Rovaniemen HO 19.12.2016 163252 – Ne bis in idem

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta parituksesta ja B:lle avunannosta paritukseen. Syytteen mukaan A oli hankkiakseen taloudellista hyötyä muun muassa järjestänyt huoneistoja korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä varten useilla paikkakunnilla Suomessa. Toiminta oli tuottanut asiakkailta perittynä maksuina rikoshyötyä yhteensä 1 185 975 euroa. B oli edistänyt A:n tekoa muun muassa vuokraamalla asuntoja toiminnan käyttöön, hoitamalla puhelinvastaajan tehtäviä, kuljettamalla naisia toimipisteestä toiseen ja toimittamalla lehti-ilmoituksia sanomalehtiin.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 1 184 773,50 euroa ja B 2 500 euroa.

A kiisti syytteen ja menettämisvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään.

B tunnusti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja myönsi menettämisvaatimuksen oikeaksi. B vaati, että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 12 000 euroa laillisine korkoineen.

Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen teonkuvausten mukaiseen menettelyyn ja tuomitsi A:n parituksesta ja B:n avunannosta paritukseen. Käräjäoikeus arvioi oikeudenkäynnin viivästyneen yhteensä kuusi vuotta. Käräjäoikeus otti rangaistusta alentavina seikkoina huomioon Riian hovioikeuden tuomion 15.4.2005 sekä oikeudenkäynnin viivästymisen ja tuomitsi A:n kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B:n osalta käräjäoikeus piti oikeudenmukaisena seuraamuksena 60 päiväsakon sakkorangaistusta ottaen huomioon oikeudenkäynnin viivästyminen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 100 000 euroa ja B:n 2 500 euroa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A valitti käräjäoikeuden tuomiosta ja vaati, että syyte ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään.

A myönsi toissijaisesti syyllistyneensä enintään avunantoon paritukseen. Lisäksi A vaati joka tapauksessa rangaistuksen alentamista ja rikoshyödyn määrän alentamista. A katsoi, että hän ei ollut syyllistynyt syytteessä kuvattuun tekoon. Hän oli tietyiltä osin avustanut toiminnassa, minkä osalta menettely saattoi täyttää avunantorikoksen tunnusmerkistön. Hänet oli tuomittu Latviassa rangaistukseen menettelystä ajalta joulukuu 2001 – 20.2.2002, joten häneen ei voitu enää kohdistaa uutta syytettä tältä osin. Rangaistus oli joka tapauksessa liian ankara. Rikoshyödyn määrään sisältyi epävarmuustekijöitä ja sitä tuli joka tapauksessa kohtuullistaa.

B valitti käräjäoikeuden tuomiosta ja vaati, että valtio velvoitetaan maksamaan hänelle oikeudenkäynnin viivästymisestä johtuvana hyvityksenä 10 000 euroa tai että toissijaisesti hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta. B katsoi, että asiassa oli perusteet tuomita hänelle rangaistuksen alentamisen lisäksi korvausta oikeudenkäynniin viivästymisestä. Oikeudenkäynti oli viivästynyt vähintään kahdeksan vuotta.

Syyttäjä vaati, että valitukset hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen ja korvausvelvollisuus asianomistajille

A:han kohdistettu syyte parituksesta koskee ajanjaksoa 1.2.2000 – 20.2.2002. A on tuomittu Latviassa Riian hovioikeuden tuomiolla 15.4.2005 joulukuun 2001 ja 21.12.2004 välisenä aikana tehdyistä ihmiskaupasta ja parituksesta 8 vuoden vankeusrangaistukseen. A on suorittanut edellä todetun vankeusrangaistuksen. Asiassa on päällekkäin menevän tekoajan osalta kysymys siitä, vaatiiko syyttäjä A:lle rangaistusta samasta teosta, josta Latviassa on jo annettu lainvoimainen tuomio, ja estääkö mainitun tuomion oikeusvoimavaikutus siten syytteen tutkimisen tältä osin käsiteltävänä olevassa asiassa.

Schengenin yleissopimuksen 54 artiklan mukaan henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa. Rikoslain 1 luvun 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Suomessa ei saa nostaa syytettä teosta, josta jo on tekopaikan valtiossa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio ja tuomittu seuraamus on pantu täytäntöön tai sen täytäntöönpano oli kesken. Latvia on Euroopan unionin jäsenvaltio ja Schengenin yleissopimuksen osapuoli.

Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan Schengenin yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava siten, että kysymys on samasta teosta, kun tapahtuneet teot ovat toisiinsa erottamattomasti liittyviä tekoja, riippumatta näiden tekojen oikeudellisesta luonnehdinnasta tai suojatusta oikeushyvästä (yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut 9.3.2006 C-436/04, van Esbroeck, ja 28.9.2006 C-150/05, van Straaten). Näin ollen asiassa on arvioitava sitä, muodostavatko Latvian tuomioistuimessa käsitellyt teot ja nyt kyseessä olevat teot joukon sellaisia tosiseikkoja, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti, alueellisesti ja sisällöltään.

Latviassa käydyssä oikeudenkäynnissä on ollut kysymys järjestäytyneessä ryhmässä hyötymistarkoituksessa tapahtuneesta henkilöiden toimittamisesta heidän suostumuksellaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Riian hovioikeuden tuomiosta 15.4.2005 ilmenee, että teossa on ollut kysymys myös asiakkaiden vastaanottamiseen tarvittavien tilojen järjestämisestä Suomessa eli sisältönsä puolesta samanlaisesta menettelystä kuin nyt kysymyksessä olevassa syytteessä. Kun otetaan huomioon, että epäselvissä tapauksissa asiaa tulee tulkita syytetyn eduksi, asiassa ei voida poissulkea sitä mahdollisuutta, että päällekkäisen tekoajan osalta syytteessä tarkoitettu asia on voitu jo tutkia Latviassa. Kyse on voinut olla olennaisesti samasta tosiasiallisesta menettelystä eli samasta teosta. Syyte on siten jätettävä tutkimatta ajalta joulukuu 2001 – 20.2.2002. Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion syyksilukemista koskevat perustelut.

Kielto syyttää tai rangaista kahdesti ei estä rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen tutkimista. Kiellon soveltumisesta ei siten seuraa, ettei samaan tapahtumakulkuun perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta voitaisi tutkia ja tuomita korvausta maksettavaksi vahingon kärsineelle. Vahingonkorvausta määrättäessä onkin arvioitava itsenäisesti, täyttääkö korvausvaatimuksen perusteena oleva menettely vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytykset. Hovioikeus katsoo, että A on velvollinen maksamaan huoneistojen omistajille niiden käyttämiseen perustuneita vahingonkorvauksia myös siltä ajalta, jolta syyte jätetään tutkimatta.

Oikeudenkäynnin viivästyminen

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 3 §:n mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Hyvityslain 4 §:n mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti asian laatu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä, asian merkitys asianosaiselle sekä lisäksi asiaa koskeva Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Asiassa on riidatonta, että oikeudenkäynti on viivästynyt. Riitaa asiassa on siitä, onko oikeudenkäynti viivästynyt enemmän kuin käräjäoikeuden katsomat kuusi vuotta.

Oikeudenkäynti käsiteltävässä olleessa asiassa on hyvityslain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla alkanut helmikuussa 2002. Esitutkinnan valmistuttua asia on ollut syyteharkinnassa yli neljä vuotta. Asian käsittely käräjäoikeudessa on kestänyt yli kahdeksan vuotta oikeudenkäynnin kokonaiskeston ollessa hovioikeudessa lähes 15 vuotta.

Käsiteltävänä ollut rikosasia ei ole tavanomainen, mutta ei myöskään erityisen laaja taikka vaikea. Pääkäsittely on peruutettu käräjäoikeudessa lukuisia kertoja muun muassa vastaajien laillisen esteen vuoksi ja osin ilman laillista estettä tapahtuneiden poissaolojen vuoksi sekä kutsujen tiedoksianto-ongelmien vuoksi. Asianmukaisia pakkokeinoja oikeudenkäynnin turvaamiseksi ei ole käytetty riittävän varhain. Lisäksi asian käsittelyyn on sisältynyt passiivisia ajanjaksoja, jolloin asian käsittelyä ei ole asianmukaisin toimenpitein edistetty.

Edellä lausuttuja viivästyksen kestoa, sen syitä ja asian merkitystä asianosaisille kokonaisuudessaan arvioituaan hovioikeus päätyy siihen, että oikeudenkäynti oli B:n osalta viivästynyt käräjäoikeuden katsoman kuuden vuoden sijasta valtion vastuulla olevasta syystä kahdeksalla vuodella. A on osin omalla toiminnallaan vaikuttanut käsittelyn viivästymiseen, joten hänen osaltaan valtion vastuulla oleva oikeudenkäynnin viivästymisen kesto on jonkin verran lyhyempi.

Rangaistusseuraamukset

Syyte A:n osalta jätetään osittain tutkimatta. A on kuitenkin syyllistynyt lähes kaksi vuotta jatkuneeseen laajamittaiseen paritukseen. Hovioikeus katsoo, että rikoslain 7 luvun 6 §:ssä tarkoitetun Riian hovioikeuden tuomitseman kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen alentavan vaikutuksen jälkeen käräjäoikeuden katsoma 10 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus on oikea seuraamus A:n syyksi luetusta teosta ennen oikeudenkäynnin viivästyksen huomioon ottamista.

Oikeudenkäynnin viivästyminen voidaan rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla hyvittää lyhentämällä vankeusrangaistuksen pituutta, muuttamalla ehdoton vankeusrangaistus ehdolliseksi, muuttamalla rangaistuslaji muuten lievemmäksi sekä jättämällä vastaaja rangaistukseen tuomitsematta.

Hovioikeus toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan Danker v. Suomi 9.12.2008, jossa talousrikosasian käsittely oli kestänyt yhteensä noin 13 vuotta ja kahdeksan kuukautta, katsonut oikeudenkäynnin viivästymisen tulleen riittävästi hyvitetyksi, kun rangaistusta oli alennettu viivästyksen perusteella neljästä kuukaudesta ehdollista vankeutta 40 päiväksi ehdollista vankeutta. A:lle tuomittava rangaistus olisi ilman viivästymishyvitystä 10 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus. Vankeusrangaistuksen alentaminen kahdeksaksi kuukaudeksi vankeutta ja vankeuden määrääminen ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi on merkittävä ja kohtuullinen hyvitys A:lle oikeudenkäynnin viivästymisestä, vaikka viivästys onkin ollut huomattava. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut A:lle tuomittavan rangaistusseuraamuksen osalta.

$c2

Menettämisseuraamus

Rikoslain 10 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan jos rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet.

$c3

A on vaatinut menetettäväksi tuomittavan hyödyn määrän kohtuullistamista. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta tai menetetyksi voidaan tuomita osa hyödystä muun muassa silloin, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. A on hyötynyt tahallisesta vakavasta rikoksesta, jossa ulkomailta Suomeen järjestettyjen prostituoitujen yleisesti heikoksi ja alisteiseksi tunnettua sosiaalista asemaa on käytetty hyväksi. Kohtuullistamiseen tulee rikoksen laatu ja sillä tavoitellun hyödyn määrä huomioon ottaen suhtautua pidättyvästi ja sen puolesta tulisi esittää erityisen painavia syitä. A:n kohtuullistamisen puolesta esittämät seikat eivät ole riittävän painavia, jotta menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen olisi perusteltua. Tämän vuoksi A on tuomittava täysimääräisesti menettämään valtiolle edellä arvioitu rikoksen tuottama taloudellinen hyöty.

ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET

hovioikeudenlaamanni Sakari Laukkanen

hovioikeudenneuvos Kaarina Ollikainen

hovioikeudenneuvos Anu Pogreboff

asian valmistelija, viskaali Pekka Nissilä

Lainvoimaisuustiedot

Lainvoimainen