Vaasan HO 17.9.2025 218 – Velan vanhentuminen
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ Asiassa oli keskeisesti kyse siitä, oliko A Oy katkaissut velan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain edellyttämällä tavalla. Hovioikeus on ratkaisussaan arvioinut sitä, onko A Oy esittänyt riittävää näyttöä siitä, että perintäkirjeet ja maksumuistutukset olivat tulleet B:n saataville ja että velan vanhentuminen oli katkaistu. Hovioikeus katsoi, että A Oy ei ole esittänyt riittävää...
8 min de lecture · 1 694 mots
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Asiassa oli keskeisesti kyse siitä, oliko A Oy katkaissut velan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain edellyttämällä tavalla. Hovioikeus on ratkaisussaan arvioinut sitä, onko A Oy esittänyt riittävää näyttöä siitä, että perintäkirjeet ja maksumuistutukset olivat tulleet B:n saataville ja että velan vanhentuminen oli katkaistu.
Hovioikeus katsoi, että A Oy ei ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että perintäkirjeet ja maksumuistutukset oli lähetetty B:lle ja että velkaa ei siten ollut katkaistu lain edellyttämällä tavalla. Velka oli vanhentunut.
POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 29.12.2023 NRO 47892
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
A Oy
B
VAATIMUKSET
Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan kantajan vaatimuksen mukaisesti maksamaan kantajalle:
1. Pääoma:
52 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava 13.10.2009 alkaen.
Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: C Oy laskunumero 9546 29.09.2009. Luottosopimuksen tunniste: 9546.
2. Korkosaatava:
30 euroa.
Selite: Laskun 9546 luottokorko.
Luottosopimuksen tunniste: 9546.
3. Perintäkulut:
5 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava tiedoksiantopäivästä 20.06.2022 alkaen.
Selite: Muistutuskirje lähetetty 27.10.2009.
4. Perintäkulut:
185 euroa.
Selite: Perintäkulut (erittely perusteissa).
5. Oikeudenkäyntikulut:
115 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen.
Selite: Sisältää oikeudenkäyntimaksun.
Saatava on siirretty yrityksellemme.
Kantajan käsityksen mukaan asia on riidaton.
$ec
Luottosopimuksen tunniste: 9546
Luottosopimuksen tekopäivä: 29.09.2009
Erääntymispäivä: 13.10.2009
Luottosopimuksen mukainen todellinen vuosikorko: 25,000 %
Luottosopimus tehty kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:ssä tai 7a luvun 15 §:ssä edellytetyllä tavalla.
Vastaus
Vastaaja on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä. […]
Vastaaja on kiistänyt saatavan olemassaolon. […]
Kyse on 13 vuotta vanhasta velasta, joka on useasti vaihtanut ostajaa ja jonka vanhenemista ei ole katkaistu vanhentumislain edellyttämällä tavalla. Vastaaja on kiistänyt saaneensa saatavia koskevia perintäkirjeitä. Kantajalla on näyttötaakkaa kanteen perusteina olevista seikoista.
Kantajan täydennys ja vastaus
Vastaajalle on lähetetty maksumuistutuksia ja maksuvaatimuksia haastehakemuksessa esitetyin tavoin (kirjallinen todiste K2).
Kantaja A Oy on ostanut kyseisen saatavakannan, johon vastaajan velka on myös kuulunut D Oy:n konkurssipesältä 18.3.2020 tehdyllä kaupalla. Tältä osin kantaja on viitannut kirjalliseen todisteeseen K3.
D Oy puolestaan on ostanut kyseisen saatavakannan, johon vastaajan velka on myös kuulunut, C Oy:ltä 18.12.2014 tehdyllä kaupalla (kirjallinen todiste K4).
—
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
TUOMIOLAUSELMA
Vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajalle:
käräjätuomari Ulla-Maj Leppäkorpi.
A Oy (jäljempänä yhtiö) on asetettu konkurssiin 5.8.2024. Hovioikeus on 21.3.2025 varannut A Oy:n konkurssipesälle tilaisuuden jatkaa oikeudenkäyntiä konkurssilain 3 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla. Konkurssipesä on 27.3.2025 antamassaan lausumassa ilmoittanut, että se ei tule jatkamaan oikeudenkäyntiä tai käyttämään puhevaltaa siinä. Hovioikeus on lähettänyt konkurssipesän lausuman tiedoksi yhtiölle ja pyytänyt yhtiötä toimittamaan oikeudenkäyntikululaskunsa hovioikeuskäsittelyn osalta. Yhtiö ei ole toimittanut siltä pyydettyä oikeudenkäyntikululaskua.
Valitus
Hovioikeuden ratkaisu
Kantaja
Vastaaja
Perustelut
Maksu- ja vanhentumisväite
Vastaaja B on katsonut, että velka on vanhentunut, koska hän ei ole saanut perintäkirjeitä, ja että velkaa ei ole katkaistu vanhentumislain säännösten mukaisesti.
Velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 4 §:n 1 momentin mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Vanhentumislain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta.
Kantaja on esittänyt selvitystä kantajan suorittamista katkaisutoimista (kirjallinen todiste K2). Kantaja on nimennyt todisteiksi alla luetellut asiakirjat eli laskun ja yhteensä 32 yksilöityä perintäkirjettä, jotka on osoitettu velalliselle eli B:lle.
Kanne on tullut vireille 9.6.2022.
Lasku ja perintäkirjeet on ajalla 29.9.2009 – 3.7.2010 lähetetty vastaajan osoitteeseen – – -, perintäkirje 11.10.2010 osoitteeseen – – -, perintäkirje 19.1.2011 osoitteeseen – – -, perintäkirjeet ajalla 29.4.2011 – 12.4.2017 osoitteeseen – – – ja ajalla 12.4.2017 – 4.3.2022 osoitteeseen – – -.
Lähetettyjen perintäkirjeiden määrä on suuri. Edellä olevan perusteella vastaajan väite siitä, ettei hän ole saanut perintäkirjeitä on epäuskottava. Tätä johtopäätöstä tukee osaltaan korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2015:29, jossa katsottiin, että velkoja oli katkaissut saatavan vanhentumisen, kun velallinen ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että jokin seikka oli voinut estää kahden kirjeen tai ainakin yhden kirjeen saapumisen hänen saatavilleen. B ei ole esittänyt selvitystä, joka tukisi hänen väitettään siitä, ettei hän ole saanut perintäkirjeitä.
Edellä olevat kantajan katkaisutoimet tarkoittavat, että kantaja on muistuttanut vastaajaa saatavasta. Saatava on vanhentumislain 10 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla yksilöity kaikissa katkaisutoimissa.
Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, ettei saatava ole vanhentunut. Se, että saatava on siirretty alkuperäiseltä luotonantajalta perintäyhtiöille, ei vaikuta saatavan vanhentumiseen. Kantaja on esittänyt selvitystä saatavan siirtymisestä (kirjalliset todisteet K3 ja K4).
Velka ei ole myöskään lopullisesti vanhentunut vanhentumislain 13 a §:n tarkoittamalla tavalla.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut
Vaatimukset perusteineen
B on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja yhtiön kanne hylätään. […]
Yhtiö ei ole esittänyt riittävää näyttöä perintäkirjeiden lähettämisestä eikä vanhentumisen katkaisemisesta. B ei ole saanut perintäkirjeitä. Jos saatava olisi saatettu B:n tietoon, hän olisi ilmoittanut sen velkajärjestelyynsä. Ennakkopäätöksen KKO 2015:29 oikeusohjeen mukaan velkojan on näytettävä toteen kirjeiden lähettäminen. Yhtiö ei ole yksilöinyt, miten kirjeet on lähetetty. Joka tapauksessa kirjeiden oikeellisuutta on syytä epäillä, koska ne ovat velkojan itsensä laatimia.
Saatava on riidattomasti siirtynyt C Oy:ltä D Oy:lle. B ei ole saanut ilmoitusta saatavan siirrosta. Maksumuistutukset on tehty C Oy:n toimeksiannosta ja nimissä. B on voinut katsoa, että velkojana on C Oy. Oikea velkoja ei ole katkaissut saatavan vanhentumista. Saatava on vanhentunut.
Yhtiö on vaatinut, että valitus hylätään ja B velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.
Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea. Velkasuhteeseen perustuvan saatavan osalta näyttö perustuu tyypillisesti velkojan laatimiin velkakirjoihin ja perintäkirjeisiin eikä kirjallisen näytön määrää voida katsoa velkojan vahingoksi.
D Oy on mainittu perintäkirjeissä lähettäjänä ja se on vaatinut suorittamaan maksun D Oy:n tilille. D Oy on riidattomasti ollut saatavakannan omistaja. Kirjeiden lähettäminen on katkaissut velan vanhentumisen.
Kysymyksenasettelu
Asiassa on keskeisesti kyse siitä, onko yhtiö esittänyt riittävän näytön saatavan vanhentumisen katkaisemisesta.
Velan vanhentumisen katkaiseminen
Velan vanhentumisesta annetun lain 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5-7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. Velan vanhentuminen katkeaa lain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta.
Lain esitöissä on todettu, että vaikka lain säännökset katkaisutavasta ja katkaisun sisällöstäkin ovat varsin väljät, tulisi katkaisu tehdä niin, että se voidaan tarvittaessa jälkikäteen todentaa. Riitatilanteessa velkojan on kyettävä näyttämään, milloin vanhentuminen on katkaistu (HE 187/2002 vp s. 54). Vielä esitöissä todetaan, että säännöksessä ei mainita erikseen katkaisutoimelta vaadittavaa todistettavuutta, koska katkaisun toteennäyttäminen on velkojan oman edun mukaista. Todistustaakka vanhentumisen katkaisemisesta on yleisten prosessuaalisten periaatteiden mukaan velkojalla (HE 187/2002 vp s. 56).
Edelleen esitöissä on todettu, että katkaisuvaikutus syntyy vastapuolen saadessa tiedon katkaisutoimesta. Koska ratkaiseva hetki on juuri tiedonsaanti, sen on tapahduttava ennen vanhentumisajan umpeutumista riippumatta esimerkiksi muistutuksen sisältävän asiakirjan päiväyksestä tai lähettämishetkestä. Riski esimerkiksi muistutuskirjeen perillemenosta on siten lähettäjällä (HE 187/2002 vp s. 58).
$155
Lähtökohtaisesti jokaisesta velan vanhentumisen katkaisemisesta on esitettävä riittävä selvitys. Jokaista katkaisemistoimenpidettä on siten arvioitava erikseen, vaikka aikaisemmilla katkaisutoimilla voi olla näyttöharkinnassa rajoitetusti todistusvaikutusta. Tässä asiassa velka on erääntynyt 13.10.2009, josta ajankohdasta on alkanut kulua velan vanhentumisaika. Kanne on nostettu 9.6.2022. Näin ollen vanhentuminen on tullut katkaista useamman kerran. Vanhentumisen katkaisu on edellyttänyt, että ainakin perintäkirje 14.8.2012, maksuvaatimus 13.7.2015, maksuvaatimus 12.4.2017, maksuvaatimus 14.5.2019 sekä ilmoitus saatavan siirrosta ja saldoilmoitus 4.3.2022 ovat tulleet B:n saataville.
B on kiistänyt saaneensa yhtäkään perintäkirjettä. Yhtiö on ilmoittanut, että kirjeet on lähetetty B:lle postitse ja se on vedonnut näyttönä kirjeiden lähettämisestä käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin, kirjallisena todisteena K2 oleviin maksumuistutuksiin ja -vaatimuksiin vuosilta 2009-2022 (käräjäoikeuden tuomio s. 4–5). Kyseisistä asiakirjoista ei ilmene kirjeiden lähettäminen tai että ne olisi annettu B:lle todisteellisesti tiedoksi. Muuta näyttöä kuten henkilötodistelua tai perintäyhtiön käsittelyjärjestelmään tehtyjä merkintöjä kirjeiden lähettämisestä ei ole esitetty (vrt. KKO 2015:29, jossa kirjeiden tarkka lähettämisaika oli selvitetty).
Asiassa on riidatonta, että D Oy on 18.12.2014 ostanut C Oy:n saatavakannan, johon nyt käsiteltävänä oleva velka on kuulunut. A Oy on 18.3.2020 ostanut D Oy:n konkurssipesän saatavakannan. Yhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, miten se on voinut varmistua, että saatavan aiemmat omistajat ovat suorittaneet asiassa väitetyt katkaisutoimet.
Hovioikeus katsoo, että yhtiön kirjallisina todisteina esittämät kirjeet eivät riitä osoittamaan, että kirjeet oli lähetetty B:lle ja että hän oli ne vastaanottanut. Tavalliseen kirjelähetykseen turvautuva velkoja valitsee katkaisutoimen, jossa velallisen tiedonsaanti katkaisutoimesta jää velkojan havaintomahdollisuuksien ulkopuolelle ja siten epävarmaksi. Vaikutukseltaan epävarman katkaisutoimen toistaminen ei tässä tapauksessa riitä kääntämään todistustaakkaa siten, että velallisen olisi vanhentumisen katkaisemista koskevan väitteen torjuakseen kyettävä näyttämään tiedonsaannin tapahtumatta jääminen.
Hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että yhtiö ei ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että velan vanhentuminen on katkaistu laissa säädetyllä tavalla kolmen vuoden määräajassa. Kyseinen saatava on siten vanhentunut. Näin ollen A Oy:n kanne on hylättävä.
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. A Oy:n kanne hylätään.
Ratkaisu on yksimielinen.
Vailla lainvoimaa.
lasku 29.9.2009
ilmoitus saatavan siirrosta jasaldoilmoitus 4.3.2022
ilmoitus saatavan siirrosta jasaldoilmoitus 29.7.2020
maksuvaatimus 14.5.2019
maksuvaatimus 12.4.2017
maksuvaatimus 23.11.2016
maksuvaatimus 1.4.2016
maksuvaatimus 13.7.2015
maksuvaatimus 15.1.2015
maksuvaatimus 24.11.2014
perintäkirje 21.3.2014
perintäkirje 31.12.2013
perintäkirje 5.3.2013
perintäkirje 22.11.2012
perintäkirje 14.8.2012
maksuvalvontakirje 15.11.2011
maksuvalvontakirje 7.8.2011
maksuvalvontakirje 29.4.2011
maksuvalvontakirje 19.1.2011
maksuvalvontakirje 11.10.2010
maksuvalvontakirje 3.7.2010
maksuvalvontakirje 19.5.2010
maksuvaatimus 9.4.2010
ilmoitus luottohäiriöstä 25.3.2010
ilmoitus luottohäiriöstä 27.2.2010
maksuvaatimus 12.2.2010
perintäkirje 28.1.2010
perintäkirje 13.1.2010
muistutus 24.12.2009
maksusuunnitelma 24.11.2009
maksusuunnitelma 4.11.2009
maksumuistutus 27.10.2009
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...