Vaasan HO 21.12.2016 567 – Tuomarin esteellisyys

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys sovintoesityksen tehneen tuomarin esteellisyydestä

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 22.6.2016 nro 6665

$ca

$cb

$cc

$cd

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Onikki

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on 1.7.2016 antanut tuomiot edellä tarkoitetuissa riita-asioissa. Työnantaja A on valittaessaan tuomioista valittanut myös käräjäoikeuden samoissa asioissa antamasta edellä selostetusta tuomarin esteellisyyttä koskevasta ratkaisusta.

$ce

Työntekijät X ja Y ovat vastauksessaan vaatineet, että valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätös on oikea. Asia on istuttu yhden tuomarin kokoonpanossa ja tuomari on näyttöä harkittuaan ehdottanut asianosaisille sovintoa. Käräjäoikeuden ratkaisu oli ollut valmis ja asianosaisille oli vielä annettu mahdollisuus harkita sovintoa. Asia ei ole verrattavissa Helsingin hovioikeuden ratkaisuun 31.3.2008 numero 882. Hovioikeudessa on kollegiaalinen menettely eikä hovioikeuden lopullisesta ratkaisusta ollut ollut tietoa silloin, kun sovintoa oli ehdotettu. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa annetulla sovintoesityksellä ei ole ollut merkitystä, koska työnantaja A ei ole ollut missään vaiheessa halukas neuvottelemaan sovinnosta. Sovintoehdotus ei ole myöskään vaikuttanut asiassa annettuun tuomioon. Sovintoehdotus olisi ollut työnantaja A:lle suotuisampi kuin tuomiolla annettu ratkaisu.

Käräjätuomari B on lausunut, että hän oli jo ennen tuomioiden antopäivää ilmoittanut asianosaisille, millainen tuomioiden lopputulos tulee olemaan ja näin varannut osapuolille mahdollisuuden sopia asiat. Menettelyä, jossa asian ratkaisu ilmoitetaan etukäteen, ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esteellisyysperusteena. Työnantaja A:n viittaama Helsingin hovioikeuden ratkaisu ei sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Asiaa ei ole ratkaistu yhden tuomarin kokoonpanossa ja lisäksi tietoa siitä, millainen tuomio tullaan antamaan, ei ole ollut. Työnantaja A yrittää taktisista syistä vesittää käräjäoikeuden tuomion tietäen, että vastapuolilla on taloudellisesti rajoitetut resurssit pitkittyvään oikeudenkäyntiin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

$d0

Työnantaja A ei ollut suostunut sovintoehdotukseen. Asioissa on 1.7.2016 annettu tuomiot. Käräjäoikeus on tuomioissaan velvoittanut työnantaja A:n korvaamaan Y:lle oikeudenkäyntikuluineen noin 36.000 euroa ja vastaavasti X:lle noin 38.000 euroa.

Asiassa on kysymys siitä, onko tuomari tehtyään sovintoehdotuksen pääkäsittelyn jälkeen tullut esteelliseksi jatkamaan asian käsittelyä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Hallituksen esityksen (HE 78/2000) 13 luvun 7 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eräissä tapauksissa tuomarin oikeudenkäyntiin liittyvät toimet saattavat ilmentää tuomarin ennakkoasennetta ja sen vuoksi vaarantaa luottamuksen tuomarin puolueettomuuteen. Aktiivinen ja tiukkakaan prosessinjohto ei sinänsä voi aiheuttaa esteellisyyttä. Päinvastoin oikeudenkäymiskaaren säännökset edellyttävät tuomarilta juuri tällaista menettelyä perusteellisen oikeudenkäynnin aikaansaamiseksi. Tuomarin epäasiallista menettelyä koskevan väitteen tulee olla objektiivisesti arvioiden perusteltavissa. Tuomaria voidaan pitää esteellisenä, jos menettely on objektiivisesti arvostellen ollut asiatonta ja se osoittaa asennoitumista, joka ulkopuolisenkin näkökulmasta tarkastellen vaarantaa tuomarin puolueettomuuden.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on lisäksi todettu, että esteellisyyden saattaa poikkeuksellisesti aiheuttaa myös liian aktiivinen pyrkimys sovinnon aikaansaamiseen. Jos tuomari tekee riita-asiassa sovintoesityksen vastoin asianosaisten tahtoa, sovintoesitys saattaa ainakin joissakin tapauksissa olla omiaan antamaan siinä häviölle jäävälle asianosaiselle perustellun aiheen epäillä, että tuomari on sitoutunut sovintoratkaisuunsa niin, että hän ei enää sen jälkeen kykene ottamaan huomioon kaikkia jutussa esitettäviä näkökohtia ja näyttöä, jotka puhuvat sovintoesitystä vastaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava sitä, että esteellisyys voi syntyä sovintoneuvottelun yhteydessä vain poikkeuksellisesti. Oikeudenkäymiskaaren säännöksethän nimenomaan edellyttävät tuomarilta aktiivista prosessinjohtoa sovintoratkaisun aikaansaamiseksi. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa (HE 2000/78 vp. s. 47).

$d2

Tapauksessa Buscemi v. Italia (tuomio 16.9.1999) sen tuomioistuimen presidentti, jossa valittajan asia oli vireillä, lausui asiasta lehdistössä tavalla, jonka voitiin katsoa osoittavan hänen puolueellisuuttaan asiassa. Tapauksessa Olujić v. Kroatia (tuomio 5.2.2009) todettiin, että jopa vaikutelmilla saattaa olla tiettyä merkitystä objektiivisen puolueettomuuden kannalta. Tapauksessa tuomari oli antanut julkisuudessa kielteisiä kommentteja valittajasta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että edellä mainitut ilmaisut osoittivat tuomarin puolueellista suhtautumista valittajaan ja puolueettomuusvaatimusta oli siten loukattu tuomarin osallistuessa asian käsittelyyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä tuomarin esteellisyyttä on käsitelty muun muassa ratkaisuissa KKO 2004:42 ja 2005:90. Ratkaisussa KKO 2004:42 oli kysymys tuomarin mahdollisesta ennakkokäsityksestä. Ratkaisun perusteluissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten todettiin, että tosiseikkojen alustava arviointi ei tee tuomaria esteelliseksi lopullisessa harkinnassa (Morel v. Ranska 6.6.2000 ja Depiets v. Ranska 10.2.2004).

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 26 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuimen on pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan asia. Katsoessaan sen sovinnon edistämiseksi aiheelliseksi tuomioistuin voi, huomioon ottaen asianosaisten tahdon, asian laadun ja muut seikat, myös tehdä asianosaisille ehdotuksensa asian sovinnolliseksi ratkaisuksi.

Lainkohdan säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 15/1990 vp. s. 64 – 65, LaVM 16/1990 vp. s. 5, HE 79/1993 vp. s. 20, LaVM 11/1993 vp. s. 3 – 4) riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisen erääksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin saada asianosaiset aikaisempaa enemmän sopimaan asia oikeudenkäynnin aikana. Tätä varten tuomareita kannustettiin omaksumaan aikaisempaa aktiivisempi prosessinjohto ja edistämään sovintoon pääsemistä asioissa, joissa sovinto on sallittu ja joissa sovinto näyttäisi asianmukaiselta ratkaisulta. Jos asianosainen on kuitenkin selkeästi ilmoittanut haluavansa asian ratkaistavaksi tuomiolla, tuomioistuimen tulee esitöiden mukaan luopua yrityksestä ratkaista asia sovinnolla, käsitellä asia ja ratkaista se tuomiolla, koska asianosaisella tulee olla oikeus saada asia oikeudellisesti tutkituksi ja tuomioistuimen perusteltu ratkaisu asiassa. Lainkohtaa säädettäessä haluttiin lisäksi selkeästi erottaa toisistaan sovintoon kannustaminen ja sovintoehdotuksen tekeminen.

$d3

Oikeudenkäymiskaari ei rajoita tuomarin mahdollisuutta tehdä sovintoesitystä vielä pääkäsittelyn päättymisenkään jälkeen. Silläkään seikalla, että tuomari on tässä tapauksessa tehnyt sovintoesityksensä vasta pääkäsittelypäivän jälkeen, ei voida katsoa olevan itsenäistä merkitystä harkittaessa menettelyn hyväksyttävyyttä.

Hovioikeus katsoo, että lain esitöissä ilmaistut periaatteet ja menettelytavat ilmaisevat edelleen hyvässä oikeudenkäyntimenettelyssä noudatettavat asianmukaiset toimintatavat. Niiden vastainen menettely saattaa vaarantaa tuomarin puolueettomuuden niin, että hänet tulee katsoa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla jääviksi ratkaisemaan asia.

Tuomari joutuu oikeudenkäyntiä johtaessaan ottamaan ennen ratkaisun tekemistä usein kantaa ennakoivasti asiassa sovellettaviin aineellisen oikeuden ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiin. Tällaisia tilanteita voi tulla esiin muun muassa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 21 §:n 1 ja 3 momentin sekä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n oikeudenkäyntiaineiston ja todistelun laajuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa. Tuomari voi joutua myös välillisesti sovintoesitystä tehdessään ilmaisemaan käsityksiään asiassa todennäköisesti tehtävän ratkaisun sisällöstä.

Kysymys on tällaisissa tilanteissa ainoastaan sen arvioimisesta, pystyykö tuomari asioihin kantaa ottaessaan ilmaisemaan kantansa ja käyttäytymään niin, että asianosaiset ymmärtävät hänen kannanottojensa perustuvan huolelliseen ja tasapuoliseen harkintaan, jossa tuomari on ottanut huomioon kaikki asianosaisten siihen mennessä esiin tuomat näkökohdat ja että hän kykenee myöhemmin asianosaisten uusien kannanottojen ja uuden selvityksen johdosta muuttamaan tarvittaessa kantansa. Hänen tulee näin pystyä säilyttämään asian myöhempää käsittelyä ja ratkaisua varten asianosaisten luottamus ja uskottavuutensa asian puolueettomana ratkaisijana. Ratkaisevaa on se, antaako tuomarin toiminta objektiivisesti arvioiden asianosaiselle aiheen pelätä tuomarin puolueettomuuden vaarantuneen.

Käräjätuomari B on tässä tapauksessa vasta pääkäsittelypäivän jälkeen tehnyt sovintoesityksen asianosaisten kanssa sen tekemisestä etukäteen keskustelematta. Tämä menettelytapa on vaarantanut hänen puolueettomuutensa asian ratkaisijana.

Sovintoesitys on lisäksi poikennut siitä, missä puitteissa tuomari on asian ilmoittanut ratkaisevansa ja myös ratkaissut tuomiolla. Tuomioistuimella on kohtuullisen laaja harkintavalta korvausta määrätessään, mitä osaltaan ilmentää sekin, että käräjätuomari B ei ole ilmoittanut täsmällistä korvauksen määräytymisperustetta. Tuomarin velvollisuus on pyrkiä oikeudenkäyntimenettelyssä tapahtuvassa sovinnon edistämisessä mahdollisimman pitkälle lainmukaiseen ratkaisuun, vaikkakin sovinnon sisältö lopulta määräytyy asianosaisten tahdon mukaisesti. He saattavat harkinnassaan kiinnittää huomiota erilaisten riskien välttämiseen ja myös tuomari voi kiinnittää niihin huomiota.

Asiaa objektiivisesti tarkasteltaessa ei tässä tapauksessa voida täysin vakuuttua siitä, ettei käräjätuomari B ilmoittamien summien määräämiseen voida perustellusti epäillä vaikuttaneen pyrkimys saada sovinto aikaan. Siten ei objektiivisessa tarkastelussa voida poissulkea sellaisen vaikutelman muodostumista, että käräjätuomari B olisi pyrkinyt painostamaan asianosaisia tekemään sovinto ja syrjäyttämään heidän oikeutensa saada asia tuomiolla ratkaistuksi.

Työnantaja A:lle on edellä kerrotuista syistä syntynyt oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu perusteltu epäily tuomioistuimen puolueettomuudesta. Käräjätuomari B on siten ollut esteellinen toimimaan puheenjohtajana sitä vastaan nyt ajetussa asiassa.

Päätöslauselma

Esteellisyysväite hyväksytään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tapani Vasama sekä hovioikeudenneuvokset Ulla Maija Hakomäki ja Eerika Hirvelä. Esittelijä on ollut ma. asessori Nina Träskbäck.

Hovioikeus on samassa yhteydessä antamallaan päätöksellään kumonnut käräjäoikeuden tuomiot ja palauttanut asiat käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäviksi.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustieto:

Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tähän ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

+

Tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset

Johtopäätökset