Vaasan HO 16.08.2017 130581 – Vahingonkorvaus

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

B oli mennyt tietoisena C:n humalatilasta tämän kuljettaman henkilöauton kyytiin. B oli saanut surmansa C:n menetettyä ajoneuvon hallinnan. Hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko B:n kanssa samassa taloudessa asuneella alaikäisellä lapsella A:lla oikeus saada C:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvausta B:n kuoleman tälle aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n perusteella. Korvauksen tuomitsemista puolsi A:n ja B:n suhteen erityinen läheisyys. Toisaalta C:n ajotapaan ei ollut näytetty liittyneen sellaisia poikkeuksellisia piirteitä, jotka olisivat omiaan lisäämään äitinsä menettäneen A:n kärsimystä. Lisäksi B oli myötävaikuttanut omaan kuolemaansa menemällä C:n kyytiin tietoisena tämän humalatilasta ja jättämällä käyttämättä turvavyötä. Hovioikeus katsoi, ettei korvauksen suorittaminen henkisestä kärsimyksestä ollut näissä olosuhteissa säännöksen edellyttämällä tavalla kokonaisuutena arvioiden kohtuullista.

Vahingonkorvauslaki 5 luvun 4 a §

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 26.10.2016 nro 144556

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Törkeä rattijuopumus

5650/R/0040319/15

Rikoslaki 23 luku 4 §

23.05.2015 Eura

C on yleisillä teillä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen on ollut 2,04 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

2. Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen

Rikoslaki 23 luku 2 §

C on tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta kuljettaessaan äitinsä omistuksessa olevaa henkilöautoa Euranniityntiellä laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi kuljettamalla autoa soratiellä suurella nopeudella seurauksin, että on oikealle kaartuvassa mutkassa ajautunut vasemmalle puolen tietä, josta auto suistunut penkalle ja lentänyt ojan yli törmäten ojan penkereeseen, jonka jälkeen auto on kierinyt katon kautta ympäri päätyen katolleen pellolle.

C:n liikennesääntöjen vastainen menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle ja sen seurauksena C:n äidin auto on vaurioitunut kauttaaltaan, matkustajana ollut B on saanut surmansa ja toisena matkustajana ollut D saanut vakavia vammoja.

3. Törkeä kuolemantuottamus

Rikoslaki 21 luku 11 §

C on edellisessä syytekohdassa kuvatulla törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman. Kuoleman syynä useat kehon osien vammat. Tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

– – –

Asianomistajien vaatimukset

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 3

C velvoitetaan korvaamaan A:lle äidin kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä 12.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.5.2015 lukien.

Vastaus

C on kiistänyt syytteet.

C ei ole muistanut tapahtumasta itse mitään. Hän on loukannut itsensä vakavasti kyseisessä onnettomuudessa, mikä selittänee hänen muistamattomuutensa.

Jos hänen katsotaan kuljettaneen kyseistä autoa, on hän myöntänyt syyllistyneensä niihin rikoksiin, mistä hänelle on rangaistusta vaadittu.

Asianomistaja A:n vaatimukset kiistetään perusteiltaan. Määrällisesti vaatimuksia paljoksutaan.

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

Vastaaja C on syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

C on kaikkien syytekohtien osalta lausunut, ettei hän muista tapahtumista mitään.

D on kertonut olevansa tällä hetkellä psykiatrisen sairaanhoidon asiakkaana. Niskassa on edelleen vamma ja poskipäässä arkuutta ja se naksuu puhuessa. D:tä oli pelottanut auton kyydissä.

Asianomistaja E on käräjäoikeudessa kertonut olleensa surmansa saaneen B:n kanssa avioliitossa, mutta asumuserossa. He olivat kuitenkin olleet läheisiä ja pitäneet toisiinsa yhteyttä. Heillä on yhteinen lapsi, kuolemantapauksen sattuessa 3,5-vuotias A.

E on kertonut, että äidin menettäminen on ollut A:lle todella iso shokki. A on melkein päivittäin kysellyt, missä äiti on. E itse oli retkahtanut päihteisiin ja menettänyt työpaikkansa. A on otettu huostaan ja sijoitettuna E:n sisarelle.

Kohta 1 (törkeä rattijuopumus)

Asiassa on asianomistaja D:n kertomuksella luotettavasti selvitetty, että C oli kuljettanut autoa syytteissä kuvatuissa tilanteissa. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 18.6.2015 päivätyn lausunnon mukaan C:n veressä on ajon jälkeen ollut 2,04 promillea alkoholia sekä erinäisiä lääkeaineita. Olosuhteet ovat tilanteessa olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Syyte on näytetty toteen.

Kohta 2 (törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen)

Asianomistaja D:n kertomuksella ja syyttäjän esittämällä kirjallisella todistelulla kokonaisuutena on riittävällä varmuudella näytetty vastaaja C:n kuljettaneen henkilöautoa syytteessä kuvatuin tavoin ja seurauksin. Tapahtumapaikkapiirros ja valokuvat osoittavat olosuhteet ja ajoneuvon suistumisen tieltä. Tämä C:n liikennesääntöjen vastainen menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavan vaaran toisen hengelle ja terveydelle, ja sen seurauksena yksi autossa ollut matkustaja on saanut surmansa ja yksi loukkaantunut vakavasti. Syyte on näytetty toteen.

Kohta 3 (törkeä kuolemantuottamus)

Vastaaja C on asiassa selvitetyksi katsotulla menettelyllään törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut autossa matkustajana olleen B:n kuoleman. C on lähtenyt kuljettamaan autoa voimakkaasti päihtyneenä ja huomattavalla ylinopeudella, mikä osoittaa sellaista välinpitämättömyyttä autossa olleiden matkustajien hengestä ja terveydestä, että rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Syyte on näytetty toteen.

Vahingonkorvaukset

A

Asianomistaja A:n vaatimuksessa on kysymys vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä säädetyn kärsimyksen korvaamisesta. Vakuutusyhtiö on esitetyn selvityksen perusteella kieltäytynyt korvaamasta ao. vahinkoja liikennevakuutuksesta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.

Käräjäoikeus toteaa, että kuolemantapauksesta on epäilemättä aiheutunut kärsimystä kaikille asianomistajille, jotka kaikki kuuluvat läheissuhteeltaan korvaukseen oikeutettujen piiriin. Kysymys on siitä, onko vastaajan velvoittaminen suorittamaan heille korvausta kyseisestä kärsimyksestä lainkohdassa säädetyin perustein kohtuullista.

Teon laadun ja muiden olosuhteiden osalta tilanne on ollut se, että B on itse vapaaehtoisesti mennyt C:n kuljettaman auton kyytiin, vaikka tämän humalatilan on täytynyt olla havaittavissa. Edelleen on selvitetty, että B on ollut auton kyydissä ilman turvavyötä. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että korvauksen tuomitseminen on lähtökohtaisesti poikkeuksellista ja tulee kysymykseen lähinnä tahallisissa henkirikoksissa ja liikennerikoksissa silloin, kun sen seurauksena on menehtynyt sivullinen täysin yllättäen.

A on pienenä lapsena menettänyt äitinsä eli lähtökohtaisesti tärkeimmän ja läheisimmän hänen hoidostaan ja huolenpidostaan vastuussa olleen aikuisen. Huomioon ottaen tämä seikka ja edellä jo kuvatut teon laatu ja olosuhteet käräjäoikeus harkitsee kohtuulliseksi velvoittaa C:n suorittamaan korvaukseksi A:lle tämän kokemasta kärsimyksestä vaatimuksen enemmälti hyläten 10.000 euroa vaadittuine korkoineen 23.5.2015 lukien.

Tuomiolauselma

Vastaaja

C

Syyksi luetut rikokset

23.05.2015

Rikoslaki 21 luku 9 §

4. Törkeä vammantuottamus

Korvausvelvollisuus

Vastaaja C velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitetun kärsimyksen korvauksena asianomistaja A:lle 10.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 23.5.2015 lukien.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Valtteri Kartio ja lautamiehet.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

X Oy (yhtiö) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n henkiseen kärsimykseen perustuva korvausvaatimus on hyväksytty ja yhtiö vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisen kärsimyskorvauksen edellytyksenä on muun muassa se, että korvauksen tuomitseminen katsotaan kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioiden kohtuulliseksi. Oikeuskäytännössä kärsimyskorvauksen tuomitseminen liikennerikoksissa on ollut poikkeuksellista ja on tullut kyseeseen lähinnä silloin, kun liikennerikoksen seurauksena sivullinen on menehtynyt täysin yllättäen.

Käräjäoikeuden tuomiossa todetulla tavalla B on vapaaehtoisesti mennyt C:n kuljettaman auton kyytiin, vaikka tämän humalatilan on täytynyt olla havaittavissa. Lisäksi B on laiminlyönyt turvavyön käyttämisen.

Asiassa on kyse siitä, voiko korvauksen tuomitseminen olla lain tarkoittamalla tavalla kohtuullista tilanteessa, jossa menehtynyt henkilö on ollut matkustajana autossa, vaikka tämä on tiennyt kuljettajan olevan alkoholin vaikutuksen alaisena.

A on vaatinut, että X Oy:n valitus hylätään.

A on viitannut käräjäoikeudessa lausumaansa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaan aviopuolisoilla ja muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta ja se arvioidaan kohtuulliseksi. Kohtuusharkinnassa tulee ottaa huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet.

Asiassa on jäänyt epäselväksi, milloin B on alkanut nauttimaan alkoholia yhdessä C:n kanssa ja onko B ollut täysin tietoinen C:n nauttiman alkoholin määrästä tai verestä löytyneistä lääkeaineista. Näin ollen ei ole näytetty toteen, että B olisi ollut täysin tietoinen C:n humalatilan vahvuudesta.

Käräjäoikeus on arvioinut tuomiossaan oikein kohtuulliseksi korvaukseksi A:lle kärsimyksestä 10.000 euroa. B on ollut A:lle tärkein ja läheisin henkilö. B on vastannut A:n hoidosta ja huolenpidosta. B:n kuoleman takia A on täytynyt sijoittaa isänsä sisaren huoltoon ja hoivaan. A on myös oireillut äitinsä äkillisen ja yllätyksellisen menetyksen johdosta, ja hänen on tämän johdosta välttämätöntä päästä neurologisiin tutkimuksiin. Koska kyseessä on 3,5-vuotias lapsi, on selvää, ettei hän voi millään täysin ymmärtää oman äitinsä äkillistä menetystä, ja hän saattaa tulevaisuudessa tarvita ammattiapua tämän traumaattisen kokemuksen johdosta. Tapauskohtaisen harkinnan mukaan korvauksen tuomitsemista A:lle voidaan pitää kohtuullisena.

Hovioikeuden ratkaisu

Satakunnan käräjäoikeus on tuomiossaan 26.10.2016 nro 144556 velvoittanut C:n suorittamaan A:lle 10.000 euroa liikenneonnettomuudessa menehtyneen B:n kuoleman tälle aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n perusteella. Käräjäoikeus ei ole tuomiossaan velvoittanut X Oy:tä suorittamaan kyseistä kärsimyskorvausta.

Liikennevakuutuslain (279/1959) 2 luvun 4 §:n mukaan liikennevahinko korvataan, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta. Saman lain 3 luvun 12 §:n 1 momentin (941/1984) mukaan, jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeltä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Hovioikeus toteaa, että liikennevakuutuksesta korvattaviin vahinkoihin kuuluvat vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaiset kärsimyskorvaukset (liikennevakuutuslaki 6 § 1 momentti (510/2004)).

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että liikennevakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön muutoksenhakuoikeus koskee kaikkia liikennevakuutuslain nojalla tehtyjä ratkaisuja (ks. KKO 2008:25, KKO 2008:79 ja Korkeimman oikeuden tuomio 10.10.2011 nro 2128). Korkeimman oikeuden tuomion 10.10.2011 nro 2128 perusteluiden kohdan 14 mukaisesti vakuutusyhtiön korvausvastuun kiistämisen perusteeksi esittämät seikat otetaan huomioon myös kuljettajan korvausvastuuta arvioitaessa.

Liikennevakuutuslain 3 luvun 12 §:n 1 momentin (941/1984) perusteella käräjäoikeuden olisi tullut velvoittaa X Oy suorittamaan C:n maksettavaksi tuomittu kärsimyskorvaus A:lle.

Näistä syistä hovioikeus toteaa, että X Oy:llä on asiassa itsenäinen muutoksenhakuoikeus ja yhtiön esittämät korvausvastuun kiistämisen perusteet otetaan huomioon myös arvioitaessa C:n korvausvastuuta.

Satakunnan käräjäoikeuden tuomiosta 26.10.2016 nro 144556 ilmenevällä tavalla B on ollut matkustajana C:n kuljettajamassa henkilöautossa. C on menettänyt henkilöauton hallinnan, jolloin auto on ajautunut suurella nopeudella oikealle kaartuvassa mutkassa vasemmalle puolen tietä, josta auto on suistunut penkalle ja lentänyt ojan yli törmäten ojan penkereeseen, minkä jälkeen auto on kierinyt katon kautta ympäri päätyen katolleen pellolle. B ei ole käyttänyt ajon aikana turvavyötä ja hän on saanut surmansa onnettomuudessa. C:n syyksi on luettu muun muassa törkeä rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä kuolemantuottamus.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla B:n on täytynyt olla tietoinen C:n humalatilasta mennessään tämän kuljettaman henkilöauton kyytiin. Hovioikeudelle ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka johdosta käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta jäisi tältä osin mitään varteenotettavaa epäilystä. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän todistelun perusteella jää kuitenkin epäselväksi, missä määrin B:n on täytynyt olla tietoinen C:n humalatilan tarkemmasta laadusta ja sen vaikutuksesta tämän ajokykyyn.

Lain esitöiden mukaan kärsimyksestä suoritettavan korvauksen keskeisenä tarkoituksena on helpottaa surutyön tekemistä ja auttaa surevaa selviytymään läheisen äkillisestä menettämisestä johtuvasta elämäntilanteen yllättävästä muutoksesta. Korvauksella läheinen voisi esimerkiksi kattaa asiantuntija-avusta aiheutuvia kustannuksia sekä rahoittaa ansiotyöstä pidettävää ylimääräistä vapaa-aikaa. Korvauksen tuomitseminen perustuisi aina tuomioistuimen kohtuusharkintaan. Kohtuusharkinnassa keskeisiä huomioon otettavia seikkoja ovat surmansa saaneen henkilön ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyyden osalta läheisyyden aste ja teon laadun osalta erityisesti se, kuinka tuskallisena läheiset henkilöt kokevat menetyksen. Muiden olosuhteiden osalta on otettava huomioon sellaiset kärsimyksen määrään yksittäistapauksessa vaikuttavat seikat, joita esitöissä ei ole voitu ennakoida. (HE 116/1998 vp s. 10-12)

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaisen korvauksen kohtuullisuutta harkittaessa on otettava huomioon, että kyseessä on poikkeussäännös. Vahingonkorvauslaissa on lähtökohtana, että korvausvelvollisuus henkilövahingoista pääsääntöisesti käsittää vain vahingon, joka on aiheutunut vahinkotapahtuman vuoksi välittömästi loukkaantuneelle henkilölle itselleen (HE 187/1973 vp s. 13 ja 23). Sellaisen vahingon korvattavuus, joka aiheutuu muulle henkilölle kuin välittömälle vahingonkärsijälle, perustuu nimenomaisiin erityissäännöksiin, kuten vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ään (KKO 2004:48).

Korvauksen saaminen kärsimyksestä edellyttää, että kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Säännös on tullut sovellettavaksi lähinnä tahallisten henkirikosten yhteydessä. Säännöstä on sovellettu myös liikennekuolemien kohdalla, mutta tällöin korvauksen tuomitsemiseen on oikeuskäytännössä suhtauduttu pidättyvämmin. Liikennekuolemien osalta korvausta on suoritettu lähinnä silloin, kun surmansa saanut on ollut täysin sivullinen. Korvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta harkittaessa on korkeimman oikeuden mukaan (KKO 2008:79, kohta 16) perusteltua kiinnittää erityistä huomiota surmansa saaneen ja korvauksen vaatijan välisen suhteen läheisyyteen. (ks. esim. oikeuskirjallisuudessa Ståhlberg – Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus (6. uudistettu painos. Helsinki 2013), s. 310-312, Hemmo, Vahingonkorvausoikeus (Helsinki 2005), s.192-197, Saarnilehto ym. Varallisuusoikeus (2. painos. Helsinki 2012), s. 619-623 sekä oikeuskäytännössä KKO 2002:83, KKO 2004:48 ja KKO 2008:79)

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukaista korvausta voidaan esitöissäkin lausutulla tavalla sovitella lain 6 luvun 1 §:n nojalla, jos surmansa saanut on itse myötävaikuttanut tapahtumien kulkuun esimerkiksi käyttäytymällä hyökkäävästi tekijää kohtaan (HE 116/1998 vp s. 10-12). Vahingonkorvauslaissa ei sen sijaan ole tyhjentävästi säännelty kysymystä ns. passiivi-identifikaatiosta eli ns. passiivista samaistamista, toisin sanoen tässä tapauksessa sitä, missä määrin läheisen oikeuteen saada korvausta kärsimyksestä vaikuttaa surmansa saaneen huolimaton menettely (ks. HE187/1973 vp, s. 12).

Hovioikeudessa on kysymys, onko A oikeutettu kärsimyskorvaukseen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla tilanteessa, jossa surmansa saanut henkilö on tietoisena kuljettajan humalatilasta mennyt vapaaehtoisesti tämän kyytiin ja jossa hän on laiminlyönyt käyttää turvavyötä. Harkittaessa vakuutusyhtiön velvollisuutta suorittaa kärsimyskorvausta A:lle tulee ottaa huomioon myös liikennevakuutuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentti (1144/2002).

Liikennevakuutuslain 2 luvun 6 §:n (510/2004) mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ää. Edelleen liikennevakuutuslain saman luvun 7 §:n 1 momentin (1144/2002) mukaan korvausta voidaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista, jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen.

Henkilövahingon yhteydessä vahingonkärsijän oma myötävaikutus voi ilmetä esimerkiksi siten, että hän on omalla käyttäytymisellään asettanut itsensä alttiiksi suurempaan vahinkoriskiin.

$139

Surmansa saaneen omaa myötävaikutusta tulee arvioida liikennekuolemien yhteydessä itsenäisenä läheisen kärsimyskorvausta alentavana tai sen poistavana seikkana samalla tavalla kuin edellä on lausuttu liikennevakuutuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin (1144/2002) soveltamiskäytännöstä. Näin ollen pelkästään se, että B on ollut matkustajana C:n kyydissä tietoisena tämän humalatilasta, ei ole sellaista törkeän huolimatonta myötävaikutusta omaan kuolemaansa, mikä yksinään johtaisi siihen, ettei vakuutusyhtiöllä olisi korvausvastuuta A:lle aiheutuneesta kärsimyksestä.

Hovioikeus toteaa puolestaan erikseen, ettei asiassa ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mikä merkitys B:n kuolemaan on ollut sillä, ettei tämä ole käyttänyt turvavyötä. Näin ollen myöskään turvavyön käyttämisen laiminlyönti ei ole tässä tapauksessa edes yhdessä kuljettajan humalatilasta tietoisuuden kanssa sellainen törkeäksi huolimattomuudeksi katsottava seikka, joka voisi poistaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden liikennevakuutuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin (1144/2002) perusteella (ks. HE 223/2002 vp, s. 4-5). Nämä seikat voidaan kuitenkin ottaa huomioon harkittaessa A:n oikeutta korvaukseen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla.

Hovioikeudessa on riidatonta, että B on ollut matkustajana takapenkillä ilman turvavyötä henkilöautossa, jota on kuljettanut C, joka on ollut vahvassa 2,04 promillen humalatilassa. Ajo ennen onnettomuutta on esitetyn selvityksen mukaan tapahtunut pienellä soratiellä, joka on kulkenut onnettomuuspaikan läheisyydessä peltojen keskellä alavalla maalla. C:n ajotavasta ennen onnettomuutta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä kuin mikä ilmenee käräjäoikeuden tuomiosta ja C:n syyksi luetusta kohdan 2 törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta: C oli kuljettanut henkilöautoa suurella nopeudella soratiellä oikealle kaartuvassa mutkassa.

B:n oma menettely eli se, että hän on lähtenyt vapaaehtoisesti vahvassa humalatilassa olleen C:n kuljettaman henkilöauton kyytiin ja laiminlyönyt käyttää ajon aikana turvavyötä on otettava huomioon harkittaessa kärsimyskorvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta, kuten myös korkein oikeus on julkaisemattomassa ratkaisussaan 10.10.2011 nro 2128 todennut. Hovioikeus toteaa, että liikenneonnettomuudessa surmansa saaneen läheisen kärsimys ei tämänkaltaisissa tapauksissa johdu samassa määrin ulkopuolisen tekijän syyksi luettavasta liikennesääntöjen vastaisesta ja usein piittaamattomasta ja ennakoimattomasta menettelystä kuin jos surmansa on saanut läheinen, joka on osallistunut liikenteeseen täysin sivullisena ja olematta matkustajana rattijuopon kyydissä. B:n oma huolimaton menettely ja siten myötävaikutus omaan kuolemaansa puhuu korvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta vastaan.

C:n ajotapaan ei ole liittynyt sellaisia poikkeuksellisia piirteitä, joita B ei olisi voinut ottaa huomioon lähtiessään vahvassa humalatilassa olleen C:n kuljettaman henkilöauton kyytiin. Ylinopeus ja sen mukainen liian suuri tilannenopeus ovat tyypillisiä vahvassa humalassa olevan kuljettajan ajovirheitä. Näin ollen C:n ajotapaan ei ole näytetty liittyneen sellaisia poikkeuksellisia piirteitä, jotka olisivat omiaan lisäämään äitinsä menettäneen A:n kärsimystä ja jotka puoltaisivat vahvasti kärsimyskorvauksen tuomitsemista.

A:n nuori ikä ja erityisen läheinen suhde B:hen puoltavat vahvasti kärsimyskorvauksen tuomitsemista. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussaan KKO 2008:79 toteamalla tavalla suhteen läheisyyteen on perusteltua kiinnittää huomiota kärsimyskorvauksen tuomitsemisen kohtuullisuutta arvioitaessa. Oikeuskäytännössä ei yleensä ole tuomittu kärsimyskorvausta nyt kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa, jos korvausta on vaatinut surmansa saaneen vanhemmat tai täysi-ikäiset sisarukset.

$13b

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin C ja X Oy on velvoitettu suorittamaan 10.000 euroa korvauksena A:lle kärsimyksestä. A:n vaatimus kärsimyskorvauksesta hylätään ja C ja X Oy vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juhani Palmu, Petteri Korhonen ja Mika Kinnunen. Esittelijänä on ollut Matti Vaattovaara.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Vaatimus

X Oy:n muutoksenhakuoikeus

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Vakuutusyhtiön liikennevakuutuslain mukainen korvausvastuu

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukainen kohtuusharkinta