KKO:2026:3 – Sexualbrott

B hade haft samlag med målsäganden. Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det inte hade lagts fram tillräcklig bevisning om att B skulle ha påbörjat samlaget utan samtycke av målsäganden och gjort sig skyldig till våldtäkt. Åtalet för våldtäkt förkastades. (Omröstn.)

SL 20 kap 1 § 2 mom 1 punkten

B oli ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei B:n ryhtymisestä sukupuoliyhteyteen ilman asianomistajan suostumusta ja syyllistymisestä raiskaukseen ollut esitetty riittävää näyttöä. Syyte raiskauksesta hylättiin. (Ään.)

RL 20 luku 1 § 2 mom 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyttäjä vaati B:lle rangaistusta 17.5.2023 tehdystä raiskauksesta.

Syytteen mukaan B oli ollut sukupuoliyhteydessä A:n kanssa, vaikka tämä ei ollut osallistunut siihen vapaaehtoisesti. A:n osallistumista sukupuoliyhteyksiin ei ollut pidettävä vapaaehtoisena, koska hän ei ollut sanallisesti, käytöksellään tai muullakaan tavalla ilmaissut osallistuvansa niihin vapaaehtoisesti.

B oli kotihoidon työntekijänä tullut A:n luokse auttamaan arkiaskareissa. A oli kertonut olevansa kuumeessa. B oli alkanut hieromaan A:n hartioita ja jalkoja ja edennyt tästä hieromaan A:n reisiä ja alapäätä vaatteiden päältä. B oli ottanut A:n housut pois ja työntänyt sormensa tämän emättimeen. Samalla B oli kosketellut A:n paljaita rintoja. B oli laittanut A:n käden penikselleen A:n yrittäessä vetää kättään pois. B oli A:n kiellosta huolimatta työntänyt peniksensä tämän emättimeen. A ei missään vaiheessa ollut osoittanut haluavansa edellä kerrottua menettelyä.

B oli menettelyllään aiheuttanut A:lle muun muassa verenvuotoa limakalvoille.

Vastauksessaan B myönsi olleensa seksuaalisessa kanssakäymisessä A:n kanssa, mutta A oli osallistunut siihen vapaaehtoisesti. B vaati, että syyte hylätään.

Käräjäoikeus totesi asianosaisten kertomusten olleen pääosin yhteneväiset ja että B:n omankaan kertomuksen perusteella ei ollut pääteltävissä, että ainakaan sukupuolielimellä tapahtunut sukupuoliyhteys olisi ollut A:n suostumukseen perustuva. A:n kertomus tapahtumista oli ollut yksityiskohtainen ja johdonmukainen. Se ei ollut sisältänyt liioittelevia tai mahdottomana pidettäviä piirteitä. Kertomusta tuki kirjallisena todisteena esitetty lääkärinlausunto, jonka mukaan A oli kertonut tapahtumista heti niiden jälkeen samoin kuin käräjäoikeudessa. A:n kertomus sai tukea myös todistajien kertomuksista. Edellä todetun perusteella käräjäoikeus katsoi, että syytteen tueksi oli esitetty varteenotettavaa näyttöä. Näin ollen asiassa oli vielä arvioitava B:n esittämän vaihtoehtoisen tapahtumainkulun todennäköisyyttä.

Myös B:n kertomus oli ollut yksityiskohtainen. B:n kertomus ei ollut ollut sisällöltään epäjohdonmukainen, ja siinä oli kuvattu sinänsä mahdollinen tapahtumainkulku. B oli kertonut myös itselleen epäedullisista seikoista, mikä puhui kertomuksen luotettavuuden puolesta.

A:n ja B:n kertomusten eroavaisuudet olivat liittyneet siihen, missä määrin A oli ollut aktiivinen tapahtumien suhteen. Tämän arvioinnin kannalta huomioitavaa oli, että A oli kertonut poteneensa tapahtuma-aikaan koronaa, hänen vointinsa oli ollut B:n saapuessa huono ja hänellä oli ollut aikaisemmin kova kuume. B oli ollut käymässä A:n luona ensimmäistä kertaa. Näitä seikkoja vasten oli pidettävä epäuskottavana, että A olisi ollut seksin suhteen aloitteellinen siten kuin B oli kertonut. Tätä johtopäätöstä ja B:n kertomukseen kohdistuvaa epäilyä tuki myös se, että A ja todistajat olivat kertoneet, että A oli seksuaalisesti kiinnostunut yksinomaan naisista ja A oli lisäksi aseksuaali. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että B:n kertomusta oli pidettävä epäluotettavana riitaisten seikkojen osalta, ja asian ratkaisu oli perustettava A:n kertomukselle ja sitä tukevalle todistelulle.

Käräjäoikeus katsoi B:n syyllistyneen siihen raiskaukseen, josta syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta ja tuomitsi hänet 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja suorittamaan A:lle vahingonkorvauksia.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Samuli Kaarre ja Antti Tapanila sekä käräjänotaari Rosa Vainio.

B valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte korvausvaatimuksineen hylätään tai rangaistusta ja vahingonkorvauksia ainakin alennetaan.

Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vahingonkorvausvaatimukset.

Hovioikeus totesi, että vapaaehtoisuutta ja A:n aloitteellisuutta lukuun ottamatta osapuolten kertomukset olivat hovioikeudessa yhdenmukaiset. Molemmat olivat kertoneet tapahtumien alkaneen hieronnasta A:n ollessa koronan takia huonovointinen. B oli hovioikeudessa kertonut kysyneensä useasti tilanteen edetessä A:lta, harrastaisivatko he seksiä, mihin A oli vastannut myöntävästi. B:n kertomus oli hovioikeudessa yksityiskohtien osalta A:n kertomusta runsaampaa.

A:n kertomus teonkuvauksen mukaisesta menettelystä oli ollut vapaaehtoisuuden puuttumista koskevilta osin johdonmukainen ja muuttumaton. Vaikka hänen kertomuksensa oli yleisesti sisältänyt varsin vähän yksityiskohtia, niiden puuttumisesta ei voinut tehdä ratkaisevia päätelmiä A:n kertomuksen epäluotettavuudesta. A:n kertomus ei kuitenkaan yksin riittänyt syyksilukevaan tuomioon, vaan tarvitsi virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä.

Päivystyskäyntiin 17. – 18.5.2023 perustuvaan lääkärintodistukseen 22.6.2023 kirjatut, A:n ja todistajien kertomuksia vastaavat tiedot tukivat jossain määrin A:n kertomuksen luotettavuutta. Lääkärinlausunnosta ei kuitenkaan ilmennyt fyysisiä havaintoja, jotka tukisivat syytettä tai toisaalta puhuisivat sitä vastaan. Lääkärinlausunnosta 4.12.2023 kävi ilmi A:n psyykkinen oireilu tapahtuman jälkeen. Oireilulle ei kuitenkaan voinut antaa olennaista merkitystä, koska siihen oli voinut vaikuttaa syytteenmukaisen tapahtuman ohella myös moni muu seikka. Koska lääkärinlausunnoille ei voitu antaa syytettä tukevaa itsenäistä näyttöarvoa, merkittävin näyttö asiassa oli esitetty henkilötodistelu.

Todistajien mukaan A oli todennut heille tilanteen B:n kanssa edenneen seksiin. Kumpikaan todistajista ei ollut kertonut A:n oma-aloitteisesti maininneen heille seksin tapahtuneen hänen tahtonsa vastaisesti tai että A olisi kertonut, että ei olisi suostunut seksiin. Todistajien kertomuksista ilmeni heidän välitön suhtautumisensa tekoon raiskauksena. Kuitenkaan yksin todistajien suhtautumisesta A:n kertomukseen ei voitu päätellä A:n vapaaehtoisuuden puutetta.

Asiassa esitetty todistelu huomioon ottaen ainoaksi todisteluksi A:n suostumuksen puutteesta ja siitä, ettei hän vastoin B:n kertomusta ollut ollut aloitteellinen, jäi hänen oma kertomuksensa, joka ei yksin riittänyt teon lukemiseen B:n syyksi. Esitetyllä näytöllä ei voitu päätyä riittävään varmuuteen syytteessä kuvatusta rikoksesta ja siten B:n syyllistymisestä syytteessä tarkoitettuun tekoon jäi varteenotettava epäily.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Atso Sinervo ja Riku Äärimaa sekä asessori Maiju Auranen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja A:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että B tuomitaan esitetyn syytteen mukaisesti raiskauksesta vankeuteen vähintään 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi.

A vaati valituksessaan, että B tuomitaan esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen raiskauksesta ja velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta.

B vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

2. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut selvitetyksi, että B oli syyllistynyt syytteen mukaiseen raiskaukseen ja tuominnut B:n 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvauksia. Käräjäoikeuden näytön arviointi on perustunut keskeisesti siihen, että asianomistajan kertomus vapaaehtoisuuden puuttumisesta on saanut riittävästi tukea muusta todistelusta.

3. Hovioikeus on hylännyt syytteen ja asianomistajan korvausvaatimukset katsoen, että ainoaksi todisteeksi asianomistajan suostumuksen puuttumisesta jäi hänen oma kertomuksensa, joka ei yksinään ollut riittävä näyttö syyksilukemiseen. B:n syyllistymisestä raiskaukseen jäi järkevä epäily.

4. Korkeimman oikeuden arvioitavana on, onko asiassa esitetty syyksilukemiseen riittävä näyttö siitä, ettei asianomistaja ollut sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyksiin vapaaehtoisesti.

5. Rikoslain 1.1.2023 voimaan tulleen 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti.

$100

$101

8. Se, että henkilö jälkeenpäin katuu vapaaehtoista osallistumistaan sukupuoliyhteyteen tai hänen suhtautumisensa siihen muuttuu kielteiseksi vasta sukupuoliyhteyden jälkeen, ei perustelujen mukaan tekisi siitä raiskausta. Toisaalta teon jälkeen tapahtuvan käyttäytymisen merkitystä arvioitaessa olisi otettava huomioon, että uhrien toiminta raiskauksen jälkeen on hyvin vaihtelevaa. Raiskauksen uhri ei välttämättä heti osaa kuvata kokemustaan raiskaukseksi tai ymmärtää olleensa rikoksen kohde. (HE 13/2022 vp s. 100.)

9. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

10. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohdat 5-6) todennut, että näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa. Näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.

12. Mainitussa ratkaisussa on lisäksi todettu (kohta 7), että riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä perusteella, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistami­seksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista.

13. Ratkaisussa KKO 2021:5 (kohta 96) on korostettu näytön arvioinnin tapauskohtaisuutta ja todettu olevan mahdollista, että asianomistajan kertomus voi joissakin tilanteissa ilman välillisen näytön tukeakin muodostaa riittävän vakuuttavan näytön syyksilukevaan tuomioon. Ratkaisun mukaan asianomistajan kertomuksen luotettavuuden arvioinnin pitää tällöin olla tavanomaistakin huolellisempaa ja kertomuksen luotettavuus sekä virheettömyys tulee kyetä varmistamaan muilla objektiivisesti arvioiden hyväksyttävillä kriteereillä. Myös vastaajan mahdolliset vaihtoehtoiset selitykset on arvioitava huolellisesti siten, että vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.

14. Rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä lakivaliokunta on arvioinut, että vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvien uusien seksuaalirikossäännösten tunnusmerkistöjen toteennäyttäminen rikosprosessissa tulee kohtaamaan samantyyppisiä käytännössä väistämättömiä näyttövaikeuksia kuin aiemmin raiskauksena rangaistavien tekojen toteennäyttäminen. Niiden toteennäyttämistä koskee kuitenkin sama näyttökynnys kuin muita vakavuudeltaan vastaavia rikoksia. (LaVM 10/2022 vp.) Perustuslakivaliokunta on korostanut perustuslain 21 §:n mukaisten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden merkitystä ja painottanut, että sääntelyratkaisuista mahdollisesti seuraavat vaikeudet näytön esittämisessä eivät laske näyttökynnystä (PeVL 20/2022 vp). Näyttöä ja sen riittävyyttä on siten nykyisin voimassa olevia rikoslain 20 luvun säännöksiä sovellettaessa arvioitava siten kuin Korkeimman oikeuden aikaisemmissa, edellä selostetuissa ratkaisuissa on todettu.

$104

16. Asianomistaja on myös kertonut, että B oli jossain vaiheessa lopettanut ja pukenut asianomistajalle alushousut takaisin jalkaan. B oli pyytänyt tapahtunutta moneen kertaan anteeksi. Tapahtumien jälkeen B oli suorittanut avustajalle kuuluvia tehtäviä siivoamalla kissan hiekkalaatikon ja käymällä kaupassa. Asianomistaja on häneltä erikseen kysyttäessä kertonut antaneensa kaupassa käyntiä varten B:lle kotinsa avaimen sekä pankkikorttinsa tunnuslukuineen. B:n palattua kaupasta he olivat saattaneet keskustella henkilökohtaisista asioista, mahdollisesti seksuaalisesta suuntautumisesta. Asianomistaja oli pyytänyt B:tä poistumaan ennen käyntiajan päättymistä. Poistuessaan B oli sanonut, ettei asiasta puhuttaisi kenellekään. B oli vielä palannut hakemaan jotain, ja asianomistaja oli tuolloin avannut hänelle oven.

$105

$106

19. B on kertonut myös, että näiden tapahtumien jälkeen hän oli vielä käynyt asianomistajan puolesta kaupassa tämän annettua pankkikorttinsa tunnuslukuineen hänelle ostosten maksamista varten. B:n palattua kaupasta hän oli asianomistajan pyynnöstä tehnyt jotain siivoushommaa, ja he olivat keskustelleet henkilökohtaisista asioistaan kuten perheistään. Tämän jälkeen asianomistaja oli sanonut, että kaikki oli tehty ja että B sai lähteä. B oli vielä palannut takaisin, koska hän oli unohtanut sateenvarjonsa. Asianomistaja oli tuolloin avannut hänelle oven hänen koputettuaan.

20. Korkein oikeus katsoo, että asianomistajan kertomus sukupuoliyhteyksistä ja niistä kieltäytymisestä ensin passiivisella käytöksellään, sitten toiminnallaan ja tapahtumien loppupuolella myös sanallisesti on ollut selkeä ja johdonmukainen, eikä se ole sisältänyt mahdottomalta vaikuttavia piirteitä. Asianomistajan kertomus on kuitenkin ollut etenkin sukupuoliyhteyksiä edeltäneistä ja niiden jälkeisistä tapahtumista varsin niukka ja yleisluontoinen. Asianomistaja on lisäksi kertonut vastaajan kanssa käymistään keskusteluista, kaupassa käyntiin ja takaisin asuntoon päästämiseen liittyvistä seikoista sekä avustajilleen ajoittain esittämistään hierontapyynnöistä vasta niistä erikseen kysyttäessä.

$107

22. Syyttäjän näyttötaakka huomioon ottaen asiassa onkin asianomistajan ja B:n kertomusten keskinäisen uskottavuuden ja niissä kuvatun, keskenään täysin ristiriitaisen tapahtumainkulun todennäköisyyden sijasta ensisijaisesti arvioitava sitä, saako asianomistajan kertomus tämän passiivisesta suhtautumisesta sekä muista suostumuksen puutetta osoittavista seikoista riittävää tukea muusta asiassa esitetystä näytöstä tai voidaanko sitä pitää yksinään riittävänä näyttönä B:n syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon.

$108

$109

25. X on vielä kertonut, että kun hän oli kysynyt, että kai asianomistaja ymmärsi, että kysymyksessä oli raiskaus, oli asianomistaja romahtanut ja alkanut itkeä. X oli ehdottanut, että asianomistaja kävisi lääkärissä, mistä tämä oli ensin kieltäytynyt. Asianomistaja oli kuitenkin soittanut noin 5-10 minuutin kuluttua takaisin ja suostunut lähtemään lääkäriin, jonne X oli lähtenyt häntä viemään. Lääkärissä asianomistaja oli ollut selvästi shokissa ja itkuinen.

26. Asiassa esitetyn naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin 22.6.2023 päivätyn lausunnon mukaan tapahtumapäivänä suoritetussa tutkimuksessa ei todettu vamman merkkejä. Tutkimuksen esitiedoissa ei ole mainintaa asianomistajan terveydentilasta tutkimushetkellä. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä asianomistajan limakalvot olivat olleet verenvuotoherkät. Korkein oikeus toteaa, että gynekologisten vammojen puuttuminen ei tue eikä poissulje epäillyn seksuaalirikoksen mahdollisuutta.

27. Psykiatrian erikoislääkärin 4.12.2023 päivätystä lausunnosta käy ilmi, että asianomistajalla oli ollut psykiatrista oireilua vuodesta 2009 lähtien ja hänellä oli diagnosoitu muu kaksisuuntainen mielialahäiriö (F31.8) ja tunne-elämäl­tään epävakaa persoonallisuus (F60.30). Hän ei ollut ollut psykiatrisen osastohoidon tarpeessa marraskuun 2021 jälkeen. Tapahtumien 17.5.2023 jälkeen asianomistajan psyykkisen voinnin vaikeutumisen vuoksi tämä oli joutunut turvautumaan useamman kerran psykiatriseen osastohoitoon. Asianomistaja oli joutunut lykkäämään hänelle kesäkuun 2023 alussa suunniteltua työkokeilua tulevaisuuteen. Asianomistajan oireilu kesän ja syksyn 2023 aikana sopi vaikeutuneeseen traumaperäiseen stressioireiluun (diagnoosi F43.1). Lausunnon mukaan oli todennäköistä, että psyykkisten oireiden vaikeutuminen liittyi tapahtumiin 17.5.2023. Myös todistajat Y ja X ovat kertoneet asianomistajan psyykkisen voinnin heikentymisestä tapahtumien 17.5.2023 jälkeen.

$10a

29. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Korkein oikeus katsoo, että asianomistajan psyykkinen oireilu sopii sinällään aiheutuneeksi seksuaalirikoksen aiheuttamasta traumasta. Itsessään tällainen oireilu ei kuitenkaan osoita sek­suaalirikoksen uhriksi joutumista. Vaikka syytteessä kuvattujen tapahtumien ja asianomistajan lisääntyneen oireilun ajallinen yhteys tukee mahdollisuutta asianomistajan joutumisesta seksuaalirikoksen uhriksi, on myös mahdollista, että asianomistaja on todistajien Y ja X kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen kokenut tapahtuneen raiskauksena, mikä voi osaltaan selittää psyykkisen voinnin heikentymistä ja traumaperäisen oireilun alkamista tapahtumien jälkeen. Korkein oikeus näin ollen katsoo, että selvitys asianomistajan tapahtumien jälkeen lisääntyneestä psyykkisestä oireilusta tukee tässä tapauksessa vain vähäisessä määrin asianomistajan kertomusta siitä, että sukupuoliyhteydet B:n kanssa olivat tapahtuneet ilman hänen suostumustaan.

$10b

31. Korkein oikeus katsoo edellä selostettuun asianomistajan kertomuksen syntytapaan nähden, ettei hänen kertomustaan voida hovioikeuden toteamin tavoin yksin pitää riittävänä näyttönä vapaaehtoisuuden puuttumisesta syytteessä kuvatussa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Syytteen tueksi esitettyä todistelua kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus katsoo, ettei asianomistajan kertomuksen tueksi ole tässä tapauksessa esitetty riittävästi muuta näyttöä tai kertomuksen luotettavuutta muutoin tukevia seikkoja sen virheettömyyden varmistamiseksi ja rikoksen syyksilukemiseksi. Tämän vuoksi asiassa ei ole tarpeen arvioida enemmälti B:n kertomuksen uskottavuutta tai vaihtoehtoisen tapahtumainkulun mahdollisuutta. B:n syyllisyydestä jää varteenotettava epäily, minkä vuoksi syyte raiskauksesta on hylättävä.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Timo Ojala (eri mieltä) ja Heli Melander. Esittelijä Laura Kallioinen (mietintö).

: Mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1-19 ja 23-28 osalta. Johtopäätöksinään näytön arvioinnista ja lopputuloksesta Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Asiassa on kysymys siitä, onko asianomistaja sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti.

Asianomistajan kertomus sukupuoliyhteyksistä ja siitä, ettei hän ollut ilmaissut vapaaehtoisuuttaan millään ulkoisesti havaittavalla tavalla ja että hän oli tapahtumien loppupuolella myös sanallisesti kieltäytynyt sukuelimellä tapahtuvasta sukupuoliyhteydestä, on ollut selkeä ja johdonmukainen, eikä se ole sisältänyt mahdottomalta vaikuttavia piirteitä. Asianomistajan kertomuksen perusteella hän oli jollakin tavoin jähmettynyt tai lamaantunut tilanteessa, ja tapahtumat olivat vastoin hänen tahtoaan edenneet sukupuoliyhteyteen. Lain perusteluissa (HE 13/2022 vp s. 37) todetuin tavoin tällainen jähmettyminen ei tutkimustiedon perusteella ole harvinaista.

$110

Asianomistajan lähtökohtaisesti uskottavaa kertomusta tukevat edellä selostettujen todistajien kertomusten lisäksi tapahtumia seuranneena yönä suoritettuun Seri-tukikeskuksen lääkärintutkimukseen perustuvaan lääkärinlausuntoon kirjatut esitiedot. Edelleen kertomusta tukee Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdista 26-28 ilmenevästi vähäisessä määrin se asiassa selvitetyksi tullut seikka, että asianomistajan psyykkinen vointi oli merkittävästi huonontunut tapahtuman jälkeisenä aikana.

Korkein oikeus katsonee, että asianomistajan kertomus ja sitä tukeva todistelu yhdessä muodostavat lähtökohtaisesti sellaisen näytön, jota voidaan pitää riittävänä osoittamaan, ettei asianomistaja ollut ilmaissut vapaaehtoisuuttaan.

Asiassa on vielä arvioitava, jääkö B:n syyllisyydestä tämän esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku huomioon ottaen varteen otettava epäily (KKO 2021:5, kohta 98 ja siinä mainitut ratkaisut). Myös kohdista 18 ja 19 ilmenevä B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on sinänsä ollut selkeä, yksityiskohtainen ja keskeisiltä osiltaan muuttumaton oikeudenkäynnin eri vaiheissa.

Korkein oikeus katsonee kuitenkin, että B:n väite siitä, että hieronta olisi saanut alkunsa asianomistajan pyynnöstä, on ristiriidassa paitsi asianomistajan kertomuksen, myös todistaja X:n kertomuksesta ilmenevien seikkojen kanssa. B on lisäksi kertonut, että asianomistaja oli laittanut B:n käden rinnalleen, näyttänyt B:lle ensimmäisen sukupuoliyhteyden aikana, miten hän saisi paremmin orgasmin, sekä ottanut kiinni B:n peniksestä ja liikuttanut sitä. Korkein oikeus katsonee, että B:n kuvailemaa asianomistajan aloitteellisuutta on pidettävä epätodennäköisenä siihen nähden, että liikuntarajoitteinen asianomistaja oli ollut tapahtuma-ai­kaan sairaana. Ottaen huomioon asianomistajan kertomus huonosta voinnistaan ja se, että B on kertonut ehdottaneensa kylmää käärettä asianomistajan otsalle, vastaajan väite siitä, että asianomistajan vointi oli vaikuttanut normaalilta, näyttäytyy tähän nähden ristiriitaisena.

B:n kertomus asianomistajan oma-aloitteisesta aktiivisuudesta näyttäytyy epätodennäköisenä myös siihen nähden, että asianomistaja ja todistajat ovat kertoneet asianomistajan olevan seksuaalisesti kiinnostunut ainoastaan naisista ja olleen seksuaalisesti varsin kokematon ja pidättyväinen siten, että hänellä oli ennen syytteessä kuvattua tapahtumaa ollut seksuaalista kanssakäymistä ainoastaan yhden naispuolisen henkilön kanssa. Näitä seikkoja arvioitaessa on huo­mionarvoista, että miespuolinen B oli ollut asianomistajan avustajana ensimmäistä kertaa eivätkä he olleet tavanneet aikaisemmin.

B on lisäksi Korkeimmassa oikeudessa kuvannut seksuaalisen kanssakäymisen asianomistajan kanssa epämiellyttäväksi ja todennut useaan otteeseen, ettei hänellä ollut ollut seksihaluja tai seksuaalista mielenkiintoa asianomistajaa kohtaan. B on tästä huolimatta kertonut tiedustelleensa tilanteen edetessä asianomistajalta, mitä tämä ajattelisi seksistä, ja myös riidattomasti edennyt sukupuoliyhteyksiin. Korkein oikeus katsonee, että B:n selitys sukupuoliyhteyteen johtaneista tapahtumista on tältä osin epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että B:n kertomus sisältää seikkoja, jotka horjuttavat hänen kertomuksensa uskottavuutta. B:n esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on mahdollinen, mutta kokonaisuutena tarkastellen niin epätodennäköinen, ettei B:n syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

Ottaen huomioon tilanne kokonaisuutena ja se, ettei asianomistaja ole ulkoisesti havaittavissa olevalla tavalla ilmaissut osallistuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, B:n katsottaneen menetelleen tahallisesti.

Korkein oikeus todennee lopputuloksenaan, ettei B:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen raiskaukseen ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. B:n syyksi luettaneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukema raiskaus.

Hovioikeuden tuomio kumottaneen ja asia jätettäneen käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

: Hyväksyn näytön arvioinnin ja syyksi lukemisen osalta esittelijän mietinnön.

: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ojala.

Syyte ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden tuomio 7.12.2023 nro 23/149944

Turun hovioikeuden tuomio 16.9.2024 nro 24/134410

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sovellettava rangaistussäännös

Näytön arvioinnin lähtökohdista

Esitetty näyttö ja sen arviointi

Tuomiolauselma

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Kallioinen

Johtopäätökset näytön arvioinnista

Lopputulos

Oikeusneuvos Ojala

Presidentti Leppänen