Turun HO 18.5.2021 355 – Puolustaja

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, voitiinko A:lle määrätä puolustaja, kun hakemus oli tehty vasta sen jälkeen, kun syyttäjä oli tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen.

AVGÖRANDETS CENTRALA INNEHÅLL

Fråga om det var möjligt att förordna en försvarare för A, då ansökan gjorts först efter det att åklagaren beslutat om åtalseftergift i målet.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 10.6.2020

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen puolustajan määräämiseksi, koska hakemus oli tehty vasta sen jälkeen, kun syyttäjä oli tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, eikä edellytyksiä puolustajan määräämiselle ollut enää olemassa. Hakemuksen hylkäämistä puolsi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin sanamuoto. Käräjäoikeus viittasi perusteluissaan ratkaisuaan puoltavina seikkoina myös oikeuskirjallisuudessa esitettyyn kannanottoon sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 7 §:ssä säädettyyn avustajalle asetettuun velvollisuuteen valvoa päämiehen oikeuksia.

Käräjänotaari Ella Alanko-Salminen

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 10.6.2020 nro 25091

Asia

Puolustajan määrääminen

Valittaja

A

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asianajaja B määrätään hänen puolustajakseen.

A oli ollut epäiltynä rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta. Edellytykset puolustajan määräämiselle olivat olleet olemassa. Asianajaja B oli avustanut A:ta esitutkinnassa kuulustelussa ja laatinut esitutkinnan loppulausunnon. Oikeus puolustajaan ei voi olla riippuvainen siitä, onko hakemus puolustajan määräämiseksi tehty ennen vai jälkeen sen, kun syyttäjä on tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Mikäli puolustajaa ei määrätä, A joutuu itse maksamaan puolustajan käyttämisestä aiheutuneet kustannukset. A:n oikeusturva edellyttää puolustajan määräämistä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (jäljempänä ROL) 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos häntä epäillään tai hänelle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta. Hallituksen esityksen (HE 132/1997 vp, s. 53) mukaan säännös perustuu siihen, että vakavasta rikoksesta epäillyllä tulisi aina olla oikeus saada puolustaja.

Saman luvun 4 §:n 1 momentin nojalla puolustajan määräys voidaan oikeusapulain 13 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin antaa taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä.

Oikeusapulain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos siihen on edellytykset, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä. Jos hakemus on tehty vasta sen jälkeen kun asia on tuomioistuimessa ratkaistu, oikeusapu ei kuitenkaan koske tämän ratkaisun antamista edeltäneitä toimenpiteitä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Jollei syytetty pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Vastaava periaate on ilmaistu myös Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa.

$cf

Oikeusapulain 13 §:n 1 momentin mukaan silloin, kun hakemus on tehty vasta sen jälkeen, kun asia on tuomioistuimessa ratkaistu, oikeusapu ei koske ratkaisun antamista edeltäneitä toimenpiteitä. Oikeuskirjallisuudessa on tältä osin todettu, että ROL 2 luvun 4 §:n 1 momentin sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi siihen lain tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen, ettei puolustajan, asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräystä voitaisi esitutkinnassa aiheutuneiden kulujen osalta antaa enää sen jälkeen kun syyttäjä on tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Oikeuskäytännössä onkin perustellusti päädytty tulkitsemaan valtion korvausvastuuta perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti siten, että esitutkinnassa epäiltynä kuullulle voitiin määrätä puolustaja taannehtivasti vielä sen jälkeen kun syyttämättäjättämispäätös oli annettu. (Jokela, Antti: Oikeudenkäyntikulut ja maksuton oikeusapu, 2019, s. 328)

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa puolustajan määräystä on haettu 23.1.2019 alkaen. Syyttäjä on tehnyt A:ta koskevan päätöksen syyttämättä jättämisestä 23.3.2020. A:n hakemus puolustajan määräämiseksi on saapunut käräjäoikeuteen 13.5.2020.

$d0

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan.

Asianajaja B määrätään A:n puolustajaksi taannehtivasti 23.1.2019 lukien.

hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta

hovioikeudenneuvos Linda Lübchow

asessori Emmi Koiranen

hovioikeuden esittelijä Jenni Ranta-aho

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: