Vaasan HO 15.4.2025 103938 – Tappo

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A ja B olivat harhauttaneet C:tä (myöhemmin myös asianomistaja) ja kuljettaneet hänet syrjäiselle uimarannalle ryöstääkseen hänet väkivaltaa käyttäen. A ja B olivat kummatkin kohdistaneet C:hen väkivaltaa. B oli ampunut C:tä keskivartaloon seurauksin, että C oli menehtynyt. Kysymys siitä, oliko C:n kuolema ollut A:n ja B:n teon varsin todennäköinen seuraus siten, että teko oli luettava heidän syykseen tappona.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 2.5.2024 NRO 119467

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Tuomiolauselma

Vastaaja

A:n vastavalitus hylätään. Muutokset käräjäoikeuden tuomioon syyttäjien ja asianomistajien valitusten johdosta:

Syyksi luettu rikos

7. Tappo 21.12.2023

Rikoslaki 21 luku 1 § 1

Rikoslaki 5 luku 3 §

Rangaistusseuraamukset

Aikaisempi tuomio

Keski-Suomen käräjäoikeus 29.6.2023, ratkaisu 127033

1. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 19.3.2023

2. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 29.3.2023

Yhteinen rangaistus

Syyksi luetut rikokset 1-2

40 päivää vankeutta

Vankeusrangaistus ehdollinen.

Koeaika päättyy 28.6.2025

Vastaaja tuomitaan valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi.

Ehdollista vankeutta koskevat määräykset

Rangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi.

Kymenlaakson käräjäoikeus 8.6.2023, ratkaisu 123097

1. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 21.3.2023

Vankeus

Syyksi luetut rikokset 1

30 päivää vankeutta

Vankeusrangaistus ehdollinen

Koeaika päättyy 8.6.2025

Ehdollista rangaistusta koskevat määräykset

Syyksi luetut rikokset 4-8

ja aikaisemmassa tuomiossa tuomittu, nyt täytäntöönpantavaksi määrätty rangaistus

12 vuotta vankeutta

Vapaudenmenetysaika 19.-22.11.2023 ja 25.12.2023-14.4.2025

– – –

B

Syyksi luetut rikokset 1-5, 7-8

13 vuotta vankeutta

Vapaudenmenetysaika 19.-22.11.2023 ja 23.12.2023-14.4.2025

hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Kirsi Häkkinen sekä asessori Anna Karlsson.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

A ja B ovat hakeneet valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Aluesyyttäjä X

Aluesyyttäjä Y

A

C

D

E

F

G

Tappo ym.

Asiat R 24/972, R 24/973, R 24/975 ja R 24/976 on yhdistetty.

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

7. Tappo

5680/R/0058252/23

21.12.2023 Jyväskylä

B ja A ovat yhdessä ja yksissä tuumin tappaneet C:n (myöhemmin myös asianomistaja).

B on sopinut asianomistajan kanssa tämän saapumisesta Helsingistä Jyväskylään ja järjestänyt tälle junalipun. B ja A ovat suunnitelleet tekevänsä asianomistajalle tämän saavuttua Jyväskylään väkivaltaa, jättävänsä tämän syrjäiselle paikalle ja jakavansa tältä anastetun omaisuuden keskenään. Asianomistaja on ollut B:lle velkaa, mistä A on tullut tietämään. B ja A ovat suunnitelleet asianomistajalle ansan niin, että tämä kuljetetaan vieraaseen paikkaan, jossa velka-asiaa selvitetään asianomistajan kanssa. B on ottanut mukaansa nyrkkiraudan ja A ilmapistoolin, joilla varustautumista ja joiden käyttöä asianomistajaan he ovat aiemmin suunnitelleet. B ja A ovat olleet tietoisia, että asianomistajalla on ampuma-ase mukanaan. A on järjestänyt kyydin 21.12.2023 noutamaan asianomistajan juna-asemalta. B, A ja asiaomistaja ovat siirtyneet juna-asemalta H:n kyydissä Kirrin uimarannalle.

Uimarannalla B on lyönyt asianomistajaa lukuisia kertoja kädellä ja kädessä olleella metallisella nyrkkiraudalla pään alueelle. A on ampunut asianomistajaa ilma-aseella useita kertoja, osuen keski-vartalon alueelle ja vasempaan korvanlehteen ja niskaan. B on ampunut C:tä tämän mukanaan tuomalla ampuma-aseeksi muunnetulla starttipistoolilla kerran edestä/etuviistosta keskivartaloon. Tilanteen aikana A on jossain vaiheessa pitänyt asianomistajasta kiinni.

Starttipistoolilla ampumisesta on aiheutunut asianomistajalle alarintakehän/ylävatsan alueelle ampumavamma, josta on seurannut vatsa-aortan puhkeama, verenvuoto mahalaukkuun ja vatsakalvon takaiseen tilaan. Asianomistaja on menehtynyt ampumavamman aiheuttamaan aortan puhkeamiseen ja verenvuotoon. Asianomistajan menehtyminen on seurannut todennäköisesti alle minuutissa verenhukkaan, mitä ennen asianomistajan on täytynyt menettää tajuntansa.

Lisäksi asianomistajalle on aiheutunut päälaelle nyrkkiraudalla lyönneistä neljä ruhjehaavaa ja vasemmalle ohimolle yksi ruhjehaava. Yksi päälaen ruhjehaavoista on läpäissyt luukalvon. Ilmapistoolilla ampumisesta asianomistajalle on aiheutunut vasempaan korvanlehteen ja niskaan ruhjeet. Vielä asianomistajalle on aiheutunut vasempaan silmäkulmaan mustelma. Vammat ovat aiheutuneet ennen asianomistajan menehtymistä.

Asianomistaja on jäänyt hengenvaarallisesti loukkaantuneena/jo kuolleena rannalle, kun B, A ja H ovat poistuneet autolla paikalta ilmoittamatta asiasta hätäkeskukseen. B ja A ovat tienneet, ettei asianomistajalla ole matkapuhelinta mukanaan.

VAIHTOEHTOINEN RANGAISTUSVAATIMUS A:N OSALTA

AVUNANTO TAPPOON

Rikoslaki 5 luku 6 §

A on edellä kerrotusti suunnittelemalla B:n kanssa rikosta, järjestämällä autokyydin juna-asemalta rikoksentekopaikalle, antamalla määrällistä ylivoimaa, pitämällä asianomistajasta kiinni ja tekemällä asianomistajalle väkivaltaa ilmapistoolilla ampumalla ennen rikosta tai sen aikana toimin tai muilla tavoin tahallaan auttanut B:tä tapon tekemisessä.

TOISSIJAINEN RANGAISTUSVAATIMUS A:N JA B:N OSALTA

TÖRKEÄ KUOLEMANTUOTTAMUS

Rikoslaki 21 luku 9 §

A ja B ovat törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneet C:n kuoleman.

B on sopinut asianomistajan kanssa tämän saapumisesta Helsingistä Jyväskylään ja järjestänyt tälle junalipun. B ja A ovat suunnitelleet tekevänsä asianomistajalle tämän saavuttua Jyväskylään väkivaltaa, jättävänsä tämän syrjäiselle paikalle ja jakavansa tältä anastetun omaisuuden keskenään. Asianomistaja on ollut B:lle velkaa, mistä A on tullut tietämään. B ja A ovat suunnitelleet asianomistajalle ansan niin, että tämä kuljetetaan vieraaseen paikkaan, jossa velka-asiaa selvitetään asianomistajan kanssa. B on ottanut mukaansa nyrkkiraudan ja A ilmapistoolin, joilla varustautumista ja joiden käyttöä asianomistajaan he ovat aiemmin suunnitelleet. B ja A ovat olleet tietoisia, että asianomistajalla on ampuma-ase mukanaan. A on järjestänyt kyydin 21.12.2023 noutamaan asianomistajan juna-asemalta. B, A ja asianomistaja ovat siirtyneet juna-asemalta H:n kyydissä Kirrin uimarannalle.

Uimarannalla B on lyönyt asianomistajaa lukuisia kertoja kädellä ja kädessä olleella metallisella nyrkkiraudalla pään alueelle. A on ampunut asianomistajaa ilma-aseella useita kertoja, osuen keski-vartalon alueelle ja vasempaan korvanlehteen ja niskaan. Tilanteen aikana A on jossain vaiheessa pitänyt asianomistajasta kiinni.

B ja A ovat edellä kerrotusti etukäteen suunnitelleet tekevänsä väkivaltaa asianomistajalle ja anastavansa tältä omaisuutta. Tekijät ovat olleet etukäteen tietoisia siitä, että asianomistajalla on mukanaan ladattu ampuma-ase. Tekijät ovat varustautuneet nyrkkiraudalla ja ilmapistoolilla rikosta varten, ja he ovat näin ottaneet huomioon, että asianomistaja tekee mahdollisesti vastarintaa. Edellä kerrotun väkivallan aikana asianomistajalla on ollut starttipistooli kädessään. Näissä olosuhteissa tekemällä asianomistajalle väkivaltaa ja kamppailemalla tämän kanssa B ja A ovat huolimattomuudellaan aiheuttaneet sen, että asianomistajalla ollut starttipistooli on lauennut ja luoti on asunut asianomistajan keskivartaloon.

Asianomistaja on jäänyt hengenvaarallisesti loukkaantuneena/jo kuolleena rannalle, kun B, A ja H ovat poistuneet autolla paikalta ilmoittamatta asiasta hätäkeskukseen. B ja A ovat tienneet, ettei asianomistajalla ole matkapuhelinta mukanaan. Edellä mainituissa olosuhteissa rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

8. Törkeä ryöstö

Rikoslaki 31 luku 2 § 1

Syytekohdassa 1 kerrotulla tavalla (joko ensisijaisen tai toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti) B ja A ovat käyttämällä henkilöön kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa anastaneet C:n repun.

B ja A ovat etukäteen suunnitelleet anastavansa asianomistajan omaisuutta mukaan lukien repun ja jakavansa omaisuutta keskenään. Asianomistajalla on ollut saapuessaan reppu, joka jäänyt tilanteen jälkeen H:n kuljettamaan autoon, josta B on ottanut sen.

Reppu on takavarikoitu myöhemmin poliisin toimesta asunnosta, jossa B on oleskellut ennen kiinniottoaan.

Rikoksessa on käytetty hengenvaarallista välinettä eli nyrkkirautaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE A:N OSALTA

AVUNANTO TÖRKEÄÄN RYÖSTÖÖN

A on edellä kerrotusti suunnittelemalla B:n kanssa rikosta, järjestämällä autokyydin juna-asemalta rikoksentekopaikalle, antamalla määrällistä ylivoimaa, pitämällä asianomistajasta kiinni ja tekemällä asianomistajalle väkivaltaa ilmapistoolilla ampumalla ennen rikosta tai sen aikana toimin tai muilla tavoin tahallaan auttanut B:tä rikoksen tekemisessä.

Asianomistajien vaatimukset

Muut asiassa esitetyt vaatimukset

Vastaus

Syytekohta 7 tappo

Ensisijaisesti B kiistää syytteen taposta ja vaatii, että se hylätään. Kysymyksessä on ollut hätävarjelutilanne. Toissijaisesti B katsoo syyllistyneensä hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.

$278

$279

Vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus, avunanto tappoon

A kiistää syytteen. A ei ole ennen rikosta tai sen aikana toimin tai muillakaan tavoin tahallaan auttanut tapon tekemisessä. A ja B ei ole suunnitellut teonkuvauksessa tarkoitettua rikosta. A ei ole antanut määrällistä ylivoimaa tai pitänyt asianomistajaa kiinni. A on järjestänyt autokyydin, muttei ole tiennyt etukäteen määränpäätä. A on ollut paikalla varmuuden vuoksi valmiudessa puolustamaan B:tä. A tunnustaa ampuneensa asianomistajaa ilmapistoolilla hätävarjelutarkoituksessa. A on tiennyt ilma-aseen olleen tehoton ja ettei sillä voi aiheuttaa vakavia vammoja.

Toissijainen rangaistusvaatimus, törkeä kuolemantuottamus

$27a

Syytekohta 8 törkeä ryöstö

B kiistää syytteen ja vaatii, että se hylätään. B on riidatta ottanut C:n repun välikohtauksen jälkeen paikalla olleesta autosta paikalta poistuessaan, mutta hänellä ei ole ollut anastustarkoitusta. Reppu on palautunut B:n jättäydyttyä tapahtuman jälkeen itse kiinni poliisille. Syyttäjän muut vaatimukset kiistetään perusteeltaan määriin ei ole huomauttamista. Nyrkkirauta voidaan tuomita valtiolle menetetyksi.

A kiistää syytteen. A ei ole kohdistanut asianomistajaan vakavaa väkivaltaa eikä tällaista väkivaltaan käyttämällä anastanut tämän reppua. A kiistää suunnitelleensa B:n kanssa anastavansa

asianomistajan omaisuutta tai jakavansa sitä keskenään. Asianomistajan reppu on jäänyt H:n kuljettamaan autoon eikä sen ottamiseen liity anastustarkoitusta. A ei ole ollut tietoinen B:llä hallussa olleesta nyrkkiraudasta. Teko ei joka tapauksessa ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Vaihtoehtoinen syyte, avunanto törkeään ryöstöön

A kiistää syytteen. A ei suunnitellut rikosta, antanut määrällistä ylivoimaa eikä pitänyt kiinni asianomistajasta tai muutoinkaan ennen rikosta tai sen aikana toimin tai muilla tavoin tahallaan auttanut B:tä rikoksen tekemisessä. Ilmapistoolilla ampumisen osalta kyse on ollut hätävarjelutoimesta tai korkeintaan hätävarjelun liioittelusta.

Todistelu

Tuomion perustelut

Vastaaja B (tuomion syytekohdat – – – ja 7-8)

Vastaaja B on menetellyt syytekohdassa 7 syyttäjän toissijaisessa rangaistusvaatimuksessa kuvatuin tavoin ja menettelyllään syyllistynyt törkeään kuolemantuottamukseen.

Vastaaja B on menetellyt syytekohdassa 8 kuvatuin tavoin ja menettelyllään syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Vastaaja A (tuomion syytekohdat 4-8)

Vastaaja A on menetellyt syytekohdassa 7 syyttäjän toissijaisessa rangaistusvaatimuksessa kuvatuin tavoin ja menettelyllään syyllistynyt törkeään kuolemantuottamukseen.

Vastaaja A on menetellyt syytekohdassa 8 kuvatuin tavoin ja menettelyllään syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Yleistä näytön arvioinnista

Käräjäoikeus toteaa, että syytekohdissa on ollut yleisesti kysymys näytön arvioinnista, tekijäkumppanuudesta/osallisuudesta, tekojen oikeudellisesta arvioinnista sekä osittain myös hätävarjeluväitteiden olemassaolosta.

Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Näyttö ja johtopäätökset näytöstä

Syytekohdat 7-8 – – –

B ja A

Asiassa ratkaistava kysymys on ollut ennen kaikkea näytön arviointi etenkin siitä näkökulmasta, että onko asianomistaja kuolema johtunut vastaaja B:n ja/tai vastaaja A:n tahallisesta menettelystä vai ovatko vastaaja/vastaajat aiheuttaneet asianomistajan kuoleman (törkeällä) huolimattomuudellaan? Kysymys on ollut myös rikoslain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitetun ja väitetyn hätävarjelutilanteen olemassaolosta.

Asiassa on ollut riidatonta muun muassa se, että asianomistaja on tullut ennalta sovitusti Jyväskylään junalla ja B on tavannut tämän juna-asemalla. A on sopinut kyydityksestä vastaaja H:n autolla Kirrin uimarannalle, jonne vastaajat ovat menneetkin asianomistajan kanssa H:n odottaessa sillä aikaa autossa. Riidatonta on ollut myös se, että vastaajat ovat hävittäneet tapahtuman jälkeen päällään olleita vaatteita.

Vaatteet on sittemmin löydetty vastaaja B:n osoittamasta paikasta. Asiassa on ollut lääkärilausunnon perusteella myös riidatonta, ettei B:llä ole todettu tapahtuman jälkeen muita ulkoisia vammoja kuin yksi ruhje päänahassa. Käräjäoikeus toteaa, että kirjallinen todistelu asiassa on ollut myös osittain riidatonta (esim. liitteet 2-3, valokuvat tapahtumapaikalta) sekä se, että asianomistajalla on ollut mukanaan reppu hänen saapuessaan Jyväskylään ja tämä reppu on päätynyt tilanteen jälkeen B:n haltuun. Näyttöä on käsitelty jäljempänä niiltä osin, kun käräjäoikeus on katsonut sillä olevan merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Asianomistajan äiti on kertonut oikeudessa, että asianomistaja oli oikeakätinen. Hänen mukaansa tämä seikka osoittaa sen, ettei ase ole voinut asianomistajan kädessä siinä vaiheessa, kun se on lauennut. Muuten ampumavamma olisi ollut oikealla puolella asianomistajan mahassa.

Käräjäoikeus toteaa, että vastaaja B on kertonut asiasta pääpiirteittäin siten, että uimarannalle oli menty selvittämään velka-asiaa, jonka mukaan asianomistaja olisi ollut velkaa B:lle. Lisäksi tarkoitus oli ollut irtaantua rikoksista, joita B ja asianomistaja olivat yhdessä tehneet. A:n rooli oli ollut toimia kuskina. B:n mukaan hän oli järjestänyt kyydin ja junalipun asianomistajalle Jyväskylään. Hän oli houkutellut asianomistajan kertomalla tälle ”keikasta”, jota ei todellisuudessa ollut. A oli ollut tietoinen velka-asiasta, mutta ei muusta. Ajoneuvon kuljettaja H ei ollut tiennyt asiasta mitään.

$27d

Asianomistajan reppu oli jäänyt autoon ja B on kertonut ottaneensa sen sieltä mukaan, kun paikalta oli poistuttu paniikissa H:n kyydissä. B on kertonut palanneensa myöhemmin paikalle, mutta siellä oli ollut jo poliisi. Vaatteet oli jätetty Kuukantien varteen, josta hän oli ne osoittanut poliisille. B on kysyttäessä kertonut, että pistoolista ja laatikosta oli ollut jossakin vaiheessa puhetta A:n kanssa. Hän on myös kertonut etsineensä asetta tapahtumapaikalta, mutta ei sitä löytänyt. Hän ei ole ollut varma, onko myös A etsinyt asetta tapahtumapaikalla. A on myös voinut nähdä aseen suuliekin siinä vaiheessa, kun ase on lauennut. B on myös kertonut asianomistajan uhanneen häntä joskus aikaisemminkin aseella.

$27e

A on kysyttäessä sanonut, ettei ilmapistooli ollut tarkoituksella mukana, vaan hän oli hankkinut sen pari kuukautta aikaisemmin. Hänen ja B:n välinen viestittely ei ole liittynyt ilmapistoolin hankitaan. Viestittely on ollut muutenkin hänen osaltaan vain B:n uhoamisen myötäilyä. Ilmapistooli oli jäänyt autoon, kun hän oli käynyt aiemmin ampumassa. Ilmapistooli oli ollut muutenkin tehoton eikä sillä saa vakavia vammoja aikaan. A kertonut olleensa mukana vain kuskina ja ainoa hyöty, mitä hän olisi saanut, olisi ollut bensarahat. Hän ei ole myöskään tuntenut asianomistajaa. Tilanne uimarannalla oli ollut nopea ja oli kestänyt vain pari minuuttia, jonka jälkeen paikalta oli poistuttu paniikissa. Tapahtumapaikalla oli ollut pimeää, koska siellä ei ollut valoja.

Ajoneuvon kuljettajana tapahtuma-aikaan ollut todistaja H kertonut, että hän tuntee entuudestaan A:n, mutta ei B:tä. Hän oli ollut heille kuskina joulukuussa, mutta ei tunne paikkoja sen tarkemmin. Autossa ei ollut tapahtunut mitään ihmeellistä. A oli istunut edessä ja B sekä toinen mies takana.

Tapahtumapaikalla todistaja on kertonut nähneensä painimista lähellä autoa sekä uimakopin vieressä. Uimakoppi oli mahdollisesti noin 10-15 metrin päässä autosta. Jossain vaiheessa oli kuulunut aseen laukaus. Pojat olivat liikkuneet auton lähellä jalan ja etsineet todennäköisesti jotakin. Jossakin vaiheessa ennen paikalta poislähtöä pojat olivat käyneet asianomistajan luona. Todistajan arvion mukaan paikalla uimarannalla oli oltu ehkä 5-20 minuuttia.

Asianosaisten kertomukset on otettu vaadituilta osin osaksi oikeudenkäyntiaineistoa.

Käräjäoikeus toteaa, että syyttäjien syytteet saavat osaltaan tukea kirjallisena todisteena olevista, vastaajien välillä käydyistä Telegram- ja Snapchat viestikeskusteluista (liiteet 18, s. 378-382 sekä liite 20, s. 387-481). Käyty keskustelu on ollut sinänsä riidatonta, mutta viestien sisällön merkityksestä on ollut osittain riitaa. Käräjäoikeus on käynyt viestejä läpi niiltä osin, kun katsonut niillä olevan merkitystä asiassa. Käräjäoikeus on myös muuttanut/tulkinnut osittain viestejä puhekielestä kirjoitettavaan muotoon. Viestittelyssä 18.12.2023 B muun muassa tiedustelee käräjäoikeuden käsityksen mukaan A:lta, onko tämä käynyt ostamassa sen ja mainitsee samalla ”Glck”. Käräjäoikeuden mielestä viestittelyllä tarkoitetaan A:n tilanteessa käyttämää ilmapistoolia, joka on Glock -pistoolin näköinen.

Edelleen vastaajat keskustelevat 20.12.2023 viesteillä käräjäoikeuden käsityksen mukaan siitä, että B ilmoittaa hankkineensa asianomistajalle lipun 23 lähtevään junaan. Seuraavaksi B ilmoittaa, että ”yöl tumee napataa se”. Myöhemmin B vielä mainitsee, että ”C:llä on huomen päiväl lippu”, jonka A kuittaa ”ookkei”. A ilmoittaa heti perään, että saaneensa ”tön vörkkii” ja että ampu ihan kivasti. Myöhemmin A vielä ilmoittaa saavansa rahaa junalippuun ja ilmoittaa edelleen, että sitten napataan se. A vastaa tähän, että ois kova.

Tämän jälkeen B kysyy, että sovitaanko joku hyvä jako ja ilmoittaa haluavansa itse ainakin sen lelun ja bägin sekä ehkä myös takin. B kysyy myös, että haluatko antaa sille nykärist huomenna. A vastaa tähän tiedustelemalla, moneltako se on huomenna Jyväskylässä. 21.12.2023 käydyssä keskustelussa A tiedustelee B:ltä, joko tämä on saanut rahat. Samana päivänä A ilmoittaa, että hänelläkin on tuossa tuo glokki, jota voisi testata siihen äijään. A myös tiedustelee, että eikös se ole joskus 10 aikaan Jyväskylässä, johon B vastaa lähettämällä kuvan matkalipusta. A ilmoittaa myös olevansa samaa mieltä siitä, ettei sen tarvitse sinne delata kumminkaan. B vastaa tähän myöhemmin, jos ottaa rauhallisesti ja ilmoittaa, että ainakin pari läväriä saa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan vastaajat keskustelevat edellisen lisäksi myös auton ovien lapsilukkoon saamisesta, tapahtumapaikasta, joka on noin 9 km päässä sekä A:lle mahdollisesti maksettavista bensarahoista.

Syyte saa myös tukea edellisen keskustelun aikana B:n lähettämistä ääniviesteistä, joiden sisältö on litteroitu esitutkintapöytäkirjan liitteeseen 20 (s. 480-481). Kyse on B:n A:lle lähettämistä ääniviesteistä. Ääniviestit on lähetty 21.12.2023 klo 16.35 – 17.29 välisenä aikana. Ääniviesteissä B muun muassa mainitsee, että käydään heittämässä se sinne montulle ja jätetään sinne. Lisäksi mainitaan, ettei sillä ole omaa luuria, sanotaan sille, että mennään tekemään keissi. B mainitsee hänellä olevan nyrkkiraudan, macheten ja what haban. Äijältä viedään kaikki, vaikka sillä ei ole mitään. Lisäksi pitää antaa terkkuja sen faijalle. Lisäksi B mainitsee takin ottamisesta ja epäröi, että pitäisiköhän kuitenkaan viedä kaikkea, ettei se kuole sinne, koska jos se ei pääse sieltä mitenkään pois. A myös mainitsee olevan paha, jos joutuu jäämään Jyväskylän keskustaan ilman mitään.

Ensisijainen syyte taposta saa osaltaan tukea todistaja, oikeuslääkäri I:n kuulemisesta. Todistaja on kuulemisessaan vahvistanut tehneensä asianomistajalle oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen, jonka perusteella liitteenä 14 (s. 316-320) olevan kuolemansyylausunnon. Todistajan mukaan kuolema on aiheutunut siitä, että luoti on lävistänyt asianomistajan vatsa-aortan aiheuttaen runsasta verenvuotoa. I on arvioinut, että kuolema on seurannut noin 15 sekunnin – 1 minuutin kuluttua siitä, kun vamma on aiheutunut. Sitä ennen tajunta on alkanut heikentyä. Toimintakyvyn heikkeneminen vaihtelee henkilöittäin ja tarkkaa aikaa on mahdotonta määrittää. Todistajan mukaan uhri voi kuitenkin ryömiä tai kävellä vielä vamman saamisen jälkeen.

Käräjäoikeus toteaa, että merkittävin ensisijaista syytettä taposta tukeva todiste on Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto (liite 11). Lausunnossa todetaan muun muassa se, että asianomistajaa on ammuttu ilma-aseella kolme kertaa keskivartaloon. Lausunnossa todetaan edelleen, että uimarannalta löytyneen ampuma-aseen, jolla on aiheutettu asianomistajalle kuolettava vamma, liipasinvastus on ollut 3 kg. Kyseistä voimaa tarvitaan siihen, että ase laukeaa, kun liipaisimesta vedetään. Lausunnon perusteella asetta ei voi pitää herkästi laukeavana. Tutkimuksissa ase ei ole myöskään lauennut esimerkiksi maahan pudottamalla.

Edelleen lausunnon mukaan poliisi on tutkimuksilla pyrkinyt määrittämään ampumaetäisyyden siitä, kuinka kaukana ase on ollut siinä vaiheessa uhrista, kun se on lauennut. Tutkimusten perusteella poliisi on päätynyt arvioimaan etäisyydeksi 60-120 cm. Syyttäjä on katsonut, että kyseinen lausunto osoittaa sen, ettei ase ole voinut laueta vahingossa eikä arvioitu ampumaetäisyys huomioiden ole uskottavaa, että ase olisi lauennut siinä vaiheessa, kun B ja asianomistaja ovat siitä B:n kertomalla tavalla kamppailleet.

Ensisijainen syyte taposta saa myös osaltaan tukea edellä mainitun todisteen lisäksi kirjallisena todisteena olevasta valokuvaliitteestä (liite 5, s. 283-287). Liitteen mukaisesti poliisi on pyrkinyt havainnollistamaan mallinukella ampumavamman sijaintia sekä ampumasuuntaa. Tehtyjen tutkimusten perusteella ampumakulma on ollut hiukan ylhäältä alaspäin.

Edellä mainitun liitteen 5 lisäksi ensisijainen syyte osaa osaltaan tukea kuolemansyynlausunnosta (liite 14, s. 316-320). Lausunnosta käy osaltaan ilmi ne vastaajien kuulemisessa esille tulleet riidattomat seikat, että asianomistajalle on tehty tilanteessa väkivaltaa lyömällä tätä nyrkkiraudalla päähän sekä ampumalla ilmapistoolilla. Päässä on todettu 5 ruhjehaavaa ja vasemmassa korvalehdessä todennäköisesti ilma-aseen ammuksella aiheutettu pyöreä ruhjevamma. Kuolemansyylausunnon mukaan ampumavamman menoaukossa ei ole ollut kosketus- tai lähilaukauksen löytöjä. Luoti on kulkenut alimman kylkiluun tasolla lähes vaakatasoisesti, hieman alaviistoon 24,7 asteen kulmassa vasemmalta oikealle. Lausunnon mukaan ampuja on löydösten mukaan sijainnut asianomistajan edessä tai hieman vasemmalla. Asianomistajalla oli ollut yllään toppatakki.

Käräjäoikeus toteaa, että lausunnon perusteella ampumaetäisyyden määrittelyn lähtökohdaksi on otettu poliisin tutkimuksissa toteama/arvioima 60-120 cm. Edellä mainittu sekä ampujan sijainnin määrittely suhteessa asianomistajaan on myös osaltaan perustunut todistaja I:nkin kertoman mukaan poliisin tekemiin tutkimuksiin. Löydösten perusteella asianomistajan kuolema on luokiteltu henkirikokseksi.

Johtopäätökset näytöstä

Käräjäoikeus toteaa, että asiassa vastaaja B:n ja A:n kertomus tapahtumista on ollut pääpiirteissään samansuuntainen siitä, että uimarannan tapahtumat olisivat olleet seurausta siitä, että on syntynyt painitilanne, jonka aikana asianomistaja on ottanut esille aseensa ja tilanne olisi tästä syystä muuttunut hätävarjelutilanteeksi. Jossakin vaiheessa ase oli lauennut ja painitilanne olisi jatkunut vielä hetken aikaa tämän jälkeen, jonka jälkeen asianomistaja siirtynyt hiukan ja hänen vointinsa oli alkanut heikentymään. B:n kuulemisessa on tullut ilmi, että hän on huomannut asianomistajan mahassa ampumahaavan. Asianomistajan kiellettyä soittamasta apua paikalle, oli rannalta sitten poistuttu paniikissa H:n kyydissä.

$280

Käräjäoikeuden mielestä H:n kuulemisen merkittävintä sisältöä on ollut se, että molempien vastaajien on täytynyt tulla tietoiseksi asianomistajan tilanteessa saamasta vakavasta ampumavammasta. Lisäksi H:n kertomuksella on näytetty, että A jossakin vaiheessa tilanteen aikana pitänyt asianomistajasta kiinni. Molemmat vastaajat ovat myös tilanteen jälkeen etsineet rannalta jotakin. Käräjäoikeuden mielestä tässä etsinnässä ei ole voinut kyse muusta kuin ampuma-aseesta, jonka poliisi on myöhemmin riidattomasti löytänyt uimarannalta, uimakopin läheisyydestä.

Asiassa on myös otettava huomioon vastaaja B:n vetoamisen johdosta oikeudenkäyntiaineistoksi tullut syytekohdassa 11 vastaaja J:n esitutkinnassa antama kertomus siitä, että kun hän oli tavannut B:n tapahtuman jälkeen, oli tämä selittänyt niin, ettei tämä ollut meinannut ymmärtää. J:n mukaan B oli kertonut tulleen tappelu ja ase oli lauennut eikä asianomistaja ollut antanut lupaa soittaa ambulanssia paikalle. Tämä tukee käräjäoikeuden mielestä sitä, mitä B on kertonut tapahtumista.

Yhteenvetona edellä mainituin henkilötodistelun osalta käräjäoikeus toteaa, ettei ainakaan henkilötodistelun perusteella asiassa voida riittävällä varmuudella poissulkea sitä vastaajien vaihtoehtoista tapahtumankulkua siitä, että asianomistajaan kohdistetun väkivallan seurauksena tämä on ottanut mukanaan olleen aseen esille, jonka jälkeen on syntynyt kamppailutilanne, joka on johtanut aseen laukeamiseen sillä seurauksella, että luoti on osunut asianomistajaa vasemmalle puolelle mahaan ja aiheuttanut tämän kuoleman. Näin ollen asianomistajan kuolema ei olisi johtunut vastaajien tahallisesta menettelystä.

$282

Sen sijaan käräjäoikeus toteaa, että vastaajien käymän viestikeskustelun perusteella nimenomaisesti tarkoitus on ollut, ettei kenenkään tarvitse kuolla. Tämä seikka puhuu osaltaan tahallista henkirikosta vastaan.

Käräjäoikeuden mielestä selvästi merkittävin syyttäjien ensisijaista syytettä tahallista henkirikosta koskeva todiste on aikaisemmin mainittu Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto (liite 11), jossa poliisi on muun muassa tutkimusten perusteella arvioinut ampumaetäisyydeksi 60-120 cm. Tämä tarkoittaisi käräjäoikeuden mielestä sitä, ettei vastaajien vaihtoehtoinen tapahtumankuvaus aseen laukeamisesta kamppailutilanteen aikana olisi mahdollinen, vaan kysymys olisi tahallisesti ja tarkoituksellisesti asianomistajaan kohdistetusta laukauksesta.

Käräjäoikeus toteaa, että kirjallisen todisteen mukaan ampumaetäisyyden määrittämistä koskevassa, kemialliseen värireaktioon perustuvassa tutkimuksessa, haetaan esille kemiallisesti ampuma-aseen laukaisun yhteydessä syntyneitä metallijäämiä. Näiden jäämien kuvion, sen laajuuden ja intensiivisyyden perusteella jäämäkuvioita verrataan eri ampumaetäisyyksiltä ammuttujen vertailulaukauksien jäämäkuvioihin. Tästä tulokseksi saadaan määriteltyä arvio käytetyn ampuma-aseen piipunsuusta osumakohdan pintaan. Käräjäoikeus toteaa, että kysymys on lausunnonkin mukaan tutkimusten perusteella saadusta arviosta eikä sitä voida tästä syystä verrata näyttöarvoltaan esimerkiksi DNA-näytteeseen. Edellä mainitusta syystä syyksi lukemista ei voida käräjäoikeuden käsityksen mukaan perustaa merkittäviltä osin edellä mainittuun arvioon käytetystä ampumaetäisyydestä.

$283

Edellä mainitun ampuma-etäisyyden arvioinnin osalta käräjäoikeus toteaa lisäksi, että jos tilanteessa asianomistaja olisi ollut tarkoitus tappaa 60-120 cm päästä edestä tähdätyllä laukauksella, niin miksi laukaus olisi suunnattu vatsan seudulle? Loogisempaa olisi ollut käräjäoikeuden mielestä se, että laukaus olisi tähdätty ja ammuttu kohti ylävartaloa. Syyttäjien väittämä ampumaetäisyys huomioiden, osuminen ylävartalon alueelle ei olisi ollut käräjäoikeuden mielestä mahdotonta tuossa tilanteessa. Edellä mainittu seikka puhuu käräjäoikeuden mielestä tappotahallisuutta vastaan.

Johtopäätökseen henkilötodistelun ja kirjallisen todistelun osalta käräjäoikeus toteaa, ettei käräjäoikeuden mielestä mikään edellä mainittu todiste yksin tai yhdessäkään asiassa muun esitetyn kirjallisen tai henkilötodistelun perusteella aiheuta sitä, että vastaajien ja ennen kaikkea vastaaja B:n vaihtoehtoinen tapahtumankuvaus aseen laukeamisesta kamppailutilanteen yhteydessä voitaisiin riittävällä varmuudella sulkea pois. Vastaajien syyllisyydestä on siten jäänyt varteenotettava epäily näiltä osin. Tämän takia syyttäjien ensisijainen syyte taposta tulee hylätä näyttämättömänä.

Toissijainen rangaistusvaatimus, syytekohta 7

Syyttäjät ovat toissijaisesti vaatineet vastaajille rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Käräjäoikeus toteaa aikaisemmin mainituilla perusteilla asiassa näytetyn, että vastaajat ovat yhdessä toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti järjestelleet asianomistajan Jyväskylään tarkoituksenaan tehdä tälle väkivaltaa, anastavansa tämän omaisuuden ja jättävänsä asianomistajan syrjäiseen paikkaan. Vastaajat ovat varustautuneet tekoaan varten nyrkkiraudalla ja ilmapistoolilla.

Käräjäoikeus katsoo, että osittain vastaaja B:n itsensäkin kertomalla tavalla hän on aloittanut väkivallanteon asianomistajaan lyömällä tätä kerran kädellään. Käräjäoikeus ei noilta osin pidä uskottavana, että lyöntejä olisi ollut vain yksi. Uskottavampaa on käräjäoikeuden mielestä se, että B on jo uimarannalle mennessään varustautunut tilanteeseen nyrkkiraudalla sekä lyönyt asianomistajaa kädessään olleella nyrkkiraudalla pään alueelle. A on tehnyt asianomistajalle ruumiillista väkivaltaa ampumalla tämä ilmapistoolilla useita kertoja, osuen tätä keskivartalon alueelle, korvanlehteen ja niskaan. A on myös tilanteen aikana pitänyt asianomistajasta kiinni.

Vastaajat ovat suunnitelleet tekoaan etukäteen ja varustautuneet tekoon tietoisina siitä, että asianomistaja kantaa mukanaan ladattua ampuma-asetta. Vastaajat ovat siten ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, että asianomistaja tekee tilanteessa vastarintaa. Jossakin vaiheessa väkivallan tekemisen aikana asianomistaja on ottanut mukanaan olleen ampuma-aseen esille. Kamppailemalla asianomistajan kanssa sekä menettelemällä muutoinkin edellä mainitulla tavalla vastaajat ovat huolimattomuudellaan aiheuttaneet sen, että asianomistajalla ollut ase on lauennut ja luoti on osunut asianomistajan keskivartaloon aiheuttaen lopulta tämän kuoleman. Näiltä osin vastaajien syyllisyydestä ei ole jäänyt järkevää epäilyä.

Teon aikana asianomistajalle on aiheutunut nyrkkiraudan lyönneistä päälaelle neljä ruhjehaavaa ja vasemmalle ohimolle yksi ruhjehaava. Yksi päälaen ruhjehaavoista on läpäissyt luukalvon. Ilmapistoolilla ampumisesta asianomistajalle on aiheutunut vasempaan korvanlehteen ja niskaan ruhjeet. Edellä mainitut vammat on aiheutettu kirjallisen todistelun mukaan ennen asianomistajan menehtymistä.

Teon oikeudellisen arvioinnin osalta käräjäoikeus toteaa, että asianomistaja on jäänyt hengenvaarallisesti loukkaantuneena/jo kuolleena rannalle, kun B ja A ovat poistuneet kolmannen henkilön auton kyydissä rannalta ilmoittamatta asiasta hätäkeskukseen. Asiassa on vielä huomioitava se, että vastaajat ovat tienneet, ettei asianomistajalla ole puhelinta mukanaan. Kaikki edellä mainitut seikat huomioiden käräjäoikeus katsoo, että kuolemantuottamus on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Vastaajat ovat siten yhdessä syyllistyneet törkeään kuolemantuottamukseen siten, kun syyttäjät ovat vaatineet heille toissijaisesti rangaistusta.

Vastaajat ovat katsoneet, että heidän menettelyynsä on sovellettava rikoslain 4 luvun 4 §:ssä mainittua hätävarjelua koskevaa säännöstä tai vähintään kysymys on hätävarjelun liioitteluna tehdystä teosta, kun otetaan huomioon tilanteen yllätyksellisyys asianomistajan otettua esiin uimarannalla mukanaan olleen ampuma-aseen.

Käräjäoikeus toteaa, että edellä mainittu hätävarjelua koskeva säännös tulee sovellettavaksi aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. Säännöksen soveltamiseksi ei voi antaa kaavamaisia ohjeita, vaan kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta.

Käräjäoikeus toteaa jo aikaisemmin mainituilla perusteilla, että vastaajien on katsottu suunnitelleen tekoaan etukäteen ja varustautuneen tekoon nyrkkiraudalla ja ilmapistoolilla tietoisina siitä, että asianomistaja kantaa mukanaan ladattua ampuma-asetta. Vastaajat ovat siten ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, että asianomistaja tekee tilanteessa vastarintaa. Käräjäoikeuden mielestä vastaajien on tullut jopa pitää todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että asianomistaja tulee puolustautumaan tilanteessa mukanaan olleella ampuma-aseella, kun hänelle selviää se, että hänet on harhautettu syrjäiseen paikkaan uimarannalle ja hänelle aletaan tekemään väkivaltaa. Tilanne ei voinut siten tulla vastaajille yllätyksenä. Edellä mainituilla perusteilla kysymys ei voi myöskään olla vastaajiin kohdistelusta oikeudettomasta hyökkäyksestä. Käräjäoikeus hylkää siten vastaajien vaatimuksen hätävarjelua tai hätävarjelun liioittelua koskevan säännöstön soveltamisesta tapaukseen.

Syytekohta 8 törkeä ryöstö – – –

Asiassa ratkaistava kysymys on ollut lähinnä se, onko vastaajilla ollut anastustarkoitusta. A:n puolesta on myös katsottu edellisen lisäksi, ettei asianomistajan omaisuutta ole päätynyt hänen haltuunsa.

Käräjäoikeus toteaa aikaisemmin mainituilla perusteilla näytetyn, että vastaajat ovat suunnitelleet ennen tekoa tekevänsä tälle väkivaltaa ja anastavansa asianomistajan mukana olevan aseen ja laukun eli suunnitelleet ryöstävänsä asianomistajan. Asiassa saadun selvityksen mukaan asianomistajan laukku/reppu jäänyt uimarannalle saapumisen jälkeen autoon, josta B on kertonut ottaneensa repun mukaan paikalta poistumisen jälkeen. Reppu on sittemmin takavarikoitu asunnosta, jossa B on oleskellut ennen kiinniottoaan.

Käräjäoikeuden mielestä asiassa ei ole merkitystä sillä, onko asianomistajalla ollut reppu mukanaan vai onko se jäänyt autoon, josta se on päätynyt lopulta B:n haltuun. Saadun selvityksen perusteella reppu olisi tullut joka tapauksessa anastetuksi. Aikaisemmin mainituin tavoin vastaajien on näytetty etsineen tapahtumapaikalta jotakin eli todennäköisesti ampuma-asetta. Yksi mahdollinen motiivi ampuma-aseen etsimiselle aikaisemmin mainitun lisäksi voi olla myös sen aikaisempi anastustarkoitus. Asiassa ei ole käräjäoikeuden mielestä merkitystä myöskään sillä A:n mainitsemalla seikalla, ettei asianomistajan omaisuutta ole päätynyt hänen haltuunsa. Vastaajien syyllisyydestä ei ole siten jäänyt järkevää epäilyä. Edellä mainituilla perusteilla vastaajat ovat syyllistyneet asiassa rikoslain 31 luvun 1 §:ssä mainittuun ryöstörikokseen.

Teon oikeudellisen arvioinnin osalta käräjäoikeus toteaa, että teossa on käytetty hengenvaarallista välinettä eli nyrkkirautaa. Ottaen huomioon rikoksen suunnitelmallisuus, tekijöiden määrällinen ylivoima sekä asianomistajalle aiheutetut vammat, on rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Vastaajat ovat siten syyllistyneet törkeään ryöstöön siten, kun syyttäjät ovat vaatineet heille rangaistusta.

Aikaisemmin mainituilla tavoilla käräjäoikeus on katsonut, että A:n rooli syytekohtien 7-8 suunnitellussa on ollut merkittävä kokonaisuuden kannalta, vaikka B onkin ollut tässä aloitteellisempi. Hän on varustautunut tekoon hankkimalla ilmapistoolin. Hän on myös ollut henkilö, joka on järjestänyt asianomistajalle kyydin juna-asemalta uimarannalle. A:n rooli ei ole ollut olla kuljettaja, vaan hän on tilanteessa tarjoamassa määrällistä ylivoimaa B:lle. Tilanteen aikana A on myös ainakin tehnyt väkivaltaa asianomistajalle ampumalla tätä kolme kertaa mukanaan olleella ilmapistoolilla sekä pitämällä tästä kiinni.

Kaikki edellä mainitut seikat sekä tilanne kokonaisuutena arvioiden käräjäoikeus katsoo, että A:ta on pidettävä rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaisesti tekijänä syytekohtien 7-8 menettelyissä.

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Muista syyksiluetuista rikosta tuomitaan yhteinen rangaistus niin sanottua 1/3-sääntöä noudattaen.

Syyksi luettujen kahden törkeän ryöstön vaikutus on tässä tapauksessa 10 kuukautta/teko eli yhteensä 1 vuosi 8 kuukautta (yksittäisinä tekoina 2 vuotta 6 kuukautta).

Syyksi luetuista ryöstöistä kaksi on kohdistunut kauppaliikkeeseen ja kioskiin sekä yksi yksityishenkilöihin. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan B on selvittänyt syyllisyyttään kauppaliikkeeseen ja kioskiin kohdistuneissa teoissa. Edellä mainittu seikka huomioiden käräjäoikeus katsoo, että näiden tekojen vaikutus tuomittavaan rangaistukseen on yhteensä 10 kuukautta (5 kuukautta/teko) ja yksityishenkilöihin kohdistuneen teon osalta 2 kuukautta eli yhteensä 1 vuosi (yksittäisinä tekoina 1 vuosi 3 kuukautta ja 6 kuukautta).

Törkeän kotirauhan rikkomisen vaikutus yhteiseen rangaistukseen on käräjäoikeuden mielestä tässä tapauksessa 2 kuukautta. (yksittäisenä tekona 6 kuukautta).

Edellä mainituilla perusteilla B tuomitaan yhteiseen 5 vuoden 10 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. Vapaudenmenetysaika on merkitty tuomiolauselmalle.

A:n syyksi on nyt luettu kaksi törkeää ryöstöä, ampuma-aserikos, törkeä kotirauhan rikkominen sekä törkeä kuolemantuottamus.

Rangaistuksen mittaamisen pohjana on törkeä kuolemantuottamus, jossa syyksi luetuissa olosuhteissa tehtynä tuomittavan rangaistuksen tulee olla käräjäoikeuden mielestä 3 vuotta vankeutta (asteikko 4 kuukautta tai enintään 6 vuotta vankeutta).

Törkeän kotirauhan rikkomisen vaikutus yhteiseen rangaistukseen on käräjäoikeuden mielestä tässä tapauksessa 2 kuukautta (yksittäisenä tekona 6 kuukautta).

Ampuma-aserikoksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen on 1 kuukausi (yksittäisenä tekona 3 kuukautta).

Ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpano

Käräjäoikeus toteaa, että A on syyllistynyt nyt syyksi luettuihin vakaviin rikoksiin osittain jo alle puolen vuoden kuluttua koeajan alkamisesta. Tämä osoittaa käräjäoikeuden mielestä sen, ettei A ole ottanut ojentuakseen hänelle ehdollisen vankeusrangaistuksen muodossa annetusta varoituksesta. Vaikka ehdollisissa vankeusrangaistuksissa on kysymys eri tyyppisestä rikoksista kuin nyt, ei ehdollisten vankeusrangaistusten täytäntöönpano muodostu kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon A:lle tuomittu rangaistus. Edellä mainituilla perusteilla syyttäjien vaatimus ehdollisten vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta on hyväksyttävä. Täytäntöönpantavien ehdollisten rangaistusten vaikutus yhteiseen rangaistukseen on tässä tapauksessa 1 kuukausi.

Edellä mainituilla perusteilla A tuomitaan nyt syyksi luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavista ehdollisista vankeusrangaistuksista yhteiseen 5 vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Vapaudenmenetysaika on merkitty tuomiolauselmalle.

Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmalta. Ratkaisu on yksimielinen.

Syyksi luetut rikokset

4. Törkeä kotirauhan rikkominen

18.11.2023

Rikoslaki 24 luku 2 §

5. Törkeä ryöstö

6. Ampuma-aserikos

18.11.2023 – 19.11.2023

Rikoslaki 41 luku 1 § 1

Ampuma-aselaki 5 §, 6 §, 18 §

7. Törkeä kuolemantuottamus

21.12.2023

Vankeusrangaistus on ehdollinen

Rangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi

5 vuotta vankeutta

Vapaudenmenetysaika 19.-22.11.2023 ja 25.12.2023 -1.5.2024

1. Ryöstö

05.10.2023

Rikoslaki 31 luku 1 § 1

2. Ryöstö

3. Ryöstö

09.11.2023

5 vuotta 10 kuukautta vankeutta

Vapaudenmenetysaika 19.-22.11.2023 ja 23.12.2023-1.5.2024

käräjätuomari Timo Partanen ja kaksi lautamiestä.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 3.-5.3.2025 siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

Syytekohdat 7-8

ovat vaatineet, että B ja A tuomitaan kohdassa 7 rangaistukseen taposta. A:n osalta syyttäjät ovat toissijaisesti vaatineet, että A tuomitaan avunannosta tappoon.

Syyttäjät ovat lisäksi vaatineet, että B:lle ja A:lle tuomittuja rangaistuksia joka tapauksessa korotetaan ja heidät velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudesta.

Syyttäjät ja asianomistajat ovat syytekohdassa 7 tarkistaneet (kursivoitu) syytettä teonkuvauksen kolmannen kappaleen osalta seuraavasti: Uimarannalla B on lyönyt asianomistajaa lukuisia kertoja kädellä ja kädessä olleella metallisella nyrkkiraudalla pään alueelle. A on ampunut asianomistajaa ilma-aseella useita kertoja, osuen keskivartalon alueelle ja vasempaan korvalehteen ja niskaan. B on ampunut C:tä tämän mukanaan tuomalla ampuma-aseeksi muunnetulla starttipistoolilla kerran edestä/etuviistosta keskivartaloon

Tilanteen aikana A on jossain vaiheessa pitänyt asianomistajasta kiinni.

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja tehnyt siitä väärät johtopäätökset muutoin kuin yksituumaisuuden osalta.

B on laukaissut aseen ja syyllistynyt tahalliseen tappoon (tarkoitustahallisuus tai todennäköisyystahallisuus). Kysymys ei ole voinut olla vahingossa tapahtuneesta aseen laukaisemisesta ottaen huomioon laukaisun vaatima voimankäyttö, ampumasuunta ja osumakohta. Vastaajien vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on epäuskottava.

B:n ja A:n tappotahallisuutta tukee myös asianomistajaan kohdistettu voimakas väkivalta ja välineillä varustautuminen, asianomistajan jättäminen vakavasti loukkaantuneena tai jo kuolleena yksin ja se, että vastaajat ovat molemmat etsineet asetta tapahtuneen jälkeen.

Tekijöiden on täytynyt pitää asianomistajan kuoleman aiheutumista todennäköisenä ammuttaessa keskivartaloon.

Vastaajien tapahtumia edeltävästi lähettämistä viesteistä ilmenee suunnitelmallisuus kohdistaa vakava rikos asianomistajaan. B on riidattomasti hankkinut junalipun asianomistajalle Helsingistä Jyväskylään ja houkutellut tämän mukaan Kirrin uimarannalle A:n järjestämällä kyydillä. B on valehdellut asianomistajalle, että rannalla olisi ”keikka”. Tekijöiden päällä olleita vaatteita on hävitetty useaan paikkaan, käytössä ollut H:n auto on viety piiloon metsätielle, B on sammuttanut puhelimen ja A on lähtenyt Ouluun.

On epäuskottavaa, että asianomistaja olisi laukaissut aseen itseään kohti. Ampumaetäisyys on ollut 60-120 cm, eikä ase siten ole voinut olla asianomistajan kädessä. Asianomistaja on lisäksi oikeakätinen, ja ampumahaava on ollut vasemmalla puolella asianomistajan ylävatsaa.

Asianomistaja on kuollut nopeasti ampumavammaan. B:n ja A:n väittämä niin voimakas asianomistajan kamppailu B:tä vastaan ampumavamman jälkeen, että A on joutunut auttamaan B:tä, ei ole lääketieteellisen arvion perusteella mahdollinen.

Käräjäoikeus ei ole vaihtoehtoista tapahtumainkulkua arvioidessaan ottanut riittävästi huomioon sitä, kuinka nopeasti lääketieteellisen selvityksen perusteella asianomistajan tajunnanmenetyksen ja kuoleman on täytynyt tilanteessa aiheutua.

Asianomistaja on ollut tilanteessa altavastaajana. On epäuskottavaa, että asianomistaja olisi aktiivisesti lähtenyt uhkaamaan B:tä ja ollut häneen nähden voimakkaammassa asemassa. Kamppailu on ollut hyvin yksipuolista kohdistuen vain asianomistajaan.

B on tuomittava hänen syykseen luettavista rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen, jonka pituus on noin 13 vuotta. A on puolestaan tuomittava hänen syykseen luettavista rikoksista yhteiseen 12 vuoden 2 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, mitä on vielä korotettava täytäntöönpantavien ehdollisten vankeusrangaistusten johdosta. B on joka tapauksessa tuomittava vähintään 7 vuoden 2 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen ja A noin 6 vuoden 2 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen lisättynä ehdollisten vankeusrangaistusten täytäntöönpantavalla osalla.

ja

ovat vaatineet, että B ja A tuomitaan kohdassa 7 hovioikeudessa tarkistetun syytteen mukaisesti taposta, tai että A tuomitaan vaihtoehtoisesti avunannosta tappoon, ja että vastaajille tuomittuja rangaistuksia joka tapauksessa korotetaan. Lisäksi D on vaatinut, että B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio on näytön arvioinnin ja vastaajien menettelyn sekä tahallisuuden osalta virheellinen.

Käräjäoikeus ei ole tuomiossaan huomioinut H:n kertomusta, joka tukee syytettä taposta. Asianomistajaan on kohdistettu väkivaltaa vielä siinä vaiheessa, kun hän on ollut puolustuskyvyttömässä tilassa. Vastaajien vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei ole uskottava ja he ovat kertoneet toisiinsa nähden ristiriitaisesti. Vastaajien menettely on ollut tahallista tai ainakin heidän on tullut ymmärtää uhrin kuoleman olevan menettelyn varsin todennäköinen seuraus.

on vaatinut, että syytteet törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä ryöstöstä kohdissa 7 ja 8 sekä niihin perustuvat asianomistajien korvausvaatimukset ja muut liitännäisvaatimukset hylätään, ja tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

A ei ole toiminut yhdessä B:n kanssa. A:n tietoisuus tapahtumista etukäteen ja osallisuus on hyvin vähäinen. A ei ole osallistunut suunnitteluun, varustautunut millään tavalla tapahtumiin, anastanut asianomistajan omaisuutta tai kohdistanut asianomistajaan vakavaa väkivaltaa.

A ei ole havainnut asianomistajan olleen vakavassa hengenvaarassa vastaajien poistuessa paikalta. Asianomistajan kuolema ei ole johtunut osaksikaan A:n menettelystä, eikä A ole aiheuttanut tämän kuolemaa törkeällä huolimattomuudellaan.

Asiassa on riidatonta, että A on järjestänyt kyydin B:lle ja asianomistajalle juna-asemalta H:n toimiessa kuljettajana.

Käräjäoikeus on tulkinnut A:n ja B:n välisten viestien sisältöä ja tarkoitusta virheellisesti. A:n rooli viesteissä on ollut passiivinen.

A on kertonut ampuneensa ilma-aseella asianomistajaa puolustaessaan B:tä, itseään ja H:ta tilanteessa, jossa hän on havainnut aseen lauenneen ja asianomistajan olevan kiinni B:ssä. A oli käynyt hakemassa ilma-aseen autosta havaittuaan tilanteen kehkeytyneen vaaralliseksi. A on käynyt tönäisemässä asianomistajaa erottaakseen osapuolet toisistaan. Kyse on ollut hätävarjelutilanteesta, jossa asianomistaja on yllättäen nostanut aseen B:tä vastaan.

A on etukäteen tiennyt varmaksi, ettei hänen hallussaan ollut ilma-ase ole tehokas ja ettei sillä ole käytännössä mahdollista vahingoittaa toista ihmistä vakavalla tavalla.

A on käynyt asianomistajan luona tilanteen loppuvaiheessa. A on havainnut asianomistajalla vamman vain pään alueella. A on perustellusti kuvitellut asianomistajan tilan heikkenemisen johtuneen hänen mahdollisesti saamastaan aivotärähdyksestä.

A on tiedustellut asianomistajalta, että soitetaanko hänelle ambulanssi, jonka asianomistaja on kieltänyt. A ei ole tullut tietoiseksi asianomistajan saamasta ampumavammasta tai siitä, että tämä olisi ollut välittömässä ja vakavassa hengenvaarassa.

A:lla ei ole ollut osallisuutta väitettyyn suunnitteluun tai varustautumiseen taikka tietoisuutta asianomistajan tilasta poistuessaan paikalta. A ei ole menettelyllään aiheuttanut asianomistajan kuolemaa törkeällä huolimattomuudella, minkä vuoksi syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta on hylättävä.

A ei ole suunnitellut anastavansa asianomistajan omaisuutta tai osallistunut tällaiseen menettelyyn. Mikäli jonkinlainen suunnitelma asianomistajan omaisuuden anastamisesta olisi etukäteen ollut olemassa, on siitä joka tapauksessa luovuttu viimeistään tilanteen eskaloiduttua edellä mainitulla tavalla. Asianomistajalta ei ole viety mitään hänen yllään ollutta omaisuutta B:n ja A:n poistuttua paikalta. Anastustarkoitusta ei ole ollut.

A ei ole ollut tietoinen B:llä uimarannalla mukana olleesta nyrkkiraudasta etukäteen. A ei ole kohdistanut asianomistajaan vakavaa väkivaltaa tai aiheuttanut tälle vakavia vammoja. Asianomistajan reppu on jäänyt B:n haltuun asianomistajan noustessa autosta Kirrin uimarannalla. A ei ole tekijäkumppani törkeään ryöstöön. A:n rooli on ollut ainoastaan kyydin järjestäjä ja paikalla olija. Mikäli A:n katsottaisiin joltain osin syyllistyneen syytteen mukaiseen tekoon, olisi hänen osallisuuttaan tulkittava avunantona.

Syytekohtien 7 ja 8 tullessa hylätyksi A:lle on mitattava enintään 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistus. Aikaisempia ehdollisia vankeusrangaistuksia ei tule tuomita täytäntöönpantaviksi miltään osin. Mikäli A tuomitaan samoista teoista kuin käräjäoikeudessa, oikeudenmukainen rangaistus on korkeintaan 4 vuotta vankeutta.

Vastaukset

on vaatinut, että syyttäjän ja asianomistajien valitukset hylätään. Lisäksi B on vaatinut, että syyttäjän ja asianomistajien syytteen tueksi kohdassa 7 vetoamia uusia seikkoja ei tutkita hovioikeudessa.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Valituksissa esitetyt väitteet liipasinvastuksesta, ampumaetäisyydestä, ampumasuunnasta, asianomistajan kätisyydestä tai asianomistajan toimintakyvyn alenemisesta eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Vastaajien jälkikäteisestä toiminnasta ei voida tehdä johtopäätöksiä toiminnan suunnitelmallisuudesta.

Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus ei ole liian lievä. Tapahtumaketju on riippumatta todennäköisyystahallisuuden edellytysten täyttymisestä ollut seurausta yllättävästä käänteestä ennalta ajateltuun toimintasuunnitelmaan.

on vaatinut, että syyttäjän ja asianomistajien valitukset hylätään ja asia ratkaistaan A:n vastavalituksessaan vaatimalla tavalla. Lisäksi A on vaatinut, että syyttäjän ja asianomistajien syytteen tueksi kohdassa 7 vetoamia uusia seikkoja ei tutkita hovioikeudessa.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea siltä osin, kun se ei ole tuominnut A:ta taposta tai tapon yrityksestä. Mikään syyttäjien tai asianomistajien valituksessa esitetyistä seikoista ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Rangaistuksen osalta A on viitannut vastavalituksessa esittämiinsä perusteisiin.

ovat vastauksessaan vaatineet, että A:n vastavalitus hylätään.

Syyttäjät ovat viitanneet kaikilta osin omaan valitukseensa asiassa. Toissijaisesti A:n osalta on kysymys avunannosta tappoon ja törkeään ryöstöön. Hätävarjeluväite on epäuskottava ottaen huomioon, ettei vastaajissa ole ollut juurikaan vammoja ja asianomistaja on kuollut, sekä se, että B:llä ja A:lla on ollut ylivoima tilanteessa. A:lle tuomittua rangaistusta ei tule alentaa. A on pidettävä edelleen vangittuna.

ovat vaatineet, että A:n vastavalitus hylätään. Asianomistajat ovat viitanneet valituksissa esittämiinsä vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Tuomittuja korvauksia ei ole syytä alentaa.

Kohdissa 7-8 on otettu vastaan sama henkilötodistelu kuin käräjäoikeudessa (tuomion s. 20) lukuun ottamatta D:n kuulemista. D:n kuulemisesta luovuttaessa on todettu riidattomaksi, että menehtynyt C (asianomistaja) on ollut oikeakätinen. Hovioikeudessa on kuultu uutena todistajana Keskusrikospoliisin teknistä tutkijaa N:ää. Hovioikeus on ottanut kohdissa 7-8 vastaan saman kirjallisen todistelun kuin käräjäoikeuden tuomioon (s. 21, todisteet 1-18) on kirjattu todisteita nrot 16 ja 17 lukuun ottamatta. Uutena todisteena on hovioikeudessa nimetty KRP:n Rikosteknisen laboratorion lausunto 16.1.2024 (Ruutisavututkimus, esitutkintapöytäkirjan liite 13, s. 314-315, kohdat 68 ja 69).

B:tä, A:ta ja todistaja H:ta kuultaessa on luettu otteita heidän esitutkintakertomuksistaan.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kohdat 7-8 (Tappo ja törkeä ryöstö, B ja A)

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Syyttäjä voi kuitenkin laajentaa samaa vastaajaa koskevan syytteen käsittämään toisen teon, jos tuomioistuin esitettävään selvitykseen ja muihin seikkoihin nähden katsoo sen soveliaaksi. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä rajoittaa syytettään tai ilmoittaa toisen lainkohdan kuin haastehakemuksessa taikka vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä (esim. KKO 2003:97 ja KKO 2004:41) on syytteen tarkistamiseksi hyväksytty se, että syyttäjä vetoaa samaan tekoon liittyviin uusiin seikkoihin, jotka voidaan oikeusvoimaa koskevien oikeusperiaatteiden johdosta arvioida vain kertaalleen vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä. Alun perin kuvattu teko ei kuitenkaan saa uusien syytteen tueksi esitettyjen seikkojen johdosta muuttua muuksi tapahtumaksi. Jos muutettu syyte koskee eri tekoa, kysymys on tuomioistuimen luvan tarvitsevasta syytteen laajentamisesta (KKO 2003:12).

Syyttäjät ja asianomistajat ovat käräjäoikeudessa vaatineet B:n ja A:n tuomitsemista rangaistukseen kohdassa 7 taposta lähtien siitä, että B:llä on ollut hallussaan starttipistooli ja B on ampunut C:n. Toissijaisesti he ovat vaatineet vastaajille rangaistusta kohdassa 7 törkeästä kuolemantuottamuksesta, jonka yhteydessä he ovat väittäneet, että starttipistooli oli ollut C:n kädessä kamppailun aikana ja että ase oli tällöin lauennut ja luoti osunut C:tä keskivartaloon.

$30a

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Lainkohdan esitöissä on todettu, että tuomioistuimen tulee perehtyä kuhunkin todisteeseen erikseen ja arvioida niiden merkitys myös kokonaisuutena. Todistusharkinta on tehtävä objektiivisesti ja kriittisen arvioinnin kestävällä tavalla (HE 46/2014 vp, s. 45).

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

$30d

$30f

$310

B ja A ovat kertoneet tapahtumista pääosin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla (s. 31-32). B ja A ovat havainnollistaneet kirjallisen todisteen 3, valokuvan 11, avulla sitä, millaisessa kamppailutilanteessa B ja C olivat olleet aseen laukeamishetkellä. B:n mukaan hän oli ollut tällöin selkä kauempana olevaa koppi kohti eli poispäin autosta. A:n mukaan B oli ollut selin, osin sivuttain häneen päin eli autoa kohti. Heidän kertomustensa muita yksityiskohtia on tarvittaessa selostettu ja arvioitu jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä.

C:n vammojen ja erityisesti ampumavammojen tarkempi laatu ja myös oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todettu laukauksen ampumissuunta ilmenevät oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauspöytäkirjasta ja ruumiinavauksen aikana otetuista valokuvista (kirjalliset todisteet nrot 8 ja 9). Kuten oikeuslääkäri I on kertonut (käräjäoikeuden tuomion s. 32), asianomistajan kuolema on aiheutunut siitä, että luoti on lävistänyt asianomistajan vatsa-aortan aiheuttaen runsasta verenvuotoa. I on laatimassaan kuolemansyylausunnossa arvioinut C:n laukauksen jälkeistä toimintakykyä ja elinaikaa päätyen siihen, että tämä olisi menehtynyt verenhukkaan todennäköisesti alle minuutissa ja että tämä olisi tätä ennen jo menettänyt tajuntansa (kirjallinen todiste 7).

$313

Asiassa on riidatonta, että yksi B:n asianomistajan päähän nyrkkiraudalla kohdistama isku on läpäissyt luukalvon (kirjallinen todiste 8, valokuva nro 16). I on tämän vamman osalta arvioinut, että se on aiheutettu asianomistajalle todennäköisesti vasta vatsa-aortan läpäisseen laukauksen jälkeen ennen asianomistajan menehtymistä. I on perustanut johtopäätöksensä siihen, että runsasta voimaa käyttäen aiheutettuun vammaan on liittynyt vain niukkaa verenvuotoa ja verenpurkaumaa, mikä selittyy runsaalla verenvuodolla vatsa-aortasta.

Todisteesta 6 (ampuma-aselausunto, s. 6) ilmenevästi rikoksentekovälineellä ammuttaessa ase heittää ammutun hylsyn ampujan oikealle puolelle noin 0,5 – 1 metrin etäisyydelle noin 90 asteen kulmassa aseen ampumalinjaan nähden.

$315

Kirjallisena todisteena 8 esitetystä valokuvaliitteestä on todettavissa, että vainajan löytöpaikan vieressä lumessa on verijälkiä. Muualta tapahtumapaikalta vainajan verta ei ole lumesta dokumentoitu. Kirjallisena todisteena 3 esitetystä valokuvaliitteestä (valokuva 3) ilmenevästi rikoksentekovälineenä riidattomasti käytetty pistooli on löytynyt uimakopin kulmalta (lumen alta) ja aseen hylsy uimakopin kulmalta joitakin metrejä poistumistien suuntaan. Vainajan löytöpaikka on sijainnut 9 metriä aseen löytöpaikasta pysäköintialueen suuntaan siten, että aseen, hylsyn ja vainajan sijaintipaikat ovat muodostaneet kolmion.

Käräjäoikeus on perusteluissaan (tuomion s. 34) katsonut, ettei käräjäoikeudessa vastaajana kuullun H:n kertomukselle, etenkään hänen esitutkintakertomukselleen, voida antaa juurikaan merkitystä, sillä hänellä on ollut oikeus olla kertomatta mitään sellaista, joka voisi asettaa hänet itsensä syytteen vaaraan. H on hovioikeudessakin väittänyt, ettei ole enää muistanut asioita, mutta on toisaalta vahvistanut sen, että hänen esitutkintakertomuksensa pitää paikkansa ja että hän on kuulusteluissa muistanut tapahtumat parhaiten.

Hovioikeus toteaa, että H on ainoa varsinaiseen väkivaltatilanteeseen nähden ulkopuolinen henkilö, joka on lähietäisyydeltä tehnyt havaintoja asianomistajasta ja vastaajista sekä tapahtumien etenemisestä. H:n kertomuksen näyttöarvo määräytyy erityisesti sen mukaan, millä tavalla se saa tukea edellä selostetuista riidattomista ja objektiivisesti todennettavista seikoista. Ottaen huomioon lisäksi se, että H on esitutkinnassa halunnut myös oma-aloitteisesti avata enemmän tapahtumienkulkua, hovioikeus katsoo, että hänen kertomukselleen erityisesti esitutkinnassa on lähtökohtaisesti annettava suurempi merkitys kuin mitä käräjäoikeus on sille antanut.

$318

Hovioikeus katsoo aselausunnolla (kirjallinen todiste 6) ja N:n kuulemisella tulleen luotettavasti selvitetyksi, että C:n surmannut laukaus on ammuttu 60-120 senttimetrin etäisyydeltä. Kyse ei siten ole B:n ja A:n väittämästä lähilaukauksesta, mitä johtopäätöstä tukee myös oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa tehdyt havainnot luodin menoaukosta (kirjallinen todiste 7, s. 1: ”Menoaukossa ei ollut kosketus- tai lähilaukauksen löydöksiä. Mikroskooppitutkimuksessa ihonalaisesti oli vähäisiä vierasesinehippuja.”). Surma-ase ei näin ollen ole ollut tekohetkellä C:n kädessä.

Edellä todettuja johtopäätöksiä tukevat myös havainnot luodin ampumissuunnasta ja uhrin oikeakätisyys. Luodin on selvitetty kulkeneen asianomistajan alimman kylkiluun tasolla lähes vaakatasoisesti, hieman alaviistoon 24,7 asteen kulmassa vasemmalta oikealle (kirjalliset todisteet 4 ja 7). Asianomistaja on ollut oikeakätinen, minkä johdosta on myös epätodennäköistä, että hän olisi pitänyt asetta vasemmassa kädessään. Mikäli näin olisi ollut, asiassa on rekonstruktion avulla osoitettu (kirjallinen todiste 12), että ääriasennossakin etäisyys piipusta takkiin on vain noin 30 senttimetriä. Mikäli ase olisi ollut asianomistajan oikeassa kädessä, 24,7 asteen kulma vasemmalta oikealle ei ole etäisyyksiin nähden mahdollinen.

Vähintään 60 senttimetrin ampumaetäisyys poissulkee jo itsessään sen, että ase olisi voinut laueta kamppailutilanteessa, jossa osapuolet ovat hyvin lähellä toisiaan. Ampuma-aseen liipasinvastuksen on selvitetty olleen 3 kilogrammaa, eikä ase ole siten voinut laueta herkästi kamppailutilanteessa. Kun otetaan lisäksi huomioon H:n hovioikeudessa vahvistama esitutkintakertomus (s. 150 ja 174) siitä, että ”pamauksen hetkellä” eli aseen laukaisuhetkellä kukaan ei ollut asianomistajan kimpussa vaan miesten välimatka oli tuolloin ollut metri tai pari toisiinsa ja että B oli H:n näkemyksen mukaan ampunut C:n, on asiassa esitetty kokonaisuutena riittävä näyttö syytteen tueksi siten, että vastaaja B:n ja A:n esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku aseen laukeamisesta kamppailutilanteen yhteydessä voidaan riittävällä varmuudella sulkea pois.

Ruutisavututkimuksella (kirjallinen todiste 18) on selvitetty, että B:n hupparin oikean hihan resorissa on ruutisavujäänteitä, mikä edellä todetun ohella tukee sitä johtopäätöstä, että B on ampunut C:tä.

B on hovioikeudessa kuultuna kertonut antaneensa asianomistajalle aluksi lävärin ja näin ollen aloittaneensa väkivallan tilanteessa. Tilanne oli B:n mukaan jatkunut molemminpuolisena painina ennen kuin asianomistaja B:n kertoman mukaan oli nostanut aseen häntä vastaan. Aseen laukeamisen jälkeen B on kertonut ottaneensa taskustaan nyrkkiraudan ja lyöneensä sillä asianomistajaa 5-7 kertaa. Asianomistaja on voinut olla tilanteessa hieman kumartuneena, sillä B on vetänyt asianomistajaa tilanteessa lähemmäs itseään. Hovioikeus toteaa, että B:n asianomistajaan kohdistama muu väkivalta ja väkivallan kohdistaminen asianomistajaan vielä aseen laukeamisen jälkeen on tullut näytetyksi B:n tunnustamisella, jota tukee asianomistajassa riidattomasti todetut vammat, H:n esitutkinnassa antamalla kertomuksella tapahtumista sekä oikeuslääkärin kertomuksella siltä osin, kuin tämä on katsonut pään vammojen syntyneen vasta ampumavamman jälkeen.

$31a

$31b

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset (s. 35) siitä, että B ja A ovat yhdessä houkutelleet C:n Jyväskylään ja järjestäneet tälle ansan Kirrin uimarannalle sekä suunnitelleet ryöstävänsä tämän. Kirjallisena todisteena esitettyjen Snapchat-viestien (kirjallinen todiste 2, s. 423) perusteella B on ehdottanut A:lle, että he jakaisivat C:n omaisuutta ja ilmoittanut haluavansa ainakin lelun (aseen) ja bägin (kassin, repun) ja ehkä C:n takin, jonka voisi myydä. B:n tarkoituksena, josta A on ollut tietoinen, on siten jo uimarannalle mennessä ollut, että C:ltä viedään tämän paikalle tuoma ase. C oli ollut B:n mukaan velkaa sekä hänelle itselleen että A:lle (B:n esitutkintakertomus s. 60).

A:n ja B:n kertomukset kamppailutilanteesta ja aseen tahattomasta laukeamisesta ovat edellä todetulla tavalla epäuskottavia. H:n mukaan sekä B että A ovat olleet C:n edessä, kun B on ampunut C:tä. H:n kertomus ampumatilanteesta uimakopin läheisyydessä ei toisaalta vastaa sitä paikkaa, josta aseen hylsy on löydetty. Aseen hylsy on löytynyt muutaman metrin päästä paikasta, jossa auto on ollut pysäköitynä. Huolimatta H:n kertomuksen ristiriitaisuudesta hylsyn löytymispaikkaan nähden, hovioikeus pitää uskottavana H:n kertomusta siltä osin, että sekä B että A ovat seisoneet C:n edessä ampumishetkellä. H:n tilanteesta laatima piirros (esitutkintapöytäkirjan s. 154) ja B:n sijainti ampumishetkellä sopivat yhteen selvitetyn ampumasuunnan kanssa.

Kuten käräjäoikeuskin on tuomiossaan todennut (s. 37), vastaajat ovat suunnitelleet tekoaan etukäteen ja varustautuneet tekoon nyrkkiraudalla ja ilmapistoolilla tietoisina siitä, että asianomistaja kantaa mukanaan ladattua ampuma-asetta. Vastaajat ovat siten ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, että asianomistaja tekee tilanteessa vastarintaa. Kuten käräjäoikeuskin on todennut, vastaajien on tullut pitää jopa todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että asianomistaja tulee puolustautumaan tilanteessa mukanaan olleella ampuma-aseella, kun hänelle selviää se, että hänet on harhautettu syrjäiseen paikkaan uimarannalle ja häneen aletaan kohdistaa väkivaltaa. Näin ollen B:n ja A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että he voivat joutua ryöstön yhteydessä käyttämään hyvin vakavaakin väkivaltaa ampuma-aseella varustautunutta C:tä kohtaan.

B:n ja A:n tapahtumapäivää edeltävänä päivänä käymästä viestittelystä voi yleisesti tehdä sen johtopäätöksen, että B:n ja A:n on ollut tarkoitus ryöstää asianomistaja ja kohdistaa tähän vakavaakin väkivaltaa, mistä on osoituksena keskustelu mukaan otettavista rikoksentekovälineistä ja niiden käyttämisestä asianomistajaan. Viesteistä ei voi kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että C:n tappaminen olisi vielä tuolloin ollut yksi B:n ja A:n mahdollisista toimintavaihtoehdoista.

Tapahtumapaikalla tilanne on eskaloitunut siinä määrin, että B on päätynyt ampumaan C:tä keskivartaloon, ja vielä tämän jälkeen lyömään tätä voimakkaasti ainakin kerran nyrkkiraudalla päähän, minkä johdosta C on H:n kertoman mukaan lopulta kaatunut maahan. Ampumalla C:tä vatsan seudulle ja jatkamalla voimakkaan väkivallan kohdistamista asianomistajaan, B:n on täytynyt mieltää, että C:n menehtyminen on teon varsin todennäköinen seuraus.

A on B:n tavoin pahoinpidellyt C:tä, he ovat olleet samanaikaisesti paikalla ja todenneet toistensa C:hen kohdistamat väkivaltatoimet. C:n syrjäiselle tapahtumapaikalle kuljettamisen tarkoituksena on ollut ryöstää ampuma-aseella varustautunut C ja kohdistaa häneen väkivaltaa, joten molempien vastaajien on Kirrin uimarannalla täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että aloitettu ryöstö voi lopulta ajautua sellaiseen tilanteeseen, että he voivat joutua itse ampumaan C:tä tämän ampuma-aseella. Oikeuslääkäri I:n kertomuksella on selvitetty, että C:n tajuttomuus ja menehtyminen ovat seuranneet 1-2 minuutin kuluessa ampumahaavan saamisesta, minkä vuoksi ei ole myöskään uskottavaa, etteivät B ja A olisi mieltäneet C:n olevan hengenvaarallisesti loukkaantunut tai jo kuollut jättäessään hänet rannalle. B:llä ja A:lla on siten ollut yksituumaisuus teon suhteen ja he ovat näin tekijäkumppaneita C:hen kohdistuneeseen tappoon riippumatta siitä, mitä väkivaltaa kukin on C:hen kohdistanut ja kumpi on ampunut C:n.

Asiassa saatu selvitys B:n ja A:n C:hen Kirrin uimarannalla kohdistamasta menettelystä viittaa suunnitelmalliseen ja siten määrätietoiseen ja yksituumaiseen toimintaan. Vaikka täyttä varmuutta tapahtumien yksityiskohtaisesta etenemisestä ja väkivallan toteuttamistavasta ei ole voitu saada, ei varteenotettavaa epäilyä kuitenkaan jää vastaajien yksituumaisuudesta syytteessä tarkoitettuun tahalliseen henkirikokseen (ks. KKO 2009:43, kohta 25).

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen törkeän ryöstön osalta (käräjäoikeuden tuomion s. 37-38).

Hovioikeus on päätynyt arvioimaan kohtien 7-8 rikoksia niiden keskinäisen yhteyden vuoksi yhtenä kokonaisuutena. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2015:12 (kohta 28) ilmenevin tavoin samalla kerralla tuomittavana olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa joissakin tilanteissa yhteistä rangaistusta lieventävästi ja joskus taas sitä koventavasti.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:57 (kohta 33) todennut, että uhrin tappaminen hänen ryöstämisensä yhteydessä osoittaa tekijässään erittäin suurta syyllisyyttä. B ja A ovat tappaneet C:n etukäteen suunnittelemansa ryöstön yhteydessä, joten heidän tekonsa vaikuttimet ovat kaikilta osiltaan hylättäviä. Asianomistaja ei ole juurikaan kohdistanut vastarintaa, vaan väkivalta on ollut varsin yksipuolista.

Tilastokeskuksen ylläpitämän Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset -tilaston mukaan taposta vuosina 2019-2023 tuomittu keskirangaistus on ollut 9,9 vuotta.

B:n osalta kohtien 7 ja 8 vakaviin rikoksiin ei liity mitään lieventäviä seikkoja ja jo yksin niistä olisi tuomittava yhteinen 11 vuoden vankeusrangaistus. B:n syyksi on luettu kohtien 7-8 ohella myös muita vakavia rikoksia eli törkeä ryöstö, kolme ryöstöä ja törkeä kotirauhan rikkominen. Näiden B:n syyksi luettujen muiden rikosten vaikutus yhteiseen rangaistukseen on kaksi vuotta vankeutta. B on tuomittava siten yhteiseen 13 vuoden vankeusrangaistukseen.

Vaikka A:n on katsottu yhdessä B:n kanssa syyllistyneen kohdan 7 tappoon, on B:n rooli varsinkin tappoon liittyneen törkeän ryöstön suunnittelussa ja C:n houkuttelemisessa ansaan ollut suurempi kuin A:lla. B on tilanteen eskaloituessa myös päätynyt ampumaan C:n, minkä lisäksi B on vielä ampumisen jälkeen kohdistanut ainakin yhden voimakkaan lyönnin nyrkkiraudalla C:n päähän. Kohtien 7-8 rikoksista A:lle olisi tuomittava yhteinen 10 vuoden vankeusrangaistus.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen A:lle aiemmin tuomittujen ehdollisten vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta (käräjäoikeuden tuomion s. 41) ja täytäntöönpantavien rangaistusten vaikutuksesta yhteiseen rangaistukseen.

Hovioikeus katsoo, että muiden A:lle syyksiluettujen rikosten ja täytäntöönpantavien rangaistusten vaikutus yhteiseen rangaistukseen on vuosi vankeutta. A on tuomittava siten yhteiseen 12 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet

Syyttäjät

Vastaajat

Asianomistajat

Asia

Henkilötodistelu

Kirjallinen todistelu

Hätävarjelu tai hätävarjelun liioitteluna tehty teko?

Vastaaja A:n rooli – tekijä vai avunantaja?

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut

tai joka tapauksessa B:n ja A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että näissä olosuhteissa tekemällä asianomistajalle väkivaltaa ja B:n kamppaillessa C:n kanssa C:n hallussa ollut ase laukeaa ja luoti osuu C:n keskivartaloon aiheuttaen tämän kuoleman.

D, E , G

Syytteen teonkuvauksen tarkistaminen kohdassa 7

Näyttö, näytön arviointi ja johtopäätökset

Oikeusohjeet

Riitaiset ja riidattomat seikat

B:n ja A:n kertomukset tapahtumista

Uhrin toimintakyky ampumavamman jälkeen

Ampuma-ase ja ampumaetäisyys

Tippuverijäljet ja havainnot rikospaikalta

H:n kertomus tapahtumainkulusta

Johtopäätökset syytteen tueksi esitetystä näytöstä ja vaihtoehtoisesta tapahtumainkulusta

Johtopäätökset syytekohdan 8 (törkeä ryöstö) osalta