KKO:2026:11 – Ylimääräinen muutoksenhaku

Työntekijäjärjestö A vaati kanteessaan, että työnantajayhtiö B:n vahvistetaan irtisanoneen työntekijä C:n työsopimus työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja että B velvoitetaan suorittamaan C:lle mainitun sopimuksen mukainen korvaus.

B katsoi vastauksessaan, että irtisanomiselle oli ollut asiallinen ja painava syy. C oli irtisanomishetkellä ollut lähes kaksi vuotta sairauslomalla ja perustellusti oli voitu arvioida C:n työkyvyttömyyden jatkuvan vastaisuudessakin.

Asiassa toimitetun valmistelun ja pääkäsittelyn jälkeen työtuomioistuin pyysi omasta aloitteestaan A:lta ja B:ltä lausumat yhdenvertaisuuslain 15 §:n merkityksestä asiassa. A vetosi lausumassaan siihen, että C:llä oli ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu vamma. Lausumat saatuaan työtuomioistuin antoi asiassa kanteen hyväksyvän tuomion, jossa se katsoi C:n sairautensa pitkittymisestä johtuen saavan suojaa myös vammaisten henkilöiden syrjintäkieltojen perusteella. Asiallista ja painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen ei katsottu olevan muun muassa siksi, että B ei ollut selvittänyt mahdollisuutta yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuihin kohtuullisiin mukautuksiin C:n työhön paluun mahdollistamiseksi.

Työtuomioistuimen tuomio poistettiin kantelusta, koska työtuomioistuin oli perustanut ratkaisunsa seikkaan, johon oikeudenkäynnissä ei ollut asianmukaisesti vedottu.

OK 31 luku 1 § 1 mom 4 kohta

OK 24 luku 3 § 2 mom

L oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa 34 §

Arbetstagarorganisationen A yrkade i sitt käromål att det fastställs att arbetsgivarbolaget B hade sagt upp arbetstagaren C:s arbetsavtal i strid med ett avtal om uppsägningsskydd som var del av ett kollektivavtal och att B förpliktas att utge ersättning till C enligt det nämnda avtalet.

B ansåg i sitt svaromål att det hade funnits vägande sakskäl för uppsägningen. C hade vid tidpunkten för uppsägningen varit sjukledig i nästan två år och det hade funnits fog för att bedöma att C:s arbetsoförmåga skulle fortsätta framöver.

Efter förberedelse och huvudförhandling begärde arbetsdomstolen på eget initiativ utsagor av A och B angående betydelsen av 15 § diskrimineringslagen i målet. A åberopade i sin utsaga att C hade haft en sådan funktionsnedsättning som avses i diskrimineringslagen. Efter att ha erhållit utsagorna meddelade arbetsdomstolen en dom genom vilken käromålet bifölls och i vilken den ansåg att C på grund av att sjukdomen dragit ut på tiden fick skydd även av förbuden mot diskriminering av personer med funktionsnedsättning. Det ansågs inte föreligga vägande sakskäl att säga upp arbetsavtalet bland annat på den grunden att B inte hade utrett möjligheten att göra sådana rimliga anpassningar som avses i 15 § diskrimineringslagen för att göra det möjligt för C att återgå till arbetet.

Arbetsdomstolens dom undanröjdes efter klagan, eftersom arbetsdomstolen hade grundat sitt avgörande på en omständighet som inte hade åberopats på ett riktigt sätt i rättegången.

RB 31 kap 1 § 1 mom 4 punkten

RB 24 kap 3 § 2 mom

L om rättegång i arbetsdomstolen 34 §

Työtuomioistuimen tuomio 27.12.2024 nro H84/2024

Työtuomioistuin vahvisti A:n kanteesta, että B oli rikkonut osapuolten välillä sovitun yrityskohtaisen työehtosopimuksen osana noudatettavan paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä irtisanoessaan C:n työsopimuslain 7 luvun 2 §:n perusteella irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Työtuomioistuin katsoi muun ohella, että B oli päättänyt C:n työsopimuksen vammaisuuden perusteella syrjinnän kiellon vastaisesti jättäessään tekemättä kohtuulliset mukautukset. Lisäksi B oli irtisanonut C:n lainvastaisesti, kun B oli menetellyt sitä velvoittavan lojaliteettiperiaatteen vastaisesti. B velvoitettiin suorittamaan C:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n mukaisena korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet työtuomioistuimen puheenjohtaja Outi Anttila ja jäsenet Markku Saarikoski, Merru Tuliara (eri mieltä), Anne Somer (eri mieltä), Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi.

Eri mieltä olleet jäsenet Tuliara ja Somer katsoivat, että B oli irtisanonut C:n työsopimuslain vastaisesti. C:llä ei kuitenkaan ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua vammaa, eikä B ollut syrjinyt C:tä vammaisuuden perusteella. Ottaen huomioon korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan eri mieltä olleet jäsenet katsoivat kohtuullisen korvauksen määräksi kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Ylimääräinen muutoksenhaku

B vaati hakemuksessaan, että työtuomioistuimen tuomio poistetaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.

A vaati vastauksessaan B:n hakemuksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Päätöslauselma

Työtuomioistuimen tuomio 27.12.2024 nro H84/2024 poistetaan.

Asia palautetaan työtuomioistuimeen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväksi ja meneteltävä siinä lain mukaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Jussi Tapani ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Perustelut

1. A on työtuomioistuimessa vireille panemassaan kanteessa vaatinut sen vahvistamista, että B oli irtisanonut C:n työsopimuksen ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä ja paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. A on lisäksi vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan C:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaista korvausta. Kanteen perusteena on esitetty, että sairausoireiden vuoksi töistä pois jääneen C:n työkyky oli toimivan lääkityksen löytymisen jälkeen marraskuussa 2021 alkanut palautua siinä määrin, että alkuvuodesta 2022 lääkärit uskoivat hänen kuntouduttuaan kykenevän jatkamaan työssään. Työkyvyn palautumista koskevaa selvitystä ei kuitenkaan ollut ehditty käsitellä sovituissa työterveysneuvotteluissa C:n tultua irtisanotuksi ennen sitä. C oli parantunut työkykyiseksi irtisanomisaikansa kestäessä ja työnantajan olisi tämän vuoksi tullut arvioida irtisanomisen laillisuutta uudelleen ja peruuttaa irtisanominen.

2. B on kiistänyt kanteen katsoen, että irtisanomiselle oli ollut asiallinen ja painava syy. Yhtiö on vedonnut työsopimuksen irtisanomisen perusteena C:n pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen. Työkyvyttömyyden syy oli C:n poissaoloaikana jäänyt epäselväksi, eikä C ollut toimittanut työnantajalle lääkärinlausuntoja, joissa hänen olisi arvioitu kuntoutuvan työkykyiseksi. C oli ollut irtisanomishetkellä lähes kaksi vuotta sairauslomalla, eikä arvioita työkyvyn palautumisen ajankohdasta ollut työnantajan tiedossa. C oli ollut niin pitkään poissa työstä, että perustellusti oli voitu arvioida työkyvyttömyyden jatkuvan vastaisuudessakin.

3. Asiaa on työtuomioistuimessa käsitelty kirjallisessa ja suullisessa valmistelussa sekä pääkäsittelyssä. Työtuomioistuin on 12.9.2024 toimitetun pääkäsittelyn jälkeen asianosaisille 5.12.2024 osoittamissaan lausumapyynnöissä ilmoittanut, että osapuolten asiassa vetoamien oikeustosiseikkojen valossa työtuomioistuimen oli otettava huomioon pakottavana lainsäädäntönä myös yhdenvertaisuuslaki ja sen tulkinnassa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus. Työtuomioistuin on varannut asianosaisille tilaisuuden lausua yhdenvertaisuuslain 15 §:n merkityksestä asiassa. Kyseisen säännöksen mukaan työnantajalla on velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.

4. A on lausumassaan katsonut, että C:llä oli lääkärinlausuntojen perusteella ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu vamma, joka voi estää C:n täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden työntekijöiden kanssa. Sen vuoksi työnantajalla oli ollut velvollisuus tehdä edellä mainitussa säännöksessä edellytetyt tarvittavat kohtuulliset mukautukset, joita työnantaja ei ollut tehnyt.

5. B on lausumassaan katsonut, että asiassa ei tullut viran puolesta arvioida C:n sairautta vammaisuutena. Kanteessa ei ollut tällaiseen seikkaan vedottu, eikä siihen voitu enää pääkäsittelyn jälkeen vedota. Tuomiota ei siten voitu perustaa vammaisuuteen.

$db

7. B:n hakemuksen perusteella kysymys on siitä, onko työtuomioistuin katsoessaan B:n päättäneen C:n työsopimuksen vammaisuuden perusteella syrjinnän kiellon vastaisesti perustanut tuomionsa seikkaan, johon ei ole oikea-aikaisesti vedottu.

8. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu kuin saman momentin 1-3 kohdassa yksilöity oikeudenkäyntivirhe. Lainkohdan mukaan tuomion poistaminen edellyttää lisäksi, että virheen havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

9. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Niin kuin esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2006:54 (kohta 2), KKO 2012:86 (kohta 3) ja KKO 2016:47 (kohta 16) on lausuttu, oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:ssä tarkoitetaan seikalla oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa eli niin sanottua oikeustosiseikkaa. Seikkaan vetoamisella tarkoitetaan puolestaan sitä, että asianosainen tuo seikan esiin nimenomaan tarkoituksin saada se ratkaisun perusteeksi. Jos tällaiseen seikkaan ei vedota, tuomioistuin ei voi perustaa tuomiotaan siihen siinäkään tapauksessa, että seikka muutoin tulisi asiassa esille tai olisi tuomioistuimen tiedossa. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että asianosaisen vetoamisvelvollisuuden kannalta ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, onko riitakysymykseen sovellettava laki pakottavaa oikeutta vai ei.

10. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 34 §:n 1 momentin mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty tai esitelty pääkäsittelyssä. Säännös poikkeaa sanamuodoltaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentista, jossa vetoamisvelvollisuudesta seikan huomioon ottamisen edellytyksenä on nimenomaisesti säädetty. Vetoamisvelvollisuudesta on kuitenkin säädetty esimerkiksi oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 31 §:n 2 momentissa, jonka mukaan pääkäsittelyssä asianosainen tai kuultava ei saa vedota sellaiseen seikkaan tai todisteeseen, johon ei ole vedottu valmistelussa tai jota ei ole 1 momentissa mainituin tavoin ilmoitettu pääkäsittelyssä esitettäväksi, ellei asianosainen tai kuultava saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä.

11. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 38 §:n mukaan mikäli tässä laissa ei muuta säädetä, noudatetaan asioiden käsittelyssä soveltuvin osin mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään. Lain esitöissä (HE 190/1993 vp s. 1) on todettu tarve muuttaa myös työtuomioistuimesta annetun lain menettelytapaa koskevia säännöksiä ja pyrkiä yhdenmukaistamaan työtuomioistuimessa noudatettu menettely vastaamaan yleisissä alioikeuksissa toteutettavia uudistuksia.

12. Korkein oikeus katsoo oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 34 §:n 1 momentin ja 38 §:n nojalla, että edeltä kohdasta 9 ilmeneviä vetoamisvelvollisuutta koskevia periaatteita on noudatettava myös oikeudenkäynnissä työtuomioistuimessa. Näin ollen työtuomioistuimen tuomiota asiassa, jossa sovinto on sallittu, ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut.

Oikeustosiseikoista ja vetoamisvelvollisuudesta työsopimuksen irtisanomisasiassa

13. Työsopimuksen irtisanomisen laillisuutta koskevassa asiassa arvioidaan, onko työnantajalla ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava syy irtisanoa työntekijän työsopimus. Asiallinen ja painava syy -kriteeriä on luvun 2 §:n 1 momentissa täsmennetty siten, että tällaisena syynä voidaan pitää sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Pykälän 2 momentin mukaan tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, ellei hänen työkykynsä ole sen vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

14. Kun työntekijä ajaa työsopimuksen laittomaan irtisanomiseen perustuvaa kannetta, vastapuolena olevan työnantajan on vedottava seikkoihin, joiden perusteella se katsoo irtisanomiselle olleen laillinen peruste, jotta se voi saada kanteen hylätyksi. Työntekijä voi tällöin tyytyä riitauttamaan työnantajan vetoaman oikeustosiseikaston todenperäisyyden. Jos työntekijä haluaa kanteensa tueksi esittää perusteita, jotka merkitsevät lisäystä työnantajan vetoamaan oikeustosiseikastoon, hänen tulee edellä esitetyin tavoin vedota niihin.

Arviointi tässä asiassa

15. B on katsonut, että sillä oli ollut asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen, ja vedonnut edellä kohdasta 2 ilmenevästi C:n pitkäaikaiseen sairauspoissaoloon ja työkyvyn palautumisen epävarmuuteen.

16. A on riitauttanut B:n vetoaman oikeustosiseikaston perustellen kannettaan sillä, että ennen työsopimuksen irtisanomista C:n työkyky oli palautumassa lääkityksen ja hoidon avulla ja että C:n työkyky oli palautunut irtisanomisajalla siten, että irtisanominen olisi tullut peruuttaa. Kanteen perusteeksi ei sitä vastoin ole esitetty, että C:llä olisi ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu vamma eli tarkemmin määriteltynä sellainen pitkäaikaisista fyysisistä, henkisistä tai psyykkisistä vaurioista johtuva työkyvyn rajoite, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää asianomaisen henkilön täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden työntekijöiden kanssa. (Ks. vamman käsitteestä esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomio 11.4.2013, HK Danmark, yhdistetyt asiat C-335/11 ja C-337/11, EU:C:2013:222, 38 kohta ja tuomio 1.12.2016, Daouidi, C-395/15, EU:C:2016:917, 45 kohta.)

17. Korkein oikeus katsoo, että työntekijän vammaisuutta on pidettävä asiassa välittömästi ratkaisuun vaikuttavana seikkana eli oikeustosiseikkana arvioitaessa asiallista ja painavaa syytä irtisanomiseen sekä mahdollisen vahingonkorvauksen määrää. Koska vammaisuus merkitsee lisäystä työnantajan vetoamaan oikeustosiseikastoon työntekijän eduksi, työntekijäpuolen pitää vedota siihen kohdasta 9 ilmenevällä tavalla, jotta tuomioistuin saa perustaa tuomionsa siihen.

18. A on vedonnut C:n vammaisuuteen kanneperusteena vasta lausumassaan pääkäsittelyn jälkeen työtuomioistuimen kiinnitettyä lausumapyynnöllään tähän näkökohtaan asianosaisten huomiota. Toisin kuin työtuomioistuin on katsonut, sen tekemässä arvioinnissa työntekijän vammaisuudesta ei ole ollut kysymys ainoastaan asianosaisten asiassa tekemien vaatimusten ja niiden tueksi esitettyjen seikkojen ja pääkäsittelyssä esitetyn oikeudenkäyntiaineiston oikeudellisesta arviosta.

19. Työtuomioistuimen pääkäsittelyn jälkeinen prosessinjohto on edellä todetuilla perusteilla perustunut siihen virheelliseen lähtökohtaan, että vammaisuudessa olisi kysymys ollut vain asiaan liittyvästä oikeudellisesta arvioinnista asiassa vedottujen oikeustosiseikkojen pohjalta. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että prosessinjohdon edellytyksiä arvioitaessa olisi tullut ottaa huomioon vaihe, johon oikeudenkäynti on edennyt, ja se, onko oikeudenkäyntiaineiston rikastumiseen mahdollisesti johtavaan prosessinjohtoon ollut A:n kanteensa perusteeksi vetoamien seikkojen pohjalta edellytyksiä.

20. A on vedonnut vammaisuuteen oikeustosiseikkana vasta pääkäsittelyn jälkeen työtuomioistuimen prosessinjohtotoimen johdosta antamassaan lausumassa. Huomioon ottaen edellisessä kohdassa lausuttu työtuomioistuin ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan vammaisuuteen, kun siihen ei ollut vedottu asian valmistelussa ja pääkäsittelyssä. Näin tehdessään työtuomioistuin on menetellyt virheellisesti.

21. Tuomion perustelujen perusteella työtuomioistuimen selvitetyksi katsoma vammaisuus ja siten menettelyssä tapahtunut virhe on osaltaan vaikuttanut siihen, ettei työsopimuksen irtisanomiselle ole katsottu olleen asiallista ja painavaa perustetta, sekä tuomitun korvauksen määrään. Työtuomioistuimen tuomion poistamiselle oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla on siten perusteet.

22. Oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu menettelyvirhe. Työtuomioistuimen tuomio on sen vuoksi poistettava ja asian käsittelyä jatkettava työtuomioistuimessa.

Käsittely työtuomioistuimessa

Kysymyksenasettelu

Kanteluun sovellettava säännös

Onko työntekijän vammaisuus asianosaisen vetoamista edellyttävä oikeustosiseikka?

Työtuomioistuimen menettelyn arviointi

Johtopäätös ja asian jatkokäsittely