Turun HO 15.1.2021 21/101913 – Veropetos

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A:n syyksi oli käräjäoikeudessa luettu veropetos, koska hän oli ennen ajoneuvon käyttöön ottamista Suomessa laiminlyönyt autoverotuksen toimittamista varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ajoneuvon käyttöön ottamisesta, mistä syystä autovero oli jäänyt määräämättä. Kysymys siitä, oliko A menettelyllään syyllistynyt veropetokseen ja mikä näissä olosuhteissa on mahdollisen veropetoksen tekoaika sekä oliko syyteoikeus vanhentunut.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 18.9.2019

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 15.01.2021

TUOMIOLAUSELMA

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Hylätty syyte: 1. Veropetos 17.04.2014–26.03.2018

hovioikeudenneuvos Juha Laaksonen

hovioikeudenneuvos Kari Lahdenperä

hovioikeudenneuvos Virpi Vuorinen

hovioikeuden esittelijä Mikael Pulkkinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. VEROPETOS

– – –

17.04.2014–26.03.2018

A on veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai muuten petollisesti aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa veron määräämättä jättämisen.

A on tuonut henkilöauton NNNKKK Suomeen 17.4.2014 ja käyttänyt sitä 17.4.2014–26.3.2018 välisen ajan yleisessä liikenteessä. Kyseinen henkilöauto on ensirekisteröity Virossa 10.4.2014, eikä sitä ole koskaan rekisteröity Suomessa. A:lla on ollut vakinainen asuinpaikka Suomessa ainakin jo vuodesta 2012 alkaen, jolloin A:lla, Suomessa vakinaisesti asuvana luonnollisena henkilönä, ei ole ollut oikeutta käyttää ajoneuvoa Suomessa autoveroa maksamatta. A on laiminlyönyt ennen ajoneuvon käyttöön ottamista Suomessa antaa veroviranomaisille käyttöönottoilmoituksen ja autoveroilmoituksen, minkä seurauksena autovero on jäänyt määräämättä.

A on edellä kuvatulla tavalla laiminlyömällä autoveroilmoituksen antamisen ennen auton käyttöönottoa Suomessa välttänyt autoveroa 9.628,83 euroa – – -.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Selostus asiasta käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus oli mainitsemillaan perusteilla katsonut selvitetyksi, että A oli syyllistynyt kohdassa 1 veropetokseen.

Käräjäoikeus oli perustellut ratkaisuaan syyteoikeuden osalta sillä, että A:n velvollisuus ilmoittaa ajoneuvon käyttöön ottamisesta Suomessa ennen käyttöönottoa verotuksen toimittamista varten on ollut voimassa myös ajoneuvon käyttöön ottamisen jälkeen, koska A on jatkanut ajoneuvon käyttämistä.

Syyksi luettu rikos

1. Veropetos

Rikoslaki 29 luku 1 §

Autoverolaki 1 §, 2 §, 4 § 5 mom, 33 § ja 37 §

Rangaistusseuraamukset

Syyksi luettu rikos 1

60 päivää vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

käräjätuomari Riku Äärimaa

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 18.09.2019, nro 139953

Asia

Veropetos

Valittaja

Vastapuoli

Aluesyyttäjä – – –

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on muun ohella vaatinut, että syyte kohdassa 1 hylätään. – – –

Perusteinaan A on muun ohella lausunut – – – että syyteoikeus teosta on vanhentunut. – – –

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään. Perusteinaan syyttäjä on syyteoikeuden vanhentumista koskevan väitteen osalta lausunut, ettei A ole ilmoitusvelvollisuutensa laiminlyömällä voinut vapautua autoverotuksen toimittamiseksi välttämättömästä velvollisuudestaan ilmoittaa ajoneuvon käyttöönotosta. Ilmoitusvelvollisuus on ollut voimassa koko ajoneuvon käytön ajan.

Hovioikeuden ratkaisu

Syyteoikeuden vanhentuminen

Rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan veropetoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi muun ohella se, joka veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle tai muuten petollisesti aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi.

Rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan syyte katsotaan vanhentumisajan kulumisen katkaisevalla tavalla nostetuksi, kun syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi.

Rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan syyteoikeuden vanhentuminen lasketaan rikoksen tekopäivästä. Jos rikoksen tunnusmerkistössä säädetään laiminlyönti rangaistavaksi, syyteoikeus alkaa vanhentua, kun laiminlyöty teko olisi viimeistään tullut tehdä. Jos rikoksen tunnusmerkistössä edellytetään määrätyn seurauksen syntymistä, aika lasketaan tuon seurauksen ilmenemispäivästä. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos rikolliseen tekoon sisältyy lainvastaisen asiaintilan ylläpitäminen, syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa vasta sellaisen tilan päättymisestä.

Rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momenttia vastaavaa säännöstä ei ole ennen 1.1.2006 ollut laissa. Oikeuskäytännössä (KKO 1984 II 15) oli aiemmin katsottu vanhentumisen alkavan vasta siitä, kun oikeustila palautettiin lain mukaiseksi (KKO 2013:43, kohta 3). Oikeuskäytännössä on veropetoksen osalta katsottu syyteoikeuden vanhentumisen alkaneen verotuksen toimittamisesta, kun kaikki edellytykset täytetyn veropetoksen rangaistavuudelle ovat olemassa (KKO 1985 II 6).

Autoverolain 1 §:n mukaan muun ohella henkilöautosta on ennen sen käyttöönottoa Suomessa suoritettava valtiolle autoveroa. Saman lain 37 §:n mukaan ennen kuin ajoneuvo merkitään rekisteriin Suomessa tai otetaan täällä käyttöön, verovelvollisen tulee tehdä Verohallinnolle ilmoitus (autoveroilmoitus). Ilmoitukseen tulee sisältyä ajoneuvon verotusarvon määräämistä varten tiedot ajoneuvon varusteista, ajoneuvon yksilöinnistä sekä muista verotukseen vaikuttavista seikoista. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksen antamistavasta sekä muusta menettelystä ilmoituksen antamiseksi.

$f9

A on ottanut teonkuvauksessa tarkoitetun ajoneuvon Suomessa käyttöön 17.4.2014. Autoverolain 1 §:n mukaan henkilöautosta on ennen sen käyttöönottoa Suomessa suoritettava valtiolle autoveroa ja saman lain 37 §:n mukainen autoveroilmoitus olisi siten pitänyt tehdä viimeistään 17.4.2014 ennen auton käyttöön ottamista.

A:n syytteessä kuvatussa menettelyssä on ollut kysymys veron määräämiseen vaikuttavan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä, ja autovero on nimenomaan tämän laiminlyönnin seurauksena jäänyt määräämättä. Kysymyksessä oleva menettely on säädetty veropetoksena rangaistavaksi. Sen sijaan veropetoksena rangaistavaksi ei ole säädetty sellaisen ajoneuvon käyttämistä, jonka osalta veron maksaminen on laiminlyöty. A:n menettelyssä ei siten ole ollut kysymys lainvastaisen asiaintilan ylläpitämisestä eli niin sanotusta jatkuvasta rikoksesta.

Autovero määrätään verovelvollisen autoveroilmoituksen perusteella. Autoveron määräämättä jääminen A:n Suomessa käyttöön ottamasta ajoneuvosta on aiheutunut välittömästi sen seurauksena, että A on tämän velvollisuutensa laiminlyönyt. Näin ollen sekä A:n laiminlyönti että siitä aiheutunut seuraus ovat tapahtuneet viimeistään 17.4.2014. Rikoksen vanhentumisaika lasketaan siten rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan alkavaksi 17.4.2014. Koska haastehakemus on annettu A:lle tiedoksi 6.5.2019 eli yli viisi vuotta tekoajankohdan jälkeen, syyteoikeus on vanhentunut, ja syyte on näin ollen hylättävä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: