankkitilille 1.021,95 euroa, joka vastaa puolitoistakertaisen suojaosuuden määrää. Ulosmittauksessa oli siten noudatettu erottamisetua koskevia säännöksiä.

Mainituilla perusteilla ulosmittauksen kohteena olleiden eläketulojen säästö oli voitu ulosmitata. Ulosmittauksessa ei ole tapahtunut tältä osin virhettä.

A:n ei ole väitetty saaneen rahavaroja mistään muusta lähteestä kuin eläkkeestä. A:n esittämä selvitys osoittaa siten riittävällä varmuudella, että hänen pankkitililtään ulosmitatuista varoista 1.500 euroa oli ollut vapaakuukausista kertynyttä säästöä.

Ulosottokaaressa ei ole säädetty vapaakuukausien säästön ulosmittaamisesta, eikä voimassa olevan lain esitöissä (HE 83/2006 vp ja HE 13/2005 vp) ole mainintaa asiasta. Vuonna 1997 säädetyn lain esitöiden mukaan vapaakuukauden aikana kertynyt palkka olisi suojassa ulosmittaukselta vain vapaakuukauden ajan. Esitöissä viitattu ulosottolain 4 luvun 7 a § ei kuitenkaan ole enää voimassa, ja sen korvannut ulosottokaaren 4 luvun 20 § koskee ainoastaan 19 §:ssä tarkoitettuja ulosmittauskieltoja, joista ei nyt ole kysymys.

Oikeuskirjallisuudessa (Linna, Tuula – Leppänen, Tatu: Ulosotto-oikeus II – Ulosmittaus ja myynti, 2015, s. 272, alaviite 48) on esitetty, että vapaakuukaudelta velalliselle maksettuun palkkaan soveltuisi ulosottokaaren 4 luvun 49 §:n 4 momentista ilmenevä periaate. Tämä tarkoittaisi sitä, että vapaakuukauden jälkeen säästöön jäänyt palkka voitaisiin ulosmitata. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa (Linna – Leppänen, s. 271, alaviite 44) on kuitenkin lausuttu, että myönnettäessä velalliselle vapaakuukausi hankinnan tekemistä varten hänelle täytyy myös varata siihen kohtuullinen aika.

Vapaakuukausijärjestelmän tarkoituksena on helpottaa velallisen taloudellista tilannetta pitkäkestoisessa toistuvaistulon ulosmittauksessa (Linna – Leppänen, s. 269–270). Järjestelmän tarkoitukseen nähden ei ole perusteltua edellyttää velallisen käyttävän vapaakuukautena saamansa tulot sen aikana uhalla, että jäljelle jääneet varat muutoin ulosmitataan. Tarkoituksenmukaista on, että velalliselle varataan kohtuullinen aika lisääntyneiden tulojen käyttämiseen. Esimerkiksi terveydenhuollon toimenpiteeseen pääseminen ei välttämättä ole vapaakuukauden aikana mahdollista.

Käsiteltävässä asiassa vuoden 2021 tammi- ja helmikuulle myönnettyjen vapaakuukausien säästö oli ulosmitattu A:n pankkitililtä 8.4.2021. Vapaakuukausipäätöksestä 2.11.2020 ilmenee, että A oli perustellut vapaakuukausihakemustaan muun muassa 1.300 euron velkaantumisella vuokranantajalleen, hammashoidolla sekä vuosittaisella silmätarkastuksella. Vapaakuukausihakemuksen perusteet huomioon ottaen vapaakuukausien säästön ulosmittaaminen vain noin kuukausi sen jälkeen, kun ulosmittauksen keskeytys oli päättynyt, ei ole ollut kohtuullista. Ulosmittaus on siten kumottava tältä osin.

Päätöslauselma

Ulosottolaitoksen ulosmittauspäätös 8.4.2021 nro – – – kumotaan 1.500 euron osalta ja varat määrätään palautettavaksi A:lle. Muilta osin ulosottovalitus hylätään.

hovioikeudenneuvos Tarja Huossa (eri mieltä)

hovioikeudenneuvos Vilja Hahto

asessori Miia Ylikulju

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA U 21/826

Hovioikeudenneuvos Tarja Huossa:

Eläkkeen suojaosuuksista kertyneen säästön osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

A oli tehnyt hakemuksen vapaakuukausista. Varsinais-Suomen ulosottoviraston 2.11.2020 tekemän päätöksen mukaan ulosmittaus oli keskeytetty määräajaksi siten, että A:lle oli myönnetty vapaakuukausina vuoden 2021 tammi- ja helmikuu. Keskeyttämisajan jälkeen ulosmittauksen oli todettu jatkuvan ulosmittauspäätöksen mukaisesti. Päätöksessä on edelleen todettu, että kolmatta vapaakuukautta hakiessa velallista pyydetään esittämään tarkempia kustannusarvioita esimerkiksi hammashoidon tai uusien silmälasien hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista. Nyt kysymyksessä oleva ulosmittaus on tehty 8.4.2021.

A ei ole esittänyt selvitystä hammashoidon tarpeesta. Näin ollen asiassa ei ole selvitystä siitä, että hän olisi tarvinnut hammashoidon vuoksi tavanomaista kalliimpaa hoitoa. Edellisessä kappaleessa lausuttu huomioon ottaen A:lla on ollut riittävästi aikaa hammashoidon järjestämiseen.

Ulosottokaaren 4 luvun 21 §:n 1 momentin 6 kohta liittyy rahavarojen ulosmittaamiseen. Lainkohdan mukaan ulosmittauksesta tulee erottaa velallisen rahavaroista 48 §:ssä tarkoitetun suojaosuuden määrä puolitoistakertaisena kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole muuta vastaavaa tuloa. Lainkohta on sanamuodoltaan selkeä. Ottaen huomioon ulosoton tarkoitus velallisen velkojen suorittamisesta pakkotäytäntöönpanolla lainkohtaa ei voida tulkita laajentavasti siten, että vapaakuukausien ajalta pankkitilille kertynyttä sellaista säästöä, jonka määrä ylittää mainitussa lainkohdassa tarkoitetun määrän, ei voisi vapaakuukausien jälkeen ulosmitata. Tällaista tulkintaa ei ole tehtävissä mistään muustakaan ulosottokaaren säännöksestä. Näin ollen rahavarojen ulosmittaamiselle ei ole ollut estettä. Mainituin täydennyksin hyväksyn käräjäoikeuden ratkaisun.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

(tulorajaulosmittaus)

vapaakuukaudet

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: