Vaasan HO 19.2.2015 107766 – Murha

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Käräjäoikeus oli tuominnut äänestyksen jälkeen Anneli Auerin elinkaudeksi vankeuteen Jukka Lahden murhasta. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei Anneli Auerin kertomus taloon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä pitänyt paikkaansa vaan että Anneli Auer oli surmannut aviopuolisonsa.

Hovioikeus totesi, että syyttäjillä oli todistustaakka kaikista murhan tai tapon rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Anneli Auerilla ei sen sijaan ollut velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus ei saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua syytetyn vahingoksi.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin jääneen näyttämättä, että Anneli Auerin hätäkeskukseen soittaman puhelun taustalta kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet olisivat peräisin aikaisemmin äänitetyltä tallenteelta. Anneli Auerin ja Jukka Lahden nuorimpien lasten kertomukset surmayön tapahtumista eivät olleet uskottavia eivätkä yhteensopivia poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkiman selvityksen kanssa. Kun otettiin huomioon lukuisat ulkopuoliseen tekijään viittaavat seikat ja se, ettei Anneli Auerin ollut selvitetty lavastaneen rikospaikkaa, Anneli Auerin syyllisyydestä jäi vähintäänkin varteenotettava epäily. Näin ollen hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Anneli Auer olisi tappanut Jukka Lahden syytteen teonkuvauksissa esitetyin tavoin. Syyte murhasta tai taposta oli sen vuoksi hylättävä. (Ään.)

Kysymys myös puolustajalle maksettavasta palkkiosta ja kulujen korvauksesta. (Ään.)

Jutun laajuuden vuoksi tässä tapausselostuksessa on julkaistu ainoastaan hovioikeuden ratkaisu.

Ratkaisu, josta on valitettu

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.12.2013 nro 130714

Murha

Anneli Auer

A

B

C

D

E

Puolustajan palkkio ym.

Asianajaja Juha Manner

Kihlakunnansyyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula

Hovioikeuden tuomion julkisuus

Hovioikeuden tuomio on julkinen. Eri mieltä oleva jäsen on määrännyt tiettyjä osuuksia salassa pidettäviksi oman äänestyslausuntonsa osalta. Asian laadun ja sen julkisuudessa synnyttämän huomattavan kiinnostuksen vuoksi tuomiota ei ole ollut perusteltua määrätä salassa pidettäväksi miltään osin. Perusteluissa on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 26 §:n 1 momentin nojalla selostettu tarpeellisessa laajuudessa myös Anneli Auerin ja Jukka Lahden kolmen nuorimman lapsen kertomuksia ja näiden kertomusten luotettavuudesta esitettyä näyttöä sekä muitakin edellä mainitun lain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, koska ne koskevat asian ratkaisemisen kannalta kaikkein keskeisintä kysymystä eli sitä, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen.

ASIA I Murha

Käräjäoikeus tuomitsi äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja valtiolle.

Hovioikeus hylkäsi Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen murhasta tai taposta ja vapautti hänet käräjäoikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Korkein oikeus on kumonnut käräjä- ja hovioikeuden tuomiot edellä mainituilta osin ja palauttanut asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.

Käräjäoikeus on valituksen kohteena olevan tuomionsa mukaisesti tuominnut äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja valtiolle.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Anneli Auer on vaatinut, että sekä ensisijainen syyte murhasta että toissijainen syyte taposta hylätään ja että hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Anneli Auer ei ole surmannut Jukka Lahtea, eikä hän ole kohdistanut tähän mitään muutakaan väkivaltaa.

Käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti, kun se on arvioinut itsenäisesti uudelleen käräjä- ja hovioikeudessa aikaisemmin esitetyn näytön. Käräjäoikeuden olisi pitänyt edellä mainittu korkeimman oikeuden päätös ja oikeusastejärjestys huomioon ottaen harkita vain, antaako syyttäjien hovioikeuden edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen esittämä lisänäyttö yhdessä aikaisemmin esitetyn näytön kanssa aiheen päätyä toisenlaiseen johtopäätökseen Anneli Auerin syyllisyydestä kuin hovioikeus. Hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 todistusvaikutusta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon.

Käräjäoikeus on tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä asiassa suoritetusta esitutkinnasta. Esitutkinta on ollut lainvastainen ja niin vakavasti puutteellinen, että syyte on jo sen vuoksi hylättävä. Joka tapauksessa esitutkinnan puutteita, virheitä ja esitutkintalain säännösten noudattamatta jättämistä tulee arvioida syytetyn eduksi ja asettaa tuomitsemiskynnys tavanomaista korkeammaksi.

Käräjäoikeus on joka tapauksessa arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin.

Ulkopuolinen tekijä on ulkoapäin rikkonut terassin oven ikkunan, tullut sisään makuuhuoneena käytettyyn takkahuoneeseen, tappanut Jukka Lahden ja lyönyt veitsellä myös Anneli Aueria rintaan.

Asianomistajana kuultu A on uskottavana pidettävän kertomuksensa mukaan nähnyt ulkopuolisen tekijän poistuvan terassin oven ikkuna-aukosta, eivätkä asianomistaja B:n havainnot sulje pois ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Ulkopuolisen tekijän vaatteista on jäänyt taloon ruskeankirjavia tekokuituja, ja hänen kengistään ja hansikkaistaan on jäänyt tapahtumapaikalle jälkiä. Ulkopuolinen tekijä on jättänyt taloon veitsen. Ulkopuoliseen tekijään viittaavia seikkoja sekä hänen läsnäolonsa talossa käy myös ilmi Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta. Lisäksi ulkopuolisesta tekijästä on jäänyt jälkiä naapuritontin rajalle hänen liikkuessaan alueella. Kaikki Jukka Lahdella todetut vammat on ollut mahdollista saada aikaan muutaman minuutin kuluessa.

Anneli Auerilla ei ole ollut motiivia tappaa Jukka Lahtea, eikä hän ole lavastanut olosuhteita ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi.

Syyttäjien vastaus

Syyttäjät ovat vaatineet ensisijaisesti, että valitus hylätään, ja toissijaisesti, että Anneli Auer tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen mukaisesti rangaistukseen taposta. Lisäksi syyttäjät ovat toistaneet käräjäoikeudessa esitetyn, vaihtoehtoiseen teonkuvaukseen perustuvan syytteen murhasta tai taposta. Vielä syyttäjät ovat vaatineet, että Anneli Auer velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset.

Perusteet

Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti. Korkein oikeus on päätöksessään todennut, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmi tulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Näyttöä ei ole ollut edes mahdollista arvioida Anneli Auerin esittämällä tavalla sen vuoksi, että hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen on selvinnyt, ettei tekopaikalla olleessa halossa ollutkaan ollut tuntemattomaksi jääneen mieshenkilön DNA:ta.

Esitutkinta on suoritettu säännösten ja määräysten mukaisesti.

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset Anneli Auerin syyllisyydestä.

A:n vastaus

Vaatimus perusteineen

A on vaatinut, että valitus hylätään siinä tapauksessa, että Anneli Auerin syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö. A on loppulausunnossaan hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut, että Anneli Aueria vastaan ajettu syyte hylätään.

Jos Anneli Auer katsotaan syylliseksi, menettelyä on pidettävä sellaisena, että se on ollut omiaan aiheuttamaan A:lle huomattavan suurta ja pitkäaikaista kärsimystä.

B:n ja hänen myötäpuoliensa vastaus

B, C ja D ovat vaatineet, että valitus hylätään siinä tapauksessa, että Anneli Auerin syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö. Hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämässään loppulausunnossa B myötäpuolineen on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti näyttöä arvioidessaan. Jos Anneli Auerin katsotaan syyllistyneen siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta, hänen B:lle ja tämän myötäpuolille maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia ei ole aihetta alentaa.

E:n vastaus

E on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 1. – 3.9., 8. – 10.9., 16. – 18.9., 22. – 24.9., 29.9. – 2.10., 6. – 9.10. ja 14.10.2014 siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Vaasan hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 merkitys asiassa

1. Korkein oikeus on päätöksellään 19.10.2012 nro 2077 kumonnut sekä käräjäoikeuden tuomion 12.11.2010 nro 2845 että hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 kokonaan lukuun ottamatta päätöksessä erikseen mainittuja valtion varoista maksettuja korvauksia. Sanottu hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi myös siltä osin kuin eräät asianomistajien esittämät vaatimukset ovat tulleet lainvoimaisesti hylätyiksi. Muilta osin asia on palautettu käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Päätöstä on perusteltu muun ohessa sillä, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmitulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Korkein oikeus on katsonut, että asia on uudelleen käsittelyä varten perusteltua palauttaa alemman oikeusasteen käsiteltäväksi.

2. Kysymys aikaisemman rikostuomion niin sanotusta todistusvaikutuksesta on noussut oikeuskäytännössä tyypillisesti esiin tilanteissa, joissa arvioitavana on ollut lainvoiman saaneen tuomion merkitys toisessa oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2005:90, 2011:58 ja 2014:72 ilmenevällä tavalla aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsottuja seikkoja.

3. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys osapuolten välisessä aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistusta ennakkokysymyksestä. Korkeimman oikeuden kumoama Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011 nro 811 on annettu samassa, 15.3.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa asiassa kuin nyt muutoksenhaun kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio.

4. Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo, ettei sen 1.7.2011 antamalla tuomiolla nro 811 ole ollut sitovaa todistusvaikutusta käräjäoikeuden suorittamassa näytön arvioinnissa. Sanottu, kirjalliseksi todisteeksi hovioikeudessa nimetty tuomio ei vastaavasti rajoita myöskään hovioikeuden harkintavaltaa todistelun vastaanottamisessa ja arvioimisessa.

Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

5. Lähtökohtana esitetyissä rangaistusvaatimuksissa on ollut, että Anneli Auer on yksin surmannut puolisonsa Jukka Lahden näiden välille syntyneen riidan päätteeksi ja lavastanut olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Käräjäoikeus on katsonut Anneli Auerin syyllistyneen murhaan siten, että Jukka Lahti on surmattu Anneli Auerin hätäkeskukseen soittaman puhelun aikana.

6. Syyttäjien hovioikeudessa toistaman vaihtoehtoisen teonkuvauksen mukaan Jukka Lahti on kuollut Anneli Auerin menettelyn seurauksena jo ennen tämän hätäkeskukseen soittamaa puhelua ja puhelun taustalla kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet ovat peräisin ajallisesti aikaisemmin tehdyltä tallenteelta.

7. Anneli Auer on kiistänyt tappaneensa Jukka Lahden tai kohdistaneensa tähän mitään muutakaan väkivaltaa. Anneli Auer on puolustuksekseen vedonnut siihen, että rikkomansa terassin oven ikkunan kautta takkahuoneeseen tunkeutunut ja samaa kautta paikalta poistunut ulkopuolinen tekijä on surmannut Jukka Lahden ja vahingoittanut veitsellä myös Anneli Aueria.

8. Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan murhaan tai syyttäjien hovioikeudessa toistamassa vaihtoehtoisessa taikka toissijaisessa syytteessä tarkoitettuun murhaan tai tappoon.

Syyksi lukemisen edellyttämä näyttökynnys rikosasiassa

9. Syyttäjän tai asianomistajan on näytettävä toteen ne seikat, joihin hänen esittämänsä rangaistusvaatimus perustuu (oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 § 2 momentti). Oikeuskäytännössä (ks. esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2009:43, 2013:27, 2013:77, 2013:96 ja 2014:48) ja oikeuskirjallisuudessa (ks. esim. Virolainen – Martikainen, Tuomion perusteleminen (Helsinki 2010), s. 290 – 310, Virolainen – Pölönen, Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I (Helsinki 2003), s. 426 – 431, Frände, Finsk straffprocessrätt (Helsinki 2009), s. 363 – 370 ja Pölönen, Henkilötodistelu rikosprosessissa (Helsinki 2003), s. 99 – 179, erityisesti s. 158 – 179) vakiintuneella tavalla syytteen hyväksyminen edellyttää, että sitä tukeva näyttö on niin vakuuttavaa, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä (utom rimligt tvivel;

$49b

10. Syyttäjillä sekä syytteeseen yhtyneellä asianomistajalla on siten asiassa todistustaakka kaikista murhan tai tapon rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Syyksilukevan tuomion edellytyksenä on sellaisen selvityksen esittäminen, jonka perusteella Anneli Auerin syyllisyys on näytetty toteen sellaisella varmuudella, ettei siitä jää varteenotettavaa epäilyä.

11. Anneli Auerilla ei sen sijaan ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Keskeisiin rikosoikeudenkäynnissä noudatettaviin periaatteisiin kuuluu myös syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty laillisesti toteen (ks. myös Hirvelä – Heikkilä, Ihmisoikeudet – käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön (Helsinki 2013), s. 271 – 278). Epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi. Esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus ei saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua vastaajan vahingoksi (ks. KKO 2004:60, kohta 33).

12. Rikosasiassa tuomioistuin ei ole myöskään sidottu siihen, millaisia syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja asianosaiset ovat esittäneet olevan olemassa (ks. esim. Virolainen – Martikainen, mt., s. 300, Frände, mt., s. 369, Pölönen, mt., s. 159 – 160 ja KKO 2013:77). Arvioitaviksi tulevien syytetylle edullisten vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen, vapauttavien selitysten, tulee kuitenkin olla varteenotettavia (hyväksyttäviä, järkeviä) siten, että ne ovat perusteltuja eli ne perustuvat loogiseen päättelyyn ja yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin (rationaalisuusvaatimus) ja että ne perustuvat asiassa esitettyyn todisteluun (konkreettisuusvaatimus).

13. Näytön arviointi tuomioistuimessa perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan vapaaseen todistusharkintaan. Niin kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 todennut, näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.

14. Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois, on syyte hylättävä. Tämä ei edellytä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi tullut täysin näytetyksi tai että se olisi edes todennäköisempi kuin syytteessä kuvattu tapahtumainkulku.

15. Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen poissuljenta tai niihin liittyvät heikkoudet eivät sellaisenaan johda siihen, että syyte tulisi näytetyksi. Jos syytteen tueksi ei ole riittävää näyttöä, on syyte hylättävä ilman, että vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja joudutaan edes harkitsemaan.

Yleistä asiassa esitetystä todistelusta

$49c

17. Hovioikeus on arvioinut asiassa esitettyä todistelua ensinnäkin siitä näkökulmasta, osoittaako se Anneli Auerin menetelleen syytteessä kuvatuin tavoin.

18. Toiseksi hovioikeus on harkinnut, onko Anneli Auerin kertomuksesta ilmenevä syyttäjien rangaistusvaatimuksessa esitettyyn nähden vaihtoehtoinen tapahtumainkulku todistelun valossa olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Syyttäjät ovat pyrkineet osoittamaan, ettei talossa ole ollut ulkopuolista tekijää, joka on surmannut Jukka Lahden niin kuin Anneli Auer on esittänyt.

19. Kolmanneksi hovioikeuden arvioinnin kohteena on ollut, tukeeko näyttö sitä vaihtoehtoa, että Jukka Lahti on surmattu jollakin muulla kuin syytteessä kuvatulla tai Anneli Auerin kertomalla tavalla. Huomioon on otettava myös se mahdollisuus, että Anneli Auer ei ole surmannut Jukka Lahtea syytteen teonkuvauksen mukaisesti mutta hän ei syystä tai toisesta kerro Jukka Lahden kuolemaan johtaneista tapahtumista ja ulkopuolisesta tekijästä totuudenmukaisesti, mihin hänellä ei ole velvollisuuttakaan.

20. Hovioikeudessa vastaanotetusta todistelusta ovat käyneet ilmi pääosin samat seikat kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 11 – 46 on merkitty. Näyttöä on selostettu jäljempänä vain siinä laajuudessa kuin sillä on hovioikeuden harkinnan mukaan ollut merkitystä asian ratkaisemiselle.

21. Hovioikeus on pääkäsittelyn kuluessa ja myös päätösneuvotteluissa tarkastellut katselmusesineinä terassin oven ikkunan verhoa, takkahuoneen lattialta löydettyä mustakahvaista fileerausveistä ja Anneli Auerin punaista T-paitaa.

22. Hovioikeus on pääkäsittelyssä esittänyt Anneli Auerille ja todistajille tarkentavia kysymyksiä muun muassa alla olevista aiheista, joihin on saatu seuraavat vastaukset:

1. Anneli Auerin kertomus siitä, että siniset kurakintaat olivat olleet terassin puutarhatuolilla, joka oli siirretty rikotun ikkunan eteen. Kysymys nousi esille, kun oli epäselvää, mikä oli osapuolten näkemys siitä, millä tavalla ruskeankirjavia tekokuituja voi olla sinisten kurakintaiden päällä.

3. Psykologian tohtori KF on kertonut, että Anneli Auerin ulkopuoliseen tekijään viittaava toiminta on luonnollisesti voinut vaikuttaa siihen, millä tavalla A oli ymmärtänyt tilanteen ja millaisia havaintoja 9-vuotias A oli vallinneissa olosuhteissa tehnyt. KF on asiantuntijalausunnossaan ja todistajankertomuksessaan päätynyt siihen, etteivät Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikaiset kommentit olleet voineet luoda A:lle valemuistoa poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä. Epäselvää oli myös se, oliko KF ollut tietoinen siitä, että A oli tavannut Anneli Auerin sairaalassa ennen puhuttelua 1.12.2006. KF ei ollut ollut tietoinen tästä tapaamisesta.

4. Tekninen tutkija AY on todistajana kuulusteltuna kertonut tutkineensa terassin oven ikkunassa olleen verhon ja laatineensa siitä lausunnon. Epäselväksi AY:n kuulustelussa jäi, mistä suunnasta ikkuna oli hänen mielestään rikottu eli kummalla verhon puolella hänen kertomansa iskemäjäljet olivat olleet. AY on kertonut, että hänen mielestään nämä jäljet olivat olleet sillä puolella verhoa, jonka reunakangas oli ollut vaaleampi, haalistunut. AY oli päätellyt, että iskemäjäljet olivat olleet ikkunaa vasten olleella puolella verhoa. AY:n kuulustelun myötä Anneli Auer nimesi todisteeksi hovioikeudessa AY:n laatiman lausunnon verhosta. Verhoa oli käytetty rekonstruktioissa AY:n lausunnon jälkeen. AY:lle esitettiin myös kysymyksiä tehtyihin rekonstruktioihin liittyen.

5. Äänitutkija TN on kertonut, ettei hän ollut havainnut hätäkeskuspuhelutallenteelta ääniä, jotka olisivat viitanneet liikkumiseen pesutiloissa. Lisäksi TN:lle esitettiin kysymyksiä rekonstruktioihin liittyen.

23. Kaikki hovioikeuden esittämät kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat liittyneet siihen riidanalaiseen kysymykseen, onko ulkopuolinen tekijä vai Anneli Auer surmannut Jukka Lahden ja onko Anneli Auer lavastanut ulkopuoliseen tekijään viittaavia jälkiä. Kysymyksissä esille nostetut seikat ovat ilmenneet joko kirjallisista todisteista tai todistajankertomuksesta ennen kysymyksen esittämistä, mutta todistelutarkoituksessa kuullun henkilön näkemys on jäänyt hovioikeudelle jossain määrin epäselväksi. Hovioikeus on ottanut näytön arvioinnissaan huomioon nämä todistelutarkoituksessa annetut lausumat.

Anneli Auerin kertomus tapahtumien kulusta pääpiirteittäin

24. Anneli Auer on kertonut hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna tapahtumien kulusta olennaisilta osin samalla tavoin kuin puhuttelussa Satakunnan keskussairaalassa 2.12.2006 ja asian aikaisemmissa käsittelyissä. Anneli Auer on 2.12.2006 kertomuksensa eri yhteyksissä todennut, että osittain kyse on hänen mielikuvistaan ja ettei hänellä ole kaikista yksityiskohdista varmaa havaintoa. Keskeiset kertomuksesta ilmi käyneet seikat, joiden paikkansapitävyyttä syyttäjät ovat esittämällään todistelulla pyrkineet horjuttamaan, ovat seuraavat:

1. Punaiseen T-paitaan pukeutunut Anneli Auer ja Jukka Lahti olivat menneet nukkumaan takkahuoneessa sijainneeseen sänkyynsä puolenyön aikaan. Anneli Auer oli nukkunut sängyssä seinän puolella.

3. Anneli Auer oli sängyllä joko pystyssä seisten tai polvillaan ollen suojannut kasvojaan ilmassa lentäneiltä lasinsirpaleilta. Ikkunan rikkominen oli kestänyt arviolta noin minuutin ajan.

4. Ikkunasta oli tunkeutunut sisään mies, joka oli käynyt käsiksi sängyltä lattialle nousseeseen Jukka Lahteen.

6. Anneli Auer oli juossut avojaloin pois takkahuoneesta loikattuaan sängyn päädyssä olleen arkun yli astuen mahdollisesti joihinkin lasinsirpaleisiin. Miehet olivat tällöin olleet lähempänä takkaa kuin mihin paikkaan Jukka Lahti oli sittemmin surmattu.

7. Anneli Auer oli kohdannut eteisessä valveilla olleen tyttärensä A:n. Tätä ennen Anneli Auer ei ollut nähnyt A:ta.

8. Anneli Auer oli kehottanut huudoin lapsiaan poistumaan talosta ja avannut ulko-oven tässä tarkoituksessa.

9. Anneli Auer oli soittanut hätäkeskukseen keittiössä sijainneesta lankapuhelimesta joko noin minuutin kuluessa siitä, kun tekijä oli tullut taloon sisään (2006), tai muutaman minuutin kuluessa siitä, kun häntä oli puukotettu. Anneli Auerin ensimmäinen ajatus oli ollut saada lapset turvaan, ei soittaa hätäkeskukseen.

11. Anneli Auer oli juossut molemmilla kerroilla pakoon, ensimmäisellä kerralla olohuoneesta eteisen poikki talon etuovesta kuistille asti.

13. Tummiin vaatteisiin ja huppuun pukeutunut, kasvoiltaan ilmeetön tunkeutuja oli ollut noin 180 senttimetriä pitkä, tukeva mies, joka ei ollut sanonut sanaakaan talossa ollessaan.

14. Anneli Auer ei ollut nähnyt miehen poistumista talosta. Anneli Auerin mukaan puhelimen vierestä ei ollut ollut mahdollista nähdä takkahuoneen ovelle, koska näkyvyyden oli estänyt eteisen ja olohuoneen välisen seinän kulma.

15. Anneli Auer oli käynyt katsomassa ja koskettamassa elottomalta vaikuttanutta Jukka Lahtea pesuhuoneen oven kautta saaden mahdollisesti tässä yhteydessä tämän verta T-paitansa hihoihin.

16. Anneli Auerin käsityksen mukaan hänen ja Jukka Lahden 2 – 7-vuotiaat lapset B, C ja D olivat olleet yhteisessä huoneessaan ulkopuolisen tekijän ollessa talossa.

17. Anneli Auer on arvioinut tapahtumien kestäneen yhteensä noin 15 – 20 minuuttia.

Anneli Auerin väitetty tunnustaminen esitutkinnassa

$49d

26. Laissa ei ole säännöksiä syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvosta häntä vastaan ajetussa rikosasiassa. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2000:35 ja 2013:25 ilmenevän kannan mukaan peruutettukin tunnustus voidaan ottaa näytön arvioinnissa huomioon. On kuitenkin selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamiin, sittemmin peruutettuihin lausumiin.

27. Puheena olevien Anneli Auerin esitutkintalausumien merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota paitsi siihen, miten lausumat on annettu ja miten ne ovat syntyneet, myös erityisesti niiden asiasisältöön. Viime kädessä olennaista on arvioida, missä määrin Anneli Auerin tunnustukseen viittaavien lausumien mukainen tapahtumainkulku saa tukea muusta asiassa esitetystä todistelusta.

30. Anneli Aueria 23.9., 24.9., 26.9., 27.9., 30.9. ja 8.10.2009 kuulustellut rikosylikonstaapeli TS on kertonut, ettei hän ollut havainnut Anneli Auerin vireystilassa ongelmia ja että kuulustelut olivat sujuneet asianmukaisesti.

31. Esitutkintapöytäkirjan merkintöjen mukaan Anneli Auerilla on ollut lainoppinut avustaja kuulusteluissa 24.9. ja 8.10.2009. Ennen kuulustelua 23.9.2009 Anneli Auer on keskustellut puhelimitse avustajansa kanssa, jolloin he olivat sopineet, että avustaja ei saavu kuulusteluun. Kuulustelun 26.9.2009 osalta estyneenä olleen avustajan on kirjattu ilmoittaneen, että poliisi voi hänen poissaolostaan huolimatta kuulustella Anneli Aueria. Avustajaan ei ollut saatu yhteyttä ennen kuulusteluja 27.9. ja 30.9.2009, mutta Anneli Auerin on merkitty hyväksyneen kuulustelun suorittamisen ilman avustajaa tai kuulustelutodistajaa.

32. Anneli Aueria kuulustelleiden poliisimiesten on kirjattu pohjustaneen hänelle syys-lokakuun 2009 kuulusteluissa esitettyjä kysymyksiä esittämällä muun muassa seuraavia väitteitä:

1. Poliisin 25.11.2008 tekemän rekonstruktion mukaan tekijästä on ollut mahdotonta tehdä tarkkoja havaintoja takkahuoneen valaistuksessa (20.9.).

2. Hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä (21.9., 23.9., 24.9. ja 26.9.), vaikka keskusrikospoliisin 25.11.2008 toteuttaman rekonstruktion perusteella tällaisia ääniä olisi pitänyt kuulua (5.10.).

3. A ja B ovat kuulleet (30.9.) ja A osittain myös nähnyt (27.9.) kovaäänisen riitelyn vanhempiensa välillä.

4. Poliisin toteuttaman rekonstruktion mukaan pesuhuoneen oven raosta ei ole pystynyt kokeilemaan uhrin olkapäätä tai kättä ilman, että uhrin päälaesta ei olisi tarttunut verta oveen (5.10. ja 8.10.).

5. Tutkimuksissa keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa on selvinnyt, että osa tapahtumapaikalta taltioidun hiusnäytteen hiuksista on irronnut väkivaltaa käyttäen (1.10.).

7. Koiranohjaajan mukaan kukaan ei ollut poistunut Tähtisentie 54:n tontilta (8.10.).

8. Kengänjäljet takkahuoneen lattialla ovat olleet yhteensopivia Jukka Lahdella käytössä olleeseen kengänkokoon 41 – 42 nähden (8.10.).

$49f

35. Unettomuuden ja unilääkkeiden käyttämisen vaikutus psyykeeseen on käynyt ilmi myös edesmenneen dosentti, lääketieteen ja kirurgian tohtori JA:n antamasta kirjallisesta lausunnosta 29.3.2010 (kirjallinen todiste nro 86). Lausunnon mukaan unettomuus voi sen kestosta riippuen aiheuttaa henkisen ja fyysisen suorituskyvyn laskua, näkö- ja kuuloharhoja, persoonallisuuden hajoamista (dissosiaatio), paniikkireaktioita ja oman persoonallisuuden siirtymistä toiseen (depersonalisaatio). Unilääkkeiden käyttämisestä voi seurata niihin tottumattomalle päiväaikaista ahdistuneisuutta ja keskittymis- ja muistihäiriöitä.

$4a1

37. Hovioikeus on kiinnittänyt Anneli Auerin syys-lokakuun 2009 tunnustukseen viittaavien lausumien sisällön osalta huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Tapahtumayönä Anneli Auerin ja Jukka Lahden välille oli mahdollisesti tullut riitaa siitä, millä tavalla Jukka Lahti oli kohdellut A:ta. Anneli Auer oli huutanut tästä Jukka Lahdelle. Ilmeisesti A oli tullut paikalle ja mahdollisesti sanonut jotain Jukka Lahdelle tai Jukka Lahti A:lle. Tästä alkanut riita oli mahdollisesti riistäytynyt käsistä ja päättynyt Jukka Lahden surmaamiseen (24.9.).

2. Jukka Lahti ja Anneli Auer olivat riidelleet kovaäänisesti ensin keittiössä ja sen jälkeen takkahuoneessa. Anneli Auerin muistikuvan mukaan Jukka Lahti oli vienyt hänet olohuoneesta keittiöön. Keittiössä riitelyn jälkeen Jukka Lahti oli joko taluttanut hänet keittiöstä takkahuoneeseen tai sitten Anneli Auer oli itse juossut Jukka Lahtea pakoon takkahuoneeseen (26.9.).

4. Anneli Auer on muistikuvansa mukaan ottanut veitsen esille keittiön alakaapin alimmasta vetolaatikosta (27.9.). Anneli Auer ei ole kuitenkaan ollut varma siitä, oliko veitsen ottanut esille sittenkin Jukka Lahti (26.9., 1.10. ja 5.10.).

5. Anneli Auer on muistanut Jukka Lahden pitäneen takkahuoneessa kädessään veistä (27.9. ja 5.10.) tai joko veistä taikka saksia (26.9.). Anneli Auer ei ole muistanut pitäneensä veistä kädessään kuin keittiössä (26.9.).

6. Anneli Auerilla ei ole ollut muistikuvia siitä, että hän olisi lyönyt veitsellä Jukka Lahtea tai että Jukka Lahti olisi lyönyt veitsellä häntä. Anneli Auer on pitänyt loogisena, että Jukka Lahti olisi ehkä käynyt häneen käsiksi ja lyönyt häntä veitsellä rintaan takkahuoneessa. Jukka Lahdella oli ollut veitsi kädessään takkahuoneessa, ja hän oli huutanut raivoisasti Anneli Auerille (27.9. ja 5.10.).

7. Vasara on ollut mahdollisesti se väline, jolla Anneli Auer oli lyönyt Jukka Lahtea päähän hätäkeskuspuhelun aikana A:n ollessa puhelimessa (30.9. ja 5.10.).

8. Terassin oven ikkuna on Anneli Auerin arvioiden mukaan voinut rikkoutua ainakin aluksi siten, että Anneli Auer on yrittänyt heittää Jukka Lahtea jollakin esineellä (26.9. ja 30.9.). Mahdollista on ollut myös se, että Jukka Lahti on jollakin esineellä rikkonut ikkunaa (30.9.). Vielä Anneli Auer on pitänyt esillä sellaisia vaihtoehtoja, että hän olisi kaatanut Jukka Lahden ikkunaa päin tai että Jukka Lahti olisi itse kaatuillut sitä päin (30.9.). Edelleen Anneli Auer on pitänyt mahdollisena sitäkin, että Jukka Lahti olisi rikkonut ikkunan ulkoapäin ja tullut siitä sisälle saattaen tässä tilanteessa loukata itseään rikkoutuneeseen ikkunaan (8.10.).

9. Anneli Auer on pitänyt mahdollisena, että hän on kävellyt talon sisätiloissa eteisestä tai tuulikaapista ottamansa Jukka Lahden kengät jalassaan, vaikka hän ei tätä olekaan muistanut (24.9., 1.10., 5.10. ja 8.10.). Anneli Auerin mukaan Jukka Lahden talvikenkien olisi pitänyt olla 1.12.2006 tuulikaapissa tai eteisessä, kun poliisimiehet olivat tulleet paikalle (8.10.).

10. Anneli Auer on kertonut muistavansa käyneensä koskettamassa takkahuoneessa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven kautta siitä huolimatta, että poliisi on ilmoittanut hänelle, ettei se ole ollut todellisuudessa mahdollista (5.10.), tai ainakin raottaneensa ovea (8.10.).

11. Anneli Auer on kertonut, ettei hän muista Jukka Lahden tarttuneen häntä hiuksista kiinni (5.10.).

12. Anneli Auer on kertonut käsityksensä siitä mahdollisuudesta, että hän olisi surmannut Jukka Lahden, perustuvan siihen, että hänen kertomuksensa ulkopuolisesta tekijästä on ristiriidassa poliisin tutkimusten sekä hänen omien lastensa kertomusten kanssa ja ettei muuta järkevää selitystä näin ollen voida antaa tapahtumille.

13. Anneli Auer ei ole kertonut mitään yksityiskohtia siitä, miten hän oli päättelemällään tavalla kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa tai kuinka tapahtumat olisivat yksityiskohtaisesti edenneet sen jälkeen, kun Jukka Lahti oli Anneli Auerin mukaan lyönyt häntä veitsellä rintaan takkahuoneessa.

14. Anneli Auer ei ole kertonut, että hän olisi lavastanut olosuhteet talossa ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi ja että hän olisi tässä tarkoituksessa kätkenyt sorkkaraudan, vereentyneet vaatteet ja Jukka Lahden talvikengät.

38. Hovioikeus toteaa, että poliisin Anneli Auerille kuulusteluissa ilmoittamat seikat ovat olleet virheellisiä tai harhaanjohtavia seuraavista syistä:

1. Hovioikeudessa esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että kaikki hätäkeskuspuhelun aikaiset tekoon liittyneet äänet eivät ole tallentuneet hätäkeskuspuhelun tallenteelle (ks. kohdat 281 – 294).

2. A ja B eivät olleet kertoneet havainneensa riitaa Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä.

3. Takkahuoneen lattialta taltioitujen hiusten irtoaminen on voinut johtua myös voimakkaasta harjaamisesta (ks. kohdat 240 – 241).

4. Poliisikoirapartio ei ollut tutkinut, oliko Tähtisentie 54:n tontilta poistuttu etupihan katualueeseen rajoittuvan rajan kautta. Näin ollen ei ole poissuljettua, etteikö ulkopuolinen tekijä olisi voinut poistua tontin etupihan kautta (ks. kohdat 215 – 217).

5. Veriset kengänjäljet tapahtumapaikalla eivät ole kooltaan varmuudella vastanneet Jukka Lahdella käytössä ollutta kengänkokoa (nro 41), eikä asiassa ole selvitetty, että Jukka Lahden talvikenkien pohjakuviointi olisi vastannut veristen kengänjälkien kuviointia (ks. kohdat 182 – 189).

6. Valaistusolosuhteista tapahtumapaikalla ja niiden vaikutuksesta tehtävissä oleviin näköhavaintoihin ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä (ks. kohdat 249 – 250).

7. Teknistä rikostutkintaa suorittaneen MM:n kertomuksen ja sitä tukevan MM:n laatiman havainnekuvan sekä teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella rekonstruktiossa 2.12.2011 on ollut virhe. Rekonstruktiossa on selvitetty mahdollisuutta Jukka Lahden ruumiin koskettamiseen pesuhuoneen puolelta. Tämä virhe on voinut vaikuttaa sanotusta rekonstruktiosta tehtäviin johtopäätöksiin (ks. kohdat 255 – 259). Hovioikeudessa ei ole esitetty tallennetta tai muuta selvitystä samaa teemaa koskevasta vuonna 2009 tehdystä rekonstruktiosta.

39. Sanottujen virheellisten väittämien ja univajeen vaikutusta on asiassa esitetyn selvityksen perusteella pidettävä sellaisina tekijöinä, joiden mahdollista vääristävää vaikutusta Anneli Auerin antamien esitutkintalausumien sisältöön ei voida sulkea pois. Akateemisen koulutuksen saaneen Anneli Auerin antamia surmatyön tunnustamiseen viittaavia lausumia ei voida selittää hänen heikolla älykkyydellään, iällään tai myöskään sillä, että hän olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Kertomuksista ilmenevällä tavalla kyse on pääosin Anneli Auerin loogisesta päättelystä tilanteessa, jossa poliisin esittämien tietojen perusteella pidetään varmasti poissuljettuna, että taloon olisi tunkeutunut Anneli Auerin kertomalla tavalla ulkopuolinen mieshenkilö, joka olisi surmannut Jukka Lahden.

40. Sisällöllisesti Anneli Auerin puheena olevat lausumat ovat olleet ylimalkaisia.

41. Väitettyjen tunnustusten merkitystä syytettä tukevana näyttönä heikentävät seuraavat näkökohdat:

– kertomusten sisäinen ristiriita ja muuttuminen tutkinnan edetessä,

– se, että Anneli Auerilla ei ole todettu puolisoiden keskinäiseen, äkilliseen riitaan ja fyysiseen kiinnipitämiseen tyypillisesti liittyviä hiertymiä tai muitakaan vammoja,

– ristiriita esitetyn teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa: teko on ollut huomattavan verinen, mikä olisi puolestaan edellyttänyt Anneli Auerilta pitkälle meneviä toimia teon lavastamiseksi ja toisaalta oman syyllisyytensä peittämiseksi siten, ettei häntä voida poliisin teknisessä rikostutkinnassa tehtyjen jälki-, kuitu-, veri-, DNA-, lasi- tai hiustutkimusten eikä hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella yksiselitteisesti liittää tekoon, ja

– Anneli Auer ei ole esitutkinnassa kertonut teosta mitään, josta vain teon tekijän olisi mahdollista tietää.

42. Vaikka jokin seikka saisikin tukea Anneli Auerin peruuttamista esitutkintakertomuksista, eivät nämä voi edellä todetulla tavalla muodostaa yksinomaista tai pääasiallista syytettä tukevaa näyttöä.

A:n kertomukset

43. A on kertonut hovioikeudessa, ettei hän muista tarkasti 9-vuotiaana kokemiaan tapahtumia yöllä 1.12.2006. A oli käynyt katsomassa takkahuoneeseen kolme kertaa. A on korostanut muistavansa varmasti nähneensä kolmannella käyntikerralla, kuinka mies oli poistunut terassin oven ikkuna-aukosta. Hovioikeudessa ovat keskeisesti olleet arvioitavina seuraavat A:n antamat esitutkintakertomukset.

1. A oli herännyt, kun ikkuna oli paukkunut. Hän oli luullut, että pakkanen paukuttaa ikkunaa. A oli kuullut, kun äiti tai isä oli kiljunut.

2. A oli käynyt kolme eri kertaa katsomassa takkahuoneeseen.

3. Ensimmäisellä kerralla A ei ollut voinut laittaa valoja päälle, koska takkahuoneen ja olohuoneen rajalla oli ollut lasinsiruja. Terassin oven ikkuna oli ollut rikottu. Isä ja äiti olivat olleet sängyn vieressä. A oli mennyt takaisin huoneeseensa. Hän ei ollut uskaltanut laittaa lukuvaloa päälle.

4. Kun A oli mennyt toisen kerran takkahuoneeseen, hän oli nähnyt isänsä lattialla aika lailla sängyn vieressä. Äiti oli ollut menossa puhelimeen. Lattialla oli ollut puukko. A:n mukaan hän ei ollut nähnyt aiemmin ollenkaan kyseistä veistä, jonka kahva oli ollut musta tai vihreä. A oli ajatellut tällöin, että talossa on ulkopuolinen tekijä.

7. A:n mukaan isä oli sössöttänyt jotain ja sitten isältä oli loppunut ääni.

8. A ei ole muistanut muita puheluita kuin hätäkeskuspuhelun.

9. A:n mukaan B oli herännyt tapahtumiin mutta pysytellyt sängyssään.

10. Anneli Auer oli tapahtumien aikana liikkunut keittiöstä takkahuoneeseen vain olohuoneen kautta.

12. Ulkopuolinen henkilö ei ollut missään vaiheessa tullut A:ta kohti.

14. Hovioikeus toteaa, että A liikuttuu ja alkaa itkeä videolla, kun hän kertoo:

– havainnoistaan isästään ennen tämä kuolemaa (kaksi eri kertaa),

– siitä, ettei isä ollut saanut apua riittävän nopeasti, vaan oli kuollut, ja

16. A on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä oli ollut piilossa pesuhuoneessa, koska hän ei ollut havainnut ulkopuolista tekijää ennen kuin tämä oli poistunut ikkunan kautta.

17. Pehmolelua kädessään pitävän A:n ympärillä on kolme poliisimiestä ja sosiaaliviranomaisen edustaja.

2. Pauke oli tullut takkahuoneesta terassin oven ikkunasta.

3. A oli mennyt aika nopeasti katsomaan takkahuoneeseen. Lattialla oli ollut kamalasti lasinsiruja. Hän ei ollut voinut laittaa valoja päälle, koska hän oli ollut avojaloin ja koko paikka oli ollut täynnä lasinsirpaleita. A oli nähnyt kuitenkin takkahuoneeseen eli siellä ei ollut ollut niin pimeää.

9. A ei ollut nähnyt Anneli Aueria ensimmäisen käyntikertansa jälkeen Jukka Lahden vieressä.

10. A ei ollut muistaakseen laittanut valoja päälle olohuoneeseenkaan.

13. A ei ollut muistanut, että hän olisi itse huutanut.

14. A:n mukaan perheen lankapuhelin oli ollut väriltään musta ja se oli ollut keittiössä lehtipinon vieressä. Anneli Auerille oli ostettu vasta tapauksen jälkeen oma matkapuhelin.

15. A:n mielestä pienempien sisarusten huoneen ovi oli ollut myös auki. B oli kertonut A:lle heränneensä mutta pysytelleensä koko ajan sängyssä. A oli arvellut, että sisarukset olivat heränneet, mutta he eivät olleet tulleet ulos huoneesta.

46. A:n puhuttelun 10.1.2007 osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan (käräjäoikeuden tuomio, s. 20 – 21):

1. A on kertonut tapahtumista pääosin samalla tavalla kuin aiemmin.

5. A oli mennyt puhelimeen, kun äiti oli pyytänyt. A oli tainnut palata puhelimesta omaan huoneeseensa.

6. A:n mukaan ulkopuolinen tekijä ei ollut voinut olla takkahuoneessa, kun hän oli tullut toisen kerran takkahuoneeseen. Ulkopuolisen tekijän oli täytynyt mennä pesuhuoneeseen piiloon. A oli arvellut, että takkahuoneessa oli pitänyt olla toisella käyntikerralla valot päällä, koska hän oli nähnyt isän lattialla ja lasinsirpaleet. Ensimmäisellä käyntikerralla valoja ei varmaankaan ollut ollut päällä, mutta kuu oli loistanut.

8. Veitsi oli ollut lattialla lähellä Jukka Lahtea.

9. A:n mukaan isä oli ollut taitava lähes kaikessa muussa paitsi juoksemisessa.

11. Lauantaisin oli yleensä siivottu, mutta A ei ole tiennyt oikein, millä tavalla, koska heillä oli ollut aika sekaista.

12. Vanhemmat olivat tulleet ihan hyvin toimeen. Välillä he olivat riidelleet sanallisesti, mutta nämä vanhempien riidat eivät olleet pelottaneet A:ta.

47. A on kertonut, että Anneli Auerin päällä oli tapahtumahetkellä ollut yöpuku, ei poliisin kysymää kylpytakkia.

48. A on kertonut nähneensä äidillään haavan vasta sairaalassa. A ei ollut nähnyt sitä kotona.

$4a8

53. Anneli Auer pitää koko ajan A:n kädestä ja yrittää lohduttaa itkevää A:ta ja mainitsee haluavansa, että A:lla olisi parempi olo. Lopussa A ja Anneli Auer halaavat toisiaan.

54. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin ja A:n videoitu tapaaminen osoittaa samalla tavalla kuin ne peruutetut esitutkintakertomukset, joilla Anneli Auer on kertonut puolisoiden välisestä riidasta ja sen seurauksista, että Anneli Auerin johtopäätös omasta syyllisyydestään perustuu siihen, että hänelle on poliisin toimesta ilmoitettu seikkoja, joiden perusteella hän päättelee tehneensä rikoksen. Anneli Auer ei ole tässäkään yhteydessä tarkemmin kertonut teon tai siihen väitetysti johtaneen riidan yksityiskohdista.

55. Toisaalta videotallenne osoittaa, että A on 6.10.2009 ollut vakuuttunut siitä, että talossa on hänen oman havaintonsa mukaisesti ollut vastoin Anneli Auerin hänelle kertomaa ulkopuolinen henkilö, jonka hän oli nähnyt poistuvan terassin oven rikotusta ikkunasta. A ei ole myöskään ymmärtänyt, miksi vanhemmat olisivat rikkoneet terassin oven ikkunan. Tallenne osoittaa osaltaan, että A on kyennyt erittelemään omat havaintonsa ja hän on myös kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen.

56. A:n kertomuksen luotettavuudesta on hovioikeudessa kuulusteltu todistajina KF:ää ja JH:ta. KF on laatinut myös kirjallisena todisteena nro 115 esitetyn asiantuntijalausunnon.

$4ab

58. Oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti JH:n mukaan A:n havainto ulkopuolisesta tekijästä on valemuisto. JH:n mukaan huomio traumaattisessa tilanteessa kiinnittyy uhkaavimpiin seikkoihin, kuten ulkopuoliseen tekijään. Tähän nähden hän on pitänyt epäuskottavana, ettei A olisi havainnut ulkopuolista tekijää takkahuoneessa jo ennen tämän poistumista. JH:n näkemyksen mukaan on mahdollista, että A on Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikana antamien tietojen perusteella luonut itselleen valemuiston ulkopuolisen tekijän poistumisesta.

59. A:n kertomus on yksityiskohtainen ja sen keskeinen sisältö on säilynyt koko ajan samana seuraavilta osin:

1. Ensimmäisellä käyntikerralla takkahuoneen oven ikkuna on rikottu, lasinsirut estävät A:ta laittamasta valoja päälle ja takkahuoneessa ovat Anneli Auer ja Jukka Lahti.

2. Toisella käyntikerralla A näkee Anneli Auerin menevän puhelimeen, Jukka Lahti makaa lattialla ja takkahuoneen lattialla on lasinsirujen lisäksi veitsi.

3. Kolmannella käyntikerralla A näkee isänsä makaamassa samassa asennossa kuin toisella käyntikerralla. A näkee olohuoneen puolesta välistä, takaapäin katsottuna henkilön poistumassa terassin oven rikotun ikkunan kautta.

4. A ei ole nähnyt ulkopuolista henkilöä takkahuoneessa tai tämän Jukka Lahteen kohdistamaa väkivaltaa.

5. A ei ole kuullut vanhempiensa riitelyä tai ulkopuolisten ääniä missään vaiheessa.

6. A:n mukaan Anneli Auer on hätäkeskuspuhelun aikana juossut lujaa takkahuoneen suunnasta olohuoneen poikki ulko-ovelle ja tullut sen jälkeen takaisin puhelimeen.

60. Hovioikeus toteaa, että A:n kertomus saa esimerkiksi seuraavilta osin selvästi tukea jäljempänä tarkemmin arvioitavasta poliisin teknisestä rikostutkinnasta:

$4ad

2. Jukka Lahteen ei kohdisteta veitsellä selvästi kuultavalla tavalla väkivaltaa enää hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. A on kertonut, että Anneli Auerin mennessä puhelimeen Jukka Lahti oli maannut lattialla ja veitsi oli ollut myös lattialla. A:n kertomus ei ole tältäkään osin ristiriidassa teknisen rikostutkinnan todistelun tai hätäkeskuspuhelutallenteelta selvästi kuultavien tapahtumien kanssa.

3. A:n kertomus siitä, että Anneli Auer oli juossut hätäkeskuspuhelun aikana takkahuoneesta olohuoneen läpi talon etu-ulko-ovelle, vastaa hätäkeskuspuhelutallenteelta kohdassa 1:58 – 2:00 kuultavia Anneli Auerin juoksuääniä.

61. A:n kertomus on epäselvä tai ristiriidassa seuraavien poliisin teknisessä rikostutkinnassa todettujen ja/tai rikospaikalta otetuista valokuvista ilmenevien seikkojen kanssa:

2. Jukka Lahti ei ole voinut olla vatsallaan enää siinä vaiheessa, kun A on kolmannen kerran mennyt takkahuoneeseen ja kirkaissut ja tämän jälkeen nähnyt jonkun henkilön poistuvan ikkunasta. Selvää on, että Jukka Lahti on surmattu hänen maatessaan selällään lattialla.

3. Takkahuoneen ja olohuoneen rajalta on ollut hyvä näkyvyys takkahuoneeseen. Epäselvää on, kuinka A ei ole voinut nähdä ulkopuolista tekijää käydessään ensimmäisen ja toisen kerran takkahuoneessa eikä kolmannellakaan käyntikerralla ennen tämän poistumista.

4. A:n mukaan ulkopuolinen henkilö oli poistunut ikkunasta hätäkeskuspuhelun aikana. Tähän selvästi viittaavia poistumisääniä ei ole kuitenkaan kuultavissa tallenteelta.

62. A:n kertomuksen näyttöarvoa harkittaessa on otettava huomioon, että Anneli Auer on tapahtumahetkellä käyttäytynyt ja puhunut puhelimessa siten, että se on varmasti luonut tuolloin 9-vuotiaalle A:lle vahvan vaikutelman siitä, että talossa on ulkopuolinen henkilö. Tästäkin huolimatta KF on katsonut, ettei ole aihetta epäillä A:n havaintoa ikkunasta poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä (ks. kirjallinen todiste nro 115, s. 27 – 28, 31 – 32 ja 34 – 36). Tätä johtopäätöstä tukee se, että A on välittömästi teon jälkeen kyennyt erittelemään kertomuksestaan ne seikat, jotka hän oli itse havainnut niistä seikoista, joiden osalta hänen kertomuksensa oli perustunut Anneli Auerin hänelle kertomaan.

63. Hovioikeus katsoo, ettei A:n seuraavien havaintojen oikeellisuutta ole syytä epäillä miltään osin:

– havainnot rikotusta ikkunasta,

– Jukka Lahdesta ja Anneli Auerista takkahuoneessa ikkunan rikkomiseen liittyneen paukkeen jälkeen, mutta ennen kuin Jukka Lahteen on kohdistettu väkivaltaa,

– lattialla makaavasta Jukka Lahdesta, puhelimeen menossa olevasta Anneli Auerista ja lattialla olevasta veitsestä ja

– siitä, että Anneli Auer oli juossut olohuoneen poikki etu-ulko-ovelle ja tullut sen jälkeen puhelimeen.

65. Se, ettei A ollut ensimmäisellä käyntikerralla nähnyt ulkopuolista tekijää voi selittyä sillä mahdollisella, joskin sattumanvaraisella seikalla, että ulkopuolinen tekijä on ollut juuri sanotulla hetkellä hakemassa terassilla ollutta muovituolia. Ks. jäljempänä kohta 201.

66. Arvioitaessa A:n havaintojen luotettavuutta on otettava huomioon, että A on kertonut virheellisesti, että Jukka Lahti olisi ennen ulkopuolisen henkilön poistumista maannut lattialla vatsallaan. Tämä voisi selittyä takkahuoneen valaistuksen ohella sillä, ettei A ole kuitenkaan nähnyt Jukka Lahtea todellisuudessa kokonaisuudessaan ja että esimerkiksi takkahuoneen takka on estänyt häntä tekemästä tarkkoja havaintoja.

$4ae

69. KF on perehtynyt laatimaansa asiantuntijalausuntoa varten laajalti tämän jutun oikeudenkäyntiaineistoon. Hän ei ole tiennyt A:n ja Anneli Auerin tapaamisesta ennen 1.12.2006 tapahtunutta A:n puhuttelua. Asiantuntijalausunnossaan KF on päätynyt siihen, ettei Anneli Auerin puhe hätäkeskuspuhelun aikana ole voinut synnyttää A:lle valemuistoa ulkopuolisesta tekijästä, koska tämä on jo hätäkeskuspuhelun aikana puhunut ulkopuolisesta tekijästä todellisena olentona (kirjallinen todiste nro 115, s. 28). Tähän nähden on ilmeistä, että sairaalassa käyty keskustelu 1.12.2006 ennen A:n puhuttelua ei ole myöskään enää vaikuttanut A:n käsitykseen siitä, oliko hän havainnut ulkopuolista tekijää talossa vai ei.

$4af

$4b0

72. Joka tapauksessa A:n kertomus kokonaisuudessaan tukee Anneli Auerin kertomusta ja sen mukaista vaihtoehtoista tapahtumainkulkua, vaikka A:n kertomus jättää tiettyjä kysymyksiä avoimiksi.

B:n kertomukset

$4b2

76. Videotallenteelta on havaittavissa, että B on vaikuttanut jokseenkin haluttomalta vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Hän on pääosin tyytynyt nyökkäämään tai pudistamaan päätään.

77. B:tä on kuultu oikeuspsykologisissa haastatteluissa uudelleen 12-vuotiaana 15.8., 17.8., 18.8., 23.8. ja 30.11.2011. Uusien haastatteluiden taustalla on ollut, että hän ja D olivat heinäkuun lopulla 2011 tuoneet sijaisvanhemmilleen MA:lle ja AA:lle ilmi käsityksensä siitä, että Anneli Auer ja A olivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden. AA on kertonut ottaneensa 1.8.2011 yhteyttä syyttäjään, jonka kehotuksesta hän oli haastatellut sekä B:tä, C:tä että D:tä kyseisestä teemasta (ks. AA:n kuvaama videotallenne, kirjallinen todiste nro 129).

78. Oikeuspsykologisia haastatteluja koskevilta videotallenteilta on havaittavissa, että B on kertonut tapahtumista sanotuissa vuoden 2011 haastatteluissa vapautuneemmin ja oma-aloitteisemmin kuin 16.9.2009.

79. Kyseessä olevien kertomusten sisällön osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan.

Kuulohavainnot yöllä 1.12.2006

$4b5

81. B oli 16.9.2009 kertomastaan poiketen noussut vuoteestaan ja mennyt huoneensa ovelle kuuntelemaan edellä mainittuja ääniä.

Jukka Lahden surmaamisen suunnittelu ja toteutus

82. B:n käsityksen mukaan hänen äitinsä Anneli Auer ja vanhempi sisarensa A, joka oli ollut Jukka Lahden kuollessa 9-vuotias, olivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden. Anneli Auer ei ollut kertonut tästä suoraan B:lle, mutta B oli kuunnellut salaa, kun Anneli Auer ja A olivat keskustelleet asiasta Jukka Lahden kuoleman jälkeen. Lisäksi A oli kertonut ensin arvoituksin ja lopulta suoraan B:lle, että hän ja Anneli Auer olivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden. A oli B:n havaintojen mukaan kertonut asiasta myös ainakin D:lle. Anneli Auer oli kehottanut lapsiaan kertomaan tarinan murhaajasta ja kieltänyt lapsia kertomasta surmayöstä kenellekään. Tässä yhteydessä Anneli Auer oli myös uhannut muita lapsiaan kuin A:ta väkivallalla ja tappamisella.

83. B:n kertomuksissa on tullut ilmi seuraavia surmaamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä yksityiskohtia:

3. B oli nähnyt A:n ja Anneli Auerin käyttävän nauhuria kesällä 2006.

4. A oli ennen Jukka Lahden kuolemaa puhunut vasaralla päähän lyömisestä.

6. Anneli Auer ja A olivat B:n nähden ja kuullen harjoitelleet Jukka Lahden surmaamiseen liittyviä toimia yöllä Jukka Lahden nukkuessa pari päivää ennen Jukka Lahden kuolemaa. Harjoituksessa oli ollut käsillä vasara sekä kaksi veistä, joista toinen oli ollut ohutteräisempi ja toinen paksuteräisempi. B oli lisäksi kuullut äänen, joka oli viitannut metallisen, pitkän esineen maahan putoamiseen. B ei ollut nähnyt esinettä, mutta hän oli vuosi teon jälkeen päätellyt sen olleen sorkkarauta, kun hän oli kuullut vastaavan äänen ollessaan talkoissa.

Anneli Auerin Jukka Lahteen aikaisemmin kohdistama väkivalta

$4b7

86. Ensimmäisen hypoteesin luotettavuutta arvioitaessa oli noussut esille asioita, joiden vuoksi lausunnon 19.12.2011 mukaan siihen on suhtauduttava varauksellisesti. Sen puolesta, että B:n muistikuvat ovat rekonstruktioita (muokkaantuneita) tai valemuistoja, joihin hän itsekin uskoo, puhuvat lausunnon mukaan seuraavat seikat: 1. B:n muistikuvissa on ylitarkkoja yksityiskohtia ja 2. B sanoo haastattelussaan, ettei hän ole ihan varma siitä, mitä yöllä oikeasti on tapahtunut, ja että hän ymmärsi jälkikäteen, miten asiat ovat menneet. Lausunnossa korostetaan näistä syistä sitä, että B:n kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon muu ulkopuolinen näyttö.

87. Edellä selostetut B:n kertomuksen luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ovat myös näkökohtia, jotka tukevat toista hypoteesia. B:llä on ollut mahdollisesti tarve ymmärtää, miten hänen isänsä kuoli, ja sen mukaisesti tarve luoda itselleen selitys sille, miten surmaaminen tapahtui. AA:n ja MA:n ei ole näytetty vaikuttaneen B:n kertomusten yksityiskohtiin.

$4b8

89. Äänitutkija TN:n mukaan sellaiset äänet, joita B on kertonut kuulleensa suljetun lastenhuoneen oven takaa, ovat tallentuneet myös samaan paikkaan sijoitettuun keinopäähän 2.12.2011 toteutetussa äänitutkimuksessa ja olleet siten lastenhuoneessa olleiden lasten kuultavissa 1.12.2006. Siltä osin kuin äänet ovat olleet B:lle tuttuja tavanomaisia kodin ääniä, ovat ne olleet hänelle myös hiljaisina helpommin tunnistettavia kuin hänelle aiemmin tuntemattomat äänet (TN:n kertomus ja kirjallinen todiste nro 60).

$4b9

91. Lastenpsykiatrian professori JP on kertonut, että tavanomaisesti kehittyvän lapsen ajattelu alkaa noin 10-vuotiaana muuttua abstraktiotasoltaan siten, että tämä kykenee ymmärtämään aikaisemmin lapsuudessaan kokemiaan asioita uudesta näkökulmasta. B:n, samoin kuin jäljempänä tarkemmin käsiteltävien hänen nuorempien sisarustensa C:n ja D:nkin, kertomusten esille tulemiseen juuri kesällä 2011 on JP:n arvion mukaan voinut vaikuttaa se, että lapset olivat viihtyneet ilmeisen hyvin sijaisvanhempiensa AA:n ja MA:n luona, ja takaisin muuttaminen tutkintavankeudesta vapautuneen Anneli Auerin luokse oli noussut tuolloin esille. JP:n mukaan B:n kertomus vuonna 2011 vaikuttaa spontaanilta, aidolta ja se sisältää yksityiskohtia. JP ei ollut havainnut erityistä johdattelua kuulemistilanteessa. JP oli nähnyt B:n kertomuksen videolta kerran. Lapsilla ei JP:n mukaan ollut ollut tarvetta puhua tapahtumista tätä ennen, koska heidän olosuhteensa olivat olleet hyvät sijaisperheessä.

92. Hovioikeudessa on esitetty niin syyttäjien kuin Anneli Auerinkin nimeämää psykologiseen tai psykiatriseen asiantuntemukseen perustuvaa todistelua B:n edellä selostettujen kertomusten luotettavuudesta. Vaikka tällaiset arviot eivät sidokaan tuomioistuimen todistusharkintaa, ne voivat tuoda siihen arvokkaan lisän (ks. KKO 2013:97 ja 2014:48).

93. Esitetyn näytön valossa on sinänsä mahdollista, että B on kyennyt myöhemmin tunnistamaan ainakin osan niistä äänistä, joita hän on kuullut yöllä 1.12.2006. Kyseeseen tulevat erityisesti hänelle tutut kodin arkipäiväiset äänet, kuten ovien avaamiseen tai sulkemiseen liittyvät äänet. Uskottavana ei voida kuitenkaan pitää sitä, että B olisi pystynyt vuosia myöhemmin luotettavasti yhdistämään tietyt äänet juuri veitsellä lyömisestä seuranneiksi varsinkin olosuhteissa, joissa veitsellä lyöntiin on samanaikaisesti väistämättä sekoittunut tekoon ja uhrin ääntelyyn liittyviä muita ääniä. On myös huomattava, että nämä äänet ovat kuuluneet noin kymmenen metrin etäisyydeltä takkahuoneesta, joka ei ole kokonaisuudessaan avoin olohuoneeseen, ja että B:n makuuhuoneen ovi on mahdollisesti ollut kiinni. On epätodennäköistä, että A:lla olisi ollut jokin vain hänelle ominainen tapa nostaa veitsi pöydältä, jonka äänen B olisi kyennyt tunnistamaan.

94. B:n väite siitä, että hänen 9-vuotias vanhempi sisarensa A olisi ollut jollakin tavalla osallinen isänsä surmaamiseen on jo lähtökohtaisesti arvioiden epäuskottava. A:n olemus ja esiintyminen videotallenteella 1.12.2006 sekä hänen hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevä käyttäytymisensä puhuvat täysin tätä väitettä vastaan, kuten myös A:n ja Anneli Auerin välinen tapaaminen 6.10.2009.

96. B:n kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, onko Jukka Lahden surmaaminen voinut tapahtua B:n kertomalla tavalla. Esitetty rikostekninen näyttö ei tue B:n kertomusta. B:n kertomus on ristiriidassa seuraavien jäljempänä vielä selostettavien teknisessä rikostutkinnassa selvitettyjen seikkojen sekä hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavien tapahtumien kanssa :

1. B:n mukaan hätäkeskuspuhelu oli soitettu pari minuuttia sen jälkeen, kun Jukka Lahden äänet olivat loppuneet. Hätäkeskuspuhelun aikana kuultavat Jukka Lahden äänet oli B:n mukaan soitettu nauhurilta ja tapahtumat olivat ikään kuin alkaneet alusta. B on kertonut jo kertaalleen lakanneiden ikkunan rikkoutumisen äänien toistumisesta yhtä aikaa isänsä huutojen ja äitinsä puhelimessa olemisen aikana. Tämä on ristiriidassa hätäkeskuspuhelutallenteesta esitettyjen tutkimusten kanssa, joiden mukaan hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole kuultavissa nauhurin käyttöön liittyviä ääniä, eikä myöskään sellaisia ääniä, jotka liittyisivät Jukka Lahteen veitsellä kohdistettavaan väkivaltaan, tai takkahuoneen takaoven avaamis- ja sulkemisääniä taikka lasin rikkomiseen liittyviä ääniä. Hätäkeskuspuhelutallenteen alussa ei kuulu ensimmäisten 20 sekunnin aikana mitään Jukka Lahden ääniä.

2. Teknisessä rikostutkinnassa selvitettyjen seikkojen perusteella ei ole ilmeistä, että Jukka Lahtea olisi lyöty päähän tylpällä esineellä hänen nukkuessaan sängyssä. Sängyssä, lakanoissa, tyynyssä, tyynyliinoissa tai seinissä ei ole myöskään sellaisia verijälkiä, jotka viittaisivat siihen, että Jukka Lahtea olisi lyöty veitsellä hänen maatessaan sängyssä nukkumassa.

3. Takkahuoneen ovea ei ole esitetyn selvityksen mukaan avattu ja suljettu ikkunan rikkomisen jälkeen. Ikkuna on esitetyn selvityksen mukaan rikottu ulkoapäin. Lasinpalasia on runsaasti ovessa vielä alaosastaan kiinni olevan sisäverhon päällä. Terassilla oleva puutarhatuoli on niin lähellä ovea, että sen asettaminen paikoilleen oven sulkemisen jälkeen on epätodennäköistä.

4. Takkahuoneen oven läheisyydessä olevilla ulko- ja sisäpuolen lattiapinnoilla tai ovimatolla ei ole verisiä kengänjälkiä. Tämä puhuu sitä vastaan, että Anneli Auer olisi teon jälkeen sulkenut takkahuoneen oven. Sen sijaan teknisessä rikostutkinnassa on tehty havaintoja, jotka viittaavat siihen, että takkahuoneesta on poistuttu rikotun ikkunan kautta.

98. B:n omaa kertomusta lukuun ottamatta asiassa ei ole tullut ilmi lainkaan viitteitä siitä, että Anneli Auer olisi kohdistanut Jukka Lahteen voimakasta fyysistä väkivaltaa ennen 1.12.2006 tapahtunutta. B:n kuvaukset halolla päähän lyömisestä, sängyn alle potkimisesta ja veitsellä uhkaamisesta muistuttavat yksityiskohdiltaan silmiinpistävästi sitä, mitä Jukka Lahden kuolemasta on vuonna 2011 ollut yleisesti tiedossa.

$4bb

100. Hovioikeus katsoo asiassa esitetyn näytön perusteella olevan poissuljettua, että A olisi osallistunut Jukka Lahden surmaamiseen. Kun otetaan huomioon kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja kertomusten ristiriita teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä.

C:n ja D:n kertomukset

104. Anneli Auerin ja A:n välisissä keskusteluissa Anneli Auer oli C:n kuullen kertonut Jukka Lahden surmaamiseen liittyen seuraavaa:

1. Anneli Auer ja A olivat käyttäneet Jukka Lahden vaatteita ja Anneli Auer Jukka Lahden kenkiä yöllä 1.12.2006.

2. Anneli Auer ja A olivat surmanneet Jukka Lahden.

3. Anneli Auer ja A olivat raahanneet Jukka Lahden lopussa sängyn alle.

4. Anneli Auer ja A olivat tuoneet sorakiviä sisätiloihin.

5. A oli raapinut Jukka Lahden jalkoja.

6. Jukka Lahtea oli lyöty päähän puukolla ja vasaralla.

7. Anneli Auer oli rikkonut ulko-oven.

8. A oli hakenut keittiöstä veitsen ja Anneli Auer vasaran.

9. Anneli Auer oli ottanut Jukka Lahden verta purkkiin surmayönä.

$4bd

106. Vuonna 2004 syntynyt D on oikeuspsykologisissa haastatteluissa 18.8. ja 23.8.2011 kertonut muun ohessa siitä, mitä Anneli Auer ja A olivat kertoneet hänelle yön 1.12.2006 tapahtumista. Anneli Auer ja A olivat raahanneet, viiltäneet ja lyöneet puukolla Jukka Lahtea. Lisäksi he olivat lyöneet häntä neljä kertaa vasaralla päähän. Jukka Lahden silmiin oli heitetty hiekkaa, minkä lisäksi häntä oli heitetty kivillä. Anneli Auer ja A olivat suunnitelleet tekoa vuoden ajan.

107. AA:n ja MA:n kertomuksista on käynyt ilmi, että D oli ensimmäisenä lapsista heinäkuun lopulla 2011 ilmaissut tietävänsä jotakin Jukka Lahden surmaamisesta.

$4c0

Anneli Auerin motiivi ja kyky Jukka Lahden surmaamiseen

109. Todistaja OP on kertonut kurssitoveristaan Jukka Lahdesta ja tämän perhe-elämästä saamistaan tiedoista asiaan vaikuttavilta osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomion sivulla 42 on selostettu. Kertomus viittaa siihen, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden parisuhteeseen on liittynyt ainakin jonkinlaisia ongelmia ja että Anneli Auer olisi käyttäytynyt väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan. OP:n kertomus ei kuitenkaan anna aihetta tehdä sellaista johtopäätöstä, että Jukka Lahti olisi pelännyt Anneli Aueria oman terveytensä ja henkensä puolesta. OP:n kertomuksen perusteella ei voida päätellä, että Anneli Auerilla olisi 1.12.2006 ollut motiivi surmata puolisonsa syytteessä kuvatulla raa'alla ja julmalla tavalla. Teko on ollut tavanomaiseen perheväkivaltatilanteeseen nähden poikkeuksellisen törkeä.

111. Anneli Auerin syyksi Turun hovioikeuden tuomiossa 27.6.2013 nro 1337 luetuilla 1.12.2006 jälkeen tehdyillä rikoksilla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko Anneli Auerin näytetty surmanneen Jukka Lahden. Hänen syykseen luettujen rikosten tekotapa ei ole sellainen, että sen perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä hänen syyllisyydestään tässä tapauksessa.

Naapurin havainnot valaistuksesta

$4c1

Todistaja PK:n kertomus ulkopuolisen tekijän tunnustuksesta

114. PK on antanut potilaastaan seuraavat tuntomerkit: 183 – 185 senttimetriä pitkä, hoikahko mieshenkilö ja liikunnallinen. Potilaalla oli ollut psyykkisiä ongelmia.

116. PK oli kuulusteluissa syyskuussa 2007 puhunut TS:lle potilaastaan ja tämän parrasta sekä PK:lle kerrotuista pakoreiteistä, mitä asioita ei ollut kuitenkaan tutkittu. PK oli kuullut toiselta potilaaltaan, että Pääskyntien naapurustossa lähellä surmapaikkaa oli pari viikkoa ennen Jukka Lahden surmaamista nähty kahdessa talossa kulkevan aamuyöllä viiden aikaan täyspartainen mies, joka oli soittanut ovikelloa ja kysynyt, oliko kukaan talon väestä töissä Outokummulla. Hovioikeus toteaa, että PK:n mukaan taloissa kiertänyt henkilö oli tällä viitannut Jukka Lahden työpaikkaan.

117. PK:n mukaan TS oli kertonut hänelle, että poliisi oli ottanut tapahtumapaikan lähistöltä talteen sorkkaraudan ja että PK:n potilaaseen kohdistettu tutkinta olisi päätetty tämän TS:ään puolisoineen kohdistamien uhkausten vuoksi. TS on hovioikeudessa kiistänyt kummankin tiedon paikkansapitävyyden.

118. PK on tunnistanut hovioikeuden pääkäsittelyssä käsillä olleen fileerausveitsen omasta taloudestaan kadonneeksi. Veitsen terän kärki oli katkennut hänen nostettuaan sillä puuhellan levyä. Veitsen kahvaan oli tullut yksi sulamisjälki, kun veitsi oli ollut lappeellaan kuumalla paistinpannulla. PK oli teroittanut veistä puikkoviilalla. PK:n puoliso oli ottanut veitsen käytettäväksi remonttitöissään. Veistä oli säilytetty työkalulaatikossa avoimessa autokatoksessa, josta se oli kadonnut touko-kesäkuun vaihteessa 2006 potilaan käydessä PK:n asunnolla. Havaittuaan lehtikuvista, että Jukka Lahden surmaan liittynyt veitsi oli ollut samanlainen, PK oli ilmoittanut asiasta poliisille jo vuonna 2007. Tästä ei ollut tehty merkintöjä hänen kuulustelustaan laadittuun pöytäkirjaan. PK:ta 21.9.2007 kuulustelleen TS:n mukaan PK ei ollut kertomallaan tavalla ottanut asiaa esille vielä vuonna 2007.

119. Poliisi on kuulustellut PK:ta asiassa ensimmäisen kerran 21.9.2007. Kirjallisena todisteena nro 141 esitetystä PK:n poliisille lähettämästä sähköpostiviestistä 20.7.2007 ilmenee, että hän on ollut yhteydessä poliisiin viimeistään kesällä 2007.

120. Kirjallisena todisteena nro 142 esitetystä poliisin teknisen rikostutkinnan pöytäkirjasta 2400/R/338/03/TEK käy ilmi, että PK on keväällä 2005 ja kesällä 2013 ilmoittanut poliisille, että hänen sukulaisensa oli tunnustanut hänelle syyllistyneensä henkirikokseen eräässä kadonnutta henkilöä koskevassa toisessa tapauksessa. Hovioikeus toteaa, ettei kyseistä henkirikosta ole syyttäjien ilmoituksen mukaan selvitetty.

121. PK on tuonut esille väitteensä Jukka Lahden surmaamisen hänelle tunnustaneesta potilaastaan poliisille aikana, jolloin Anneli Aueria ei vielä ollut epäilty aviomiehensä surmaamisesta. PK:n kertomuksen uskottavuutta ei siten voida katsoa rasittavan epäily ainakaan siitä, että hänen pyrkimyksenään olisi totuudenvastaisella kertomuksella estää Anneli Auerin tuomitseminen sanotusta rikoksesta. Sillä, että PK on kertonut esitutkinnassa ja hovioikeudessa sekä kirjoittamassaan sähköpostiviestissä 20.7.2007 jossain määrin ristiriitaisesti potilaallaan eri aikoina olleesta parrasta, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa PK:n kertomuksen näyttöarvoa.

122. PK:n väite siitä, että hän olisi kyennyt tunnistamaan hovioikeuden pääkäsittelyssä soitetulta hätäkeskuspuhelutallenteelta ähkäisyn, joka on ollut vastaava kuin hänen potilaansa kahdeksan vuotta aikaisemmin tuottama, on lähtökohtaisesti arvioiden epäuskottava. Ei ole todennäköistä, että yksittäinen ähkäisy olisi mahdollista luotettavasti liittää yksin korvakuulon perusteella tiettyyn henkilöön. PK:n läsnä ollessa ei ole voitu löytää hätäkeskuspuhelutallenteen sitä kohtaa, jonka äänen PK on kertonut tunnistaneensa. Hovioikeus ei hätäkeskuspuhelutallennetta lukuisia kertoja kuunneltuaan ole havainnut, että tallenteelta olisi PK:n osoittamissa kohdissa kuultavissa sellaisia ähkäisyjä, jotka olisi mahdollista yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön.

123. Hovioikeuden havaintojen mukaan PK ei ole ennen fileerausveitsen tunnistamista juurikaan tutustunut hänelle esitettyyn veitseen. Veitsen kahvassa on keskiosan sulamisjäljeksikin tulkittavissa olevan jäljen ohella kahvan päässä jälki, joka muistuttaa sulamisjälkeä. PK ei kuulemisensa yhteydessä ole pyrkinyt edes yksilöimään, minkä veitsen kahvan jäljen perusteella hän oli tunnistanut veitsen omakseen. PK:n kertomuksen näyttöarvoa heikentää myös se, että TS:n mukaan PK ei ollut vielä vuonna 2007 kertonut kadonneesta fileerausveitsestään.

124. Se seikka, että TS on todistajana kiistänyt häneen liittyvien PK:n väitteiden totuudenmukaisuuden, heikentää PK:n kertomuksen uskottavuutta. Uskottavaa ei ole, että TS olisi yhtäältä salannut Jukka Lahden surmaamiseen liittyvän sorkkaraudan löytymisen ja toisaalta kertonut asiasta PK:lle. Myös väite siitä, että poliisi olisi sulkenut henkirikoksen erään tutkintalinjan rikoksesta epäillyn poliisimiestä kohtaan esittämien uhkausten vuoksi ja että tämä poliisimies olisi kertonut asiasta edelleen PK:lle, on epäuskottava.

$4c3

Anneli Auerin suhtautuminen Jukka Lahden kuolemaan

126. Hovioikeudessa uutena todistajana kuulusteltu SK on kertonut toimineensa sairaanhoitajana Anneli Auerin ollessa hoidettavana Satakunnan keskussairaalassa Jukka Lahden kuoleman jälkeen. Anneli Auer oli itkenyt ja huutanut sairasvuoteensa ääressä, mikä oli saanut SK:n antamaan hänelle rauhoittavaa lääkettä ja hankkimaan asiantuntevaa apua. SK:n käsityksen mukaan Anneli Auer ei ollut vaikuttanut sellaiselta henkilöltä, joka olisi juuri tappanut miehensä. Todistaja JJ:n kertomuksen mukaan Anneli Auer oli purskahtanut itkuun ja vaikuttanut yllättyneeltä JJ:n kertoessa hänelle Jukka Lahden kasvojen murskaantumisesta, kun Anneli Auer oli tiedustellut mahdollisuutta käydä katsomassa Jukka Lahden ruumista. JJ:n mukaan Anneli Auerin reaktio ei ollut ollut näyttelemistä. Poliisimies JT oli tuolloin ollut heidän seurassaan. Todistajana hovioikeudessa kuulusteltu JT ei ole kuitenkaan erikseen kysyttäessä enää muistanut tällaista tilannetta.

127. SK:n ja JJ:n edellä mainitut kertomukset puhuvat sitä väitettä vastaan, että Anneli Auer olisi ollut täysin välinpitämätön Jukka Lahden kuoleman suhteen. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin siltä osin kuin se on katsonut, ettei Anneli Auerin rauhallisen käyttäytymisen ilmentämästä suhtautumisesta Jukka Lahden kuolemaan voida tehdä syytteen puolesta tai sitä vastaan puhuvia johtopäätöksiä (käräjäoikeuden tuomio, s. 54).

Esitutkinnan suuntautumisesta ja surmaajan profiloinnista

$4c4

$4c5

130. JJ:n kertoman mukaan useita ulkopuolista tekijää koskevia poliisin tutkintalinjoja oli poissuljettu sillä virheellisellä perusteella, että potentiaalisten epäiltyjen DNA-tunnisteet eivät olleet vastanneet takkahuoneen sängyssä, tyynyjen puoleisessa päädyssä olleesta halosta taltioitua, tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta. Niin kuin keskusrikospoliisin lausunnoista ja selvityksestä ilmenee (kirjalliset todisteet nrot 31 – 32), mainitun DNA:n olikin sittemmin selvitetty olleen peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.

$4c6

$4c7

$4c8

136. Hovioikeus toteaa, että HH:n muistiossaan esittämät näkökohdat siitä, millaisia johtopäätöksiä tekijästä voidaan tehdä teon ja siinä käytetyn väkivallan perusteella, ovat muistiossa todetulla tavalla vain suuntaa-antavia. Niiden perusteella ei voida tehdä riittävän varmoja johtopäätöksiä tässä tapauksessa tekijästä, joka on surmannut Jukka Lahden. Kasvoihin kohdistettu voimakas väkivalta viittaa ulkopuoliseen tekijään. Lukuisat teräaseen lyönnit voivat viitata muistiossa todetulla tavalla läheiseen naistekijään tai ulkopuoliseen tekijään, joka kärsii mielenterveyden häiriöistä, tai ylipäänsä tekijään, jonka teon motiivi on kosto.

137. Niin JJ:n, KK:n kuin MM:nkin kertomukset huomioon ottaen on ilmeistä, ettei poliisi ole esitutkinnan alkuvaiheessa kevein perustein sulkenut Anneli Aueria Jukka Lahden surmaamisesta epäiltyjen ulkopuolelle. Kokeneet poliisimiehet ovat, tietoisina siitä, että henkirikoksen tekijä on usein uhrin läheinen, pitäneet rikospaikkaa tuoreeltaan tarkastellessaan ilmeisenä, että talossa on ollut ulkopuolinen tekijä, joka on surmannut Jukka Lahden. Tätä ensivaiheen havaintoihin ja erityiseen ammattikokemukseen perustuvaa johtopäätöstä ei voida jättää huomiotta, kun harkitaan, riittääkö syyttäjien esittämä näyttö osoittamaan, että Anneli Auer on surmannut Jukka Lahden.

Poliisin salaisista tiedonhankintakeinoista

138. Asiassa on esitetty edellä mainittujen Anneli Auerin ja AA:n välisistä puhelinkeskusteluista telekuuntelussa hankittujen tallenteiden ohella selvitystä poliisin Anneli Aueriin elo-syyskuussa 2009 kohdistamasta peitetoiminnasta sekä hänen asuntoonsa samoihin aikoihin kohdistetusta teknisestä kuuntelusta (kirjalliset todisteet nrot 85 ja 130). Peitetoiminta oli alkanut jo alkuvuodesta 2009 ja se oli jatkunut vielä Anneli Auerin vangitsemisen jälkeenkin lokakuuhun 2009 saakka.

139. Peitehenkilönä toimineen poliisimiehen ja Anneli Auerin ilmeisen läheisiksi muodostuneista väleistä huolimatta peitetoiminnasta laadituista raporteista (kirjalliset todisteet nrot 131 – 132) ei ilmene mitään sellaista, joka osoittaisi Anneli Auerin syyllistyneen Jukka Lahden surmaamiseen. Peitetoiminnassa oli muun muassa pyritty selvittämään, oliko Anneli Auerin taloudessa ollut sellaista sorkkarautaa, jota olisi voitu käyttää Jukka Lahden surmaamiseen. Tällaisen sorkkaraudan olemassaolosta ei ollut saatu selvitystä.

140. Peitepoliisille oli muodostunut kuva siitä, että Anneli Auer on luonteeltaan sosiaalisesti ujo/arka, hiljainen ja aloitekyvytön. Peitepoliisi oli päätellyt, että Anneli Auer ei viihdy kuin kotonaan ja sielläkin vain lastensa kanssa. Peitepoliisin tietojen mukaan Anneli Auer nukkui T-paidassa ja alushousuissa. Hovioikeudelle esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että Anneli Auer oli kertonut Jukka Lahden surmasta peitepoliisille olennaisilta osin samalla tavalla kuin todistelutarkoituksessa. Jukka Lahdesta peitepoliisille oli muodostunut kuva ristiriitaisena persoonana, joka oli ottanut persoonallaan tilan haltuun ja jakanut ihmisten mielipiteitä. Peitepoliisin mukaan Anneli Auerin käytös oli ollut reipasta eikä hänestä ollut näkynyt ulospäin mitään sellaista, josta olisi voinut päätellä hänen syyllistyneen rikokseen. Toisaalta Anneli Auer oli ollut tunteeton asian suhteen ja saattanut naureskella siitä keskusteltaessa.

$4c9

Hätäkeskuspuhelun päättymis- ja alkamisajankohdat sekä poliisin ensipartion saapumisajankohta

142. Anneli Auer on tapahtumayönä 1.12.2006 soittanut hätäkeskukseen. Kirjallisena todisteena hovioikeuden tällä kertaa toimittamassa pääkäsittelyssä ensimmäistä kertaa esitetyn HÄKE-näytön tulosteen (kirjallinen todiste nro 136) mukaan Anneli Auer on soittanut Tähtisentie 54:n lankapuhelimesta 1.12.2006 kello 02.41.50. HÄKE-tulosteen mukaan poliisille on soiton perusteella tehty hälytys kello 02.43.00 tai 02.43.18. Poliisin ensipartio, johon ovat kuuluneet AL ja TH, ovat HÄKE-tulosteen mukaan olleet Tähtisentie 54:ssä kello 02.51.00. Kohteeseen on hälytetty myös muita poliisipartioita mukaan lukien poliisin tekninen rikostutkinta ja poliisikoirapartio. HÄKE-tulosteesta ilmenee, että poliisikoirapartio on tullut paikalle kello 04.19 eli noin puolitoista tuntia Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun jälkeen.

143. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun alkamisajankohdaksi on hätäkeskuspuhelutallenteen litteroinneissa merkitty eri kellonaika kuin edellä mainittuun HÄKE-tulosteeseen. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoissa hätäkeskuksen tallentaman neljä minuuttia 20 sekuntia kestäneen puhelun alkamisajankohdaksi on merkitty kello 02.43.21 (ks. esim. kirjalliset todisteet nrot 48 ja 51).

144. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole tarkemmin selvitetty, mistä tämä puhelun alkamisajankohtien välinen ero asiakirjoissa johtuu. Yksin HÄKE-tulosteen perusteella ei ole kuitenkaan perusteltua syytä arvioida Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun alkamisajankohtaa toisin kuin asiaa aikaisemmin käsiteltäessä. Hätäkeskuspuhelu on päättynyt kello 02.47.41 (kirjalliset todisteet nrot 48 ja 51).

145. HÄKE-tulosteen mukaan poliisin ensipartio on saapunut Tähtisentie 54:ään kello 02.51.00. AL on kertonut, että ensipartio oli ilmoittanut hätäkeskukseen tämän saapumisajankohdan.

Ovatko hätäkeskuspuhelun taustalta kuuluvat äänet etukäteen nauhoitettuja

147. Anneli Auerin hätäkeskukseen soittamaa puhelua koskevan tallenteen osalta on ensisijassa ratkaistava se, ovatko puhelun taustalta kuuluvat äänet aitoja vai peräisin puhelun taustalla soitetulta etukäteen nauhoitetulta tallenteelta. Mikäli katsotaan, että hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvat äänet kuvaavat todellista tapahtumien kulkua talossa, luovat ne puitteet puhelun aikaisten tapahtumien arvioimisen ohella sille, kuinka paljon aikaa Anneli Auerilla olisi ollut käytettävissään syytteessä mainittujen Jukka Lahden surmaamisen jälkeisten lavastustoimien suorittamiseen ja häneen itseensä viittaavien jälkien hävittämiseen ennen ensimmäisen poliisipartion saapumista paikalle.

$4ca

149. Amerikan yhdysvaltojen liittovaltion poliisiviranomaisen (

FBI) lausunnon (kirjallinen todiste nro 66) mukaan mikään hätäkeskuspuhelutallenteella ei viittaa siihen, että jotkin äänistä olisivat olleet etukäteen nauhoitettuja ja vain toistettu hätäkeskuspuhelun aikana. Lausunnon mukaan kohdassa 3:14 – 3:15 kuultavassa äänessä on elektroniseen tapahtumaan viittaavia ominaisuuksia. Myös todistajana kuulusteltu TN on ollut samaa mieltä tallenteen kohdasta 3:14 – 3:15 ja todennut, ettei tämä lyhytkestoinen ääni voi liittyä ikkunasta poistumiseen.

150. FBI:n lausunnon mukaan askelten lukumäärää tai askeltyyppisiä ääniä tuottaneiden henkilöiden lukumäärää ei ollut pystytty määrittelemään. Lausunnossa todetaan tältä osin, että tuntemattomiin muuttujiin kuuluvat mahdollinen samanaikainen askeltaminen, jalkineiden tyyppi, puhelimen luurin suuntautuminen ja askelten suunta suhteessa puhelimeen. Rekonstruktiotallenteiden osalta lausunnossa todetaan, että nämä äänet olivat olleet huolellisesti tuotettuja. Niissä oli esiintynyt vähän (kilpailevia) hälyääniä, ja äänet olivat olleet kuultavissa. Lausunnon mukaan rekonstruktiossa tuotettujen äänien vertailu hätäkeskuspuhelutallenteiden alkuperäisiin ääniin ei ole antanut ratkaisevia tuloksia. Nämä FBI:n lausunnossa esitetyt näkökohdat on otettava huomioon arvioitaessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavia juoksuaskelien ääniä, kuten myös se, että kyse on monotallenteesta, jonka perusteella ei ole mahdollista TN:n mukaan määrittää tallentuneiden äänien tarkkoja suuntia.

151. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 5.10.2011 päivättyjen lausuntojen mukaan hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole voitu todeta Anneli Auerilta takavarikoituihin Hitachi-3D Super Woofer -radiokasettisoittimeen, Denver TCD-21 -radio-CD-kasettisoittimeen tai Panasonic-merkkiseen sanelukoneeseen liittyviä painike- tai käyntiääniä (kirjalliset todisteet nrot 57 ja 58). Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 2.2.2012 (kirjallinen todiste nro 60) mukaan näiden rekonstruktiossa keittiön pöydälle sijoitettujen laitteiden painike- ja kelausäänet olivat tallentuneet hätäkeskusjärjestelmään joko katkoksina tai osittain taikka selvästi kuultavina ääninä.

152. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 19.12.2011 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 59) mukaan Anneli Auerin HP DV5 ja HP DV6000 -merkkisillä kannettavilla tietokoneilla sekä Anneli Auerin Wings-pöytätietokoneella oli ollut tallennettuna äänitiedostoja, joihin liittyen äänen korkeutta ja nopeutta oli muokattu. Lausunnon johtopäätös on ollut, että äänitiedostojen muokkaaja on pystynyt käyttämään äänenkäsittelyohjelmaa ja editoimaan ääniä.

153. B:n vuonna 2011 antamat kertomukset siitä, että hän oli lähes viisi vuotta aiemmin kuullut ääniä, joiden hän sittemmin oli päätellyt olleen peräisin ääninauhurin käyttämisestä, eivät edellä todetuin tavoin ole uskottavia.

154. Vaikka hätäkeskuspuhelutallenteen osalta on esitetty epäilyjä ja väitteitä siitä, että tallenteelta kuultavat äänet olisivat olleet joiltakin osin etukäteen äänitettyjä, ovat nämä väitteet kuitenkin jääneet näyttämättä. Asiassa ei ole selvitetty sitä, millä tavalla Anneli Auer olisi tallentanut väitetyn perheriidan kuluessa ja ennen hätäkeskuspuhelua Jukka Lahteen kohdistamaansa väkivaltaan ja näihin tapahtumiin yleisesti ottaen liittyviä ääniä. Epäselväksi on myös jäänyt se, kuinka nämä äänet olisi toisinnettu onnistuneesti hätäkeskuspuhelun aikana siten, ettei A:kaan olisi reagoinut etukäteistallenteen soittamiseen. Näin ollen arvioitavaksi jää, onko Anneli Auer kyennyt surmaamaan Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana lyömällä tätä päähän sorkkaraudalla tai muulla astalolla tallenteen kohdassa 2:03 ja viimeistään tallenteen kohdassa 2:28, minkä jälkeen Jukka Lahden ääntelyä ei enää ole kuultavissa tallenteelta. Kello on tallenteen kohdassa 2:28 ollut 02.45.49.

Jukka Lahden vammat ja kuolema

155. Jukka Lahden vammoista ja kuolemasta sekä näihin liittyvistä oikeuslääketieteellisistä tutkimuksista ja havainnoista on kuulusteltu todistajana oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittanutta oikeuslääkäri HL:ää, joka on kertonut käräjäoikeuden tuomioon kirjatulla tavalla (s. 34). Oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta laadittu pöytäkirja ja siihen liittyvä lisälausunto ovat kirjalliset todisteet nrot 11 ja 13. Hovioikeus toteaa, että MM oli ollut kertomallaan tavalla läsnä ruumiinavauksessa teknisen rikostutkinnan edustajana.

$4cc

157. Jukka Lahdessa on ollut noin 70 pistohaavaa. Näiden vammojen aiheuttamisen vaatima aika on HL:n mukaan riippunut siitä, kuinka nopeasti tekijä oli lyönyt veitsellä uhria. Kyse on ollut mahdollisesti muutamista minuuteista, kun otetaan huomioon myös pistojen sijainti eri puolilla kehoa. HL ei ole osannut tarkasti arvioida pistohaavoihin liittyvän väkivallan vaatimaa kestoa. Käsivarsien vammat olivat sopineet sijaintinsa puolesta torjuntavammoiksi. Näiden pistohaavojen lisäksi Jukka Lahdessa oli ollut noin kymmenen viiltohaavaa. Jukka Lahden vasemmassa jalkapohjassa oli ollut HL:n mukaan yksi viiltohaava.

158. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauspöytäkirjan (kirjallinen todiste nro 11) mukaan edellä todetut noin 70 pistohaavaa ovat sijainneet ulkoisen tarkastuksen mukaan seuraavasti:

– oikealla hartian ja olkavarren alueella sekä selässä oikealla puolella, yhteensä 18 pistohaavaa, jotka ovat pinnallisia tai enintään yhden senttimetrin syvyyteen ulottuvia;

– vasemmalla hartian ja olkavarren alueella sekä selässä vasemmalla puolella, yhteensä kymmenen pistohaavaa, jotka ovat pinnallisia tai enintään kahden senttimetrin syvyyteen ulottuvia;

– vasemmassa kyynärvarressa yhteensä kaksi pistohaavaa, joista toinen on pinnallinen ja toinen noin neljä senttimetriä syvä;

– oikeassa yläraajassa yhteensä neljä pistohaavaa, jotka ovat joko pinnallisia tai enintään neljän senttimetrin syvyyteen ulottuvia;

– vasemmalla kainalossa yhteensä viisi pistohaavaa, joista kolme on pinnallista pistohaavaa, yksi yhden senttimetrin syvyyteen ulottuva pistohaava ja yksi rintaontelon sisäiseen tilaan noin 13 senttimetrin mittainen ja 11 senttimetrin syvyyteen ruumiin sivusuunnassa ulottuva pistohaava kainalon etuosan ja rintakehän raja-alueilla. Myöhemmin ruumiinavauspöytäkirjassa todetaan, että haavojen edelleen tutkimisessa havaitaan, että tämä pistohaava ulottuu noin 20 senttimetrin syvyyteen rintaontelon sisäiseen tilaan;

– vasemmassa olkavarressa kaksi pinnallista pistohaavaa;

– rintakehän alueella kolme pinnallista pistohaavaa;

– vatsan ja kylkien alueella kolme pistohaavaa, joista yksi on pinnallinen, yksi noin 15 millimetrin levyinen ja 20 senttimetrin syvyyteen varsin jyrkästi yläviistoon, keskialueita kohti suuntautuva pistohaava sekä yksi runsaan 20 senttimetrin syvyyteen ulottuva lähes edellä mainitun pistohaavan kanssa samassa suunnassa kulkeva pistohaava;

– vatsan alueella 15 pistohaavaa, jotka ovat joko pinnallisia tai enintään 1,7 senttimetriä rasvakudokseen ulottuvia pistohaavoja;

– kaulan vasemmalla puolella, korvan alueella yksi pistohaava, joka ulottuu noin viiden senttimetrin syvyyteen ja muutamia vähäisempiä pistohaavoja;

– vasemmalla otsalla kaksi pinnallista pistohaavaa; ja

– päälaella pinnallinen pistohaavaksi sopiva muutos.

159. Vasemmalla puolella päälaella/takaraivolla on ollut selkeä ruhjehaava. HL:n mukaan tämän kaltaisia vammoja näkee, kun ihminen kaatuu. HL:n mukaan on mahdollista, että tämä ruhjevamma on aiheutettu jollakin tylpällä esineellä, kuten halolla. Aivoissa ei ole ollut HL:n mukaan tässä kohdin vammoja, mutta ruhjevammaan oli voinut liittyä aivotärähdys tai muu ohimenevä tajunnantilan menetys.

160. Alaraajoissa ei ole havaittu merkittäviä ulkoiseen väkivaltaan liittyviä muutoksia. Vasemman kantapään sisäsivulla on ollut varsin pinnallinen noin kahden senttimetrin mittainen ilmeisesti lasinsirun aiheuttama haava. Jalkapohjan alueella on ollut jonkin verran hyytynyttä verta ja muutama lasinsiru. HL on todennut, etteivät jalkapohjien vähäisemmät vammat ole olleet olennaisia ruumiinavausta tehtäessä.

$4cd

163. HL on kertonut, että on hyvin vaikea arvioida sitä, missä määrin Jukka Lahden pään vammoista on vuotanut lisää verta takkahuoneen lattialle sen jälkeen, kun poliisin ensipartio on ottanut valokuvat, ja mikä merkitys elvytystoimenpiteillä on ollut veren määrän lisääntymiseen. HL on todennut valokuvien ja Jukka Lahden päävamman laadun perusteella, että varmasti Jukka Lahden kuolemasta ei ollut kulunut tuntia eikä kahta, vaan pikemminkin minuutteja, siinä vaiheessa, kun sairaankuljetushenkilöstö oli saapunut paikalle. Päässä on hyvä verisuonitus ja isoja suonia, mikä on otettava huomioon tarkasteltaessa päästä eri aikoina valuneen veren määriä. Tätä johtopäätöstä on HL:n mukaan tukenut myös se, että sairaankuljetushenkilöstö oli valokuvista ilmenevällä tavalla ainakin ryhtynyt elvytystoimenpiteisiin. HL ei ole tiennyt, missä määrin Jukka Lahtea oli yritetty elvyttää.

164. HL on rikospaikalta otetun valokuvan perusteella todennut, että vatsan alueen vammat olivat vuotaneet selällään olleen Jukka Lahden vatsan sivuja pitkin lattialle. MM on näiden samojen teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella päätellyt, että Jukka Lahti oli ollut selällään lattialla, kun tekijä oli yrittänyt puukottaa Jukka Lahtea vatsaan. MM on arvioinut vammojen laadun perusteella, että fileerausveitsen terän kärki oli tässä vaiheessa jo katkennut. MM on edelleen kiinnittänyt huomiota siihen, että vammat olivat sijainneet Jukka Lahden ruumiin yläpinnalla ja niistä oli valunut verta kylkiä pitkin lattialle. Tämä on MM:n mukaan viitannut siihen, että nämä vatsan alueen vähäisiksi jääneet pistohaavat oli aiheutettu Jukka Lahden eläessä.

165. Jukka Lahden verestä ei ollut havaittu alkoholia eikä huumausaineita.

166. HL:n mukaan vammojen perusteella ei ole mahdollista päätellä sitä, minkä kokoinen tekijä on ollut.

$4ce

$4cf

Anneli Auerin vammat

169. Anneli Auerin rinnassa vasemman nännin läheisyydessä on todettu noin senttimetrin pituinen pistohaava, jonka syvyyttä tai etäisyyttä sydämestä ei ole voitu arvioida. Haava on joka tapauksessa ollut niin syvä, että se on läpäissyt keuhkopussin aiheuttaen ilmarinnan (ks. kirjalliset todisteet nrot 15 – 17). Todistajana kuulusteltu keuhkotautien erikoislääkäri LK on hovioikeudessa kertonut, että jo yhden senttimetrin syvyinen haava voi aiheuttaa ilmarinnan. LK ei ole kyennyt hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella eikä muutoinkaan päättelemään varmuudella, oliko Anneli Auerilla ollut pistohaava ja siihen liittynyt ilmarinta siinä vaiheessa, kun tämä oli soittanut hätäkeskukseen.

$4d0

171. Anneli Aueria Satakunnan keskussairaalassa 2.12.2006 puhutelleet poliisimiehet olivat videotallenteelta ilmenevin tavoin todenneet, että hänen jalkapohjissaan oli ollut haavoja. Tarkempaa selvitystä Anneli Auerin jalkapohjien vammoista ei ole esitetty. MM on takkahuoneessa välittömästi teon jälkeen tekemiensä havaintojen perusteella todennut, että lattialla oli ollut rikotun ikkunan välittömässä läheisyydessä pääosin isompia lasinpaloja lappeellaan. Terävämmät ja pienikokoisemmat lasinsirut olivat taas olleet MM:n kertomalla tavalla pääosin kauempana rikotusta ikkunasta, takan vieressä. Haavojen olemassaolo tukee sinänsä Anneli Auerin kertomusta siitä, kuinka hän oli poistunut takkahuoneesta loikkaamalla sängyn päädyssä olleen arkun yli. Toisaalta haavat ovat voineet syntyä yhtä hyvin myös muunlaisessa yhteydessä.

Tapahtumapaikka ja vaihtoehtoiset tapahtumainkulut poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella tarkasteltuina

172. Syyttäjät ja Anneli Auer ovat nimenneet hovioikeudessa kirjallisiksi todisteiksi valokuvia, jotka poliisin ensipartio oli ottanut välittömästi tapahtumapaikalle saavuttuaan. Lisäksi oikeudenkäyntiaineistoon on sisältynyt valokuvia, jotka poliisi oli ottanut tapahtumapaikan myöhemmän teknisen rikostutkinnan yhteydessä. Nämä kaikki valokuvat ovat sisältyneet oikeudenkäyntiaineistoon paperitulosteina, minkä lisäksi näiden valokuvien digitaaliset versiot on käyty hovioikeuden pääkäsittelyssä läpi heijastamalla ne valkokankaalle. Valokuvia on käyty läpi erityisesti HL:ää ja MM:ää kuulusteltaessa. Hovioikeus on valokuvien läpikäymisen jälkeen pyytänyt, että pääkäsittelyssä läpikäydyt digitaaliset valokuvat jätettäisiin myös tässä tallennusmuodossa oikeudenkäyntiaineistoon, jotta hovioikeudella on myös päätösneuvotteluiden yhteydessä asiaa ratkaistessaan samat mahdollisuudet kuin pääkäsittelyssä arvioida näistä valokuvista havaittavia seikkoja, joihin osapuolet ovat kiinnittäneet hovioikeuden huomiota.

173. Syyttäjät ovat toimittaneet oikeudenkäyntiaineistoon sisältyneet valokuvat hovioikeudelle ja asianosaisille CD-levylle tallennettuina. Syyttäjät ovat tässä yhteydessä ilmoittaneet hovioikeudelle, että poliisi oli valokuvia kopioidessaan löytänyt myös sellaisia uusia aiemmin oikeudenkäyntiaineistoon sisältymättömiä valokuvia, jotka oli otettu tapahtumapaikalla 14.12.2006 tehdyn teknisen rikostutkinnan yhteydessä. Syyttäjät ovat nimenneet nämä 14 valokuvaa kirjallisiksi todisteiksi ja jättäneet myös ne digitaalisina kopioina hovioikeudelle ja muille osapuolille. Hovioikeus on vielä tämän jälkeen varannut asianosaisille tilaisuuden pääkäsittelyssä lausua käsityksensä uusista valokuvista.

174. Hovioikeus on tehnyt valokuvien ja muun, erityisesti tekniseen rikostutkintaan perustuvan oikeudenkäyntiaineiston perusteella seuraavia havaintoja ja johtopäätöksiä. Tässä yhteydessä on kiinnitetty huomiota myös HL:n, MM:n, AY:n ja MT:n kertomuksiin.

$4d3

176. Takkahuoneen lattiaa peittää ohut, sotkeutunut verikerros sängyn ja pesuhuoneen vieressä olevan istumapenkin välisellä hyvin rajatulla alueella. Vereentynyt alue on keskeltä muuta aluetta tummemman eli oletetusti paksumman verimäärän peittämä. Tämä Jukka Lahden ruumiin rintamasuunnasta katsoen vasemmalla puolella olohuoneeseen päin ollut verestä sotkeutunut alue viittaa siihen, että Jukka Lahti on väkivallan aikana seisonut tässä kohdin ja tällä alueella on käyty kamppailua Jukka Lahden ja hänen surmaajansa välillä. Tällä alueella on vain muutama yksittäinen lasinsiru. Alueen koko on noin yhden neliömetrin suuruinen ja sen välittömässä läheisyydessä, olohuoneen puoleisella alueella, on erityisesti havaittavissa muutamia jokseenkin kokonaisia ja erisuuntaisia verisiä kengänjälkiä.

$4d4

$4d5

179. Tippuverijälkiä on havaittavissa kamppailualueen välittömässä läheisyydessä ja myös sängyn päädyn ja ikkunan välisellä alueella, varsinkin veristen kengänjälkien oikealla eli sängyn päädyn puolella. Tippuverta on joissain määrin rikotun ikkunan edessä olleella ovimatolla ja lattialaatalla, mutta ei ovessa alaosastaan kiinnitettynä roikkuneen verhon tai sen päällä olleiden lasinpalojen päällä. Tippuverta on myös terassilla. MM on kertonut etsineensä verijälkiä myös takapihan sora- ja nurmialueilta. MM ei ollut tällöin löytänyt muita kuin teknisen rikostutkinnan tallentamat verijäljet.

$4d6

$4d7

$4d9

183. Verrattaessa takkahuoneen kengänjälkien verimäärää ja veren sävyä jäljet näyttävät yhteensopivilta sen tahriintuneen veren kanssa, jota on ollut oletetulla kamppailualueella ohuesti. Terassilla havaittujen veristen kengän osajälkien sijainti ja laatu eivät ole ristiriidassa myöskään sisällä olevien veristen kengänjälkien kanssa, kun otetaan huomioon se, että ikkunan vieressä arkun päällä olleissa housuissa on havaittu verinen kengän osajälki. MM:n mukaan nämä veriset kengänjäljet terassilla olivat vastanneet kuvioinniltaan takkahuoneen lattian verijälkiä. MM ei ollut havainnut verisiä kengänjälkiä terassilla, jotka olisivat voineet liittyä muuhun kuin tekijän poistumiseen.

184. Takkahuoneesta olohuoneeseen johtavalla reitillä on kaksi osittaista veristä kengänjälkeä ja olohuoneen lattialla yksi osittainen verinen kengänjälki. MM:n näkemyksen mukaan olohuoneen lattialla ollut osittainen verinen kengänjälki oli ollut jarrutusjälki. MM:n mukaan kengän kuvioinnin uriin jäänyt veri oli tekijän pysähtyessä irronnut ja jättänyt jäljen lattiaan. Ikkunan ja veitsen välisellä lattia-alueella on verisen kengän jättämäksi sopiva jälki, joka on osaksi rikkoutuneen lasin päällä. Irronneen hammassillan läheisyydessä on ilmeisesti verisen kengän osajälkiä, osittain myös lasinpalojen päällä.

185. Terassilta otetuissa valokuvissa ei ole havaittavissa kokonaisia kengänjälkiä. Terassilla oven edustan osittainen verinen kengänjälki on osaksi lasinsirpaleiden peittämä. Hieman etäämmällä on vasemmalle päin terassin ovesta suuntautunut, poistumiseen viittaava osittainen verinen kengänjälki. MM:n laatiman kuva- ja piirrosliitteen 9.12.2006 (kirjallinen todiste nro 5) kuvan 8 yhteyteen on kirjattu, että terassilla on ollut havaittavissa joitakin verisiä kengänjälkiä, jotka ovat johtaneet ulos terassilta vasemman puoleisen aukon kautta. Pihamaalla ei ole ollut jälkiä.

186. Terassilla ja terassin ovessa on yksittäisiä tippuverijälkiä. Terassilla on maassa kaksi sinistä lasten kurakinnasta, joiden päältä on taltioitu ruskeankirjavia tekokuituja, mutta ei verta. Anneli Auerin mukaan siniset kurakintaat ovat pudonneet oven eteen siirretyn tuolin päältä.

187. Rikotun ikkunan ja sängyn päädyn välissä on arkku, jonka päällä ja vieressä lattialla, ikkunan puolella, on vaatteita, kuten erityisesti ensipartion ottamista valokuvista voidaan havaita.

$4da

189. Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä veriset kengänjäljet jättäneiden jalkineiden tarkemmasta laadusta ja rakenteesta. Tästä syystä jalkineiden koon määritykseen liittyy epävarmuustekijöitä. Joka tapauksessa on jäänyt selvittämättä, että Jukka Lahdella olisi ollut näihin verisiin kengänjälkiin ja kurajälkeen pohjan kuvioinniltaan ja kooltaan sopivat jalkineet, joita Anneli Auer olisi voinut käyttää yöllä 1.12.2006 näiden jälkien lavastamiseen.

190. Terassilla rikotun oven edessä olleessa muovisessa tuolissa on poliisin teknisestä tutkinnasta laaditun pöytäkirjan 14.4.2010 mukaan todettu karkeakuvioisen jalkineen jättämä kurajälki, joka on viitannut siihen, että tekijä olisi käyttänyt tuolia astimena tunkeutuessaan ikkunasta sisään (kirjallinen todiste nro 92, s. 2). Sanottu kurajälki näkyy valokuvissa vain osittain. MM:n mukaan se on kuvioinniltaan vastannut rikospaikalla todettuja verisiä kengänjälkiä.

$4dd

$4df

193. Hovioikeus toteaa, että kyseisen teossa käytetyn mustakahvaisen fileerausveitsen terä on ollut 15 senttimetriä pitkä ja enimmillään 20 millimetriä leveä. Terän kärki on ollut teon jälkeen poikki.

194. Sängyn olohuoneen puoleisessa päädyssä, pesuhuoneen puoleisen sängynjalan vieressä ja osittain lattialle pudonneen peiton päällä on halko, joka on toisesta päästään vereentynyt Jukka Lahden verestä. Tästä halosta on taltioitu yksi Jukka Lahden hius/karva. Halossa on ollut myös ruskeankirjavia tekokuituja (kirjallinen todiste nro 29).

$4e1

196. Merkillepantavaa on, että Anneli Auerin vartalossa, käsivarsissa tai jaloissa ei ole havaittavissa minkäänlaisia vammoja, verijälkiä, hiertymiä tai muitakaan merkkejä väitetystä fyysisestä kamppailusta Jukka Lahden kanssa. Anneli Auerin käsissä, nilkoissa, säärissä, kasvoissa, kaulalla tai hiuksissa ei ole havaittavissa myöskään sellaisia veriroiskeita, joita on täytynyt kohdistua tekijään tämän pahoinpidellessä ja lopulta lyödessä sorkkaraudalla Jukka Lahtea päähän ja joita on havaittavissa pesuhuoneen ovessa ja takkahuoneen istumapenkin päädyssä sekä lattialla (veripisaran koko 1 – 4 mm; ns. keskinkertainen nopeus). Tällaisiin veriroiskeisiin ei ole kiinnitetty huomiota myöskään puhutettaessa Anneli Aueria sairaalassa 2.12.2006, jolloin Anneli Auer oli näyttänyt jalkojensa verijäljet poliisille.

$4e2

$4e4

199. Verijäljet oven ulkopuolella ovat noin 60 – 80 senttimetrin korkeudella ikkunan alareunasta. Ikkunasta ulospäin katsottaessa oven ulkopinnassa oikealla olevat näppylähansikkaan jättämiksi sopivat jäljet ovat ison lasinpalan kohdalla. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 24.4.2009 (kirjallinen todiste nro 39) mukaan nämä näppylähansikkaan oven ulkopuolelle jättämät jäljet ovat osittain päällekkäisiä sekä valtaosaltaan liikahtaneita. Yksi selkeämmin erottuva jälki vastaa näppylöiden tiheyden ja likimain näppylöiden keskinäisen sijainnin suhteen takkahuoneen sängyltä taltioitua näppylähansikasta, josta ei ole voitu tunnistaa verta tai DNA:ta. Ikkunan sisäpuoleisen rikkoutuneen kipsilistan yhteydessä ei ole nähtävissä veriroiskeita, vaan lasissa on pikemminkin verta, joka on pudonnut vapaasti karmissa kiinni olevien lasinpalojen päälle.

$4e5

201. Oven terassinpuoleisella edustalla olleen muovisen puutarhatuolin alla on tasaisesti lasimurskaa, mikä viittaa siihen, että tuoli on nostettu oven eteen ikkunan rikkomisen jälkeen. Tuolilla on vähäisessä määrin lasinsiruja, mikä viittaa siihen, että ikkunaa on rikottu tai se on rikkoutunut vielä tuolin siirtämisen jälkeen. Huomionarvoista on, että rikotun ikkunan alalaidasta on ulkoapäin mitattaessa 92 senttimetriä oven alapintaan ja että terassin lattia on oven alareunaan nähden noin 11 senttimetriä alempana. Terassin lattiapinnasta on siten ikkunan alapintaan noin 103 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92, s. 1 ja 7). Ikkunasta kulkua koskevasta rekonstruktiovideosta 2.12.2011 (kirjallinen todiste nro 74) voidaan havaita, että ikkunasta kulkeminen suoraan terassilta ilman puutarhatuolia on ollut koehenkilöille varsin vaivalloista.

202. Ikkunan muovilistassa on havaittavissa leikkausjäljeksi luonnehdittavissa oleva rikkouma, jossa ei ole nähtävissä verta. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 12.6.2007 (kirjallinen todiste nro 34) mukaan reunalistan muovinen materiaali ei ole tässä tapauksessa jäljentänyt hyvin käytetyn työkalun/käytettyjen työkalujen jälkiä. Oven puupinnoilla, sisä- ja ulkopuolella, ikkunan alumiinikarmissa sekä ikkunan muovisessa reunalistassa on epäselviä painumajälkiä, jotka tyypiltään voisivat sopia sorkkaraudan, taltan tai muun samantyyppisen työkalun jättämiksi.

203. Takkahuoneen ja olohuoneen välisellä alueella on sekä isompia lasinpalasia että pienempiä lasinsiruja, joita viimeksi mainittuja on erityisesti takan kyljen vieressä. Yksittäisiä lasinsirpaleita on eri puolilla takkahuonetta, olohuoneessa ja ulkona terassilla. Terassilla on kauempana ovesta muutama suurempi lasinpala. MM:n mukaan tekijä oli voinut ikkunaa rikkoessaan heittää nämä isommat lasinpalat terassille. Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella olkapään tasolla on nähtävissä lattialla lasinsirpale, johon astuminen voi olla yksi mahdollinen selitys Jukka Lahden vasemman kantapään sisäsivulla todetulle haavalle.

$4e6

205. Verhon vauriot yhdessä edellä ikkunan rikkomisesta sekä tuolin nostamisesta todettujen seikkojen kanssa viittaavat vahvasti siihen, että ikkuna on rikottu ulkoapäin ja ettei ikkunaa ole rikottu verisellä astalolla.

206. Pesuhuoneen oven vieressä olevan istumapenkin yläpuolella on seinässä joitakin verijälkiä. Takkahuoneen oven ja sängyn päädyssä olevan arkun väliin jäävässä seinässä on verijälkiä.

$4e9

208. Keittiön pöytätasoilla ja liedellä on paljon kotitalousesineitä. Toisaalta keittiön lattialla ei ole mitään, mikä vaikuttaisi pudonneen sanotuilta pöytätasoilta. Mikäli Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä olisi ollut riita, johon olisi liittynyt Anneli Auerin pitäminen väkisin pöytätasoa vasten, on oletettavaa, että jotakin olisi pudonnut lattialle tässä yhteydessä. Jos Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden puolisoiden keskinäisen, fyysistä kanssakäymistä sisältäneen riidan päätteeksi ja lavastanut rikospaikan tämän jälkeen ulkopuoliseen tekijään viittaavaksi, hänen olisi osana lavastustoimiaan tullut huolehtia kaiken muun ohessa myös siitä yksityiskohdasta, ettei keittiöön ole jäänyt mitään merkkejä mainitunlaisesta riitelystä.

209. Sekä ensipartion että teknisen rikostutkinnan valokuvista havaittavissa olevalla tavalla paikalle saapuneen sairaankuljetushenkilöstön tarkoituksena oli ollut ainakin varmistaa, onko Jukka Lahtea ollut tarpeen yrittää elvyttää. Tässä tarkoituksessa Jukka Lahden rintaan oli kiinnitetty defibrillaattorin elektrodit. Poistetut elektrodien suojataustat ovat lattialla. Todistaja HL:n toteamalla tavalla tällaisiin toimenpiteisiin olisi tuskin ryhdytty, jos uhri olisi ollut kuolleena jo pidemmän aikaa. HL:n arvion mukaan Jukka Lahti oli ollut tässä vaiheessa kuolleena pikemminkin minuuttien kuin tunnin tai kahden ajan.

210. Kattoon, sängyn päädyn ja olohuoneen välisellä alueella, kiinnitetty valaisin (ns. kohdevalaisin) on suunnattuna katon suuntaisesti terassin puoleista seinää kohti eli poispäin Jukka Lahden ruumiista, joka on lattialla pesuhuoneen oven edessä. Valaistusrekonstruktioissa (ks. kohdat 249 – 250) todetulla tavalla valaistus on tältä osin ollut portaattomasti säädettävissä. Kohdevalaisimen säätökytkin on takkahuoneen seinässä olohuoneen ja rikotun ikkunan väliin jäävällä alueella, jossa on runsaasti lasinkappaleita.

211. Takkahuoneen lattialla Jukka Lahden ruumiin oikealla puolella sängyn alla on hiuspidike. Anneli Auer on kertonut hovioikeudessa, että hän oli jättänyt pidikkeen sängyn viereen tuolille, jolta se oli mahdollisesti pudonnut lattialle.

$4ef

Poliisin toimenpiteistä rikospaikalla ja teknisestä rikostutkinnasta

$4f0

214. Hovioikeus toteaa, että oikeudenkäyntiaineistoon kuuluva poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkima selvitys ei miltään osin liitä Anneli Aueria Jukka Lahteen kohdistettuun väkivaltaan eikä siten suoraan osoita, että Anneli Auer olisi syyllistynyt syytteessä mainittuun tekoon. Sillä on kuitenkin merkitystä arvioitaessa hänen tapahtumien kulusta antamansa kertomuksen uskottavuutta ja sitä, voidaanko vaihtoehto Jukka Lahden surmanneesta ulkopuolisesta tekijästä sulkea pois.

215. Poliisikoirapartioon yöllä 1.12.2006 kuulunut todistaja JR on kertonut hajujälkien etsimisestä poliisikoiran avulla tässä tapauksessa ja poliisikoirakoulutuksesta vastaava todistaja AT poliisikoirien käyttämisestä yleisemmin keskeisiltä osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 27 ja 28 on merkitty. JR:n kertomuksesta hovioikeudessa on käynyt lisäksi ilmi seuraavaa.

$4f2

218. Teräosastaan selvästi vääntynyt, ohutteräinen fileerausveitsi on ollut käsillä hovioikeuden pääkäsittelyssä katselmusesineenä. Hovioikeuden havaintojen mukaan kärjestään katkennut terä on ollut puukon terää selvästi taipuisampi. Sen voidaan päätellä vääntyneen, kun sillä on lyöty Jukka Lahtea. Ruumiinavauksessa läsnä olleen todistaja MM:n mukaan veitsen terän puuttuvaa kärkeä oli yritetty etsiä Jukka Lahden ruumiista, mutta kun röntgenlaitetta ei ollut ollut käytettävissä, sitä ei ollut löytynyt.

219. Kalojen perkaamiseen ja käsittelyyn tarkoitettua veistä on sen valmistajan lausunnon (kirjallinen todiste nro 28) mukaan teroitettu usein niin sanotulla puikkoteroittimella. Lausunnossa on myös kiinnitetty huomiota veitsen kuluneisuuteen, joka puikkoteroittimen käytön ohella viittaa sen olleen satunnaisessa ammattikäytössä tai osa vakavaa ruoanlaittoharrastusta. Fileerausveitseen ei ole ollut saatavilla tuppea.

220. Poliisiammattikorkeakoulun poliisikoiralaitoksella suoritetusta hajutunnistustutkimuksesta laaditun lausunnon 28.8.2009 (kirjallinen todiste nro 26) mukaan koira ei ollut tunnistanut hajuyhteyttä veitsestä otetun hajusiirrännäisen ja Anneli Auerin välillä. Todistajana kuulustellun, poliisikoirien koulutuksesta vastaavan IH:n kertomuksesta ilmenevin tavoin tällä perusteella ei voida kuitenkaan poissulkea sitä, etteikö Anneli Auer olisi voinut käsitellä veistä.

$4f4

222. Veitsen sijainti takkahuoneen lattialla, näkyvällä paikalla lähellä olohuonetta, ja se, ettei veitsen terä ole verinen ja ettei lattialaatoille ole roiskunut veitsestä verta, voisivat tukea sellaista johtopäätöstä, että kyse olisi lavastuksesta. Toisaalta jos tekijä olisi Anneli Auer ja kyse olisi hänen tekemästään lavastustoimenpiteestä, ei ole uskottavaa, että Anneli Auer olisi jättänyt kyseisen veitsen tekopaikalle mutta hävittänyt samalla kaikki muut tekoon liittyneet välineet ja muut esineet. Anneli Auer ei ole voinut olla varma siitä, ettei veistä voitaisi liittää häneen henkirikosta tutkittaessa.

223. Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa suoritettujen kuitututkimusten (kirjalliset todisteet nrot 19 – 25, 30 ja 114), lasitutkimuksen (kirjallinen todiste nro 42) ja Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä ollutta halkoa sekä lattialla ollutta voimakkaasti vereentynyttä halkoa koskevien DNA-tutkimusten (kirjalliset todisteet nrot 29, 31 ja 32) johdosta voidaan todeta seuraavaa.

224. Huomionarvoisia ovat tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut, punakirjavat puuvillakuidut ja oranssinpunaiset puuvillakuidut. Ruskeankirjavien tekokuitujen, joiden on todettu olleen samanvärisiä ja myös laadultaan samanlaisia, alkuperä on poliisin suorittamissa tutkimuksissa jäänyt selvittämättä. Punakirjavat puuvillakuidut ovat olleet samanvärisiä ja -laatuisia kuin Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä olleiden punakeltaisten vuodevaatteiden kuidut. Oranssinpunaiset puuvillakuidut ovat olleet yhteneviä Anneli Auerin punaisen T-paidan kuituihin nähden.

$4f6

226. Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä olleisiin vuodevaatteisiin viittaavia punakirjavia puuvillakuituja on ollut Jukka Lahden alushousuissa ja T-paidassa, fileerausveitsessä, molemmissa edellä mainituissa haloissa ja Anneli Auerin punaisessa T-paidassa.

227. Anneli Auerin T-paidasta peräisin olleita oranssinpunaisia puuvillakuituja on todettu Jukka Lahden alushousuista sekä sängyllä olleesta halosta poimituista kuiduista. Jukka Lahden kynnenalusnäytteissä tai T-paidassa ei ole ollut vastaavia kuituja.

228. Anneli Auerin T-paita on imuroitu eikä siinä ole todettu olleen lasia, mitä seikkaa verijälkitutkija MT on kertonut ihmettelevänsä. MM:n mukaan lyötäessä ikkunaelementtiin tylpällä esineellä lasiin ei kohdistu niin suurta liikevoimaa, että sisätiloihin syntyisi lasipölyä toisin kuin esimerkiksi räjähdyksissä. Hovioikeus toteaa, ettei tätä kysymystä ole ilmeisesti tarkemmin selvitetty esitutkinnassa.

$4f7

231. Useiden todistajina kuulusteltujen, asian tutkintaan osallistuneiden poliisimiesten kertomuksista on todettavissa, että taloa ei ollut tutkittu kuitujen suhteen muutoin kuin takkahuoneen ja terassin osalta. TS on muun muassa todennut, että oli ollut iso virhe, ettei kuitututkimusta ollut tehty koko talossa. Ruskeankirjavien tekokuitujen alkuperä oli jäänyt poliisilta selvittämättä.

232. Ruskeankirjavia tekokuituja koskevien löydösten yhteys Jukka Lahden surmaamiseen ja terassin oven ikkunan rikkomiseen sekä tekijän liikkumiseen takkahuoneessa ja terassilla on ilmeinen. On erittäin epätodennäköistä, että Jukka Lahden surmannut henkilö ei olisi ollut tekemisissä sanottuja kuituja luovuttaneen vaatteen tai muun tekstiiliin kanssa. Mainitunlaisten kuitujen löytyminen niin terassin oven ikkunasta kuin terassiltakin tukee osaltaan käsitystä ikkunan kautta sisään tulleesta ja poistuneesta ulkopuolisesta tekijästä.

233. Se seikka, että Anneli Auerin T-paidasta peräisin olleita puuvillakuituja on ollut Jukka Lahden alushousuissa ja sängyssä olleiden vuodevaatteiden kuituja sanotussa T-paidassa, tukee Anneli Auerin kertomusta siitä, että hän oli käyttänyt tätä T-paitaa nukkuessaan sängyssä Jukka Lahden kanssa ennen ulkopuolisen tekijän tunkeutumista taloon. Anneli Auerin T-paidan kuituja on ollut sängyssä olleessa halossa, mikä voi selittyä sillä, että Anneli Auerin T-paidan kuituja on välittynyt vuodevaatteista halkoon. On huomattava, ettei tästä halosta, josta on löydetty myös ruskeankirjavia tekokuituja, ole löydetty viitteitä siitä, että Anneli Auer olisi käsitellyt tätä halkoa. Anneli Auerin ei ole näytetty käsitelleen myöskään lattialta löydettyä halkoa. Viimeksi mainitusta lattialla olleesta halosta, jossa on ollut sekä Jukka Lahden hius/karva, ruskeankirjavia tekokuituja ja Jukka Lahden DNA:ta ja verta, ei ole löydetty myöskään Anneli Auerin T-paidan kuituja tai DNA:ta.

234. Toisaalta huomiota herättää ensinnäkin se, että T-paidassa ei ole ollut lasipölyä, vaikka lasia oli Anneli Auerin kertomuksen mukaan lentänyt ilmassa siinä määrin, että hän oli asettanut kätensä kasvojensa eteen siltä suojautuakseen. Tältä osin kyse on voinut olla sellaisesta vaistonvaraisesta toiminnasta, johon ei ole ollut tosiasiallista tarvetta, koska Anneli Auer ei kertomuksensa mukaan ole ollut tässä vaiheessa ikkunan edessä vaan joko polvillaan tai seisten sängyllä. Asiassa ei ole myöskään esitetty tarkempaa selvitystä siitä, millä tavoin lasipölyä olisi levinnyt sisätiloihin, jos ikkunan kolminkertainen lämpölasi olisi rikottu ulkoapäin, ja missä määrin lasia olisi pitänyt tällaisessa tilanteessa päätyä Anneli Auerin T-paitaan huomioon ottaen hänen sijaintinsa ja etäisyytensä ikkunasta. Yksin lasin puute T-paidassa ei siten asiassa esitetyn näytön perusteella osoita Anneli Auerin kertomusta paikkansapitämättömäksi.

$4f9

$4fa

$4fb

238. Ottaen huomioon, että Jukka Lahti on surmattu sängyn ja sen lakanoitten välittömässä läheisyydessä, veitsen kuitulöydöksistä pääteltävissä oleva kosketuksissa oleminen vuodevaatteisiin ei syyttäjien esittämällä tavalla osoita, että veitsi olisi ollut peräisin Anneli Auerin ja Jukka Lahden taloudesta. Sängyllä olleessa halossa olleet Anneli Auerin T-paidan kuidut ovat puolestaan voineet siirtyä halkoon vuodevaatteiden tai Jukka Lahden kautta.

239. Takkahuoneen lattialla ollut silmin nähden verinen halko ja sängyssä ollut halko ovat liittyneet tavalla tai toisella Jukka Lahden kuolemaan. Mahdollista on, että Jukka Lahden päälaella tai takaraivolla ollut ruhjehaava on aiheutettu takkahuoneen lattialla olleella halolla. Melko epätodennäköistä on kuitenkin se, että Jukka Lahden kasvoissa olleet vammat olisivat syntyneet halolla lyömällä. Mitenkään poissuljettua ei ole, että Jukka Lahti on turvautunut halkoihin puolustautuessaan surmaajansa vastaan. Pesuhuoneen oven viereisellä istumapenkillä on ollut kori, jossa on ollut halkoja ja sanomalehtiä. Joka tapauksessa se seikka, että Anneli Auerin DNA:ta ei ole ollut kummassakaan halossa ja ettei Anneli Auerin T-paidan kuituja ole ollut lattialta löydetyssä halossa, sopii yhteen sen käsityksen kanssa, että Anneli Auer ei ole käsitellyt sanottuja halkoja.

241. Anneli Auerin kertomuksen mukaan hänellä oli ollut tapana harjata hiuksiaan peseytymisen jälkeen takkahuoneessa, mikä RTS:n kertomus huomioon ottaen voi selittää edellä mainitun hiustutkimuksen tuloksen. Sanottu hiustutkimus ei siten osoita, että hiukset olisivat irronneet Anneli Auerin ja Jukka Lahden välisen kamppailun yhteydessä.

Kulku rikotusta ikkunasta 9.9.2008

$4fe

Ikkunan rikkominen ja kulku rikotusta ikkunasta 21.7.2009

243. Poliisin rekonstruktiossa 21.7.2009 (kirjalliset todisteet nrot 70 ja 71) on rikottu kaksi terassin oven ikkunaa vastannutta ikkunaa, joihin on ollut kiinnitettynä todellisella tapahtumapaikalla ollut alkuperäinen verho. Toinen ikkunoista on rikottu kuvitellulta sisä- ja toinen kuvitellulta ulkopuolelta. Ikkunat on rikottu verraten lyhytvartisella retkikirveellä. Kun ikkuna rikottiin ulkoa päin, koehenkilö löi retkikirveellä 26 kertaa, joista osa suuntautui ikkuna-aukon sivujen pienempiin lasinpaloihin. Osa ajasta meni ikkunaverhon yläosan irrottamiseen, koska verho ei ollut irronnut lyöntien seurauksena.

$4ff

Hätäkeskuspuhelutallennetta koskevat rekonstruktiot

245. Poliisi on 25.11.2008 suorittanut rekonstruktioita siitä, millä tavalla Tähtisentie 54:ssä käytössä olleesta lankapuhelimesta soitetun puhelun aikaiset äänet ovat tallentuneet hätäkeskusjärjestelmään. Äänitallenteiden tekeminen oli kuvattu kahdella videokameralla, mutta näitä videotallenteita ei ole nimetty todisteiksi hovioikeudessa (ks. pöytäkirja poliisin teknisestä tutkinnasta, s. 13, kirjallinen todiste nro 92). Talossa ovat asuneet uudet asukkaat. Valaistusrekonstruktiosta 26.11.2009, jolloin talossa ovat asuneet samat uudet asukkaat, ilmenee huoneiden kalustus (kirjallinen todiste nro 72). Puheluissa on tallennettu puheääniä, uhriin liittyviä ääniä ja takkahuoneessa tapahtuvaan kamppailuun liittyviä ääniä. Lisäksi rekonstruktioissa on tallennettu yksittäisiä ääniä, kuten erilaisia juoksuääniä ja ääniä, jotka syntyvät erilaisten esineiden (veitsi, hammassilta, retkikirves, halko, lasinpala) putoamisesta parketti- tai laattalattialle sekä ulko-oven avaamiseen ja sulkemiseen liittyviä ääniä.

246. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 2.2.2012 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 60) mukaan hätäkeskuksen tallennusjärjestelmä on tallentanut koehenkilöiden hypyt ikkuna-aukosta terassille sekä ovien avaamis- ja sulkemisäänet.

$500

$501

Valaistusrekonstruktiot 26.11.2009

249. Hovioikeudessa on kirjallisena todisteena nro 72 esitetty videotallenne 26.11.2009 toteutetusta rekonstruktiosta, jossa kahdella videokameralla on kuvattu takkahuoneessa liikkunutta maalihenkilöä erilaisissa valaistusolosuhteissa täydellisestä pimeydestä täysvalaistukseen saakka. Syyttäjät ovat katsoneet todisteen osoittavan, kuinka vaikeaa tarkkojen havaintojen tekeminen ja tuntomerkkien antaminen väitetystä ulkopuolisesta tekijästä olisi ollut pimeydessä.

250. Hovioikeus katsoo, ettei videotallennetta katsomalla voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, mitä ihmissilmin on erilaisissa valaistusolosuhteissa havaittavissa. Yleisesti tunnettua on, että ihmissilmä sopeutuu jossain määrin myös sellaisiin olosuhteisiin, joissa valoa on vain vähäisesti. Lisäksi asiassa on jäänyt epäselväksi, millainen valaistus tapahtumapaikalla on kullakin hetkellä vallinnut.

Rekonstruktio veren kuivumisajasta 26.11.2009

$502

252. Hovioikeus toteaa, että Jukka Lahden vammat ovat olleet laadultaan sellaisia, ettei niistä ole tullut verta suihkuamalla ja veri on merkittävissä määrin imeytynyt hänen T-paitaansa. Hänen ruumiinsa vasemmalla puolella ollut verialue on poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan ottamien valokuvien perusteella ollut verraten ohut ja vaikuttaisi levittyneen Jukka Lahden omista ja/tai hänen kengät jalassa olleen surmaajansa jaloista. Erityisen paksua verikerrosta ei ole ollut missään päin takkahuonetta. Veren kuivumisaikaa koskevissa rekonstruktioissa ei ollut otettu huomioon sitä, millainen vaikutus veren kuivumisaikaan on sillä, että lattialle putoavien tai valuvien verimäärien päällä seisoo, kamppailee tai makaa henkilö, joka samalla tulee omalla painollaan levittäneeksi verta lattian laatoille ja jolloin verta voi imeytyä lattialta henkilön vaatteisiin, vuodevaatteisiin tai tarttua tämän jalkapohjiin tai kengänpohjiin.

Rekonstruktio verisistä kengänjäljistä 2.12.2011

253. Poliisin tarkoituksena on tapahtumapaikalla 2.12.2011 suorittamansa rekonstruktion perusteella ollut selvittää, millaisia jälkiä takkahuoneen ja olohuoneen lattiaan syntyy, kun pesuhuoneen oven edestä kuljetaan olohuoneen puolelle ja sieltä takaisin takkahuoneeseen niin, että kulkijan oikean jalan jalkineen kengänpohja on ollut vereentynyt. Rekonstruktio on toteutettu siten, että koehenkilö oli astunut oikean jalkansa jalkineella tuoreeseen verilammikkoon ja liikkunut sitten määrätyllä tavalla edellä mainitulla alueella. Rikosylikonstaapeli MT on laatimassaan lausunnossa 6.2.2012 (kirjallinen todiste nro 3) ja todistajankertomuksessaan katsonut, että olohuoneen lattialla 1.12.2006 todettu osittainen verinen kengänjälki on vaikuttanut rekonstruktion perusteella lavastetulta. Vastaava jälki oli rekonstruktiossa saatu aikaan vain veristä kenkää kädessä pitäen lattiaan painamalla ja kenkää etuoikealle kiertämällä.

$503

Rekonstruktio Jukka Lahden ruumiin koskettamisesta 2.12.2011

255. Poliisin tapahtumapaikalla 2.12.2011 toteuttamassa rekonstruktiossa on pyritty selvittämään, onko pesuhuoneen puolelta ollut mahdollista koskettaa takkahuoneen lattialla Jukka Lahden ruumiin tavoin maannutta henkilöä Anneli Auerin kuvaamalla tavalla (ks. Anneli Auerin piirros, kirjallinen todiste nro 10). Anneli Auer on niin esitutkinnassa kuin häntä tuomioistuimessa kuulusteltaessa kertonut muistavansa, että hän oli käynyt katsomassa ja koskettamassa elottomalta vaikuttanutta Jukka Lahtea pesuhuoneen ja takkahuoneen välisen oven kautta saaden mahdollisesti tässä yhteydessä tämän verta T-paitansa hihoihin.

256. Todistaja MT:n kertomuksen ja 6.2.2012 päivätyn kirjallisen lausunnon (kirjallinen todiste nro 3) mukaan sanottu rekonstruktio on osoittanut sen, että Anneli Auerin kuvailemassa asennossa ei ole ollut mahdollista koskettaa Jukka Lahden veristä olkapäätä ja saada näin verta sormeen tai T-paidan hihojen takaosiin. MT:n mukaan rekonstruktiosta tehtäviä johtopäätöksiä on ollut myös se, että Anneli Auerin esittämä tapa koskettaa Jukka Lahtea on ollut epäluonnollinen.

257. Eräs rekonstruktion keskeisistä lähtökohdista on ollut se, että Jukka Lahden vereentyneistä päälaesta ja hiuksista olisi jäänyt auenneeseen pesuhuoneen oven alareunaan verta, jos ovi olisi avattaessa niihin osunut. Tällaisia jälkiä ei ovessa kuitenkaan ole ollut kirjallisina todisteina esitetyistä valokuvista ilmenevällä tavalla. MT:n kertomuksesta ja lausunnosta sekä rekonstruktiota koskevalta videotallenteelta on todettavissa, että takkahuoneen lattialla maannutta koehenkilöä pesuhuoneen puolelta koskettamaan pyrkinyt koehenkilö oli keskeyttänyt kunkin yrityksistään siinä vaiheessa, kun ovi oli osunut lattialla maanneen koehenkilön päähän.

258. MM on todistajankertomuksessaan tuonut esiin, että takkahuoneen lattialla maanneen koehenkilön pää on ollut rekonstruktiossa noin viisi senttimetriä lähempänä ovea kuin Jukka Lahden pää tosiasiallisessa tilanteessa. MM:n mukaan ovi on tällöin rekonstruktiossa avautunut vain 19 senttimetriä, kun ovea oli ollut mahdollista avata todellisissa olosuhteissa 27 senttimetriä. Ovi on siten avautunut kahdeksan senttimetriä vähemmän rekonstruktiossa kuin tositilanteessa. Rekonstruktiotallenteen ja poliisin ensipartion sekä teknisen rikostutkinnan ottamien valokuvien vertaaminen toisiinsa osoittaa, että MM:n havainto on oikea. Teknisen rikostutkinnan valokuvista ilmenee edellä todetulla tavalla myös, että ovi oli yöllä 1.12.2006 kyetty avaamaan siten, että oven raosta oli ollut mahdollista osoittaa taskulampulla lattialla oven edessä maannutta Jukka Lahden ruumista.

$504

Rekonstruktio koskien näppylähansikkaan jälkiä 2.12.2011

260. Poliisi on 2.12.2011 tapahtumapaikalla tehnyt myös terassin oven ikkunan karmeissa todettuihin verisiin näppylähansikkaan jättämiin jälkiin liittyvän rekonstruktion. Rekonstruktiossa kymmenen koehenkilöä oli kulkenut terassin oven ikkuna-aukosta sisään ja poistunut ulos verta käsineissään. Todistaja MT:n kertomuksesta ja kirjallisesta lausunnosta 6.2.2012 (kirjallinen todiste nro 3) ilmenevän käsityksen mukaan terassilta katsottuna ikkunan vasemmassa karmissa ollut verijälki on rekonstruktion perusteella vaikuttanut lavastetulta. MT on perustellut kantaansa sillä, että sanotun jäljen kohdalla on ollut sellainen terävä ja suuri lasikappale, ettei kyseessä olevaan kohtaan karmia ole ollut mahdollista tarttua ikkunasta poistuttaessa.

261. Hovioikeus katsoo olevan selvää, ettei kyseessä oleva jälki ole voinut syntyä MT:n mainitsemin tavoin sellaisessa tilanteessa, jossa ikkunasta poistunut henkilö on karmeihin tarttumalla vetänyt itsensä ulos takkahuoneesta. Mahdollisena voidaan kuitenkin pitää esitettyjen rekonstruktiovideoiden perusteella sitä vaihtoehtoa, että ikkunasta poistunut henkilö on ottanut kädellään tukea karmin puheena olevasta kohdasta seisoessaan ikkuna-aukon alareunalla ja hypätessään ja tässä yhteydessä työntäessään ikkuna-aukon sivusta ponnistuksen yhteydessä. Poissuljettuna ei voida pitää sitä, että tässä yhteydessä tekijän hansikkaat ovat jättäneet todetunkaltaiset jäljet.

Kokonaisarvio rekonstruktioista

262. Rekonstruktiot eivät lähtökohdiltaan ole edellä todetulla tavalla täysin vastanneet tapahtumapaikalla muun asiassa esitetyn todistelun perusteella vallinneita olosuhteita. Rekonstruktioita rasittavien virheiden vuoksi niiden perusteella voidaan tehdä enintään suuntaa-antavia johtopäätöksiä. Sitä mahdollisuutta, että Jukka Lahden on Anneli Auerin asemesta surmannut ulkopuolinen tekijä, ei rekonstruktioista saatavissa olevan selvityksen perusteella voida sulkea pois. Rekonstruktioiden perusteella ei voida myöskään katsoa näytetyksi, että Anneli Auer olisi lavastanut teon ulkopuoliseen viittaavaksi.

Hätäkeskuksen tallennusjärjestelmästä

263. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 5.4.2011 päivätyn lausunnon liitteen nro 2 (kirjallinen todiste nro 53, liite 2, s. 1) mukaan puhelut hätäkeskukseen tulevat puhelinlinjaa pitkin. Sen standardin mukainen ominaisuus on, että taajuuskaista on suodatuksin rajattu noin 300 – 3.500 hertsiin. Tätä taajuusalueen rajaamista kutsutaan kaistanpäästösuodatukseksi. Puheen ymmärtämisen kannalta tärkeä osuus, joka sijaitsee noin 500 – 2.500 hertsin taajuuskaistalla, jää tälle välille. Standardin mukaista puhelinsuodatusta korkeammat taajuudet voidaan suodattaa pois. Tämä suodatus aiheuttaa sen, että osa äänteiden informaatiosta jää tuon alueen ulkopuolelle. Puhelimissa on erilaisia mikrofoneja, joista aiheutuu äänenlaadullisia eroja. Ellei laitteistossa tai kytkennöissä ole jotain vikaa, ei äänestä jää kuulumatta mitään puhelinsuodatuksen sisälle jäävälle taajuuskaistalle. Lasin päällä kävely ja juoksuaskeleet kuuluvat puhelimen kautta – ainoastaan korkeimmat äänet voivat jäädä tallentumatta.

265. Asiassa on riidatonta, että Anneli Auer on soittanut puhelun Tähtisentie 54:n analogisesta lankapuhelimesta, joka on ollut sijoitettuna talon keittiön pöytätasolle, jonka vieressä on ollut lehtipino (kirjallinen todiste nro 2, valokuvat 29 ja 77). Puhelimessa ei ole ollut jatkojohtoa, kuten poliisi oli TN:lle ilmoittanut.

Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät tapahtumat

266. Hovioikeus toteaa, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät tapahtumat ja niiden ajankohdat on merkitty alkuperäisen hätäkeskuspuhelutallenteen ja siitä laadittujen litterointien mukaan. Tiettyjen tapahtumien tarkan ajankohdan kirjaamiseen liittyy vähäisessä määrin tulkintaa sen suhteen, koska tapahtuman katsotaan alkavan tai päättyvän. Tältä osin on kuitenkin kyse enintään yhden tai kahden sekunnin eroista, joten niillä ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

267. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ovat selvästi kuultavissa seuraavat asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset seikat (ks. litteroinnit 13.12.2006, 28.8.2009 ja 4.4.2011 (keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio) ja 17.11.2008 (yliassistentti MS) eli kirjalliset todisteet nrot 48, 49 ja 51):

2. Anneli Auerin mukaan takkahuone on ollut pimeä tapahtumahetkellä.

4. Puhelun kohdassa 0:47 – 1:37 Anneli Auer odottaa hätäkeskuspäivystäjää puhelimessa, jolloin tallenteelta on selvästi kuultavissa Anneli Auerin hengitys.

11. Hätäkeskuspäivystäjä palaa puhelimeen kohdassa 2:26, jolloin kello 02.45.47.

13. Anneli Auer viittaa puhelun eri kohdissa ulkopuoliseen henkilöön seuraavasti:

273. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 13.8.2009 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 50) mukaan voidaan tehdä seuraavat havainnot, kun hätäkeskuspuhelutallennetta verrataan rekonstruktioon 25.11.2008:

1. Hätäkeskuspuhelun taustalta ei kuulu ulkopuolisten ääntä (puhetta, kamppailua uhrin kanssa, lasin päällä kävelyä, poistumista ikkunasta jne.).

2. Hätäkeskuspuhelun taustalta ei kuulu kamppailun ääniä. Uhrin valitushuudot kuulostavat enemmänkin siltä, että hän yrittää liikkua ja valittavat äänet johtuvat uhrilla olleiden vammojen aiheuttamasta kivusta.

3. Hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluu kahteen eri otteeseen juoksuaskelia, mutta tällöin vain yhdet askeleet. Rekonstruktioon verrattuna juoksuaskeleiden voimakkuus vastaa eniten kengät jalassa tallennettuja ääniä.

274. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 11.11.2009 päivätyn lisälausunnon (kirjallinen todiste nro 52) mukaan hätäkeskuspuhelutallenteelta voidaan todeta vain yhdet juoksuaskeleet, jotka vastaavat voimakkuudeltaan eniten rekonstruktiossa kengät jalassa tallennettuja ääniä.

$506

$507

277. RH on laatinut äänitysstudiolla hätäkeskuspuhelutallenteesta suodatetun version. RH:n mukaan hätäkeskuksen digitaalisen tallennusjärjestelmän näytteenottotaajuus on vain 8 kHz. Tämä merkitsee, että järjestelmä kykenee tallentamaan maksimissaan 4 kHz. Korkeammat taajuudet jäävät tallentumatta. RH:n mukaan (ks. kirjallinen todiste nro 54) puhelimen mikrofoni on optimoitu läheltä tulevan äänen taltioimiseksi ja kauempaa kuuluvat äänet eivät tallennu kovin selvästi ja niiden tulkinta on paljon arvailujen ja olettamusten varassa. RH on korostanut, että johtopäätösten tulee perustua vain hätäkeskuspuhelutallenteella selvästi kuultaviin ääniin.

279. JA on kirjallisessa lausunnossaan (kirjallinen todiste nro 65) katsonut, ettei Anneli Auer ole tehnyt mitään raskasta ponnistusta puhelun aikana. JA on perustellut johtopäätöstään sillä, että Anneli Auerin hengitystiheys on ollut puhelun alussa 36 kertaa minuutissa ja 32 kertaa minuutissa sen jälkeen, kun hän oli palannut takaisin puhelimeen.

$508

$50a

282. Arvioitaessa hätäkeskuspuhelutallenteen merkitystä todisteena ja toisaalta tallenteelta kuultavia tapahtumia ei voida sivuuttaa sitä, millaista väkivaltaa, missä ja kuinka kauan Jukka Lahteen on kohdistettu, kun otetaan huomioon hänessä todettujen vammojen laatu ja määrä sekä myös tapahtumapaikan verijäljet ja olosuhteet muutoin.

$50b

$50c

286. TN:n kertomalla tavalla tallenteelta ei ole kuultavissa rikottujen lasinpalojen päällä kävelyä tai sitä, että joku liikkuisi pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen kautta. TN on todennut, että lasia on takkahuoneessa ollut niin paljon, että lasin päällä kävelemisen tai juoksemisen äänten tulisi kuulua hätäkeskuspuhelutallenteelta myös, jos Anneli Auer olisi kävellyt tai juossut lasinpalojen tai -sirpaleiden päällä. Valokuvista käy ilmi, että rikotun ikkunan ja sen vastakkaisen seinän välisellä alueella on runsaasti erikokoisia lasinpaloja ja -siruja. Selvää on, että Anneli Auerin olisi, tehdäkseen syytteessä kuvatun teon hätäkeskuspuhelun aikana, pitänyt myös liikkua olohuoneesta takkahuoneen nurkkaan ja tällöin liikkua myös huoneiden rajalla olleiden lasinpalojen ja -sirujen ylitse, kuten myös palatessaan takaisin puhelimen läheisyyteen, jossa hän on ollut tallenteen kohdassa 2:08.

287. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole toisaalta kuultavissa ääniä, jotka selvästi liittyisivät siihen, että joku poistuisi puhelun aikana rikotun ikkunan kautta.

288. Asiassa ei ole näytetty sitä, että hätäkeskuspuhelun taustalla olisi soitettu joitakin etukäteen äänitettyjä ääniä. Toisaalta asiassa ei ole selvitetty sitä, millä tavalla Anneli Auerilla olisi ollut mahdollisuus käyttää TN:n esille nostamaa rinnakkaispuhelinta ja millä tavalla rinnakkaispuhelimen käyttäminen voisi selittää hätäkeskuspuhelutallenteeseen liittyvät epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet.

$50d

290. Tallenteen perusteella ei voida edellä selostetuista epävarmuustekijöistä johtuen poissulkea riittävällä varmuudella sitä mahdollisuutta, että jotkin talossa syntyneet äänet eivät ole tallentuneet hätäkeskuspuhelutallenteelle. Syynä tähän on voinut olla joko yhtäaikainen päällekkäinen ääni tai se, että puhelimen luuri on ollut suunnattuna toisaalle äänen syntyhetkellä.

291. Hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella voidaan päätellä, ettei Jukka Lahteen ole enää hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu veitsellä väkivaltaa. Tämä on yhteneväinen sen A:n kertomuksen kanssa, että hän oli nähnyt veitsen lattialla välittömästi mentyään toisen kerran takkahuoneeseen. A:n mukaan Anneli Auer oli tällöin ollut menossa puhelimeen.

$50e

294. Edellä mainituin perustein ja ottaen huomioon se vastanäyttö (esim. FBI:n lausunto), joka on esitetty keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoja vastaan, hovioikeus katsoo, etteivät hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät seikat sulje pois riittävällä varmuudella sitä mahdollisuutta, että talossa on puhelun aikana ollut ulkopuolinen tekijä, joka on surmannut Jukka Lahden. Tietty Anneli Auerin käyttäytyminen hätäkeskuspuhelutallenteen aikana ja hätäkeskuspuhelutallenteen tarkemmassa analysoinnissa esille nostetut Anneli Auerin kertomuksen kanssa ristiriidassa olevat seikat (kamppailuäänien, lasin päällä liikkumiseen ja ulkopuolisen tekijän poistumiseen viittaavien äänien puuttuminen sekä juoksuaskeleet kengät jalassa ja vain yhdet juoksuaskeleet) voivat viitata siihen, ettei Anneli Auer ole kertonut koko totuutta tässä asiassa. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan osoita, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana.

Henkirikoksen tekemiseen käytetty aika

295. Anneli Auer on 1.12.2006 yöllä soittanut hätäkeskukseen kello 02.43.21, ja hätäkeskuspuhelu on kestänyt neljä minuuttia 20 sekuntia. Jukka Lahti on surmattu sorkkaraudalla päähän kohdistetulla lyönnillä todennäköisesti hätäkeskuspuhelutallenteen kohdassa 2:28 – 2:29. Poliisin ensipartio on ollut kohteessa paikalla kello 02.51.

296. Hätäkeskuspuhelussa ei kuulu sellaisia ääniä, joiden perusteella voitaisiin varmuudella päätellä, missä määrin Jukka Lahteen on vielä hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu väkivaltaa lattialta löydetyllä fileerausveitsellä tai muulla veitsellä. A:n havainnot tai hätäkeskuspuhelutallenne eivät tue sellaista johtopäätöstä, että Jukka Lahti ja tekijä olisivat vielä hätäkeskuspuhelun aikana kamppailleet ja että tässä yhteydessä Jukka Lahtea olisi lyöty veitsellä.

$50f

$510

$511

301. Edellä mainittua arviointia tukee se, että oikeuslääkäri HL:n mukaan pernan, rintakehän ja -ontelon sekä vatsaontelon vammoja ei ollut aiheutettu monia kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden kuolemaa, joka tapauksessa ei yli tunti ennen tämän kuolemaa, kun otetaan huomioon vatsa- ja rintaonteloiden vähäiset verimäärät. Myös perna olisi vuotanut enemmän, jos vamma olisi aiheutettu kauan ennen Jukka Lahden surmaamista. Veren kuivumisaikarekonstruktiot eivät osoita, että edellä kuvattu teon ajallinen ulottuvuus olisi mahdoton.

302. Hovioikeus on arvioinnissaan kiinnittänyt erityisesti huomiota niihin seikkoihin, jotka HL on voinut oikeuslääkärinä arvioida parhaiten ruumiinavauksessa tekemiensä havaintojen perusteella. Tämä yhdessä teknisen rikostutkinnan havaintojen kanssa tukee pikemminkin Anneli Auerin syyttömyyttä kuin hänen syyllisyyttään. Tätä johtopäätöstä tukee se, ettei Jukka Lahti tai A ole hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavalla tavalla millään tavalla viitannut Anneli Auerin mahdolliseen syyllisyyteen. Joka tapauksessa jää se mahdollisuus, että hätäkeskuspuhelua edeltänyt väkivalta ja siihen liittynyt kamppailu on päättynyt ennen kuin A on tullut toisen kerran takkahuoneeseen.

Kokonaisarviointi

303. Hovioikeus katsoo, samoin kuin käräjäoikeus, jääneen näyttämättä, että Anneli Auer olisi ennen hätäkeskukseen soittamaansa puhelua surmannut Jukka Lahden tämän päähän ja kasvoihin jollakin painavalla esineellä, sorkkaraudalla, kohdistamallaan kahdella lyönnillä ja että sanotun puhelun tallenteelta kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet olisivat peräisin aikaisemmin äänitetyltä tallenteelta. Näin ollen Anneli Auerin olisi täytynyt kyetä saattamaan rikospaikan ulkopuoliseen tekijään viittaavat lavastamistoimenpiteet loppuun siinä erittäin lyhyessä ajassa, joka hänellä olisi ollut käytettävissään hätäkeskuspuhelun aikana tapahtuneen Jukka Lahden surmaamisen jälkeen. Ensimmäinen poliisipartio on saapunut paikalle noin kolme minuuttia 20 sekuntia hätäkeskuspuhelun päättymisen jälkeen.

$512

$513

$514

307. Toisaalta hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevä puhuu myös syytettä vastaan. Anneli Auer on hätäkeskuspuhelun aikana useaan otteeseen pyytänyt hätäkeskuspäivystäjää kiirehtimään avun toimittamisessa tapahtumapaikalle. Anneli Auer ei ole voinut tietää, kuinka nopeasti poliisipartiolla on hälytyksen saatuaan ollut edellytykset saapua kohteeseen. Tapahtumapaikka on sijainnut Ulvilan kaupungin taajama-alueella, suhteellisen lähellä Porin kaupungin asutuskeskittymiä. Anneli Auerin mainitunlainen menettely olisi siten selvästi lisännyt kiinnijäämisen riskiä, mikäli hänellä olisi vielä hätäkeskuspuhelun päättymisen jälkeen ollut rikospaikan lavastamiseen liittyviä toimia suoritettavanaan.

$515

309. Anneli Auerin esittämä syytteeseen nähden vaihtoehtoinen tapahtumainkulku saa tukea hänen ja A:n kertomusten ohella rikospaikalta otetuista valokuvista, poliisin teknisestä rikostutkinnasta ja Anneli Auerin rintavammasta, jonka ei ole näytetty olleen hänen itsensä aiheuttama. Ulkopuolista tekijää ei voida poissulkea poliisikoirapartion tekemien havaintojen perusteella. Veriset kengän- ja näppylähansikkaan jäljet, kengän kurajälki ja ruskeankirjavat tekokuidut sekä Jukka Lahden surmaamisessa käytetty astalo, todennäköisesti sorkkarauta, viittaavat ulkopuoliseen tekijään.

$516

$517

$518

313. Se, että jäljet jättäneitä kenkiä, näppylähansikkaita, ruskeankirjavia tekokuituja luovuttanutta tekstiiliä tai sorkkarautaa ei ole löydetty Anneli Auerin hallusta, ei merkitse sitä, että hän olisi ne hävittänyt. Näiden esineiden ei ole näytetty kuuluneen Anneli Auerin talouteen. Käsillä olevassa tapauksessa vaihtoehtoinen tapahtumainkulku antaa varteenotettavan ja konkreettisen selityksen mainittujen tekoon ja tekijään liittyvien esineiden löytymättä jäämiselle.

$519

$51a

316. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät, ihmetystä herättävät seikat voivat yhdessä Anneli Auerin peruuttamien esitutkintalausumien kanssa saada näyttöä arvioivan tuomarin henkilökohtaisella tasolla vakuuttumaan siitä, että Anneli Auer on surmannut Jukka Lahden, ellei harkinnassa oteta riittävällä vakavuudella huomioon alkuperäisen teknisen rikostutkinnan ja kohteessa muutoin tehdyn tutkinnan tuottamaa todistelua, joka puhuu Anneli Auerin syyttömyyden puolesta. Mahdollisesta vakuuttuneisuudesta huolimatta ei voida sivuuttaa sitä, että asiassa on jäänyt useita asian ratkaisemisen kannalta keskeisiä kysymyksiä epäselviksi. Kun otetaan lisäksi huomioon lukuisat ulkopuoliseen tekijään viittaavat seikat ja Anneli Auerilla rikospaikan lavastamisen viimeistelyyn käytettävissä ollut erittäin lyhyt aika, Anneli Auerin syyllistymisestä siihen, että hän olisi surmannut Jukka Lahden, jää vähintäänkin varteenotettava epäily.

317. Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että Anneli Auer olisi tappanut Jukka Lahden syytteen teonkuvauksissa esitetyin tavoin. Anneli Aueria vastaan ajettu syyte murhasta tai taposta on sen vuoksi hylättävä.

Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät

$51b

$51c

320. Tapahtumat ovat olleet järkyttäviä myös A:lle, mikä yhdessä hänen ensimmäisen puhuttelunsa yhteydessä tehtyjen virheiden kanssa voi selittää sen, miksi myös A:n kertomuksen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi siltä osin kuin hän on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen. Psykologisessa asiantuntijatodistelussa on kyseenalaistettu se, että A olisi voinut pitää puhutteluissa salassa kaikki ne todellisuudessa tekemänsä havainnot, jotka olisivat selvästi puhuneet Anneli Auerin syyllisyyden puolesta. Samoin ei ole pidetty todennäköisenä, että Anneli Auerin toiminta hätäkeskuspuhelun aikana olisi luonut A:lle valemuiston poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä.

$51d

$51e

323. Näin ollen vaikka Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa siinä vaiheessa, kun Jukka Lahti on saanut surmansa, on epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. Tätä johtopäätöstä tukee se, että tekninen rikostutkinta on voinut selvittää, ettei Jukka Lahden kynsien alla, hänen vaatteissaan eikä teossa käytetyssä fileerausveitsessä ole ollut Anneli Aueriin viittaavia kuituja, verta tai DNA:ta. Myöskään Anneli Auerista tai hänen vaatteistaan ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka liittäisi hänet tekoon.

324. Anneli Auerin syyttömyyttä tukee vahvasti se, että hän on hätäkeskuspuhelun aikana toistuvasti kiirehtinyt ulkopuolisen avun saamista kohteeseen ja ettei hän ole pyrkinyt päättämään puhelua senkään jälkeen, kun Jukka Lahti on surmattu puhelun aikana. Ei ole uskottavaa, että Anneli Auer olisi menetellyt tällä tavoin, jos hänen olisi pitänyt saattaa Jukka Lahden surmaaminen loppuun puhelun aikana ja vielä suorittaa tarvittavat lavastustoimet.

$51f

326. Rikospaikalla on teon jälkeen useaan eri otteeseen etsitty tekoon liittyviä tekovälineitä, jalkineita ja vaatteita, eikä niitä ole löydetty. Se, että talo on ollut vain tavanomaisesti eristettynä ja että Anneli Auer on teon jälkeen käynyt talossa yhdessä muiden henkilöiden kanssa, ei osoita, että hän olisi pyrkinyt hävittämään rikokseen liittyviä jälkiä. Anneli Auer on muun muassa 2.12.2006 näyttänyt poliisille jalkansa verijälkiä, joita ei ollut tuossa vaiheessa vielä pesty pois ja joita ei ole kuitenkaan tutkittu.

$520

328. Anneli Auer on esitutkinnassa alkanut epäillä syyllistyneensä Jukka Lahden surmaamiseen sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuus on suljettu pois. Anneli Auer ei ole esitutkinnassa kyennyt kertomaan teosta, teossa käytetyistä välineistä tai suoritetuista lavastustoimenpiteistä. Toisaalta Anneli Auerin kertomukset perustuvat pikemminkin hänen ulkopuolisen tekijän poissuljennasta lähtevään päättelyyn kuin siihen, että hän olisi kertonut esitutkinnassa omat havaintonsa teosta ja tapahtumien etenemisestä. Anneli Auerin esitutkinnassa kertoma on ristiriidassa teknisessä rikostutkinnassa kertyneen näytön sekä niiden havaintojen kanssa, jotka Anneli Auerista on voitu tehdä heti teon jälkeen.

329. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa on voitu todeta, että Jukka Lahden rinta- ja vatsaonteloissa on ollut vain vähän verta. Tämä on viitannut siihen, että vammat on aiheutettu enintään joitakin kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden surmaamista hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. Joka tapauksessa tämäkin havainto tukee pikemminkin Anneli Auerin syyttömyyttä kuin hänen syyllisyyttään. Anneli Auerin ei ole näytetty puukottaneen Jukka Lahtea kymmeniä kertoja, vaikka tekotapa (

) on tutkimusten mukaan tyypillinen naishenkilöille teoissa, joissa syynä tekoon on mustasukkaisuus. Tekoon on liittynyt kasvoihin kohdistuneen raa'an väkivallan muodossa piirteitä, jotka eivät ole tyypillisiä parisuhdeväkivaltatilanteissa. Joka tapauksessa näiden tutkimustietojen perusteella ei voida muun näytön puuttuessa edes yhdessä Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikaisen käyttäytymisen ja tallenteelta puuttuvien ulkopuoliseen tekijään viittaavien äänien perusteella päätyä siihen, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelutallenteen aikana surmannut Jukka Lahden ja kohdistanut tähän sitä ennen väkivaltaa takkahuoneen lattialta löydetyllä fileerausveitsellä.

$522

$523

).

Vapaaksi päästäminen

332. Hovioikeuden tuomion lopputulos huomioon ottaen Anneli Auerin vangittuna pitämiselle tämän asian vuoksi ei ole enää edellytyksiä. Sen vuoksi Anneli Auer on päästettävä heti vapaaksi, jollei hänen vangittuna pitämiseensä ole muuta syytä.

Käräjäoikeuden tuomitsema korvausvelvollisuus

333. A ja B myötäpuolineen ovat vaatineet Anneli Auerilta korvausta Jukka Lahden kuolemantapauksen heille aiheuttamasta kärsimyksestä siltä varalta, että Anneli Auerin todettaisiin syyllistyneen siihen rikokseen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Koska syyte hylätään, korvausvelvollisuudelle ei ole perustetta. Anneli Auer on vapautettava myös käräjäoikeuden hänelle tuomitsemasta velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista käräjäoikeudessa suoritetut todistelukustannukset ja avustajien palkkiot sekä ruumiinavauskustannukset.

Vakuustakavarikon kumoaminen

334. Käräjäoikeuden määräämän vakuustakavarikon voimassa pitämiselle ei ole perusteita.

Puolustajan ja avustajien palkkiot hovioikeudessa

335. Hovioikeus hyväksyy Anneli Auerin puolustajaksi määrätyn asianajaja Juha Mannerin, A:n avustajaksi määrätyn asianajaja Mika Kivikosken, B:n ja tämän myötäpuolien avustajaksi määrätyn asianajaja Mika Haaviston ja E:n avustajaksi määrätyn asianajaja Seppo Kauppilan laskut kuitenkin siten, että pääkäsittelystä palkkiot maksetaan sen keston perusteella 88 ja puolelta tunnilta muille kuin pääkäsittelystä ennen sen päättymistä poistuneelle Kivikoskelle, jolla on tältä osin oikeus palkkioon tuntia vähäisemmän ajankäytön perusteella. Vuonna 2013 suoritettujen toimenpiteiden osalta lähtökohtana on sadan euron määräinen tuntipalkkio. Mannerilla on oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n nojalla oikeus saada palkkionsa matka-aikaa lukuun ottamatta 20 prosentilla korotettuna, koska hänellä on ollut tavallista tuntuvasti suurempi vastuu sen vuoksi, että asialla on erityinen merkitys hänen päämiehelleen.

336. Asian lopputuloksen vuoksi edellä mainitut palkkiot ja kulujen korvaukset jäävät valtion vahingoksi.

Todistelukustannukset hovioikeudessa

337. Asian näin päättyessä valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi eikä syyttäjien todistajaksi nimeämällä LK:lla ole oikeutta Anneli Auerilta vaatimaansa lisäkorvaukseen.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Hylätty syyte

1.12.2006

KORVAUSVELVOLLISUUS

Anneli Auer vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle vahingonkorvausta kärsimyksestä sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle.

VAPAAKSI PÄÄSTÄMINEN

Anneli Auer määrätään päästettäväksi heti vapaaksi, jos hänen vangittuna pitämiseensä ei ole muuta syytä kuin Satakunnan käräjäoikeuden 12.12.2013 antama tuomio nro 130714.

VAKUUSTAKAVARIKKO

Käräjäoikeuden määräämä vakuustakavarikko kumotaan.

OIKEUDENKÄYNTIÄ HOVIOIKEUDESSA KOSKEVAT LAUSUNNOT

Puolustajan ja avustajien palkkiot

Valtion varoista suoritetaan Anneli Auerin puolustajaksi määrätylle asianajaja Juha Mannerille palkkiona puolustajantehtävästä hovioikeudessa 40.654 euroa, kulujen korvauksena 3.738,92 euroa sekä näille määrille maksettavaa arvonlisäveroa 10.654,30 euroa eli yhteensä 55.047,22 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan A:n avustajaksi määrätylle asianajaja Mika Kivikoskelle palkkiona avustajantehtävästä hovioikeudessa 21.971,67 euroa ja kulujen korvauksena 3.531 euroa sekä näille määrille laskettavaa arvonlisäveroa 6.120,64 euroa eli yhteensä 31.623,31 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan B:n, C:n ja D:n avustajaksi määrätylle asianajaja Mika Haavistolle palkkiona avustajantehtävästä hovioikeudessa 24.197 euroa, kulujen korvauksena 2.758,14 euroa sekä näille määrille maksettavaa arvonlisäveroa 6.469,23 euroa eli yhteensä 33.424,37 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan E:n avustajaksi määrätylle asianajaja Seppo Kauppilalle palkkiona avustajantehtävästä hovioikeudessa 17.105 euroa, kulujen korvauksena 3.144,64 euroa sekä näille määrille maksettavaa arvonlisäveroa 4.859,91 euroa eli yhteensä 25.109,55 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

LK:n Anneli Aueriin kohdistama vaatimus koskien todistelukustannustensa korvaamista hovioikeudessa hylätään.

ASIA II Puolustajan palkkio ym.

Vaatimus

Asianajaja Manner on vaatinut, että käräjäoikeuden hänelle Anneli Auerin puolustamisesta määräämä palkkio ja kulujen korvaus korotetaan käräjäoikeudessa esitetyn vaatimuksen mukaiseksi.

Kaikki Mannerin suorittamat toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia käräjäoikeuden pääkäsittelyyn valmistautumisen kannalta. Mannerin toimiminen Anneli Auerin puolustajana, kun samaa asiaa on aikaisemmin käsitelty niin käräjä-, hovi- kuin korkeimmassa oikeudessakin ja toista asiaa Turun hovioikeudessa, ei ole merkinnyt sitä, että asiaan uudelleen valmistautuminen olisi ollut miltään osin tarpeetonta.

Palkkion korottaminen 20 prosentilla on perusteltua. Se seikka, että asia on ollut Mannerille asian aikaisemmista käsittelyistä tai Turun hovioikeudessa käsitellyn toisen asian vuoksi tuttu, ei voi olla peruste palkkion korottamatta jättämiselle. Mannerin tehtävä Anneli Auerin puolustajana on ollut poikkeuksellisen vaikea, ja hänellä on ollut tavallista tuntuvasti suurempi vastuu.

Käräjäoikeus on virheellisin perustein hylännyt vaatimuksen todistelun hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten, 11.140 euroa, korvaamisesta. Sanotun todistelun hankkiminen on ollut syyttäjien korkeimmassa oikeudessa ja käräjäoikeudessa esittämän uuden näytön vuoksi asian selvittämiseksi tarpeen, ja siitä aiheutuneet kustannukset tulee korvata valtion varoista oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin ja oikeusapulain 4 §:n 2 momentin nojalla.

Valtion varoista korvattaviksi vaaditut kopiointikulut, 1.250 euroa, ovat liittyneet esitutkintamateriaalin toimittamiseen asiantuntijoiden käytettäväksi. Kyse ei ole palkkioon sisältyvistä asianajotoiminnan yleiskuluista vaan tavanomaista suuremmista kopiointikuluista.

Vastaus

Syyttäjät ovat vaatineet, että valitus hylätään.

KF:n, RH:n ja PS:n asiantuntijoina käyttämisestä aiheutuneita kuluja ja siihen liittyneitä kopiointikuluja ei tule korvata valtion varoista. Kysymys ei ole ollut tuomioistuimen määräämistä asiantuntijoista, eikä heidän kuulustelemisensa todistajina ole ollut asian selvittämiseksi tarpeen.

Käsittelyjärjestys

Asia II on ratkaistu esittelystä. Esittelijän näkemyksen mukaan hovioikeuden ratkaisu Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen hylkäämisestä on ollut oikea ja siten muodostanut lähtökohdan Mannerin palkkiota ja kulujen korvausta koskevan asian ratkaisemiselle esittelystä.

Palkkio asiaan valmistautumisesta

Manner on käräjäoikeudessa esittämänsä laskun mukaan vaatinut palkkiota asiaan valmistautumisesta 196,08 tunnin ajankäytön perusteella. Käräjäoikeus on tuomiostaan ilmenevin perustein hyväksynyt valmistautumiseen käytetyksi ajaksi matka-ajat mukaan lukien yhteensä 137,5 tuntia. Käräjäoikeuden hylkäämä osa Mannerin palkkiovaatimuksesta on koskenut toimenpiteitä, jotka ovat ajoittuneet käräjäoikeuden 22 päivänä toimittaman pääkäsittelyn aloittamisen 20.8.2013 ja päättämisen 8.10.2013 välille. Käräjäoikeus on katsonut, että Mannerin kohtuullinen ajankäyttö valmistautumiseen sanotulla aikavälillä on ollut 23 tuntia.

Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus sekä se, että asiassa on ollut kaksi syyttäjää, Mannerin palkkiota on valmistautumisen osalta syytä korottaa 50 tunnin ajankäytön perusteella.

Palkkion korottaminen

Mannerille on maksettu palkkio tehtävästään Anneli Auerin puolustajana 20 prosentilla korotettuna, kun samaa asiaa on käsitelty ensimmäisen kerran käräjä- ja hovioikeudessa sekä korkeimmassa oikeudessa. Asian tultua toista kertaa esille käräjäoikeudessa Mannerilla on ollut edelleen tavallista tuntuvasti suurempi vastuu sen vuoksi, että asialla on ollut erityinen merkitys hänen päämiehelleen. Mannerilla on siten oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n nojalla oikeus saada palkkionsa käräjäoikeudesta matka-aikoja lukuun ottamatta 20 prosentilla korotettuna.

Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen

$529

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin kolmannen virkkeen mukaan puolustajan saaneelle vastaajalle korvataan todistelusta aiheutuneet kustannukset noudattaen sitä, mitä oikeusapulain 4 §:n 2 momentissa säädetään. Lain sanamuodon mukaan kyse on puolustajan saaneelle vastaajalle, ei hänen puolustajalleen aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Saman lainkohdan ensimmäisen virkkeen mukaan puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja kulujen korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Korvattavista kuluista on ensin mainitun pykälän 1 momentin nojalla säädetty tarkemmin oikeusavun palkkioperusteista annetulla valtioneuvoston asetuksella. Sen 11 §:n 2 momentin mukaan korvattavia kuluja ovat matkakulut, tavanomaista suuremmat posti-, puhelin- ja kopiointikulut sekä muut suoranaiset kulut.

Pääsääntönä voidaan pitää sitä, että puolustajan saanut vastaaja voi halutessaan ja kyetessään itse maksaa omista varoistaan todistajiksi nimeämilleen asiantuntijoille korvausta työstä ja ajanhukasta. Oikeuskirjallisuudessa (Lappalainen, Siviiliprosessioikeus II (Helsinki 2001), s. 292 – 293 ja Vuorenpää, Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia (Helsinki 2012), s. 178 – 182) on katsottu, että tällaisen korvauksen maksamisesta aiheutuneet kustannukset ovat sellaisia oikeudenkäyntikuluja, joista jutun voittanut asianosainen voi saada korvauksen vastapuoleltaan.

Asiassa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ilmenevät, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat periaatteet. Kyseistä artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on korostettu oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta (

). Rikosoikeudenkäynnissä on erityisen tärkeätä, ettei syytetty joudu syyttäjää huonompaan asemaan. Syytetyllä on myös oltava rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa riittävät edellytykset valmistella puolustustaan.

Anneli Auerille on vaadittu rangaistusta murhasta tai taposta. Syyttäjät ovat pyrkineet näyttämään rangaistusvaatimuksensa toteen esittämällä todistelua muun muassa siitä, mitä pienten lasten todistelutarkoituksessa antamista kertomuksista ja hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvista tai kuulumattomista äänistä voidaan erityisten kokemussääntöjen mukaan päätellä. Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa ei ole aivan kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin.

Anneli Auer olisi hänen taloudellisista oloistaan esitetyn selvityksen perusteella oikeutettu oikeusapuun ilman omavastuuosuutta. Tähän nähden on selvää, ettei hän itse olisi kyennyt selviytymään niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet puheena olevan vastanäytön hankkimisesta. Hovioikeuden pääasiaratkaisun lopputulos huomioon ottaen Anneli Auerilla olisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtiolta korvaus sanotuista kuluista, mikäli hän olisi vastannut niistä henkilökohtaisesti.

Vailla merkitystä ei ole sekään, että Vaasan hovioikeus on samassa asiassa 1.7.2011 antamallaan tuomiolla nro 811 lainvoimaisesti hyväksynyt Mannerin vastaavanlaatuisen kuluvaatimuksen. Toisaalta Turun hovioikeus on tuomiossaan 23.6.2013 nro 1337 päätynyt lainvoimaisesti hylkäämään Mannerin toisen asian, jossa hän on niin ikään toiminut Anneli Auerin puolustajana, yhteydessä esittämän samantyyppisen vaatimuksen. Mannerin näkökulmasta alioikeuden poikkeamista juuri oman ylioikeutensa saman oikeudenkäynnin sisällä omaksumasta ratkaisulinjasta ei voida pitää oikeusvarmuuden ja oikeudenkäytön ennakoitavuuden kannalta ongelmattomana.

Käsillä olevassa tapauksessa on edellä mainittuja erityispiirteitä, joiden vuoksi Mannerin on Anneli Auerille määrättynä puolustajana ollut perusteltua ryhtyä päämiehensä edun valvomiseksi toimenpiteisiin kyseessä olevan todistelun hankkimiseksi ja ottaa tästä aiheutuneet, tarpeellisina pidettävät kulut ensivaiheessa asianajotoimistonsa kannettaviksi. Manner on tässä tapauksessa perustellusti voinut edellyttää, että ne korvataan valtion varoista, kuten ne korvattaisiin hänen päämiehelleenkin syytteen tullessa hylätyksi. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että Mannerilla on oikeus saada valtion varoista korvaus kyseessä olevista kuluista.

Kopiointikulut

Mannerilla on oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada erillinen korvaus tavanomaista suurempina pidettävistä 1.250 euron määräisistä kopiointikuluista.

Päätöslauselma

Valtion varoista suoritetaan Anneli Auerin puolustajaksi määrätylle asianajaja Juha Mannerille käräjäoikeuden määräämän palkkion ja kulujen korvauksen lisäksi palkkiona puolustajantehtävästä käräjäoikeudessa 11.380 euroa, sille laskettavaa arvonlisäveroa 2.731,20 euroa ja kulujen korvauksena 12.390 euroa eli yhteensä 26.501,20 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa

Hovioikeudenneuvos Hagar Nordström:

Ratkaisun julkisuus

Ratkaisuni sisältää arkaluonteisia tietoja henkilöiden yksityiselämään liittyvistä seikoista. Asian suullinen käsittely on toimitettu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa osin yleisön läsnä olematta. Näillä perusteilla määrään oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan, että ratkaisuni jäljempänä erikseen merkityt osat on pidettävä salassa 1.12.2056 saakka.

Anneli Auerin valitus

Vaasan hovioikeuden 1.7.2011 antaman tuomion ja Korkeimman oikeuden 19.10.2012 antaman päätöksen merkitys

Korkein oikeus on edellä mainitulla päätöksellään 19.10.2012 kumonnut sekä Satakunnan käräjäoikeuden tuomion 12.11.2010 että Vaasan hovioikeuden tuomion 1.7.2011 kokonaan lukuun ottamatta päätöksessä erikseen mainittuja valtion varoista maksettuja korvauksia. Sanottu hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi myös siltä osin kuin eräät asianomistajien esittämät vaatimukset ovat tulleet lainvoimaisesti hylätyiksi. Muilta osin asia on palautettu käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Päätöstä on perusteltu muun ohessa sillä, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmitulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Korkein oikeus on katsonut, että asia on uudelleen käsittelyä varten perusteltua palauttaa alemman oikeusasteen käsiteltäväksi.

Kysymys aikaisemman rikostuomion niin sanotusta todistusvaikutuksesta on noussut oikeuskäytännössä tyypillisesti esiin tilanteissa, joissa arvioitavana on ollut lainvoiman saaneen tuomion merkitys toisessa oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista 2005:90, 2011:58 ja 2014:72 ilmenevällä tavalla aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain niin sanottu todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsotut tosiseikat.

Käsillä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistusta ennakkokysymyksestä. Hovioikeuden tuomio 1.7.2011 on annettu samassa, 14.3.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa asiassa, kuin nyt muutoksenhaun kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio. Hovioikeuden tuomio ei kumotuilta osiltaan ole saavuttanut lainvoimaa. Siitä ilmeneviä tosiseikkoja ei ole edes nimetty todisteeksi eikä niille voitaisikaan antaa todistusvaikutusta.

Edellä mainituin perustein katson, ettei hovioikeuden 1.7.2011 antama tuomio rajoita hovioikeuden harkintavaltaa todistelun vastaanottamisessa ja arvioimisessa.

Todistelun huomioon ottaminen

Hovioikeus on ottanut vastaan liitteestä II ilmenevän todistelun. Todistelua arvioidessani en ole ottanut huomioon niitä kuultavien antamia vastauksia, jotka annettiin hovioikeuden esittämiin kysymyksiin asianosaisten ilmoittamien teemojen ulkopuolelta. En myöskään tee mitään johtopäätöksiä verhosta tai veitsestä, koska asianosaiset eivät olleet nimenneet niitä todisteiksi. Mitä tulee todistaja PK:n lausuntoon totean, että syyttäjät ovat kuulemisen jälkeen ilmoittaneet tehneensä ilmoituksen perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. PK:n lausuma oli muutenkin epäuskottava. En ota sitä huomioon.

Todistelun arviointia

Jukka Lahti on surmattu kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Lääninoikeuslääkäri HL:n suorittamassa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa peruskuolinsyyksi on todettu kallo-aivovamma ja muuksi kuolemaan vaikuttaviksi tiloiksi rintakehän keuhkoja ja pernaa vaurioittaneet pistohaavat. Leuan alueella on ollut vamma, joka on aiheuttanut yläleuan, alaleuan ja kasvojen luiden pirstaloitumisen ja useiden hampaiden irtoamisen. Oikealla ohimon alueella, silmän alueella ja kallon etuosassa on ollut vamma, joka on aiheuttanut luun murskautumista niin, että osa luupalasista on irronnut toisistaan ja osa on tunkeutunut aivokudokseen. Jukka Lahdessa on ollut noin 70 pistohaavaa ja noin 10 viiltohaavaa tai raapaisujälkiä. HL:n mukaan keuhkot ja pernan vaurioittaneet pistohaavat olisivat voineet ilman hoitoa yksistään aiheuttaa kuoleman. Lisäksi Jukka Lahden takaraivossa on ollut ruhjevamma, joka sopii muun muassa halon aiheuttamaksi. Jukka Lahden veressä tai virtsassa ei todettu alkoholia tai huumeita.

Tapahtumahetkellä talossa ovat varmuudella olleet Jukka Lahti ja Anneli Auer sekä heidän lapsensa, 9-vuotias A, 7-vuotias B, 4-vuotias C ja 2-vuotias D. Tapahtumapaikkana on ollut omakotitalon takkahuone, jota Jukka Lahti ja Anneli Auer olivat käyttäneet makuuhuoneenaan. Takan vasemmalla puolella on pesuhuoneeseen johtava ovi. Takan oikealla puolella on oviaukko, joka johtaa olohuoneeseen. Olohuoneesta pääsee yhdestä suunnasta keittiöön, jossa oli lankapuhelin, toisesta suunnasta tuulikaappiin ja ulos talosta ja kolmannesta suunnasta aulaan, josta vuorostaan pääse kahteen makuuhuoneeseen. A on nukkunut toisessa huoneessa ja muut lapset toisessa huoneessa.

Takkahuoneesta on löytynyt halko, jossa on Jukka Lahden verta ja hius, sekä veitsi, joka sopii viiltely- ja pistovammojen tekovälineeksi, ja jossa on todettu Jukka Lahden verta. Rikosteknisessä muotojälkitutkimuksessa on syksyllä 2009 yritetty selvittää, millä pään vammat on aiheutettu. Vertailussa oli toisaalta kuva ruumiinavauksesta, josta puuttui mitta, sekä toisaalta poliisin haltuun ottama vasara ja rikosteknisen laboratorion oma sorkkarauta ja vasara. Näistä välineistä sorkkaraudan sorkkapää sopi parhaiten ohimon vamman aiheuttajaksi. Kasvojen vammasta ei ole vastaavaa lausuntoa.

$52d

$52f

JJ on selkeästi kiistänyt kaikki väitteet siitä, että hän olisi rajannut Anneli Auerin pois tutkinnasta. Hovioikeudessa vastaanotetun henkilötodistelun nojalla on kuitenkin tullut selväksi, että JJ:n alaiset olivat siinä käsityksessä, että esimies ei halunnut heidän tutkivan Anneli Auerin mahdollista osuutta tekoon eivätkä he siten tutkineet tätä linjaa.

$530

Kun päätutkintalinjaksi oli noussut Anneli Auerin mahdollinen osuus tekoon, on häneen kohdistettu lukuisia tutkintatoimenpiteitä. Pidän tätä luonnollisena murhaa koskevassa esitutkinnassa. Käytetyistä kuulustelumenetelmistä lausun jäljempänä.

Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin todettava, että esitutkinnassa on ollut puutteita, jotka ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä ja joihin palaan jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä. Puutteita ei tietenkään tulkita syytetyn haitaksi.

Anneli Auerin puolesta on esitetty, että puolustukselta on salattu tietoja. Kun laajasta esitutkinta-aineistosta kootaan syyttäjille oikeudelle esitettävät asiakirjat, on pakostakin karsittava pois joitain asiakirjoja. Hovioikeus on kiinnittänyt puolustuksen huomiota siihen, että myös esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jätetty aineisto on ollut heidän käytettävissään ja tätä mahdollisuutta on käsitykseni mukaan käytetty hyväksi. Anneli Auer on pidätetty syyskuussa 2009 ja hänellä on ollut riittävästi aikaa järjestää puolustustaan.

Hovioikeus on pääkäsittelyn aikana pyytänyt, että tuomioistuin saisi käyttöönsä teknisen tutkinnan valokuvat digitaalisessa muodossa, koska paperitulosteiden laatu ei ole ollut paras mahdollinen. Käydessään tätä materiaalia läpi syyttäjät ovat havainneet 20 valokuvaa, joihin ei ollut aikaisemmin vedottu todisteina ja jotka syyttäjien mielestä ovat merkityksellisiä. Syyttäjät ovat pääkäsittelyssä 6.10.2014 vedonneet myös näihin valokuviin kirjallisina todisteina. Pääkäsittelyn viimeinen päivä on ollut 14.10.2014. Vaikka sinänsä on valitettavaa, että näin myöhäisessä vaiheessa vedotaan uuteen todisteluun, Anneli Auerin oikeusturva ei ole tämän johdosta vaarantunut.

$532

Kuulustelussa 20.10.2009 Anneli Auer on perunut nämä kertomukset ja kertonut tapahtumista samalla tavalla kuin sairaalassa 2.12.2006. Hovioikeudessa hän on selittänyt kertomusten perumista siten, että 23.9.2009 alkaen annetut kertomukset olivat hänen arvailujaan tapahtumien kulusta sellaisten poliisin antamien tietojen perusteella, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi.

A oli tekohetkellä 9 vuotta 5 kuukautta vanha. Häntä on kuultu kolme kertaa pian tapahtumien jälkeen ja uudelleen useita kertoja vuosina 2009 ja 2011. Hovioikeudelle on esitetty todisteina videoidut kuulemiset 1.12.2006, 7.12.2006 ja 10.1.2007.

$534

Kolmannessa kuulemisessa 10.1.2007 A on kertonut samalla tavalla sillä poikkeuksella, että hänen käydessään ensimmäisen kerran vanhempiensa makuuhuoneen rajalla isä oli ollut sängyn vieressä ja äiti sängyssä. Tästä kertomuksesta ilmenee, että Anneli Auer on 1.12.2006 – 10.1.2007 kertonut tarkat tekijän tuntomerkit tyttärelleen.

Hovioikeus ei ole vastaanottanut todisteluna A:n kuulustelukertomuksia vuosilta 2009 ja 2011, joita käräjäoikeus on luonnehtinut painostaviksi.

B:llä, C:llä ja D:llä on ollut yhteinen makuuhuone talossa. Ilmeisesti kukaan heistä ei poistunut makuuhuoneesta surmaamisen aikana. Paikalle kutsuttu sosiaalityöntekijä on vienyt heidät väliaikaiseen asuntoon, mutta muutoin heihin ei tapahtumayönä kiinnitetty huomiota eikä heitä puhutettu.

B:tä on kuultu 16.9.2009 naispoliisin toimesta sosiaalityöntekijän läsnä ollessa. Tämä on tapahtunut tilanteessa, jossa poliisin päätutkintalinja oli B:n äidin syyllistyminen isän murhaan ja kaksi päivää ennen kuin äiti pidätettiin epäiltynä tästä rikoksesta. B on ollut puhutettaessa 10-vuotias. Hänelle ei ole kerrottu missä tarkoituksessa häntä kuullaan. Hänelle on väitetty, että hänen pitää puhua totta. Videoidusta puhuttelusta käy selvästi ilmi B:n haluttomuus vastata esitettyihin kysymyksiin. Hän pääosin tyytyy nyökkäämään tai pudistamaan päätään. Yön tapahtumista hän painottaa, ettei ole nähnyt mitään koska oli sängyssä. Hän oli kuullut, kun lasi meni rikki ja sitten isä rupesi huutamaan. Äiti oli mennyt puhelimeen. Muiden henkilöiden ääniä hän ei ollut kuullut.

Anneli Auerin tultua pidätetyksi ja vangituksi syyskuussa 2009 lapset ovat ensin asuneet tilapäiskodissa ja sitten muuttaneet Anneli Auerin veljen AA:n ja hänen puolisonsa MA:n luokse. Alussa myös A asui siellä, mutta hän muutti Aapeluskotiin parin kuukauden jälkeen. AA ja MA ovat kertoneet, että lapset olivat oireilleet eri tavoin ja myöskin vihjailleet tietävänsä jotain isän murhasta, mutta AA ja MA eivät tuolloin osanneet tulkita lasten oireita ja käyttäytymistä.

Toukokuussa 2011 hovioikeus oli määrännyt Anneli Auerin vapautettavaksi tutkintavankeudesta. Lapsille oli kerrottu, että he tulevat muuttamaan takaisin äidin luo. MA on kertonut, että D ja B olivat eri tavoin vahvasti oireilleet tämän tiedon kuultuaan. Tapaaminen äidin kanssa 4.6.2011 ei ollut sujunut hyvin, vaan oli myös tuonut esiin näitä oireita. Myös AA on kertonut lasten oireilusta tässä tilanteessa.

Lauantaina 23.7.2011 lasten ja sijaisvanhempien ollessa veneilemässä D on ilmaissut MA:lle, että hän tietää, kuka murhasi isän. AA oli ollut vieressä ja hänen mukaansa D ei ollut sanonut mitään enempää mutta oli ollut huojentunut ja oli mennyt leikkimään muiden kanssa. Seuraavan viikonlopun perjantaina B oli päivällä kertonut MA:lle ja illalla AA:lle useita yksityiskohtia surmasta. AA oli maanantaina 1.8.2011 ottanut yhteyttä syyttäjään, joka oli kehottanut AA:ta ottamaan lasten kertomukset videolle. Hovioikeus on katsonut kymmentä tällaista videopätkää. Lasten oikeuspsykologiset haastattelut ovat alkaneet elokuun keskivaiheilla ja ne on videoitu.

B ei ollut kuullut muiden henkilöiden ääniä.

Psykologi on haastatellut C:tä 17.8., 19.8. ja 24.8.2011 ja hän on näissä keskusteluissa kertonut, että hän oli surmayönä hereillä ja kuuli tapahtumat huoneeseensa. Hän oli yhdessä B:n kanssa kuunnellut oven takana.

Terassin oven ikkuna

$537

Esitettyjen valokuvien perusteella ikkunan muovilistassa on ollut havaittavissa leikkausjäljeksi luonnehdittavissa oleva rikkouma. Todistaja MM:n käsityksen mukaan sanottu jälki viittaa siihen, että ikkuna on rikottu ulkoapäin.

Ikkunan rikkomiseen käytettyä tekovälinettä ei myöskään keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 8.6.2007 (RTL 25661/69/06) mukaan ole voinut päätellä verhossa olleista vaurioista. Lausunnon laatimiseen osallistunut rikoskemisti AY on hovioikeudessa kertonut, ettei kyseessä olevassa tutkimuksessa ollut edes yritetty selvittää sitä, mistä suunnasta verho oli rikottu. AY:n näkemyksen mukaan verhossa olevien jälkien sijainti sen vaaleammalla puolella viittaa kuitenkin siihen, että vauriot ovat syntyneet verhon ikkunaa vasten olleelle puolelle.

Kengänjäljet

Tapahtumapaikalta otetuissa valokuvissa on nähtävissä verisiä kengänjälkiä. Valokuvat ottanut todistaja MM oli kertomuksensa mukaan havainnut myös useita sellaisia verisiä kengänjälkiä, joita ei kuitenkaan selvästi pysty erottamaan oikeudelle esitetyistä valokuvista.

Valokuvista näkyy oikean jalan kengänjälki makuuhuoneen lattialla arkun edessä ja osittainen kengänjälki sängynjalan ja halon vieressä. Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella on kengänjälkeen viittaavaa kuviointia, mutta veri on tässä kohtaa voimakkaasti sotkeentunutta. Olohuoneesta otetuissa valokuvissa näkyy yksi osittainen kengänjälki parkettilattiassa. Terassilla oven edustalla ollut osittainen kengänjälki on ollut osittain lasinsirpaleiden peittämä. Hieman etäämmällä terassilla on ollut vasemmalle päin suuntautunut osittainen kengänjälki.

Terassilla rikotun oven edessä olleessa muovisessa tuolissa on todettu karkeakuvioisen jalkineen jättämä jälki.

Jukka Lahden ja Anneli Auerin sängyn päällä olleissa ruskeissa housuissa on todettu verinen jalkineen päkiäosan jälki. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 24.5.2007 (RTL 25661/66/06) mukaan suoritetussa visuaalisessa tutkimuksessa ei ole voitu luotettavasti selvittää, minkä kokoisen jalkineen jättämästä jäljestä on ollut kysymys.

Veren kuivumistesti

$538

Ruskeankirjavat tekokuidut

Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa suoritetuissa kuitututkimuksissa (RTL 25661/64/06 1.8.2007, 25661/248/06 8.10.2009, 25661/257/06 12.10.2009 ja 25661/277/06 16.12.2009) on selvitetty, että Jukka Lahden kynnenalusissa, T-paidassa ja alushousuissa samoin kuin makuuhuoneen lattialla olleessa veitsessä, sängyllä olleissa ruskeissa housuissa ja sängyllä olleessa halossa, makuhuoneen lattialla olleessa verisessä halossa, terassin oven ikkunalasin reunoilla, oven sisäpuolisessa alaosassa ja sen ikkunasta roikkuneessa verhossa, sängyllä ja sen vieressä olleissa pussilakanoissa ja tyynyliinoissa sekä terassin oven edessä olleessa muovituolissa ja terassin lattialla olleiden sinisten kurakintaitten päällä on ollut ruskeankirjavaa tekokuitua. Mainitunlaista kuitua ei sen sijaan ole todettu esimerkiksi siinä punaisessa T-paidassa, joka oli ollut Anneli Auerin yllä.

Puuvillakuidut

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 16.12.2009 (RTL 25661/277/06) mukaan tekopaikalta löytyneestä Fiskarsin fileerausveitsestä ja lattialla sängyn vierestä löytyneestä verisestä halosta on löytynyt punakirjavia puuvillakuituja, jotka ovat samanvärisiä ja samanlaatuisia kuin sängyn pussilakanan kuidut.

Hiustutkimus

DNA-tutkimuksia

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 25.1.2007 (RTL 25661/5/06) mukaan sängyssä olleesta halosta on löytynyt Jukka Lahden verta ja lattialla sängyn vierestä löytyneestä halosta on löytynyt hänen vertaan ja yksi hänen hiuskarvansa.

Tapahtumapaikalla 14.12.2006 otetuista valokuvista ilmenee, että terassin oven saranapuolen viereisen ulkovuorilaudan kulmassa on ollut havaittavissa lyöntijälki, jonka ympärillä on ollut Jukka Lahden verta. Myös viereisen ulkoseinän vuorilaudoituksessa on ollut muutamia Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen sopivia veriroiskeita (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 28.12.2006, RTL 25661/8/06).

Tapahtumapaikalla 1.12.2006 otetuista valokuvista ilmenee, että Anneli Auerin oikean jalkaterän yläosassa on kaksi suurikokoista veritippaa. Niiden alkuperää ei ole tutkittu.

Muotojälkitutkimus

Edellä selostetulla tavalla rikosteknisessä muotojälkitutkimuksessa (8.12.2009 RTL 25661/279/06) on todettu, että sorkkaraudan sorkkapää sopii vasaraa paremmin Jukka Lahden ohimon vamman aiheuttajaksi.

Terassin ovessa, ulkopuolella, on näppylähansikkaan jättämiksi sopivia jälkiä. Niitä koskevaan tutkimustulokseen palaan jäljempänä.

Hiukkastutkimus

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 27.3.2012 (RTL 24270/18/11) on todettu, että Anneli Auerin päällä olleessa T-paidassa ei ole löytynyt lasia.

Anneli Auer on ilmoittanut, että Jukka Lahti tuli kotiin noin kello 23 ja he menivät nukkumaan puolenyön aikoihin. Todistaja AR asuu naapuritalossa. Hän on kertonut, että hän oli 1.12.2006 kello 00.50 ollut ripustamassa pyykkiä ja tuolloin nähnyt, että Lahden talossa vielä oli valot päällä, mikä oli poikkeuksellista. Hän oli siitä huomauttanut vaimolleen pohtien, olisivatko Lahden lapset sairaina. Seuraavana aamuna naapurin piha oli täynnä poliiseja. Pidän AR:n kertomusta luotettavana. AR:n kertomus ei tue Anneli Auerin kertomusta siitä, että he olisivat normaalisti menneet nukkumaan ja nukkuneet murhaajan tunkeutuessa taloon, vaan kertomus tukee jossain määrin syyttäjien käsitystä siitä, että puolisoiden välillä oli sinä yönä riitatilanne.

Ikkunan ulkopuolella on ollut melko runsaasti lasinsiruja. Poliisin 3.1.2008 tekemässä rekonstruktiossa lasinsiruja jäi suunnilleen yhtä paljon ikkunan sisä- kuin ulkopuolelle ikkunaa rikottaessa ulkoapäin. Rekonstruktiossa verho oli melko tukevasti kiinni ylhäällä. Toisaalta terassilla olevat lasinsirut voisivat olla peräisin myös sisäpuolelta tapahtuneesta rikkomisesta. Mikäli ikkuna on rikottu sisäpuolelta, se on tapahtunut joko ilman liittymää henkirikokseen tai henkirikoksen lavastustarkoituksessa.

Vaikka ikkuna olisi rikottu vain ulkoapäin, on mahdollista, että se on tehty kahteen otteeseen. B:n mukaan äänet kuuluivat melko samanlaisina kahteen kertaan. Syyttäjien puolesta on vedottu ikkunan viereisessä seinässä olevaan lyöntijälkeen, jossa on Jukka Lahden verta, ja sen läheisyydessä oleviin veripisaroihin. Syyttäjien mielestä tämä osoittaa, että tekijä on teon jälkeen verisellä tekovälineellä rikkonut ikkunaa lisää ulkopuolelta ja tällöin vahingossa osunut seinään. Vaikka lyöntijälki ei ole yksiselitteinen, syyttäjien esittämä tapahtumainkulku on mahdollinen. Ikkunan rikkominen teon jälkeen olisi osa tapahtumapaikan lavastusta.

Poliisi on 9.9.2008, 21.7.2009 ja 2.12.2011 suorittanut rekonstruktioita, joissa on yritetty selvittää, miten mies voi kiivetä rikotusta ikkunasta sisään ja ulos. Näistä rekonstruktioista voi tehdä sen johtopäätöksen, että sisääntulo rikotusta ikkunasta puutarhatuolia apunaan käyttäen on mahdollista, samoin kuin poistuminen, mikäli astuu makuuhuoneessa olleen arkun päälle. Luonnollisin tapa astua rikotusta ikkunasta sisään tai ulos on asettaa vähintään yksi jalka ikkunan alareunalle, jolloin rikkoutuu lasia ja kuuluu siitä johtuvaa ääntä.

Terassin ovessa, ulkopuolella, on näppylähansikkaan jättämiksi sopivia jälkiä. Jäljet ovat osittain päällekkäisiä sekä valtaosaltaan liikahtaneita. Yksi selkeämmin erottuva jälki vastaa näppylöiden tiheydeltään sekä likimain näppylöiden keskinäiseltä sijainniltaan takkahuoneen sängyltä löydettyä mustaa näppylähansikasta (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009 RTL 25661/250/06).

Poliisin 2.12.2011 tekemässä rekonstruktiossa kymmenelle koehenkilölle oli annettu tehtäväksi poistua samanlaisesta rikotusta ikkunasta. Kukaan kymmenestä koehenkilöstä ei ottanut kiinni niistä kohdista, joissa on todettu verisiä näppylähansikkaiden jälkiä. Lisäksi todettiin, että jälki on ollut sellaisessa kohdassa, jossa on ollut iso teräväreunainen lasinpalanen, joten tarttuminen ikkunankarmiin siitä kohdasta ei olisi ollut mahdollista ilman, että lasin reuna olisi viiltänyt ranteeseen.

Todistaja MT on esittänyt mielipiteenään, että näppylähansikkaan jäljet on tehty kahteen kertaan sivaltamalla ristikkäin, ei tarttumalla.

Olohuoneen puolella lattialla on verinen liukumajälki, noin 3,5 metriä uhrista. Anneli Auerin mukaan se sopii syntyneeksi tilanteessa, jossa surmaaja oli hyökännyt häntä kohti. Etäisyydet huomioon ottaen uhrin ja liukumajäljen välissä olisi pitänyt olla vähintään yksi meno- ja yksi tulojälki. Nämä puuttuvat, mikä viittaa siihen, että jälki on lavastettu. Todistaja MT:n lausunnon mukaan jälki on poikkeuksellisen runsasverinen ja jäljen muoto on lisäksi voinut syntyä vain niin, että kenkää on pidetty kädessä ja sitä on kierretty oikealle.

Ensipartion ja ambulanssihenkilöstön ottamista valokuvista ilmenee, että verilammikko Jukka Lahden pään ympärillä on suurentunut kuvien ottamisen välisenä aikana. Pään vamma on siis ollut melko tuore kun partiot ovat saapuneet paikalle. Lattialla muutoin ollut veri on ollut kuivunutta, koska sitä ei ole tarttunut ensipartion ja -hoitohenkilökunnan kengänpohjiin. Suoritetuissa kokeissa ohuen verikerroksen kuivuminen on kestänyt lyhyimmillään kahdeksan yhdeksän minuuttia.

Takkahuoneen lattiassa on kolme jalkineen jälkeä osoittamassa oven ja sen vieressä olleen arkun suuntaan. Jukka Lahden vieressä ei ole sellaisia jälkiä, jotka olisivat yhdistettävissä näihin jälkiin. Ainoastaan yksi sopiva jälki löytyy hänen vierestään, ja se on osittain hänen kätensä alla. Tämä kengänjälki ei siis ole voinut syntyä kuolemaan johtaneiden lyöntien jälkeen.

Terassilla muovituolin vieressä on yksi verinen kengänjälki. Sen päällä on lasinsiruja, joten se on syntynyt ennen ikkunan lopullista rikkomista.

$53d

$53f

Kuulustelijana muun muassa 23.9.2009, 24.9.2009, 26.9.2009, 30.9.2009, 8.10.2009 ja 20.10.2009 on toiminut rikosylikonstaapeli TS. Hän on todistajana hovioikeudessa kertonut, että kuulustelutilanteissa ei ollut mitään poikkeavaa.

Anneli Auerilla on ollut lainoppinut avustaja kuulusteluissa 24.9.2009 ja 8.10.2009. Ennen kuulustelua 23.9.2009 Anneli Auer on puhelimitse keskustellut avustajansa kanssa ja he ovat yhdessä katsoneet, että avustajan läsnäolo ei ole välttämätöntä. Ennen kuulustelua 26.9.2009 avustaja on hyväksynyt, että kuulustelu suoritetaan ilman hänen läsnäoloaan. Avustajaan ei saatu yhteyttä ennen kuulustelua 30.9.2009, mutta Anneli Auer hyväksyi, että se suoritetaan ilman avustajaa tai kuulustelutodistajaa.

Kuulustelija ja avustaja, joille molemmille on kuulunut sen varmistaminen, että kuulustelut suoritetaan asianmukaisesti, eivät ole havainneet mitään poikkeavaa olosuhteissa ja Anneli Auerin tilassa. Mitään estettä käyttää Anneli Auerin 23.9.2009 – 8.10.2009 antamia esitutkintakertomuksia syyttäjän vetoamilta osin näyttönä asiassa ei ole.

Sen jälkeen, kun kuulustelut 24.9.2009 ja 26.9.2009 on pidetty ja kuulustelupöytäkirja on kirjoitettu puhtaaksi, Anneli Auer on asetettu videokameran eteen ja häntä on kehotettu lukemaan kameralle paperista siihen kirjatut tunnustukset. Toimenpiteen tarkoitusta ei ole kerrottu. Tunnustusvideota katsoessa tulee lähinnä mieleen tallenne maasta, jossa ei ole länsimaista oikeusjärjestystä. Menettely ei kuitenkaan horjuta sitä, mitä edellisissä kappaleissa on sanottu kirjallisen esitutkintakertomuksen käyttämisestä.

Vaikka Anneli Auer tuntuu myöntävän surmaamisen, hän ei osaa kertoa teon yksityiskohtia, vaan tunnustamiset tuntuvat lähinnä perustuvan päättelyyn. Katson, että lausumat ovat niin epämääräiset, että niille ei voida antaa todistusarvoa.

Professori PS on laboratorio-olosuhteissa tutkinut 7-vuotiaiden lasten kykyä ymmärtää monimutkaista tapahtumaketjua kuulon varassa. Tulosten perusteella koehenkilöt eivät kyenneet ymmärtämään kuulonvaraisesti monimutkaista tapahtumaketjua yksittäisiä ääniä lukuun ottamatta. Tästä laboratorio-olosuhteissa tehdystä kokeesta ei kuitenkaan voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, mitä B on kuullut. Hän on ollut kotioloissa ja tunnistanut normaalit kodin äänet sekä ääniä, jotka eivät sopineet perheen normaaliin yöelämään, ja nämä äänet olivat saaneet hänet pelkäämään.

Osa B:n kuulemista äänistä on siis ollut normaaleja ääniä, kuten askeleita, jotka sopivat Anneli Auerin askeleiksi ja askeleita, jotka sopivat A:n askeleiksi. Hän on kuullut isänsä huudot. Lisäksi hän on kuullut naksahtelevia ääniä, joita hän on myöhemmin pitänyt nauhurin ääninä. B on kuitenkin jo haastattelussa 15.8.2011 ilmoittanut, että hän ensin luuli niitä ääniksi, jotka syntyvät, kun sirpaleiden päällä kävellään. Ottaen huomioon mitä nyt tiedetään tapahtumista talolla, jälkimmäinen selitys B:n kuulemille äänille on luonnollisin. Muille B:n vuonna 2011 kertomille äänille ei ole löytynyt varteenotettavaa selitystä. Sen sijaan merkille pantavaa on, että B ei ole kuullut ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä talossa.

C on haastatteluissa 17.8.2011 alkaen kertonut, että hänkin oli ollut hereillä ja kuunnellut oven takana B:n kanssa. B ei ole maininnut, että C olisi ollut hereillä ja hänen vieressään, vaan päinvastoin 17.8.2011 kertonut olleensa yksin ovella. C:n käyttämä tapa kuvata ääniä on osittain sanatarkka kopio veljensä kertomuksesta. Katson, että tämä C:n kertomus on syntynyt vuorovaikutuksesta veljensä kanssa eikä vastaa todellisia tapahtumia.

Pääkäsittelyssä on kuultu useita psykologian asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet täysin ristiriitaisia tulkintoja lasten kertomuksista. Todistajat ovat myös vahvasti kritisoineet toistensa tieteellisiä ansioita ja tutkimusmenetelmiä. En ole todistelun arvioinnissani nojautunut näihin ristiriitaisiin todistajalausumiin.

B ja C ovat haastatteluissa elokuussa 2011 kertoneet,

SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS ALKAA

***

SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS PÄÄTTYY

Lasten kertomukset käsittelevät vuosia aikaisemmin olleita erittäin traumaattisia tapahtumia. Kertomukset on annettu vuonna 2011, jolloin lasten äiti jo kerran oli tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen lasten isän murhasta. Ulkopuoliset seikat ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet lasten kertomuksiin. Näissä olosuhteissa lasten edellä selostetuille kertomuksille ei voida antaa todistusarvoa.

A on ensimmäisestä kuulemisesta 1.12.2006 lähtien maininnut nähneensä poistuvan hahmon käydessään vanhempien makuuhuoneessa kolmannen kerran. Hän ei ollut nähnyt tätä henkilöä ensimmäisellä kerralla, kun paikalla olivat isä ja äiti. Hän ei ollut nähnyt tätä henkilöä myöskään toisella käyntikerralla, ja hän on arvioinut, että henkilö oli tuolloin mennyt piiloon.

Haastattelussa 1.12.2006 A on kahteen kertaan ilmoittanut, että hän ei kuullut miehen puhuvan mitään.

Piiloon meneminen pesuhuoneeseen ei ole ollut mahdollista, koska Jukka Lahti on maannut lattialla ja estänyt pesuhuoneen oven avaamisen. Piiloon meneminen ei sovi ajallisesti sen kanssa, mitä hätäkeskusnauhoitteesta kuuluu eikä sen kanssa, että surmaamista ei ollut siinä vaiheessa vielä saatettu päätökseen.

Ensimmäiseen poliisipartioon kuulunut AL on kertonut, että pelokas tyttö tarrautui äitiinsä, kun AL puhui Anneli Auerin kanssa.

A on siis kuullut, kuinka hänen äitinsä on hätäkeskukselle yhdeksän kertaa viitannut ulkopuoliseen tekijään ja kaksi kertaa antanut tekijän tuntomerkkejä. Anneli Auer on kehottanut A:ta katsomaan, onko tekijä vielä paikalla. A on kuullut, kuinka äiti kertoo poliisille ulkopuolisesta tappajasta. Ennen kuulemistaan 1.12.2006 kello 15 A on ollut äitinsä sairaalahuoneessa ja siellä on asianomistaja F:n esitutkintakertomuksen ja todistajien AA:n, MA:n, AVA:n ja RA:n mukaan keskusteltu yön tapahtumista ja siitä, miten ulkopuolinen tappaja on suorittanut teon. Haastattelun aikana esitettyjen kysymysten muotoilu on ollut omiaan vahvistamaan käsitystä ulkopuolisesta henkilöstä.

Katson selvitetyksi, että A:n muistikuva poistuvasta ulkopuolisesta hahmosta ei perustu todelliseen muistikuvaan, vaan on tahallisen tai tahattoman manipuloinnin tulosta.

Anneli Auer soitti hätäkeskukseen 1.12.2006 kello 02.43.22. Puhelu kesti 4 minuuttia 20 sekuntia.

Tutkimuksissa on niin ikään yritetty selvittää, miten kaukana eri äänilähteet ovat puhelimesta ja ovatko ne liikkuneet johonkin suuntaan. Kohdassa 0.30 Anneli Auer lausuu nopeasti peräkkäin kolme virkettä. Toisen ja kolmannen virkkeen välillä äänen voimakkuus muuttuu täysin. Ilmeisesti perheen puhelimen kuuloke on ollut varsin herkkä siihen, missä asennossa sitä on pidetty. Ajalla 1.46 – 2.41 A pitää kuuloketta kädessään. Hätääntynyt 9-vuotias tyttö tässä kaoottisessa tilanteessa on tuskin pysynyt samassa asennossa koko ajan. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, että eri äänistä, niiden etäisyyksistä puhelimeen ja niiden suhteesta toisiinsa ääninauhan eri kohdissa ei voida tehdä johtopäätöksiä.

Talossa on myös suoritettu äänirekonstruktioita. Talossa oli tuolloin uudet asukkaat ja valokuvista voidaan huomata, että esimerkiksi tekstiilejä on huoneessa huomattavan paljon vähemmän kuin 1.12.2006. Akustiikka on siis rekonstruktiossa ollut erilainen.

Anneli Auerin ääntä ei ole taltioitu ajalla 1.15 – 1.36. Anneli Auer on kiistatta ollut poissa puhelimesta ajalla 1.46 – 2.41, ja ajalla 2.25 – 2.41 hänen ääntään ei ole taltioitu myöskään taustaäänenä.

Jukka Lahden ääni kuuluu viimeisen kerran joko äänitteen kohdassa 2.22 tai 2.27.

Oikeuslääkäri HL:n mukaan ohimoon osunut isku on ollut tappava. Jukka Lahti on sen jälkeen enintään kerran hengähtänyt, jolloin ääntä on voinut syntyä ilmateihin kertyneestä verestä. Tämän perusteella kuolettava isku olisi annettu vähän myöhemmin kuin 2.04. Myös äänitteen kohdassa 2.26 kuuluu kolahdus.

Anneli Auer on kohdassa 2.04 ollut poissa puhelimesta ja Jukka Lahden vieressä. Kohdassa 2.26 hän on ollut poissa puhelimesta. Hän on voinut antaa kuolettavat iskut jompanakumpana ajankohtana.

Mikäli Anneli Auer on kertomansa tavoin soittanut hätäkeskukselle noin minuutin kuluttua tappajan sisääntunkeutumisesta ja siis sinä aikana, kun tekijä antaa useita kymmeniä veitseniskuja Jukka Lahdelle, olisi tästä pitänyt kuulua jotain ääniä. Sellaisia ääniä ei kuulu. A:n kolmannen takkahuoneessa käynnin yhteydessä, noin kohdassa 3.14 – 3.40, ei kuulu sellaisia ääniä, jotka aiheutuisivat suurikokoisen henkilön poistumisesta rikotun ikkunan kautta, eikä sellaisia ääniä kuulu muualtakaan äänitteeltä.

Anneli Auer on kertonut, että hän oli hätäkeskuspuhelun jälkeen mennyt kohti makuuhuonetta katsomaan tilannetta, mutta lattialla oli ollut niin paljon lasia, että hän oli sen sijaan kiertänyt pesuhuoneen kautta. Koska Jukka Lahti makasi makuuhuoneen lattialla oven kohdalla, ovea ei saatu auki kuin parikymmentä senttimetriä. Hän oli kädellään ulottunut koskemaan Jukka Lahteen, ja tämä oli tuntunut elottomalta.

Poliisi on tehnyt rekonstruktion tilanteesta ja päätynyt siihen, että oven avaaminen ja uhriin koskeminen ei ole ollut mahdollista. Rekonstruktiossa on kuitenkin tehty virhe sikäli, että uhri on sijoitettu liian lähelle ovea. Anneli Auerin laatima piirros kuvaa oikeita mittasuhteita ja sen nojalla hän on mahtunut ovenraosta koskemaan Jukka Lahtea.

Anneli Auer oli ollessaan puhelimessa kuullut A:n ilmoituksen, että tekijä oli poistunut. Anneli Auer on siten voinut vapaasti avata pesuhuoneen ja makuhuoneen välistä ovea niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista ilman vaaraa. Oven avaamisen yhteydessä ovi olisi pakostakin koskenut Jukka Lahden veriseen päähän. Sellaista jälkeä ei ole ovessa. Tämä viittaa siihen, että Anneli Auer ei ole menetellyt väittämällään tavalla.

Ensimmäisen poliisipartion tullessa paikalle Anneli Auerin päällä on ollut punainen T-paita, joka otettiin poliisin haltuun. Paidassa ei ole ollut lainkaan lasinsiruja mikä on merkillistä, mikäli Anneli Auer kertomansa mukaisesti on ollut sängyssä tämä T-paita päällään ja yrittänyt suojautua, kun ulkopuolinen henkilö on rikkonut ikkunaa niin, että lasinsiruja on lentänyt häntä kohti.

Rikosteknisessä tutkimuksessa paidan sekä vasemman että oikean hihan takapinnoilta hihojen alareunasta lähes identtisistä kohdista on löytynyt kaksi pientä verijälkeä, joissa on todettu Jukka Lahden verta (RTL 25661/281/06 8.12.2009). Anneli Auer on arvioinut, että ainakin toinen jälki on tullut siitä, kun hän on kylpyhuoneen oven kautta koskenut Jukka Lahteen ja toinen jälki jostain käden hipaisusta. Todistaja MT:n lausuman mukaan verijäljet ovat syntyneet tipoista, ei kosketuksen kautta.

Jos T-paidan taittaa kerran pituussuunnassa ja kerran vaakasuunnassa ja sitten asettaa sen vaakasuoralle tasolle niin, että ylempi hiha on vähän vinossa, ja mikäli hihojen yhtymäkohtaan osuu pisara, syntyy kaksi sellaista samanlaista identtistä jälkeä kuin Anneli Auerin T-paidasta on löytynyt. Tämä tarkoittaa, että Jukka Lahden surmaamishetkellä tämä punainen T-paita on ollut taitettuna vaakatasolla jossain vanhempien makuuhuoneessa ja pisara Jukka Lahden verta on lentänyt hihojen yhtymäkohtaan. Anneli Auer on vasta tämän jälkeen pukenut tämän T-paidan päälleen. Samalla tämä tarkoittaa, että Anneli Auerin rintakehään tehty veitsenpisto, joka on tehty tämän T-paidan läpi, on syntynyt vaatteiden vaihdon jälkeen.

Jukka Lahden talvikenkiä ei ole löytynyt, vaikka poliisi todistaja TV:n, EK:n ja JK:n mukaan etsi niitä.

Kolmatta tekovälinettä, Anneli Auerin alkuperäistä paitaa ja lavastukseen käytettyä jalkinetta ei ole löytynyt.

Todistaja MP on yhdessä Anneli Auerin kanssa käynyt talolla hakemassa perheen tarvitsemia tavaroita. Eristysnauhoja tai vastaavia ei ollut, ja he olivat menneet sisään Anneli Auerin avaimilla. Talosta oli haettu tavaraa pois joitakin muovipussillisia, joista osa laitettiin roskiin ja osan Anneli Auer vei mukanaan.

On ilmeistä, että ensimmäisten päivien etsinnän aikana tutkintaryhmän oletuksena on ollut, että tekijä on ulkopuolinen. Etsintä ei ole ollut tarpeeksi kattava eikä voida poissulkea, ettei edellä mainitut esineet ole olleet jossain päin taloa henkirikoksen jälkeen. Taloon on ollut vapaa pääsy avaimilla.

Edellä selostetusta rikosteknisestä muotojälkitutkimuksesta voi päätellä, että ohimon vamma on aiheutettu painavalla kaksihaaraisella välineellä. Kasvojen vamman osalta ei ole vastaavaa selvitystä, mutta valokuvien perusteella siinä ei selkeästi ole kaksihaaraisen välineen jälkeä. Henkirikos on tapahtunut takkahuoneessa. Takkojen yhteydessä on usein hiilihanko tai niin sanottu takkasetti. En ole minulle esitetystä todistelusta voinut havaita, että sellaista välinettä olisi etsitty talosta eikä sen tyyppistä astaloa otettu mukaan muotojälkitutkimukseen.

Todistaja OP:n kertomuksesta ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jutussa kuullut sukulaiset eivät olleet tietoisia mistään avioliitto-ongelmista, mutta samalla kävi ilmi, että kanssakäyminen sukulaisten kesken ei ollut kovin tiivistä. Puolisoiden välinen suhde vuonna 2006 on jäänyt avoimeksi kysymykseksi tässä oikeudenkäynnissä.

Johtopäätökset

Edelleen, mikäli Anneli Auerin kertomus pitää paikkansa, ulkopuolisen surmaajan olisi hätäkeskuspuhelun ensimmäisten noin kolmen minuutin ja sitä edeltävän noin minuutin aikana pitänyt ottaa takkahuoneesta halko, lyödä sillä Jukka Lahtea, vaihtaa astalo veitseksi, puukottaa Anneli Aueria, lyödä Jukka Lahtea veitsellä noin 70 kertaa, mennä piiloon A:n toisen käynnin ajaksi, hyökätä Anneli Aueria kohti, vaihtaa astalo joksikin painavaksi kaksihaaraiseksi välineeksi ja lyödä Jukka Lahtea sillä kaksi kertaa sekä poistua paikalta. Tämä ei ole ollut mahdollista.

Anneli Auer ei ole kertomansa tavoin ulkopuolisen hyökkäyksen alussa poistunut paljain jaloin makuuhuoneesta, koska siinä tapauksessa hänen jalkapohjissaan olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän lasinsiruista tulleita haavoja.

Jukka Lahdella on vain kaksi pientä haavaa jalkapohjassa, jotka voivat olla peräisin lasinsiruista. Hän ei ole voinut kamppailla kenenkään kanssa lasinsirujen päällä. Osa Jukka Lahden viiltohaavoista ovat niin sanottuja torjuntahaavoja, mutta varsinaisia kamppailun jälkiä hänessä ei ole. Tästä voi päätellä, että veitseniskut ovat tulleet hänelle yllätyksenä. Ikkunan rikkova ja siitä sisään tunkeutuva surmaaja ei ole voinut tulla yllätyksenä, sen sijaan perheenjäsenen suorittama puukotus on voinut tulla yllätyksenä.

En pidä uskottavana, että ulkopuolinen, surman suunnitellut henkilö olisi varustautunut tupettomalla, kuluneella fileerausveitsellä ja jollakin painavalla kaksihaaraisella välineellä ja lisäksi käyttänyt takkahuoneesta löytämäänsä halkoa välineenä. Toisaalta veitsestä on löytynyt runsaasti samanlaisia punakirjavia puuvillakuituja kuin sängyn pussilakanasta sekä kolme sellaista ruskeankirjavaa kuitua, joiden edellä on katsottu olevan peräisin perheen tekstiilistä. Tämäkin viittaa siihen, että veitsi on kuulunut Jukka Lahden ja Anneli Auerin talouteen ja voidaan pitää poissuljettuna, että ulkopuolinen surmaaja olisi ensisijaisena välineenä käyttänyt perheelle kuulunutta veistä.

B ei ole kuullut ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä. A ei ole kuullut ulkopuolisen henkilön puhetta. Hätäkeskustallenteelta ei kuulu ulkopuolisen henkilön ääntä. Todistaja TN on uransa aikana tutkinut useita ääninauhoja, joissa myös henkirikoksen toteuttaminen on tallentunut äänitteelle. Kaikissa on kuulunut tekijän ääntä, paitsi ns. Jokelan koulusurmassa. Tutkinnan ensimmäisen viikon aikana keskusrikospoliisin asiantuntija on tehnyt tekijäanalyysin silloisten tietojen perusteella. Johtopäätöksenä on muun muassa arvioitu, että tekijä ei omaa psykopaatille tyypillisiä piirteitä, koska teko on lopulta liian tunnepitoinen ja amatöörimäinen. Näissä olosuhteissa pidän poissuljettuna, että Jukka Lahden surmaaja olisi ollut hiljaa koko surmatyön ajan. Hätäkeskustallenteesta ei kuulu mitään muutakaan, mikä olisi yhdistettävissä ulkopuoliseen henkilöön.

A:n väitetty näköhavainto poistuvasta henkilöstä on edellä mainitulla tavalla epäaito.

Kukaan ulkopuolinen ei ole saapunut eikä poistunut tontin luoteis-, lounais- tai kaakkoisrajan yli, ja saapuminen ja poistuminen katua pitkin voidaan pitää erittäin tai hyvin epätodennäköisenä.

Olohuoneesta taltioitu verinen liukumajälki on lavastettu. Ikkunan karmista taltioidut veriset näppylähansikkaan jäljet ovat lavastettuja.

Takkahuoneesta löytyneet kolme jalanjälkeä ja terassilta löytynyt yksi jalanjälki viittaavat ulkopuoliseen tekijään, mutta voivat yhtä hyvin olla lavastettuja. Terassilla lasinsirujen alla oleva verijälki ei voi olla peräisin poistuvan henkilön kengistä.

Anneli Auer on kertonut, että hän on huutanut lapsilleen, että heidän pitää lähteä ulos koska talossa on murhaaja. En pidä väitettä uskottavana. A ei ole sellaista kehotusta kuullut. Anneli Auerin ei ole tarvinnut huutaa tällaista kehotusta, koska hän on tiennyt, että talossa ei ole ulkopuolista henkilöä. Puhelun kohdassa 3.33 Anneli Auer sanoo hätäkeskukselle, että tekijä on todennäköisesti talossa. Siitä huolimatta hän on kuusi sekuntia myöhemmin kysynyt A:lta, onko tekijä poistunut, ja siten pyytänyt 9-vuotiasta tytärtään lähestymään surmapaikkaa. Anneli Auer on tiennyt, että tytär ei ole vaarassa. Se, että Anneli Auer myöhemmin väittää tyttärelleen huutaneensa varoituksia lapsille, on ollut osa A:n manipulointia.

Anneli Auer on ollut Jukka Lahden vieressä, kun päähän on annettu kuolettavat iskut.

Anneli Auer on surmaamisen jälkeen vaihtanut T-paitansa. Hänen kylkivammansa on tehty tämän jälkeen lavastusmielessä eikä se ole ulkopuolisen surmaajan tekemä.

Anneli Auer ei ole väittämänsä tavoin käynyt koskemassa Jukka Lahteen pesuhuoneen kautta. Hän on ilmeisesti väittänyt näin selittääkseen käyntinsä pesuhuoneessa tai viereisessä apukeittiössä. Sellaisen käynnin tarkoituksena on voinut olla peseytyminen pesuhuoneessa tai tekoon liittyvien esineiden piilottaminen apukeittiöön.

Turun hovioikeus on 27.6.2013 lainvoiman saaneella tuomiolla lukenut Anneli Auerin syyksi muun muassa kolme törkeää pahoinpitelyä, mitkä teot on toteutettu niin,

ja sama

.

Katson selvitetyksi, että Anneli Auer on 1.12.2006 Ulvilassa tappanut Jukka Lahden ensin lyömällä tätä veitsellä käsivarsiin ja käsiin sekä kaksi kertaa kylkeen ja kerran kainalon alueella niin, että veitsen terä on joka lyönnillä ulottunut 11 – 20 cm syvyyteen vartalon sisään. Jukka Lahti ei ole kuitenkaan lyöntien johdosta kuollut ja Anneli Auer on jonkin ajan kuluttua lyönyt lattialla maannutta Jukka Lahtea kaksi kertaa jollakin painavalla esineellä kasvoihin ja päähän seurauksin, että Jukka Lahti on kallon murskanneen iskun johdosta välittömästi kuollut. Koska Anneli Auer on ensin aiheuttanut veitsellä vakavia ja kivuliaita vammoja Jukka Lahdelle ja antanut tämän kärsiä pidemmän aikaa ennen teon loppuun saattamista ja koska Jukka Lahti on ollut puolustuskyvyttömässä tilassa lopullisen surmaamisen tapahtuessa, on teko tapahtunut erittäin raa'alla ja julmalla tavalla. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Luen Anneli Auerin syyksi murhan.

Ratkaisu Anneli Auerin valitukseen

Hylkään Anneli Auerin valituksen. Määrään, että Anneli Auer on edelleen pidettävä vangittuna kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa.

Määrään, että valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistajanpalkkiot jäävät valtion vahingoksi ottaen huomioon Anneli Auerin taloudelliset olot.

Velvoitan Anneli Auerin suorittamaan todistaja LK:lle 160 euroa taloudellisen vahingon lisäkorvauksena.

Määrään Anneli Auerin puolustajalle, asianajaja Mannerille maksettavaksi saman palkkion ja kulukorvauksen puolustajantehtävästä hovioikeudessa kuin hovioikeuden enemmistö. Määrään asianajaja Kauppilalle, asianajaja Haavistolle ja asianajaja Kivikoskelle maksettavaksi samat palkkiot ja kulukorvaukset kuin hovioikeuden enemmistö. Ottaen huomioon Anneli Auerin taloudelliset olot olisi kohtuutonta velvoittaa hänet maksamaan nämä palkkiot valtiolle, minkä vuoksi määrään, että ne jäävät valtion vahingoksi.

Asianajaja Mannerin valitus

Katson, kuten hovioikeuden enemmistö, että Mannerille maksettavaksi määrättyä palkkiota käräjäoikeudesta on korotettava 50 tunnilla ja lisäksi 20 prosentilla. Mitä tulee asianajaja Mannerin vaatimukseen kulujen korvaamisesta lausun seuraavaa:

KF:ää, RH:ta ja PS:ää on kuulusteltu käräjäoikeudessa Anneli Auerin nimeäminä niin sanottuina asiantuntevina todistajina. Todistajille on maksettu valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain mukaiset todistajanpalkkiot. Asianajaja Mannerin edustama asianajotoimisto on maksanut todistajille lisäpalkkioina yhteensä 11.140 euroa. Palkkioihin on sisältynyt kirjallisten lausuntojen laatimista ja valmistautumista oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin, oikeusapulain 17 ja 18 §:n ja oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan puolustajalle maksetaan valtion varoista kulukorvaus ns. muista suoranaisista kuluista. Tällaisiksi on katsottu muun muassa viranomaismaksut tai tulkin käytöstä aiheutuneet kulut.

Rikosasian vastaaja voi halutessaan ja kyetessään itse maksaa omista varoistaan todistajiksi nimeämilleen asiantunteville todistajille korvausta työstä ja ajanhukasta. Syytteen tullessa hylätyksi vastaaja saattaisi vaatia valtion velvoittamista korvaamaan näitä kuluja (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 a §). Katsoessani, että syyttäjien syyte on tullut toteen näytetyksi, tätä säännöstä ei voida soveltaa Anneli Aueriin.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla velvoittaa noudattamaan osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta oikeudenkäynnissä (

Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Niistä seikoista, joista KF:ää, PS:ää ja RH:ta on kuultu, on esitetty myös muuta todistelua, jota arvioin puolueettomaksi. Anneli Auerin puolesta on vapaasti voitu riitauttaa tämä todistelu ilman, että oman lisätodistelun hankkiminen on ollut tarpeen. Myös ilman KF:n, PS:n ja RH:n kuulemista juttu olisi voitu ratkaista oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä. Katson, että jutussa ei myöskään ole sellaisia erityispiirteitä, joiden nojalla valtio olisi velvollinen kustantamaan sellaisia esitutkintatoimenpiteisiin verrattavia lisätutkimuksia, jotka Anneli Auer on hankkinut.

Vaaditut kopiointikulut ovat syntyneet asiakirjojen kopioimisesta edellä mainituille todistajille. Kun edellä katson, että tämän todistelun hankkimista ei korvata valtion varoista, vaatimus kopiointikulujen korvaamisesta tulee myös hylättäväksi.

Ratkaisu asianajaja Mannerin valitukseen

Määrään, että käräjäoikeuden vahvistaman palkkion lisäksi asianajaja Mannerille suoritetaan avustajantehtävästä käräjäoikeudesta 11.220 euroa ja sille laskettava arvonlisävero 2.692,80 euroa eli yhteensä 13.912,80 euroa.

Vakuudeksi:

viskaali Aleksi Rantanen

Asiassa on pyydetty valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Korkeimman oikeuden päätös 18.12.2015 nro 2439: Ei valituslupaa.

+

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIA I

Valittaja

Vastapuolet

ASIA II

Vastapuoli

Asian aikaisempi käsittely

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.11.2010 nro 2845

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011 nro 811

Korkeimman oikeuden päätös 19.10.2012 nro 2077

Syytteen kiistäminen

Menettelyvirhe käräjäoikeudessa

Esitutkinnan merkitys asiassa

Näytön arviointi käräjäoikeudessa

Väitetty menettelyvirhe käräjäoikeudessa

beyond reasonable doubt

Kertomusten syntyminen

Lausumien sisältö pääpiirteittäin

Hovioikeuden johtopäätökset Anneli Auerin tunnustukseen viittaavista esitutkintalausumista

Puhuttelu 1.12.2006

Puhuttelu 7.12.2006

Puhuttelu 10.1.2007

Puhuttelu 26.8.2009

F:n sekä RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n kertomukset

A:n ja Anneli Auerin välinen tapaaminen 6.10.2009

A:n kertomusten luotettavuuteen liittyvästä todistelusta

Hovioikeuden johtopäätökset A:n kertomuksesta

Kertomusten huomioon ottaminen

Kertomukset vuonna 2011

B:n kertomusten luotettavuuteen liittyvästä todistelusta

Hovioikeuden johtopäätökset B:n kertomusten luotettavuudesta

C:n kertomus

D:n kertomus

Hovioikeuden johtopäätökset C:n ja D:n kertomuksista

Hovioikeuden johtopäätökset PK:n kertomuksesta

Federal Bureau of Investigation;

Valokuvien digitaalisuus

Jukka Lahden vammat, tekotapa ja tekoväline sekä rikospaikan verijäljet

Erityisesti verisistä kengänjäljistä ja tippuverijäljistä

Terassin tuolissa ollut kurajälki

Olohuoneen, keittiön ja terassin puuttuvat verijäljet

Veitsestä ja halosta

Anneli Auerin vammoista, verijäljistä ja T-paidasta

Muut kuin veriroiskeiden aiheuttamat verijäljet sisäpuolisissa takkahuoneen seinissä

Havainnot pesuhuoneesta ja keittiön astianpesualtaasta

Muut havainnot keittiöstä

Jukka Lahden elvytystoimenpiteet

Takkahuoneen valaistus

Hiuspidikkeestä

Johtopäätökset valokuvista

Ulkopuolisen tekijän jättämien hajujälkien etsiminen poliisikoiran avulla

Takkahuoneen lattialla olleesta fileerausveitsestä

Kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimukset

Hovioikeuden johtopäätökset kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimuksista

Poliisin toteuttamien rekonstruktioiden perusteella tehtävät johtopäätökset

Keskeiset tapahtumat ja niistä esitetty todistelu

Johtopäätökset hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella

modus operandi

in dubio pro reo

equality of arms

Jukka Lahden kuolema

Esitutkinta

Anneli Auerin kertomukset esitutkinnassa vuonna 2009

A:n kertomus

Nuorempien lasten kertomukset yön tapahtumista

Tekninen tutkinta

Olosuhteet talolla

Ikkunan rikkominen ja sisään tunkeutuminen

Poistuminen ja verijäljet

Mahdolliset poistumisjäljet tontilla

Anneli Auerin väitetyt tunnustamiset esitutkinnassa

Kolmen nuorimman lapsen kertomusten arviointia

Löydetyt ruskeat kuidut

A:n kertomusten arviointia

Hätäkeskuspuhelu

Käynti pesuhuoneessa

Anneli Auerin T-paita